Koraani - Profeettojen suura (AL-ANBIJAA)

  1. Pääsivu
  2. Sisällys
  3. Profeettojen suura (AL-ANBIJAA)
Johdanto

KAHDESKYMMENES ENSIMMÄINEN SUURA: Profeetat (Al-anbijaa) Ilmoitettu Mekassa (112 jaetta )

Nimi Al-Anbijaa, »Profeetat», vastaa suuran sisältöä, joka koskee edellisten profeettojen elämää. Jakeissa 4 ja 112 sopii puhujaksi profeetta. Ei ole mitään historiallista viittausta tai perimätietoa, joka auttaisi määrittelemään ajankohdan, jolloin suura on ilmoitettu.

Se on epäilemättä ilmoitettu Mekassa, mutta vailla myöhäisempien ja varhaisempienkin suurojen ominaispiirteitä. Voidaan siis olettaa, että se on Mekan kauden puolivälistä.

 
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen
  اقْتَرَبَ لِلنَّاسِ حِسَابُهُمْ وَهُمْ فِي غَفْلَةٍ مُّعْرِضُونَ
1.
Tilinteko lähestyy ihmisiä, mutta suruttomina he kääntyvät pois.
  مَا يَأْتِيهِم مِّن ذِكْرٍ مِّن رَّبِّهِم مُّحْدَثٍ إِلَّا اسْتَمَعُوهُ وَهُمْ يَلْعَبُونَ
2.
Heidän Herraltaan ei tule yhtäkään uutta varoitusta, jota he kuuntelisivat pilkkaa tekemättä.
  لَاهِيَةً قُلُوبُهُمْ ۗ وَأَسَرُّوا النَّجْوَى الَّذِينَ ظَلَمُوا هَلْ هَٰذَا إِلَّا بَشَرٌ مِّثْلُكُمْ ۖ أَفَتَأْتُونَ السِّحْرَ وَأَنتُمْ تُبْصِرُونَ
3.
Heidän sydämensä ovat huolettomat, ja väärämieliset juttelevat salaa ja sanovat: »Tämä mies on vain ihmisolento kuten tekin. Sallitteko siis hänen lumouksensa vaikuttaa itseenne vaikka havaitsette sen?»
  قَالَ رَبِّي يَعْلَمُ الْقَوْلَ فِي السَّمَاءِ وَالْأَرْضِ ۖ وَهُوَ السَّمِيعُ الْعَلِيمُ
4.
Hän vastasi: »Herrani tietää, mitä puhutaan taivaassa tai maan päällä, koska Hän on kaikkivaltias, kaikkitietävä.»
  بَلْ قَالُوا أَضْغَاثُ أَحْلَامٍ بَلِ افْتَرَاهُ بَلْ هُوَ شَاعِرٌ فَلْيَأْتِنَا بِآيَةٍ كَمَا أُرْسِلَ الْأَوَّلُونَ
5.
Mutta he sanovat: »Tämä on vain unennäköjen sekasotkua. Hän on tämän keksinyt. Hän on runoilija. Esittäköön sen vuoksi meille tunnusmerkin, kuten entisetkin lähettiläät tekivät.»
  مَا آمَنَتْ قَبْلَهُم مِّن قَرْيَةٍ أَهْلَكْنَاهَا ۖ أَفَهُمْ يُؤْمِنُونَ
6.
Eiväthän ennen heitä nekään kaupungit uskoneet, jotka me tuhosimme. Ottaisivatko siis nämä uskoakseen?
  وَمَا أَرْسَلْنَا قَبْلَكَ إِلَّا رِجَالًا نُّوحِي إِلَيْهِمْ ۖ فَاسْأَلُوا أَهْلَ الذِّكْرِ إِن كُنتُمْ لَا تَعْلَمُونَ
7.
Ennen sinuakin lähetimme vain ihmisiä, joille annoimme ilmestyksemme. Kysykää siis niiltä, jotka ovat ottaneet varoitusta noudattaakseen, ellette itse tiedä.
  وَمَا جَعَلْنَاهُمْ جَسَدًا لَّا يَأْكُلُونَ الطَّعَامَ وَمَا كَانُوا خَالِدِينَ
8.
Emme tehnyt heistä olentoja, jotka eivät kaivanneet ruokaa, eivätkä he olleet kuolemattomia.
  ثُمَّ صَدَقْنَاهُمُ الْوَعْدَ فَأَنجَيْنَاهُمْ وَمَن نَّشَاءُ وَأَهْلَكْنَا الْمُسْرِفِينَ
9.
Sen jälkeen täytimme heille antamamme lupauksen ja pelastimme heidät ja kenet tahdoimme, mutta hillittömät Me tuhosimme.
