Ollakseen muslimi, s.o. totellakseen Jumalaa, on välttämätöntä uskoa Jumalan ykseyteen siinä merkityksessä, että Hän on Ainoa Luoja, Ylläpitäjä, Toimeenpanija jne. Mutta tämä usko, Tawhid Ar-Rububiyyah, ei yksin riitä. Monet epäjumalanpalvojatkin uskoivat ja tiesivät, että vain ylin Jumala pystyi tähän kaikkeen. Tämä ei kuitenkaan riittänyt tekemään heistä muslimeja. Tawhid Ar-Rububiyyah'in täydentämiseksi tarvitaan Tawhidal-uluhiyyah, eli on tunnustettava vain Jumalan ansaitsevan tulla palvotuksi ja siksi luopua palvomasta ketään tai mitään muuta. Omaksuttuaan tämän tiedon Ainoasta Todesta Jumalasta ihmisen on uskottava lujasti Häneen eikä koskaan annettava minkään johtaa häntä harhaan ja kieltämään totuuden.

Kun ihmisen sydän avautuu uskolle, se johtaa tietynlaiseen sieluntilaan, mistä taas on tuloksena tiettyjä tekoja. Yhdessä tämä sieluntila ja nämä teot ovat todiste todellisesta uskosta. Profeetta sanoi: "Usko on se, mikä asustaa sydämessä ja ilmenee tekoina." Tärkeimpänä sielullisista tuntemuksista on kiitollisuus Jumalaa kohtaan, minkä voidaan sanoa olevan Ibadan (jumalanpalvonnan) ydin. Kiitollisuuden tunne on niin tärkeä, että ei-uskovaa kutsutaan nimellä Kafir, mikä tarkoittaa sekä "sellaista, joka kieltää totuuden" että sellaista, joka on kiittämätön. Uskova rakastaa Jumalaa ja on kiitollinen Hänelle niistä lahjoista, joita Hän on tälle antanut, tietoisena siitä, että hänen hyviä tekojaan, olivatpa ne henkisiä tai fyysisiä, ei voida lähellekään verrata jumalallisiin suosionosoituksiin. Siksi hän on aina huolissaan Jumalan rangaistuksesta tässä elämässä tai tuonpuoleisessa, pelkää Häntä, tottelee Häntä ja palvelee Häntä mitä nöyrimmin.

Sellaista sieluntilaa ei voi saavuttaa ilman, että Jumala on aina ajatuksissa. Jumalan muistaminen on siis uskon voimanlähde, jota ilman se heikkenee ja kuihtuu pois. Koraani yrittää vahvistaa tätä kiitollisuuden tunnetta kuvailemalla kerta toisensa jälkeen Jumalan ominaisuuksia. Löydämme useimmat näistä ominaisuuksista nimettyinä seuraavissa Koraanin säkeissä:

"Hän on Jumala, ja paitsi Häntä ei ole muuta jumaluutta; Hän tuntee salatun ja näkyvän. Hän on laupiain, armollisin. Hän on Jumala, ja paitsi Häntä ei ole muuta jumaluutta, kuningas, pyhä, rauhantuoja, turvanantaja, kaiken suojelija, kaikkivoipa, korkein, kaiken suuruuden alkulähde. Kunnia Jumalalle ainoastaan! Hän on korkealla kaiken yläpuolella, mitä he Hänen rinnalleen asettavat. Hän on Jumala, luoja, alkuunpanija, muodostaja; Hänelle kuuluvat kaikki erinomaiset nimet. Kaikki taivaissa ja maan päällä ylistää Hänen kunniaansa; sillä Hän on kaikkivoipa, viisas."

"Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, elävä, iankaikkinen. Häntä ei saa valtaansa uneliaisuus eikä uni; Hänelle kuuluu kaikki, mikä on taivaissa ja maan päällä. Kuka on se, joka astuisi välittäjäksi Hänen edessään Hänen sallimattaan? Hän tietää, mitä heille on vastedes tuleva ja mitä heillä on ollut menneisyydessä, mutta Hänen viisaudestaan he eivät käsitä muuta kuin minkä Hän tahtoo. Hänen valtaistuimensa käsittää taivaat ja maan, eikä niiden voimassapysyttäminen ole Hänelle taakka; niin, Hän on ylhäinen, valtava."

"Te, joille on annettu Pyhä kirja, älkää menkö liiallisuuksiin uskonnossanne älkääkä sanoko Jumalasta muuta kuin totta. Messias, Jeesus, Marian poika, on ainoastaan Jumalan profeetta ja Hänen Marialle lähettämänsä Sana sekä Hänestä (hänen päällensä) tullut Henki; uskokaa siis Jumalaan ja Hänen lähettiläisiinsä älkääkä sanoko: "Kolminaisuus!" Ei, lopettakaa (Kolminaisuudesta puhuminen) omaksi hyödyksenne! Jumala on yksi ainoa Jumala. Luoksepääsemätön on Hänen majesteettiutensa, jotta Hänellä soveltuisi olemaan poika."