Ensimmäisessä Tawhidista kertovassa kappaleessa määriteltiin Tawhid ar-Rubuubiyyah (Jumalan ykseys) siten, että ihminen kaikissa suhteissaan Allahin kanssa pitää Häntä Luojana ja maailmankaikkeuden Ylläpitäjänä. Universumin ja kaiken siinä olevan luominen, ylläpitäminen ja lopulta tuhoaminen tapahtuu Allahin määräyksestä ja sekä menestys että epäonnistumiset tapahtuvat Allahin tahdosta. Mutta ihminen on kautta aikojen ihmetellyt, olisiko jotakin keinoa tietää etukäteen, onko tulossa hyviä vai huonoja aikoja. Sillä jos olisi etukäteistietoa, voisi välttää onnettomuudet ja varmistaa itselleen onnen. Ikimuistoisista ajoista ovat jotkut henkilöt valheellisesti väittäneet omaavansa kyvyn nähdä salattuun, ja tietämätön kansa on kerääntynyt heidän ympärilleen ja maksanut suuria summia päästäkseen osalliseksi tuosta tärkeästä tiedosta. Osasta noista keinoista välttää epäonnea tuli yleisesti tunnettuja, ja siten useimmissa yhteiskunnissa on käytössä monenlaisia onnenamuletteja. Ja osasta noista kuvitelluista tulevaisuuden selvittämisen salatieteistä tuli yleisesti tunnettuja, ja erilaisia ornamentteja ja niiden tulkintoja voidaan löytää kaikista sivilisaatioista. Osa noista taidoista pysyi kylläkin salaisina ja niitä on opetettu sukupolvelta toiselle erilaisen okkulttisen tiedon muodossa sekä magian ja ennustamisen taitoina. On hyvin tärkeää, että näihin tapoihin kehitetään selkeä islamilainen näkökanta, koska ne ovat niin tavallisia ihmisyhteisöissä. Voi olla, että jos niitä ei ymmärretä kunnolla, muslimi voi lopulta langeta suureen Shirkiin, jonka vaara niiden harjoittamisessa piilee. Seuraavat neljä oppituntia käsittelevätkin lähemmin islamin asennetta näihin väittämiin, jotka nousevat vastustamaan Allahin ainutlaatuisia ominaisuuksia (Sifaat) ja kääntyvät palvomaan (Ibaadah) luotua. Jokaista väitettyä asiaa tullaan analysoimaan Koraanin ja profeetan (saas) Sunnan perusteella, ja jokaiseen tullaan soveltamaan islamilaista sääntöä suuntaviivaksi niille, jotka vilpittömästi etsivät totuutta Tawhidista.

Taikausko/Noituus

Arabeilla oli profeetta Muhammedin (saas) aikana tapana kantaa rannerenkaita, sormuksia, helminauhoja, simpukoita jne, taikakaluina suojelemaan pahalta tai tuomaan onnea. Erilaisia talismaneja ja amuletteja voidaan löytää kaikkien uskontojen keskuudesta maapallolla. Kuten aikaisemmilla oppitunneilla on mainittu, on uskominen taikuuteen, amuletteihin tai talismaneihin, vastoin todellista uskoa Allahin Herruuteen (Rubuubiyah), koska tällöin uskotaan luoduilla esineillä olevan voiman torjua pahaa tai tuoda onnea. Islam vastustaa kaikkia näitä uskomuksia, joita ilmeni Arabiassa profeetan (saas) viimeisinä aikoina ja antaa pohjan, jolta tuomita ja kieltää erilaiset taikauskoiset tavat ja uskon yliluonnolliseen, missä tahansa näitä tavataankin. Ne uskomukset luovat ideologisen pohjan epäjumalanpalvonnalle useimmissa pakanallisissa yhteisöissä ja taikausko sekä noituus ovat epäjumalanpalvonnan muotoja. Niiden läheisyys voidaan helposti havaita katolisessa kristinuskossa, jossa profeetta Jeesus on ylennetty jumalaksi, jossa palvotaan hänen äitiään Mariaa ja pyhimyksiä ja jossa heitä esittäviä kuvia, patsaita ja medaljonkeja säilytetään sekä vaalitaan, jotta ne toisivat onnea. Kun ihmiset profeetan (saas) aikana omaksuivat islamin, säilyttivät he usein edelleen osan taikauskoaan, joka yleisesti Arabiassa tunnettiin nimellä Tamaa'im (yks. Tamiimah). Tämän seurauksena on säilynyt monia profeetan (saas) lausumia, joissa hän ankarasti kieltää sellaiset tavat. Seuraavassa on vain muutamia esimerkkejä:

"Imran ibn Husayn kertoi, että kun profeetta (saas) näki metallisen renkaan jonkin miehen olkavarressa, hän sanoi tälle: "Mitä sinulla on käsivarressasi! Mikä tuo on?" Mies vastasi sen olevan siinä suojelemassa häntä sairaudelta, jonka nimi oli al-Waahinah. Profeetta (saas) sanoi silloin:

"Heitä se pois, sillä se voi ainoastaan tehdä sinusta heikomman. Ja jos kuolisit sitä kantaen, et koskaan onnistuisi."

Kuparisten, messinkisten tai rautaisten sormusten, rannerenkaiden tai nilkkarenkaiden pitäminen, sairaiden parantuakseen tai terveiden säästyäkseen sairauksilta, on ankarasti kiellettyä. Sellaiset tavat rikkovat myös kieltoa vastaan parantaa sairauksia sellaisilla lääkkeillä, jotka ova Haram (kiellettyjä), ja profeetta (saas) on sanonut:

"Parantakaa toistenne sairauksia, mutta älkää hoitako sairaita kielletyillä asioilla."

Abu Waaqid al-Laythi kertoi myös, että kun Allahin lähettiläs (saas) lähti Husayniin (viimeiseen suureen taisteluun profeetan (saas) ja Arabian epäuskoisten välillä), he ohittivat puun, jota kutsuttiin nimellä Dhaatu Answaat (se, josta riippuu esineitä). Epäjumalanpalvelijoilla oli tapana ripustaa aseitaan sen oksille menestyksen saamiseksi. Jotkut Sahaabah'eista (seuralaisista), jotka olivat uusia islamissa, pyysivät profeettaa (saas) valitsemaan heille vastaavan puun. Profeetta (saas) vastasi: "Subhaanallah! Tuo on aivan samaa, mitä Mooseksen kansa sanoi hänelle:

"Tee meille jumala, heidän jumaliensa kaltainen."

Kautta sen, jonka käsissä sieluni on, te kaikki tulette seuraamaan edeltäjäinne esimerkkiä."

Tässä hadithissa profeetta (saas) ei pelkästään kiellä onneatuottavia loitsuja, vaan näkee myös ennalta, että muslimit tulevat matkimaan kristittyjen ja juutalaisten tapoja. Dhikr (rukousnauha) ei eroa niistä rukousnauhoista, joita buddhistit, hindut ja kristityt käyttävät. Mawlid (profeetan (saas) syntymäpäivän viettäminen) matkii joulua, ja monien muslimien pyhimysten ja esi-isien muistelu ei periaatteeltaan eroa kristinuskon vastaavista ilmiöistä. Profetia on jo toteutunut! Profeetta (saas) korosti erityisesti amulettien kantamisen pahuutta kutsumalla Allahin kirouksen niiden ylle, jotka sitä tekevät. Uqbah ibn 'Aamir kertoi profeetan (saas) kerran sanoneen:

"Tuokoon Allah epäonnea ja vaikeuksia niille, jotka kantavat talismania tai pukevat sellaisen muille."

Profeetan (saas) seuralaiset noudattivat tarkasti profeetan (saas) määräyksiä, mitä tuli loitsuihin ja amuletteihin. On säilynyt tietoa useista tapauksista, joissa he avoimesti asettuivat vastustamaan sellaisia tapoja yhteiskunnassa ja perheidensä keskuudessa, missä niitä vain tapasivat. Urwah kertoi, että kun Sahaabim, Hudhayfah, kävi sairaan miehen luona ja näki hänen käsivarressaan renkaan, kiskoi hän pois ja rikkoi sen. Sitten Hudhayfah lausui jakeen [4]

"Ja useimmat heistä eivät usko yhteen Jumalaan, vaan asettavat muita jumalia Hänen vertaisikseen"

