Islam merkitsee tottelevaisuutta Jumalalle. Terveellä talonpoikaisjärjellä ajateltuna tätä tottelevaisuutta ei voida noudattaa täysin, ellei tunneta joitakin elämän perustavia tosiasioita ja luottaa niihin lujasti. Mitä nämä tosiasiat ovat? Ja mitkä ovat ne olennaiset perusseikat, jotka ihmisen on tunnettava järjestääkseen elämänsä Jumalan Tien mukaiseksi? Tästä aiomme keskustella tässä luvussa.
Ensinnäkin ihmisellä tulisi olla horjumaton usko Jumalan olemassaoloon, sillä ellei hänellä ole lujaa ja puhdasta uskoa Jumalan olemassaoloon, miten hän voi olla tottelevainen Hänelle?
Lisäksi on tunnettava Jumalan ominaisuudet. Juuri Jumalan ominaisuuksien tunteminen tekee ihmiselle mahdolliseksi viljellä itsessään inhimillisyyden jaloimpia ominaisuuksia ja muodostaa elämänsä hyveelliseksi ja jumaliseksi. Jos ihminen ei tiedä, että on vain Yksi Ainoa Jumala, joka on maailmankaikkeuden Luoja, Halitsija ja Ylläpitäjä, että ei ole ketään, joka voisi jakaa Hänen kanssaan edes pientä hiukkasta jumalallisesta voimasta ja arvovallasta, hän joutuu väärien jumalien saaliiksi ja tarjoaa uskollisuuttaan heille anoakseen heidän suosiollisuuttaan. Mutta jos hän tuntee tawhidin (Jumalan ykseyden) jumalalliset ominaisuudet, ei ole pienintäkään mahdollisuutta, että hän joutuisi tämän harhakuvan uhriksi. Samoin, jos ihminen tietää, että Jumala ,on Kaikkialla läsnäoleva, Kaikkitietävä ja että Hän näkee, kuulee ja tietää kaiken, mitä me teemme julkisesti tai yksityisesti ei, vieläpä ilmaisemattomat ajatuksemmekin! miten hänellä olisi varaa olla tottelematon Jumalalle? Hän tuntee olevansa ikuisen valvonnan ja tahdon alaisena ja käyttäytyy siksi soveliaimmalla tavalla. Mutta se, joka ei tunne näitä Jumalan ominaisuuksia, saattaa tulla harhaan johdetuksi tietämättömyytensä takia, niin että hän on tottelematon Jumalalle. Näin on laita kaikkien Jumalan ominaisuuksien. Tosiasia on, että niitä ominaisuuksia ja piirteitä, joita ihmisellä tulee olla jos hän haluaa seurata islamin tietä, voidaan viljellä ja kehittää vain Jumalan ominaisuuksien syvällisen tuntemuksen pohjalta. Juuri Jumalan ominaisuuksien tunteminen puhdistaa ihmisen mielen ja sielun, hänen uskomuksensa, moraalinsa ja tekonsa. Ja pelkkä pintapuolinen tuntemus tai vain teoreettinen tieto näistä ominaisuuksista ei riitä edessä olevaan tehtävään siihen tarvitaan horjumaton vakuuttuneisuus, joka on syvästi juurtunut ihmisen sydämeen ja mieleen, niin että hän on turvassa väijyviltä epäilyiltä ja turmeltuneisuuksilta.
Tämän lisäksi on vielä tunnettava yksityiskohtaisesti elämisen taito , jota noudattamalla voi etsiä Jumalan suosiota. Ellei ihminen tiedä, mikä on Jumalalle mieleistä ja mikä ei ole, miten hän voi valita ja omaksua jonkin asian ja hylätä toisen? Ellei ihminen tiedä mitään Jumalan laista, miten hän voi noudattaa sitä? Täten Jumalan lain ja Hänen ilmoittamiensa elämän sääntöjen tuntemus on olennaisen tärkeätä tässä suhteessa.
