Perjantairukous

Perjantai - Yawm al-Jum'a (kokoontumispäivä) arabiaksi - on pakollisen yhteisrukouksen päivä ja siten sillä on erityinen uskonnollinen ja sosiaalinen merkitys muslimille. Vaikka onkin parempi rukoilla kaikki päivittäiset rukoukset yhdessä muiden kanssa, se ei ole välttämätöntä. Toisaalta jokaisen aikuisen muslimimiehen velvollisuus on osallistua perjantain yhteisrukoukseen. Naisille se on vapaaehtoista. Jum'a-rukoukseen valmistauduttaessa tulee käydä suihkussa tai kylvyssä aamulla, pukea ylleen puhtaat vaatteet ja välttää syömästä ruokaa, joka aiheuttaa pahanhajuisen hengityksen, kuten sipulia tai valkosipulia. Perjantairukous suoritetaan aina moskeijassa, jos se vain on mahdollista. Maissa, joissa on hyvin vähän moskeijoita, voidaan käyttää muita tarkoitukseen sopivia kokoontumispaikkoja. Yhteisöön kuuluvien muslimien velvollisuus on järjestää jokin pysyvä paikka Jum'a-rukousta varten. Perjantairukouksen aika on heti, kun aurinko on ylittänyt lakikorkeutensa. Perjantairukous vastaa siis keskipäivän rukousta arkipäivisin.

Jum'a-rukousta johtaa, kuten muitakin yhteisrukouksia, yhteisön valitsema imaami (johtaja). Rukousta edeltää imaamin puhuma saarna (khutba). Saarna on osa palvontaa, ja sen aikana kenenkään ei pidä puhua tai tehdä muuta kuin keskittyä täysin kuuntelemaan. Saarna on kaksiosainen ja osien välillä on pieni tauko. Ajankohtaiset aiheet, muslimien ongelmat (paikalliset tai universaalit) sekä Koraanin katkelmien tai uskonnon sääntöjen selittäminen ovat sopivia saarnan aiheita. Perjantaisaarnat ovat olleet ja ovat edelleenkin yksi keino opettaa muslimeja heidän velvollisuuksissaan, pitää heidät ajan tasalla ajankohtaisissa kysymyksissä ja vahvistaa uskovien keskinäisiä siteitä. Saarna tulee aloittaa ja päättää Jumalan ylistämiseen, tervehdyksien lähettämiseen profeetta Muhammedille (SAAS) ja rukoukseen kaikkien muslimien puolesta.

Saarnan jälkeen rukoillaan kaksi rakaa (kaksi rukouksen liikesarjaa). Rukous luetaan ääneen, erona muihin päiväsaikaan tehtäviin rukouksiin. Koska perjantai on muslimeille yhteisöllisen palvonnan päivä, se voi muistuttaa sapattia tai sunnuntaita juutalaisuudessa ja kristinuskossa. Samanlaisuus on kuitenkin enemmänkin ulkoista kuin todellista. Lepopäivän viettäminen noissa uskonnoissa nousee siitä olettamuksesta, että Jumala, Luoja, "lepäsi" seitsemäntenä päivänä "työskenneltyään" kuusi päivää taivaiden ja maan aikaansaamiseksi. Siksi pitäisi myös ihmisen levätä, kunnioituksesta Luojan "lepoa" kohtaan (ks. Exodus 20:8-1 1). Tällainen käsitys sotii perinpohjaisesti islamin oppeja vastaan. Kaikkivaltias Jumala ei väsy eikä tarvitse mitään lepoa "työstään". Mitään lepopäivää siinä merkityksessä ei islamissa ole. Muslimit voivat hoitaa normaaleja toimiaan ennen ja jälkeen perjantairukouksen. Jumala sanoo Koraanissa:

"Uskovaiset, kun kuuluu kutsu rukoukseen perjantaina, niin kiiruhtakaa palvelemaan Jumalaa ja jättäkää kauppatoimet. Tämä on teille parasta, jos haluatte ymmärtää. Mutta kun hartaus on päättynyt, hajaantukaa kukin suunnallenne ja etsikää Jumalan armoa pitäen Hänet lujasti mielessänne, jotta menestyisitte."

