Kaikki maailman uskonnot ovat saaneet nimensä joko perustajansa tai sen yhteisön tai kansakunnan mukaan, jonka keskuudessa ne ovat syntyneet. Kristinusko esimerkiksi on saanut nimensä profeetta Jeesus Kristuksen mukaan; buddhismi perustajansa Gautama Buddhan mukaan; zarathustralaisuus Zarathustran mukaan; ja juutalaisuus, juutalaisten uskonto, Juudaan heimon (Juudean maasta) mukaan, jonka keskuudessa se syntyi. Samoin on muiden uskontojen laita, mutta islam on tässä suhteessa poikkeus. Tämän uskonnon ainutlaatuisena erityispiirteenä on se, että se ei mitenkään liity johonkin määrättyyn henkilöön, kansaan tai maahan. Se ei myöskään ole ihmismielen tuote. Se on yleismaailmallinen uskonto, jonka tavoitteena on luoda ja kehittää ihmisessä islamin laatua ja asenteita.
Islam on itse asiassa attributiivinen ilmaus. Kuka tahansa, jolla on tämä ominaisuus, kuuluipa hän mihin tahansa rotuun, yhteisöön, maahan tai heimoon, on muslimi. Koraanin, muslimien pyhän kirjan mukaan jokaisen kansan joukossa on kaikkina aikoina ollut hyviä ja oikeudenmukaisia ihmisiä, joilla on ollut tämä ominaisuus ja kaikki he olivat tai ovat muslimeja.
Tämä herättää itsestään kysymyksen: Mitä islam tarkoittaa? Ja kuka on muslimi?
Islam on arabiankielinen sana, joka tarkoittaa alistumista, antautumista ja tottelemista. Uskontona islam merkitsee täydellistä antautumista Allahille ja tottelevaisuutta Hänelle - tästä syystä sitä kutsutaan nimellä ISLAM.
Jokainen voi havaita, että maailmankaikkeus, jossa elämme, on järjestystä rakastava maailmankaikkeus. Kaikki, mitä maailmankaikkeuteen kuuluu, on lakien alaista. Kaikelle on varattu oma paikkansa suurenmoisessa järjestelmässä, joka toimii loistavalla tavalla. Aurinko, kuu, tähdet ja ise asiassa kaikki taivaankappaleet kytkeytyvät yhteen loistavaksi järjestelmäksi. Ne seuraavat muuttumatonta lakia eivätkä poikkea hiukkaakaan niille määrätyltä radalta. Maa pyörii akselinsa ympäri ja seuraa aurinkoa kiertäessään tunnontarkasti sille säädettyä tietä. Samalla tavoin kaikki muukin maailmassa, pienistä kieppuvista elektroneista mahtavaan tähtisumuun seuraa väistämättömästi omia lakejaan. Materia, energia ja elämä tottelevat kaikki omia lakejaan ja kasvavat, muuttuvat, elävät ja kuolevat noiden lakien mukaisesti. Inhimillisessä maailmassakin luonnon lait ovat ilmeiset. Ihmisen syntymää, kasvamista ja elämää säätelee joukko biologisia lakeja. Hän saa elatuksensa luonnosta muuttumattoman lain mukaisesti. Kaikkia hänen ruumiinsa elimiä pienimmistä kudoksista sydämeen ja aivoihin hallitsevat niitä varten säädetyt lait. Lyhyesti sanottuna maailmankaikkeutemme on lakien hallitsema ja kaikki, mitä siinä on, seuraa sille määrättyä suuntaa.
Tämä voimakas, kaikkialle tunkeutuva laki, joka hallitsee kaikkea maailmankaikkeuteen sisältyvää, pienimmistä pölyhiukkasista taivaanlaen linnunrataan, on Jumalan, maailmankaikkeuden Luojan ja Hallitsijan, laki. Koska kaikki luotu tottelee Jumalan lakia, koko maailmankaikkeus noudattaa siten islamia, sillä islam merkitsee juuri Allahin, maailmankaikkeuden Luojan, tottelemista ja alistumista Hänen tahtoonsa. Aurinko, kuu, maa ja kaikki muut taivaankappaleet ovat siten muslimeja. Sama koskee ilmaa, vettä ja lämpöä, kiviä, puita ja eläimiä. Maailmankaikkeudessa kaikki tottelevat Jumalaa alistumalla hänen lakeihinsa ja maailmankaikkeus on siten muslimi. Jopa ihminen, joka kieltäytyy uskomasta Jumalaan tai palvelee muita kuin Allahia, on pakostakin "muslimi", mitä tulee hänen ruumiilliseen olemassaoloonsa. Koko hänen elämänsä siittämisen hetkestä ruumiin muuttumiseen pölyksi kuoleman jälkeen, ja hänen lihastensa jokainen kudos ja hänen ruumiinsa jokainen jäsen seuraa Jumalan kullekin määräämää lakia. Juuri hänen kielensä, joka tietämättömyydessään haluaa kieltää Jumalan tai puhua monijumaluuden puolesta, on perimmäiseltä luonnoltaan 'muslimi'. Hänen päänsä, jolla hän kevytmielisesti kumartaa muille kuin Toinen islam-sanan kirjaimellinen merkitys on "rauha" ja tämä merkitsee sitä, että ruumiin ja sielun rauhan voi saavuttaa vain alistumalla Allahin tahtoon ja tottelemalla häntä. Sellainen elämä tottelevaisuudessa tuo sydämeen rauhan ja vakiinnuttaa todellisen rauhan koko yhteiskuntaan.