  لَقَدْ أَنزَلْنَا إِلَيْكُمْ كِتَابًا فِيهِ ذِكْرُكُمْ ۖ أَفَلَا تَعْقِلُونَ
10.
Totisesti, olemme ylhäältä ilmaissut teille kirjan, jossa teitä varoitetaan. Ettekö jo ymmärrä?
  وَكَمْ قَصَمْنَا مِن قَرْيَةٍ كَانَتْ ظَالِمَةً وَأَنشَأْنَا بَعْدَهَا قَوْمًا آخَرِينَ
11.
Kuinka monta väärämielistä kaupunkia Me hävitimmekään! Ja kutsuimme sitten esiin toisen kansan.
  فَلَمَّا أَحَسُّوا بَأْسَنَا إِذَا هُم مِّنْهَا يَرْكُضُونَ
12.
Kun he tunsivat voimamme, niin katso, he alkoivat paeta.
  لَا تَرْكُضُوا وَارْجِعُوا إِلَىٰ مَا أُتْرِفْتُمْ فِيهِ وَمَسَاكِنِكُمْ لَعَلَّكُمْ تُسْأَلُونَ
13.
»Älkää paetko, vaan palatkaa sen rikkauden ääreen, joka teille on suotu, ja asuntoihinne, kun teiltä kysytään tekojanne.»
  قَالُوا يَا وَيْلَنَا إِنَّا كُنَّا ظَالِمِينَ
14.
He sanoivat: »Voi meitä, me olimme todella väärämielisiä!»
  فَمَا زَالَت تِّلْكَ دَعْوَاهُمْ حَتَّىٰ جَعَلْنَاهُمْ حَصِيدًا خَامِدِينَ
15.
Ja näin he jatkoivat huutoaan, kunnes Me heidät leikkasimme kuin viljan ja sammutimme kuin tulen.
  وَمَا خَلَقْنَا السَّمَاءَ وَالْأَرْضَ وَمَا بَيْنَهُمَا لَاعِبِينَ
16.
Emme ole pilan vuoksi luonut taivasta ja maata ja kaikkea niiden välillä olevaa.
  لَوْ أَرَدْنَا أَن نَّتَّخِذَ لَهْوًا لَّاتَّخَذْنَاهُ مِن لَّدُنَّا إِن كُنَّا فَاعِلِينَ
17.
Jos olisimme halunnut itsellemme leikkikalun, olisimme voinut sen itsekin tehdä. Mutta emme aio sellaista.
  بَلْ نَقْذِفُ بِالْحَقِّ عَلَى الْبَاطِلِ فَيَدْمَغُهُ فَإِذَا هُوَ زَاهِقٌ ۚ وَلَكُمُ الْوَيْلُ مِمَّا تَصِفُونَ
18.
Ei, Me heitämme totuuden valhetta vastaan, niin että se musertaa sen pään, ja katso, se häviää! Mutta voi teitä valheittenne tähden!
  وَلَهُ مَن فِي السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضِ ۚ وَمَنْ عِندَهُ لَا يَسْتَكْبِرُونَ عَنْ عِبَادَتِهِ وَلَا يَسْتَحْسِرُونَ
19.
Hänelle kuuluu jokainen, joka on taivaassa ja maan päällä. Ja ne, jotka ovat Hänen puolellaan, eivät ole liian ylpeitä Häntä palvelemaan, eivätkä he siihen väsy.
  يُسَبِّحُونَ اللَّيْلَ وَالنَّهَارَ لَا يَفْتُرُونَ
20.
Öin ja päivin he Häntä lakkaamatta ylistävät.
  أَمِ اتَّخَذُوا آلِهَةً مِّنَ الْأَرْضِ هُمْ يُنشِرُونَ
21.
Tai olisivatko he hankkineet maan päältä jumalia, jotka voivat herättää kuolleita?
  لَوْ كَانَ فِيهِمَا آلِهَةٌ إِلَّا اللَّهُ لَفَسَدَتَا ۚ فَسُبْحَانَ اللَّهِ رَبِّ الْعَرْشِ عَمَّا يَصِفُونَ
22.
Jos taivaassa ja maan päällä olisi muita jumalia kuin Herra, niin taivas ja maa olisivat joutuneet sekasortoon. Siksi kunnia olkoon Jumalalle, voiman Herralle, Hän on niiden yläpuolella, joita he Hänen rinnalleen asettavat.
  لَا يُسْأَلُ عَمَّا يَفْعَلُ وَهُمْ يُسْأَلُونَ
23.
Hänen ei tarvitse vastata siitä, mitä on tehnyt, mutta heidän on kaikesta vastattava.
