Aikaisempi pohdintamme on selvitellyt seuraavia kohtia.
Ihmisen oikea suunta on elää tottelevaisena Jumalalle ja sellaisen tottelevaisuudessa elämisen olennaisia perusteita ovat tieto ja usko; tieto Jumalasta ja Hänen ominaisuuksistaan, siitä mistä Hän pitää ja mistä ei, Hänen valitsemastaan tiestä ja Tuomiopäivästä; ja horjumaton usko tämän tiedon totuudenmukaisuuteen ja luotettavuuteen; tämä on iman.
Toiseksi, Jumala on armeliaisuudessaan säästänyt ihmiseltä tämän tiedon vaivalloisen hankkimisen vain henkilökohtaisen ponnistustensa avulla. Hän ei pannut ihmistä tähän vaikeaan kokeeseen. Sen sijaan Hän ilmoitti tämän tiedon ihmisten joukosta valituille profeetoille, määräten heidät välittämään Jumalan Tahdon muille ihmisille ja osoittamaan heile oikean tien. Tämä on pelastanut ihmisen suunnattomista onnettomuuksilta
Lopulta tavallisten miesten ja naisten velvollisuus on tunnistaa profeetta ja varmistauduttuaan siitä, että hän on oikea Jumalan profeetta, uskoa häneen ja hänen opetuksiinsa ja totella häntä tunnollisesti ja seurata hänen jälkiään. Tämä on tie pelastukseen.
Tässä luvussa pohdimme profeettojen luonnetta, historiaa ja muita siihen liittyviä seikkoja.
On helppo huomata, että Jumala on armeliaasti varustanut ihmisen kaikella, mitä tämä tarvitsee tässä maailmankaikkeudessa. Jokainen vastasyntynyt saapuu maailmaan varustettuna silmillä jotta hän näkisi, korvilla jotta hän kuulisi, nenällä jotta hän voisi haistella ja hengittää, käsillä jotta voisi koskettaa, jaloilla jotta hän voisi kävellä ja järjellä jotta hän voisi ajatella ja pohtia! Kaikki nämä mahdollisuudet, voimat ja kyvyt, joita ihminen tarvitsee tai saattaa tarvita, on mitä huolellisimmin annettu hänelle ja ihmeellisellä tavalla sijoitettu hänen pikkuruiseen ruumiiseensa. Jokainen pienikin tarve on otettu huomioon ja siihen on varauduttu. Mitään ihmiselle tarpeellista ei ole jätetty pois.
Sama koskee maalimaa missä hän elää. Kaikkea mikä on hänen elämiselleen välttämätöntä, on varattu runsaasti - ilmaa, valoa, lämpöä, vettä ja niin edelleen. Lapsi löytää, avatessaan silmänsä, ravintonsa äitinsä rinnasta. Vanhemmat rakastavat häntä vaistomaisesti ja heidän sydämiinsä on juurrutettu vastustamaton halu huolehtia hänestä, kasvattaa häntä ja uhrata kaikkensa hänen hyvinvointinsa hyväksi. Lapsi kasvaa tämän ylläpitojärjestelmän turvissa aikuiseksi ja saa kaikissa elämänsä vaiheissa luonnosta kaiken mitä hän tarvitsee. Kaikista hengissäsäilymisen ja kasvun edellytyksistä on huolehdittu ja hän huomaa, että koko maailmankaikkeus on hänen palveluksessaan kaikissa vaiheissa.
Ihmistä on edelleen siunattu kaikilla niillä voimilla, kyvyillä ja taidoilla - fyysisillä, henkisillä ja moraalisilla - joita hän tarvitsee elämisen taisteluun. Tässä suhteessa Jumala on suorittanut ihmeelliset järjestelyt. Hän ei ole jakanut näiti kykyjä ihmisille aivan tasan. Tasapuolinen jako olisi tehnyt ihmiset aivan riippumattomiksi toisistaan ja heikentänyt keskinäisen huolenpidon ja yhteistyön mahdollisuuksia. Siten, vaikka ihmiskunnalla kokonaisuudessaan on hallinnassaan kaikki mitä tarvitaan, kykyä on jaettue ihmisten kesken epätasaisesti ja säästäväisesti. Joillakin on fyysistä voimaa ja urhollisuutta, toiset taas kunnostautuvat henkisillä lahjoillaan. Jotkut saavat syntymälahjana taiteellisia, runollisia ja filosofisia taipumuksia, joillakin on terävä kieli, toisilla sotilaallista tarkkanäköisyyttä, kaupallista älykkyyttä, matemaattista tarkkuutta, tieteellistä uteliaisuutta, kirjallista havaintokykyä, filosofista mielenlaatua jne. Nämä erikoistaipumukset erottavat ihmisen ja tekevät hänelle mahdolliseksi ymmärtää vaikeita asioita, jotka ovat tavallisen ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella. Nämä tiedot, taipumukset ja lahjakkuudet ovat Jumalan lahjoja. Ne ruumiillistuvat niiden ihmisten luonnossa, jotka Jumala on määrännyt täten erottumaan muista. Ne ovat useimmiten synnynnäisiä eikä niitä voi hankkia pelkän koulutuksen tai harjoittelun avulla.
Täten Jumalan lahjojen tarkempi pohtiminen paljastaa, että lahjat on jaettu ihmisten keskuuteen hämmästyttävällä tavalla. Kyvyt, joita tarvitaan inhimillisen kulttuurin yleiseen ylläpitoon, on annettu tavallisille ihmisille, kun sitävastoin erikoistaipumukset, joita tarvitaan vain rajoitetussa määrin, on annettu vain pienelle määrälle ihmisiä. Sotilaiden, talonpoikien, käsityöläisten ja työläisten lukumäärät ovat suuria, mutta kenraaleja, oppineita, valtiomiehiä ja intellektuelleja on suhteellisesti vähemmän. Sama koskee kaikkia ammatteja, taiteita ja käsityötaitoa. Yleisenä sääntönä tuntuu olevan: mitä merkittävämpi kyky ja suurempi nerous, sitä pienemmällä määrällä ihmisiä on nämä lahjat. Huippuneroja, jotka jättävät lähtemättömän jäljen ihmiskunnan historiaan ja joiden saavutukset ohjaavat ihmiskuntaa pitkiä aikoja, on vielä vähemmän.
Tässä joudumme toisen kysymyksen eteen: rajoittuvatko inhimillisen kulttuurin perustarpeet asiantuntijoiden ja spesialistien tarpeeseen lain ja politiikan, luonnontieteiden ja matematiikan, insinööritaidon ja mekaniikan, finanssitieteen ja taloustieteen ja muiden sellaisten aloilla, vai tarvitaanko myös ihmisiä, jotka pystyvät osoittamaan Oikean Tien - tien Jumalan luo ja pelastukseen? Toiset asiantuntiijat varustavat ihmiset tiedoilla kaikesta siitä, mitä maailmassa on ja keinoista käyttää sitä hyväksi, mutta tarvitaan myös joku joka kertoo ihmiselle luomisen tarkoituksesta ja itse estämään merkityksestä. Mitä ihminen itse on ja mitä varten hänet on luotu? Kuka on varustanut hänet kaikilla voimilla ja kyvyillä ja miksi? Mitkä ovat elämän todellisetpäämäärät ja mitenne voidaan saavuttaa? Mitkä ovat elämän todelliset arvot ja miten ne voidaan saavuttaa? Tämä on ihmisen tärkein tarve ja ellei hän tiedä tätä , hän ei voi pystyttää kulttuurin rakennusta terveelle pohjalle eikä voi onnistua tässä ja tuonpuoleisessa elämässä. Järkemme kieltäytyy uskomasta, että Jumala, joka on varustanut ihmisen hänen pienimpiäkin tarpeitaan varten, laiminlöisi kaikkein suurimman, ylevimmän ja tärkeimmän tarpeen. Ei, niin ei asia voi olla. Eikä asia olekaan niin. Samalla kun Jumala on luonut kunnostautuneita ihmisiä tieteen ja taiteen aloilla, Hän on nostanut ihmisiä, joilla on syvällinen näkemys, puhtaat intuitiot ja mitä korkeimmat kyvyt tuntea ja ymmärtää Häntä. Heille Hän on itse ilmaissut jumalisuuden, hurskauden ja oikeudenmukaisuuden tien. Hän antoi heille kaiken tiedon elämän tarkoituksesta ja moraalisuuden arvoista ja uskoi heille tehtäväksi jumalisen ilmoituksen välittämisen muille ihmisille ja heidän johdattamisensa Oikealle Tielle. Nämä ihmiset ovat profeettoja ja Jumalan lähettiläitä.
Profeettojen erottavina piirteinä yhteiskunnassa ovat erityiset kyvyt, luontainen mielenlaatu ja hurskas ja sisällyksekäs elämä, suunnilleen samoin kuin taiteiden ja tieteiden nerot erottuvat muista ihmisistä erikoislaatuisten kykyjensä ja luontaisten taipumustensa ansiosta. Ihmisen nerous mainostaa itse itseään ja saa automaattisesti toiset ihmiset tunnistamaan ja hyväksymään sen. Kun esimerkiksi kuuntelemme synnynnäistä runoilijaa, huomaamme heti hänen erikoislaatuisen nerokkuutensa. Vaikka ne, joille tätä luontaista lahjakkuutta ei ole annettu, yrittäisivät parhaansa saavuttaakseen saman erinomaisuuden runoudessa, he eivät voi onnistua. Sama koskee synnynnäistä puhujaa, kirjailijaa, johtajaa tai keksijää. Jokainen sellainen lahjakkuus erottautuu merkittävän voimansa ja loistavien saavutustensa ansiosta. Muut eivät voi vetää sille vertoja. Sama on totta profeetan suhteen. Hänen järkensä ratkaisee ongelmat, joita muiden järki ei ymmärrä; hän puhuu ja valaisee asioita, joista kukaan muu ei osaa puhua; hänellä on tiedot kiperistä ja monimutkaisista kysymyksistä, joita kukaan muu ei ymmärtäisi edes vuosien syvällisen ajattelun ja mietiskelyn jälkeen. Järki hyväksyy kaiken mitä hän sanoo; sydän tuntee sen totuudenmukaisuuden; ja kokemukset maallisista asioista samoin kuin havainnot maailman ilmiöistä todistavat kaikki siitä, että jokainen hänen suustaan lähtevä sana on totta. Jos kuitenkin itse yrittäisimme tehdä saman työn, vain epäonnistuminen odottaa meitä. Hänen luontonsa ja mielensä ovat niin puhtaat, että hänen asenteensa osoittaa kaikissa asioissa totuudenmukaisuutta, suoruutta ja ylevyyttä. Hän ei koskaan tee tai sano mitään pahaa eikä myöskään syyllisty mihinkään pahaan. Hän juurruttaa aina mieliin hyveellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta ja noudattaa itse sitä, mitä hän saarnaa toisille. Mikään tapahtuma hänen elämässään ei osoita, ettei hänen elämänsä olisi hänen ihanteidensa mukaista. Hänen sanojaan tai hänen tekojaan ei kannusta omanvoitonpyyynti. Hän kärsii toisten puolesta, mutta ei koskaan pane toisia kärsimään oman hyvinvointinsa takia. Hänen koko elämänsä on esimerkkinä totuudesta, jaloudesta, luonteen puhtaudesta, ylevästä ajattelusta ja inhimillisyyden ylimmästä muodosta. Hänen luonteensa on vailla vikoja eikä tarkinkaan tutkimus voi paljastaa mitään säröjä hänen elämässään. Ja kaikki nämä tosiasiat, kaikki nämä ominaisuudet osoittavat selvästi, että hän on Jumalan profeetta ja että ihmisten on pantava uskonsa häneen.
Kun on aivan selvää, että se ja se henkilö on Jumalan oikea profeetta, tämän toteamisen luonnollinen seuraus on, että hänen sanansa hyväksytään, hänen ohjeitaan noudatetaan ja hänen käskyjään totellaan. On täysin järjenvastaista hyväksyä ihminen Jumalan oikeaksi profeetaksi ja olla sitten uskomatta hänen sanojaan tai seuraamatta hänen määräyksiään; sillä juuri se, että hänet on hyväksytty Jumalan profeetaksi merkitsee sitä, että se mitä hän sanoo on Jumalasta ja mitä tahansa hän tekee, on Jumalan Tahdon mukaista ja Hänelle mieleistä. Täten tottelemattomuus häntä kohtaan on tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan - ja tottelemattomuus Jumalaa kohtaan ei johda muuhun kuin tuhoon ja hävitykseen. Siksi juuri profetan hyväksyminen tekee velvollisuudeksemme taipuu hänen ohjeisiinsa ja hyväksyä ne ilman pienintäkään vastaansanomista. Emme ehkä täysin käsitä jonkin määräyksen viisautta ja tarkoituksenmukaisuutta, mutta jo se tosiasia, että profeetta on antanut ohjeen, on riitävä tae sen totuudenmukaisuudesta, eikä epäröinnille tai epäilyksille jää pienintäkään tilaa. Kykenemättömyytemme sen käsittämiseen ei riitä aiheeksi epäilylle, että siinä olisi puutteita tai virheitä, sillä tavallisen ihmisen käsityskyky ei ole virheetön. Sillä on omat rajoituksensa, joita ei voi jättää täysin huomiotta. On ilmeistä, että henkilö, joka ei tunne perusteellisesti jotakin taiteenalaa, ei voi ymmärtää sen hienouksia; mutta tämä henkilö olisi typerä, jos hän kieltäisi kaiken sen mitä asiantuntija sanoo. On huomattava, että kaikissa tärkeissä maallisissa liiketoimissa asiantuntijaa tarvitaan neuvonantajana, ja kun käännymme asiantuntijan puoleen, luotamme siitä lähtien hänen neuvoihinsa ja olemme täysin riippuvaisia hänestä. Luovumme omasta harkinta- ja päättämisoikeudestamme ja seuraamme häntä suosiollisesti. Kukaan tavallineen ihminen ei voi olla maailman kaiken tiedon ja taidon mestari. Tavalliselle ihmiselle sopivin tapa on tehdä itse mitä osaa, ja kun kysymyksessä ovat asiat, joita hän ei hallitse, käyttää kaikki viisautensa ja oveluutensa parhaan mahdollisen ihmisen löytämiseen avukseen ja oppaakseen, ja kun hän sitten on löytynyt, hyväksyä hänen neuvonsa ja seurata häntä. Kun olemme varmoja, että joku henkilö on paras saatavissa oleva tiettyyn tarkoitukseen, pyydämme hänen neuvoaan ja ohjausta ja luotamme täysin häneen. Olisi epäviisasta puuttua hänen toimiinsa joka askeleella ja sanoa. "Ennen kuin teet mitään muuta, selitä minulle ensin niin, että ymmärrän." Kun palkkaamme asianajajan hoitamaan jotakin lakiasiaa, emme puutu hänen toimiinsa joka käänteessä. Mieluummin luotamme häneen ja noudatamme hänen neuvojaan. Menemme lääkariin saadaksemme hoitoa ja seuraamme hänen ohjeitaan. emme työnnä nokkaamme lääketieteellisiin asioihin emmekä kokeile loogisia kykyjämme väittelemällä lääkärin kanssa. Tämä on oikea asenne elämässä. Näin pitää suhtautua myös uskontoon. Tarvitsemme tietoa Jumalasta, haluamme tuntea Jumalalle mieleisen elämäntavan, eikä meillä ole mitään keinoja hankkia näitä tietoja. Velvollisuutemme on sen tähden etsiä oikea Jumalan profeetta, ja tämä on tehtävä erittäin huolellisesti, teräväjärkisesti ja tarkasti arvioiden, sillä jos valitsemme väärän henkilön oikeaksi profeetaksi, joudumme väärille jäljille. Jos me kuitenkin tarkan harkinnan ja punnitsemisen jälkeen ehdottomasti päätämme, että joku henkilö on todella Jumalan oikea profeetta, meidän on luotettava häneen täysin ja toteltava uskollisesti kaikkia hänen ohjeitaan.