Allahille, on synnynnäisesti muslimi. Hänen sydämensä, joka tietämättömyyttään rakastaa ja palvelee muita, on "muslimin" vaistonomaisesti. Nämä kaikki tottelevat jumalallista lakia ja niiden toimintaa säätelevät vain tämän lain käskyt.
Tutkikaamme nyt ongelmaa toiselta näkökannalta. Ihmisen rakenne on sellainen, että hänessä on kaksi puolta, kaksi erillistä toimialaa. Toinen on se, missä jumalallinen laki säätelee häntä täydellisesti. Hän ei voi muuttaa sitä tai väistyä siitä askeltakaan. Hän ei voi myöskään välttyä siltä millään tavoin. Tosiasiassa hän on kuten muutkin luodut, täysin luonnon lain käsissä ja hänen on pakko noudattaa sitä. Mutta hänellä on muitakin toimialoja. Hänelle on annettu järki ja ymmärrys. Hänellä on kyky ajatella ja muodostaa mielipiteitä, valita ja hylätä, hyväksyä ja torjua luotaa. Hän voi vapaasti valita elämänsä suunnan. Hän voi ottaa vastaan minkä tahansa uskonnon, omaksua minkä tahansa suunnan elämälleen ja muovata elämänsä haluamiensa ideologioiden mukaan. Hän voi laatia omat käyttäytymissääntönsä tai hyväksyä jonkin muiden muotoileman. Hänelle on annettu vapaa tahto ja hän voi hahmottaa käyttäytymiselleen oman suuntansa. Tässä viimeisessä suhteessa hänelle on, päin vastoin kuin muille luoduille, annettu ajatuksen, valinnan ja toiminnan vapaus. Nämä molemmat puolet ovat selvästi samanaikaisesti olemassa ihmisen elämässä.
Mitä tulee ensimmäiseen, hän on kuten kaikki muutkin luodut, synnynnäinen muslimi. Mitä tulee toiseen puoleen, hän voi vapaasti tulla muslimiksi tai olla tulematta. Tässä asiassa hänelle on annettu valinnanvapaus - ja tapa miten ihminen käyttää tätä vapautta jakaa ihmiskunnan kahteen ryhmään; uskoviin ja epäuskoviin. Yksilöstä, joka valitsee Luojansa tunnustamisen, hyväksyy hänet todelliseksi Herrakseen, rehellisesti ja vilpittömästi alistuu hänen lakeihinsa ja käskyihinsä ja seuraa lakia, jonka Jumala on ilmoittanut ihmiselle hänen yksilöllistä ja sosiaalista elämäänsä varten, tulee täten täydellinen muslimi. Hän on, voisimme sanoa, saavuttanut täydellisyyden islamissa päättäessään tietoisesti totella Jumalaa alueella, millä hänellä oli vapaus valita. Hänen koko elämänsä on nyt alistumista Jumalan tahtoon eikä hänen persoonallisuudessaan ole mitään ristiriitaa. Hän on täydellinen muslimi ja hänen islaminsa on täydellinen - sillä, kun hän alistaa itsensä kokonaan Allahin tahdolle, tämä on islamia eikä mitään muuta kuin islamia.
Hän on nyt antautunut Hänelle, jota hän oli jo alitajuisesti totellut. Hän on nyt halukkaasti tarjonnut tottelevaisuuttaan Herralle, jolle hän jo alitajuisesti osoitti tottelevaisuutta. Hänen tietonsa on nyt todellista, sillä hän on tunnustanut olevaisen, joka on antanut hänelle kyvyn oppia ja tietää. Nyt hänen järkensä ja harkintansa ovat tasapainossa - sillä hän on aivan oikein päättänyt totella Häntä, joka antoi hänelle kyvyn ajatella ja harkita. Hänen kielensä pysyy myös totuudessa, sillä se ilmaisee vakaumuksella tunnustuksensa Herralle, joka antoi hänelle puhekyvyn. Nyt hänen koko olemuksensa on totuuden ruumiillistuma, sillä hän tottelee kaikilla elämänsä toimialoilla, tietoisesti tai tahtomattaan, saman Ainoan Jumalan lakeja - Jumalan, maailmankaikkeuden Herran. Nyt hänellä on rauha koko maailmankaikkeuden kanssa, sillä hän palvelee Häntä, jota koko maailmankaikkeus palvelee. Sellainen ihminen on Jumalan sijainen maan päällä. Koko maailma on häntä varten ja hän on Jumalaa varten.
Vastakohtana ylläkuvatulle ihmiselle on ihminen joka, vaikka onkin synnynnäinen muslimi ja pysyy sellaisena alitajuisesti koko elämänsä ajan, ei käytä harkintakykyään, järkeään ja vaistoaan tunnustaakseen Herransa ja Luojansa, ja joka väärinkäyttää valinnanvapauttaan valitsemalla Jumalan kieltämisen. Sellaisesta ihmisestä tulee epäuskova - arabian kielellä kafir.
