Tawhidin tarkastelu ei voi olla täydellistä ilman, että analysoidaan tarkasti sen vastakohtaa, joka on Shirk. Ensimmäisessä oppitunnissa mainittiin Shirk ohimennen antaen esimerkki siitä, milloin Tawhid kumoutuu. Tällä kertaa tutkimme Shirkiä omana aiheenaan, jonka tärkeyttä Allah on Koraanissa painottanut:

"Totisesti Jumala ei anna anteeksi, että palvellaan jotakuta Hänen vertaisenaan. Hän saattaa antaa anteeksi, kenelle tahtoo, muun kaiken paitsi tämän."

Koska Shirkin synti on samaa kuin kieltäisi itse ihmisen luomisen tarkoituksen, on se Jumalan mukaan vakava synti, ja sellaisena anteeksiantamaton. Shirk tarkoittaa sanatarkasti kumppanuutta, jakamista tai rinnastamista, mutta islamissa se merkitsee kumppaneiden asettamista Jumalan rinnalle missä tahansa muodossa. Seuraava analyysi Shirkistä on jaettu samojen otsikoiden alle, joka tulivat esille Tawhidia käsiteltäessä. Katsokaamme kuinka Shirk voi ilmetä käsitteiden Rubuubiyah (Herruus), Asmaa wa-Sifaat (jumalalliset nimet ja ominaisuudet) ja lopuksi Ibaadah (palvonta) yhteydessä.

Rubuubiyahia koskeva Shirk

Tämän lajin Shirk on sellaista, että joko uskotaan muiden jakavan Allahin herruuden luomakunnassaan joko Hänen vertaisinaan tai melkein vertaisina, tai uskotaan että mitään luomakunnan Herraa ei ole olemassa. Useimmat uskonnolliset järjestelmät asettuvat ensiksi mainitun Shirkin alle Rubuubiyahin kyseessä ollessa, kun taas filosofeilla ja heidän ajatusjärjestelmillään on taipumus kuulua jälkimmäisenä mainittuun lajiin

A) Rinnastamisen Shirk

Tämän otsikon alle kuuluvat järjestelmät, joiden mukaan on yksi Jumala tai jokin luodun yläpuolella oleva voima, jonka vallan jakavat pienemmät jumalat, henget, kuolevaiset, taivaankappaleet tai maalliset kohteet. Teologit ja filosofit kutsuvat tällaisia uskonyhteisöjä tavallisesti joko monoteistisiksi (on yksi Jumala) tai polyteistisiksi (on useita Jumalia). Islamin mukaan nämä järjestelmät ovat polyteistisia ja monet niistä edustavat eriasteista poikkeamista siitä jumalallisesti ilmoitetusta uskonnosta, joka alun perin rakentui Tawhidille.

Hindulaisuudessa pidetään korkeinta jumaluutta Brahmania muuttumattomana ja ikuisena, abstraktina persoonattomana absoluuttisena olevaisena, jossa on kaiken alku ja loppu. Brahma-jumala on personoitu maailmankaikkeuden luoja, joka muodostaa kolminaisuuden säilyttäjäjumalan, Vishnun, ja tuhoajajumalan, Shivan kanssa. Rubuubiyahia koskeva Shirk ilmenee hindulaisuudessa siten, että se jakaa Jumalan luodun, tuhoavan ja säilyttävän voiman muiden jumalien kanssa.

Kristinuskon mukaan Jumalassa on kolme persoonaa: Isä, Poika (Jeesus) ja Pyhä Henki. Näitä kolmea persoonaa pidetään yhtenä kokonaisuutena, eli ne ovat osa samaa "olevaista". Profeetta Jeesus on korotettu jumalallisuuteen ja hän istuu Jumalan oikealla puolella, tuomiten valtakuntaansa. Pyhä Henki heprealaisen Raamatun mukaan on Jumalan väline Hänen käyttäessään luovaa mahtiaan. Tästä seuraa, että kristinuskon Rubuubiyahia koskeva Shirk ilmenee siinä, että Jeesus ja Pyhä Henki ovat Jumalan kumppaneita jakaen Hänen valtaansa, että Jeesus yksin lausuu tuomioita valtakunnassaan ja kristittyjen uskossa siihen, että he saavat johdatusta ja apua Pyhältä Hengeltä.