Onhan selvää, että ihmisen ainoa Oikea Tie on se, jonka profeetta ilmoittaa ja oikea tapa elää on se, jonka hän sanoo Jumalan määränneen. Tästä voi helposti ymmärtää, että kaikille ihmisille on ehdottoman tärkeätä uskoa profettaan ja totella häntä ja seurata häntä, ja että ihminen joka hylkää profeetan ohjeet ja yrittää itse muovata oman tiensä, poikkeaa Oikealta Tieltä ja joutuu väistämättömästi harhaan.
Tässä asiassa ihmiset syyllistyvät kummallisiin erehdyksiin. On ihmisiä, jotka myöntävät profeetan aitouden ja totuudenmukaisuuden, mutta eivät pane uskoaan (iman) häneen eivätkä seuraa häntä elämässään. Sellaiset ihmiset eivät ole vain Kafireja, vaan käyttäytyvät myös epäviisaasti ja luonnottomasti, sillä ellemme seuraa profeettaa tunnustettuamme hänet, merkitsee se sitä, että tietoisesti seuraamme valhetta. Ja mikä hulluus voi olla tätä suurempi!
Jotkut ihmiset julistavat:" Emme tarvitse profeettaa oppaaksemme, me löydämme itse tien totuuteen." Tämä on myös väärä näkökanta. Olemme luultavasti oppineet geometriaa ja tiedämme, että kahden pisteen välillä voi olla vain yksi suora viiva, kaikki muut viivat ovat kieroja tai sitten ne eivät kosketa kyseistä pistettä. Sama koskee tietä totuuteen, mikä islamin kielellä on nimeltään sirat-i-mustaqiim (Suora tie). Tämä tie lähtee ihmisestä ja johtaa suoraan Jumalan luo ja tämä tie voi selvästikin olla vain yksi ainoa, kaikki muut tiet ovat eksytyksiä ja johtavat harhaan. Profeetta on osoittanut tämän Suoran Tien, eikä sen lisäksi voi olla mitään muuta suoraa tietä. Ihminen joka jättää huomioonottamatta tämän tien ja etsii muita teitä, on vain oman mielikuvituksen narri. Hän valitsee tien ja uskoo sen olevan oikea, mutta havaitsee pian joutuneensa kiinni ja eksyneensä oman mielikuvituksensa luomiin labyrintteihin ja koukeroihin. Mitä voidaan sanoa ihmisestä, joka on eksynyt ja joka, kun hyvä ihminen neuvoo hänelle oikean tien, uhmaavasti torjuu opastuksen sanoen:" En noudata ohjeitasi enkä hyväksy osoittamaasi tietä, vaan hapuilen itse tällä tuntemattomalla alueella ja yritän löytää etsintäni kohteen omallatavallani." Tämä on tietysti pelkkää typeryyttä kun profeettojen selvät ohjeet ovat käytettävissä. Olisi suurta ajan ja energian tuhlausta, joa jokainen yrittäisi aloittaa uudelleen tyhjästä. Emme milloinkaan toimi siten tieteiden ja taiteiden alalla, miksi sitten tässä?
Tämä on tavallinen erehdys ja jo vähäinen pohdinta paljastaa sen viat ja puutteet. Mutta jos syvennymme asiaan, huomaamme, että henkilö, joka kieltää uskovansa oikeaan profeettaan, ei voi lainkaan löytää tietä Jumalan luo suoraan tai muutenkaan. Tämä johtuu siitä, että ihminen, joka kieltäytyy luottamasta totuudenmukaisien ihmisten neuvoihin, omaksuu niin turmeltuneen asenteen, että totuuden näköalat käyvät vieraiksi hänelle ja hän joutuu oman itsepäisyytensä, ylimielisyytensä, ennakkoluulojensa ja paheellisuutensa uhriksi.
Usein tämä kieltäytyminen johtuu väärästä ylimielisyydestä tai sokeasta vanhoillisuudesta itsepäisestä pysyttelystä esi-isien tavoissa, tai orjuudesta oman itsensä alhaisimmille taipumuksille, joiden tyydyttäminen profeetan oppeihin alistuttaessa käy mahdottomaksi. Jos ihminen on kokonaan jonkin tällaisen tilanteen vallassa, totuuden polku on suljettu häneltä. Kateellisen henkilön tavoin hän ei osaa katsoa asioita todellisuuden valossa. Sellainen ihminen ei voi löytää mitään tietä pelastukseen. Toisaalta jos ihminen on vilpitön ja totuuttarakastava eikä ole minkään yllämainitun päähän pinttymän orja, tie todellisuuteen on valmiiksi päällystetty häntä varten eikä hänellä ole mitään syytä kieltäytyä uskomasta profeettaan. Ei - hänhän löytää profeetan opetuksista aivan kuin oman sielunsa kaiun, ja hän löytää itsensä löytämällä profeetan.
Ja ennen muuta, oikea profeetta on Jumalan itsensä nostama. Juuri Hän on lähettänyt tämän ihmiskunnan keskuuteen välittämään Hänen sanomaansa Hänen kansalleen. Hänen käskynsä on, että panemme uskomme profeettaan ja seuraamme häntä. Siten se, joka kieltäytyy uskomasta Jumalan lähettilääseen, kieltäytyy itse asiassa noudattamasta Jumalan määräyksiä ja hänestä tulee kapinallinen. Ei voida mitenkään kieltää sitä tosiasiaa, että se, joka kieltäytyy tunnustamasta hallitsijan lähettilään arvovaltaa, kieltää itse asiassa itsensä hallitsijan arvovallan. Tämä tottelemattomuus tekee hänestä kapinallisen. Jumala on maailmankaikkeuden Herra, todellinen Hallitsija, kuninkaiden Kuningas ja jokaisen ihmisen ehdoton velvollisuus on tunnustaa Hänen lähettiläidensä ja apostoleidensa arvovalta ja totella heitä Hänen valtuutettuina profeettoinaan. Ja se, joka kääntyy pois Jumalan profeetasta, on kafir, uskoipa hän Jumalaan tai ei.
Luokaamme nyt lyhyt katsaus profeettojentoriaan. Katsokaamme miten tämä pitkä ketju alkoi, miten se vähitellen kehittyi ja saavutti huippunsa profeetoista viimeisen, Muhammedin (rauha hänelle) kohdalla.
Ihmisrotu sai alkunsa yhdestä miehestä, Aadamista. Juuri hänestä ihmisuku kasvoi ja moninkertaistui. Kaikki tähän maailmaan syntyneet ihmiset ovat lähtöisin tästä ensimmäisestä parista: Aadamista ja Eevasta. (1) Historia ja uskonto ovat yhtä mieltä tästä asiasta. Tieteelliset tutkimukset ihmisen alkuperästä eivät myöskään osoita, että alkuperältään erilaisia ihmisiä olisi syntynyt samanaikaisesti tai eri aikoina maailman eri osissa. Useimmat tiedemiehet arvelevat myös, että yksi mies olisi ollut olemassa ensin ja että koko ihmiskunta saattaa polveutua tästä samasta miehestä.
Aadam, ensimmäinen ihminen maan päällä, nimitettiin myös ensimmäiseksi Jumalan profeetaksi. Jumala ilmoitti uskontonsa - islamin- hänelle ja velvoitti hänet ilmoittamaan ja välittämään sen jälkeläisilleen; opettamaan heille, että Allah on Ainoa, Luoja, maailman Ylläpitäjä; että Hän on maailmankaikkeuden Herra; ja että vain Häntä on palvottava ja toteltava; että heidän on eräänä päivänä palattava Hänen luokseen ja että vain Häneltä heidän on anottava apua; että heidän on elettävä hyvää, hurskasta ja oikeudenmukaista elämää Jumalan tahdon mukaisesti ja jos he näin tekevät Jumala siunaisi heitä melkoisella palkkiolla ja että jos he kääntyvät pois Hänestä ja ovat tottelemattomia Hänelle, he epäonnistuvat tässä ja tuonpuoleisessa elämässä ja saavat ankaran rangaistuksen epäuskostaan ja tottelemattomuudestaan.
Ne Aadamin jälkeläiset, jotka olivat hyviä, astuivat oikealle tielle, jonka hän heille osoitti, mutta ne, jotka olivat pahoja, hylkäsivät isänsä opetukset ja ajautuivat vähitellen harhateille. Jotkut alkoivat palvoa aurinkoa, kuuta ja tähtiä, toiset puita, eläimiä ja virtoja. Jotkut uskovat ,että ilma, vesi, tuli, terveys ja kaikki luonnon siunaukset ja voimat ovat eri Jumalan hallinnassa ja että jokaista heistä piti lepytellä palvomalla. Täten tietämättömyys synnytti useita monijumalisuuden ja epäjumalanpalveluksen muotoja, ja kokonainen joukko uskontoja sai muotonsa. Tämä tapahtui aikakautena, jolloin Aadamin jälkeläiset olivta levittäytyneet yli koko maapallon ka muodostaneet eri rotuja ja kansoja. Jokainen kansa loi itselleen oman uskonnon, johon kuului omia muotoja ja rituaaleja. Jumala - ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden ainoa Herra ja Luoja- unohdettiin täysin. Eikä vain Häntä, vaan Aadamin jälkeläiset unohtivat myös elämäntavan, jonka Jumala oli ilmoittanut heille ja jonka heidän suuri esi-isänsä oli opettanut heille. He olivat noudattaneet omia keksintöjään. Kaikenlaiset pahat tavat kukoistivat ja kaikenlaiset tietämttömyyden käsitykset levisivät heidän keskuudessaan
He alkoivat tehdä erehdyksiä ratkaistessaan mikä oli oikein ja mikä väärin; monia pahoja asioita alettiin pitää oikeina ja monia oikeita asioita ei vain laiminlyöty vaan ne leimattiin vääriksi. (2)
Tässä vaiheessa Jumala alkoi nostaa kunkin kansan keskuudesta profeettoja, jotka saarnasivat islamin uskoaa kansoilleen. Kukin heistä muistutti omaa kansaansa opista, jonka he olivat unohtaneet. He opettivat heille Jumalan palvelemista, lopettivat epäjumalien palvonnan ja shirkin, ts. muiden jumalien samaistamisen Jumalan kanssa, hävittivät kaikki tietämättömyydestä johtuvat tavat, opettivat heille Jumalan mielen mukaista elämäntapaa, ja antoivat heille elvyttäviä lakeja noudatettavaksi ja vahvistettavaksi yhteiskunnassa.
Jumalan oikeita profeettoja nousi esiin kaikkialla; jokaisessa maassa, jokaisen kansan keskuudessa. Heillä kaikilla oli sama uskonto - islamin usko (3). Epäilemättä eri profeettojen opetusmenetelmät ja lait vaihtelivat hiukan sen kansan tarpeiden ja sen kulttuurin kehitysasteen mukaan, jonka keskuudesta he olivat nousseet. Kunkin profeetan nimenomaiset opetukset määräytyivät sen pahan mukaan, jota hän tapasi ja jonka hän hälusi hävittää. Uudistusmenetelmät vaihtelivat sen mukaan, mikä menetelmä parhaiten soveltui eri käsityksiä ja aatteita vastaan taistelemiseen. Kun ihmiset olivat alhaisilla yhteiskunnallisella kehitystasolla, heidän lakinsa ja säädöksensä olivat yksinkertaisia; yhteiskunnan kehittyessä ja edistyessä ne muovautuivat ja paranivat. Erot olivat kuitenkin vain pinnallisia ja näennäisiä. Kaikkien uskontojen opetuksen perusta oli sama, usko Jumalan ykseyteen, pyrkimys elämään hurskaudessa, hyvyydessä ja rauhassa ja usko kuolemanjälkeiseen elämään ja sen oikeudenmukaiseen palkinto- ja rangaistusmekanismiin.
Ihmisen suhtautuminen Jumalan profeettoihin on ollut kummallista. Ensin he kohtelivat profeettoja huonosti ja kieltäyivät kuuntelemasta heidän opetuksiaan sekä hyväksymästä niitä. Jotkut profeetat karkoitettiin maastaan, muutamia salamurhattiin, muutamat, kohdaten kansan välinpitämättömyyden, saarnasivat koko ikänsä ja saivat tuskin enempää kuin muutaman seuraajan. Keskellä alituista vastustusta, pilkkaa ja nöyryytyksiä, joille he joutuivat jatkuvasti alttiiksi, nämä Jumalan apostolit eivät kuitenkaan lakanneet saarnaamasta. Heidän kärsivällinen päättäväisyytensä saavutti lopuksi voiton: heidän opetuksensa eivät jääneet ilman tuloksia. Suuret ryhmät ihmisiä ja kansakuntia hyväksyivät heidän sanomansa ja kääntyivät heidän uskoonsa. Vuosisatoja kestäneeseen hairahduksissa pysyttelyyn, tietämättömyyden ja lvääriin menettelyihin syntyneiden syntyneiden ihmsten taipuvaisuus erehdyksiin sai nyt uuden muodon. Vaikka he profeettojen elinaikana hyväksyivät heidän oppinsa ja noudattivat niitä, he kuitenkin palauttivat näiden kuoleman jälkeen vääristyneet käsityksensä uskontoihinsa ja muuttivat profeettojen opetuksia. He hyväksyivät aivan uusia Jumalan palvelemisen muotoja, jotkut jopa ryhtyivät palvlelmaan profeettoja. Jotkut tekivät profeetoista Jumalan ruumiillistumia, jotkut tekivät profeetoista Jumalan poikia, jotkut tekivät profeetat osallisiksi Jumalan jumalisuudesta. Lyhyesti sanottuna, ihmisen vaihtelevat asenteet tässä asiassa olivat irvailu hänen järjestään ja pilkanteko hänestä itsestään; hän teki epäjumalia juuri niistä henkilöistä, joiden pyhänä tehtävänä oli lyödä epäJumalat palasiksi. Sekoittamalla uskontoja, tietämättömyyden synnyttämiä tapoja ja rituaaleja, pohjattomia ja vääriä kaskuja ja ihmisen laatimia lakeja, ihmiset muuttivat ja vääristivät profeettojen ideologian niin, että siitä vuosisatojen kuluttua oli tullut todellisen ja keksityn sekasotku, ja profeettojen opetukset olivat hukkuneet kuvitelmien ja turmeltuneisuuden rykelmään niin täydellisesti, että oli mahdotonta erottaa jyviä akanoista. Ja tyytymättömänä vielä tähänkin profeettojen opetusten turmelemiseen, he lisäsivät keksittyjä kaskuja ja arvottomia perinteitä profeettojensa elämään ja pilasivat siten heidän elämäntarinansa nin, ettei ollut mahdolllista saada selville heidän elämänsä todellista ja luotettavaa kuvausta. Profeettojen työ ei kuitenkaan mennyt hukkaan, huolimatta heidän seuraajiensa turmeltuneisuudesta. Kaikkien kansojen keskuudessa oli huolimatta kaikista väärentämisistä ja lisäyksistä säilynyt joitakin Totuuden rippeitä. Ajatus Jumalasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä oli selvästi omaksuttu muodossa tai toisessa. Kautta koko maailman hyväksyttiin yleisesti joitakin hyvyyden, totuudenmukaisuuden ja moraalisuuden periaatteita. Profeetat valmistelivat siten kukin kansansa henkisiä asenteita sellaisella tavalla, että yleismaailmallinen uskonto voisi turvallisesti tulla käyttöön - uskonto, joka on täysin sopusoinnussa ihmisen luonnon kanssa ja joka käsittää kaiken, mikä on hyvää muissa uskonnoissa ja yhteiskunnissa, ja jonka koko ihmiskunta voi luonnollisesti ja yleisesti hyväksyä.