Kufr merkitsee kirjaimellisesti "peittää" tai "kätkeä". Ihmistä, joka kieltää Jumalan, kutsutaan nimellä Kafir (kätkijä), koska hän kätkee epäuskollaan sen, mikä on synnynnäistä hänen luonnossaan ja palsamoituna hänen sielussaan - sillä totisesti hänen luontonsa on vaistomaisesti "islamin" täyttämä. Hänen koko ruumiinsa, sen jokainen jänne ja kudos, toimii totellen tuota vaistoa. Jokainen olemassaolon hiukkanen - elollinen tai eloton - toimii "islamin" mukaisesti ja täyttää tehtävää, johon se on määrätty. Mutta tämän ihmisen näkökyky on samentunut, hänen älynsä on kääritty sumuun, eikä hän kykyne näkemään sitä, mikä on ilmeistä. Hänen oma luonstonsa on kätketty hänen omilta silmiltään ja hän ajattelee ja toimii jättäen sen täysin huomiotta. Hän vieraantuu todellisuudesta ja hapuilee pimeässä - sellainen on kufr luonnoltaan.
Kufr on eräs tietämättömyyden muoto, itse asiassa se on tietämättömyys. Mikä tietämättömyys voi olla suurempi kuin se, että on tietämätön Jumalasta, Luojasta, maailmankaikkeuden Herrasta? Ihminen katselee luonnon mahtavaa panoraamaa, hienoa mekanismia, joka on keskeytymättä käynnissä - hän katselee tätä valtavaa koneistoa, mutta ei tiedä, kuka on sen Luoja ja Johtaja. Hän katsoo omaa ruumistaan, ihmeellistä organismia, joka toimii suurenmoisella tavalla, ja käyttää sitä omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen, mutta ei pysty käsittämään Voimaa, joka sen loi, Insinööriä, joka suunnitteli ja valmisti tämän koneen, Luojaa , joka teki tämän ainutlaatuisen elollisen olennon elottomista aineista: hiilestä, kalkista, soodasta ja muusta sen kaltaisesta Hän on todistamassa suurenmoista suunnitelmaa maailmankaikkeudessa - mutta ei pysty näkemään sen Suunnittelijaa. Hän näkee suurta kauneutta ja sopusointua sen toimintatavassa - mutta ei kaiken tämän Luojaa. Hän havaitsee ihmeellisiä suunnitelmia luonnossa - mutta ei niiden Suunnittelijaa! Maailmankaikkudessa kaikkialla ympärillään hän havaitsee erinomaisia näytteitä taitavuudesta tieteiden ja viisauden, matematiikan ja insinööritaidon, suunnittelun ja tarkoituksenmukaisuuden alalla, mutta tekee itsensä sokeaksi Hänen suhteensa, joka loi koko tämän valtavan, käsittämättömän maailmankaikkeuden. Miten voi ihminen, joka on tehnyt itsensä sokeaksi tälle suurelle ja merkittävälle todellisuudelle, lähestyä tiedon todellisia näkymiä? Miten totuuden ja tiedon näköalat voivat avautua sellaiselle ihmiselle? Miten voi joku, joka aloittaa väärin, päästä oikeaan päämäärään? Hänen ei onnistu löytää Todellisuuden avainta. Oikea Tie pysyy kätkettynä häneltä ja kaikki hänen ponnistelunsa tieteiden ja taiteiden parissa eivät avaa hänelle totuuden ja viisauden valoa. Hän haparoi pimyedessä ja kompastelee tietämättömyyden hämärässä.
Eikä vain kaikkea tätä; kufr on myös tyrannia, ei, pahin tyrannioista. Ja mitä on 'tyrannia'? Se on väkivallan ja voiman julmaa ja epäoikeudenmukaista käyttöä. Jos joku pakotetaan toimimaan epäoikeudenmukaisesti tai vastoin todellista luontoaan, todellista tahtoaan ja sisintä olemustaan, - se on tyranniaa, alusta loppuun.
Olemme nähneet, että kaikki mitä maailmankaikkeudessa on, tottelee Jumalaa, Luojaa. Totteleminen, eläminen Hänen tahtonsa ja lakiensa mukaisesti tai (täsmällisemmin sanottuna) muslimina oleminen on synnynnäistä sen todellisessa luonnossa. Jumala on antanut ihmiselle vallan hallita näitä asioita, jotta niitä käytettäisiin Hänen tahtonsa täyttämiseen, ei päinvastaisiin tarkoituksiin. Mutta se, joka on tottelematon Jumalalle, ja sortuu kufriksi, on henkilö, joka syyllistyy suurimpaan vääryyteen, sillä hän käyttää kaikkia ruumiinsa ja mielensä kykyjä kapinoidakseen luonnonjärjestystä vastaan, ja muuttuu vastahakoiseksi välineeksi tottelemattomuuden näytelmässä. Hän pakottaa päänsä kumartamaan muita jumalia kuin Jumalaa ja hellii sydämeessään rakkautta, kunnioitusta ja pelkoa muita voimia kohtaan täysin välittämättä näiden elinten vaistomaisesta kutsumuksesta. Hän käyttää omia voimiaan ja kaikkia niitä asioita, jotka ovat hänen hallussaan vastustakseen siten Jumalan nimenomaista Tahtoa vakiinnuttaen siten tyrannian. Voiko olla suurempaa vääryyttä, tyranniaa ja julmuutta kuin mitä tämä ihminen osoittaa alistaen kaiken ja väärinkäyttäen kaikkea auringon alla pakottaessaan ne järjestykseen, joka on luontoa ja oikeudenmukaisuutta vastaan?
