| 1. |
Tilinteko lähestyy ihmisiä, mutta suruttomina he kääntyvät pois.
|
| 2. |
Heidän Herraltaan ei tule yhtäkään uutta varoitusta, jota he kuuntelisivat pilkkaa tekemättä.
|
| 3. |
Heidän sydämensä ovat huolettomat, ja väärämieliset juttelevat salaa ja sanovat: »Tämä mies on vain ihmisolento kuten tekin. Sallitteko siis hänen lumouksensa vaikuttaa itseenne vaikka havaitsette sen?»
|
| 4. |
Hän vastasi: »Herrani tietää, mitä puhutaan taivaassa tai maan päällä, koska Hän on kaikkivaltias, kaikkitietävä.»
|
| 5. |
Mutta he sanovat: »Tämä on vain unennäköjen sekasotkua. Hän on tämän keksinyt. Hän on runoilija. Esittäköön sen vuoksi meille tunnusmerkin, kuten entisetkin lähettiläät tekivät.»
|
| 6. |
Eiväthän ennen heitä nekään kaupungit uskoneet, jotka me tuhosimme. Ottaisivatko siis nämä uskoakseen?
|
| 7. |
Ennen sinuakin lähetimme vain ihmisiä, joille annoimme ilmestyksemme. Kysykää siis niiltä, jotka ovat ottaneet varoitusta noudattaakseen, ellette itse tiedä.
|
| 8. |
Emme tehnyt heistä olentoja, jotka eivät kaivanneet ruokaa, eivätkä he olleet kuolemattomia.
|
| 9. |
Sen jälkeen täytimme heille antamamme lupauksen ja pelastimme heidät ja kenet tahdoimme, mutta hillittömät Me tuhosimme.
|
| 10. |
Totisesti, olemme ylhäältä ilmaissut teille kirjan, jossa teitä varoitetaan. Ettekö jo ymmärrä?
|
| 11. |
Kuinka monta väärämielistä kaupunkia Me hävitimmekään! Ja kutsuimme sitten esiin toisen kansan.
|
| 12. |
Kun he tunsivat voimamme, niin katso, he alkoivat paeta.
|
| 13. |
»Älkää paetko, vaan palatkaa sen rikkauden ääreen, joka teille on suotu, ja asuntoihinne, kun teiltä kysytään tekojanne.»
|
| 14. |
He sanoivat: »Voi meitä, me olimme todella väärämielisiä!»
|
| 15. |
Ja näin he jatkoivat huutoaan, kunnes Me heidät leikkasimme kuin viljan ja sammutimme kuin tulen.
|
| 16. |
Emme ole pilan vuoksi luonut taivasta ja maata ja kaikkea niiden välillä olevaa.
|
| 17. |
Jos olisimme halunnut itsellemme leikkikalun, olisimme voinut sen itsekin tehdä. Mutta emme aio sellaista.
|
| 18. |
Ei, Me heitämme totuuden valhetta vastaan, niin että se musertaa sen pään, ja katso, se häviää! Mutta voi teitä valheittenne tähden!
|
| 19. |
Hänelle kuuluu jokainen, joka on taivaassa ja maan päällä. Ja ne, jotka ovat Hänen puolellaan, eivät ole liian ylpeitä Häntä palvelemaan, eivätkä he siihen väsy.
|
| 20. |
Öin ja päivin he Häntä lakkaamatta ylistävät.
|
| 21. |
Tai olisivatko he hankkineet maan päältä jumalia, jotka voivat herättää kuolleita?
|
| 22. |
Jos taivaassa ja maan päällä olisi muita jumalia kuin Herra, niin taivas ja maa olisivat joutuneet sekasortoon. Siksi kunnia olkoon Jumalalle, voiman Herralle, Hän on niiden yläpuolella, joita he Hänen rinnalleen asettavat.
|
| 23. |
Hänen ei tarvitse vastata siitä, mitä on tehnyt, mutta heidän on kaikesta vastattava.