Toisessa tapauksessa hän koskettaessaan sairaan miehen käsivartta huomasi sen ympäri kiedotun Khaytin (narun). Kun hän kysyi mieheltä, mikä se oli, tämä vastasi: "Se on sellainen, jossa on erityisesti minua varten tehty loitsu". Hudhayfah repi sen pois miehen käsivarresta ja sanoi: "Jos olisit kuollut tuo päälläsi, en olisi rukoillut hautajaisrukousta puolestasi!" [5] Adbullah ibn Masoudin vaimo Zaynab kertoi, että erään kerran kun Ibn Masoud näki hänellä kaulanauhan ja kysyi, mikä se oli, hän vastasi: "Se on nauha, johon on lausuttu loitsu auttamaan minua." Mies kiskaisi nauhan hänen kaulastaan, särki sen ja sanoi: "Totisesti Abdullahin perhe ei tarvitse mitään Shirkiä! Olen kuullut Allahin lähettilään (saas) sanovan, että loitsut, talismanit ja noituus on Shirkiä." Zaynab vastasi: Miksi sanot noin? Minulla oli nykimistä silmässä, ja kun menin juutalaisen sen ja sen luokse, hän luki loitsun ja se lakkasi nykimästä!" Ibn Masoud vastasi: "Totisesti se oli vain paholainen, joka kosketti sitä kädellään, ja kun sinut noiduttiin, hän lähti. Olisi riittänyt, jos olisit sanonut kuten profeetta (saas) tapasi sanoa: (Idh-habil-ba's Rabban-naas washfi antash-shaafee Laa shifaa' illaa shifaa'uk shiffaa'an laa yughaadiruhu saqarmaa)" (Ota pois kärsimys, Oi Herra, ihmisiltä ja paranna se kokonaan, sillä Sinä olet todellinen parantaja. Ei ole muuta lääkettä kuin Sinun lääkkeesi; lääke, jonka jälkeen ei mitään sairautta ole!" [6]

Sääntöjä taikauskosta/noituudesta

Kuten aiemmin mainittiin, ei amulettien, talismanien ja taikauskon kieltäminen rajoitu vain niiden arabialaisiin muotoihin, jotka profeetta (saas) nimesi. Missä tahansa esineitä käytetään samaan tarkoitukseen, sama kielto koskee myös niitä. Erilainen taikauskon harjoittaminen on laajalle levinnyttä länsimaissa tänä päivänä, huolimatta teknologisesta kehtyksestä ja tieteellisistä edistysaskeleista. Monista taikakaluista on tullut niin kiinteä osa arkipäivää, että harvat ihmiset edes pysähtyvät miettimään niitä, ja kuitenkin niiden alkuperää tarkemmin tutkittaessa paljastuu Shirk selvästi niiden perustaksi. Seuraavassa on vain joitakin esimerkkejä suosituista länsimaisista talismaneista:

Jäniksen tassu:

Jäniksen takatassua tai sen kuvaa kultaisena tai hopeisena kantavat miljoonat ihmiset lännessä onnenamulettina sormuksissa tai kaulanauhoissa. Tämän uskomuksen alkuperä on jäniksen tavassa tömistää takatassuaan maahan. Esi-isät uskoivat jäniksen voivan puhua maahisten kanssa, kun se tömisti tassullaan maahan. Siksi takatassu otettiin talteen välittämään toiveita hengille tai tuomaan onnea.

Hevosenkenkä:

Monissa taloissa lännessä on hevosenkenkä naulattuna oven yläpuolelle ja miniatyyrikappaleita kannetaan myös riipuksissa, avaimenperissä tai kaulaketjuissa, uskoen niiden tuovan onnea. Tämän uskomuksen alkuperä löytyy kreikkalaisesta mytologiasta. Antiikin Kreikassa hevosia pidettiin pyhinä eläiminä. Talon oviaukon yläpuolelle ripustetun hevosenkengän uskottiin tuovan onnea. Kengän aukinaisen pään oli kuitenkin osoitettava ylöspäin, jotta onni säilyisi. Jos se osoitti alaspäin, onnen uskottiin valuvan pois. Amuletteihin uskominen antaa luoduille esineille jumalallisen voiman poistaa onnettomuudet ja sellaisille, jotka niihin uskovat se merkitsee, että he rajoittavat Allahin Herruudessaan (Rubyybiyah) luotujensa asettamiin rajoihin. Tosiasiassa he uskovat amulettien olevan voimakkaampia kuin Allah, koska niiden uskotaan estävän onnettomuudet, jotka Allah on ennalta määrännyt. Siksi onnenkaluihin uskominen on selvä Shirkin muoto, kuten Ibn Masoud sanoi hadithissa, joka edellä kerrottiin.

