Elämä on mainio osoitus Allahin (Jumalan) viisaudesta ja mahdista. Hän on elämän Antaja ja Luoja. Kukaan normaali ja täysjärkinen ihminen ei haluaisi menettää elämäänsä. Jopa ne lohduttomat, jotka päättävät oman elämänsä, yrittävät viime hetkellä palata takaisin saadakseen vielä uuden tilaisuuden elää. Allah on lahjoittanut ihmiselle elämän, ja Hän on ainoa, jolla on oikeus ottaa se takaisin. Islam kieltää siten kaikki itsemurhan ja itsetuhon muodot ja kehottaa ihmistä kärsivällisyyteen jonkun hänen läheisensä kuollessa.

Kun Allah antaa ihmiselle elämän, Hän ei ilman tarkoitusta varusta tätä ainutlaatuisilla ominaisuuksilla. Hän ei myöskään turhaan anna tälle tiettyjä velvollisuuksia. Allah haluaa auttaa ihmistä ymmärtämään elämänsä tarkoitus ja toteuttamaan olemassaolonsa päämäärää. Elämä on luottamuksenosoitus Allahilta ja ihminen on haltija, jonka tulee vastata siihen vilpittömästi ja parhaan kykynsä mukaan, tietoisena vastuustaan Hänen edessään.

Elämää voidaan verrata matkaan, joka alkaa tietystä kohdasta ja päättyy määrättyyn päämäärään. Se on ohimenevä olotila, johdanto Ikuiseen elämään. Tällä matkalla ihminen on kauttakulkija, ja hänen tulee tehdä vain sellaista, mikä on hänelle hyödyksi tulevassa elämässä. Hänen on siis tehtävä kaikkea hyvää, mihin vain pystyy, ja oltava täysin valmis millä hetkellä hyvänsä siirtymään täältä ikuisuuteen. Kun hänen aikansa on täyttynyt, hänen on enää liian myöhäistä tehdä mitään asialle tai yrittää jatkaa aikaansa. Parhainta elämän käyttämistä on siksi elää se Allahin osoittamalla tavalla ja tehdä siitä turvallinen kulkureitti kohti ikuista elämää.

Tuonpuoleinen elämä

Kysymys siitä, onko tuonpuoleista elämää olemassa, ei kuulu tieteen piiriin, joka perustuu vain aistihavaintoihin. Ihminenhän on harrastanut tieteellistä tutkimusta, sanan nykyaikaisessa merkityksessä, vasta joitakin satoja vuosia, kun taas ajatus tuonpuoleisesta elämästä on ollut tunnettu jo ammoisista ajoista. Kaikki Jumalan profeetat ovat kehottaneet kansojaan palvomaan Jumalaa ja uskomaan elämään kuoleman jälkeen. He pitivät uskoa tuonpuoleiseen elämään niin tärkeänä, että pienintäkin epäilyä sen suhteen pidettiin jumalankieltämisenä, joka teki tyhjäksi kaikki muut uskonkäsitykset.

Se tosiasia, että kaikki Jumalan profeetat ovat kohdelleet tätä metafyysistä kysymystä niin yhtenäisellä tavalla - ajalliset erot heidän välillään ovat tuhansia vuosia - todistaa heidän tiedonlähteensä tuonpuoleisesta elämästä samaksi, eli jumalalliseksi ilmoitukseksi. Tiedämme myös näiden profeettojen kohdanneen voimakasta vastarintaa kansojensa parissa, pääasiassa tuonpuoleisen elämän kysymyksessä, koska heidän kansansa pitivät jotakin senkaltaista täysin mahdottomana. Mutta vastustuksesta huolimatta profeetat voittivat puolelleen monia vilpittömiä kannattajia. Voisi kysyä, miksi he sitten luopuivat esi-isiensä uskonkäsityksistä ja tavoista, kun he sitä paitsi olivat vaarassa joutua täysin kansansa hylkäämiksi? Vastaus on yksinkertaisesti, että he käyttivät järkeään ja tajusivat totuuden. Ymmärsivätkö he sen aistihavaintojensa perusteella? Ei, aistien avulla ei voi hankkia mitään kokemusta tuonpuoleisesta elämästä. Mutta Jumala on havaintokyvyn lisäksi antanut ihmiselle myös rationaalisen, esteettisen ja moraalisen tietoisuuden. Se tietoisuus johdattaa ihmistä niiden realiteettien parissa, joita aistihavainnoin ei voi vahvistaa.

Tästä syystä kaikki Jumalan profeetat vetosivat ihmisten esteettiseen, moraaliseen ja rationaaliseen tietoisuuteen, toisin sanoen:

"Ja hän laittaa Meidän kaltaisiksemme tarkoitettuja kuviaan unohtaen oman luomisensa. Hän sanoo: "Kuka pystyy elämän palauttamaan luihin, kun ne jo ovat lahonneet?" Sano: "Hän niihin elämän palauttaa, joka ne alkujaankin elämään synnytti, sillä Hän sulkee itseensä koko luomakunnan. Hän, joka loi teille tulen, joka voi vihreässä puussakin palaa, niin että sytykkeillä sitä jatkaa saatatte. Eikö Hän, joka loi taivaat ja maan, kykene niiden kaltaisia luomaan? Totisesti! Hänhän on kaiken Luoja, taituri."

