Aikaisemmasta keskustelusta on käynyt selville, että Profeetta Muhammed (rauha hänelle) on määrännyt meidät uskomaan viiteen uskonkappaleeseen:
Usko yhteen Jumalaan, jolla ei ole ehdottomasti ketään jakamassa Hänen jumalallisuuttaan.
Usko Jumalan enkeleihin.
Usko Jumalan Kirjoihin ja Pyhään Koraaniin Hänen viimeisenä kirjanaan.
Usko Jumalan profeettoihin ja Muhammediin (Jumalan siunaukset hänelle) Hänen viimeisenä ja lopullisena Profeettanaan.
Usko kuolemanjälkeiseen elämään.
Nämä viisi artiklaa muodostavat islamin peruskallion. Se, joka niihin uskoo, liittyy islamin laumaan ja hänestä tulee muslimiyhteisön jäsen. Mutta pelkän suullisen tunnustamisen avulla ei vielä tulla täydelliseksi muslimiksi. Tullakseen täydelliseksi muslimiksi ihmisen täytyy käytännössä täysin noudattaa Muhammedin (rauha hänelle) antamia ohjeita, jotka Jumalalla oli ilmoittanut. Sillä usko Jumalaan tekee Hänen tottelemisestaan velvollisuuden ja tottelevaisuus Jumalaa kohtaan on islamin uskon perusta. Tällä uskolla tunnustamme, että Allah, Ainoa Jumala, on yksin Jumalamme, ja tämä merkitsee sitä, että Hän on Luojamme ja me olemme Hänen luotujaan; että Hän on meidän Herramme ja me olemme Hänen orjiaan; että Hän on Hallitsijamme ja me olemme Hänen alamaisiaan. Jos kieltäydymme tunnustettuamme Hänet Herraksemme ja Hallitsijaksemme, tottelemasta Häntä, olemme omasta tahdostamme kapinallisia. Uskoessamme Jumalaan uskomme, että Koraani on Jumalan Kirja. Tämä merkitsee sitä, että meidän tulee myöntää, että koko Koraanin sisältö on lähtöisin Jumalasta. Täten velvollisuutemme on hyväksyä kaikki, mitä se sisältää ja totella sitä. Tämän lisäksi olemme tunnustaneet, että Muhammed (rauha hänelle) on Jumalan lähettiläs, mikä tarkoittaa sitä, etät kaikki hänen määräyksensä ja kieltonsa ovat lähtöisin Jumalasta. Tämän tunnustamisen jälkeen hänen tottelemisestaan tulee velvollisuutemme. Sen tähden olemme täydellisiä muslimeja vasta kun käytäntö liittyy tunnustukseemme, muuten uskomme islamiin jää epätäydelliseksi.
Katsokaamme nyt, mitä käytösohjeita Muhammed (rauha hänelle) on opettanut Kaikivaltiaan Jumalan käskystä. Ensimmäiset ja tärkeimmät asiat tässä suhteessa ovat 'Ibadat - ensisijaiset velvollisuudet, joita jokaisen muslimiyhteisöön tunnustautuvan henkilön on noudatettava.