|
| 24. |
Ovatko he omaksuneet muita jumalia Hänen rinnalleen? Sano: »Esittäkää todisteenne. Tämä (Koraani) on varoituksena niille, jotka nyt ovat kanssani, sekä niille, jotka olivat ennen minua.» Mutta useimmat heistä eivät tunne totuutta, vaan kääntyvät pois.
|
| 25. |
Emme lähettänyt ennen sinua ainoatakaan lähettilästä, jolle emme olisi ilmaissut: »Totisesti, ei ole muuta jumalaa kuin Minä, siksi palvelkaa Minua.»
|
| 26. |
He väittävät Laupeimman hankkineen itselleen pojan. Kunnia yksin Hänelle! He (enkelit) ovat vain kunnioitettavia palvelijoita.
|
| 27. |
He eivät aloita puhetta ennen Häntä, vaan toimivat Hänen käskyään täyttäen.
|
| 28. |
Hän tietää, mitä heillä on edessään ja mitä on heidän jäljessään, eivätkä he voi puoltaa ketään muuta kuin sellaista, jonka Hän hyväksyy; ja he pelkäävät Hänen epäsuosiotaan.
|
| 29. |
Ja jos joku heistä sanoisi: »Totisesti, minä olen jumala kuten Hänkin», niin sellaiselle Me annamme palkaksi helvetin. Tällä tavoin Me palkitsemme vääryyden harjoittajat.
|
| 30. |
Eivätkö uskottomat huomaa, että taivaat ja maa olivat sulkeutuneet, kunnes Me erotimme ne toisistansa? Vedestä Me olemme luonut kaikki elolliset olennot. Eivätkö he sittenkään usko?
|
| 31. |
Me asetimme myös vahvoja vuoria maahan, ettei se liikkuisi heidän allansa. Ja Me aukaisimme sen kamaraan leveitä kulkuväyliä, jotta he vaeltaisivat.
|
| 32. |
Ja Me rakensimme vankan taivaanlaen; kuitenkin he kääntyvät pois sen merkeistä.
|
| 33. |
Ja juuri Hän on luonut yön ja päivän sekä auringon ja kuun; kaikki kulkevat määrättyä rataansa.
|
| 34. |
Ainoallekaan ihmiselle ennen sinua emme ole antanut kuolemattomuutta. Jos sinun on kuoltava, pystyisivätkö he siis alati elämään?
|
| 35. |
Jokaisen sielun on maistettava kuolema. Me koettelemme teitä sekä pahalla että hyvällä saattamalla teidät kiusauksiin. Ja Meidän luoksemme teidän on palattava.
|
| 36. |
Kun uskottomat sinut näkevät, he pitävät sinua pilkkanaan: »Onko tämä se, joka puhuu teidän jumalistanne?» He ovat niitä, jotka kieltävät Armahtajan varoituksen.
|
| 37. |
Ihminen on kiireessä luotu. Näytän teille pian merkkini, mutta älkää pyytäkö Minua kiirehtimään!
|
| 38. |
Ja he sanovat: »Milloin tämä uhkaus sitten täyttyy, jos olet totuudellinen?»
|
| 39. |
Jospa uskottomat tietäisivät sen hetken tulon, jolloin he eivät kykene torjumaan tulen liekkejä kasvoiltaan eivätkä selästään eivätkä saa mitään apua!
|
| 40. |
Se on saapuva yht'äkkiä yllättäen heidät. He eivät voi torjua sen tuloa eikä heille suoda vähääkään armonaikaa.
|
| 41. |
Pilkattiinhan totisesti lähettiläitä ennen sinuakin, mutta pilkkaajat joutuivat sen uhreiksi, mille olivat nauraneet.
|
| 42. |
Sano: »Kuka voi teitä öin ja päivin suojella Armahtajaa vastaan?» Mutta he kääntävät selkänsä Herraa mainittaessa.
|
| 43. |
Onko heillä omia jumalia, jotka pystyvät heitä puolustamaan meitä vastaan? He eivät voi auttaa edes itseään eivätkä pysty varjelemaan itseänsä Meiltä.