Kufr ei ole ainoastaan tyranniaa; se on, lievästi sanottuna, ilmeistä kapinaa, kiittämättömyyttä ja uskottomuutta. Loppujen lopuksi, mikä on ihmisten todellisuus? Mitä ovat hänen voimansa ja arvovaltansa? Onko hän itse mielensä, sydämensä, sielunsa ja ruumiinsa muiden elinten luoja - vai onko Jumalaluonut ne? Kuka on varustanut kaikki voimat ja energiat palvelemaan ihmistä - ihmistä vai Jumalaa? Jos jumalaja vain Jumala on luonut kaiken, kenelle se sitten kuuluu? Kuka on sen oikea omistaja? Kuka on oikea hallitsija? Totisesti, se on Jumala , eikä kukaan muu. Ja jos Jumala on Luoja, Herra ja Hallitsija, kuka silloin on suurempi kapinallinen kuin ihminen, joka käyttää Jumalan luomakuntaa Hänen pyhiä määräyksiään vastaan - joka kääntää mielensä Jumalaa vastaan, hautoo sydämessään ajatuksia Häntä vastaan. Jos palvelija pettää isäntänsä, hänet julistetaan epäluotettavaksi. Jos upseeri on epälojaali valtiota kohtaan, hänet julistetaan petturiksi ja luopioksi. Jos joku pettää hyväntekijäänsä, hänet tuomitaan epäröimättä kiittämättömyydestä. Mutta vetääkö tämä petos, tämä kiittämättömyys, tämä kapinointi mitenkään vertoja sille, mitä uskottoman kufr saa aikaan. Kuka on loppujen lopuksi kaiken voiman ja arvovallan lähde? Kuka antoi ihmiselle voimavarojen hallintavallan? Kuka ylensi ihmisen arvovaltaiseen ja tärkeään asemaan? Kaikki mitä ihmisellä on ja kaikki mitä hän käyttää toisten hyväksi, on lahja Jumalalta. Suurin velvollisuus, mitä ihmisellä on maan päällä, on hänen velvollisuutensa vahempiaan kohtaa. Mutta kuka on juurruttanut rakkauden lapsia kohtaan vanhempien sydämeen? Kuka lahjoitti äidille halun ja voiman kasvattaa, elättää ja ruokkia lapsiaan? Kuka innoitti vanhemmissa taipumusta käyttää kaikki hallussaan oleva lastensa hyvinvoinnin hyväksi. Hetken ajattelu paljastaa, että Jumala on ihmisen suurin hyväntekijä. Hän on Luoja, Herra, Ravitsija ja Ylläpitäjä, sekä todellinen Kuningas ja Hallitsija. Ja kun Jumalan asema ihmisen nähden on tällainen, mikä olisi suurempi petos, kiittämättömyys, kapinoiti ja kavaltaminen kuin kufr , jonka kautta ihminen kieltää todellisen Herransa ja Hallitsijansa ja on tottelematon Häntä kohtaan?
Ei pidä kuvitella, että ihminen antautumalla kufriin vahingoittaisi tai voisi vahingoittaa Jumalaa jollakin tavoin. Ei, ei alkuunkaan. Vähäpätöinen täplä pinen pallon pinnalla rajattomassa maailmankaikkeudessa - sitähän ihminen on -mitä vahinkoa hän voisi aiheuttaa maailmankaikkeuden Herralle, jonka alueet ovat niin suunnattomat, ettemme ole vielä pystyneet tutkimaan niiden rajoja edes kaikkein vahvimmalla telskoopilla; jonka valta on niin suuri, että lukemattomat taivaankappaleet kuten Maa, Kuu, Aurinko ja tähdet kieppuvat Hänen käskystään kuin pienet pallot; jonka rikkaudet ovat niin suunnattomat, että Hän on koko maailmankaikkeuden ainoa isäntä; ja joka huolehtii kaikkien tarpeista ilman, että Hänellä olisi ketään, joka huolehtisi Hänestä! Ihmisen kapina Häntä vastaan ei voi vahingoittaa Häntä; toisaalta taas ihminen tottelemattomuudessaan astuu lopullisen tuhon ja häpeän tielle.