Yoruba-uskonnossa, jota seuraa 10 miljoonaa ihmistä Länsi-Afrikassa (pääasiassa Nigeriassa), on yksi suvereeni Jumala, Olorius tai Olodumare (taivaan Herra). Mutta nykyisen Yoruba-uskonnon luonteeseen kuuluu, että palvotaan lisäksi useita Orisha-jumalia, joten uskontoa pidetään selkeästi polyteistisena. Siksi Yorubassa tehdään Shirkiä Rubuubiyahin suhteen, siirtämällä kaikki Jumalalle kuuluva toiminta pienemmille jumalille ja hengille.

Monien suufien (muslimimystikkojen) keskuudessa vallitsee usko "Rijaal al-Ghayb"iin (henkien valtakunta), "Qutub"-nimisessä paikassa oleskeviin päälliköihin, jotka sieltä käsin ohjaavat maailman asioita.

B) Kieltämisen Shirk

Tämä osa-alue kattaa ne erilaiset filosofiat ja ideologiat, jotka kieltävät täysin tai osittain Jumalan olemassaolon. Toisin sanoen tietyissä tapauksissa julistetaan, ettei Jumalaa ole (ateismi), kun taas toisissa Hänen olemassaoloonsa uskotaan, mutta se tapa, jolla Hänen oletetaan syntyneen, itsessään kieltää Hänen olemassaolonsa (panteismi).

On joitakin vanhoja uskonnollisia järjestelmiä, joissa Jumalaa ei ole, kuten muun muassa Gautama Buddhan perustama buddhismi. Aikaisemman ja tiukemman buddhismin tulkinnan mukaan on selvää, että ei ole mitään Jumalaa, vaan ihmisen pelastus riippuu vain hänestä itsestään. Niinpä tämä buddhismin vanhempi suuntaus voidaan nähdä esimerkikkinä Rubuubiyahin Shirkistä, jossa Jumalan olemassaolo täysin kielletään.

Toinen vanha esimerkki on faarao, joka eli profeetta Mooseksen aikana. Allah mainitsi Koraanissa, että hän kielsi Jumalan olemassaolon ja väitti Moosekselle ja Egyptin kansalle, että hän, faarao, oli ainoa todellinen herra luomakunnassa. Allah siteerasi häntä hänen sanoessaan Moosekselle:

"Jos otat jumalaksesi jonkun muun kuin minut, panen sinut vankien joukkoon"

ja kansalle

"Minä olen teidän ylin herranne."

Darwinin (k. 1882) teoria ihmisestä korkeamman luokan apinana hyväksyttiin ja sisällytettiin sosialististen tiedemiesten ja filosofien teorioihin 1800-luvulla, koska se antoi Jumalan olemassaolon kieltämiselle tieteellisen pohjan. Heidän mukaansa uskonto kehittyi animaalisesta monoteistiseksi sitä mukaa, kun ihmisen sosiaalinen evoluutio eteni riippumattomista yksilöistä kansallisvaltioon ja hänen psykologinen evoluutionsa apinasta ihmiseksi.

He yrittivät vältellä luomisen kysymyksiä väittämällä, että ketään ei ollut ja muuttamalla Allahin alkamattomuuden tai päättymättömyyden ominaisuuksia joksikin luoduksi. Ne, jotka tänä päivänä uskovat tähän, ovat Karl Marxin seuraajia, kommunisteja ja sosialistisia tiedemiehiä, joiden mielestä kaiken olemassaolon alku on sarjassa liikkeitä. Sitä paitsi heidän mielestään Jumala on kuvitelma, jonka on luonut hallitseva luokka oikeuttaakseen valtansa ja johtaakseen sorrettujen massojen huomion pois heidän elinolosuhteidensa todellisuudesta.

Yksi esimerkki tämän lajin Shirkistä muslimien keskuudessa on monien suufien, kuten Ibn Arabin, käsitys, että vain Allah on olemassa (kaikki on Allah ja Allah on kaikki). He kieltävät Allahin erillisen olemassaolon ja sitä kautta he kieltävät Hänen olevan olemassa.