Koraani amulettina:

Seuralaiset (Sahaabah), kuten Ibn Masoud, Ibn Abbaas ja Hudhayfah olivat kaikki sitä vastaan, että Koraania käytettiin kannettavien loitsujen lähteenä. Jotkut Taabiuun-koulukunnat (profeetan (saas) seuralaisten oppilaat) sallivat sen, mutta useimmat olivat sitä vastaan. Mutta talismaneja koskevan hadithin teksti ei tee mitään eroa loitsuille, jotka sisältävät Koraania ja niille, jotka eivät sitä tee. Ja meillä ei ole mitään todisteita siitä, että profeetta (saas) olisi kantanut yllään Koraanin jakeita tai sallinut niitä kannettavan. Koraanin jakeiden kantaminen loitsuina on myös vastoin profeetallista tapaa torjua loitsut tai välttää pahaa. On Sunna lausua suuria 13-14 Koraanista ja suuran 2 jaetta 255, kun onnettomuus uhkaa. Ainoa keino saavuttaa menestystä myös Koraanissa on sen lukeminen ja sen harjoittaminen käytännössä. Profeetta (saas) sanoi: Kuka tahansa lausuu kirjaimenkin Allahin kirjasta, ansaitsee hyvän teon palkinnon, ja jokainen hyvä teko vastaa kymmenkertaisesti sen arvoa. En sano, että Alif Laam Miim on yksi kirjain, vaan että Alif on yksi kirjain, Laam on yksi kirjain ja Miim on yksi kirjain." [7] Koraanin kantaminen amulettina on samaa, kuin jos sairas mies saisi lääkäriltä reseptin, ja sen sijaan, että lukisi sen ja ottaisi lääkkeensä, hän taittelisi sen ja laittaisi pussissa roikkumaan kaulaansa, luullen siten paranevansa.

Niin kauan kuin joku luulee Koraanilla loitsumisen pitävän pahan poissa ja tuovan onnea, on hän antanut jollekin luodulle voiman peruuttaa sen, jonka Allah on jo päättänyt. Seuraus tästä on se, että hän luottaa siihen Allahin sijasta. Tämä on noituutta koskevan Shirkin ydin, joka käy selvästi ilmi seuraavasta kertomuksesta:

'Iisaa ibn Hamzah sanoi: "Kerran tulin tapaamaan Abdullah ibn Ukaynia ja Hamzah oli hänen kanssaan. Kysyin Abdullahilta: "Etkö kanna Tamiimahia (loitsua)?" Hän vastasi: "Suojelkoon Allah meitä sellaiselta! Etkö tiedä, että Allahin lähettiläs (saas) sanoi:

"Joka kantaa kaulanauhaa tai käsirengasta, luottaa siihen."

Tapa tehdä niin pieniä miniatyyri-Koraaneja, joita ei saata paljain silmin lukea, jotta niitä voitaisi kantaa riipuksena, houkuttelee Shirkiin. Vastaavat koristeet, joihin on kirjoitettu Aayatul Kursi miniatyyrikoossa, käytännössä lukukelvottomat, ja muunlaiset riipuksiksi tarkoitetut kirjoitukset, myös vievät kohti Shirkiä. Joka kantaa sellaista teosta pelkästään koruna, ei syyllisty Shirkiin, mutta useimmat käyttävät sellaista myös suojautuakseen pahalta, ja sellainen täyttää Shirkin tunnusmerkit islamilaisen Tawhidin periaatteen mukaan.

