Monista muslimeista tuntuu hyvin kummalliselta, että heidän uskontoaan, joka on kauniisti tasapainotettu yhdistelmä uskoa ja tekoja, voitaisiin syyttää "fatalismista" l. kohtalonuskosta. Ehkä tuo virhekäsitys johtuu siitä, että muslimit ovat oppineet sanomaan "ylistys Herrallemme!" niin jonkin pahan kuin jonkin hyvänkin heitä kohdatessa. Tämä siksi, että muslimit tietävät kaiken tulevan Kaikkivaltiaalta, joka on Kaikkitietävä maailmankaikkeuden ja kaiken siinä olevan ylläpitäjä; ja että koska muslimin tulee luottaa täysin Jumalaan, täytyy kaiken tapahtua parhain päin. Mutta se ei tarkoita, etteikö muslimeja opetettaisi tarttumaan toimeen tässä elämässä - päinvastoin. Islam ei vaadi pelkästään uskoa, vaan myös tekoja, kuten jatkuvaa rukoilemista, paastoamista ja almujen antamista. Tarkemmin ilmaistuna kunkin teot islamissa ovat osa hänen uskoaan. Islam hylkää täysin sellaiset joidenkin uskontojen äärimmäiset käsitykset, joiden mukaan ihmisen ei tule mennä lääkäriin tultuaan sairaaksi, vaan ainoastaan rukoilla Jumalalta parantumista. Islamin elämänkäsitys on hyvin positiivinen, sillä se opettaa, että ihmiset voivat elämässään valita hyvän tekemisen. Juuri näin opetti varmasti profeetta Muhammed (SAAS) seuraajilleen, koska nämä todistettavasti ryhtyivät toimeen ja levittivät uskonnon Espanjasta aina Marokkoon valtavan lyhyenä ajanjaksona.

Vaikka islam vahvistaakin Jumalan tietävän, mitä ihminen seuraavaksi tulee tekemään, on ihmisellä itsellään oma tahto. Tietenkin Jumala, joka on Kaikkitietävä ja Kaikkiviisas, tietää ennalta kaiken tapahtuvan - tämän kieltäminenhän olisi itse Jumalan kieltämistä. Mutta jos ihmisillä ei olisi omaa tahtoa, olisi mieltä vailla Jumalan vaatia häntä tekemään jotakin tiettyä tai uskomaan joihinkin tiettyihin asioihin. On kaukana "fatalismista", kun islam julistaa ihmisen tärkeimmän päämäärän tässä elämässä olevan tietoisuuden Jumalasta. Sen tähden muslimit eivät järin paljon kanna huolta materialistisista asioista, ja näkevät elämänsä tässä maailmassa henkisestä perspektiivistä. Tämä siksi, että jos ihminen islamin mukaan palvoo vain Kaikkivaltiasta ja turvaa vain Häneen, ei hänellä ole mitään pelättävää - koska Jumala tahtoo hänen parastaan. Todellinen vapaus, islamin näkökulmasta, ei ole sitä, että seuraa sellaisia inhimillisiä tarpeitaan ja viettejään, kuten ruoka, juoma, rikkaudet ja seksi. Päinvastoin, vapautta on itse asiassa mahdollisuus hallita perustarpeitaan ja tyydyttää niitä kohtuudella ja siten, kuin Jumala sallii. Näin ihmisen halut sointuvat yhteen sen kanssa, mitä Jumala meille haluaa, ja vain silloin ihminen on todella vapaa!