Kuten olemme edellä todenneet, yksittäisiä profeettoja ilmestyi aluksi eri kansojen tai ihmisryhmien keskuudesta, ja kunkin profeetan opetukset oli nimenomaan tarkoitettu hänen kansalleen. Syynä tähän oli se, että tuona historian kautena kansat asuivat erillään ja olivat niin eristettynä toisistaan, että kukin oli suljettu omien alueidensa maaan tieteellisten rajojen sisäpuolelle, ja mahdollisuudet keskinäiseen vuorovaikutukseen olivat olemattomat. Sellaisissa olosuhteissa olisi ollut hyvin vaikea puhua yhteisen maailmanuskonnon puolesta, uskon, johon liittyy oikeusjärjestelmä tässä maailmassa elämistä varten. Sitä paitsi noiden varhaisten kansakuntien yleiset olosuhteet olivat kovin erilaiset. Tietämättömyys oli suuri ja eri kansojen keskuudessa se oli antanut erilaisia muotoja uskon moraalisille harhautumisille ja vääristyksille. Oli sen tähden välttämätöntä nostaa eri profeettoja saarnaamaan heille ja voittamaan heidät Jumalan tielle; hävittämään asteittain paha ja harhautuminen; poistamaan juurineen kaikki tietämättömyyden synnyttämät tavat ja tottumukset ja opettamaan heitä noudattamaan yksinkertaisen, hurskaan ja oikeudenmukaisen elämän jaloimpia periaatteita ja antamaan heille elämisen taidot. Vain Jumala tietää, miten monta vuosituhatta käytettiin siten ihmisen kouluttamiseen, hänen kehittämiseensä henkisesti, moraalisesti ja hengellisesti. Joka tapauksessa edistyminen jatkui ja viimein tuli aika, jolloin ihminen kasvoi lapsesta aikuiseksi.
Kaupan, teollisuuden ja taiteiden kehittyessä ja laajetessa, kanssakäyminen kansojen välillä vakiintui. Kiinasta ja Japanista avattiin säännölliset reitit maitse ja meritse niinkin kauaksi kuin Euroopan ja Afrikan maihin. Monet ihmiset oppivat kirjoittamaan; tieto levisi. Aatteita alettiin levittää maasta toiseen, ja tieteellistä oppineisuutta alettiin vaihtaa maiden kesken. Suuria valloittajia ilmaantui, he laajensivat valloituksiaan maailman eri puolille, perustivat laajoja valtakuntia ja liittivät monia kansoja saman poliittisen järjestelmän alaisuuteen. Täten kansat tulivat lähemmäksi toisiaan ja heidän välillään vallitsevat eroavaisuudet kävivät yhä vähäisemmiksi.
Näissä olosuhteissa Jumalalle kävi mahdolliseksi lähettää yhteinen uskonto koko ihmiskunnalle, uskonto, joka käsittäisi kaiken sisältävän elämäntavan, joka kattaisi ihmisten moraaliset, henkiset, sosiaaliset, sivistykselliset, poliittiset ja taloudelliset tarpeet, samoin kuin heidän kaikki muutkin tarpeensa niin uskonnollisissa kuin maallisissakin kysymyksissä. Yli kaksituhatta vuotta sitten ihmiskunta oli saanut älyllisen pystyvyyden, joka tuntui kaipaavan yleismaailmallista uskontoa. Buddismi, vaikka se sisälsi vain muutamia eetisiä periaatteita eikä ollut täydellinen elämisen järjstelmä, lähti liikkelle Intiasta ja levisi aina Japaniin ja Mongolian toisella suunnalla ja Afganistaniin ja Bukharaan toisella. Sen lähetyssaarnaajat matkustivat ympäri maailmaa. Joitakin vuosisatoja myöhemmin syntyi kristinusko. Vaikka Jeesuksen Kristuksen (rauha hänelle) opettama uskonto ei ollut mitään muuta kuin islamia, sen seuraajat mitätöivät sen kristinuskoksi kutsutuksi sekasotkuksi, ja tämäkin ilmeinen, israelisoitunut uskonto levisi Persian ja Lähi-Aasian kaukaisille seuduille ja Euroopan ja Aasian etäisiin ilmansuuntiin. Näistä tapahtumista ilmenee selvästi, että ihmissuku tuona aikakautena vaati yhteistä uskontoa koko ihmiskunnalle, ja he olivat niin täysin valmistautuneita siihen, että kun he eivät löytäneet mitään valmista ja oikeaa uskontoa, he alkoivat kannattaa kansojensa keskuudessa olemassa olevia uskontoja, niin puutteellisia, epätäydellisiä tai epätyydyttäviä kuin ne olivatkin.
Sellaisessa ihmiskunnan ratkaisevassa vaiheessa, jolloin ihminen oma mieli kaipasi yleismaailmallista uskontoa, Arabiassa kasvoi esiin profeetta koko maailmaa ja kaikkia kansoja varten. Uskonto, jota julistamaan hänet oli lähetetty, oli taas islam - mutta nyt täydellisen ja viimeistellyn järjestelmän muodossa, sellaisen, joka käsitti kaikki ihmisen elämän yksilölliset ja aineelliset puolet. Hänestä tehtiin koko ihmiskunnan profeetta ja annettiin tehtäväksi julistaa uskoa koko maailmalle. Hän oli islamin Profeetta Muhammed (rauha hänelle).
Jos vilkaisemme maailmankarttaa, huomaamme, että mikään muu maa ei olisi voinut olla sopivampi kovin kaivatulle koko maailman uskonnolle kuin Arabia. Se sijaitsee Aasian ja Afrikan välissä, eikä Keski-Eurooppa ole kovin kaukana siitä. Muhammedin aikoina Euroopan kansat olivat sivistyneitä ja kulttuurin kannalta pitkälle edistyneitä kansoja; ja täten nämä kansat olivat suunnilleen yhtä etäällä Arabiasta kuin Intia. Tämä teki Arabian asemasta keskeisen.
Ja jos katsomme tuon aikakauden historiaa huomaamme, että mikään muu kansa olisi yhtä hyvin soveltunut varustamaan lahjoillaan tätä profeettaa kuin arabit.
Maailman suuret kansat olivat taistelleet ankarasti maailmanherruudesta; ja tässä pitkässä ja katkeamettomassa taistelussa he olivat käyttäneet loppuun kaikki voimavaransa ja elinvoimansa. Niin kutsuttu sosiaalinen edistys oli kehittänyt pahoja tapoja kehittyneempien kansojen keskuudessa, kun taas arabien joukossa sellaista sosiaalista järjestelmää ei esiintynyt, joten he olivat vapaita toimettomuudesta, turmeltuneisuudesta ja heittäytymisestä ylellisyyteen ja aistilliseen yltäkylläisyyteen. Maailman suurten kansakuntien keinotekoiset yhteiskuntajärjestelmät ja sivistys eivät olleet ulottaneet turmiollista vaikutustaan 500-luvun pakanallisiin arabeihin. Heillä oli vielä kaikki ne ihmisen hyvät ominaisuudet, jotka kansalla, jota ajan "yhteiskunnallinen edistys" ei ollut koskettanut, tulikin olla. He olivat rohkeita, pelottomia, anteliaita, he pitivät lupauksensa, rakastivat vapautta ja olivat poliittisesti riippumattomia - eivät minkään hallitsevan valtion hegemonian alaisia. He elivät yksinkertaista elämää, eivätkä he tunteneet ylellistä ja halujaan tyydyttävää elintapaa. Epäilemättä heidänkin elämässään oli joitakin epäsuotavia puolia, kuten tulemme myöhemmin kertomaan, mutta heidän joukostaan ei ollut noussut profeettaa tuhansiin vuosiin, eikä myöskään uudistajaa, joka olisi sivistänyt heitä ja puhdistanut heidän moraalisen elämänsä kaikista pahoista epäpuhtauksista. Vuosisatoja jatkunut vapaa ja riippumaton elämä hiekkaerämaassa oli levittänyt ja ravinnut suunnatonta tietämättömyyttä heidän kesksuudessaan. Heistä oli tästä syystä kehittynyt niin kovasydämisiä ja tietämättömyyden perinteelleen uskollisia, että heidän muuttamisensa inhimilliseksi ei ollut tavallisen ihmisen tehtävä. Samalla heillä oli kuitenkin ominaisuus, jonka ansiosta he, jos erinomaisilla voimilla varustettu henkilö kutsuisi heitä uudistumaan ja antaisi heille ylevän ihanteen ja täydellisen ohjelman, hyväksyisivät hänen kutsunsa ja ryhtyisivät tehokkaasti toimimaan tämän päämäärän saavuttamiseksi, eivätkä karttaisi mitään taistelua tai uhrauksia asian puolesta. He olisivat valmiit kohtaamaan vaikkapa koko maailman vihamielisyyden taistellessaan asiansa puolesta. Ja totisesti, juuri sellaista nuorta, voimakasta ja elinvoimaista kansaa tarvittiin levittämään koko maailman profeetan, Muhammedin (rauha hänelle), opetuksia.
Ja sitten arabian kieli. Jos opiskelemme kieltä ja syvennymme arabialaiseen kirjallisuuteen, vakuuttaudumme pian siitä, ettei ole toista kieltä, joka soveltuisi yhtä hyvin kuin arabia selvittämään jumalallisen tiedon arkaluonteisia ja syvällisiä ongelmia, ilmaisemaan korkeita ihanteita ja vaikuttamaan ihmisen mieleen sekä muovaamaan sitä alistuvaiseksi Jumalalle. Pienet sanonnat ja lyhyet lauseet ilmaisevat kokonaisen ihanteiden maailman ja samalla kertaa ne ovat niin voimallisia, että ne tunkeutuvat sydämeeen, pelkkä niiden sävy liikuttaa ihmiset kyyneliin ja saattaa heidät hurmioon. Ne ovat niin suloisia, että ne tuntuvat hunajalta kun niitä vuodatetaan korvaan; ne ovat niin tasapainoisia, että kuulijan ruumiin jokainen solu liikuttuu niiden sinfoniasta. Sellaista rikasta ja voimakasta kieltä tarvittiin Koraania, Jumalan ylevää sanaa, varten.
Siksi Arabian valitseminen koko maailman Profeetan syntymäpaikaksi oli osoitus Jumalan suuresta viisaudesta. Tutustukaamme nyt tähän ainutlaatuiseen ja erityisillä lahjoilla varustettuun Profeettaan, Muhammadiin, jonka Jumala valitsi.
Jos sulkisimme silmämme ja kuvittelisimme elävämme 1400 vuotta sitten, huomaisimme, että maailma olisi täysin erilainen kuin tämän päivän maailma, eikä se pienimmälläkään tavalla muistuttaisi hälinää ja sekasortoa, joka ympäröi meitä. Miten harvoja kaukana toisistaan olivatkaan mahdollisuudet ajatustenvaihtoon! Miten rajoitettuja ja kehittymättömiä olivatkaan kulkuvälineet! Kuinka mitättömiä ja vähäisiä olivatkaan ihmisten tiedot! Kuinka kääriytynyt hän olikaan taikauskoon ja virheellisiin ja turmeltuneisiin ajatuksisiin! Miten kapea oli hänen näköpiirinsä!
Pimeys hallitsi. Oli vain pieni oppineisuuden valonsäde, joka tuskin pystyi valaisemaan inhimillisen tiedon horisonttia. Ei ollut radiota eikä puhelinta, ei televisiota eikä elokuvia. Rautateitä tai moottoriajoneuvoja ei osattu edes kuvitella, painokoneet ja kustannusyhtiöt olivat tuntemattomia. Käsinkirjoitetut kirjat ja jäljentäjät huolehtivat siitä vähäisestä kirjallisuudesta, mitä ylipäätään oli välitettävissä sukupolvesta toiseen. Koulutus oli ylellisyyttä, joka oli varattu vain kaikkein onnellisimmassa asemassa oleville, ja oppilaitoksia oli vain harvoja, kaukana toisistaan.
Inhimillisen tiedon varastot olivat köyhät, ihmisen näkemys oli ahdas ja hänen ajatuksensa ihmisistä ja asioista olivat ympäristön rajoittamia. Tuon ajan oppineeltakin puuttuivat monessa suhteessa tiedot, joita tämän päivän maallikolla on, ja sivistynein henkilö oli vähemmän hienostunut kuin nykyaikaiset kadunmiehemme.
Ihmiskunta oli tosiaankin syösty tietämättömyyteen ja taikauskoon. Sekin oppineisuuden valo, mikä oli olemassa, näytti taistelevan häviöön tuomittua taistelua kaikkialla vallitsevaa pimeyttä vastaan. Sitä, mitä nykyään pidetään yleisenä tietona, olisi tuskin voinut vaatia niinä aikoina edes vuosikausien määrätietoisen ajattelun ja kärsivällisen tutkimustyön jälkeen. Ihmisillä oli tapana tehdä uhkarohkeita matkoja ja käyttää kokonainen ihmisikä hankkiakseen vaatimattomat tiedot, jotka meidän oppimisen aikanamme kuuluvat jokaisen perintöön. Asiat, jotka tänä päivänä on luokiteltu "taruiksi" ja "taikauskoksi", olivat sen ajan ehdottomia totuuksia. Teot, joita pidämme julmina ja barbaarisina, olivat silloin jakapäiväistä elämää. Menetelmät, jotka meistä tuntuisivat moraaliltaan vastenmielisiltä, olivat koko sen ajan moraalin sielu, eikä silloin saatettu kuvitellakaan, että saattaisi olla toisenlainenkin elämäntapa. Epäusko oli saanut sellaisen vallan ja levinnyt niin laajalle, että ihmiset kieltäytyivät pitämästä mitään jalona ja ylevänä, ellei se esiintynyt yliluonnollisen, tavallisesta poikkeavan, salaperäisen ja jopa täysin epäuskottavan hahmossa. Heistä oli kehittynyt niin voimakas alemmuuskompleksi, että heidän oli mahdotonta uskoa, että ihmisellä voisi olla jumalinen sielu tai että pyhimykset olisivat inhimillisiä.