Muslimien on varottava käyttämästä Koraania onnenamulettina. Sen ripustaminen autoon, avaimenrenkaaseen, rannerenkaaseen tai kaulanauhaan samalla tavalla kuin ei-muslimit käyttävät erilaisia amulettejaan ja talismanejaan, avaa oven Shirkille. Siksi on pidettävä tarkasti huolta siitä, että poistaa uskostaan kaiken sellaisen, joka voi kutistaa puhtaan Tawhidin käsitteen.

Taikausko

Islamia edeltävässä Arabiassa oli tapana uskoa, että lintujen ja eläinten liikkeen suunta oli merkki onnesta ja epäonnesta, ja elämää suunniteltiin sellaisten merkkien perusteella. Tapaa lukea hyviä ja huonoja enteitä lintujen ja eläinten liikkeistä kutsuttiin nimellä Tiyarah, joka tulee verbistä Taara, mikä tarkoittaa "lentää". Esimerkiksi, jos joku lähti matkalle ja lintu lensi hänen ylitseen kääntyen vasemmalle, hän katsoi sen merkiksi uhkaavasta onnettomuudesta ja palasi takaisin kotiin. Islam torjui tällaiset tavat, sillä ne ovat vastoin Tawhid al-Ibaadahin ja Tawhid al-Asmaa was-Sifaatin periaatteita.

1. Kohdistamalla turvautumisen (Tawakkul) palvontamuoto muihin kuin Allahiin ja
2. Antamalla ihmiselle ominaisuus nähdä ennalta hyvä ja paha, ja mahdollisuus välttää Allahin määräämä kohtalo.

Profeetan (saas) lapsenlapselta al-Husainilta saadun hadithin perusteella saatettiin Tiyarayn kielto voimaan. Hän kertoi profeetan (saas) sanoneen:

"Kuka tahansa, joka tekee Tiyarayhia tai teettää sitä itselleen muilla, jolle ennustetaan tai joka kiroaa toisen, ei ole yksi meistä."

"Meistä" viittaa tässä islamilaiseen kansakuntaan. Siksi Tiyarahin katsotaan sulkevan siihen uskovan ihmisen islamin yhteisön ulkopuolelle. Profeetta (saas) julisti myös tyhjäksi Tiyarahin tehon toisessa hadithissa, jonka kertoi Muaawiyah ibn al-Hakam. Muaawiyah sanoi profeetalle (saas): "Jotkut meistä seuraavat lintujen merkkejä." Profeetta (saas) vastasi:

"Se on vain sellaista, jonka olette itse keksineet, joten älkää antako sen estää teitä."

Tämä tahtoo sanoa: älkää antako sen estää teitä tekemästä mitä haluatte, koska sellaiset merkit ovat ihmisen mielikuvituksen tuotetta eikä niillä ole todellisuuspohjaa. Allahin profeetta (saas) selitti selvästi, että Allah, kaikkein Ylistetyin, ei tehnyt linnun lentosuunnasta merkkiä millekään. Mikään menestys tai epäonnistuminen ei johdu niiden lentoreitistä eikä niitä voi siitä lukea, vaikka jotkut tapahtumat näyttäisivätkin tukevan tuota uskomusta.

Profeetan (saas) seuralaiset (Sahaabah) kielsivät täysin kaikenlaisen uskon lintujen merkkeihin, kun tapasivat sitä omassa tai oppilaidensa piirissä. Ikrimah esimerkiksi sanoi: "Kerran istuessamme Ibn Abbaasin seurassa lintu lensi ylitsemme ja raakkui. Eräs mies keskuudestamme huusi silloin: 'Hyvä! Hyvä! Ibn Abbaas oikaisi häntä sanomalla: 'Siinä ei ollut sen paremmin hyvää kuin pahaakaan." [11] Samoin hylkäsivät myös Taabiuunit (Sahaabien oppilaat) kaikki taikauskon muodot, joita ilmeni heidän omissa oppilaissaan muslimien kolmannessa sukupolvessa. Esimerkiksi kerran varis raakkui, kun Taawuus oli matkalla erään ystävänsä kanssa ja seuralainen sanoi: "Hyvä!" Taawuus vastasi: "Mitä hyvää siinä on? Älä enää jatka seurassani." [12]

On kylläkin yksi profeetan (saas) lausuma, joka esiintyy Sahih al-Bukharissa ja jonka merkitys on aika epäselvä:

"Kolmessa asiassa on huonoja enteitä: naisissa ja eläimillä ja hevosilla ratsastamisessa."

