KOHTI ISLAMIN YMMÄRTÄMISTÄ

Shari'an periaatteet

Keskustelumme islamin ominaisuuksista ei ole täydellinen ellemme vilkaise myös islamin lakia, tutki sen tärkeimpiä periaatteita ja yritä kuvitella millaisen ihmisen ja millaisen yhteiskunnan islam yrittää saada aikaan. Tässä viimeisessä luvussa yritämme tutkia Sahri'an periaatteita niin. että saisimme täydellisen kuvan islamista ja pystyisimme arvostamaan islamin ylivoimaista elämäntapaa.

Shari'a: sen luonne ja sisältö

Ihmiselle on annettu monenlaisia voimia ja kykyjä. Sallimus on ollut hyvin suosiollinen tässä suhteessa. Ihmisellä on älyä ja viisautta, tahtoa ja tahdonvoimaa, kyky nähdä, puhua, maistaa, koskettaa ja kuulla, käyttää käsiään ja jalkojaan, hän tuntee rakkautta, pelkoa ja vihaa jne. Kaikki nämä kyvyt ovat äärimmäisen tärkeitä hänelle, mikään niistä ei ole tarpeeton tai ylimääräinen. Nämä kyvyt on annettu hänelle, koska hän tarvitsee niitä kipeästi. Ne ovat välttämättömiä hänelle. Hänen koko elämänsä ja menestymisensä riippuu näiden voimien oikeasta käyttämisestä hänen tarpeidensa ja vaatimustensa täyttämiseksi. Nämä Jumalan lahjoittamat kyvyt on tarkoitettu hänen käytettävikseen ja ellei niitä käytetä täysin mitoin, elämästä ei voi tulla elämisen arvoista.

Jumalalla on myös antanut ihmiselle kaikki keinot ja välikappaleet, joita tarvitaan, jotta nämä luonnonlahjat saataisiin toimimaan ihmisen tarpeiden täyttämiseksi. Ihmisruumis on rakennettu siten, että siitä on tullut ihmisen suurenmoisin väline taistelussa elmän tarkoituksen toteuttamiseksi. Ja sitten maailma, jossa ihminen elää. Hänen ympäristönsä sisältää monenlaisia voimavaroja; voimavaroja, joita hän käyttää saavuttaaksen päämääränsä. Luonto ja kaikki siihen kuuluva on varustettu häntä varten ja hän voi käyttää niitä hyväkseen kaikin kuviteltavissa olevin tavoin. Ja on myös toisia, hänen kaltaisiaan ihmisiä, niin, että he voivat toimia yhteistyössä paremman ja menestyksellisemmän elämän uudelleen rakentamiseksi.

Tutkiskelkaamme nyt hiukan syvällisemmin näitä ilmiöitä. Nämä voimat ja rikkaudet on annettu meille, jotta niitä käytettäisiin muitten hyväksi. Ne on luotu meidän hyväksemme eikä niitä ole tarkoitettu vahingoittamaan tai tuhoamaan meitä. Niiden tehtävänä on rikastuttaa elämäämme hyvyydellä ja hyveellisyydellä eikä saattaa sitä tuhoon. Täten näiden voimien oikea käyttö tekee niistä hyödylliset meille, ja vaikka jotakin harmeja esiintyisikin, ne eivät saisi ylittää väistämätöntä vähimmäisarvoa. Jo pelkästään tämän pitäisi johtaa näiden voimien oikeaan hyväksikäyttöön. Kaikenlainen muu käyttö, joka johtaisi tuhoon tai hävitykseen olisi väärin ja aiheetonta. Jos esimerkiksi teemme jotakin, mistä on meille haittaa tai vahinkoa, on se puhdas erehdys. Tai jos tekomme vahingoittavat muita ja tekevät meistä kiusankappaleen heille, se olisi pelkkää typeryyttä ja Jumalan lahjojen järjetöntä väärinkäyttöä. Tai jos tuhoamme voimavarat, pilaamme ne tyhjän takia tai hävitämme ne, sekin olisi karkea erehdys. Sellaiset toimenpiteet olisivat räikeän järjettömiä, sillä jo inhimillinen äly sanoo, että hävitystä ja vahinkoa on vältettävä ja hyödyn ja etuisuuksien polkua seurattava. Ja jos jotakin vahinkoa on aiheutettava, tämä saa tapahtua vain sellaisessa tapauksessa, joissa sitä ei voida välttää ja joissa se pakostakin tuottaa vieläkin suuremman hyödyn. Jokainen poikkeaminen tästä olisi ilmeisestikin väärä suunta.

Pitämällä tämän perustavaa laatua olevan huomion mielessämme huomaamme, tarkastellessamme ihmisiä, että heitä on kahdenlaisia: ensinnäkin ne, jotka tietoisesti väärinkäyttävät voimiaan ja voimavarojaan ja jotka tämän väärinkäytön kautta tuhoavat voimavarat ja vahingoittavat omia elintärkeitä intressejään ja aiheuttavat vahinkoa muille ihmisille ja toiseksi ne jotka ovat vilpittömiä ja vakavia, mutta jotka erehtyvät tietämättömyytensä takia. Ne jotka tarkoituksellisesti väärinkäyttävät voimiaan, ovat pahoja ja pahaa lietsovia ja ansaitsevat voimakkaan oikeusjärjestelmän valvomaan ja parantamaan heitä. Ne , jotka erehtyvät tietämättömyytensä takia tarvitsevat kunnollisia tietoja ja johdatusta niin, että he löytävät Oikean Tien ja käyttävät voimiaan ja voimavarojaan paremmin. Ja käyttäytymissäännöt -Shari'a - jotka Jumalalla on ilmoittanut ihmiselle, täyttävät juuri tämän tarpeen.

Shari'a ilmoittaa Jumalan lain ja antaa johdatusta elämän järjestämisessä ihmisen parhaaksi. Sen tarkoituksena on osoittaa ihmiselle paras tapa ja antaa hänelle keinot ja välikappaleet tarpeidensa täyttämiseen menestyksellisimmällä ja hyödyllisimmällä tavalla. Jumalan laki on läpeensä meidän hyödyksemme. Siinä ei ole mitään, mikä tähtäisi tuhlaamaan voimiamme tai tukahduttamaan luonnollisia tarpeitamme ja halujamme, tai musertamaan normaalit tarpeemme ja tunteemme. Se ei puhu asketismin puolesta. Se ei sano: hylätkää maailma, luopukaa kaikista elämän mukavuuksista, jättäkää kotinne ja vaeltakaa erämaassa ja vuorilla ja viidakoissa ilman leipää ja vaatteita, pannen itsenne alttiiksi epämukavuuksille ja itsetuholle. Ei tosiaankaan. Tällaisilla näkökohdilla ei ole mitään merkitystä islamin laissa, laissa, jonka on laatinut Jumala, joka loi tämän maailman ihmiskunnan hyväksi.Shari'a ilmoitti juuri tuo Jumala, joka on varustanut kaiken ihmistä varten. Hän ei haluaisi tuhota luomustaan. Hän ei ole antanut ihmiselle mitään voimaa, joka olisi hyödytön tai tarpeeton eikä hän myöskään ole luonut mitään taivaissa eikä maan päällä mistä ei olisi ihmiselle hyötyä. On Hänen nimenomainen Tahtonsa, että maailmankaikkeus - tämä suurenmoinen työpaja kirjavine toimintoineen - jatkaisi toimintaansa tasaisesti ja miellyttävästi niin, että ihminen - arvokkain luotu - käyttäisi parhaalla ja tuottoisimmalla tavalla hyväkseen kaikkia voimiaan ja voimavarojaan, kaikkea mitä hänelle on varattuna maan päällä ja taivaassa. Hänen tulisi käyttää niitä sellaisella tavalla, että hän ja hänen kanssaihmisensä voisivat korjata niistä runsaan sadon, eikä hän saisi koskaan vahingoittaa Jumalan luotua, tarkoituksellisesti tai tahtomattaan. Shari'a on tarkoitettu ohjaamaan ihmisen askeleita tässä suhteessa. Se kieltää kaiken, mikä on vahingollista ihmiselle ja sallii tai määrää kaiken, mikä on ihmiselle hyödyllistä ja edullista.