Toisessa kohdassa Koraani sanoo selvästi, että uskottomilla ei ole mitään loogista tukea kuolemanjälkeisen elämän kieltämiselleen. Se perustuu vain arvailuille: "He sanovat myös: "Ei ole olemassa muuta kuin tämä maallinen elämämme; me elämme ja kuolemme, ja mikään muu kuin aika ei hävitä meitä." Mutta siitä heillä ei ole mitään tietoa, he ainoastaan lausuvat arveluja. Ja kun selvät ilmoituksemme sanellaan heille, on heidän vastaväitteinänsä vain tämä: "Herättäkää meille isämme takaisin, jos puhutte totta!" (Koraani 45:24-25) Jumala tulee varmasti herättämään kaikki kuolleet, mutta Hänellä on oma suunnitelmansa kaikkia asioita varten.

Tulee päivä, jolloin koko maailmankaikkeus tuhoutuu ja silloin myös kuolleet nousevat vastaamaan teoistaan Jumalan edessä. Se päivä on alku päättömättömälle elämälle ja sinä päivänä jokainen ihminen saa palkinnon tai rangaistuksen Jumalalta hyvien ja pahojen tekojensa mukaisesti. Koraanin antama selitys tuonpuoleisen elämän välttämättömyydestä on sama, minkä ihmisen moraalinen tietoisuus vaatii. Jos kuoleman jälkeen ei ole mitään elämää, tulee itse asiassa koko jumalusko joutavaksi, sillä vaikka uskoisikin Jumalaan, Hänen täytyisi olla epäoikeudenmukainen ja välinpitämätön Jumala, joka ensin loi ihmisen vähät välittääkseen sitten hänen kohtalostaan.

Mutta Jumala on totisesti oikeudenmukainen. Hän tulee rankaisemaan tyranneja, joiden rikokset ovat lukemattomat, jotka ovat tappaneet sadoittain ihmisiä, levittäneet korruptiota yhteiskunnassa ja orjuuttaneet ihmisiä vain tyydyttääkseen oikkujaan jne. Ihmisen elinikä maan päällä on hyvin lyhyt ja tämä fyysinen maailma ei sekään ole ikuinen, joten oikeudenmukaiset rangaistukset ja palkkiot suhteessa kunkin ihmisen pahoihin tai hyviin tekoihin eivät ole mahdollisia täällä.

Koraani painottaa hyvin vahvasti, että Tuomiopäivä tulee ja että Jumala silloin päättää jokaisen ihmisen kohtalon sen mukaan, mitä hän on tehnyt: "Epäuskoiset sanovat: "Ei se (tuomion) hetki meille tule." Sano: "Kyllä! Kautta Herrani, joka tuntee silmiltä salatut, teille varmasti koittaa (tuomionpäivä)." Ei taivaissa eikä maassa ole mitään Hänen valtansa ulkopuolella, ei hivenenkään verran eikä sitä vähemmän tahi enemmän, vaan kaikki on selvästi (Jumalan) kirjoissa, joten Hän osaa palkita niitä, jotka uskovat ja hyvää harjoittavat: näille kuuluu anteeksiantamus ja ihana osa. Mutta niitä, jotka koettavat halventaa Meidän ilmoituksiamme, odottaa tuskallinen ja ankara rangaistus." (Koraani 34:3-5) .

Ylösnousemuksen päivästä tulee se päivä, jolloin Jumalan oikeudenmukaisuus ja laupeus tulevat täydelleen esiin. Jumala tulee osoittamaan armeliaisuutensa ja hyvyytensä niille, jotka ovat maanpäällisessä elämässä kärsineet Hänen tähtensä ja uskoneet, että heitä odottaa ikuinen autuus. Mutta ne, jotka käyttivät väärin Jumalan lahjoja eivätkä välittäneet tulevasta elämästä, tulevat joutumaan äärimmäisen pahaan olotilaan. Verratessaan heitä keskenään Koraani sanoo:

"Onko sitten se, jolle Me olemme antanut ihanan lupauksen, mikä hänelle täytetäänkin, sellaisen kaltainen, jolle olemme kylläkin suonut tämän maailman elämän nautintoja, mutta joka ylösnousemuksen päivänä luetaan syntisten joukkoon."