Aishah kielsi tuon kertomuksen ja sanoi: "Kautta Hänen, joka ilmoitti Furqaanin (Koraanin) Abul-Qaasimille [14], joka tuon kertoo, on valehdellut. Allahin lähettiläs (saas) sanoi, että tietämätön kansa tapasi sanoa: 'Tiyarahia (huonoja enteitä) on varmasti naisissa, hevosissa ja taakkoja kantavissa eläimissä." Sitten hän lausui jakeen:

"Mitään ei tapahdu maailmassa eikä teissä itsessänne, jota ei ole merkitty Pyhään kirjaan, ennenkuin Me annamme sen tulla ilmi."

Hadith on kylläkin aito, mutta sitä on tulkittava yhdessä toisen sitä selventävän kertomuksen kanssa, joka on tarkempi: "Jos huonoja enteitä olisi, niitä olisi hevosissa, naisissa ja asunnoissa." Tällöin profeetta (saas) ei vahvistanut huonojen enteiden olemassaoloa. Hän vain osoitti niitä kohteita, joissa niitä todennäköisimmin olisi ollut, jos ne olisivat totta. Syy siihen, että juuri nämä kolme kohdetta mainittiin, oli niihin liittyvien onnettomuuksien suuri määrä, joka perustuu niiden kolmen tärkeimpään osaan miehen elämässä. Profeetta (saas) opetti koko ajan erilaisia suojelevia rukouksia, joita tuli lausua ratsaille noustessa tai muuten ryhdyttäessä näihin kolmeen asiaan. Profeetta (saas) sanoi: "Jos joku teistä menee naimisiin naisen kanssa tai palkkaa palvelijan, on hänen otettava tätä otsatukasta kiinni, lausuttava Allahin, Ylistetyimmän, nimi, pyydettävä siunausta ja sitten sanottava:

(Allahumma inne as-aluka khayrahaa wa khayra maa jabaltahaa alayh wa a'oudhu bika min sharrihaa wa sharri maa jabaltahaa alayh)

Oi Allah, pyydän Sinulta parasta häneltä ja parasta, jonka olet tehnyt osaksi hänen luonnettaan. Etsin myös turvaa Sinulta Hänen pahuuttaan vastaan ja sitä pahuutta vastaan, jonka olet tehnyt osaksi hänen luonnettaan. Ja jos joku ostaa kamelin, ottakoon kiinni sen turvan yläosasta ja sanokoon saman." [15] On myös kerrottu profeetan (saas) sanoneen, että kun nousee hevosen selkään, on sanottava:

(A'oodhu bi kalimaatillaah at-taammaati min sharri maa khalaq)

Etsin turvaa Allahin täydellisistä sanoista, sitä pahaa vastaan, jonka Hän on luonut." [16]

Seuraavassa on toinen perimätieto, jonka katsottiin tukevan enteitä. Anas ibn Maalik lainasi Yahyaa ibn Saidia sanoessaan, että eräs nainen tuli Allahin lähettilään (saas) luokse ja sanoi: "Oi Allahin lähettiläs, oli talo, jossa oli monia asukkaita ja heillä ylettömiä rikkauksia. Sitten heidän lukunsa väheni ja rikkautensa haihtuivat. Voimmeko jättää sen?" Profeetta (saas) vastasi: "Jättäkää se, sillä sen on Allah kironnut." [17] Profeetta (saas) kertoi heille, että ei ollut Tiyarahia jättää talo, koska paikasta oli tullut psykologinen taakka heille kaiken koetun epäonnen ja yksinäisyyden takia. Se oli luonnollinen tunne, jolla Allah oli ihmisen varustanut. Aina ihmisen kokiessa onnettomuutta tai pahaa jonkin asian kanssa, hänellä on taipumus haluta niin kauas siitä kuin mahdollista, vaikka itse asia ei olisi aiheuttanut onnettomuutta. On myös huomattava, että kysymys esitettiin sen jälkeen, kun onnettomuudet olivat tapahtuneet, eikä ennen sitä. On oikein viitata johonkin paikkaan tai ihmisiin ja sanoa Allahin kironneen heidät niiden onnettomuuksien perusteella, jotka heitä kohtaavat. Kironneen siinä merkityksessä, että Allah rankaisee heitä joistakin heidän pahoista teoistaan. Samalla tavalla ihminen on taipuvainen rakastamaan ja haluaa olla lähellä sellaista asiaa, joka tuo hänelle onnea ja menestystä. Tämä tunne sinänsä ei ole Tiyarahia, vaikkakin jos se saa väärät mittasuhteet, se voi johtaa Tiyarahiin ja Shirkiin. Muutos tapahtuu silloin, kun ihminen yrittää välttää paikkoja ja asioita, joissa muilla on ollut epäonnea, tai yrittää saada selville, missä muilla on ollut menestystä. Hän alkaa antaa paikoille ja asioille onnen ja epäonnen leiman ja jatkossa hän ehkä alkaa jopa suorittaa erilaisia palvontamenoja siellä.