Lain pääperiaattena on, että ihmisellä on oikeus ja joissakin tapauksissa ehdoton velvollisuus, tyydyttää kaikki todelliset tarpeensa ja toiveensa ja ponnistella kaikin tavoin edistääkseen etujaan ja saavuttaakseen menestystä ja onnea - mutta (ja tämä on tärkeä "mutta") hänen on tehtävä kaikki tämä sellaisella tavalla, että hän ei vain vältä vahingoittamasta muiden ihmisten etuja ja estämästä heitä pyrkimästä oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa toteuttamiseen, vaan toimii keskinäisen avunannon ja yhteishengen pohjalta yhteistyössä muiden ihmisten kanssa kunkin päämäärän saavuttamiseksi. Mitä tulee asioihin, joissa hyvä ja paha, hyöty ja tappio ovat erottamattomasti kietoutuneet toisiinsa, tämän lain periaatteena on valita pieni paha suuremman hyödyn saavuttamiseksi ja uhrata pieni hyöty suuremman pahan välttämiseksi. Tämä on Shari'an perusajatus.

Tiedämme, että ihmisen tiedot ovat rajoitetut. Kaikki ihmiset kaikkina aikakausina eivät voi omin neuvoin tietää, mikä on heille hyvää ja mikä pahaa, mistä on heille hyötyä ja mistä vahinkoa. Ihmisen tiedonlähteet ovat liian rajoitetut ilmaisemaan hänelle väärentämättömän totuuden. Tästä syystä Jumalalla on säästänyt ihmisen kokeilujen ja erehdysten vaaroilta ja ilmoittanut hänelle lain, joka sisältää täydelliset elämisensäännöt koko ihmiskunnalle. Näiden sääntöjen edut ja totuudenmukaisuus käyvät ihmiselle yhä selvemmiksi ajan myötä. Joitakin vuosisatoja sitten niiden hyvät puolet olivat kätketyt ihmisten katseelta, mutta nyt ne ovat tulleet yhä selvemmin ilmi ihmisten tietojen kasvaessa. Vielä tänäkään päivänä ihmiset eivät anna arvoa näiden sääntöjen hyville puolille, mutta tiedon jatkuva kasvu saattaa ne uuteen valoon ja tuo esiin niiden ylivoimaisuuden. Maailma on tahtoen tai tahtomattaan ajautumassa kohti Jumalallista Lakia - monet ihmiset, jotka kieltäytyivät hyväksymästä sitä, joutuvat nyt, vuosisatojen harhailun ja kokeilujen ja erehdysten jälkeen, pakostakin hyväksymään joitakin tämän lain määräyksiä. Ne jotka kielsivät ilmoituksen todenperäisyyden ja panivat kaiken uskonsa ihmisjärkeen ilman johdatusta, hyväksyvät nyt, tehtyään erehdyksiä ja koettuaan katkeria kokemuksia, tavalla tai toisella Shari'an määräykset. Muta millaisten tappioiden jälkeen! Eikä vieläkään kokonaisuudessaan! Toisaalta on olemassa ihmisiä, jotka panevat uskonsa Jumalan profeettoihin, hyväksyvät heidän sanansa ja noudattavat tietoisesti ja ymmärtäen Shari'aa. He eivät ehkä tunne joidenkin määräysten kaikkia hyviä puolia, mutta yleensä he hyväksyvät lain, joka on todellisen tiedon tulos ja säästää heidät tietämättömyyden aiheuttamilta tyhmyyksiltä ja kokeiluilta ja erehdyksiltä. Sellaiset ihmiset ovat oikealla tiellä ja saavuttavat varmasti menestystä.

On opettavaista viitata tässä yhteydessä erääseen esimerkkiin. Ajatelkaamme ihonvärin aiheuttamia ongelmia. Maailma ei ole vieläkään pystynyt omaksumaan järkevää ja humaanista suhtautumista värillisiin ihmisiin. Aikanaan käytettiin biologiaa oikeuttamaan rotuerottelun. Kahden viimeisen vuosisadan aikana tuomioistuimet ovat Yhdysvalloissa ylläpitäneet rutoerottelua.Tuhansia ihmisiä on vainottu, vaiennettu ja kidutettu siitä "rikoksesta", että heidän ihonsa on musta. Mustia ja valkoisia varten laadittiin eri lait. He eivät edes saaneet opiskella yhdessä saman katon alla samoissa oppilaitoksissa. Vasta 17. toukokuuta 1954 Yhdysvaltojen Korkein Oikeus päätti, että rotuerottelu yliopistoissa oli epäoikeudenmukaista ja vastoin ihmisten tasa-arvoisuuden periaatetta. Tehtyään monien vuosisatojen ajan katalia tekoja ihminen vihdoin ymmärsi, että sellainen erottelu oli epäoikeudenmukaista ja että se olisi poistettava. Ja vieläkin on ihmisiä, jotka eivät ole tajunneet tämän ajatuksen todenperäisyyttä ja puolustavat rotuerottelua, esimerkiksi Etelä-Afrikan hallitus (kirjoitettu ennen viimeaikojen tapahtumia- kääntäjän huomautus)ja Afrikan mantereen länsimaiset asukkaat. Yhdysvalloissakin suuri joukko "sivistyneitä" ihmisiä pitää yhä kiinni ennakkoluuloistaan. Näin ihmisen järki on käsitellyt tätä ongelmaa. Shari'a taas julisti tällaisen erottelun epäoikeudenmukaiseksi jo alun perin. Se osoitti oikean tien, jalon suunnan ja säästi ihmisen erehdysten ja tyhmyyksien pohjattomalta kuiluilta. Pyhä Koraani sanoo: "Oi ihmiset, totisesti olemme luoneet tiedät miehestä ja naisesta ja tehneet teidät heimoiksi ja perheiksi niin, että tuntisitte toisenne. Totisesti jaloin teistä on Allahin silmissä se, joka on hurskain ja huolehtii parhaiten velvollisuuksistaan." Pyhä Profeetta sanoo samoin: "Oi ihmiset, totisesti Herranne on yksi ja isänne on yksi. Kaikki te kuulutte Aadamille ja Aadami oli luotu savesta. Ei ole olemassa arabin ylemmyyttä ei-arabin suhteen eikä ei-arabin ylemmyyttä arabin suhteen: ei myöskään valkoiden ylemmyyttä mustan suhteen eikä myöskään mustaihoisen ylemmyyttä valkoihoisen suhteen muuta kuin hurskaudessa. Totisesti jaloin teistä on se, joka on hurskain." (Profeetan puheesta jäähyväispyhiinvaellusmatkan yhteydessä.)

Katsokaahan! Tämä on selkeä totuus, jonka Shari'a ilmoitti ihmiselle enemmän kuin tuhat neljäsataa vuotta sitten , mutta järki ilman johdatusta on onnistunut tavoittamaan siitä vain reunoja kaikkien näiden vuosisatojen aikana, jotka ovat olleet täynnä tuhlausta, menetyksiä ja erehdyksiä ja joiden aikana sadat tuhannet ihmiset ovat joutuneet harkitsemattoman erottelun kohteeksi, ihmiset ovat menettäneet arvonsa ja ihmiskunta turmeltunut. Shari'a on yksinkertaisin ja nopein tapa lähestyä todellisuutta. Sen jättäminen vaille huomiota johtaa vain tappioihin ja epäonnistumiseen. -Toimittaja

Takaisin ylös

Shari'a: Oikeudet ja velvollisuudet

Islamin mukaisen elämän kaava muodostuu joukosta oikeuksia ja velvollisuuksia ja jokaisen ihmisen, jokaisen joka tunnustaa tämän uskonnon, velvollisuus on elää niiden mukaisesti. Yleisesti puhuen islamin laki määrää jokaislle ihmiselle neljänlaisia oikeuksia ja velvollisuuksia: (i) Jumalan oikeudet, jotka jokaisen ihmisen on pakko täyttää, (ii) hänen omat oikeutensa omaa itseään kohtaan, (iii) muiden ihmisten oikeudet hänen suhteensa ja (iv) niiden voimien ja voimavarojen oikeudet, jotka Jumalalla on asettanut hänen palvelukseensa ja joita Hän on valtuuttanut käyttämään hyödykseen. Nämä oikeudet ja velvollisuudet muodostavat islamin kulmakiven ja on jokaisen muslimin ehdoton velvollisuus ymmärtää ne ja noudattaa niitä vilpittömästi ja huolellisesti. Shari'a käsittelee selkeästi kutakin oikeutta ja kuvaa ne yksityiskohtaisesti. Se valottaa myös tapoja ja keinoja, joiden avulla velvollisuudet voidaan täyttää - siten että täytetään kaikki samanaikaisesti eikä mitään niistä loukata tai tallata maahan. Keskustelemme nyt lyhyesti näistä oikeuksista ja velvollisuuksista, niin, että lukija saa kuvan islamilaisesta elämäntavasta ja sen pääasiallisista arvoista.