Al-Asmaa was-Sifaatia koskeva Shirk

Tähän Shirkin luokkaan kuuluvat sekä uskottomien tapa antaa Allahille Hänen luotujensa ominaisuuksia että kuvata luotuja Jumalan nimin ja ominaisuuksin

a) Inhimillistämisen Shirk

Tässä al-Asmaa was-Sifaatia koskevassa Shirkin lajissa Allahille annetaan ihmisten tai eläinten olemus ja ominaisuudet. Koska ihminen on ylempänä kuin eläin, käyttävät epäjumalanpalvojat useimmiten ihmisen muotoa esittämään personifioitua Jumalaa. Niinpä Luojaa kuvaillaan maalauksissa, veistoksissa jne. ihmisen hahmossa sellaisine fyysisine piirteineen, jotka kuvaavat Hänen palvojiaan. Esimerkiksi hindut palvovat lukemattomia aasialaisen miehen näköisiä epäjumalia, ja he katsovat olevansa Jumalan ilmentymiä luomakunnassa. Että modernit kristityt pitävät profeetta Jeesusta Jumalan inkarnaationa; että Luojasta tuli luotu, on toinen hyvä esimerkki tämäntyyppisestä Shirkistä. Monet suuret maalarit, kuten Michelangelo (k. 1565), maalasivat kuvia Jumalasta vanhana alastomana eurooppalaisena miehenä, jolla oli pitkä valkea tukka ja parta.

b) Jonkun/jonkin jumalaksi korottamisen Shirk

Tämän tyypin al-Asmaa was-Sifaatin Shirk viittaa tapauksiin, joissa luoduille olennoille tai asioille annetaan Allahin nimiä tai ominaisuuksia. Esimerkiksi vanhojen arabialaisten epäjumalanpalvojien tapana oli antaa jumalilleen Jumalan nimistä johdettuja nimiä. Heidän [3] suurimpia jumaliaan olivat al-laal, mikä tulee Allahin nimestä al-Ilaah, al-Uzza, mikä tulee nimestä al-Aziiz ja al-Manaat, mikä tulee nimestä al-Mannan. Profeetta Muhammedin (saas) aikana oli arabien alueilla myös väärä profeetta, joka kutsui itseään nimellä Yamaanah ja otti sitten nimekseen Rahmaan, mikä kuuluu ainoastaan Allahille. Monien shiialaislahkojen joukossa ovat Syyrian nusairit, jotka uskovat profeetta Muhammedin (saas) serkun ja vävyn Ali ibn Abi Taalibin olleen Allahin ilmentymä ja he kutsuvat häntä monilla Allahin laatusanoilla. Heissä on ismailiitteja, jotka tunnetaan myös nimellä Aga Khanit, jotka uskovat heidän johtajansa Aga Khanin olevan Jumalan ruumiillistuma. Tähän kategoriaan kuuluvat myös Libanonin druusit, jotka uskovat Fatimid Caliph al-Haakim bi Amrillaahin olleen Allahin viimeinen ilmentymä ihmisten keskuudessa.

Suufien (muslimimystikkojen) kuten al-Hallaaj, näkemys, että heistä on tullut yhtä Jumalan kanssa ja sellaisina he ovat olemassa Luojan manifestaationa Hänen luomakunnassaan, kuuluu myös tähän al-Asmaa was-Sifaatin alaiseen Shirkiin.

Darwinin evoluutioteoria on sekin yksi yritys selittää elämän ja sen muotojen syntyminen elottomasta aineesta ilman Jumalan vaikutusta.

Al-'Ibaadahia koskeva Shirk

Tässä Shirkin lajissa palvontateot kohdistuvat muihin kuin Jumalaan ja palvonnan palkintoa haetaan luoduilta Luojan sijasta. Kuten aiemmissakin kategorioissa, al-Ibaadahin Shirk jakautuu kahteen pääosaan:

a) Ash-Shirk al-Akbar (suuri Shirk)

Tällaisesta Shirkistä on kyse, kun jonkintyyppinen palvonta kohdistetaan jollekin muulle kuin Allahille. Se edusdtaa selvintä epäjumalanpalvontaa, ja juuri johdattaakseen ihmiset pois tästä Allah lähetti profeetat. Tätä käsitystä tukee Allahin lausuma Koraanissa:

"Totisesti olemme kutsunut jokaisen kansan keskuuudesta lähettilään näin lausumaan: "Palvelkaa Jumalaa ja välttäkää syntisiä."