Tämän totuuden kieltämisen ja sitä vastaan kapinoinnin väistämätön seuraus on epäonnistuminen elämän lopullisten ihanteiden tavoittamisessa. Sellainen kapinallinen ei koskaan löydä todellisen tiedon tai näkemyksen hiukkastakaan sillä tieto, joka ei onnistu paljastamaan omaa Luojaansa ei voi paljastaa totuutta. Sellaisen ihmisen äly ja harkintakyky pettävät aina; sillä järki, joka erehtyy oman Luojansa suhteen ei voi valaista elämän teitä. Sellaista ihmistä kohtaa epäonnistuminen kaikissa hänen elämänsä vaiheissa. Hänen moraalinsa, hänen yhteiskunnallinen ja sosiaalinen elämänsä, hänen taistelunsa toimeentulon ja perhe-elämän puolesta, lyhyesti sanottuna hänen koko elämänsä on sekaisin. Hän levittää hämminkiä ja epäjärjestystä maan päällä. Hän tulee, ilman vähintäkään omantunnonpistosta vuodattamaan verta, loukkaamaan toisten ihmisten oikeuksia, olemaan julma heitä kohtaan ja luomaan epäjärjestystä ja tuhoa maailmassa. Hänen turmeltuneet ajatuksensa ja kunnianhimonsa, hänen hämärtynyt näkemyksensä ja epäjärjestykseen joutunut arvoasteikkonsa ja hänen pahaa ennustava toimintansa tekevät elämän katkeraksi hänelle ja kaikille hänen ympärillään oleville. Sellainen ihminen tuhoaa elämisen rauhan ja tasapainon maan päältä. Ja tulevassa elämässä hänet tuomitaan rikoksista, jotka hän teki luontoaan, voimiaan ja kykyjään kohtaan. Hänen ruumiinsa jokainen elin - itse aivot, silmät, nenä, kädet ja jalat - tulee valittamaan rikoksista ja julmuuksista, joihin hän on syyllistynyt niitä kohtaan. Hänen ruumiinsa jokainen kudos kantelee hänestä Jumalalle, joka, koska on itse oikeuden lähde, määrää hänelle ansaitsemansa täyden rangaistuksen. Tämä on kufrin häpeällinen seuraus. Se johtaa lopullisen epäonnistumisen umpikujaan sekä tässä että tuonpuoleisessa elämässä.
Tarkasteltuamme kufrin pahuutta ja huonoja puolia siirrymme nyt tutkimaan hiukan islamin siunauksia.
Löydät sinua ympäröivästä maailmasta ja oman itsesi pienestä kuningaskunnasta lukemattomia osoituksia Jumalan voimasta. Tämä valtava maailmankaikkeus, joka toimii keskeytyksittä verrattoman hyvässä järjestyksessä ja muuttumattoman lain mukaisesti, todistaa sinänsä tosiasian, että sen Suunnittelija, Luoja ja Hallitsija on Kaikkivaltias ja Kaikkivoimainen olevainen, jolla on loputon, kaikenkäsittävä ja rajaton viisaus ja jonka viisaus on täydellinen, ja jota mikään maailmankaikkeudessa ei uskalla uhmata. Ihmisen, niinkuin jokaisen muunkin maailmankaikkeuden luodun, todelliseen luontoon kuuluu totella Häntä. Tosiasiassa hän tietämättään tottelee Hänen lakiaan päivästä päivään, koska sillä hetkellä kun hän toimii tätä lakia vastaan, hän asettuu alttiiksi kuolemalle ja tuholle. Tämä on luonnon laki, meidän jokapäiväinen käytäntömme.
Sen lisäksi, että Jumala on antanut ihmiselle kyvyn hankkia tietoa, ajattelu- ja harkintakyvyn, ja kyvyn erottaa oikea ja väärä, Hän on suonut ihmiselle tietyn määrän tahdon- ja toiminnanvapautta. Tähän vapauteen sisältyy ihmisen todellinen koe; hänen tietonsa, viisautensa, harkintakykynsä ja tahdon- ja toiminnanvapautensa tutkitaan ja punnitaan. Tässä kokeessa ihmistä ei ole vaadittu seuraamaan jotakin määrättyä suuntaa, sillä pakko tekisi tyhjäksi kokeen varsinaisen päivämäärän. Onhan selvää, että jos tutkittava pakotetaan tutkinnossa kirjoittamaan määrätty vastaus kuhunkin kysymykseen, tutkinnosta ei ole mitään hyötyä. Ansiot voidaan arvioida kunnolla vain jos tutkittava vastaa kysymyksiin vapaasti omien tietojensa ja ymmärryksensä mukaisesti. Jos vastaukset ovat oikein, asianomainen menestyy ja voi tulevaisuudessa edetä; jos taas vastaukset ovat väärin, hän epäonnistuu, ja tämä epäonnistuminen katkaisee etenemisen mahdollisuudet. Samanlainen on tilanne, jonka eteen ihminen joutuu tässä maailmassa. Jumala on antanut hänelle tahdon- ja toiminnanvapauden niin, että hän voi vapaasti valita minkä tahansa asenteen hän haluaa ja mitä pitää itselleen sopivana - islamin tai kufrin.
Toisaalta meillä on siten ihminen, joka ei ymmärrä omaa luontoaan sen enempää kuin maailmankaikkeudenkaan luontoa. Hän ei kykene tunnistamaan oikeaa Herraansa eikä Hänen ominaisuuksiaan ja käyttää väärin vapauttaan seuraten tottelemattomuuden ja kapinan tietä. Sellainen ihminen on epäonnistunut tietojensa, älynsä ja velvollisuudentuntonsa kokeessa. Hänen ei ole onnistunut saavuttaa vaadittua tasoa eikä hän ansaise parempaa kohtaloa kuin mistä edellä on puhuttu.