1. Jumalan oikeudet

Ensimmäiseksi meidän on tarkasteltava pohjaa, jolle islam perustaa ihmisen ja Jumalan välisen suhteen. Tärkein ja ensisijainen Jumalan oikeuksista on se, että ihmisen on uskottava vain Häneen. Hänen on tunnustettava Hänen arvovaltansa eikä Hänen rinnalleen saa liittää ketään muuta. Tämä esitetään suppeassa muodossa Kalimassa: La ilaha illAllah (Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah) (1).

Jumalan toinen oikeus meidän suhteemme on että meidän on hyväksyttävä täydestä sydämestä Hänen johdatuksensa (Hidayat) ja seurattava sitä - säännöt, jotka Hän on ilmoittanut ihmiselle - ja yritettävä tuottaa Hänelle mielihyvää kaikin sydämemme ja sielumme käskyin. Täytämme tämän oikeuden vaatimukset panemalla uskomme Jumalan Profeettaan ja hyväksymällä hänen ohjauksensa ja johtajan asemansa (2).

Jumalan kolmas oikeus meidän suhteemme on, että meidän tulee totella Häntä rehellisesti ja varauksetta. Täytämme tämän oikeuden vaatimukset noudattamalla Jumalan lakia sellaisena kuin se on esitetty Koraanissa ja Sunnassa (3).

Jumalan neljäs oikeus meidän suhteemme on, että meidän tulee palvella Häntä. Tämän täytämme rukoilemalla ja suorittamalla muuta Ibadat'oin kuuluvaa, kuten edellä on kuvattu.

Nämä oikeudet ja velvollisuudet ovat kaikkien muiden oikeuksien edellä ja tästä syystä ne täytetään jopa uhraamalla joitakin muita oikeuksia ja velvollisuuksia. Esimerkiksi rukoiltaessa ja paastotessa joutuu luopumaan monista henkilökohtaisista oikeuksistaan. Ihmisen on kestettävä kärsimyksiä ja tehtävä uhrauksia suorittaakseen kunnolla nämä velvollisuudet Jumalaa kohtaan. Hänen on herättävä varhain aamulla rukoilemaan ja täten hän uhraa sen takia unensa ja leponsa. Päivän kuluessa hänen on usein työnnettävä syrjään tärkeät työnsä ja luovuttava harrastuksistaan palvellakseen Luojaansa. Ramadan-kuussa (paastokuussa) hän kestää nälkää ja epämukavuutta pelkästään ollakseen mieliksi Jumalalle. Maksamalla Zakat'ia hän menettää rikkaudestaan ja osoittaa että rakkaus Jumalaan on kaiken muun edellä ja yläpuolella ja että rakkaus rikkauteen ei voi tulla sen edelle. Tekemällä pyhiinvaellusmatkan hän uhraa rikkaudestaan ja kärsii matkan vaivoista. Ja Jihadissa hän panee alttiiksi rahaa, tavaraa ja kaiken mitä hänellä on - jopa oman henkensä.

Samalla tavoin näitä velvollisuuksia suorittaessa on toisinaan uhrattava joitakin muiden ihmisten tavanomaisia oikeuksia ja täten vahingoitettava omia etuja yleensä. Palvelijan on jätettävä työnsä ja osallistuttava Herransa palvelemiseen. Liikemiehen on keskeytettävä liiketoimensa ja lähdettävä pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan. Jihadissa ihminen otta hengen toiselta ja antaa omansa vain Jumalan asian hyväksi. Samalla tavoin täyttäessään Jumalan oikeudet ihmisen on uhrattava monia sellaisia asioita, jotka ovat hänen vallassaan, kuten eläimiä, rikkautta jne. Mutta Jumalalla on antanut Shari'an jotta sopusointu ja tasapaino saavutetaan elämän eri aloilla ja muiden oikeuksien uhraamiset vähenevät pienimpään mahdolliseen määrään. Tämä saavutetaan Jumalan määräämissä rajoissa. Hän on sallinut meille kaikki helpotukset Salatin velvollisuuksien täyttämiseksi. Ellei vettä ole saatavissa pesuja varten tai jos olemme sairaita, voimme suorittaa tayammumin (kuivapesun). Jos olemme matkalla, voimme lyhentää Salatia. Jos olemme sairaita emmekä voi seistä rukoillessamme, voimme rukoilla istuen tai maaten Salat'ia.

Lisäksi rukouksen lausuminen on niin helposti käsiteltävää, että rukouksia voi lyhentää tai pidentää toivomuksensa mukaisesti: rauhallisina aikoina voimme lausua pitkiä jaksoja Koraanista, mutta elämän kiireisinä hetkinä voimme lausua vain muutamia säkeitä. Ohjeet ovat pikemminkin sellaiset, että seurakunnan rukousten ja rukousten, jotka tapahtuvat työaikana, tulisi olla lyhyitä. Jumalalla on tyytyväinen vapaaehtoisesta hartaudenharjoituksesta (nawafil), mutta ei halua meidän uhraavan unta ja lepoa ja kieltävän lastemme ja perheemme oikeuksia. Islam haluaa, että luomme tasapainon elämän eri toimintojen välille.

Sama koskee paastoa. Koko vuodessa on vain yksi pakollinen paastokuukausi. Matkalla ollessamme tai sairauden kohdatessa voimme jättää sen pois ja paastota myöhemmin jonakin sopivana aikana vuodesta. Naiset ovat vapautettu paastosta kun he ovat raskaana, heillä on kuukautiset tai kun he imettävät. Paaston on alettava sovittuna aikana eikä mitään lykkäämistä suvaita. Syöminen ja juominen ovat sallittuja auringon laskusta aamun koittoon. Vapaaehtoinen paastoaminen on korkeassa arvossa ja Jumalalla on siitä hyvillään, mutta Hän ei halua meidän paastoavan jatkuvasti ja tulevan liian heikoksi suorittamaan tavanomaisia tehtäviämme elämässä kunnollisesti ja tyydyttävästi.

Samoin on Zakat'in kohdalla; Jumalalla on määrännyt vain vähimmäissumman ja ihminen voi vapaasti kuluttaa niin paljon enemmän kuin hän haluaa Allahin asian hyväksi. Kun maksamme Zakat'in, suoritamme velvollisuutemme, mutta jos käytämme enemmän hyväntekeväisyyteen, saamme osaksemme yhä enemmän ja enemmän Jumalan mielisuosiota. Mutta Hän ei halua, että uhraamme omaisuutemme hyväntekeväisyyteen tai että kiellämme itseltämme tai sukulaisiltamme oikeudet ja mukavuuden, jotka kuuluvat heille. Hän ei halua meidän köyhdyttävän itseämme. Meidät on määrätty olemaan kohtuullisia hyväntekeväisyydessä.

Tarkastelkaamme sitten pyhiinvaellusmatkaa. Se on pakollinen vain niille, joilla on siihen varaa ja jotka ovat fyysisesti kunnossa kestämään matkan rasitukset. Lisäksi sen suorittaminen on pakollista vain kerran elämässä, minä tahansa sopivana vuotena. Jos on käynnissä sota tai jotakin muuta, joka on uhkana hengelle, matka voidaan siirtää myöhemmäksi. Ja vanhempien suostumuksesta on muodostunut väistämätön ehto, niin että ikääntyneet vanhemmat eivät joudu kärsimään epämukavuudesta poissaollessamme. Kaikki nämä seikat osoittavat selvästi, miten tärkeänä Jumalalla pitää muiden oikeuksia Hänen omiin oikeuksiinsa verrattuna.