Eid al-Fitr ja Eid al-Adha

Eid tarkoittaa "onnen paluuta tai juhlailoa". Paaston päätösjuhlaa, Eid al-Fitr, vietetään 1. päivänä Shawwal-kuuta, paastokuukausi Ramadanin jälkeen ja uhrijuhlaa, Eid al-Adha, vietetään 10. päivänä Dhu-l-Hijjah-kuuta Mekan pyhiinvaellusmatkan, Hajjin jälkeen. Kun profeetta Muhammed (SAAS) tuli Medinaan, hän havaitsi kaupunkilaisten viettävän kaikenlaisia juhlia. Hän poisti nämä pakanalliset tavat ja sanoi muslimeille, että Jumala oli määrännyt heille vain kaksi juhlaa - yllämainitut kaksi Eidia.

Nämä kaksi juhlaa ovat jokaiselle muslimille kiittämisen ja iloitsemisen aikaa, niin kuin koko muslimiyhteisöllekin. Eid-al-Fitria vietetään Ramadan-paastokuukauden päättymisen johdosta ja Eid-al-Adhaa Hajjin päätyttyä sekä sen muistoksi, kun profeetta Aabrahamia koeteltiin pyytämällä häntä uhraamaan ainoa poikansa Ismael - tästä nimitys uhrijuhla. Sekä paastoaminen että pyhiinvaellus ovat palvontatekoja, jotka tehdään ainoastaan Allahin tähden. Vaikka juhlat antavatkin aiheen onneen ja iloon, ne eivät totisesti oikeuta kevytmielisyyteen, mässäilyyn tai liiioteltuun huvittelunhaluun. Juhlapäivinä tuntemamme aito ilo on henkistä iloa siitä, että olemme täyttäneet sen, minkä Jumala on määrännyt olemalla kurinalaisia ja hurskaita sekä omistautumalla yhteiseen palvontaan. Molemmat kaksi juhlapäivää alkavat rukouksella. Loppupäivä omistetaan almujen antamiselle ja ystävien ja sukulaisten luona vierailulle, vaihtaen tervehdyksiä ja lahjoja. Juhlat henkivät rauhaa ja anteeksiantamusta. Näissä tilanteissa tulee viimeistään unohtaa kaikki kauna muita lähimmäisiä kohtaan. Juhlien aikaan uudistetaan suhteet muihin ihmisiin veljeyden hengessä.

Juhlarukouksen aika on auringonnousun ja puolenpäivän välillä, ja se suoritetaan kuten perjantairukous aina yhteisesti. Jos naiset rukoilevat mieluummin kotona, voivat he kuitenkin tehdä niin. Ennen rukoukseen tuloa peseydytään kylvyssä ja puetaan ylle puhtaat vaatteet. Juhlarukous muodostuu kahdesta rakaasta ja siinä on kuudesta kuuteentoista ylimääräistä takbiria (Allabu akbar - Jumala on Suuri), joita seuraa kaksiosainen saarna (khutba), perjantairukouksen tapaan. Eid-al-Fitrin saarnassa tulee yhteisön henkisen johtajan, imaamin, muistuttaa ihmisiä heidän velvollisuudestaan maksaa Zakat al Fitr, pakollinen vero (muutama euro/hlö). Eid-al-Adhan saarnassa imaamin tulee korostaa uhrauksen velvollisuutta. Lammas tai karitsa (taloutta kohden) tai lehmä (seitsemää taloutta kohden) uhrataan juhlapäivänä tai kahtena sitä seuraavana päivänä, eli 10:ntenä, 11:ntenä tai 12:ntena Dhu-l-Hijjah-kuuta. Kolmasosan lihasta saa perhe itse ja jäljelle jäävä osa jaetaan köyhille ja annetaan lahjaksi sukulaisille ja ystäville.

Suomessa ja Ruotsissa kotona teurastaminen tai teurastaminen uskonnollisena riittinä on kiellettyä, joten juhlaa ei voida viettää traditionaaliseen tapaan. Pyhiinvaellus ja siihen kuuluvien riittien suorittaminen on mahdollista mihin vuodenaikaan tahansa, mutta tällöin on kyse Umrasta ("pienestä pyhiinvaelluksesta") eikä varsinaisesta Hajjista.