KAHDEKASKYMMENES NELJÄS SUURA: Ratkeaminen (Al-Inshikaak) Ilmoitettu Mekassa (25 jaetta )
Al-Inshikaak, »Ratkeaminen»; nimi johtuu ensimmäisestä jakeesta.
Varhais-mekkalainen suura.
Kun taivas ratkeaa
|
|
kuullessaan Herransa äänen ja totellen sitä,
|
|
kun maan ääret tasoittuvat
|
|
ja se suistaa ulos sisuksensa ja tyhjentyy,
|
|
kuullessaan Herransa äänen ja totellen sitä,
|
|
silloin, oi ihminen, on sinun ponnisteltava Herraasi kohti, ja se on kova ponnistelu, kunnes kohtaat Hänet.
|
|
Kenelle kirja annetaan oikeaan käteen,
|
|
hänen tilintekonsa on oleva helppo,
|
|
ja hän palaa omiensa luo iloiten;
|
|
mutta toisin on sen, jolle kirja annetaan takaapäin,
|
|
hän pyytää itselleen kuolemaa,
|
|
mutta hän on astuva helvetin tuleen.
|
|
Hän eli kyllä iloisena omiensa keskuudessa,
|
|
hän totisesti uskoi, ettei koskaan enää palaisi (haudasta).
|
|
Mutta hän olikin alati Herransa näköpiirissä.
|
|
Vannon iltaruskon nimessä,
|
|
yön nimessä ja sen, mitä yössä liikkuu,
|
|
ja kuun nimessä, kun se täydeksi kasvaa:
|
|
»Teidän on totisesti siirryttävä olotilasta toiseen.»
|
|
Mutta miksi he eivät usko?
|
|
Eivätkä kumarra, kun Koraania luetaan heille.
|
|
Niin, epäuskoiset pitävät totuutta valheena,
|
|
mutta Jumala tuntee parhaiten heidän sydäntensä kätköt.
|
|
Julista siis heille sanomaa tuskallisesta kurituksesta!
|
|
Mutta ei niille, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä; heitä odottaa ehtymätön palkka.
|