Suurin uhraus Jumalalle suoritetaan Jihad issa, sillä siinä ihminen uhraa, ei vain oman henkensä ja omaisuutensa, vaan myös toisten hengen ja omaisuuden. Mutta kuten olemme jo todenneet, eräs islamin periaatteeista on, että kärsimme pienehkön tappion pelastaaksemme itsemme suuremmalta tappiolta. Mitä merkitsee muutaman ihmishengen menettäminen - vaikka niitä olisi muutama tuhat ja enemmän - verrattuna onnettomuuteen, joka saattaa kohdata ihmiskuntaa seurauksena siitä, että paha voittaa hyvän ja hyökkäävä ateismi Jumalan uskonnon. Ehdottomasti tämä olisi paljon suurempi tappio ja onnettomuus, sillä sen seurauksena Jumalan uskonto luhistuisi ja lisäksi maailmasta tulisi pahan, moraalittoman ja turmeluksen tyyssija ja elämä revittäisiin palasiksi sekä sisältä että ulkoa. Välttääkseen tätä isompaa pahaa Jumalalla on siksi määrännyt meidät uhraamaan henkemme ja omaisuutemme Hänen takiansa. Mutta samalla Hän on kieltänyt turhan verenvuodatuksen, vanhusten, naisten ja lasten, sairaiden ja haavoittuneiden vahingoittamisen. Hänen käskynsä on taistella vain niitä vastaan, jotka nousevat taistelemaan. Hän määrää, ettemme saa aiheuttaa tarpeetonta tuhoa edes vihollismaassa ja että meidän on kohdeltava hävinneitä rehellisesti ja kunniallisesti. Meitä kehotetaan noudattamaan vihollisen kanssa solmittuja sopimuksia ja lopettamaan taistelut silloin kun he lopettavat tai kun he lopettavat vihamieliset, islaminvastaiset tekonsa. Täten islam sallii vain vähimmän mahdollisen hengen, omaisuuden ja muiden ihmisten oikeuksien uhraamisen Jumalan oikeuksien turvaamiseksi. Se haluaa luoda tasapainon ihmisten eri vaatimusten välille ja siten sovittaa erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia niin, että elämä rikastuisi mitä valikoiduimmista palkkioista ja saavutuksista.

2.Ihmisen oikeudet yksilönä

Seuraavana tulevat ihmisen oikeudet yksilönä, toisinsanoen hänen oikeutensa oman itsensä suhteen.

Tosiasia on, että ihminen on itseään kohtaan julmempi ja epäoikeudenmukaisempi kuin mitään muuta olentoa kohtaan. Aluksi tämä voi vaikuttaa hämmästyttävältä: Miten ihminen voi olla epäoikeudenmukainen itseään kohtaan, varsinkin kun tiedämme, että hän rakastaa itseään eniten? Miten hän voi olla oman itsensä vihollinen? Tämä vaikuttaa täysin käsittämättömältä. Mutta syvempi tarkastelu osoittaa, että väitteessä on hyvin paljon perää.

Ihmisen suurin heikkous on se, että kun hän tuntee vastustamatonta himoa, sen sijaan, että vastustaisi sitä, hän lankeaa kiusaukseen ja sen tyydytys tieten tahtoen aiheuttaa suurta harmia hänelle itselleen. On mies, joka sortuu juomaan; hänestä tulee sen jälkeen järjetön ja hän jatkaa sitä rahan, terveytensä, maineensa ja kaiken sen kustannuksella mitä hänellä on. Toinen on niin ihastunut syömiseen, että hänen ruokatottumuksensa tuhoavat hänen terveytensä ja vaarantavat hänen henkensä. Yhdestä tulee seksuaalisten halujensa orja ja hän tuhoaa itsensä ylityydyttämällä halunsa. Vielä on sellainen, joka ihastuu hengelliseen ylevyyteen: hän tukahduttaa todelliset halunsa, kieltäytyy täyttämästä fyysisiä tarpeitaan, hillitsee halunsa, antaa pois vaatteensa, jättää kotinsa ja vetäytyy vuorille ja viidakkoon. Hän uskoo, että maailmaa ei ole tarkoitettu häntä varten ja inhoaa sitä sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Nämä ovat joitakin esimerkkejä ihmisen pyrkimyksestä mennä äärimmäisyyksiin ja eksyä jollekin näistä aloista. Törmäämme joka päivä useisiin tällaisiin esimerkkeihin sopeutumattomuudesta ja epätasapainosta eikä ole tarpeen kertoa tässä useampia esimerkkejä.

Islam edustaa inhimillistä hyvinvointia ja sen avoimesti tunnustettu päämäärä on saada aikaan tasapaino elämässä. Siksi shari'a ilmoittaa selvästi, että omalla minällä on oikeutensa. Shari'a kieltää sellaisten asioiden käytön, jotka ovat haitallisia ihmisen fyysiselle, henkiselle tai moraaliselle olemassaololle. Se kieltää veren, päihdyttävien aineiden, sianlihan, petoeläinten ja myrkyllisten ja epäpuhtaiden eläinten ja kuolleitten eläinten käytön; sillä näillä kaikilla on ei-toivottuja vaikutuksia ihmisen fyysisen, moraalisen, älylliseen ja henkiseen elämään. Samalla kun islam kieltää nämä, se velvoittaa ihmistä käyttämään puhtaita, terveellisiä ja hyödyllisiä asioita eikä pyydä häntä jättämään kehoaan ilman puhdasta ruokaa, sillä ihmisen keholla on myös oikeutensa häneen. Islamin laki kieltää alastomuuden ja määrää ihmistä pukeutumaan säädylliseen ja kunnioitusta herättävään asuun. Se kehottaa ihmistä tekemään työtä elantonsa eteen ja paheksuu joutilaana ja työttömänä oloa. Shari'an henki on, että ihmisen tulisi käyttää hyvinvointiinsa Jumalan hänelle suomia kykyjä ja niitä rikkauksia, joita Hän on levittänyt maan päälle ja taivaalle.

Islam ei usko edes seksuaalisten halujen tukahduttamiseen; se käskee ihmisen hallitsemaan ja säädöstelmään sitä ja etsimään sen (1. Ks viides luku.) tyydytystä avioliitosta. Se kieltää häntä vainoamasta itseään ja täysin kieltämästä itseään ja sallii - ei, vaan pyytää - häntä nauttimaan elämän oikeutetuista mukavuuksista ja nautinnoista ja pysymään hurskaana ja lujana elämän ja sen ongelmien keskellä. Hengellisen ylevyyden, moraalisen puhtauden, Jumalan läheisyyden ja pelastuksen tavoittelemisen takia ihmisen ei tarvitse hylätä maailmaa. Ihmisen todellinen koe on tässä maailmassa ja hänen tulee pysyä sen keskellä ja seurata Allahin tietä täällä maailmassa. tie menestykseen on Jumalallisen Lain seuraamista keskellä elämän monimutkaisuutta, ei sen ulkopuolella.

Islam kieltää jyrkästi itsemurhan ja juurruttaa ihmisen mieleen, että elämä kuuluu Jumalalle. Se on kuin aarre, jonka Jumalalla on uskonut huostaamme tietyksi ajanjaksoksi, jotta käyttäisimme sitä parhaalla mahdollisella tavalla - sitä ei ole tarkoitettu pilattavaksi ja hävitettäväksi kevytmielisellä tavalla.

Näin islam teroittaa ihmisen mieleen, että hänen omalla persoonallisuudellaan, hänen omalla itsellään, on tiettyjä oikeuksia ja että hänen velvollisuutensa on siksi täyttää ne parhaalla mahdollisella tavalla, siten kuin Shari'assa ehdotetaan. Täten hän on rehellinen omaa itseään kohtaan.

3.Muiden ihmisten oikeudet

Toisaalta Shari'a kehottaa ihmistä toteuttamaan henkilökohtaiset oikeutensa omaa itseään kohtaan ja toisaalta se vaatii häntä täyttämään nämä valvollisuudet siten, ettei muiden ihmisten oikeuksia loukata. Shari'a yrittää luoda tasapainoa ihmisten oikeuksien ja yhteiskunnan oikeuksien välille. Kaikkien on työskenneltävä yhdessä vakiinnuttaakseen Jumalan lain.