"Ibadat" on arabiankielinen sana, joka on johdannainen sanasta "Abd" (orja) ja merkitsee alistumista. Se kuvaa sitä, että Allah on Herramme ja me olemme Hänen orjiaan ja mitä tahansa orja tekee miellyttääkseen Herraansa on "Ibadat". Islamin käsite "Ibadat" on hyvin laaja. Jos puhdistamme puheemme liasta, valheista, ilkeydestä ja herjauksista ja puhumme totta ja sanomme hyviä asioita ja teemme kaiken tämän siksi, että Jumalalla on määrännyt tekemään näin, tämäkin on "Ibadat", niin maalliselta kuin se saattaakin kuulostaa. Jos noudatamme Jumalan lakia kirjaimellisesti ja sen hengen mukaisesti liiketoimissamme ja taloudellisissa asioissamme ja pidämme kiinni siitä kanssakäymisissämme vanhempiemme, sukulaistemme ja kaikkien niiden kanssa, joiden kanssa joudumme kosketuksiin, totisesti kaikki tämäkin toiminta on "Ibadat". Jos autamme köyhiä ja turvattomia, annamme ruokaa nälkäisille ja palvelemme tuskan ja ahdistuksen alaisia ja teemme kaiken tämän ajattelematta omaa etuamme, vain saavuttaaksemme Jumalan mielisuosion, nämäkin teot ovat 'Ibadat'. Jopa taloudelliset toimenpiteemme - toimet, jotka suoritamme ansaitaksemme elatuksemme ja elättääksemme perheemme - ovat 'Ibadat' jos pysymme rehellisinä ja totuudenmukaisina suorittaessamme niitä ja noudatamme Jumalan lakia. Lyhyesti sanottuna kaikki tekomme ja koko elämämme on "Ibadat" jos ne ovat Jumalan lain mukaisia ja sydämemme on täynnä Hänen pelkoaan ja jos lopullinen tarkoituksemme näiden tekojen suorittamisessa on Jumalan mielisuosion etsiminen. Täten aina kun teemme hyvää tai vältämme pahaa Jumalan pelosta, millä tahansa elämän alalla tai toimintakentällä, me täytämme islamin meille asettamia velvollisuuksia. Tämä on 'Ibadat' -käsitteen todellinen merkitys, toisin sanoen täydellinen alistuminen miellyttämään Allahia, koko elämämme muovaaminen islamin mallin mukaiseksi jättämättä pois sen merkityksettömistäkään osaa. Tämän päämäärän saavuttamiseksi on laadittu joukko muodollisia "Ibadat" palveluksia, joita käytetään harjoitteluun. Mitä uutterammin seuraamme harjoituksia, sitä paremmin varustettuja olemme saattamaan ihanteemme ja käytännön sopusointuun. 'Ibadat ovat siten pylväät, joilla islamin rakennus lepää.
Salat on ensimmäinen ja tärkein näistä velvollisuuksista. Ja mitä Salat on ? Se sisältää määrätyt jokapäiväiset rukoukset, jotka käsittävät sen uskontunnustuksen, johon uskomme perustuu, toistamisen ja vahvistamisen viisi kertaa päivässä. Nousemme varhain aamulla, peseydymme ja astumme Herramme eteen rukoilemaan. Erilaiset asennot, jotka omaksumme rukouksen aikana, ovat alistumisen hengen ruumiillistuma; erilaiset lausumiset muistuttavat velvollisuuksistamme Herraamme kohtaan. Etsimme Hänen johdatustaan ja pyydämme kerran toisensa jälkeen, että Hän tekisi meidät kykeneviksi välttämään Hänen vihaansa ja seuraamaan Hänen Valitsemaansa Tietä. Luemme muistista Herran Kirjasta ja todistamme Profeetan totuuden ja virkistämme uskoamme Tuomiopäivään ja muistutamme mieleemme sen tosiseikan, että meidän on astuttava Herramme eteen ja tehtävä tiliä koko elämästämme. Näin aloitamme päivämme. Joidenkin tuntien kuluttua Muezzin, rukoushetken julistaja, kutsuu rukoukseen ja nöyrrymme jälleen Jumalamme edessä ja palautamme mieleemme sopimuksemme Hänen kanssaan. Jätämme hetkeksi arkiset puuhamme ja pyydämme päästä Jumalan puheille. Tämä palauttaa taas kerran mielemme etualalle elämämme todellisen tarkoituksen. Tämän uudelleenpyhittämisen jälkeen palaamme toimiimme ja muutaman tunnin kuluttua astumme jälleen Herramme eteen. Tämä taas toimii muistin virkistäjänä ja keskitämme taas huomiomme uskomme määräyksiin. Kun aurinko jälleen laskee ja yön pimeys alkaa ympäröidä meitä, alistumme taas Jumalalle rukouksessa, niin, että emme unohtaisi velvollisuuksiamme keskellä lähestyvän yön varjoja. Ja sitten taas muutamien tuntien kuluttua asetumme Herramme eteen, ja tämä on päivän viimeinen rukous. Täten me vielä kerran ennen nukkumaanmenoa virkistämme uskoamme ja heittäydymme maahan Jumalamme edessä. Täten päätämme päivän. Rukousten taajuus ja ajankohdat eivät koskaan anna elämän tarkoituksen ja päämäärän kadota nakyvistä maallisten toimien labyrintissä.