Taaghuut tarkoittaa mitä tahansa, jota palvotaan Allahin rinnalla tai Hänen sijastaan. Esimerkiksi rakkaus on eräänlainen palvonnan muoto, jonka täydellisyydessään tulee kohdistua vain Jumalaan. Islamissa osoitetaan rakkautta Jumalaa kohtaan tottelemalla Häntä täydellisesti. Se ei ole senkaltaista rakkautta, jota ihminen luonnostaan tuntee luotua kohtaan; vanhempia, lapsia, ruokaa jne. kohtaan. Sen kaltaisen rakkauden kohdistaminen Jumalaan on samaa kuin alentaisi Hänet Hänen luotujensa tasolle, mikä taas on Shirkiä al-Asmaa was-Sifaatissa. Rakkautta palvonnassa on täydellinen alistuminen Jumalan tahtoon. Tästä käski Allah profeettaa (saas) sanomaan uskoville:

"Sano: "Jos te rakastatte Jumalaa, niin seuratkaa minua, ja Jumala on rakastava teitä."

Profeetta (saas) sanoi myös seuralaisilleen: "Kukaan teistä ei ole todellinen uskova, ennen kuin hän rakastaa minua enemmän kuin omia lapsiaan, isäänsä tai koko ihmiskuntaa." [1] Rakkaus profeettaan (saas) ei perustu hänen ihmisyyteensä, vaan hänen viestinsä jumalalliseen alkuperään. Joten samoin kuin rakkaus Allahiin, se ilmenee tottelemalla täysin hänen määräyksiään. Allah sanoi lopullisessa ilmestyksessään:

"Se, joka tottelee profeettaa, tottelee Jumalaa;"

ja

"Sano: Totelkaa Jumalaa ja profeettaa!"

Jos ihminen sallii rakkauden johonkin tai johonkuhun tulla hänen ja Allahin väliin, on hän palvonut tuota rakkauden kohdetta. Sillä tavoin voi esimerkiksi rahasta tulla jumala ja jopa halusta voi tulla jollekulle jumala. Profeetta (saas) sanoi: "Se, joka palvoo rahaa, tulee aina olemaan onneton" [2] ja Allah sanoi Koraanissa:

"Mikä on ajatuksesi sellaisesta, joka on ottanut oman himonsa jumalakseen?"

Suurta painoa on pantu Ibaadahia koskevan Shirkin pahuudelle, koska se on itse luomisen tarkoituksen vastaista sellaisena, kuin Allah on siitä sanonut:

"Olen luonut henkiolennot ja ihmiset vain palvelemaan Itseäni."

Suuri Shirk edustaa suurta kapinaa Maailmankaikkeuden Herraa vastaan, ja sellaisena se on äärimmäinen synti. Se synti on niin valtava, että se pyyhkii pois kaikki hyvät teot, joita ihmisen voi ajatella tekevän ja takaa synnintekijälle ikuisen oleskelun Helvetissä. Väärennetyt uskonnot perustuvat pääasiallisesti tähän Shirkin lajiin. Kaikki ihmisen luomat järjestelmät kehottavat tavalla tai toisella seuraajiaan palvomaan luotua. Kristityt rukoilevat ihmistä, Jumalan profeettaa nimeltään Jeesus, jonka he väittävät olevan Jumala ruumiillistuneena. Katoliset kristityt rukoilevat Mariaa "Jumalan äitinä", enkeleitä kuten Mikael (St. Michael) ja ihmispyhimyksiä, joko todellisia tai keksittyjä.

Muslimeja, joiden palvonta kuuluu tämän Shirkin alaisuuteen, ovat he, jotka rukoilevat profeetta Muhammedia (saas) tai suufimystikkoihin kuuluvia pyhimyksiä, ja jotka uskovat näiden voivan vastata heidän rukouksiinsa, vaikka Allah on Koraanissa selvästi sanonut:

"Sano: "Uskotteko te, että Jumalan rangaistuksen kohdatessa teitä tai tuomiohetken teidät yllättäessä te huudatte avuksenne muuta kuin Jumalaa?"

b) Ash-Shirk al-Asghar (pienempi Shirk)