Islam on kieltänyt valehtelemisen kaikissa muodoissaan, sillä se tahraa valehtelijan, tuottaa vahinkoa muille ihmisille ja siitä tulee uhka yhteiskunnalle. Se kieltää jyrkästi varastamisen, ryöstämisen, väärentämisen, petkuttamisen, koron, koronkiskonnan, sillä kaikki, mitä ihminen hyötyy tällaisilla keinoilla, on itse asiassa hankittu aiheuttamalla tappiota ja vahinkoa muille. Panettelu, juoruilu ja herjaaminen kielletään. Uhkapeli, arpajaiset, keinottelu ja kaikki onnenpelit kielletään, koska kaikissa niissä voitto saadaan tuhansien häviävien ihmisten kustannuksella. Kaikki sellaiset liikevoittoa tuottavat liiketoimet, joissa vain toinen osapuoli joutuu häviämään, ovat kiellettyjä. Monopoli, hamstraaminen, mustanpörssinkauppa, maanomistus, joka estää viljelyn ja kaikki muut samantapaiset yksityisen ja yhteiskunnallisen rikastumisen muodot on kielletty. Murha, veranvuodatus, ilkitekojen, epäjärjestyksen ja hävityksen harjoittaminen on julistettu rikoksiksi, sillä kenelläkään ei ole oikeutta ottaa toisen ihmisen omaisuutta tai henkeä vain henkilökohtaisen hyödyn ja tyydytyksen vuoksi. Aviorikos, haureus ja luonnoton seksuaalisten halujen tyydyttäminen ovat jyrkästi kiellettyjä, sillä ne eivät ainoastaan turmele moraalia ja heikennä näitä rikoksia harjoittavan terveyttä, vaan levittävät myös turmellusta ja moraalittomuutta yhteiskuntaan, aiheuttavat sukupuolitauteja, turmelevat yleistä terveyttä, rappeuttavat tulevien sukupolvien terveyttä ja moraalia, järkyttävät ihmisten välisiä suhteita ja rikkovat koko yhteiskunnan sivistyksellisen ja sosiaalisen rakenteen. Islam haluaa poistaa juurineen päivineen sellaiset hirvittävät rikokset.

Islamin laki on säätänyt kaikki nämä rajoitukset estääkseen ihmistä loukkaamsta toisten oikeuksia. Islam ei halua, että ihmisestä tulee niin itsekäs ja itsekeskeinen, että hän saavuttaakseen joitakin mieltään ja ruumistaan houkuttelevia asioita, häpeämättömästi hyökkää toisten ihmisten oikeuksien kimppuun ja loukkaa moraalikäsitteitä. Se ei myöskään salli hänen tuhota toisten etuja omien henkilökohtaisten oikeuksiensa saavuttamiseksi. Islamin laki säätelee elämää siten, että saavutettaisiin hyvinvointi jokaiselle ja kaikille. Mutta muutamat kielteiset rajoitukset eivät riitä inhimillisen hyvinvoinnin ja sivistyksellisen edistymisen saavuttamiseen. Todella rauhanomaisessa ja menestyksekkäässä yhteiskunnassa ihmisten tulisi ei vain olla loukkaamatta toisten oikeuksia ja vahingoittamasta heidän etujaan, vaan myös toimia myönteisessä yhteistyössä toistensa kanssa ja luoda sellaiset keskinäiset suhteet ja sosiaaliset laitokset, jotka edesauttavat kaikkien hyvinvointia ja edesauttavat ihanteellisen inhimillisen yhteiskunnan vakiinnuttamista. Shari'a opastaa meitä tässäkin suhteessa. Siksi aiomme esittää lyhyen yhteenvedon niistä islamin lain määräyksistä, jotka valaisevat näitä elämän ja yhteiskunnan puolia.

Perhe on ihmisen ensimmäinen kehto. Täällä ihminen saa perusluonteenpiirteensä. Sellaisena se ei ole vain ihmisen kehto, vaan myös kulttuurin kehto. Siksi meidän aluksi tulisi tutkia Shari'a in perheeseen liittyviä määräyksiä. Perheen muodostavat mies, vaimo ja heidän lapsensa. Islamin perhettä koskevat määräykset ovat erittäin selkeät. Se asettaa miehelle vastuun vaimonsa ja lastensa välttämättömien tarpeiden hankkimisesta ja heidän suojelemisestaan kaikissa elämän vaiheissa. Vaimolle se määrää vastuun taloudenpidosta, lasten kasvattamisesta ja kouluttamisesta parhaalla mahdollisella tavalla ja suurimman mahdollisen mukavuuden ja tyytyväisyyden luomisesta miehelleen ja lapsilleen. Lasten velvollisuus on kunnioittaa ja totella vanhempiaan ja, sitten kun he ovat aikuisia, palvella heitä ja huolehtia heidän tarpeistaan. Jotta taloudesta tulisi hyvin hoidettu ja hyvän järjestyksen omaava, islam on hyväksynyt seuraavat kaksi toimenpidettä:

(a) Miehelle on annettu perheenpään asema. Mikään laitos ei voi toimia tehokkaasti ellei sillä ole johtajaa. Emme voi kuvitella koulua ilman rehtoria tai kaupunkia ilman hallinnollista johtajaa. Ellei laitosta ole valvomassa ketään, tuloksena on vain kaaos. Jos kaikki perheessä kulkevat omia teitään, jos mies kulkee yhteen suuntaan ja vaimo toiseen, lasten turvallisuus tuhoutuu. Jonkun on toimittava perheenpäänä, niin että kuria voidaan ylläpitää ja perheestä tulee ihanteellinen yhteiskunnallinen laitos. Islam antaa tämän aseman meihelle ja tekee täten perheestä kurianalaisen sivistyksen pääyksikön: mallin koko yhteiskunnalle.

(b) Tälle perheenpäälle on annettava lisäksi joitakin vastuunalaisuuksia. Hänen velvollisuutensa on ansaita toimeentulo ja hoitaa kaikki tehtävät, jotka suoritetaan kodin ulkopuolella. Tämä vapauttaa vaimon kaikista kotitalouden ulkopuolisista tehtävistä ja siirtää ne aviomiehen kannettavaksi. Hänet vapautetaan kodin ulkopuolisista velvollisuuksista, niin että hän voi käyttää kaiken energiansa taloudenhoiteen ja lasten - kansakunnan tulevien hallintomiesten - kasvatukseen. Naiset on määrätty pysymään kodeissaan ja täyttämään heille määrätyt velvollisuudet. Islam ei halua verottaa heitä kaksinkertaisesti: kasvattaa lapset ja hoitaa talous  sekä ansaita toimeentulo ja hoitaa ulkopuoliset tehtävät lisäksi. Tämä olisi ilmeistä epäoikeudenmukaisuutta. Siksi islam suorittaa toimivan tehtävänjaon sukupuolten välillä (4).

Mutta tämä ei tarkoita sitä, ettei nainen lainkaan saisi astua kotinsa ulkopuolelle. Näin asia ei ole. Hänen sallitaan mennä ulos silloin kun se on tarpeellista. Laki on määritellyt kodin hänen erityiseksi työalueekseen ja korostaa sitä, että naisen tulisi omistautua kotielämän parantamiseen. Ja milloin tahansa hänen on mentävä ulos, hän voi tehdä sen noudatettuaan joitakin muodollisuuksia.

Yleisenä sääntönä on, että perhepiiri laajenee verisukulaisten ja avioliiton kautta sukuun tulleiden välityksellä. Sitoakseen perheen jäsenet yhdeksi kokonaisuudeksi, pitääkseen keskinäiset suhteet läheisinä ja terveinä ja tehdäkseen niistä kaikista tuen, voiman ja tyytyväisyyden lähteitä toisille, islamin laki on laatinut eräitä perustavaa laatua olevia lakeja ja sääntöjä, jotka ilmentävät aikakausien kuluessa kerääntynyttä viisautta. Seuraavassa yhteenveto niistä:

1.Avioliitto sellaisten henkilöiden kesken, jotka ovat läheisissä suhteissa toisiinsa luonnostaan sukulaisuuden kautta on kielletty. Sukulaisia, joiden kesken avioliitto on kielletty ovat: äiti ja poika, isä ja tytär, isäpuoli ja tytärpuoli, äitipuoli ja poikapuoli, veli ja sisar, kasvatusveli ja kasvatussisar, setä ja veljentytär, täti (isän tai äidin sisar) ja hänen veljen- tai sisarentytär, eno ja sisarentytär, anoppi ja vävy, appi ja miniä. Tämä kielto vahvistaa perhesuhteita ja tekee suhteet näiden sukulaisten välillä ehdottoman puhtaiksi ja sekoittamattomiksi ja he voivat seurustella keskenään esteettä ja vilpittömästi toisiinsa kiintyneinä.