Mutta taaskaan ei pelkkä tietäminen riitä. Ihmisellä tulee olla luja usko ja vakaumus, että tämä on Jumalan laki ja että hänen pelastumisensa riippuu pelkästään näiden sääntöjen noudattamisesta. Sillä tietäminen ilman tätä vakaumusta ei pysty kannustamaan ihmistä Oikealle Tielle ja hän saattaa joutua tottelemattomuuden umpikujaan.
Lopuksi on myös tunnettava uskon ja tottelevaisuuden sekä epäuskon ja tottelemattomuuden seuraukset. Hänen on tiedettävä mitä siunauksia hänelle lankeaa jos hän valitsee Jumalan tien ja elää puhtaudessa, hyveellisyydessä ja tottelevaisuudessa. Ja hänen on myös tiedettävä, mitä pahoja, pöyristyttäviä seurauksia aiheutuu, jos hän valitsee tottelemattomuuden ja kapinoinnin tien. Täten tieto elämästä kuoleman jälkeen on olennaisen tärkeä tähän tarkoitukseen. Ihmisellä pitää olla horjumaton usko siihen tosiasiaan, että kuolema ei merkitse elämän loppumista; että hän nousee kuolleista ja hänet saatetaan korkeimman oikeuden eteen, jossa tuomarina on itse Jumala; että Tuomiopäivänä vallitsee täydellinen oikeus; ja että hyvät teot palkitaan ja pahat teot rangaistaan. Jokainen saa ansionsa mukaan eikä mitään pakotietä ole. Tämä tulee pakostakin tapahtumaan. Tämä vastuuntunto ja tietoisuus tilintekovelvollisuudesta ovat ehdottoman välttämättömät Jumalan lain täydellisen noudattamisen kannalta.
Ihminen, jolla ei ole tietoa tulevasta maailmasta, voi pitää tottelevaisuutta tai tottelemattomuutta täysin epäolennaisena asiana. Hän saattaa ajatella, että sekä tottelevainen että tottelematon saavat samanlaisen lopun, sillä kuoleman jälkeen molemmat muuttuvat pelkäksi tomuksi. Jos hänen asenteensa on tällainen, miten voidaan odottaa hänen alistuvan kaikkiin epämukavuuksiin ja vaivoihin, jotka liittyvät erottamattomasti aktiivisen tottelevaiseen elämään, ja karttavan syntejä, joiden tekeminen ei ilmeisestikään tuota hänelle minkäänlaisia moraalisia tai aineellisia menetyksiä tässä maailmassa? Tällaisen henkisen asenteen omaava ihminen ei voi tunnustaa Jumalan lakia eikä alistua siihen. Eikä ihminen, jolta puuttuu luja usko tuonpuoleiseen elämään ja Jumalan tuomioistuimeen, voi pysyä lujana ja luottavaisena elämän myrskyisellä merellä, jossa synnit, rikokset ja paha houkuttelevat, sillä epäilykset ja epäröinti lamauttavat ihmisen toimintatahdon. Ihmisen käyttäytyminen voi säilyä lujana vain,jos hänen uskonsa on luja. Jos hänen mielensä on epäröivä, hän ei voi pysyä lujana ja järkkymättömänä. Hän pystyy noudattamaan määrättyä suuntaa vain jos hän on varma eduista, jotka hän saavuttaa seuraamalla sitä, ja menetyksistä ja murheista, jotka kohtaavat häntä jos hän on tottelematon. Täten perusteelliset tiedot uskon ja epäuskon seurauksista ja tuonpuoleisesta elämästä ovat äärimmäisen välttämättömiä, jotta ihminen voitaisiin johdattaa elämään tottelevaisena Jumalalle.
Nämä ovat olennaiset tosiasiat, jotka on tunnettava jos haluaa elää tottelevaisuuden, toisin sanoen islamin, elämää.