  أَمِ اتَّخَذُوا مِن دُونِهِ آلِهَةً ۖ قُلْ هَاتُوا بُرْهَانَكُمْ ۖ هَٰذَا ذِكْرُ مَن مَّعِيَ وَذِكْرُ مَن قَبْلِي ۗ بَلْ أَكْثَرُهُمْ لَا يَعْلَمُونَ الْحَقَّ ۖ فَهُم مُّعْرِضُونَ
24.
Ovatko he omaksuneet muita jumalia Hänen rinnalleen? Sano: »Esittäkää todisteenne. Tämä (Koraani) on varoituksena niille, jotka nyt ovat kanssani, sekä niille, jotka olivat ennen minua.» Mutta useimmat heistä eivät tunne totuutta, vaan kääntyvät pois.
  وَمَا أَرْسَلْنَا مِن قَبْلِكَ مِن رَّسُولٍ إِلَّا نُوحِي إِلَيْهِ أَنَّهُ لَا إِلَٰهَ إِلَّا أَنَا فَاعْبُدُونِ
25.
Emme lähettänyt ennen sinua ainoatakaan lähettilästä, jolle emme olisi ilmaissut: »Totisesti, ei ole muuta jumalaa kuin Minä, siksi palvelkaa Minua.»
  وَقَالُوا اتَّخَذَ الرَّحْمَٰنُ وَلَدًا ۗ سُبْحَانَهُ ۚ بَلْ عِبَادٌ مُّكْرَمُونَ
26.
He väittävät Laupeimman hankkineen itselleen pojan. Kunnia yksin Hänelle! He (enkelit) ovat vain kunnioitettavia palvelijoita.
  لَا يَسْبِقُونَهُ بِالْقَوْلِ وَهُم بِأَمْرِهِ يَعْمَلُونَ
27.
He eivät aloita puhetta ennen Häntä, vaan toimivat Hänen käskyään täyttäen.
  يَعْلَمُ مَا بَيْنَ أَيْدِيهِمْ وَمَا خَلْفَهُمْ وَلَا يَشْفَعُونَ إِلَّا لِمَنِ ارْتَضَىٰ وَهُم مِّنْ خَشْيَتِهِ مُشْفِقُونَ
28.
Hän tietää, mitä heillä on edessään ja mitä on heidän jäljessään, eivätkä he voi puoltaa ketään muuta kuin sellaista, jonka Hän hyväksyy; ja he pelkäävät Hänen epäsuosiotaan.
  وَمَن يَقُلْ مِنْهُمْ إِنِّي إِلَٰهٌ مِّن دُونِهِ فَذَٰلِكَ نَجْزِيهِ جَهَنَّمَ ۚ كَذَٰلِكَ نَجْزِي الظَّالِمِينَ
29.
Ja jos joku heistä sanoisi: »Totisesti, minä olen jumala kuten Hänkin», niin sellaiselle Me annamme palkaksi helvetin. Tällä tavoin Me palkitsemme vääryyden harjoittajat.
  أَوَلَمْ يَرَ الَّذِينَ كَفَرُوا أَنَّ السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضَ كَانَتَا رَتْقًا فَفَتَقْنَاهُمَا ۖ وَجَعَلْنَا مِنَ الْمَاءِ كُلَّ شَيْءٍ حَيٍّ ۖ أَفَلَا يُؤْمِنُونَ
30.
Eivätkö uskottomat huomaa, että taivaat ja maa olivat sulkeutuneet, kunnes Me erotimme ne toisistansa? Vedestä Me olemme luonut kaikki elolliset olennot. Eivätkö he sittenkään usko?
  وَجَعَلْنَا فِي الْأَرْضِ رَوَاسِيَ أَن تَمِيدَ بِهِمْ وَجَعَلْنَا فِيهَا فِجَاجًا سُبُلًا لَّعَلَّهُمْ يَهْتَدُونَ
31.
Me asetimme myös vahvoja vuoria maahan, ettei se liikkuisi heidän allansa. Ja Me aukaisimme sen kamaraan leveitä kulkuväyliä, jotta he vaeltaisivat.
  وَجَعَلْنَا السَّمَاءَ سَقْفًا مَّحْفُوظًا ۖ وَهُمْ عَنْ آيَاتِهَا مُعْرِضُونَ
32.
Ja Me rakensimme vankan taivaanlaen; kuitenkin he kääntyvät pois sen merkeistä.
  وَهُوَ الَّذِي خَلَقَ اللَّيْلَ وَالنَّهَارَ وَالشَّمْسَ وَالْقَمَرَ ۖ كُلٌّ فِي فَلَكٍ يَسْبَحُونَ
33.