2. Näiden yllälueteltujen kiellettyjä aviosuhteita koskevien määräysten ulkopuolella avioliittoja voidaan solmia toisilleen sukua olevien perheenjäsenten välillä, niin että sellaiset liitot liittävät perheet yhä lähemmäs toisiaan. Aviosuhteet kahden perheen välillä, jotka liittyvät vapaasti toisiinsa ja tästä syystä tuntevat toistensa tavat, tottumukset ja perinteet, ovat yleensä onnistuneita. Tästä syystä Sahri'a ei vain salli niitä, vaan suosii ja antaa etusijan sukua olevien perheiden välisille aviosuhteille täysin vieraisiin verrattuna (vaikka sellaiset suhteet eivät ole kiellettyjä).

3. Sukua olevien perheiden ryhmässä rikkaat ja köyhät, varakkaat ja varattomat elävät rinnakkain. Islamin periaate on, että miehen sukulaisilla on suurin oikeus häneen. Kunnioitusta sukulaisten välistä sidettä kohtaan kutsutaan nimellä sila-i-rehm. Muslimit määrätään kunnioittamaan tätä sidettä kaikin mahdollisin tavoin. Epälojaalisuus sukulaisia kohtaan ja heidän oikeuksiensa polkeminen on suuri synti ja Jumalalla paheksuu sitä. Jos sukulaisesta tulee köyhä tai häntä painaa jokin huoli, hänen rikkaiden ja hyvinvoivien sukulaistensa velvollisuus on auttaa häntä. Zakat'iin ja muihin hyväntekeväisyyden muotoihin liittyy sukulaisten oikeuksia koskevia määräyksiä.

4. Perintölaki on muotoiltu siten islamissa, että vainajan jättämää omaisuutta ei voida keskittää yhteen paikkaan. Se jaetaan sellaisella tavalla, että kaikki läheiset sukulaiset saavat osansa. Poika, tytär, vaimo, aviomies, isä, äiti, veli ja sisar ovat lähimmät sukulaiset ja heidän perintöosuutensa tulee ensimmäiseksi. He saavat etusijan. Siinä tapauksessa, että näitä läheisiä sukulaisia ei ole, osuudet annetaan seuraavaksi lähimmille. Täten ihmisen kuoleman jälkeen hänen omaisuutensa jaetaan hänen sukulaistensa kesken ja kapitalistinen rikkauden keksittyminen saa kohtalokkaan iskun. Tämä islamin laki on ainutlaatuisen erinomainen ja muut kansakunnat alkavat ottaa oppia siitä. Mutta on murheellisen ironista, että muslimit itse eivät ole täysin selvillä kumouksellisista mahdollisuuksista ja tietämättömyydessään jotkut heistä jopa välttävät sitä käytännössä. Suurissa osissa Indo-Pakistanin aluetta tyttäriltä ryöstetään heidän perintöoikeutensa, mikä on ilmeistä epäoikeudenmukaisuutta ja Koraanin selkeiden määräysten karkeaa loukkaamista.

Perheen ja siihen liittyvien henkilöiden jälkeen tulevat ihmisen suhteet ystäviinsä, naapureihinsa, oman paikkakuntansa, kylänsä tai kaupunkinsa asukkaisiin sekä ihmisiin, joiden kanssa hän on jatkuvassa kosketuksessa. Islam tunnustaa nämä suhteet ja määrää muslimin kohtelemaan heitä kaikkia rehellisesti, totuudenmukaisesti, puolueettomasti ja kohteliaasti. Se kehottaa uskovia ottamaan huomioon toisten tunteet, välttämään siivotonta tai loukkaavaa kielenkäyttöä, auttamaan toinen toistaan, huolehtimaan sairaista, avustamaan puutteenalaisia, auttamaan tarvitsevia ja vammaisia, osoittamaan myötätuntoa huolten vaivaamille, huolehtimaan orvoista ja leskistä, ruokkimaan nälkäisiä, pukemaan niitä, joilta puuttuu vaatteita ja auttamaan työttömiä etsimään työtä. Islam sanoo, että Jumalalla on antanut teille rikkautta, älkää tuhlatko sitä ylelliseen kevytmielisyyteen. Se kieltää käyttämästä kulta-ja hopea-astioita, pukeutumaan kalliisiin silkkipukuihin ja tuhlaamasta rahaa hyödyttömiin hankkeisiin ja liialliseen ylellisyyteen. Tämä shari'an ohje perustuu siihen periaatteeseen, että ihmisen ei tulisi sallia törsätä itseensä tuhansia ihmisiä elättäviä rikkauksia. On julmaa ja epäoikeudenmukaista, että raha, joka voidaan käyttää ruokkimaan nälkää näkevä ihmiskunta, haaskataan hyödyttömiin tai ylellisiin koristuksiin, näyttelyihin ja ilotulituksiin. Islam ei halua riistää ihmiseltä tämän rikkauksia tai omaisuutta. Mitä kukin on ansainnut tai perinyt on epäilyksettä hänen omaansa. Islam tunnustaa ihmisen oikeudet ja sallii hänen nauttia siitä ja hyödyntää sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Se myös vihjaa, että jos olet rikas, sinun tulisi pukeutua paremmin ja asua hyvin sekä omata asianmukaiset elintavat. Mutta islam haluaa että ihmisen ei tule unohtaa inhimillisiä perusedellytyksiä missään toimissaan. Minkä islam täysin hylkää on omahyväinen itsekeskeisyys, joka suhtautuu välinpitämättömästi muiden ihmisten hyvinvointiin ja synnyttää liioiteltua individualisimai. Islam haluaa koko ihmisyhteisön kukoistavan, eikä vain harvojen, satunnaisten yksilöiden. Se kehittää seuraajiensa mieliin sosiaalisen tietoisuuden ja innostaa heitä elämään, välttämään tarpeittensa viemistä liiallisuuksiin ja samalla kun he täyttävät omat tarpeensa, heidän tulee pitää mielessä läheisten ja kaukaisten sukulaistensa, ystäviensä ja työtovereidensa, naapureidensa ja maanmiestensä tarpeet ja vaatimukset .

Koraani sanoo: Heidän omaisuudestaan osa kuului pyytäjille ja osattomille (1:19). Tähän asti olemme käsitelleet ihmisen suhdetta lähipiireihinsä. Katsotaampa asiaa nyt laajemmasta näkökulmasta ja otetaan selvää minkälaisen yhteisön islam haluaa saada aikaan. Jokainen joka omaksuu islamin ei vain astu uskonnon helmaan vaan tulee myös islamilaisen yhteisön jäseneksi. Shari'assa on tiettyjä käyttäytymissääntöjä myös laajemmalle veljeskunnalle. Nämä säännöt velvoittavat muslimeja auttamaan toisiaan, käskemään hyvään ja kieltämään pahasta, ja valvomaan ettei mikään väärä pääse ryömimään yhteiskuntaan. Jotkut näistä islamin lain ohjeista ovat seuraavanlaisia:

1. Kansakunnan moraalin säilyttämiseksi ja yhteiskunnan tervelinjaisen kehityksen takaamiseksi kummankin sukupuolen vapaa sekoittuminen on kielletty. Islam suorittaa tehokkaan tehtäväjaon sukupuolten kesken ja määrää kummallekin omat toiminta-alueensa. Naisten tulee pääasiassa omistautua taloudenhoitoon kodeissaan ja miesten hoitaa tehtäviään sosio-ekonomisilla aloilla. Lähimmän sukulaispiirin, jonka kesken avioliitot ovat kiellettyjä, ulkopuolella naisia ja miehiä on kielletty sekoittumasta ja jos heidän on otettava yhteyttä toisiinsa, sen on oltava purdah. Kun naisten on lähdettävä ulos kodeistaan, heidän tulee käyttää yksinkertaista asua ja esiintyä asianmukaisesti hunnutettuina. Vain välttämättömyyden pakosta he saavat poistaa huntunsa ja silloinkin heidän tulee hunuttautua heti, kun välttämättömyys on ohi. Tämän lisäksi miehiä on pyydetty pitämään katseensa maahan luotuna ja välttämään katsomasta naisia. Ja jos joku vahingossa sattuu katsomaan naista, hänen on heti käännettävä katseensa muualle. On väärin yrittää katsella heitä ja vielä enemmän väärin on yrittää etsiä heidän seuraansa. Sekä miesten että naisten velvollisuus on huolehtia henkilökohtaisesta moraalisuudestaan ja puhdistaa sielunsa kaikista epäpuhtauksista. Avioliitto on seksuaalisten suhteiden oikea muoto eikä kenenkään tule ylittää tätä rajaa tai edes ajatella mitään seksuaalisia vapauksia;ihmisen ajatukset ja mielikuvitus on puhdistettava sellaisista turmeltuneista ideoista.