On helppo ymmärtää, miten päivittäiset rukoukset vahvistavat uskon perustaa, valmistavat meitä hyveelliseen elämään Jumalaa totellen ja virkistävät tuota uskoa, josta rohkeus, vilpittömyys, tarkoituksenmukaisuus, sydämen puhtaus, sielun jalostuminen ja moraalin kehittäminen ovat lähtöisin.
Katsokaamme, miten tämä saavutetaan. Suoritamme peseytymisen ja teemme sen Pyhän Profeetan (rauha hänelle) määräämällä tavalla. Me rukoilemme Profeettaa ohjeiden mukaan. Miksi teemme näin? Yksinkertaiseti siitä syystä, että uskomme Muhammedin (rauha hänelle) olleen profeetta ja katsomme ehdottomaksi velvollisuudeksemme seurata häntä nurisematta. Miksi emme tarkoituksellisesti poikkea Koraanista? Eikö tämä johdukin siitä, että pidämme Kirjaa Jumalan Sanana ja olemme sitä mieltä, että poikkeaminen sen kirjaimesta on syntiä? Rukoillessamme lausumme monet asiat hiljaa mielessämme ja jos jätämme jotakin pois tai muutamme sitä, kukaan ei voi sitä huomata. Mutta emme koskaan tee siten tarkoituksellisesti. Miksi? Koska uskomme, että Jumalalla on aina valppaana ja kuuntelee kaikkea mitä lausumme ja Hän on selvillä kaikesta kätketystä ja avoimesta. Mikä saa meidät rukoilemaan paikoissa, missä ei ole ketään kehottamassa meitä siihen tai edes näkemässä että rukoilemme? Eikö tämä johdukin uskostamme, että Jumalalla näkee meidät aina? Mikä saa meidät jättämään tärkeät liikeasiat ja muut puuhamme ja kiirehtimään moskeijaan rukoilemaan? Mikä saa meidät keskeyttämään suloiset unemme varhaisina aamutunteina, tulemaan moskeijaan keskipäivän kuumuudessa ja jättämään iltahuvimme rukoillaksemme? Onko se mitään muuta kuin velvolllisuudentuntomme - tunne siitä, että meidän on täytettävä velvollisuutemme Herraa kohtaan, tapahtui mitä tahansa? Ja miksi pelkäämme kaikkia virheitä rukouksen yhteydessä? Koska sydämemme on täynnä Jumalan pelkoa ja tiedämme, että meidän on Tuomiopäivänä astuttava Hänen eteensä tekemään tiliä koko elämästämme. Näettekö! Voisiko olla parempaa tapaa hengellisille ja moraalisille harjoituksille kuin rukoukset? Tämän harjoituksen avulla ihmisestä tulee täydellinen muslimi. Se muistuttaa häntä hänen sopimuksestaan Jumalan kanssa, elvyttää hänen uskoaan Häneen ja pitää uskon Tuomiopäivään elävänä ja aina läsnäolevana hänen mielessään. Se saa hänet seuraamaan Profeettaa ja harjaannuttaa hänen huomiokykyään velvollisuuksien suorittamisessa. Tämä on tosiaankin tiukkaa harjoittelemista ihmisen käytännönelämän saattamiseksi sopusointuun hänen ihanteittensa kanssa. Ilmeisesti jos ihmisen tietoisuus velvollisuuksistaan Luojaansa kohtaan on niin suuri, että hän asettaa sen kaikkien maallisten etujen yläpuolelle ja elvyttää sitä rukouksen avulla, hän varmasti pysyisi rehellisenä kaikissa toimissaan, sillä muuten hän herättäisi Jumalassa tyytymättömyyttä, jota hän koko ajan on pyrkinyt välttämään. Hän alistuu Jumalan lakiin koko elämässään samalla tavalla kuin hän noudattaa sitä rukoilemalla viisi kertaa päivässä. Tähän ihmiseen voi luottaa muillakin elämän aloilla, sillä jos synnin tai petoksen varjot lähestyvät häntä, hän yrittää välttää niitä Jumalan pelosta, joka aina vallitsee hänen sydämessään. Ja jos ihminen sellaisen elinvoimaisen harjoituksen jälkeen käyttäytyy huonosti muilla elämän aloilla ja on tottelematon Jumalan laille, tämä saattaa johtua vain synnynnäisestä turmeltuneisuudesta hänessä itsestään.