|
| 44. |
Me olemme ylläpitänyt nämä ihmiset ja heidän esi~isänsä elämänsä loppuun saakka. Mutta eivätkö he havaitse, että Me piiritämme heidän maatansa supistaen sen rajoja? Toivovatko he pääsevänsä voitolle?
|
| 45. |
Sano: »Minä varoitan teitä ilmestyksen mukaisesti, mutta kuurot eivät kuule kutsua, kun heitä varoitetaan.»
|
| 46. |
Totisesti, jos henkäyskin heidän Herransa tuomiosta heitä kohtaisi, he varmasti sanoisivat: »Voi meitä, me olimme totisesti väärämielisiä!»
|
| 47. |
Ylösnousemuksen päivänä Me käytämme oikeudenmukaista vaakaa, niin että kenellekään ei tehdä pienintäkään vääryyttä. Vaikka jokin teko painaisi sinapinsiemenen verran, niin Me otamme sen huomioon, Me olemme kyllin pätevä tilintekijä.
|
| 48. |
Totisesti, Me annoimme Moosekselle ja Aaronille arvostelukyvyn valistukseksi sekä varoitukseksi niille, jotka pahaa karttoivat,
|
| 49. |
Niille, jotka pelkäävät sydämissään Herraansa ja vavisten valmistuvat suureen hetkeen.
|
| 50. |
Tämä on siunattu kehoitus, jonka olemme lähettänyt ylhäältä. Aiotteko sen siis hylätä?
|
| 51. |
Totisesti, Me jo ennakolta ohjasimme Aabrahamin oikealle tielle, ja Me tunsimme hänet hyvin.
|
| 52. |
Jo silloin, kun hän lausui isälleen ja kansalleen: »Mitä ovat nämä epäjumalat, joita te yhä palvelette?»
|
| 53. |
He vastasivat: »Olemme nähneet jo esi-isiemme niitä palvelleen.»
|
| 54. |
Hän sanoi: »Totisesti, te ja teidän esi-isänne olette olleet ilmeisessä harhassa.»
|
| 55. |
He sanoivat: »Puhutko meille totuutta, vai oletko niitä, jotka vain laskevat leikkiä?»
|
| 56. |
Hän vastasi: »Ei, teidän Herranne on taivaitten ja maan Herra, joka ne on luonut. Minä olen tämän todistaja.
|
| 57. |
Ja Jumalan nimessä olen totisesti tekevä selvää teidän epäjumalistanne, kun käännytte pois.»
|
| 58. |
Niin hän mursi ne palasiksi paitsi suurinta niistä, jotta he kenties saattaisivat palata sen eteen.
|
| 59. |
He sanoivat: »Kuka on tehnyt näin meidän jumalillemme? Hän on totisesti pahantekijä.»
|
| 60. |
Muutamat sanoivat: »Olemme kuulleet erään Aabrahamnimisen nuorukaisen puhuvan niistä.»
|
| 61. |
He sanoivat: »Tuokaa hänet sitten kansan silmien eteen ehkä he voivat todistaa.»
|
| 62. |
He sanoivat: »Oi Aabraham. Sinäkö olet tämän tehnyt jumalillemme?»
|
| 63. |
Hän vastasi: »Varmaan sen joku teki; mutta onhan tässä heidän päämiehensä jäljellä, kysykää siltä, jos se voi puhua.»
|
| 64. |
Silloin he miettivät mielessään ja syyttelivät toisiansa: »Totisesti, te olette väärällä tiellä.»
|
| 65. |
Mutta sitten he joutuivat päästään pyörälle ja sanoivat: »Totisesti, sinähän tiedät, että nämä eivät puhu.»
|
| 66. |
Hän lausui: »Palvelisitteko siis Jumalan sijasta sellaista, joka ei voi teitä vähääkään auttaa eikä myöskään vahingoittaa?
|
| 67. |
Häpeä teille ja niille, joita palvelette Jumalan ohella. Ettekö jo ymmärrä?»
|
| 68. |
He sanoivat: »Polttakaa hänet ja auttakaa jumalianne, jos jotakin aiotte tehdä!»
|
| 69. |
Me sanoimme: »Oi tuli, pysy kylmänä ja suojele Aabrahamia.»