2. Samasta syystä on määrätty, että ihmisten on aina käytettävä soveliasta asua eikä kukaan mies saa paljastaa vartaloaan polvesta napaan, eikä kukaan nainen mitään osaa vartalostaan kasvoja ja käsiä lukuunottamatta kenellekään muulle kuin aviomiehelleen, miten läheisistä henkilöistä sitten onkin kysymys. Tätä kutsutaan nimellä satr (peittäminen) ja näiden ruumiinosien pitäminen peitettyinä on jokaisen miehen ja naisen uskonnollinen velvollisuus. Tämän määräyksen avulla islam haluaa kehittää seuraajissaan syvää vaatimattomuuden ja puhtauden henkeä ja tukahduttaa kaikki säädyttömyyden ja moraalisen poikkeavuuden muodot.

3. Islam ei hyväksy sellaisia ajanvietteitä, huvituksia ja virkistystä, joilla on taipumus herättää aistillisia intohimoja ja tehdä tyhjäksi moraalin lait. Sellaiset huvitukset ovat pelkkää ajan, rahan ja energian haaskausta ja ne tuhoavat yhteiskunnan moraalin säikeet. Virkistäytyminen sinänsä on tietysti tarpeen. Se toimii toimintakyvyn kannustimena ja elämän ja seikkailun henkenä. Se on yhtä tärkeätä elämälle kuin vesi ja ilma; varsinkin kovan työn jälkeen ihminen kaipaa lepoa ja virkistystä. Mutta virkistäytymisen tulee olla sellaista, että se piristää mieltä ja elävöittää henkeä eikä sellaista, että se tukahduttaa hengen ja turmelee intohimot. Järjettömät ja tuhlaavaiset huvitukset, joissa tuhannet ihmiset ovat todistamassa turmeltuneita rikoskohtauksia ja moraalittomuutta ovat terveen virkistäytymisen täydellinen vastakohta. Vaikka ne voivat vaikuttaa aisteja tyydyttävästi, niiden vaikutus ihmisen mielentilaan ja moraaliin on kammottava. Ne pilaavat ihmisten tavat ja moraalin, eikä niillä ole mitään sijaa islamilaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa.

4. Kansan yksimielisyyden ja yhteenkuuluvaisuuden turvaamiseksi ja hyvinvoinnin ja menestyksen saavuttamiseksi muslimiyhteisössä uskovia kehotetaan välttämään keskinäistä vihamielisyyttä, sosiaalista eripuraisuutta ja kaikkea lahkolaisuutta. Heitä on neuvottu sopimaan riitansa ja erimielisyytensä Koraanissa ja Sunnassa neuvotulla tavalla. Ja jos osapuolet eivät pääse sovintoon, heidän tulisi haudata erimielisyytensä Allahin nimeen ja jättää ratkaisun tekeminen Hänen haltuunsa. Yhteistä kansallista hyvinvointia koskevissa kysymyksissä heidän tulee auttaa toisiaan, välttää riidanhaastamista, totella johtajiaan ja välttää energian haaskaamista vähäpätöisistä asioista riitelemiseen. Sellaiset riidat ja erimielisyydet ovat häpeäksi muslimiyhteisölle ja aiheuttavat kansallista heikkenemistä, joten ne on tukahdutettava mihin hintaan tahansa.

5.Islam pitää tietoa ja tieteitä ihmiskunnan yhteisenä perintönä ja muslimeilla on täydellinen vapaus oppia niitä ja niiden sovellutusta käytäntöön mistä tahansa lähteistä. Mutta mitä tulee kulttuuriin ja elämäntapaan, islam kieltää heitä matkimasta muiden kansojen elintapoja. Jäljittelemisen psykologia viittaa siihen,että se on lähtöisin alemmuudentunteesta ja alennustilasta ja se johtaa pettyneeseen ja tappiontuntuiseen mielenlaatuun. Muiden sivistyksen matkimisella on hyvin tuhoisat vaikutkuset kansakuntaan; sen sisäinen elinkelpoisuus tuhoutuu, näkökyky hämärtyy, arvostelukyky heikkenee, alemmuuskompleksi valtaa sen ja vähitellen, mutta varmasti kaikki kulttuurin lähteet kuluvat loppuun. Tästä syystä Pyhä Profeetta (rauha hänelle) on ehdottoman jyrkästi kieltänyt muslimeja omaksumasta ei-muslimien kulttuuria ja elämäntapaa. Kansakunnan voima ei ole sen pukeutumisessa, etiketeissä tai taiteissa; sen voima ja kasvu ovat oikean tiedon, tieteen, kurinalaisuuden, organisaation ja toimintakyvyn tuloksia. Jos haluamme ottaa oppia toisilta, ottakaamme oppia heidän toimintahaluistaan ja sosiaalisesta kuristaan, käyttäkäämme hyväksemme heidän tietojaan ja teknisiä saavutuksiaan älkäämmekä nojautuko sellaisiin taiteisiin, jotka levittävät sivistyksellistä orjuutta ja kansallista alemmuudentunnetta. Muslimeja on kehoitettu olemaan varuillaan sellaisia vaikutteita vastaan.

Nyt tulemme muslimien suhteeseen ei-muslimeihin. Ollessaan heidän kanssaan tekemisissä uskovia neuvotaan osoittamaan suvaitsevaisuutta ja välttämään ahdasmielisyyttä. Heitä kielletään herjaamasta heidän uskonnollisia johtajiaan tai pyhimyksiään ja puhumasta niistä pahaa tai sanomasta mitään loukkaavaa heidän uskonnostaan. Heitä neuvotaan välttämään tarpeettomia erimielisyyksiä heidän kanssaan ja elämään rauhassa ja ystävyydessä. Mikäli ei-muslimit omaksuvat rauhanomaisen ja sovinnollisen asenteen muslimeja kohtaan eivätkä loukkaa heidän aluettaan tai muita oikeuksia, muslimien tulee myös pitää yllä sopuisia ja ystävällisiä suhteita heihin ja kohdella heitä rehellisesti ja oikeudenmukaisesti. Uskontomme suorastaan määrää, että meillä tulee olla enemmän inhimillistä myötätuntoa ja kohteliasuutta kuin muilla ihmisillä ja että meidän tulee käyttäytyä mitä jaloimmalla ja vaatimattommimmalla. Huonot tavat, huono käytös, sorto, riidanhalu ja ahdasmielisyys ovat vastoin islamin koko henkeä. Muslimi syntyy maailmaan tullakseen hyvyyden, jalouden ja inhimillisyyden eläväksi vertauskuvaksi. Hänen tulee voittaa ihmisten sydämet puolelleen luonteensa ja esimerkkinsä avulla. Vasta silloin hänestä tulee islamin todellinen lähettiläs.

4. Kaikkien luotujen oikeudet

Nyt tulemme viimeiseen oikeuksien ryhmään. Jumalalla on kunnioittanut ihmistä antamalla ylimmän vallan lukemattomiin luotuihinsa. Hänelle on kaikki valmiiksi varattuna. Hänelle on annettu voimat alistaa ne ja panna ne työskentelemään omien tarkoitustensa hyväksi. Tämä ylhäinen asema antaa ihmiselle vallan niihin ja hänellä on oikeus käyttää niitä haluamallaan tavalla. Mutta tämä ei merkitse sitä, että Jumalalla olisi antanut hänelle rajoittamattoman vapauden. Islam sanoo, että muilla luoduilla on tiettyjä oikeuksia ihmisen suhteen. Ne ovat: hänen ei tule tuhlata niitä hyödyttömiin yrityksiin eikä satuttaa niitä tarpeettomasti tai vahingoittaa niitä. Kun hän käyttää niitä palvelukseen, hänen tulee aiheuttaa niille mahdolisimman vähän vahinkoa ja käyttää parhaita ja vähiten kipua tuottavia menetelmiä käsitellessään niitä.