Toisella puolen taas on toinen ihminen, joka selviytyy menestyksellisesti kokeestaan. Käyttäen oikealla tavalla tietojaan ja älyään hän tunnistaa Luojansa, panee uskonsa Häneen ja, vaikka mikään ei pakota häntä siihen, valitsee Jumalan tottelemisen tien. Hän ei erehdy valitessaan oikeata tietä vaikka hänellä on valta kallistua pahan puoleen. Hän ymmärtää omaa luontoaan ja tajuaa sen lait ja todellisuuden, ja valitsee huolimatta vallastaan ja vapaudestaan valita minkä tien tahansa, hän valitsee Jumalan, Luojan tottelemisen ja uskollisuuden tien. Hän menestyy kokeessa, koska hän on käyttänyt oikealla tavalla älyään ja kaikkia muita kykyjään. Hän käyttää silmiään nähdäkseen todellisuuden, korviaan kuullakseen totuuden, järkeään muodostaakseen oikeat mielipiteet, ja hän panee koko sydämensä ja sielunsa valitsemansa oikean tien seuraamiseen. Hän valitsee totuuden, näkee todellisuuden ja alistuu halukkaasti ja iloisesti Herransa ja Mestarinsa tahtoon. Hän on älykäs, totuudenmukainen ja velvollisuudentuntoinen, sillä hän on valinnut valon pimeyden sijasta, ja nähtyään todellisuuden valon, vastannut sen kutsuun halukkaasti ja innokkaasti. Siten hän on osoittanut käytöksellään ettei hän ole vain Toduuden etsijä, vaan hän on myös sen tuntija ja palvelija. Totisesti, hän on oikella tiellä ja sellainen ihminen on määrätty onnistumaan tässä maailmassa ja tuonpuoleisessa.
Sellainen ihminen valitsee aina Oikean menettelytavan kaikilla tiedon ja toiminan aloilla. Ihminen, joka tuntee Jumalan ja Hänen kaikki ominaisuutensa, tuntee yhtä hyvin Todellisuuden alun kuin sen äärimmäisen lopunkin. Häntä ei voida koskaan johtaa harhaa, sillä hän astuu jo ensimmäisen akselensa oikealla tiellä ja on varma elämänsä matkan suunnasta ja päämäärästä.
Filosofian alalla hän pohtii maailmankaikkeuden salaisuuksia, yrittää päästä perille luonnon ihmeistä, mutta toisin kuin epäuskoinen filosofi hän ei eksy epäilysten labyrinttiin. Koska jumalallinen näkemys valaisee hänen tietään, hänen jokainen askeleensa osuu oikeaan. Luonnontieteiden alalla hän pyrkii tuntemaan luonnon lait, keksimään maan salaiset aarteet ja suuntaamaan kaikki tähän asti tuntemattomat mielen ja materian voimat ihmiskunnan olotilan parantamiseen. Hän tekee parhaansa tutkiakseen kaikkia tiedon ja voiman aloja ja käyttääkseen kaiken, mitä maan päällä ja taivaissa on, ihmiskunnan hyväksi. Kaikissa tutkimuksen vaiheissa hänen tietoisuutensa Jumalan olemassaolosta säästää hänet käyttämästä tiedettä ja tieteellisiä menetelmiä pahoihin ja turmiollisiin tarkoituksiin. Hän ei koskaan kuvittele olevansa kaikkien näiden tarkoitusperien herra, kersku olevansa luonnon valloittaja, väitä itsellään olevan Jumalan ja hallitsijan vallan ja elättäen kunnianhimoa kääntää maailma ylösalaisin ja vakiinnuttaa yliherruutensa kaiken ja kaikkien suhteen millä hyvänsä keinolla. Muslimitiedemies ei koskaan omaksu sellaista kapinallista ja uhmaavaa asennetta - vain kafirtiedemies voi joutua sellaisten harhakuvien uhriksi ja antautua niiden valtaa asettaen siten koko ihmiskunnan täydellisen tuhon ja hävityksen vaaraan.(1). Muslimitiedemies taas käyttätyy täysin toisin. Mitä syvällisemmät hänen tietonsa tieteestä ovat, sitä lujempi on hänen uskonsa Jumalaan. Hän painaa päänsä kiitollisuudesta Hänen edessään. Hän tuntee, että koska hänen Herransa on siunannut hänta tavallista suuremmalla vallalla ja tiedolla, hänen täytyy ponnistella kaikin voimin oman etunsa ja ihmiskunnan etujen takia. Ylimielisyyden sijasta hänellä on nöyryyttä. Vallasta juopumisen sijasta hän tuntee voimakasta halua palvella ihmiskuntaa. Hänen vapautensa ei ole hillitöntä. Häntä ohjaavat moraalisuuden opit ja jumalallinen ilmoitus. Hänen käsissään tieteestä tulisi tuhoavan aseen sijasta inhimillisen hyvinvoinnin ja moraalisen elpymisen välikappale. Tämä on tapa, millä hän ilmaisee Herralleen kiitollisuutta ihmisen saamista lahjoista ja siunauksista.