Tuolla pimeydessä elävällä alueella oli seutu, missä pimeys oli raskaampaa ja paksumpaa. Naapurimailla Persialla, Bysantilla ja Egyptillä oli heikko sivistyksen hohde ja vähäistä oppineisuuden valoa. Mutta Arabia ei voinut saada minkäänlaista osuutta niiden sivistyksen vaikutuksista. Se oli valtavan hiekkaerämaan eristämä. Kauppiaat kulkivat vaivalloisesti suunnattomia välimatkoja, joihin kului useita kuukausia, kuljettaen tavaroita edestakaisin näiden maiden välillä, mutta he hankkivat matkoillaan tuskin tiedonjyvästäkään. Heidän omassa maassaan ei ollut ainuttakaan koulutuslaitosta tai kirjastoa. Kukaan ei näyttänyt olevan kiinnostunut tiedon vaalimisesta ja edistämisestä. Niillä harvoilla, jotka osasivat lukea, ei ollut tarpeeksi sivistystä, jotta he olisivat pystyneet ymmärtämään silloisia tieteitä tai taiteita. Heidän kielensä oli kyllä erittäin kehittynyttä ja pystyi ihmeellisen tarkasti ilmaisemaan ihmisen ajatusten hienoimmatkin vivahteet. Heidän kirjallinen makunsa oli myös hyvä. Mutta heidän kirjallisuutensa jäännösten tarkastelu paljastaa heidän rajoitetun tietonsa, heidän sivistyksensä alhaisuuden ja sen, miten taikauskon kyllästämät heidän mielensä olivat, miten barbaariset ja julmat olivat heidän ajatuksensa ja tapansa ja miten hiomaton ja alhainen heidän moraalinsa taso oli.
Arabia oli maa ilman hallitusta. Jokainen heimo vaati itselleen ylivaltaa ja piti itseään riippumattomana yksikkönä. Ei ollut muuta lakia kuin viidakon laki. Tuhopoltto, viattomien ja heikkojen ihmisten ryöstäminen ja murhaaminen kuuluivat jokapäiväiseen elämään. Henki, omaisuus ja kunnia olivat aina vaarasa. Eri heimot olivat jatkuvasti sotajalalla toisiaan vastaan. Mikä tahansa pieni välikohtaus riitti aiheuttamaan julmana riehuvan sodan, joka toisinaan laajeni koko maata koskevaksi, vuosikymmeniä kestäväksi yleiseksi mullistukseksi. Beduiini ei tosiaankaan käsittänyt, miksi hänen olisi pitänyt jättää rauhaan toiseen heimoon kuuluva henkilö, jonka tappamiseen ja ryöstämiseen hänellä mielestään oli täysi oikeus (4).
Ne vähäisetkin moraali-, kulttuuri- ja sivistyskäsitteet, mitä arabeilla oli, olivat alkukantaisia ja hiomattomia. He kykenivät tuskin erottamaan puhdasta epäpuhtaasta, laillista laittomasta, kohteliaisuutta epäkohteliaisuudesta. Heidän elämänsä oli hillitöntä. Heidän menettelyttapansa olivat barbaariset. He hekumoivat aviorikoksissa, uhkapelissä ja juopottelussa. "Ryöstä ja rosvoa" oli heidän tunnuslauseensa, murha ja ryöstäminen heidän tapansa. He saattoivat seistä toistensa edessä alastomina ilman mitään omantunnonpistoksia. Jopa heidän naisväkensäkin riisuutui alastomaksi Kaaban kiertämisseremoniassa. Pelkästä typerästä arvovallan halusta he hautasivat tyttärensä elävältä niin, ettei kenestäkään vain tulisi heidän vävyään. He naivat äitipuolensa isänsä kuoltua. He eivät tunteneet jokapäiväiseen syömisen, peseytymisen ja pukeutumisen alkeellisimpiakaan sääntöjä.
Mitä heidän uskonnollisiin käsityksiinsä tulee, niitä vaivasi sama paha, mikä raivosi muualla maailmassa.
He palvoivat kiviä, puita, tähtiä ja henkiä yleensä, kaikkea mahdollista paitsi Jumalaa. He eivät tietäneet mitään vanhojen profeettojen opetuksista. Heillä oli aavistus siitä, että Abraham ja Ismael olivat heidän esi-isiään, mutta eivät tietäneet juuri mitään heidän uskonnollisista opetuksistaan tai Jumalasta, jota he palvelivat. 'Aadin ja Thamudin tarinat esiintyivät heidän kansantarinoissaan, mutta eivät sisältäneet mitään profeettojen Huudin ja Saalihin opetuksista. Juutalaiset ja kristityt olivat välittäneet heille joitakin legendanomaisia kansantarinoita israelilaisista profeetoista. Ne antoivat pöyristyttävän kuvan noista jaloista sieluista. Heidän opetuksiinsa oli sekoitettu arabien oman mielikuvituksen tuotteita ja heidän elämänsä täysin mustattu. Vielä tänä päivänä on mahdolllista saada kuva noiden ihmisten uskonnollisista käsityksistä vilkaisemalla Koraania selittäneiden muslimien kuvauksia israelilaisesta perinteestä. Niissä esitetty kuva profeettakäsitteestä laitoksena ja israelilaisten profeettojen luonteesta on todellinen antiteesi kaikelle sille, minkä puolesta nuo jalot totuudenseuraajat taistelivat.
Sellaiseen pimeään aikaan syntyy ihminen siinä tietämättömyyden peittämässä maassa. Hänen vanhempansa kuolevat, kun hän on vielä pieni, ja muutamia vuosia myöhemmin hänen isoisäänsä kohtaa sama kohtalo. Näin häneltä viedään sekin vähäinen koulutus ja kasvatus, jonka hänen aikansa arabilapsi saattoi saada. Poikavuosinaan hän paimensi lampaita ja vuohia beduiinipoikien kanssa. Aikuiseksi tultuaan hän ryhtyi kauppiaaksi. Niin liikeasioissa kuin muutenkin hän oli kosketuksissa vain arabien kanssa, joiden olosuhteita olemme edellä kuvanneet. Koulutus ei ole edes hipaissut häntä; hän on täysin lukutaidoton ja kouluttamaton. Hän ei saa koskaan tilaisuutta istua oppineiden miesten joukossa, sillä sellaisia miehiä ei Arabiassa ollut lainkaan. Hänellä on joitakin tilaisuuksia matkustaa omasta maastaan,mutta nuo matkat suuntautuvat vain Syyriaan ja ovat vain tavanomaisia kauppamatkoja, joita arabien karavaanit tekivät. Jos hän siellä kohtaa oppineita tai saa tilaisuuden tarkkailla kulttuurin ja sivistyksen eri puolia,noilla sattumanvaraisilla tapaamisilla tai hajanaisilla huomioilla ei voi olla mitään osuutta hänen persoonallisuutensa muovaamisessa. Sellaisilla seikoilla ei koskaan voi olla niin syvällistä vaikutusta, että ne nostaisivat ihmisen kokonaan ympäristöstään, muuttaisivat hänet täydellisesti ja kohottaisivat hänet sellaisille omaperäisyyden ja loiston huipulle, ettei mitään henkistä sukulaisuutta olisi jäljellä hänen ja sen yhteiskunnan välillä, mihin hän on syntynyt. Ne eivät voi olla välikappaleita, joiden avulla lukutaidottomasta beduiinista tulee, ei vain oman maansa ja aikansa, vaan koko maailman ja kaikkien tulevien aikakausien johtaja. Tosiaankin, mikä tahansa merkitys kulttuurillisten ja älyllisten herätteiden antajana noille matkoille annetaankin, varmaa on kuitenkin, etteivät ne voineet antaa uskonnon, etiikan, kulttuurin ja sivistyksen periaatteita, joita ei sen ajan maailmassa ollut olemassakaan; eivätkä ne voineet luoda tuota jaloa ja täydellistä ihmisluonnon mallia, jonka kaltaista ei missään ollut olemassa.
Tutkikaamme tuon jalon miehen elämää ja työtä ei vain arabialaisen yhteiskunnan, vaan myös koko maailman kannalta, sellaisena kuin se oli siihen aikaan.
Hän eroaa täysin ihmisistä, joiden keskuuteen hän on syntynyt ja joiden joukossa hän viettää nuoruutensa ja varhaiset miehuusvuotensa, saavuttaen sitten täyden kypsyytensä. Hän ei koskaan valehtele. Hänen koko kansansa todistaa yksimielisesti hänen rehellisyyttään. Hänen pahimmat vihamiehensäkään eivät koskaan syytä häntä valheista missään tilanteessa koko elämänsä aikana. Hän puhuu kohteliaasti eikä koskaan käytä ruokotonta tai loukkaavaa kieltä. Hänellä on viehättävä persoonallisuus ja miellyttävät tavat, joiden avulla hän valloittaa kaikkien niiden sydämet, jotka joutuvat kosketuksiin hänen kanssaan. Kanssakäymisissään ihmisten kanssa hän aina noudattaa oikeudenmukaisuuden ja reiluuden periaatteita. Hän harjoittaa kauppaa ja liiketoimia vuosikausia, mutta ei koskaan ryhdy mihinkään epärehelliseen liiketoimeen. Niillä, jotka tekevät kauppaa hänen kanssaan, on täydellinen luottamus hänen rehellisyyteensä. Koko kansa kutsuu häntä nimellä "Al-Amiin" (Totuudenmukainen ja Luotettava). Hänen vihamiehensäkin uskovat kalleutensa hänen huostaansa ja hän täyttää tunnontarkasti heidän uskomansa tehtävän. Hän on vaatimattomuuden ruumiillistuma yhteiskunnassa, joka on läpeensä kainostelematon. Vaikka hän on syntynyt kansan keskuuteen joka pitää juopottelua ja uhkapeliä hyveinä, hän ei koskaan koske alkoholiin eikä ryhdy uhkapeliin. Hänen kansansa on oppimatonta, sivistymätöntä ja likaista, mutta hän itse on esimerkkinä korkeimmasta sivistyksestä ja hienostuneemmista esteettisistä käsityksistä. Vaikka sydämettömät ihmiset ympäröivät häntä joka puolelta, hänellä itsellään on sydän, joka pursuaa inhimillisen ystävällisyyden hunajaa. Hän auttaa leskiä ja orpoja. Hän on matkustavaisille vieraanvarainen. Hän ei vahingoita ketään, pikemminkin kärsii vaikeuksia toisensa perään muiden vuoksi. Vaikka hän elää ihmisten keskuudessa, joille sota on olemassaolon leipä ja voi, hän rakastaa rauhaa niin paljon, että hänen sydämensä sulaa heidän puolestaan kun he tarttuvat aseisiin ja katkaisevat toistensa kaulat. Hän pysyttelee erossa heimonsa riidoista ja on ensimmäisenä yrittämässä sovinnon aikaansaamista. Vaikka hän on kasvanut epäjumalia palvovan kansan keskellä, hänen mielensä on niin kirkas ja hänen sielunsa niin puhdas, ettei hän pidä palvelemisen arvoisena taivaassa eikä maan päällä ketään muuta kuin Ainoata ja Oikeata Jumalaa. Hän ei kumarra päätään kenenkään luodun olennon edessä eikä osallistu epäjumalien uhrijuhliin edes lapsena. Vaistomaisesti hän vihaa kaikkea olentojen ja olioiden palvontaa Jumalan rinnalla. Lyhyesti sanottuna tämän miehen pilviin nouseva, loistava persoonallisuus keskellä tuota pimeyden hallitsemaa ympäristöä on kuin majakka, joka valaisee sysimustan yön tai kuin kuolleiden kivien röykkiössä loistava timantti.
Elettyään suuren osan elämästään tällä siveällä , puhtaalla ja sivistyneellä tavalla, hänen olemuksessaan tapahtuu vallankumous. Hän tuntee kyllästymistä ympärilleen kasaantuneeseen tietämättömyyteen ja pimeyteen. Hän haluaa päästä selville vesille tuosta hirvittävästä tietämättömyyden, mädännäisyyden, moraalittomuuden, epäjumalanpalvelun ja epäjärjestyksen merestä, joka ympäröi häntä kaikkialta. Hän tuntee ettei mikään hänen ympärillään ole sopusoinnussa hänen sielunsa kanssa. Hän vetäytyy kukkuloille, kauas asuttujen seutujen hälinästä. Hän viettää päiväkausia täydellisessä yksinäisyydessä ja mietiskelyssä. Hän paastoaa niin, että hänen sielunsa ja sydämensä puhdistuisivat ja tulisivat vieläkin jaloimmiksi.
Hän pohdiskelee ja mietiskelee syvällisesti. Hän etsii valoa, joka sulattaisi ympäröivän pimeyden. Hän haluaa käsiinsä tuon voiman, jonka avulla hän saisi aikaan oman aikansa mädännäisen ja epäjärjestyksessä olevan maailman kukistumisen ja laskisi uuden ja paremman maailman perustukset.
Ja merkillinen vallankumous tapahtuu hänen olemuksessaan! Äkkiä hänen sydäntään valaisee jumalinen valo, joka antaa hänelle ikävöimänsä voiman. Hän tulee esiin luolansa yksinäisyydestä, menee ihmisten luo ja puhuttelee heitä seuraavalla tavalla: "Jumalat joita palvotte, ovat pelkkää petosta. Lakatkaa palvelemasta niitä tästä lähtien. Ei kukaan kuolevainen olento, ei mikään tähti, puu, kivi tai henki ole ihmisen palvomisen arvoinen. Älkää sen tähden palvoko niitä kumartaen. Koko maailmankaikkeus ja kaikki mitä siinä on, kuuluu yksinomaan Kaikkivaltiaalle Jumalalle. Vain hän on Luoja, Ravitsija, Ylläpitäjä ja siitä johtuen todellinen Hallitsija, jonka edessä kaikkien tulisi kumartaa ja jota kaikkien tulisi rukoilla ja totella. Palvelkaa siis vain Häntä ja totelkaa vain Hänen käskyjään. Saalistus ja varkaus, murha ja ryöstö, vääryys ja julmuus - kaikki paheet joissa hekumoitte - ovat rikoksia Jumalan silmissä. Jättäkää pahat tapanne. Hän vihaa niitä kaikkia. Puhukaa totta. Olkaa oikeudenmukaisia. Älkää tappako. Älkää ryöstäkö ketään. Ottakaa laillinen osanne. Antakaa toiselle, mitä hänelle kuuluu oikeudenmukaisesti. Te olette ihmisiä ja kaikki ihmiset ovat samanarvoisia Jumalan silmissä. Kukaan ei ole syntynyt häpeätahra kasvoillaan, kukaan ei ole myöskään syntynyt maailmaan kunniamantteli harteillaan. Vain se, joka on Jumalaapelkäävä ja hurskas, rehellinen sanoissaan ja teoissaan, on ylhäinen ja kunnioitettu. Syntyperän ja rodun loistokkuus eivät ole mitään suuruuden ja kunnian kriteerejä. Se, joka pelkää Jumalaa ja tekee hyviä tekoja, on jaloin kaikista ihmisistä. Se, jolta Jumalan rakkaus on riistetty ja joka sortuu huonoihin tapoihin, on tuomittu. Kuoleman jälkeen tulee määrätty päivä, jolloin teidän on astuttava Herranne eteen. Teidät vaaditaan tilille kaikista teoistanne, hyvistä ja pahoista, ettekä te voi salata mitään. Koko elämänne on Hänelle kuin avoin kirja. Kohtalonne määräytyy hyvien tai pahojen tekojenne mukaan. Oikeudenmukaisen Tuomarin - Kaikivaltiaan Jumalan - tuomioistuimessa ei esiinny epäoikeudenmukaisia suosituksia tai suosimista. Ette pysty lahjomaan Häntä. Syntyperäänne tai vanhempianne ei oteta huomioon. Vain oikea usko ja hyvät teot takaavat teille hyvän aseman tuona hetkenä. Se, joka on varustettu runsaasti näillä, saa asuntonsa ikuisen onnen Taivaassa, se jolla näitä ei ole, heitetää Helvetin tuleen."