Islamin laki sisältää monia näitä oikeuksia koskevia määräyksiä. Meidän sallitaan esimerkiksi teurastaa eläimiä ravinnoksemme, mutta meitä kielletään tappamasta niitä pelkän huvin tai urheilun vuoksi ja riistämästä niiltä henkeä ellei se ole tarpeellista. Niiden teurastamista varten on määrätty menetelmäksi zabh (teurastus), paras mahdollinen menetelmä lihan saamiseksi eläimestä. Muut menetelmät ovat joko tuskallisempia tai pilaavat lihan ja tuhoavat joitakin sen hyödyllisistä ominaisuuksista. Islam välttää molemmat vaikeudet ja ehdottaa menetelmää, joka toisaalta on vähemmän tuskallinen eläimille ja toisaalta säilyttää lihan kaikki terveelliset ja hyödylliset ominaisuudet. Samoin islam pitää hirvittävänä eläimen tappamista siten, että se kärsii jatkuvaa tuskaa. Islam sallii vaarallisten ja myrkyllisten eläisten ja petoeläinten tappamisen, sillä se pitää ihmisen elämää arvokkampana kuin niiden elämää. Mutta tässäkään yhteydessä se ei salli niiden tappamista siten, että niiden kärsimyksiä pidennetään.

Mitä tulee kuormaeläimiin, joita käytetään ratsastukseen ja kuljetuksiin, islam kieltää ehdottomasti ihmistä pitämästä niitä nälässä, teettämästä liian kovaa työtä ja lyömästä niitä julmasti. Lintujen pyydystämistä ja vangitsemista häkkeihin ilman mitään tarkoitusta pidetään vastenmielisenä. Tämä ei koske vain eläimiä. Islam ei hyväksy edes tarkoituksetonta puiden ja pensaiden kaatamista. Ihminen saa käyttää niiden hedelmiä ja muita tuotteita, mutta hänellä ei ole oikeutta tuhota niitä. Kasveissa on kuitenkin elämää, mutta islam ei salli edes elottomien asioiden tuhlaamista, jopa niin, että se paheksuu veden juoksuttamista turhaan. Sen tunnustettuna tarkoituksena on välttää tuhlausta kaikissa mahdollisissa muodoissa ja käyttää kaikkia voimavaroja - eläviä ja elottomia - parhaalla mahdollisella tavalla hyväksi.

Takaisin ylös

Shari'ah: yleismaailmallinen ja ikuinen laki

Edellisillä sivuilla olemme esittäneet lyhyen yhteenvedon islamin laista - laista, jonka Profeetta Muhammed (rauha hänelle) toimitti ihmiskunnalle kaikiksi tuleviksi ajoiksi. Tämä laki ei myönnä ihmisten välillä olevan mitään muita eroja kuin uskoa ja uskontoa koskevia. Sellaiset uskonnolliset ja yhteiskunnalliset järjestelmät, poliittiset ja sivistykselliset ideologiat, jotka erottelevat ihmiset rodun, maan tai värin perusteella, eivät voi koskaan muodostua yleismaailmalliseksi uskoksi tai koko maailman ideologiaksi siitä yksinkertaisesta syystä, että johonkin rotuun kuuluva ei voi muuttua toiseen rotuun kuuluvaksi, jossakin maassa syntynyt ei voi repiä irti juuriaan siitä paikasta eikä koko maailma voi tiivistyä yhteen maahan eikä mustaihoisen, kiinalaisen tai valkoihoisen väriä voida muuttaa. Sellaisten ideologioiden ja yhteiskunnallisten järjestelmien on jäätävä käsittämään yhtä rotua, maata tai yhteisoä. Ne ovat pakostakin rajoitettuja, kapeita ja kansallismielisiä eikä niistä voi tulla yleimaailmallisia. Islam taas on yleismaailmallinen ideologia. Kuka tahansa joka julistaa uskovansa La ilaha illa llah Muhammad-ur-Rasullu llah (Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah ja Muhammed on Hänen profeettansa) astuu islamin helmoihin ja hänellä on samat oikeudet kuin muillakin muslimeilla. Islam ei erottele ihmisiä rodun, maan, värin, kielen tai muun sen kaltaisen perusteella. Se vetoaa koko ihmiskuntaan eikä hyväksy ahdasmielistä rotusyrjintää.

Tämä laki on myös ikuinen. Se ei perustu minkään tietyn kansan tapoihin tai perinteisiin eikä sitä ole tarkoitettu jotakin tiettyä ihmisen historian kautta varten. Se perustuu samoille luonnon periaatteille, joilla ihminen luotiin. Ja samoin kuin tuo luonto pysyy muuttumattomana kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa, sen väärentämättömiin periaatteisiin perustuva laki soveltuu kaikkiin aikakausiin ja kaikkiin olosuhteisiin. Ja tämä ylesmaailmallinen ja ikuinen uskonto on islam .

Takaisin ylös

SELITYKSET

1. Tätä asiaa on jo käsitelty yksityiskohtaisesti neljännessä luvussa. Takaisin

2.Tästä on keskusteltu yksityiskohtaisesti kolmannessa luvussa. Takaisin

3. Ks. neljäs luku. Takaisin

4.  Saatuaan maistaa niitä karvaita seurauksia, joita tämän osajaon hävittäminen aiheutti, eräät länsimaisetkin ajttelijat puhuvat siihen suuntaan, että naisten tulisi palata koteihinsa. Esitämme tässä kahden johtavan ajattelijan, tri Fulton J. Sheenin ja professori Cyril Joadin näkökohtia. Tri Sheen kirjoittaa teoksessa Communism and the Conscience of the West:
"Perhe-elämän häiriöt Amerikassa ovat vakavampia kuin minään aikaisempana historiallisena kautena. Perhe on yhteiskunnan ilmapuntari. Mitä tahansa tavallinen perhe on, sitä on Amerikka; jos tavallinen perhe elää velaksi, niin Amerikka tulee olemaan kansakunta, joka kasaa velkaa kansakunnan velkojen päälle aina suureen romahdukseen asti. Elleivät tavallinen aviovaimo ja -mies ole uskollisia aviolupauksilleen, silloin Amerikka ei tule pitämään kiinni  uskollisuudestaan Atlantin sopimusta kohtaan. Jos rakkauden hedelmät vapaaehtoisesti kielletään, silloin kansakunta kehittää talouspolitiikan, jonka mukaan puuvilla poimitaan raakana, kahvi heitetään mereen ja luonto turmellaan taloudellisen voiton takia. Jos aviomies ja -vaimo elävät vain omaa itseään eivätkä toisiaan varten, elleivät he ymmärrä, että heidän henkilökohtaisen onnensa ehtona on molemminpuolisuus, silloin meillä on maa, jossa pääoma ja työvoima riitelevät kuten mies ja vaimo, kumpikin tehden yhteiskunnallisen elämän hedelmättömäksi ja taloudellisen rauhan mahdottomaksi. Jos aviomies tai vaimo antavat ulkopuolisten houkutusten taivutella itsensä pois toisiltaan, silloin meistä tulee kansakunta, johon vieraat filosofiat pääsevät tunkeutumaan, kuten kommunismi pyyhkäisee pois peruslojaalisuuden joka tunnettiin isänmaallisuutena. Jos aviomies ja vaimo elävät kuin Jumalaa ei olisi, silloin Amerikan virkamiehet puhuvat ateismin puolesta hyläten itsenäisyysjulistuksen ja kieltäen kaikki Jumalan meille antamat oikeudet ja vapaudet. Koti ratkaisee millainen kansakunta on. Mitä kotona tapahtuu, tapahtuu pian Kongressissa, Valkoisessa Talossa ja Korkeimmasta Oikeudessa. Jokainen maa saa sellaisen hallituksen kuin se  ansaitsee. Miten me elämme kotona, siten tulevat kansakunnat elämään."
Professori Cyril Joad menee niin pitkälle, että sanoo:
"Uskon, että maailma olisi onnellisempi paikka, jos naiset tyytyisivät huolehtimaan kodeistaan ja lapsistaan, vaikka siihen liittyisikin pieni elintason lasku." (Variety, 1. joulukuuta 1952) Takaisin

Takaisin ylös