Kuvaukset sikiönkehityksestä Koraanissa ja haditheissa täsmäävät huomattavan hyvin sen kanssa, mitä nykyajan tieteelliset tutkimukset tästä aiheesta ovat paljastaneet. Mutta mitä tiedettiin silloin, kun Koraani ilmestyi?

Keskiaikainen käsitys sikiönkehityksestä

Aina vuoteen 1688 saakka oli vallitsevana sekä muslimi- että eurooppalaisten tiedemiesten keskuudessa Aristoteleen käsitys. Kukaan ei oikeastaan uskaltanut sitä kyseenalaistaa. Aristoteleen aikana oli seuraavat kaksi teoriaa:

1. Sikiö on aikuisen ihmisen miniatyyri joko miehen siemennesteessä tai naisen eritteessä ja tämä pienoismalli kasvaa kohdussa, tai
2. sikiö muodostuu kuukautisverestä. Aristoteles piti jälkimmäistä näkökantaa parempana lisäten, että miehen siemenneste sai kuukautisveren hyytymään, aivan kuten maito juoksettuu juustoksi.

Koraanin näkemys sikiönkehityksestä

Koraanin kuvaus sikiönkehityksestä kertoo sitä vastoin meille, että:

1. sikiö ei ole pienoiskuva aikuisesta, vaan se kehittyy asteittain (71:13-14, 23:12-14, 22:5) ja että
2. sikiö muotoutuu sekä miehen että naisen ruumiinnesteistä (76:2).

Asiaan liittyvä hadith vahvistaa Koraanin käsityksen, mutta merkillistä kyllä, vastoin Koraanin ja hadithien kertomaa, monet muslimitiedemiehet saivat vaikutteita Aristoteleeltä ja toistivat hänen virheensä. Oli kyllä useita, jotka uskoivat enemmän Koraanin ja hadithien antamaan käsitykseen ja noin 700 vuotta Koraanin ilmestymisen jälkeen Ibn Ha ar al-Asqalani kommentoi aihetta sanoen: "Monet anatomit väittävät, ettei miehen siemennesteellä ole mitään osuutta lapsen syntymiseen. He väittävät, että sen ainoa tehtävä on saada kuukautisveri hyytymään... Mutta Profeetan hadith on heidän mielipiteitään vastaan. Miehen sperma on tosiasiassa yhtä paljon osallinen sikiön kehittymiseen kuin naisen vastaava neste on."

Katsantokanta sikiönkehitykseen muuttuu

Teoria sikiöstä aikuisen pienoismallina säilyi Euroopassa aina 1800-luvulle asti, ja sen mukaan luultiin ihmisen täydellisen miniatyyrin olevan olemassa joko naisen munasolussa tai miehen spermassa ja sen vain kasvavan kohdussa. Tästä teoriasta luovuttiin asteittain ja se oli jo menettänyt merkityksensä 1900-luvulle tultaessa. Von Bacr (1829-37), jota kutsuttiin embryologian isäksi, tunnisti naisen munasolun. Munasolun jakautumisen eli sen asteittaisen kehittymisen sikiöksi näyttivät toteen 1839 Schwann ja Schleiden. 1875 Hertwig kuvaili, kuinka siittiö hedelmöitti munasolun. 1883 Von Benden saattoi osoittaa, että sekä miehen siittiö että naisen munasolu toivat sikiöön saman määrän kromosomeja. Kuitenkin vasta 1900-luvulla saatiin selville, kuinka ja milloinka sikiön sukupuoli määräytyi ja kuinka ja milloinka selkäranka, lihaksisto ja aistit kuten näkö ja kuulo sekä hermojärjestelmä ja niin edelleen kehittyivät. On siksi enemmän kuin merkillepantavaa, että Koraanista ja haditheista voimme löytää virheettömän tarkkoja ja yksityiskohtaisia viitteitä tästä aiheesta.

Nykyajan käsitys sikiönkehityksestä

Ensimmäinen toisiaan seuraavista sikiön kehitysasteista on (nutfah), sukusolut, joista sitten muodostuu (nutfah amshaj) tsygootti, hedelmöitynyt munasolu. Koraanissa on selvästi sanottu (75:36-40, 53:45-46, 59:58-59), että sikiön sukupuolen määrää miehestä tuleva siemenneste (sperman x- tai y-kromosomit). Koraani painottaa myös kyseessä olevan vain pisara nestettä, mikä viittaa siihen, että siittiöiden osuus siemennesteestä on vain 0,5 %.

Tsygootista kehittyy alaqah, se joka riippuu irrallaan ja sitten kiinnittyy kohdunseinämään. Termin alaqah äärimmäisen tarkka määrittely siinä prosessissa, kun tsygootti kiinnittyy, juurtuu ja saa ravintonsa kohdussa, on silmiinpistävää tr. Al-barrin selvityksessä.