Mahmuud ibn Lubayd kertoi Allahin lähettilään (saas) sanoneen: "Se, jonka pahiten pelkään teitä kohtaavan, on ash-Shirk al-Asghar (pienempi Shirk)." Seuralaiset kysyivät: "Oi, Jumalan lähettiläs, mikä on pienempi Shirk? Hän vastasi: "Ar-riyaa (kerskuminen), sillä Allah tulee sanomaan ylösnousemuksen päivänä kaikkien saadessa palkkansa: Menkää niiden luo, joiden edessä kerskuitte maallisessa elämässänne, ja katsokaa, saatteko heiltä jotakin palkaksenne." [3] Mahmuud ibn Lubayd sanoi myös: "Profeetta (saas) tuli ulos ja julisti: Oi ihmiset, varokaa salaista Shirkiä! Ihmiset kysyivät: "Oi Jumalan lähettiläs, mitä on salainen Shirk?" Hän vastasi: "Kun mies nousee rukoillakseen ja yrittää suorittaa rukouksensa niin kauniisti kuin mahdollista, koska ihmiset katselevat häntä, se on salaista Shirkiä." [4]

Ar-Riyaa

Riyaa on sitä, että harjoittaa joitakin palvontatekoja siten, tai sen takia, että tulisi nähdyksi ja muiden ylistämäksi. Tämä synti tuhoaa kaiken hyvistä teoista ansaitun palkkion, ja aiheuttaa tekijälleen vakavan rangaistuksen. Se on erityisen vaarallista, koska ihmiselle on luontaista kaivata muiden ihmisten kiitosta ja nauttia siitä. Uskonnollisten tekojen suorittaminen tehdäkseen vaikutuksen ihmisiin tai saadakseen ylistystä osakseen, on siksi pahasta ja vaatii ihmiseltä varuillaanoloa. Tämä vaara on huomattava uskovien keskuudessa, joiden päämäärä elämässä on tehdä kaikista teoista Jumalalle suunnattu uskonnollinen teko. Silti sen todennäköisyys, että tietävät ja todelliset uskovat tekisivät ash-Shirk al-Akbaria, on pieni, koska vaaranpaikat sille ovat niin ilmeiset. Mutta niin todellisille uskoville kuin muillekin Riyaahan lankeamisen vaara on suuri, koska se on piilotettua. Se syntyy vain siitä, kun ihmisen aikomus muuttuu. Ja sen liikkeelle paneva voima on myös suuri, sillä se nousee ihmisen sisimmästä luonteesta. Ibn Abbaas viittasi todellisuuteen sanoessaan: "Shirk on kätketympää kuin musta muurahainen ryömimässä mustalla kivellä kuuttomana yönä." [5]

Siksi kunkin on tarkoin huolehdittava aikomustensa puhtaudesta ja niiden puhtaana pysymisestä aina, kun hän tekee hyviä tekoja. Tämän varmistamiseksi on islamissa tapana sanoa "Jumalan nimeen" ennen johonkin tärkeään asiaan ryhtymistä. Profeetta (saas) on myös suositellut tiettyjen Dua-rukousten (vapaamuotoisten rukousten) sanomista ennen ja jälkeen sellaisten luonnollisten toimintojen suorittamista, kuten syöminen, juominen, nukkuminen, seksi ja jopa wc:ssä käynti, jotta nämäkin arkiset toimet olisivat osa palvontaa ja jotta muslimeissa kehittyisi tietoisuus Allahista. Juuri tämä tietoisuus, jota kutsutaan nimellä Taqwa, lopulta varmistaa aikeiden pysymisen puhtaina. Profeetta (saas) antoi myös suojan Shirkin väistämättömiä muotoja vastaan opettamalla erityisiä rukouksia, joita voidaan lausua milloin vain. Abu Muusaa sanoi: "Eräänä päivänä Allahin lähettiläs oli johtamassa seremoniaa, kun hän sanoi: "Oi ihmiset, pelätkää Shirkiä, sillä se on paremmassa piilossa kuin ryömivä muurahainen." Allahin tahdosta jotkut kysyivät: "Ja kuinka välttäisimme sen, mikä on paremmassa piilossa kuin ryömivä muurahainen, oi Allahin lähettiläs?" Hän vastasi: "Sano: (Allaahumma Innaa na'uuthu bika an nushrika bika shay'an na'lamuh, wa nastaghfiruka limaa laa na'lamuh) "Oi Allah, etsimme turvaa Sinusta siltä, että tietäen tekisimme Shirkiä Sinua vastaan ja pyydämme Sinulta anteeksi sitä, mistä emme tiedä." [6]