Fa'l (hyvä enne)

Anas kertoi profeetan (saas) sanoneen:

"Se ei ole tarttuvaa eikä Tiyarahia, mutta minä pidän Fa'lista." Seuralaiset kysyivät silloin: "Mitä sitten on Fa'l?" Hän vastasi: "Hyvä sana."

Että uskoo asioissa olevan huonoja enteitä, ilmentää huonoja ajatuksia Allahista, ja sentapaiset ajatukset sisältävät Shirkiä. Mutta vaikka usko hyviin enteisiin yleensä merkitsee myönteisempää lähestymistä Allahiin, on silti Shirkiä uskoa luotujen asioiden omaavan jumalallisia voimia. Sen vuoksi Sahaabit olivat erittäin epäileväisiä, kun profeetta (saas) sanoi pitävänsä Fa'lista, hyvästä enteestä. Profeetta (saas) selvitti tosin heille, missä rajoissa Fa'l on islamissa hyväksyttävää. Se on hyvää toivottavien termien käyttäminen. Esimerkiksi, antaa sairaalle lisänimi "Saalim" (terve) tai jollekin, joka on hukannut jotakin lisänimi "Waalid" (se, joka löytää). Näiden ja vastaavien sanojen käyttäminen kuvastaa toivoa ja tulevaisuudenuskoa epäonnen keskellä. Uskovien tulee olla optimistisia Allahin suhteen joka tilanteessa. [19]

Islamin säännöt enteistä ja taikauskosta

Edellä kerrotuista haditheista voidaan selvästi havaita, että Tiyarah on yleistä uskomista enteisiin ja taikuuteen. Lintujen liikkeistä ennustamisen tapa on hylätty täysin profeetan (saas) Sunnassa. Muinaiset arabit ottivat enteensä linnuista ja muut kansat ottivat ne jostakin muualta, mutta periaate on sama. Usein tutkittaessa tämäntyyppisen taikauskon lähteitä, tulee siinä ilmenevä Shirk selvästi esiin. Seuraavassa on vain joitakin esimerkkejä niistä lukemattomista enteistä, joita ilmenee länsimaissa:

Puun koputtaminen:

Kun joku on kiitollinen jostakin ja toivoo, ettei hänen onnensa muuttuisi, hän sanoo: "Koputa puuta." Samalla hän katselee ympärilleen löytääkseen puuta koputettavaksi. Tämän uskomuksen alkuperä on siinä ajassa, jolloin eurooppalaiset uskoivat jumalten asuvan puiden sisällä. Pyydettäessä puujumalalta palvelusta kosketettiin puuta. Jos toive täyttyi, kosketettiin puuta uudestaan jumalan kiittämiseksi.

Suolan kaatuminen:

Jos suolaa kaatuu maahan, monet uskovat jonkin onnettomuuden heitä kohtaavan, joten kaatunutta suolaa viskataan vasemman olan yli asian korjaamiseksi. Tämän enteen alkuperä on suolan kyvyssä säilyttää ruoka tuoreena. Tämän uskottiin johtuvan suolassa piilevästä taikavoimasta. Siten suolan kaatumisesta tuli varoitus pahasta. Koska luultiin pahojen henkien oleskelevan henkilön vasemmalla puolella, piti suolan heittämisen vasemman olan yli lepyttää niitä.