Tämä on sanoma, jonka hän tuo. Tietämätön kansakunna kääntyvät häntä vastaan. Haukkumasanoja ja kiviä sataa hänen jalon olemuksensa ylle. Hän joutuu kestämään kaikki ajateltavissa olevat kidutukset ja julmuudet, eikä vain päivän tai parin, vaan katkeamattomasti kolmentoista vaivalloisen vuoden ajan. Lopulta hän joutuu maanpakoon. Mutta sielläkään hän ei saa hengähdysaikaa. Häntä kiusataan pakopaikassaan moninaisin tavoin. Koko Arabia on kiihotettu häntä vastaan. Häntä vainotaan ja ajetaan takaa täydet kahdeksan vuotta. Hän kestää sen kaiken, mutta ei taivu tuumaakaan kannastaan. Hän on päättäväinen, luja ja taipumaton tarkoitusperissään ja kannanotoissaan.
Voisimme kysyä: miksi hänen omasta kansastaan tuli hänen vannoutunut vihollisensa? Riideltiinkö kullasta ja hopeasta tai muusta maallisesta omaisuudesta? Johtuiko kaikki verivihasta? Vaatiko hän jotain heiltä? Ei! Koko vihamielisyys perustui siihen tosiasiaan, että hän oli kehoittanut heitä palvelemaan Ainoata Oikeata Jumalaa ja elämään oikeudenmukaisuudessa, hurskaudessa ja hyvyydessä. Hän oli saarnannut epäjumalien ja muiden olentojen palvelemista vastaan ja oli tuominnut heidän väärät elintapansa. Hän oli leikannut pappisvaltaisuuden juuret. Hän oli herjannut kaikkea erottelua ylhäisen ja alhaisen ihmisolennon välillä ja tuominnut sukuun ja rotuun liittyvät ennakkoluulot pelkkänä tietämättömyytenä; hän halusi muuttaa koko yhteiskunnan rakenteen, joka oli periytynyt heille ikimuistoisista ajoista. Hänen maamiehensä vuorostaan kertoivat hänelle, että hänen kutsumuksensa periaatteet olivat vihamielisiä heidän esivanhempiensa perinteille ja pyysivät häntä luopumaan niistä tai valmistautumaan pahimpaan.
Voitaisiin kysyä; miksi hän kesti kaikki nuo kärsimykset. Hänen kansakuntansa tarjoutui hyväksymaään hänet kuninkaakseen ja laskemaan kaikki maan rikkaudet hänen jalkojensa juureen jos hän vain luopuisi saarnaamasta uskoaan ja levittämästä sanomaansa (5). Mutta sen sijaan hän päätti hylätä houkuttelevat tarjoukset ja kärsiä asiansa puolesta. Miksi? Saisiko hän jotakin hyötyä siitä, että nämä ihmiset muuttuisivat hurskaiksi ja oikeudenmukaisiksi?
Mistä syystä hän ei välittänyt vähääkään rikkauksista ja ylellisyydestä, kuninkuudesta ja loistosta, mukavuudesta ja runsaudesta? Pelasiko hän joistakin suuremmista aineellisista etuisuuksista, niin että nämä edut olivat mitättömiä niihin verrattuina? Olivatko nuo etuisuudet niin houkuttelevia, että hän saattoi rauhallisesti valita tulen ja miekan läpi kulkemisen ja sielun ja ruumiin kiduttamisen vuosikausiksi? Jotta löytäisimme vastauksen tähän, meidän on mietittävä asiaa syvällisesti.
Voiko kukaan keksiä suurempaa esimerkkiä itsensä uhraamisesta, toveruudentunteesta ja hyväsydämisyydestä kanssaihmisiään kohtaan kuin että ihminen on valmis uhraamaan oman onnensa toisten hyväksi, kun juuri ne ihmiset, joiden parantamisen hyväksi hän ponnistelee, kivittävät häntä, vainoavat häntä, kiroavat hänet eivätkä anna rauhaa edes maanpaossa, ja että tastä kaikesta huolimatta kieltäytyy lopettamasta ponnistuksiaan heidän hyvinvointinsa hyväksi? Voisiko kukaan vilpillinen henkilö kestää sellaisia kärsimyksiä väärän päämäärän hyväksi? Voisiko kukaan epärehellinen keinottelija ja näkijä osoittaa sellaista lujuutta ja päättäväisyyttä aatteidensa puolesta pitäen itsepintaisesti kiinni uskostaan viimeiseen asti ja pysyen järkkymättömänä ja peräänantamattomana kaikkien kuviteltavissa olevien vaarojen ja kärsimysten edessä, kun kokonainen kansa nousee aseisiin häntä vastaan?
Tämä usko, tämä hellittämättömyys, tämä päättäväisyys, jolla hän johti liikkensä lopulliseen menestykseen on siksi kaunopuheinen todistus hänen asiansa äärimmäisestä totuudesta. Jos hänen sydämessään olisi ollut pienikin epäilyksen tai epävarmuuden häivä, hän ei olisi koskaan pystynyt kestämään myrskyä, jota kesti kaikessa raivossaan kaksikymmentä yksi pitkää vuotta.
Tämä oli toinen puoli hänen olemuksessaan käydystä vallankumouksen taistelusta. Toinen puoli on vieläkin ihmeellisempi ja merkillisempi.
Quraishien johtavien henkilöiden ryhmä kävi tapaamassa Pyhää Profeettaa ja yritti lahjoa häntä tarjoamalla kaikkea maallista kunniaa, mitä he saattoivat kuvitella. He sanoivat: "Jos haluat rikkautta, annamme sitä sinulle kasakaupalla, niin paljon kuin haluat; jos haluat voittaa mainetta ja kunniaa, olemme valmiit vannomaan uskollisuutta sinulle ylipäällikkönämme ja kuninkaanamme; jos rakastat kauneutta, saat kauneimman neidon käden oman valintasi mukaan:"
Mutta he vaativat, että hän hylkäisi kutsumuksensa. Ehdot olivat erittäin houkuttelevat kenelle tahnsa kuolevaiselle. Mutta niillä ei olllut mitään merkitystä Jalon Profeetan silmissä. Hänen vastauksensa putosi kuin pommi Arabian johtajien keskuuteen. He luulivat pelanneensa valttikortin. Mutta he pettyivät. Pyhä Profeetta sanoi: " Pyydän! En halua rikkautta ja kunniaa. Jumala on lähettänyt minut varoittamaan ihmiskuntaa. Tuon Hänen sanomansa teille. jos hyväksytte sen, teillä tulee olemaan onnea ja iloa tässä elämässä ja ikuinen autuus tuonpuoleisessa; jos hylkäätte Jumalan Sanan, totisesti Jumala valitsee teidän ja minun välillä."
Toisessa tilaisuudessa hän sanoi sedälleen, joka Arabian johtajien painostuksesta yritti taivuttaa häntä hylkäämään tehtävänsä: " Oi setäni! Vaikka he asettaisivat auringon oikeaan käteeni ja kuun vasempaan saadakseen minut hylkäämään tämän tehtävän, NIIN EI TULE TAPAHTUMAAN. En milloinkaan luovu siitä, paitsi jos se olisi Jumalalle mieliksi tai jos menehdyn yrityksessäni.
Tällainen oli islamin profeetta luonteeltaan! - Toimittaja
Neljäkymmentä vuotta hän oli elänyt arabina arabien joukossa. Tänä pitkänä aikana häntä ei tunnettu valtiomiehenä, ei saarnaajana eikä puhujana. Kukaan ei ollut kuullut hänen lausuvan viisauden ja tiedon helmiä, kuten hän teki tämän jälkeen. Häntä ei koskaan nähty keskustelemassa metafysiikan, etiikan, oikeustieteen, politiikan, taloustieteen ja sosialogian periaatteista. Puhumattakaan siitä, että hän olisi ollut suuri kenraali, hän ei tiettävästi ollut edes tavallinen sotilas. Hän ei ollut lausunut sanaakaan Jumalasta, enkeleistä, ilmoitetuista kirjoista, aikaisemmista profeetoista, entisistä kansoista, Tuomiopäivästä, kuolemanjälkeisestä elämästä, Helvetistä tai Taivaasta. Epäilemättä hänellä oli erinomainen luonteenlaatu ja miellyttävä käytös ja hän oli erittäin sivistynyt, mutta hänessä ei ollut mitään poikkeuksellisen syvällistä tai niin tavallisuudesta poikkeavan erinomaista, että ihmiset olisivat odottaneet hänestä kehittyvän jotakin suurta ja kumouksellista tulevaisuudessa. Hänen tuttavansa pitivät häntä järkevänä, rauhallisena, ystävällisenä, lainkuuliaisena ja hyväluontoisena kansalaisena. Mutta kun hän palasi luolasta uusi sanoma mukanaan, hän oli kokenut täydellisen muutoksen.
Kun hän alkoi saarnata sanomaansa, koko Arabia tunsi kunnioitusta ja hämmästystä. Hänen ihmeellinen kaunopuheisuutensa ja puhetaitonsa lumosi kuulijat. Se oli niin vaikuttavaa, että hänen pahimmat vihollisensa pelkäsivät kuunnella häntä, ettei se vain tunkeutuisi syvälle heidän sydämensä sopukoihin ja heidän olemuksensa ytimiin, veisi heitä mukanaan ja saisi heidät sanomaan hyvästi vanhalle uskonnolleen ja sivistykselleen. Se oli niin vailla vertaa, että koko joukko Arabian parhaita runoilijoita, saarnaajia ja puhujia epäonnistui yrittäesään luoda jotakin, joka olisi sen vertaista kielen kauneudessa ja tyylin loistavuudessa, kun hän haastoi vastustajansa tuottamaan yhteisvoimin edes yhden ainoan rivin joka vastaisi hänen lausumiaan.
Hän astui kansansa eteen ainutlaatuisena filosofina, ihmeellisenä uudistajana, kulttuurin ja sivistyksen ansiokkaana muovaajana, huomattavana poliitikkona, suurena johtajana, arvovaltaisena tuomarina ja verrattomana kenraalina. Tämä lukutaidoton beduiini, tämä erämaan asukas puhui viisaammin ja oppineemmin kukaan ennen häntä tai hänen jälkeensä. Hän tulkitsi monimutkaisia teologisia ja metafyysisiä ongelmia. Hän piti puheita kansakuntien rappeutumisesta ja tuhosta, tukien väitteitään historiallisilla tosiasioilla. Hän arvioi uudelleen aikaisempien uudistajien saavutuksia,lausui arviointeja maailman eri uskonnoista ja lausui mielipiteensä kansakuntien välisistä kiistoista ja erimielisyyksistä. Hän opetti eettisiä sääntöjä ja kulttuurin periaatteita. Hän laati sosiaalista kulttuuria, taloudellisia järjestöjä, ryhmäkäyttäytymistä ja kansainvälisiä suhteita koskevia lakeja, joiden todellisen viisauden oppineetkin tajusivat vasta tutkittuaan niitä kokonaisen elämäniän ja hankittuaan laajat kokemukset ihmisistä ja asioista. Niiden kauneus paljastuu tosiaankin asteittain kun ihminen edistyy teoreettisen tiedon ja käytännöllisen kokemuksen alalla.
Tästä hiljaisesta ja rauhaa rakastavasta kauppiaasta, joka ei ollut koskaan pitänyt miekkaa kädessään jolla ei ollut minkäänlaista sotilaallista koulutusta, joka oli vain kerran osallistunut taisteluun ja silloinkin sivustakatsojana, tuli äkkiä niin urhoollinen sotilas, ettei hän kertakaikkiaan perääntynyt kiivaimmastakaan taistelusta. Hänestä tuli niin mahtava kenraali, että hän valloitti koko Arabian yhdeksässä vuodessa, aikana jolloin aseet olivat alkeellisia ja kulkuvälineet mitä puutteellisimmat. Hänen sotilaallinen terävä-älyisyytensä ja tehokkuutensa kehittyivät niin korkealle tasolle ja hänen miehiinsä valama sotilaallinen henki, sekä sotilaallinen koulutus, jota hän antoi kokoonhaalitulle joukolle arabeja (joilla ei ollut mainitsemisen arvoisia aseita), saivat aikaan sellaisen ihmeen, että muutamassa vuodessa kukistivat sen ajan mahtavimmat sotavoimat ja hallitsivat suurinta osaa silloin tunnetusta maailmasta.
Tämä pidättyväinen ja hiljainen mies, joka ei neljänkymmenen vuoden aikana milloinkaan ilmaissut merkkiäkään poliittisesta kiinnostuksesta tai toiminnasta, ilmestyi äkkiä maailman näyttämölle niin suurena poliittisena uudistajana ja valtiomiehenä, että hän, ilman radion, lennättimen ja lehdistön apua, yhdisti erämaan hajallaan asuvat asukkaat sadankahdenkymmenentuhannen neliömailin alueelta - kansan, joka oli sotaisa, tietämätön, levoton, sivistymätön, toisiaan hävittäviin heimosotiin kokonaan syventyneitä - yhden lipun, yhden lain, yhden uskonnon, yhden kulttuurin, yhden sivistyksen ja yhden hallitusmuodon alle (6).
Hän muutti heidän ajattelutapansa, tottumuksensa ja moraalinsa. Hän muutti oppimattoman sivistyneeksi, barbaarin kultivoiduksi, pahantekijät ja huonon luonteen omaavat hurskaiksi, Jumalaa pelkääviksi ja oikeudenmukaisiksi henkilöiksi. Heidän levottomat ja itsepäiset luontonsa muunnettiin lainkuuliaisuuden ja järjestyksenalaisuuden malliesimerkeiksi. Kansakunta joka ei ollut satoihin vuosiin tuottanut ainuttakaan mainitsemisen arvoista suurmiestä, synnytti hänen vaikutuksensa ja ohjauksensa alaisena tuhansia jaloja sieluja jotka lähtivät maailman kaukaisiin kolkkiin saarnaamaan ja opettamaan uskonnon, moraalin ja kulttuurin periaatteita (7).