|
| 70. |
He vainosivat häntä, mutta Me jätimme heidät häviölle.
|
| 71. |
Ja Me pelastimme Hänet sekä Lootin maahan, jonka olimme siunannut maan kansoja varten.
|
| 72. |
Me annoimme hänelle pojan, Iisakin, sekä pojanpojan, Jaakobin, ja teimme heistä kaikista hurskaita.
|
| 73. |
Ja Me teimme heistä johtajia, jotka ohjasivat kansaa Meidän käskyjemme mukaan. Me määräsimme heidät suorittamaan hyviä tekoja ja uutterasti rukoilemaan sekä antamaan almuja. Ja he palvelivat ainoastaan Meitä.
|
| 74. |
Ja Lootille Me annoimme viisautta ja tietoa ja pelastimme hänet kaupungista, jonka asukkaat harjoittivat iljettäviä tekoja. Totisesti, he olivat paha ja hillitön kansa.
|
| 75. |
Me suljimme hänet armoomme; totisesti, hän kuului hyvien pariin.
|
| 76. |
Entä Nooa. Kun hän huusi meitä muinoin, Me kuulimme häntä ja pelastimme hänet ja hänen perheensä suuresta onnettomuudesta.
|
| 77. |
Me autoimme häntä kansaa vastaan, joka kielsi Meidän ilmoituksemme; totisesti, he olivat paha kansa, ja Me hukutimme heidät kaikki.
|
| 78. |
Entä Daavid ja Salomo. Kun he antoivat tuomionsa eräästä pellosta, jonka ihmisten vuohet olivat yön aikana tallanneet, Me olimme heidän tuomionsa todistajana.
|
| 79. |
Niin saatoimme Salomon ymmärtämään tapauksen ja kummallekin annoimme viisautta ja tietoa. Me alistimme lakeihimme vuoret ja linnut, jotka yhdessä Daavidin kanssa julistivat kunniaamme. Juuri Me saimme tämän aikaan.
|
| 80. |
Me opetimme häntä myös valmistamaan teille haarniskoja suojaksi taisteluissanne. Mutta oletteko siitä kiitollisia?
|
| 81. |
Ja Salomon Me opetimme käyttämään myrskytuulia, jotka Hänen käskystänsä puhalsivat sen maan ylitse, jonka olimme siunannut. Me tiedämme täydellisesti kaiken.
|
| 82. |
Me annoimme myös hänen valtaansa muutamia villikansoja, jotka sukelsivat hänelle helmiä ja tekivät muutakin. Ja Me olimme heidän vartijanaan.
|
| 83. |
Muistettakoon myös Jobia, joka rukoili Herraansa: »Totisesti, onnettomuus on minua kohdannut, mutta Sinä olet kaikkein armollisin armonosoittajista.»
|
| 84. |
Sentähden Me kuulimme häntä ja poistimme hänen vaivansa ja annoimme takaisin hänen perheensä sekä lisäksi paljon muuta; kaiken armonamme ja kehoituksena palvelijoillemme.
|
| 85. |
Entä Ismael ja Idris ja Dzulkifl, jotka kaikki olivat lujia.
|
| 86. |
Me suljimme heidät armoomme. Totisesti, kaikki he kuuluivat hyvien joukkoon.
|
| 87. |
Entä sitten Joona, kun hän pyrki pois, täynnä vihaa, luullen, että emme voisi häntä saavuttaa; sitten huusikin hän ahdingostaan: »Ei ole muuta jumalaa kuin Sinä, kunnia olkoon Sinulle. Totisesti, minä olen vääryyttä tehnyt.»
|
| 88. |
Silloin Me vastasimme hänelle ja vapautimme hänet murheestaan. Tällä tavoin Me pelastamme uskovaiset.
|
| 89. |
Entä Sakarias. Hän huusi Herraansa: »Älä jätä minua yksin. Sinä olet paras perillinen.»