Toisaalta meidän on luettava rukouksemme seurakunnassa ja varsinkin perjantairukoukset. Tämä kehittää muslimien keskuuteen rakkauden ja keskinäisen ymmärryksen siteen. Tämä herättää heissä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja kehittää heissä kansallista veljeyttä. He kaikki lukevat rukouksensa samassa seurakunnassa ja tämä juurruttaa heidän mieliinsä syvän veljeyden tunteen. Rukoukset ovat myös tasa-arvoisuuden symboli, sillä köyhä ja rikas, alhainen ja ylhäinen, hallitsija ja alamainen, oppinut ja oppimaton, musta ja valkoinen seisovat kaikki samassa rivissä kumartamassa Herraansa. Heihin juurtuu myös syvä kurin ja tottelevaisuuden tunne valittua johtajaa kohtaan. Lyhyesti sanottuna, rukoukset harjaannuttavat heitä kaikissa niissä hyveissä, jotka tekevät mahdolliseksi rikkaan yhteisö- ja yksityiselämän kehittymisen.
Nämä ovat muutamia niistä lukemattomista eduista, joita saamme päivittäisistä rukouksista (1). Jos kieltäydymme käyttämästä niitä hyväksemme, me ja vain olemme häviäjiä. Rukousten laiminlyönti voi merkitä vain kahta asiaa. Joko emme tunnusta rukouksia velvollisuudeksemme tai me tunnustamme ne velvollisuudeksemme ja silti laiminlyömme ne. Ensimmäisessä tapauksessa väitteemme uskostamme on häpeämätön valhe, sillä jos kieltäydymme tottelemasta määräyksiä, emme enää tunnusta Jumalan arvovaltaa. Toisessa tapauksessa, jos tunnustamme Hänen arvovaltansa ja silti ivaamme Hänen määräyksiään, silloin olemme epäluotettavimpia olentoja mitä koskaan on ollut maan päällä. Sillä jos voimme tehdä tämän maailmankaikkeuden korkeimmalle arvovallalle, mitä takeita on siitä, ettemme tekisi samoin myös kanssakäymisessämme muiden ihmisten kanssa? Ja jos kiero peli saa vallan yhteiskunnassa, minkä helvetillisen epäsovun se saakaan aikaan!
Sen, mitä rukoilijat yrittävät palvella viisi kertaa päivässä, paastoaminen Ramadan-kuussa (kuuvuoden yhdeksäs kuukausi) tekee kerran vuodessa. Päivän noususta pimeän tuloon emme syö tänä kautena mitään, emme hiukkastakaan ruokaa emmekä pisaraakaan vettä, oli ruoka miten herkullista tahansa ja olimmepa miten nälkäisiä ja janoisia tahansa. Mikä saa meidät vapaaehtoisesti alistumaan sellaisiin toimenpiteisiin? Ei mikään mu kuin usko Jumalaan, Hänen pelkonsa ja Tuomiopäivän pelko. Jokaisena hetkenä paaston aikana tukahdutamme omat intohimomme ja toiveemme ja julistamme tekemällä niin Jumalan Lain ylivoimaisuutta. Tämä tietoisuus velvollisuudesta ja kärsivällisyyden henki, jotka kokonaisen kuukauden kestävä paasto meihin juurruttaa, auttavat vahvistamaan uskoamme. Ankara sääntojen noudattaminen ja kuri tämän kuukauden aikana saattavat meidät kasvotusten elämän todellisuuden kanssa ja auttavat meitä tekemään elämästämme muun osan vuotta elämän todellisessa alistuvuudessa Hänen Tahdolleen.
Toisesta näkökulmasta katsoen paastolla on valtava vaikutus yhteiskuntaan, sillä kaikkien muslimien on asemastaan riippumatta noudatettava paastoa samana kuukautena. Tämä tuo näkyviin ihmisten olennaisen samanarvoisuuden, ja auttaa siten rakkauden ja veljeyden tunteen luomisessa. Ramadan-kuun aikana paha kätkeytyy ja hyvä tulee esiin ja koko ilmapiiri on täynnä hartautta ja puhtautta.