Peilin särkyminen:

Monet ihmiset uskovat, että jos rikkoo peilin vahingossa, siitä seuraa seitsemän vuoden onnettomuus. Antiikin ihmiset uskoivat, että heidän kuvajaisensa vedessä oli heidän sielunsa. Niinpä jos heidän kuvajaisensa tuhoutui (esim. Jonkun heittäessä soraa veteen), myös heidän sielunsa tuhoutui. Kun peilejä alettiin valmistaa, siirrettiin tämä uskomus myös niihin.

Musta kissa:

Kun musta kissa ylittää tien, merkitsee se epäonnea, uskovat monet. Tämä uskomus juontaa juurensa keskiajalle, jolloin uskottiin mustien kissojen olevan noitien lemmikkejä. Noitien uskottiin tekevän taikajuomiaan mustien kissojen aivoista, sammakoista, käärmeistä ja hyönteisistä. Jos noidan kissa eli seitsemän vuotta joutumatta pataan, uskottiin kissan muuttuvan noidaksi. Allahin luoduilla katsotaan tämän uskomuksen mukaan olevan Hänen kykynsä luoda myötä- ja vastoinkäymisiä. Myös onnettomuuden pelko ja menestyksen halu, jotka tulee kohdistaa ainoastaan Allahille, suunnataan luoduille tässä uskossa. Allah muistuttaa selvästi tästä käyttäessään itsestään nimitystä Aalim al-Ghayb (se, joka tietää näkymättömän). Allah saa myös profeetan (saas) tunnustamaan Koraanissa, että jos hän olisi nähnyt tulevaisuuteen, olisi hän välttänyt kaikki onnettomuudet (suura 7:188).

Usko enteisiin ja taikuuteen voidaan siis selkeästi luokitella tietynlaiseksi Shirkiksi kaikkien tärkeiden Tawhidin alueiden mukaan. Tätä sääntöä vahvistaa vielä sekin hadith, jonka kertoi Ibn Masoud ja jossa Allahin lähettiläs (saas) sanoi:

"Tiyarah on Shirkiä! Tiyarah on Shirkiä! Tiyarah on Shirkiä!"

Abdullaah ibn Amr ibn al-Aas kertoi myös profeetan (saas) sanoneen: "Kuka tahansa, jota Tiyarah estää tekemästä jotakin, on tehnyt Shirkiä." Seuralaiset kysyivät: "Miten se hyvitetään?" Hän vastasi: "Sanomalla:

(Allahumma laa khayra illaa khayruk wa laa Tayra illaa Tayruk wa laa ilaaha ghayruk). Oi Allah, ei ole muuta hyvää kuin Sinun hyväsi, ei muita lintuja kuin Sinun, eikä ole muuta hyvää kuin Sinä." [21]

Edellä kerrotuista haditheista voidaan nähdä, ettei Tiyarah rajoittunut lintuihin. Se käsittää kaikki taikauskon muodot. Niiden ilmenemistavat vaihtelevat paikasta ja ajasta riippuen, mutta aina ne ovat samalla tavalla Shirkiä.

Siksi kaikkien muslimien on välttämätöntä tarkoin kaihtaa kaikkia tunteita, jotka vievät heitä pois uskostaan. Ja jos he epähuomiossa unohtavat velvollisuutensa, heidän tulee hakea turvaa Allahista ja lausua aiemmin kerrottu du'aa (rukous). Tätä aluetta voidaan pitää liian vähäpätöisenä, että siitä tehtäisiin näin suurta numeroa. Mutta islamin kannalta se on tärkeä, sillä se voi toimia kasvualustana suurelle Shirkille. Epäjumalten, idolien, ihmisten jne. palvomista ei synny yhtäkkiä. Sellaiset tavat ovat vaatineet pitkän ajan tullakseen esille. Ihmisen uskoa Allahin ykseyteen nakerrettiin pikku hiljaa, jolloin suuren Shirkin siemen alkoi juurtua ja kasvaa. Mutta islam koettaa, opastamalla ihmistä hänen kaikilla elämänalueillaan, kitkeä pahan siemenen ennen kuin se pääsee itämään ja tuhoamaan muslimien uskon perustan.