Johtava filosofi Bertrand Russel kirjoittaa:
"Yleisesi puhuen olemme keskellä kilpajuoksua ihmisen välikappaletta koskevien taitojen ja tarkoitusperiä koskevan inhimillisen päättömyyden välillä, jokainen niiden saavuttamiseen tarvittavan taidon lisäys on pahasta. Ihmiskunta on tähän asti säilynyt hengissä tietämättömyyden ja epäpätevyyden ansiosta, mutta jos tieto ja pätevyys yhdistetään päättömyyteen, hengissä säilymisestä ei ole mitään varmuutta. Tieto on valtaa, mutta valtaa voidaan käyttää niin pahaan kuin hyväänkin. Tästä seuraa, että ellei ihminen kasva viisaudessa yhtä paljon kuin tiedossa, tiedon lisääntyminen merkitsee murheen lisääntymistä."
(Impact of Science on society, s. 120-21 vapaasti suomennettuna)
Toinen johtava filosofi on ilmaissut paradoksin näin:
Meidät opetetaan lentämään ilmassa kuin linnut ja uimaan vedessä kuin kalat, mutta sitä, miten meidän tulisi elää maan päällä, emme tiedä."
(Joadin lainaus teoksessa Counter Attack from the East, s. 28, vapaasti suomennettuna).
Samalla tavoin muslimi ei jää jälkeen kafirista millään alalla, oli sitten kysymys historiasta, taloustieteistä, valtiotieteestä, oikeustieteestä ja muista tieteiden ja taiteiden lajeista, mutta heidän näkökulmansa ja tämän seurauksena heidän modus operandinsa (toimintatapansa) eroavat suuresti toisistaan. Muslimi tutkii jokaista tiedonalaa oikeasta näkökulmasta, ponnistelee oikeaan tarkoitusperään ja päätyy oikeihin johtopäätöksiin. Historian alalla hän tekee oikeat päätelmät ihmisen aikaisemmista kokemuksista ja löytää kulttuurien rappeutumisen ja tuhon todelliset syyt. Hän yrittää hyötyä kaikesta siitä, mikä oli hyvää ja oikeata menneysyydessä ja välttää tunnontarkasti kaikkea, mikä johti kansakuntien rappeutumiseen ja tuhoon. Politiikassa hänen ainoana tarkoitusperänään on vakiinnuttaa valtiomuoto, jossa rauha, oikeudenmukaisuus, veljeys ja hyvyys vallitsevat; jossa ihminen on ihmisen veli ja kunnioittaa hänen inhimillisyyttään; jossa ei ole minkäänlaista orjuutta tai häikäilemätöntä hyväksikäyttöä, jossa yksilön oikeuksia vaalitaan ja jossa valtiovaltaa pidetään Jumalan osoittaman luottamuksena ja käytetään kaikkien yhteiseksi hyväksi. Oikeustieteen alalla muslimin pyrkimyksenä on tehdä laista kaikkien - vallankin heikoimpien - todellinen suojelija ja oikeuden ruumiillistuma. Hän huolehtii siitä, että jokainen saa oman osansa, ja että ketään ei sorreta tai kohdella epäoikeudenmukaisesti. Hän kunnioittaa lakia, saa muutkin kunnioittamaan sitä ja huolehtii sen oikeudenmukaisesta ja tasa-arvoisesta käytöstä.
Muslimin eettinen elämä on aina oleva täynnä jumalisuutta, hurskautta, oikeudenmukaisuutta ja totuudenrakkautta. Hän elää maailmassa uskoen siihen, että Jumala yksin on kaiken Herra, että kaikki mitä hän ja muut ihmiset omistavat, on Jumalan antamaa, että ne voimat, joita hänellä on ovat Jumalan hänen haltuunsa uskomia, ja että vapautta, joka hänelle on annettu, ei saa käyttää harkitsemattomasti, ja että on hänen omien etujensa mukaista käyttää sitä Jumalan Tahdon mukaisesti. Hän pitää aina mielessää, että eräänä päivänä hän palaa Herran luo ja joutuu tilille koko elämästään. Tietoisuus tilintekovelvollisuudesta pysyy aina lujasti hänen mielessään eikä hän koskaan käyttäydy huolettomasti ja vastuuttomasti.
Ajatellaanpa tämän ihmisen loistavaa moraalisuutta, ihmisen, jonka elämää ohjaa tämä henkinen asennoituminen - hänen elämästään tulee elämä puhtaudessa, hurskaudessa, rakkaudessa ja epäitsekkyydessä. Hänestä tulee ihmiskunnan siunaus. Pahat ajatukset ja turmeltunut kunnianhimo eivät myrkytä hänen ajattelukykyään. Hän välttää näkemästä pahaa, kuulemasta pahaa ja tekemästä pahaa. Hän varoo kieltään eikä koskaan lausu valhetta. Hän ansaitsee elatuksensa hyvillä ja rehellisillä keinoilla ja pitää parempana nälkää kuin epäoikeudenmukaisesti tai riistämällä hankittua ravintoa. Hän ei milloinkaan osallistu sortoon tai ihmisen hengen tai kunnian väkivaltaiseen loukkaamiseen. Hän ei koskaan anna periksi pahalle, miten kalliiksi se hänelle tuleekin. Hän on hyvyyden ja jalouden ruumillistuma ja puolustaa oikeutta ja totuutta vieläpä oman henkensä kustannuksella. Hän kauhistuu kaikkia epäoikeudenmukaisuuden vivahteita ja puolustaa lujana totuutta, välittämättä vastoinkäymisten uhasta. Sellainen ihminen on huomioon otettava voima. Hän onnistuu pakostakin. Mikään maan päällä ei voi estää häntä tai tukkia hänen tietään.