Tämä kuri on määrätty meille meidän omaksi hyväksemme. Niihin jotka eivät täytä tätä tärkeintä heille määrättyä velvollisuutta, ei voi turvallisella mielellä luottaa heidän muissakaan tehtävissään. Mutta pahimpia ovat ne, jotka eivät epäröi syödä ja juoda julkisesti tämän pyhän kuukauden aikana. He ovat ihmisiä, jotka käytöksellään osoittavat, etteivät he piittaa vähääkään Allahin käskyistä, Allahin, johon he uskovat Luojana ja Ylläpitäjänään. Tämä ei vielä riitä, he osoittavat myös, etteivät he ole muslimiyhteisön lojaaleja jäseniä - pikemminkin heillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. On ilmeistä, että mitä tulee lainkuuliaisuuteen ja heihin kohdistettuun luottamukseen, vain pahinta voidaan odottaa sellaisilta teeskentelijöiltä.
Kolmas velvollisuus on Zakat. Jokaisen muslimin, jonka taloudelliset edellytykset ovat tietyn minimirajan yläpuolella, on meksettava vuosittain 2,5 % käteisvaroistaan (2) puuttessa eläville kanssaihmisilleen, uudelle islamiin kääntyneelle, matkustavaiselle tai käteisvaroistaan (3) velkaantuneelle. Tämä on minimi. Mitä enemmän maksat, sitä suurempi on palkinto, jonka Allah antaa sinulle.
Rahat, jotka maksamme Zakat'ina eivät ole mitään, mitä Allah tarvitsee tai saa. Hän on kaikkien tarpeiden ja toiveiden yläpuolella. Hän lupaa suosiollisessa armeliasuudessaan meille moninkertaiset palkinnot jos autamme veljiämme. Mutta tuollaisen palkinnon saamiseen liittyy eräs perusehto. Ja tämä ehto on, että kun maksamme Allahin nimeen, emme saa odottaa tai vaatia mitään maallista hyötyä avustuksen saajalta tai pyrkiä luomaan itsellemme nimeä hyväntekijänä.
Zakat on yhtä perustavaa laatua islamissa kuin Ibadat'in muutkin muodot: Salat (rukous) ja Saum (paastoaminen). Sen pohjimmainen merkitys liittyy siihen, että se kehittää meissä uhrautumisne ominaisuuksia ja vapauttaa meidät itsekkyydestä ja rahan vallasta. Islam hyväksyy helmoihinsa vain ne, jotka ovat valmiita antamaan muille Jumalan tiellä kovalla työllä ansaittua rikkauttaan halukkaasti ja ilman mitään maallisen tai henkilökohtaisen edun tavoittelua. Se ei ole missään tekemisissä saiturien kanssa. Todellinen muslimi, kun käsky tulee, uhraa koko omaisuutensa Allahin tavoin, sillä Zakat on jo harjaannuttanut häntä tähän.
Muslimiyhteisölle on paljon hyötyä Zakat-järjestelmästä. Jokaisen hyvin toimeentulevan muslimin ehdoton velvollisuus on auttaa alhaisessa asemassa olevia, köyhiä veljiään. Hän ei saa käyttää rikkauttaan vain tehdäkseen oman elämänsä mukavaksi ja ylelliseksi - hänen rikkaudelleen on laillisia vaatimuksenesittäjiä ja näitä ovat kansakunnan lesket ja orvot, köyhät ja sairaat; ne joilla on kykyä ja lahjakkuutta, mutta ei rahaa, jolla voisivat hankkia tietoja ja tulla yhteiskunnan hyödyllisiksi jäseniksi. Se, joka ei tunnusta tätä oikeutta rikkauksiinsa tälläisille oman yhteisönsä jäsenille on todellakin julma. Sillä ei voi olla suurempaa julmuutta kuin että täyttää omat kirstunsa samalla kun tuhannet samanaikaisesti kuolevat nälkään tai kärsivät työttömyyden tuskaa. Islam on sellaisen itsekkyyden, ahneuden ja voitonhalun vannoutunut vihollinen. Epäuskoiset, joilta puuttuu kaikenkäsittävän rakkauden tunteet, ymmärtää vain säilyttää rikkautensa ja lisätä sitä lainaamalla sitä korkoa vastaan muille. Islamin opetukset ovat tämän asenteen täydellinen vastakohta. Täällä ihminen jakaa rikkautensa muiden kanssa ja auttaa heitä seisomaan omilla jaloillaan ja tulemaan yhteiskunnan hyödyllisiksi jäseniksi.
