| 1. |
Kun taivas ratkeaa
|
| 2. |
kuullessaan Herransa äänen ja totellen sitä,
|
| 3. |
kun maan ääret tasoittuvat
|
| 4. |
ja se suistaa ulos sisuksensa ja tyhjentyy,
|
| 5. |
kuullessaan Herransa äänen ja totellen sitä,
|
| 6. |
silloin, oi ihminen, on sinun ponnisteltava Herraasi kohti, ja se on kova ponnistelu, kunnes kohtaat Hänet.
|
| 7. |
Kenelle kirja annetaan oikeaan käteen,
|
| 8. |
hänen tilintekonsa on oleva helppo,
|
| 9. |
ja hän palaa omiensa luo iloiten;
|
| 10. |
mutta toisin on sen, jolle kirja annetaan takaapäin,
|
| 11. |
hän pyytää itselleen kuolemaa,
|
| 12. |
mutta hän on astuva helvetin tuleen.
|
| 13. |
Hän eli kyllä iloisena omiensa keskuudessa,
|
| 14. |
hän totisesti uskoi, ettei koskaan enää palaisi (haudasta).
|
| 15. |
Mutta hän olikin alati Herransa näköpiirissä.
|
| 16. |
Vannon iltaruskon nimessä,
|
| 17. |
yön nimessä ja sen, mitä yössä liikkuu,
|
| 18. |
ja kuun nimessä, kun se täydeksi kasvaa:
|
| 19. |
»Teidän on totisesti siirryttävä olotilasta toiseen.»
|
| 20. |
Mutta miksi he eivät usko?
|
| 21. |
Eivätkä kumarra, kun Koraania luetaan heille.
|
| 22. |
Niin, epäuskoiset pitävät totuutta valheena,
|
| 23. |
mutta Jumala tuntee parhaiten heidän sydäntensä kätköt.
|
| 24. |
Julista siis heille sanomaa tuskallisesta kurituksesta!
|
| 25. |
Mutta ei niille, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä; heitä odottaa ehtymätön palkka.
|