Hänestä tulee arvossapidetyin ja kunnioitetuin henkilö. Kukaan ei voi ohittaa häntä tässä suhteessa. Miten nöyryytys koskaan voisi kohdata henkilöä, joka ei ole valmis suosionosoituksia saadakseen kumartamaan päätään tai edes ojentamaan kättään kenenkään muun kuin Kaikkivaltiaan Jumalan, maailmankaikkeuden Hallitsijan, edessä?
Hänestä tulee mitä vahvin ja tehokkain. Kukaan ei voi olla vahvempi kuin hän - sillä hän ei pelkää ketään muuta kuin Jumalaa, eikä etsi siunausta muilta kuin Häneltä. Mikä voima voisi saada hänet poikkeamaan oikealta tieltä? Mikä rikkaus voisi ostaa hänen uskollisuutensa? Mikä voisi muokata hänen omaatuntoaan? Mikä voima voisi hallita pakolla hänen käytöstään?
Hänestä tulee varakkain ja rikkain. Kukaan maailmassa ei voi olla rikkaampi tai riippumatomampi kuin hän - sillä hän elää ankaran itsekurin, kylläisyyden ja tyytyväisyyden elämää. Hän ei ole aistillinen, ei himoilleen antautuva, eikä ahne. Hän on tyytyväinen mihin tahansa palkkaan, jonka hän ansaitsee rehellisesti ja oikeudenmukaisesti, ja vaikka hänen eteensä asetettaisiin kasoittain vääryydellä hankittya rikkautta, hän ei välittäisi edes vilkaista sitä, puhumattakaan siitä, että hän käyttäisi sitä hyväksee. Hänellä on sydämen rauha ja tyytyväisyys - ja mikä voi olla suurempi rikkaus kuin tämä?
Hän on kunnioitettu, suosittu ja rakastettu. Kukaan ei voi olla rakastettavampi kuin hän - sillä hän elää hyvää tekevää ja hyväntahtoista elämää. Hän kohtelee oikeudenmukaisesti kaikkia, hoitaa tehtävänsä rehellisesti ja työskentelee vakaasti toisten edun hyväksi. Hän vetää luonnostaan puoleensa ihmisten sydämiä, ja he pitävät hänestä, rakastavat ja kunnioittavat häntä.
Hän on luotetuin ja arvostetuin. Kukaan ei voi olla luotettavampi kuin hän - sillä hän ei petä luottamusta eikä hän myöskään poikkea oikeudenmukaisuudesta; hän pitää sanansa ja on reilu ja oikeudenmukainen kaikissa liiketoimissaan, sillä hän on varma siitä, että Jumala on läsnä kaikkialla alituisesti valvoen. Sanat eivät pysty kuvaamaan luttamusta ja hyvää tahtoa, mitä tälläinen ihminen muissa herättää. Voisiko olla ketään, joka ei luottaisi häneen? - Sellainen on muslimin elämä ja luonne.
Jos muslimin todellinen luonto ymmärretään oikein, voidaa olla vakuuttuneita siitä, että hän ei voi elää nyöryytettynä, alennustilassa tai toisten ikeen alla. Hän on aina voitonpuolella että mikään mahti maailmassa voi lannistaa tai kukistaa häntä. Islam juurruttaa häneen ominaisuuksia, joita mikään viehätysvoima tai harhakuva ei voi saattaa varjoon.
Ja elettyään arvostettua ja kunniallista elämää täällä maan päällä, hän palaa Luojansa luo, joka antaa hänelle tulvimalla valikoiduimpia siunauksiaan - sillä hän suoritti taitavasti velvollisuutensa, täytti tehtävänsä menestyksellisesti ja selviytyi kokeesta loistavasti. Hän menestyy tässä maailmassa ja elää tulevassa elämässä ikuisessa rauhassa, ilossa ja autuudessa.
Tämä on islam, ihmisen luonnollinen uskonto. Uskonto, joka ei liity keneenkään henkilöön, kansaan, aikakauteen tai paikkaan. Se on luonnonmukainen tila, ihmisen uskonto. Kaikkina aikoina, kaikissa maissa ja kaikkien kansojen joukossa kaikki Jumalan tuntevat ja totuutta rakastavat ihmiset ovat uskoneet juuri tähän ja eläneet sen mukaisesti. He olivat kaikki muslimeja, riippumatta siitä, kutsuivatko he tätä tietä islamiksi tai joksikin muuksi. Mikä tahansa sen nimi olikin, se merkitsi islamia eikä mitään muuta kuin islamia.
1) Samanlaisessa tilanteessa on tämän päivän nykyaikainen ihminen. Tri Joad sanoo: "Tiede on antanut meille voimat, jotka sopisivat jumalille, ja niiden käyttämiseen me tarjoamme koulupojan tai villi-ihmisen mentaliteettia." Takaisin