Hajj eli pyhiinvaellusmatka Mekkaan on neljäs perus -Ibadat. Se on pakollinen vain niille, joilla on varaa siihen ja silloinkin vain kerran elämässä.
Tämän päivän Mekka sijaitsee pienen talon paikalla, jonka profeetta Aabraham (Jumalan siunaukset hänelle) rakensi Allahin palvelemista varten. Allah palkitsi hänet nimittämällä sen Omaksi Talokseen ja tekemällä sen keskukseksi, johon kaikkien tulee kääntää kasvonsa rukoillessaan. Hän määräsi myös, että niiden, joilla on siihen varaa, on käytävä tässä paikassa ainakin kerran elämänsä aikana. Tämä käynti ei ole pelkästään kohteliaisuuskäynti. Myös tällä pyhiinvaellusmatkalla on omat menonsa ja ehtonsa, jotka on täytettävä ja jotka juurruttavat mieliimme hartautta ja hyvyyttä. Kun suoritamme pyhiinvaellusmatkan, meiltä vaaditaan, että hillitsemme intohimomme, kartamme verenvuodatusta ja olemme puhtaita sanoissamme ja teoissamme. Jumala lupaa palkinnon vilpittömyydestämme ja nöyryydestämme.
Pyhiinvaellusmatka on tavallaan suurin kaikista Ibadat'eista. Sillä ellei ihminen todella rakasta Jumalaa, hän ei lähde tälle pitkälle matkalle ja jätä kaikkia läheisiään ja rakkaitaan. Sillä tämä pyhiinvaellusmatka on erilainen kuin kaikki muut matkat. Täällä hänen ajatuksensa keskittyvät Allahiin, hänen koko olemuksesna värähtelee hartaasta pyhittämisen hengestä. Kun hän saapuu pyhälle paikalle, hän huomaa ilmapiirin hurskauden ja hyvyyden läpitunkemaksi; hän käy paikoilla, jotka todistavat islamin loistosta ja kaikki tämä jättää hänen mielensä lähtemättömän vaikutuksen, jota hän kantaa mukanaan viimeiseen hengenvetoonsa saakka.
Sitten on, kuten muissakin Ibadat'eissa, monia etuja, joista muslimi saa nauttia pyhiinvaellusmatkansa ansiosta. Mekka on keskus, jota kohden muslimit eri tahoilta vaeltavat kerran vuodessa, jossa he tapaavat toisiaan ja keskustelevat yhteisistä puheenaiheista ja elvyttävät itsessään tunteen, että kaikki muslimit ovat tasa-arvoisia ja ansaitsevat muiden rakkauden ja myötätunnon, riippumatta maantieteellisestä tai kulttuurillisesta alkuperästä. Täten pyhiinvaellusmatka yhdistää maailman muslimit kansainväliseksi veljeskunnaksi.
...
1. Salat'in luonnetta ja merkitystä on yksityiskohtaisesti käsitelty Maulana Mawdudin teoksessa Islami Ibadat Par Tahqiqi Nazar. -Toimittaja Takaisin
2. Zakat'ia ei peritä pelkästään käteisvaroista. Se peritään myös kullasta, hopeasta, kauppatavaroista, karjasta ja muusta arvokkaasta. Zakat'in määrä näistä hyödykkeistä voidaan nähdä Fiqhiä käsittelevistä kirjoista eikä sitä tilanpuutteen vuoksi mainita tässä yhteydessä. Tästä syystä vain rahamäärä on mainittu tässä. Takaisin
3. On aiheellista huomauttaa, että Profeetta on kieltänyt omilta sukulaisiltaan Zakat'in vastaanottamisen. Vaikka Hashimitein velvollisuus on maksaa Zakat, he eivät voi vastaanottaa sitä, vaikka olisivatkin köyhiä ja eläisivät puutteessa. Jos joku haluaa auttaa köyhää Hashimitea, hän voi antaa tälle lahjan. Tätä ei voida auttaa Zakat'in avulla. Takaisin