Usko on sitä, mitä olemme edeltäneessä keskustelussa kutsuneet Tiedoksi ja uskoksi . Arabiankielinen sana iman, joka on käännetty suomeksi sanalla usko , merkitsee kirjaimellisesti tietää , uskoa ja olla vakuttunut ilman pienintäkään epäilystä . Usko on siten varma vakaumus, joka on lähtöisin tiedosta ja vakuuttuneisuudesta. Ja ihmistä joka tietää ja panee toivonsa järkkymättömään uskoon Jumalan Ykseyteen, Hänen Ominaisuuksiinsa, Hänen Lakiinsa, Hänen Ilmoittamaansa Johdatukseen ja Jumalan Sääntöihin palkitsemisesta ja rangaistuksesta, kutsutaan mu miniksi, uskovaksi. Tämä usko johdattaa poikkeuksetta ihmisen elämään tottelevaisuudessa ja Jumalan tahdona alaisena. Henkilö, joka elää tätä kuuliaista elämää on muslimi.
Tämä selvittänee sen seikan, että ilman uskoa (iman) kukaan ihminen ei voi olla todellinen muslimi. Se on välttämätön perusseikka, tai pikemminkin juuri se lähtökohta, jota ilman mitään aloitusta ei tapahtuisi. Islamin suhde imaniin on sama kuin puun suhde siemeneensä. Samoin kuin puu ei voi työntyä esiin ilman siementä, samoin ei ole mahdollista, etttä ihmisestä jolla ei ole aluksi uskoa, tulisi muslimi . Toisaalta, kuten voi tapahtua siitä huolimatta että siemen on kylvetty, puu ei lähdekään kasvamaan monista eri syistä, tai jos se itää, sen kasvu voi hidastua tai heikentyä, samoin ihmisellä voi olla usko, mutta monien heikkouksien takia hänestä ei ehkä tule todellista , järkkymätöntä muslimia. Täten toteamme, että usko on lähtökohta ja johtaa elämään kuuliaisuudessa Jumalalle, ja että ihmisestä ei voi tulla muslmia ilman uskoa. Päinvastoin on mahdollista, että ihmisella on usko, mutta että heikon tahdonvoiman, vähäisen koulutuksen tai huonon seuran takia hän ei elä todellisen muslimin elämää. Islamin ja imanin näkökannalta kaikki ihmiset voidaan luokitella neljään luokkaan.
Ne, joilla on luja usko usko joka saa heidät ehdottomasti ja täydestä sydämestään kuuliaisiksi Jumalalle. He seuraavat Jumalan tietä ja omistautuvat sieluineen ja sydämineen Hänen hyväksymisensä saavuttamiseen tekemällä kaiken mistä Hän pitää ja karttamalla kaikkea mistä Hän ei pidä. Kiintymyksessään he ovat innokkampia kuin tavallinen ihminen saalistaessaaan rikkautta ja kunniaa. Sellaiset ihmiset ovat todellisia muslimeja.
Ne, joilla on usko, ne, jotka uskovat Jumalaan, Hänen Lakiinsa ja Tuomiopäivään, mutta joiden usko ei ole riittävän syvä ja luja saamaan heidät täysin kuuliaisiksi Jumalalle. He ovat paljon todellisen muslimin arvoasemaa alempana ja ansaitsevat rangaistuksen laiminlyönneistään ja pahoista teoistaan, mutta he ovat kuitenkin muslimeja. He ovat laiminlyöjiä ja väärintekijöitä, mutta eivät kapinallisia. He tunnustavat Jumalan ja Hänen Lakinsa, ja vaikka he rikkovat Lakia, he eivät ole kapinoineet Luojaa vastaan. He tunnustavat lain ylivallan ja oman syyllisyytensä ja ansaitsevat rangaistuksen, mutta he pysyvät muslimeina.