Alaqah kehittyy mudghahiksi (joksikin, joka muistuttaa pureskeltua möykkyä), josta sitten erottuu selkäranka ja lihaksisto. Mudghah-asteeseen kuuluu myös sen alueen kehittyminen, josta kasvot, korvat ja niska muodostuvat, mihin viittaavat ne "hampaanjäljet", jotka antavat sikiölle pureskellun möykyn ulkonäön. Vertaa tätä Koraanin (22:5) termiin mukhlaqa ja ghairu mukhlaqa, muodottoman möykyn kehittyminen joksikin, joka alkaa saada muotoa! Tätä kehitysastetta pidetään nykyisin selvästi kriittisimpänä aikana sikiönkehityksessä, ja tällöin sikiö on herkimmillään erilaisten tekijöiden suhteen, jotka voivat aiheuttaa synnynnäisiä epämuodostumia.

Koraani sanoo jakeessa 2:259, kayfa nanshuzu-ha thumma naksu-ha lahma, ... Nanshuzu-ha , kömpelösti käännettynä jotenkin "kuinka annamme niiden nousta", on vähintään yhtä täynnä informaatiota kuin moderni hakuteos.

Vanhempien geenit ovat ratkaisevia uuden yksilön ominaisuuksien kannalta. Koraanissa (80:17-19) sanotaan, että nutfah, miehen ja naisen sukusolut kantavat näitä ennaltamäärättyjä ominaisuuksia. Useat hadithit vahvistavat tämän päätelmän. Eräs Sahih Muslimin hadith toteaa tarkasti, että "40-42 päivää hedelmöittymisen jälkeen tulee enkeli kohtuun ja nutfah saa muodon, sen kuulo- ja näköelimet kehittyvät, selkäranka ja lihakset muotoutuvat ja iho kehittyy. Sitten enkeli kysyy, onko se poika vai tyttö, mikä on sen tuleva ammatti ja kuinka pitkän elämän se tulee elämään. Jumala antaa vastaukset ja enkeli kirjoittaa ylös kaiken, mitä tuleman pitää".

Hakuteokset kertovat, että sikiön seitsemännellä viikolla alkaa sukurauhasten kehittyminen. Sukurauhasten kehittymiskohdan osoitetaan Koraanissa (86:5-9) olevan selkärangan ja kylkiluiden välissä. Mikä tietysti onkin asian laita! Kun rauhaset sitten ovat muodostuneet, ne kehittyvät joko miehen tai naisen sukurauhasiksi ja täyttävät tehtävänsä sen mukaisesti. Veri ja hermoradat sekä imusolmukkeet pysyvät yhteenliittyneinä myös aikuisessa "alueella, joka on selkärangan ja kylkiluiden välissä".

"Hän niihin elämän palauttaa, joka ne alkujaankin elämään synnytti" (36:78) Tässä lyhyessä yhteenvedossa olemme tuoneet esille vain muutamia niistä vastaavuuksista, joita Koraanin tekstin, hadithien ja nykytiedon välillä on sikiönkehitykseen liittyen. Mikä on sitten tämän merkitys? Melkein kaikkien tässä lainattujen Koraaninsäkeiden pääteemana on muistuttaa ylösnousemuksesta ja ihmisen uudelleenluomisesta kuoleman jälkeen. Olemme vastakkain elämän suurten ja ihmeellisten tosiasioiden kanssa, jotka kertovat Luojan Armosta ja Kaikkivaltiudesta. Tieto sikiönkehityksen peräkkäisistä vaiheista ihmislapseksi, vain minimaalisen pienestä pisarasta ruumiinnesteitä, synnyttää pelon tunteen sen vastuun edessä, joka tätä ihmeellistä elämän syntyä seuraa. Tätä vastuuta elämästämme kannamme palatessamme Hänen luokseen, joka meidät loi, mittasi meille päivämme ja elätti meidät. Kuinka saatoimme epäillä sitä, välittääkö Luoja siitä, kuinka käytämme elämämme tai epäillä, herättäisikö Hän meidät jälleen eloon.

Nuo jakeet haastavat meidät ajattelemaan elämän ihmettä ja muistamaan, että se merkitsee paljon enemmän kuin vain kuoleman hetken miettimistä. Uskonnollinen vastuuntunne voi herätä, kun pohtii syntymän ihmettä, samoin kuin jos miettii kuoleman mysteeriä. Mitkään sikiönkehityksestä kertovat hakuteokset eivät voi inspiroida sellaisiin pohdintoihin. On tietysti hyvin tärkeää tietää, että kaikki se tieto, joka Koraanissa äärimmäisen tarkkoina kuvauksina ja kuitenkin yksinkertaisessa ja helposti käsitettävässä muodossa annetaan, on oikeaa ja että kaikki nykyajan tieteelliset löydökset voivat sen vahvistaa.

HUOM! Annetut Koraanin jakeet viittaavat Koraanin Youssuf Alin englanninkieliseen käännökseen.