Hän ei suorittanut tätä urotyötä minkään maallisten huokutusten, sortamisen tai julmuuden avulla, vaan valloittavalla käytöksellään, rakastettavalla, moraalisella persoonallisuudellaan ja vakuuttavalla opetuksellaan. Jalolla ja ystävällisellä käytöksellään hän valloitti jopa vihamiehensäkin. Hän ei poikenut totuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Hän voitti ihmisten sydämet puolelleen rajattomalla myötätunnollaan ja inhimillisen ystävällisyyden hunajalla. Hän hallitsi oikeudenmukaisesti. Hän ei sortanut edes verivihollisiaan, jotka vainosivat hänen henkeään, jotka olivat pommittaneet häntä kivillä ja ajaneet hänet kotipaikastaan, jotka olivat kiihoittaneet koko Arabian häntä vastaan - ei, hän ei vainonnut edes niitä, jotka olivat syöneet hänen kuolleen setänsä raa'an maksan kostonvimmassaan (8). Hän antoi heille anteeksi kun hän oli saavuttanut täydellisen voiton heistä. Hän ei koskaan kostanut kenellekään kokemiaan henkilökohtaisia kärsimyksiä tai vääryyksiä.
Vaikka hänestä tulikin maansa hallitsija, hän oli niin epäitsekäs ja vaatimaton, että hänen tapansa pysyivät yksinkertaisina ja säästäväisinä. Hän eli niukasti, kuten ennenkin, olkikattoisessa savimajassa. Hän nukkui patjalla, käytti karkeita vaatteita, söi köyhien yksinkertaista ruokaa ja oli toisinaan kokonaan ilmana ravintoa. Hänellä oli tapana seistä koko yön rukoilemassa Herraansa. Hän tuli puutteenalaisten ja rahattomien pelastukseksi (9). Hän ei tuntenut itseään vähimmässäkään määrin nöyryytetyksi tehdessään töitä. Edes viimeisinä hetkinään hänessä ei ollut häivähdystäkään kuninkaallisesta prameilusta ja mahtailusta eikä ylhäisten ja rikkaiden kopeutta. Hän istui ja käveli ihmisten parissa aivan kuten tavallinen ihminen ja jakoi heidän ilonsa ja surunsa. Hän sekoittui niin väkijoukkoon, että ulkopuolisen olisi ollut vaikea osoittaa kansanjohtaja ja kansakunnan hallitsijan muusta seurasta.
Suuruudestaan huolimatta hän käyttäytyi vähäisintäkin yksilöä kohtaan kuten tavallinen ihminen. Koko elämänsä aikana hän ei halunnut henkilökohtaista palkkiota tai etua ponnistuksistaan ja pyrkimyksistään eikä jättänyt perijöilleen lainkaan omaisuutta. Hän omistautui kaikessa uskonnolleen. Hän ei pyytänyt kannattajiaan varaamaan mitään itselleen tai jälkeläisilleen, jopa siinä määrin että hän kielsi jälkeläisiään ottamasta vastaan zakatia, etteivät hänen seuraajansa koskaan tulevina aikoina jakaa koko zakat osuutta heille.
Tämän suuren miehen saavutukset eivät pääty tähän. Jotta voisimme arvioida oikein hänen todellisen arvonsa, meidän on tarkasteltava sitä koko maailmanhistorian taustaa vasten. Näin paljastuu se tosiseikka, että tämä oppimaton erämaiden vaeltaja, joka syntyi "pimeänä aikakautena" noin 1400 vuotta sitten,oli uuden ajan todellinen edelläkävijä ja ihmiskunnan todellinen johtaja. Hän ei oli vain niiden johtaja, jotka hyväksyvät hänen johtajuutensa, vaan myös niiden, jotka eivät osoita hänelle suosiotaan; niin, myös niiden, jotka kieltävät hänet! - ainoana erona kun on se, että viimeksi mainitut eivät ole tietoisia siitä, että hänen johdatuksensa vaikuttaa vieläkin näkymättömästi heidän ajatuksiinsa ja tekoihinsa ja on heidän elämänsä johtava pääperiaate ja uudenajan todellinen henki .
Arthur Leonard sanoo: "Islam on itse asiassa tehnyt työnsä. Se on jättänyt jälkensä ihmiskunnan historian sivuille ja tämä on niin lähtemätön, ettei sitä koskaan voida hävittää... että vasta kun maailma kehittyy se voidaan täysin tunnustaa." John Davenport, johtava tiedemies, pani merkille seuraavan: "Täytyy myöntää, että koko se tietämyt -oli se fysiikkaa, tähtitiedettä, filosofiaa tai matematiikkaa - joka kukoisti Euroopassa 900-luvulta eteenpäin, oli alunperin johdettu arabialaisesta skolastiikasta, ja Espanjan saraseenejä (=keskiajalla arabialaisista ja siteen yleensä islaminuskoisten nimitys, johtunee erään arabialaisen heimon nimestä, Otavan uusi sivistyssanakirja 1993) voidaan pitää eurooppalaisen filosofian isänä"-lainaus A. Karim kirjassaan "Islam_s Contribution to Science and Civilation".
Bertrand Russel, kuuluisa brittiläinen filosofi, kirjoittaa: "Idän ylivalta ei ollut vain sotilaallista. Tiede, filosofia, runous, ja taiteet, kaikki kukoistivat islamilaisessa maailmassa aikana, jolloin Eurooppa oli vajonnut barbariaan. Eurooppalaiset, anteeksiantamattoman ahdasmielisesti, kutsuvat tätä ajanjaksoa "pimeäksi keskiajaksi": mutta se oli pimeä vain Euroopassa-todellakin vain kristityssä Euroopassa, sillä Espanjassa, joka oli islamilainen, kukoisti loistava kulttuuri." Pakistan Quartelely, Vol. IV No.3 (painotus meidän).
Robert Briffault, tunnettu historioitsija, myöntää kirjassaan "The Meaning of Humanity": "On erittäin todennäköistä, että ilman arabeja moderni eurooppalainen sivilisaatio ei olisi koskaan omaksunut sitä luonnetta, joka on mahdollistanut sen ylittävän kaikki aikaisemmat evoluution vaiheet. Vaikkakaan ei ole mitään inhimillisen kasvun aluetta, millä islamilaisen kulttuurin ratkaisevaa vaikutusta ei ole nähtävissä, missään se ei ole niin selvä ja tärkeä kuin sen vallan alkujuurilla, joka muodostaa nykyaikaisen maailman ylimmän voiman ja sen voiton suurimman lähteen- luonnontieteet ja tieteellisen hengen... Se mitä me kutsumme tieteeksi syntyi Euroopassa tutkimuksen uuden hengen ja uusien metodien sekä kokeilujen, havaintojen, mittausten, matematiikan kehityksen tuloksena, jotka sellaisenaan olivat tuntemattomia kreikkalaisille. Arabit esittelivät eurooppalaiselle maailmalle hengen ja nämä metodit."
Stanwood Cobb, Progressive Education Associationin perustaja, sanoo, "Islam... oli Euroopan renesanssin tosiasiallinen luoja."-lainaus Robert L. Gullick Jr:n kirjasta "Muhammad the Educator".
Hän käänsi inhimillisen ajattelun suunnan taikauskoisuudesta, luonnottoman ja selittämättömän rakkaudesta ja luostarielämästä järkiperäiseen suuntaan, todellisuudenrakkauteen ja hurskaaseen, tasapainoiseen maalliseen elämään. Hän innoitti heitä, maailmassa, joka piti vain yliluonnollisia tapahtumia ihmeinä ja vaati niitä uskonnollisen tehtävän totuuden todisteiksi, vaatimaan järkiperäisiä todistuksia ja uskoa niissä totuuden kriteereiksi. Hän avasi niiden silmät, jotka tähän asti olivat tottuneet etsimään merkkejä luonnonilmiöistä. Hän johti ihmiset, perättömien mietiskelyjen sijasta, huomioihin,kokeisiin ja tutkimukseen perustuvalle järkiperäisen ymmärtämisen ja terveen ajattelun tielle. Hän määritteli selkeästi aistihavaintojen, järjen ja vaistojen rajat ja tehtävät. Hän loi hengellisten ja materialististen arvojen välille rapprochement in, lähestymisen. Hän saattoi Uskon sopusointuun Tiedon ja Toiminnan kanssa. Hän loi uskonnon avulla tieteellisen hengen ja kehitti todellisen uskonnollisuuden, joka perustui tieteelliseen henkeen.
Hän hävitti epäjumalanpalveluksen, ihmisenpalvonnan ja monijumalaisuuden kaikissa muodoissaan niin perinpohjaisesti ja loi niin lujan uskon Jumalan ykseyteen, että niidenkin uskontojen, jotka perustuivat pelkästään epäjumalanpalvelukseen ja taikauskoon, oli pakko hyväksyä yksijumalisuuden aate. Hän muutti etiikan ja hengellisyyden peruskäsitteet. Niille, jotka uskoivat, että asketismi ja itsensätuhoaminen yksistään muodostivat moraalisen ja hengellisen puhtauden - että puhtautta ei voinut saavuttaaa muuten kuin pakenemalla maallista elämää. kieltämällä kaikki lihan tarpeet ja alistamalla ruumis kaikenlaiseen kidutukseen - hän osoitti hengellisen kehityksen, moraalisen vapautumisen ja pelastuksen saavuttamisen tien osallistumalla aktiivisesti ympäröivän maailman käytännölliseen toimintaan.
Hän osoitti ihmiselle hänen oikean arvonsa ja asemansa; niille, jotka tunnustivat vain Jumalan ruumiillistuman tai Jumalan pojan moraaliseksi opettajakseen tai henkiseksi johtajakseen, hän kertoi ettei heidän kaltaisellaan inhimillisellä olennolla, jolla ei ollut mitään oikeutta jumaluuteen, ollut mitään mahdollisuutta tulla Jumalan sijaiseksi maan päällä; niille jotka tekivät voimakkaista persoonallisuuksista jumalia itselleen ja palvoivat niitä, hän teki selväksi, että heidän väärät herransa olivat vain tavallisia ihmisiä, eivätkä mitään muuta. Hän korosti ettei kukaan ihminen voinut syntymäoikeutenaan vaatia pyhyyttä, arvovaltaa ja yliherruutta itselleen ja ettei kenelläkään syntyessään ollut loukkaamattomuuden, orjuuden tai maaorjuuden leimaa ruumiissaan. Hänen opetustensa innoittamana syntyivät ajatukset ihmiskunnan yhteydestä, ihmisten tasa-arvoisuudesta, aidosta demokratiasta ja maailman todellisesta vapaudesta.
Jos jätämme syrjään tämän ajasmaailman valtakunnan ja siirrymme eteenpäin, löydämme joukon käytännön lopputuloksia siitä, miten suuresti tämä oppimaton henkilö vaikutti maailman lakeihin ja tapoihin. Lukemattomat hyvän käytöksen, kulttuurin ja sivistyksen, ajatusten ja tekojen puhtauden periaatteet, jotka vallitsevat tänä päivänä maailmassa, ovat lähtöisin hänen opeistaan. Hänen antamansa sosiaaliset lait ovat juurtuneet syvään ihmisen yhteiskunnallisen elämän rakenteeseen ja tämä prosessi jatkuu tänäkin päivänä. Taloustieteen perusteet, jotka hän opetti, ovat olleet monen maailmanhistoriallisen liikkeen edelläkävijöitä ja tulevat olemaan tulevaisuudessakin. Hänen muotoilemansa hallinnolliset lait saivat aikaan monia mullistuksia poliittisissa käsityksissä ja teorioissa ja vaikuttavat vielä tänä päivänäkin. Lain ja oikeuden perusperiaatteet, jotka kantavat hänen neroutensa leimaa, ovat vaikuttaneet hämmästyttävässä määrin kansojen tuomioistuinten lainkäyttöä ja ovat kaikkien tulevien lainkäyttäjien osviittana. TÄmä oppimaton arabi oli ensimmäinen ihminen, joka pystytti itse asiassa koko kansainvälisten suhteiden rakannelman ja sääteli sodan ja rauhan lait. Aikaisemmin ei kenelläkään ollut kaukaisintakaan ajatusta siitä, että sotaa varten voisi olla oma eettinen lakinsa ja että eri kansakuntien välisiä kanssakäymisiä voitaisiin säädellä yleisen inhimillisyyden pohjalta (10).
Maailmanhistorian kavalkaadissa tämän suurenmoisen henkilön jalo hahmo kohoaa kaikkien eri aikakausien suurmiesten yläpuolelle, jotka olivat oman aikansa ja kansansa sankareita, niin että he vaikuttavat kääpiöiltä häneen verrattuna. Kenelläkään heistä ei ollut neroutta, joka olisi pystynyt jättämään jälkensä muuta kuin yhteen tai kahteen ihmiselämän osa-alueeseen. Monet heistä esittivät teorioita ja aatteita, mutta epäonnistuivat käytännön toiminnassa. Toiset taas olivat toiminna miehiä, mutta kärsivät tietojensa puutteellisuudesta. Toiset tunnetaan pelkästään valtiomiehinä, toiset strategian ja taktisten toimenpiteiden mestareina. Muutamat ovat keskittyneet yhteen yhteiskunnallisen elämän puoleen niin perusteellisesti, että muut puolet ovat jääneet heiltä huomaamatta. Muutamat muut ovat omistaneet koko energiansa eettisille ja hengellisille totuuksille, mutta ovat laiminlyöneet talouden ja politiikan. Toiset taas ovat harrastaneet taloutta ja politiikkaa mutta laimilyöneet moraalin ja elämän henkisen puolen. Lyhyesti sanottuna, tapaamme sankareita, jotka omistautuvat vain yhdelle elämän poluista. Hän on ainoa esimerkki siitä, miten kaikki loistavuus on sekoitettu yhdeksi persooonallisuudeksi. Hän on filosofi ja näkijä ja myös omien oppiensa ilmielävä ruumiillistuma. Hän on suuri valtiomies ja samalla sotilaallinen nero. Hän on lainlaatija ja samalla moraalin opettaja. Hän on hengellinen valonsäde ja uskonnollinen opas. Hänen näkemyksensä tunkeutuu elämän kaikkiin eri puoliin eikä ole mitään, mitä hänen kosketuksensa ei kaunistaisi. Hänen käskynsä ja määräyksensä peittävät laajat alueet kansainvälisiä suhteita koskevien lakien säätämisestä ja jokapäiväisen elämän tapoihin, kuten syömiseen ja juomiseen sekä henkilökohtaiseen puhtauteen. Teorioittensa pohjalta hän loi sivistyksen ja kulttuurin ja sai aikaan elämän vastakkaisten puolien välille niin hienon tasapainon, ettei siitä voi löytää pienintäkään säröä, epätäydellisyyttä tai vikaa. Pystyykö kukaan esittämään toisen esimerkin näin täydellisestä ja monipuolisesta persoonallisuudesta?