Ne joilla ei ole lainkaan uskoa. Nämä ihmiset kieltaytyvät tunnustamasta Jumalan herruutta ja ovat kapinallisia. Vaikka heidän käytöksensä ei ole huonoa ja vaikka he eivät levitä korruptiota ja väkivaltaa, he pysyvät kapinallisina ja heidän näennäisillä hyvillä teoillaan on vähäinen arvo. Sellaiset ihmiset muistuttavat lainsuojattomia. Ja kuten lainsuojattomasta ei tule tottelevaista ja lojaalia kansalaista, vaikka jotkin hänen teoistaan ovatkin maan lakien mukaisia, samalla tavalla Jumalaa vastaan kapinoivien näennäiset hyvät työt eivät voi korvata todellisen pahan, kapinan ja tottelevaisuuden,vakavuutta.
Ne, joilla ei ole uskoa eikä hyviä töitä. He levittävät epäjärjestystä maailmaan ja syyllistyvät kaikenlaiseen väkivaltaan ja sortoon. He ovat ihmisistä pahimmat, sillä he ovat sekä kapinallisia että väärintekijöitä ja rikollisia.
Ylläoleva ihmiskunnan luokittelu osoittaa selvästi, että ihmisen todellinen menestys ja pelastus riippuvat uskosta, imanista. Elämä kuuliaisuudessa (islam) syntyy imanin siemenestä. Tämä jonkin henkilön islam voi olla virheellinen tai virheetön. Mutta ilman imania ei voi olla islamia. Missä imania ei ole, siellä ei ole islamia. Missä islamia ei ole, siellä on kufr. Se voi olla muodoltaan ja luonteeltaan erilainen, mutta jokatapauksessa se on kufr eikä mikään muu kuin kufr.
Tämä selittää iman in tärkeyden Jumalalle täysin antautuvan elämässä.
Nyt syntyy kysymys: miten hankkia tietoa Jumalasta, Hänen ominaisuuksistaan, Hänen Laistaan ja Tuomiopäivästä?
Olemme jo viitanneet lukemattomiinosoituksiin Jumalasta, joita on ympärillämme ja meissä itsessämme ja jotka todistavat, että on vain Yksi Luoja ja Hallitsija, joka hallitsee ja ohjaa sitä. Nämä todistukset heijastavat Luojan jumalallisia ominaisuuksia: Hänen suurta viisauttaan, Hänen kaikenkäsittävää tietoaan, Hänen kaikkivaltaansa, Hänen armoaan, Hänen kaikenkattavaa voimaansa, Hänen force majeurensa (suurempi voima) lyhyesti sanottuna, Hänen ominaisuuksistaan on jälkiä kaikkialla missä Hän työskentelee. Mutta ihmisen äly ja hänen kykynsä omaksua tietoja eivät ole onnistuneet tarkkailemaan ja ymmärtämään niitä. Ne ovat kaikki selvästi ilmaistuna, ja silmämme ovat avoimet lukemaan, mitä on suurin kirjaimin kirjoitettu kaikkeen luotuun. Mutta tässä ihmiset ovat epäonnistuneet. Jotkut ovat julistaneet, että on kaksi Jumalaa, toiset ovat alkaneet kannattavat kolminaisuutta, ja vielä jotkut sortuvat monijumalisuuteen. Jotkut alkoivat palvella luontoa ja toiset jakoivat jumaluuden moninaisiksi jumaluuksiksi: sateen, ilman, tulen, kuoleman jumaliksi. Vaikka Jumalan merkit sellaisenaan olivat hyvin selviä, ihmisjärki on epäonnistunut monenlaisissa arvioinneissa eikä ole pystynyt näkemään todellisuutta sen oikeassa perspektiivissä. Se kohtasi harhakuvan toisensa jälkeen eikä saanut tulokseksi muuta kuin ajatuksen sekasortoa. On tuskin tarpeellista puhua enempää näistä inhimillisen harkintakyvyn erehdyksistä.