|
| 90. |
Silloin Me vastasimme hänelle ja annoimme hänelle Johanneksen sekä teimme hänen vaimonsa hedelmälliseksi. Totisesti, he (entiset profeetat) kilpailivat keskenänsä hyvän tekemisessä ja rukoilivat Meitä toivoen ja peläten. He olivat nöyriä edessämme.
|
| 91. |
Muistettakoon sitä naista (Mariaa), joka suojeli viattomuuttaan, ja Me puhalsimme häneen henkeämme ja teimme hänet ja hänen poikansa ihmemerkiksi kansoille.
|
| 92. |
Totisesti, nämä ihmiset kuuluvat teidän uskonyhteyteenne. Ja Minä olen teidän Herranne. Palvelkaa siis Minua!»
|
| 93. |
Mutta he (toiset) ovat hajaantuneet uskonyhteydestään. Kuitenkin heidän kaikkien on palattava Meidän luoksemme.
|
| 94. |
Joka suorittaa hyviä tekoja ja on uskovainen, hänen ponnistelunsa eivät jää tunnustusta vaille, vaan Me kirjoitamme ne muistiin.
|
| 95. |
Ja sellaisen kaupungin asujaimia, jonka olemme tuhonnut, on kielletty palaamasta takaisin.
|
| 96. |
Kunnes Goog ja Maagog päästetään irti ja ryntäävät alas kaikilta kukkuloilta.
|
| 97. |
Ja kun totinen lupaus lähenee täyttymystään, silloin uskottomain silmät pysähtyvät tuijottamaan kauhistuneina, ja he sanovat: »Voi meitä, me olimme totisesti välinpitämättömiä tästä; niin, me olimme jumalattomia.»
|
| 98. |
Totisesti, te ja ne epäjumalat, joita te Jumalan sijasta palvelitte, olette helvetin polttoainetta. Sinne te olette menossa.
|
| 99. |
Jos ne olisivat olleet jumalia, eivät ne olisi sinne joutuneet, mutta kaikki ne saavat siellä iäti pysyä.
|
| 100. |
Siellä ne saavat parkua eivätkä ne siellä lohdutusta kuule.
|
| 101. |
Totisesti, ne, joille olemme jo määrännyt hyvän osan, pysyvät sieltä kaukana.
|
| 102. |
He eivät kuule sieltä hiiskahdustakaan, vaan saavat syventyä siihen, mihin sydämissään haluavat.
|
| 103. |
Suuri kauhistus ei heitä hämmennä, vaan enkelit tulevat heitä vastaan ja lausuvat: »Tämä on teidän päivänne, joka teille oli luvattu.»
|
| 104. |
Sinä päivänä Me käärimme taivaan kokoon, kuten kirjoitukset kääröksi kootaan. Samoin kuin Me alussa loimme oliot, niin saatamme ne takaisin sinne, mistä ovat tulleet. Tämä on Meitä velvoittava lupaus. Totisesti, näin tulemme tekemään.
|
| 105. |
Olemmehan kirjoittanut Kirjaan varoituksen jälkeen: »Totisesti, hurskaat palvelijani saavat periä maan.»
|
| 106. |
Tämä on totinen sanoma niille, jotka Minua palvelevat.
|
| 107. |
Olemme lähettäneet sinut, oi Muhammed, vain armoksi maailman kansoille.
|
| 108. |
Sano: »Minut on määrätty julistamaan, että teidän Jumalanne on armon Jumala. Ettekö siis olisi tottelevaisia?»
|
| 109. |
Mutta jos he kääntyvät pois, sano silloin: »Olen varoittanut teitä kaikkia ilman erotusta enkä tiedä, onko se, mitä teille on määrätty, lähellä vai kaukana.
|
| 110. |
Totisesti, Hän tietää mitä äänekkäästi puhutaan, ja Hän tietää myös, mitä te salaatte.
|
| 111. |
En tiedä, tuleeko siitä teille koettelemus vaiko ajallinen nautinto.»
|
| 112. |
Hän lausui: »Herra, tuomitse oikeudenmukaisesti. Herramme on Armahtaja, jota kutsutaan avuksi niitä vastaan, joita he Hänen vertaisikseen asettavat.»
|