Useimpien maailman kuuluisien henkilöiden sanotaan olevan ympäristönsä tuotteita. Mutta tämä tapaus on ainutlaatuinen. Hänen ympäristönsä ei näytä esittäneen minkäänlaista osaa hänen persoonallisuutensa muovaamisessa. Ei voida myöskään todistaa, että hänen syntymänsä tapahtui historiallisesti samaan aikaan kuin tuolloin Arabiassa vallinneet olosuhteet. Enintään voidaan sanoa, että Arabian olosuhteet vaativat, että sellainen henkilö ilmestyisi, joka voisi liittää sotaisat heimot yhdeksi kansakunnaksi ja laskea perustukset sen taloudelliselle yhteistunnolle ja hyvinvoinnille saattamalla muita kansoja sen hallittavaksi - sanalla sanottuna kansallinen johtaja, jolla olisi kaikki tuon ajan arabin luonteenpiirteet ja joka rikastuttaisi julmuuden, sorron, verenvuodatuksen, petoksen ja teeskentelyn tai minkä tahansa rehellisen tai epärehellisen keinon avulla omaa kansaansa ja jättäisis kuningaskunnan perinnöksi seuraajilleen. Mitään muuta huutavaa puutetta ei sen sijaan Arabian historiassa voida todistaa.
Hegelin historiallisen filosofian tai Marxin historiallisen materialismin valossa voidaan enintään sanoa, että aika ja ympäristö vaativat sellaisen johtajan ilmaantumista, joka voisi luoda kansakunnan ja perustaa valtakunnan. Mutta ei Hegelin eikä Marxin filosofia pysty selittämään, miten sellainen ympäristö voisi tuottaa ihmisen, jonka tehtävänä oli opettaa korkeinta moraalia, puhdistaa ihmiskunta kaikesta kuonasta ja pyyhkiä pois tietämättömyyden ja pimeyden ajan ennakkoluulot ja taikauskoisuus ja joka pystyisi näkemään rodun, kansakunnan ja maan vedenpitävien lokeroiden läpi, joka laskisi perustuksen moraalille, hengelliselle, poliittiselle ja sivistykselliselle rakennukselle koko maailman eikä vain oman maansa hyväksi, joka käytännössä eikä vain teoriassa suorittaisi liiketoimia, yhteiskunnallista toimintaa, hoitaisi politiikkaa ja kansainvälisiä suhteita moraaliselta pohjalta ja loisi tasapainoisen ja kohtuullisen synteesin maallisen elämän ja hengellisen edistymisen välille, että sitä vielä tänä päivänä pidetään viisauden ja kaukonäköisyyden mestariluomuksena, aivan kuin hänen elinaikanaankin. Voiko kukaan rehellisesti kutsua sellaista henkilöä Arabian kaikkialla vallitsevan pimeyden tuotteeksi?
Hän ei vaikuta riippumattomalta pelkästään ympäristön suhteen. Kun tarkastelemme hänen saavutuksiaan päädymme vastustamattomasti johtopäätökseen, että hän itse asiassa ylittää kaikki ajan ja tilan rajoitukset. Hänen näkemyksensä läpäisee kaikki asialliset ja aineelliset raja-aidat, tunkeutuu vuosisatojen ja vuosi tuhansien läpi ja sisällyttää itseensä kaiken inhimillisen toiminnan ja ihmiskunnan koko historian.
Hän ei kuulu niihin, jotka historia on unohtanut, eikä häntä ylistetä vain siksi, että hän oli vain hyvä johtaja omana aikanaan. Hän on se ainutlaatuinen ja vailla vertaa oleva ihmiskunnan johtaja, joka marssii ajan mukana, joka on uudenaikainen kaikkina aikoina ja kaikkialla, aivan kuten hän oli omana historiallisena aikakautenaan. Totisesti hänen oppinsa ovat yhtä uudenaikaisia kuin huomispäivä.
Ne joita ihmiset kutsuvat "historiantekijöiksi" ovat vain "historian luomuksia". Tosiasiassa hän on koko ihmiskunnan historiassa ainutlaatuinen esimerkki "historiantekijästä ". Jos tutkimme maailman suurten, vallankumouksia aiheuttaneiden johtajien historiaa, huomaamme, että jokaisessa sellaisessa tilanteessa vallankumouksen voimat keräsivät liikkeelle panevaa voimaa tulossa olevaa mullistusta varten suuntautuen määrättyyn suuntaan ja odottaen vain suosiollista hetkeä purkautuakseen. Valjastaessaan nämä voimat toiminnan hetkellä käyttöön vallankumouksen johtaja oli kuin näyttelijä, jolle näyttämö ja hänen oma osansa on suunniteltu ennakolta. Ja toisaalta hän on kaikkien eri aikakausien "historiantekijöiden" ja vallankulmoukselisten hahmojen joukossa ainoa henkilö, jonka oli keksittävä tavat ja keinot saattaa yhteen vallankumouksen mahdollisuudet, jonka tuli muokata ja tuottaa sellaisia ihmisiä, joita hän tarvitsi tarkoitusperiensä saavuttamiseen, sillä itse vallankumouksen henkeä ja siihen tarvittavia varusteita ei ollut olemassa niiden ihmisten joukossa , joiden parissa hänen oli määrätty elämään.
Hän jätti lähtemättömän vaikutuksen tuhansien opetuslastensa sydämiin vaikuttavan persoonallisuutensa avulla ja muovasi heidät mielensä mukaisiksi. Rautaisen tahtonsa avulla hän valmisteli maaperää vallankumoukselle, loi sille muodon ja piirteet ja ohjasi tapahtumat haluamaansa uomaan. Voiko kukaan mainita toista esimerkkiä historiantekijästä, joka olisi yhtä erikoislaatuinen, vallankumouksellisesta, joka oli yhtä suurenmoinen ja loistava?
Tätä asiaa voidaan pohtia ja ihmetellä miten pimeinä aikoina 1400 vuotta sitten Arabian kaltaisella pimeyden vallassa olevalla alueella lukutaidoton arabialainen kauppias ja paimen saattoi omata sellaisen valon, sellaiset tiedot, sellaisen voiman, sellaiset kyvyt ja sellaiset korkealle kehittyneet moraaliset hyveet?
Voitaisiin sanoa, ettei hänen sanomassaan ole mitään merkillistä. Se on hänen oman mielensä tuote. Jos asia olisi näin, hänen olisi pitänyt julistaa itsensä Jumalaksi. Ja jos hän olisi esittänyt sellaisen väitteen tuona aikana, maailman kansat, jotka eivät epäröineet kutsua Krishnaa ja Buddhaa jumaliksi ja Jeesusuta Jumalan Pojaksi, vain oman mielikuvituksensa perusteella, eivätkä tunteneet tunnonvaivoja palvoessaan jopa luonnonvoimia, kuten tuulta, vettä ja ilmaa - olisivat mielihyvin tunnustaneet niin ihmeellisen henkilön itse Herrakseen ja Jumalakseen.
Mutta voi! Hänen väitteensä on juuri päinvastainen. Sillä hän julisti: Olen ihminen kuten te itse. Itsestäni en ole tuonut teille mitään. Sen kaiken on Jumala ilmoittanut minulle. Kaiken, mitä omistan, kuuluu Hänelle. Tämä sanoma, jonka kaltaista ei koko ihmiskunta pysty luomaan, on Jumalan sanoma, se ei ole oman mieleni tuotetta. Sen jokainen sana on hänen alas lähettänsä ja kaikki kunnia Hänelle, jonka se sanoma on. Kaikki ne ihmeelliset saavutukset, joista te annatte kunnian minulle, kaikki lait, jotka olen antanut, kaikki periaatteet, jotka olen lausunut ja joita olen opettanut - yksikään niistä ei ole minusta. Tunnen itseni täysin kykenemättömäksi luomaan sellaisia asioita omilla kyvyilläni. Etsin Jumalallista johdatusta kaikissa asioissa. Mitä tahansa Hän tahtoo, sen teen. Mitä Hän määrää, sitä minä julistan.
Kuulkaa, mikä ihmeellinen ja innoittava esimerkki rehellisyydestä, koskemattomuudesta, totuudesta ja kunniasta tämä on! Valehtelija ja teeskentelijä yrittää yleensä ottaa itselleen kaiken kunnian muidenkin teoista, jopa silloin kun hänen väitteidensä valheellisuus voidaan helposti todistaa. Mutta tämä suuri mies ei ota itselleen kunniaa mistään näistä saavutuksista vaikka kukaan ei pystyisi sanomaan vastaan, sillä ei ollut mitään menetelmää millä hänen innoituksensa lähde olisi voitu paljastaa.
Mitä parempia todistuksia täydellisestä tarkoitusten vilpittömyydestä, luonteen suoruudesta ja sielun jaloudesta voitaisiin vaatia! Kuka voisi olla totuudenrakkaampi kuin se henkilö, joka sai salaisia teitä niin ainutlaatuiset lahjat ja koristukset ja joka kuitenkin avoimesti osoittaa kaiken valistuneisuutensa ja innoituksensa lähteen? Kaikki nämä tekijät johtavat vastustamattomasti siihen johtopäätökseen, että tämä mies oli Jumalan Todellinen Lähettiläs.
Sellainen oli pyhä profeettamme Muhammed (rauha hänelle). Hän oli ainutlaatuisten ansioiden ihme, hyveiden ja hyvyyden esikuva, totuudellisuuden ja luotettavuuden symboli, Jumalan suuri apostoli, Hänen Lähettiläänsä koko maailmalle. Hänen elämänsä ja ajatuksensa, hänen totuudenrakkautensa ja suoruutensa, hänen hurskautensa ja hyvyytensä, hänen luonteensa ja moraalinsa, hänen ideologiansa ja saavutuksensa - ne ovat kaikki todisteita siitä, että hän on profeetta. Kuka tahansa, joka tutkii hänen elämäänsä ja opetuksiaan ilman ennakkoluuloja, voi todistaa, että hän todella oli Jumalan oikea profeetta ja Koraani - kirja, jonka hän antoi ihmiskunnalle - Jumalan Todellinen Kirja. Kukaan ennakkoluuloton ja vakavamielinen totuudenetsijä ei voi välttää tätä johtopäätöstä.
Lisäksi meidän on selvästi tajuttava, että me nyt ainoastaan Muhammedin (rauha hänelle) välityksellä saamme tietoomme islamin suoran tien. Koraani ja Muhammedin (rauha hänelle) elämän antama esimerkki ovat ainoat luotettavat lähteet, jotka ovat ihmiskunnan käytettävissä, jotta se oppisi tuntemaan Jumalan Tahdon kokonaisuudessaan. Muhammed (rauha hänelle) on Jumalan Lähettiläs koko ihmiskuntaa varten ja profeettojen pitkä ketju päättyy häneen. Hän oli viimeinen profeetta ja kaikki ohjeet, jotka Jumala halusi ilmoitusten kautta antaa ihmiskunnalle, Hän antoi Muhammedin (rauha hänelle) kautta ja niitä säilytetään Koraanissa ja Sunnassa. Täten jokaisen , joka etsii totuutta ja haluaa tulla rehelliseksi muslimiksi, Jumalan tien hartaaksi seuraajaksi, velvollisuutena on luottaa Jumalan viimeiseen profeettaan, hyväksyä hänen opetuksensa ja seurata tietä, jokna hän on ihmiselle osoittanut. Tämä on todellinen tie menestymiseen ja pelastukseen.
Tämä johtaa meidät kysymykseen viimeisestä profeettasta. Pohtikaamme nyt Muhammedin (rauha hänelle) profeettana olon tätä puolta.
Olemme jo keskustelleet profeetta-käsitteestä ja tämän keskustelun tuloksena olemme todenneet, että profeetan ilmaantuminen ei ole mikään jokapäiväinen tapahtuma. Profeetan läsnäolo in personem ei myöskään ole välttämätön jokaisessa maassa, jokaisen kansan keskuudessa ja jokaisena aikakautena. Profeetan elämä ja opetukset ovat majakka, jonka tehtävänä on ohjata ihmiset oikealle Tielle. Niin kauan, kun hänen opetuksensa ja ohjauksen pysyvät elävinä, hänkin elää. Profeetan todelline kuolema ei ole hänen fyysinen kuolemansa vaan hänen oppiensa laimentuminen ja hänen ohjauksensa väärentäminen. Aikaisemmat profeetat ovat kuolleet, koska heidän seuraajansa ovat väärentäneet heidän opetuksiaan, muutelleet heidän ohjeitaan ja lianneet heidän elämänsä esimerkillisyyden lisäämällä niihin keksittyja tapahtumia. Mitään aikaisempaa kirjaa - Torah, Zabur (Daavidin psalmit), Injiil (Jeesuksen evankeliumi) ei ole enää tänä päivänä olemassa alkuperäisessämuodossaan. Jopa nekin, jotka noudattavat näiden kirjojen oppeja, myöntävät, ettei heillä ole hallussaan alkuperäisiä tekstejä. Aikaisempien profeettojen elämäntarinat ovat niin täynnä mielikuvitusten luomia tarinoita, että luotettavan ja täsmällisen kuvan luominen heidän elämästään on käynyt mahdottomaksi. Heidän elämästään on tullut taruja ja legendoja eikä luotettavaa selontekoa voi enää saada mistään. Ei riitä, että asiakirjat ovat kadonneet ja heidän opetuksensa unohdettu, vaikka ei voida varmuudella edes sanoa missä ja milloin joku profeetoista syntyi ja kasvoi, miten hän eli ja mitkä säännöt hän antoi ihmiskunnalle. Tosiasiassa profeetan todellinen kuolema on hänen opetustensa unohtuminen.
Tältä kannalta katsottuna kukaan ei voi kieltää, etteivätkö Muhammed (rauha hänelle) ja hänen opetuksensa eläisi. Hänen opetuksensa ovat säilyneet turmeltumattomina eikä niitä voida väärentää. Koraani - kirja, jonka hän antoi ihmiskunnalle - on olemassa alkuperäisessä muodossaan, ilman että kirjaintakaan olisi muutettu. Täydellinen kuvaus hänen elämästään - hänen puheensa, ohjeensa ja tekonsa - on säilytetty ehdottoman tarkasti, jopa niin, että vielä neljäntoista vuosisadan kuluttua sen luoma historiallinen kuva on niin selkeä ja täydellinen, että meistä tuntuu, että näemme hänet omin silmin. Kenenkään muun ihmisen elämänkerta ei ole säilynyt niin hyvin kuin juuri Muhammedin, islamin profeetan (rauha hänelle). Kaikissa elämämme tilanteissa voimme etsiä Muhammedin (rauha hänelle) johdatusta ja ottaa oppia hänen elämänsä antamasta esikuvasta. Sen tähden ei Muhammedin, viimeisen profeetan (rauha hänelle) jälkeen enää tarvita uusia profeettoja.
Sitäpaitsi uuden profeetan ilmestymiselle on kolme välttämätöntä ehtoa; ei riitä, että vanha profeetta on kuollut. Nämä ehdot voidaan muotoilla seuraavasti.