Samoin ihmiset ovat esittäneet monia virheellisiä käsityksiä kuolemanjälkeisestä elämästä; esimerkiksi sen että kuoleman jälkeen ihminen muuttuu pelkäksi tomuksi eikä enää nouse kuolleista; tai että ihminen on jatkuvan uudelleensyntymistapahtuman alaisena tässä maailmassa ja häntä rangaistaan tai hänet palkitaan tulevissa elämän kausissa.
Vielä suurempia vaikeuksia syntyy kun tulemme elämistä koskeviin sääntöihin. Täydellisten ja tasapainoisten , Jumalaa miellyttävien elämisen sääntöjen laatiminen pelkästään inhimillisen järjen avulla on erittäin vaikea tehtävä. Vaikka ihmisellä olisi korkeimmat älylliset lahjat ja verraton viisaus sekä monien vuosien kokemus kypsästä harkinnasta, hänen mahdollisuutensa muotoilla oikeat mielipiteen elämisestä ja olemassaolosta eivät olisi kovinkaan lupaavat. Vaikka hän sitten, koko elämäniän jatkuneen harkitsemisen jälkeen , onnistuisikin, häneltä puuttuu kuitenkin luottamus siihen, etä hän on todella löytänyt totuuden ja valinnut oikean tien.
Vaikka ihmisen kykyjen, järkeilyn ja tietojen täydellisin ja oikeudenmukaisin koe olisi ollut jättää hänet omien voimiensa varassa löytämään elämisen oikea tie tässä maailmassa ilman mitään ulkopuolista johdatusta, ne jotka omien älykkäiden pohtimistensa kautta olisivat löytäneet totuuden ja oikeudenmukaisuuden, olisivat saaneet menestystä ja pelastuksen, kun taas ne jotka eivät tähän pystyisi, olisivat epäonnistuneet. Jumala ,säästi kuitenkin ihmisolentonsa näin ankaralta kokeelta. Armossaan ja Hyväntahtoisuudessaan Hän nosti ihmiskuntaa varten heidän omasta joukostaan ihmisiä, joille Hän ilmoitti tiedon ominaisuuksistaan, paljasti Lakinsa ja Oikean Elämäntavan Säännöt, ja antoi tiedon elämän tarkoituksesta ja kuoleman jälkeisestä elämästä, ja osoitti sitten tien, mitä seuraamalla ihminen saavuttaa menestystä ja ikuisen autuuden. Nämä valitut ihmiset ovat Jumalan lähettiläitä Hänen profeettojaan. Jumala ,on välittänyt heille tietoa ja viisautta wahyn (ilmoituksen) avulla ja kirja, joka sisältää Jumalan ilmoitukset on nimeltään Jumalan Kirja tai Jumalan Sana. Ihmisen viisauden ja älykkyyden koe on nyt seuraava: tunnistaako hän Jumalan lähettilään tarkasteltuaan huolellisesti hänen tämän puhdasta ja harrasta elämää ja tutkittuaan tarkkaan tämän jaloja ja virheettömiä opetuksia? Ihminen, jolla on oikea viisaus ja tervettä talonpoikaisjärkeä, saa varmuuden totuudesta ja hyväksyy totuuden lähettilään ohjeet. Jos hän kieltää Jumalan lähettilään ja tämän opetukset, hänen kieltämisensä merkitsee sitä, että häneltä puuttuu kyky tunnistaa totuus ja oikeudenmukaisuus. Tämän kieltämisen takia hän epäonnistuu kokeessa. Sellainen ihminen ei koskaan pysty löytämään totuutta Jumalasta, Hänen Laistaan ja kuolemanjälkeisestä elämästä.