Koraani puhuu myös siitä, että tämä maanpäällinen elämä on vain valmistelua ikuista elämää varten, joka tulee kuoleman jälkeen. Mutta niistä, jotka tämän kieltävät, tulee intohimojensa ja halujensa orjia, jotka ilkkuvat hurskaita ja jumalaapelkääviä ihmisiä. Sellaiset ihmiset ymmärtävät hulluutensa vasta kuoleman tullessa, jolloin he turhaan toivovat uutta tilaisuutta tässä maailmassa. Heidän kurjaa olotilaansa kuoleman hetkellä, Tuomiopäivän kauhuja ja sitä ikuista autuutta, mikä on vilpittömien uskovien palkkana, kuvaillaan erinomaisella tavalla seuraavissa Koraanin säkeissä:

"Aina siihen asti, kunnes kuolema jonkun heistä yllättää ja hän hokee: "Herrani, päästä minut takaisin, päästä minut takaisin, ehkä voisin tehdä hyvää sellaisessa, minkä olen jättänyt tekemättä." Ei koskaan. Tämä on vain puhetta, jota hän hokee, mutta heidän takanaan on erottava seinä aina siihen päivään asti, jolloin heidät herätetään kuolleista. Mutta kun pasuunoihin puhalletaan, niin sinä päivänä heidän välillään ei ole oleva mitään sukulaisuussiteitä, eivätkä he kysele toinen toistansa. Senvuoksi ne, joiden hyveet painavat vaa'assa eniten, tulevat onnellisiksi. Mutta joiden ansiot painavat vähän, he ovat niitä, jotka ovat kadottaneet sielunsa. Helvetissä he saavat asua. Tuli on siellä kärventävä heidän kasvonsa ja pahasti turmeleva heidät."

Usko tuonpuoleiseen elämään ei takaa ainoastaan menestystä tulevassa elämässä, vaan myös tästä elämästä tulee rauhan ja onnen täyteinen, sillä se usko tekee yksilöistä vastuullisempia ja velvollisuudentuntoisempia kaikissa toimissaan. Ajatelkaamme Arabian kansoja. Uhkapeli, viini, heimokahakat, rosvoilu ja murhaaminen olivat heidän alaansa, ennen kuin heillä oli minkäänlaista uskoa tuonpuoleiseen elämään.

Mutta heti kun he olivat omaksuneet uskon Yhteen Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään, tuli heistä maailman kurinalaisin kansakunta. He jättivät paheensa, auttoivat toisiaan tarpeen tullen ja ratkaisivat kiistansa oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon periaatteiden mukaisesti. Samalla tavoin tuonpuoleisen elämän kieltämisellä on seurauksensa, ei pelkästään tulevassa elämässä, vaan myös tässä elämässä. Kun kokonainen kansa kieltää sen, rehottavat kaikenlaiset synnit ja korruptio yhteiskunnassa, kunnes se lopulta tuhoutuu. Koraani kertoo siitä hirvittävästä kohtalosta, joka tuli Aadin, Tamuudin ja Faaraon osaksi. "Tamuud ja Aad väittivät, ettei tuomiopäivää tule. Tamuudin kansan tuhosi ärjyvä ukonilma, Aadin tuhosi raivoisa tuuli, joka puhalsi tavattomalla voimalla; se raivosi heidän keskuudessaan seitsemän yötä ja seitsemän päivää suurella voimalla, niin että olisit voinut nähdä ihmisten kaatuvan maahan kuin palmujen ontot rungot. Näetkö heistä jälkeäkään? Farao ja ne, jotka elivät ennen häntä, sekä hävitetyt kaupungit tekivät myös syntiä ollen tottelemattomia Herransa sananjulistajalle; siksi Hän kuritti heitä väkevin ottein. Kun vesi tulvi, Me totisesti annoimme laivan kantaa teitä, teille ojennukseksi ja jotta kuunteleva korva vaarin ottaisi ja muistaisi sen. Kun puhalletaan yhden ainoan kerran pasuunaan ja maa sekä vuoret kohoavat ja sitten yht'äkkiä vaipuvat murskattuina alas, sinä päivänä on suuri tuho tapahtuva, taivas repeää; sinä päivänä se syöksyy alas. Enkeleitä on oleva ylt'ympäri, ja kahdeksan heistä kantaa yläpuolellaan Herrasi valtaistuinta. Sinä päivänä teidät tuodaan oikeuden eteen, ja yksikään salaisuutenne ei voi jäädä kätköön." (Koraani 69:4-18)

On siis hyvin vakuuttavat perusteet uskoa tuonpuoleiseen elämään:

1. Kaikki Jumalan profeetat ovat kehottaneet kansojaan uskomaan siihen.
2. Missä tahansa ihmisyhteisö rakentuu tälle uskolle, se on ideaalinen ja rauhallinen, vapaa sosiaalisesta ja moraalisesta pahuudesta.
3. Historia todistaa, että missä tahansa tämä usko kollektiivisesti torjuttiin jonkun ihmisryhmän toimesta, huolimatta profeetan toistuvista varoituksista, koko joukkoa kohtasi Jumalan rangaistus jo tässä elämässä. .
4. Ihmisen moraalinen, esteettinen ja rationaalinen mieli vahvistaa kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuuden.
5. Jumalan oikeudenmukaisuudella ja armeliaisuudella ei olisi mitään merkitystä, jos tuonpuoleistä elämää ei olisi.