Aikaisempien profeettojen opetukset ovat turmeltuneet tai niitä on vääristelty tai ne ovat kokonaan hävinneet, joten niiden henkiin herättäminen on välttämätöntä. Tällaisessa tapauksessa uusi profeetta ilmaantuu pyyhkimään pois epäpuhtaudet ihmisten elämästä ja palauttamaan uskonnon alkuperäiseen muotoonsa ja puhtauteensa, tai
Kuolleen profeetan opetukset olivat epätäydellisiä ja on välttämätöntä korjata niitä, parantaa niitä tai lisätä niihin jotakin, jolloin uusi profeetta lähetetään suorittamaan nämä tehtävät, tai
Aikaisempi profeetta oli lähetetty nimenomaan jotakin tiettyä kansaa tai aluetta varten ja uutta profeettaa tarvitaan jotakin toista kansakuntaa tai maata varten (11) .
Nämä ovat kolme perusehtoa, jotka tekevät uuden profeetan tulemisen välttämättömäksi. Tosiasioiden huolellinen tarkastelu osoittaa, ettei tänä päivänä esiinny ainuttakaan näistä ehdoista. Viimeisen profetan - Muhammedin (rauha hänelle) opetukset elävät, ne ovat säilyneet täydellisinä ja ne ovat kuolemattomia. Hänen ihmiskunnalle antama johdatus on täydellinen ja särötön ja se on säilytettynä Pyhässä Koraanissa. Kaikki islamin lähteet ovat säilyneet koskemattomina ja jokainen Pyhän Profeetan ohje tai toimenpide voidaan vahvistaa ilman epäilyksen varjoakaan. Täten, koska hänen opetuksensa ovat täysin vahnigoittumattomia mitään uutta profeettaa ei tämän seikan vuoksi tarvita.
Toiseksi Jumala on täydellistänyt opastuksensa ilmoittamisen profeetta Muhammedin (rauha hänelle) kautta, ja islam on täydellinen uskonto ihmiskuntaa varten. Jumala on sanonut. ""Tänään olen tehnyt teidän uskontonne täydelliseksi, saattanut armoni täydelliseksi" " ja islamin perinpohjainen tarkastelu täydellisenä elämäntapana osoittaa näiden Koraanin sanojen todenperäisyyden. Islam opastaa elämään niin tässä maailmassa kuin tuonpuoleisessakin eikä mitään olennaista ole jätetty pois sen puutteellisuuteen vedoten. Uskonto on nyt täydellistetty eikä uutta profettaa tarvita sen puuttellisuuden takia (12).
Lopuksi Muhammedin (rauha hänelle) sanomaa ei olllut tarkoitettu millekään erityiselle kansalle, paikalle tai aikakaudelle. Hänet nostettiin maailman profeetaksi - totuuden lähettilääksi koko ihmiskunnalle. Koraani on määrännyt Muhammedin (rauha hänelle) julistamaan : "Oi ihmiskunta, minä olen Jumalan lähettiläs teille kaikille. " Häntä on kuvattu "kaikkien maailmojen (ihmisten) siunaukseksi" ja hänen lähestymistiensä on ollut yleismaailmallista ja inhimillistä. Tästä syystä hänen jälkeensä ei enää tarvita uusia profeettoja ja häntä kuvataan Koraanissa Khatam-un-Nabiyyiniksi (viimeiseksi oikeiden profeettojen ketjussa) (13).
Islamin opetukset ovat ikuisia, koska ne on ilmoittanut Allah joka tietää kaiken menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta ja joka itse on ikuinen. Sitävastoin ihmisen tieto on rajoitettua. Ihmisen silmä ei pysty näkemään tulevaisuuden hämärään, Jumalan tieto on taas kaikkien ajan ja tilan rajoituksien yläpuolella.
Islam perustuu ihmisluontoon ja ihmisluonto on pysynyt samana kaikkina aikoina ja kausina. Kaikki ihmiset on valettu aikaisempien ihmisten muoteissa ja ihmisen perusluonto pysyy muuttumattomana.
Ihmisen elämässä vallitsee kaunis tasapaino pysyvien ja muuttuvien elementtien välillä. Kaikki ei ole pysyvää eikä kaikki ole myöskään muuttuvaa. Pääasialliset periaatteet, perusarvot eivät kaipaa muuttumista. Ulkonaiset muodot muuttuvat aikojen kuluessa ja niiden muuttamista säätelevät tietyt periaatteet, jotka on otettava huomioon. Ja islam on huolehtinut sekä pysyvyyden että muuttumisen tarpeista. Koraani ja Sunna esittävät islamin ikuiset periaatteet, kun taas Ijtihad soveltaa niitä kuhunkin aikakauteen ja sen kulloisiin tarpeisiin. Islam on ainoa uskonto, jolla on koneisto yhteiskunnan jatkuvaa kehitystä varten elämän pääperiatteiden ja pysyvien arvojen mukaisesti.
Myös tieteellisesti ottaen ihmisrotu elää aikaa, joka alkoi ihmisen ilmaantuessa maailmaan, eikä mitään perustavaa laatua olevaa kehityskulun muutosta ole tapahtunut olemassaolon vaiheissa. Sivistyksiä on syntynyt ja kuollut, kulttuureja kehittynyt ja kuihtunut, valtakuntia syntynyt ja hävinnyt, mutta aikakausi kosmisen kehityksen pitkässä ketjussa pysyy samana. Siksi käsitys, että johdatus, joka anneiin joitakin vuosisatoja sitten, automaattisesti vanhenee ajan kuluessa, on perätön ja pinnallinen. -Toimittaja
Näinollen siis Muhammed (rauha hänelle) on ainoa lähde, josta saa tietoja Jumalasta ja Hänen Tiestään. Saamme tietoja islamista vain hänen opetuksistaan, jotka ovat niin täydelliset ja kaikenkäsittävät, että ne voivat ohjata ihmistä kaikkina tulevina aikoina. Nyt maailma ei tarvitse mitään uutta profeettaa; se tarvitsee vain ihmisiä, joilla on täysi luottamus Muhammediin (rauha hänelle), joista tulee hänen sanomansa lipunkantajia, jotka julistavat sitä koko maailmalle ja pyrkivät vakiinnuttamaan sen kulttuurin, jonka Muhammed, rauha hänelle) antoi ihmiselle. Maailma tarvitsee sellaisia jaloluonteisia ihmisiä, jotka pystyvät soveltamaan hänen opetuksensa käytäntöön ja vakiinnuttamaan yhteiskunnan, jota hallitsee Jumalan Laki, jonka ylivaltaa Muhammed (rauha hänelle) tuli perustamaan. Tämä on Muhammedin (rauha hänelle) tehtävä ja sen menestymisestä riippuu ihmisen menestyminen.
1. tämä on erittäin tärkeä ja mullistava käsitys. Sen looginen seuraus on ihmiskunnan ykseys ja ihmisten tasa-arvoisuus. On typerää tehdä eroa ja syrjiä ihmisiä luokan, värin, rodun tai asuinpaikan perusteella. Aikana, jona kansallisuusaatteet, ahdasmieliset rotuennakkoluulot ja verenhimoinen antisemitismi ovat repineet maailman riekaleiksi, tämä usko ihmiskunnan ykseyteen on voimakas toivonsäde tulevaisuudelle. -Toimittaja Takaisin
2. Tämä näkemys uskontojen historiasta on jyrkästi vastakkainen niin kutsuituille kehitysopilliselle uskontohistorian näkemyksille, jonka mukaan luonnonpalvonta oli ensimmäinen aste. Nämä ihmiset pysähtyivät luonnonpalvonna merkkeihin aikaisemmissa yhteiskunnissa, mutta eivät yritä tutkia vieläkin vanhempaa muotoa, jonka kieroutumisia ja vääristymisiä nämä ovat. Myöhemmät tieteelliset tutkimukset ovat vahvistaneet käsityksen, että Tawhiid (Yhden Jumalan palvonta) oli varhaisin palvontamuoto ja että kaikki myöhemmät muodot ovat tämän alkuperäisen uskonnon vääristymiä. Niille, jotka haluavat tutkia syvällisemmin tätä asiaa, suositellaan professori W.Schmidtin ansiokasta teosta The Origin of Religions , jonka on englanniksi kääntänyt H.J.Rose Lontoo, Methuen). Takaisin
3. Varsinkin länsimaisilla kirjoittajilla on yleisesti se väärä käsitys, että islam saa kiittää olemassaolostaan profeetta Muhammedia (rauha hänelle) ja jotkut heistä menevät jopa niin pitkälle, että kutsuvat häntä "islamin peristajaksi". Tämä on totuuden vääristelyä. Islam on ollut kaikkien Jumalan profeettojen uskonto ja he kaikki ovat julistaneet samaa Jumalan sanomaa. Profeetat eivät ole islamia perustaneet, he ovat vain olleet sen lähettiläitä. Islam käsittää Jumalan Ilmoitukset, jotka totuudelliset profeetat ovat välittäneet. -Toimittaja Takaisin
4. Professori Joseph Hell kirjoittaa teoksessaan The Arab civilization (s. 10
):
"Nämä taistelut hävittivät kansallisen yhtenäisyydentunteen ja kehittivät parantumatonta
partikularismia ; jokainen heimo piti itseään riippumattomana ja muita heimoja
oikeutettuina murhan ja ryöstön kohteina." Takaisin
5. Profeetta Muhammed (rauha hänelle) joutui kokemaan vastustuksen myrskyn. Hän kohtasi kaiken vastustuksen ja sorron hymy huulillaan. Hän pysyi lujana välittämättä kritiikistä ja pakkovallasta. Kun alkuasukkaat huomasivat, etteivät heidän uhkauksensa pystyneet pelottamaan tätä miestä eivätkä vakavimmatkaan kärsimykset saaneet häntä ja hänen kannattajiaan liikahtamaan tuumaakaan, he keksivät toisen juonen - mutta sekin oli tuomittu epäonnistumaan! Takaisin
6. Sir William Muir, järkkymätön islaminvastaisen kritiikin esittäjä, myöntää teoksessaan Life of Muhammed : "Ensimmäinen kummallisuus, joka kiinnittää huomiotamme, on arabien jakautuminen lukemattomiksi ryhmiksi, joista jakainen on riippumaton toisestaan; rauhaton ja usein sodassa toisten kanssa; ja silloinkin kun veri ja yhteinen etu yhdistävät, aina valmiina eroamaan jostakin mitättömästä syystä ja antautuman sokean vihamielisyyden valtaan. Täten islamin kaudella katsaus Arabian historiaan tuo nähtäväksi, kuten kaleidoskoopissa, jatkuvasti vaihtelevan yhdistelmien ja eroamisten tilan, joka tähän asti oli tehnyt tyhjäksi kaikki yritykset luoda yhteinen unioni. Oli vielä ratkaistava ongelma, millä voimalla heimot saataisiin alistetuksi tai kerätyiksi yhden keskipisteen ympärille. JA TÄMÄN ONGELMAN RATKAISI MUHAMMED" (meidän) Takaisin
7. Asiaa valaisee viittaus Ja'far Ibn Abi Talibin tärkeään puheeseen. Kun Mekan muslimien sorto oli saavuttanut huippunsa, profeetta Muhammed pyysi joitakin heistä muuttamaan Abessiniaan, naapurivaltioon. Ryhmä muslimeja muuttikin tuohon maahan. Mutta quraishit, jotka kohdistivat muslimeihin kaiken mahdollisen sorron, eivät olleet toimettomia. He ajoivat takaa maastamuuttajia ja pyysivät Negusta, Abessinian kuningasta, väkivalloin palauttamaan maastamuuttajat takaisin. Kuningas Neguksen tuomioistuimen edessä Ja'far piti puheen kertoen Pyhän Profeetan aikaansaamasta vallankumouksesta. Alla lyhennelmä hänen puheestaan:
"Oi kuningas! Me olimme tietämättömiä ihmisiä, jotka harjoittimme epäjumalanpalvontaa. Olimme tottuneet syömään jopa kuolleiden eläinten ruumiita ja tekemään kaikenlaisia vastenmielisiä asioita. Emme täyttäneet velvollisuuksiamme sukulaisiamme kohtaan ja kohtelimme naapureitamme huonosti. Voimakas menestyi joukossamme heikon kustannuksella kunnes Jumala lopulta lähetti profeetan uskonpuhdistajaksemme. Tunnemme kaikki hyvin hänen kunniallisuutensa, oikeudenmukaisuutensa, lahjomattomuutensa ja hurskautensa. Hän kutsui meidät palvelemaan Jumalaa ja kehotti meitä luopumaan epäjumalien ja kivien palvelemisesta. Hän velvoitti meidät puhumaan totta, maksamaan velkamme, kunnioittamaan sukulaisuussuhteita ja tekemään hyviä tekoja naapureillemme. Hän opetti meidät karttamaan kaikkea pahaa ja välttämään verenvuodatusta. Hän kielsi kaikenlaiset sopimattoman asiat: valehtelemisen, orpojen omaisuuden anastamisen ja väärien syytösten esittämisen naisten siveydestä. Ja me uskoimme häneen, seurasimme häntä ja toimimme hänen opetustensa mukaisesti...." Takaisin
8. Uhudin taistelussa Hind, pakanallisten arabien päällikön vaimo, todellakin söi Hamzan, Profeetan sedän, raa'an maksan. Takaisin
9. Profeetta sanoi: "Jos joku kuolee velaisena tai jättää jälkeensä riippuvuussuhteessa olevia, jotka ovat vaarassa tulla rutiköyhiksi, heidän pitäisi tulla luokseni, koska olen heidän holhoojansa." Hänen koko elämänsä on täysin riittävä todiste tästä. Takaisin
10. Yksityiskohtaisempia tietoja saa Abdul A'la Mawdudin teoksesta Al-Jihad fil-Islam. Takaisin
11. Tilanne on toinen, jos profeetta on lähetetty avustamaan ja tukemaan toista profeettaa, mutta koska tällaiset tapaukset ovat harvinaisia - Koraanissa kerrotaan vain kahdesta sellaisesta - ja koska tällainen profeetta on pikemminkin poikkeus kuin yleinen sääntö , sitä ei ole lisätty tähän neljäntenä ehtona. -Tekijä. Takaisin
12. Jotkut ihmiset sanovat, että jo ajan kuluminen on sinänsä riittävä syy uuden johdatuksen tarpeellisuuteen ja että uskonto, joka ilmoitettiin joskus noin neljätoista vuosisataa sitten, muuttuu pakostakin vanhanaikaiseksi ja menneisyyteen kuuluvaksi eikä se ole sopiva uuden ajan tarpeisiin. Vastaväite on täysin perusteeton. Syyt tähän lyhyesti sanottuna ovat seuraavat: Takaisin
13. Koraani ja Hadith ovat erittäin selväsanaisia tällä kohdalla. Koraanissa sanotaan: "Muhammed on Jumalan lähettiläs ja profeettojen sinetti." Pyhä profeetta on itse sanonut:"Minun jälkeeni ei tule toista profeettaa." Toisessa tilanteessa hän sanoi: "Minun suhdettani profeettoihin (profeettojen pitkään ketjuun) voidaan kuvata vertyauksella palatsista:palatsi oli mitä kauneimmin rakeennettu. Kaikki oli siinä viimeisteltyä, paitsi yksi puuttuva tiili. Minä olen täyttänyt sen paikan ja nyt linna on valmis." (vide Bukhari and Muslim). - Toimittaja Takaisin