On jokapäiväinen asia, että jos ihminen ei tiedä jotakin, hän etsii käsiinsä henkilön, joka tietää , uskoo hänen sanaansa ja seuraa häntä. Jos ihminen sairastuu eikä voi hoitaa ja parantaa itseään, hän etsii käsiinsä lääkärin ja noudattaa hänen ohjeitaan kyselemättä mitään. Miksi? Koska lääkärillä on tarvittava pätevyys antamaan lääketieteellisiä ohjeita, riittävä kokemus, ja hän on parantanut koko joukon potilaita. Sen tähden hänen ohjeitaan noudatetaan, tehdään kaikki mitä hän suosittelee ja vältetään kaikkea minkä hän kieltää. Samoin ihminen uskoo lainopillisen neuvonantajansa sanoja kaikessa lakia koskevassa ja toimii sen mukaisesti. Koulutusta koskevissa kysymyksissä jokainen luottaa opettajaansa tai ohjaajaansa ja hyväksyy hänen ohjeensa. Henkilö, joka haluaa mennä johonkin paikkaan eikä tunne sinne tietä, kysyy joltakulta joka tietää ja seuraa sitten tietä joka hänelle osoitetaan. Lyhyesti sanottuna järjenmukainen suunta on, että ihminen koko elämänsä ajan kääntyy asiaa tuntevan puoleen asioissa, joita hän ei tunne tai ei voi tuntea, hyväksyy neuvot ja toimii niiden mukaisesti. Kun omat tiedot asiasta ovat riittämättömät, valitaan huolellisesti asiantuntija ja hyväksytään vaieten hänen sanansa. Oikean henkilön valinnassa nähdään paljon vaivaa. Mutta kun sopiva henkilö on valittu, hänen neuvonsa hyväksytään varauksetta. Tällaista uskoa kutsutaan uskoksi tuntemattomaan , sillä tässä luotetaan asiantuntijaan asioissa joita itse ei tunneta. Tämä on tarkalleen iman-bil-ghaib. Sellaista uskoa tai luottamusta siihen, mitä henkilö ei aikaisemmin ole tuntenut, kutsutaan uskoksi tuntemattomaan (iman-bil-ghaib).
Iman-bil-ghaib merkitsee sitä, että hankitaan tietoja sellaisesta, mitä aikaisemmin ei tiedetty, henkilöltä, joka tietää. Ihminen ei tunne Jumalaa ja Hänen todellisia ominaisuuksiaan. Ei ole tietoisia siitä, että Hänen enkelinsä ohjaavat koko maailmankaikkeuden koneistoa Hänen ohjauksensa mukaisesti, ja että he ympäröivät ihmistä joka puolelta. Ei tunneta kunnolla elämäntapaa, jonka avulla voidaan voittaa Luojan suosio. Kuolemanjälkeinen elämä on myös täysin tuntematon. Kaikista näistä asioista on tietoja profeetoilla, jotka olivat suorassa yhteydessä Jumalalliseen olevaiseen, joka varusti heidät oikeilla tiedoilla. He olivat henkilöitä, joiden vilpittömyys, aitous, luotettavuus, jumalisuus sekä heidän elämänsä ehdoton puhtaus ovat kieltämättömiä todisteita heidän vakuutukselleen, että he tietävät. Ja ennenkaikkea juuri heidän sanomansa viisaus ja voima pakottavat myöntämään, etä he puhuvat totta ja että heidän saarnansa ansaitsevat sen, että niihin uskotaan ja että niitä seurataan. Tämä ihmisen vakaumus on iman-bil-ghaib. Sellainen totuuden tunteva ja totuuden hyväksyvä asenne (ts.iman-bil-ghaib ) on olennaisen tärkeä Jumalan tottelemisessa ja Hänen tahtonsa mukaan toimimisessa, sillä ei ole muuta välikappaletta kuin Jumalan lähettiläs todellisen tiedon saamiseksi ja ilman asianmukaista tietoa ei ole mahdollista kulkea islamin tietä oikealla tavalla.