Ja juuri Hän on luonut yön ja päivän sekä auringon ja kuun; kaikki kulkevat määrättyä rataansa.
  وَمَا جَعَلْنَا لِبَشَرٍ مِّن قَبْلِكَ الْخُلْدَ ۖ أَفَإِن مِّتَّ فَهُمُ الْخَالِدُونَ
34.
Ainoallekaan ihmiselle ennen sinua emme ole antanut kuolemattomuutta. Jos sinun on kuoltava, pystyisivätkö he siis alati elämään?
  كُلُّ نَفْسٍ ذَائِقَةُ الْمَوْتِ ۗ وَنَبْلُوكُم بِالشَّرِّ وَالْخَيْرِ فِتْنَةً ۖ وَإِلَيْنَا تُرْجَعُونَ
35.
Jokaisen sielun on maistettava kuolema. Me koettelemme teitä sekä pahalla että hyvällä saattamalla teidät kiusauksiin. Ja Meidän luoksemme teidän on palattava.
  وَإِذَا رَآكَ الَّذِينَ كَفَرُوا إِن يَتَّخِذُونَكَ إِلَّا هُزُوًا أَهَٰذَا الَّذِي يَذْكُرُ آلِهَتَكُمْ وَهُم بِذِكْرِ الرَّحْمَٰنِ هُمْ كَافِرُونَ
36.
Kun uskottomat sinut näkevät, he pitävät sinua pilkkanaan: »Onko tämä se, joka puhuu teidän jumalistanne?» He ovat niitä, jotka kieltävät Armahtajan varoituksen.
  خُلِقَ الْإِنسَانُ مِنْ عَجَلٍ ۚ سَأُرِيكُمْ آيَاتِي فَلَا تَسْتَعْجِلُونِ
37.
Ihminen on kiireessä luotu. Näytän teille pian merkkini, mutta älkää pyytäkö Minua kiirehtimään!
  وَيَقُولُونَ مَتَىٰ هَٰذَا الْوَعْدُ إِن كُنتُمْ صَادِقِينَ
38.
Ja he sanovat: »Milloin tämä uhkaus sitten täyttyy, jos olet totuudellinen?»
  لَوْ يَعْلَمُ الَّذِينَ كَفَرُوا حِينَ لَا يَكُفُّونَ عَن وُجُوهِهِمُ النَّارَ وَلَا عَن ظُهُورِهِمْ وَلَا هُمْ يُنصَرُونَ
39.
Jospa uskottomat tietäisivät sen hetken tulon, jolloin he eivät kykene torjumaan tulen liekkejä kasvoiltaan eivätkä selästään eivätkä saa mitään apua!
  بَلْ تَأْتِيهِم بَغْتَةً فَتَبْهَتُهُمْ فَلَا يَسْتَطِيعُونَ رَدَّهَا وَلَا هُمْ يُنظَرُونَ
40.
Se on saapuva yht'äkkiä yllättäen heidät. He eivät voi torjua sen tuloa eikä heille suoda vähääkään armonaikaa.
  وَلَقَدِ اسْتُهْزِئَ بِرُسُلٍ مِّن قَبْلِكَ فَحَاقَ بِالَّذِينَ سَخِرُوا مِنْهُم مَّا كَانُوا بِهِ يَسْتَهْزِئُونَ
41.
Pilkattiinhan totisesti lähettiläitä ennen sinuakin, mutta pilkkaajat joutuivat sen uhreiksi, mille olivat nauraneet.
  قُلْ مَن يَكْلَؤُكُم بِاللَّيْلِ وَالنَّهَارِ مِنَ الرَّحْمَٰنِ ۗ بَلْ هُمْ عَن ذِكْرِ رَبِّهِم مُّعْرِضُونَ
42.
Sano: »Kuka voi teitä öin ja päivin suojella Armahtajaa vastaan?» Mutta he kääntävät selkänsä Herraa mainittaessa.
  أَمْ لَهُمْ آلِهَةٌ تَمْنَعُهُم مِّن دُونِنَا ۚ لَا يَسْتَطِيعُونَ نَصْرَ أَنفُسِهِمْ وَلَا هُم مِّنَّا يُصْحَبُونَ
43.
Onko heillä omia jumalia, jotka pystyvät heitä puolustamaan meitä vastaan? He eivät voi auttaa edes itseään eivätkä pysty varjelemaan itseänsä Meiltä.
  بَلْ مَتَّعْنَا هَٰؤُلَاءِ وَآبَاءَهُمْ حَتَّىٰ طَالَ عَلَيْهِمُ الْعُمُرُ ۗ أَفَلَا يَرَوْنَ أَنَّا نَأْتِي الْأَرْضَ نَنقُصُهَا مِنْ أَطْرَافِهَا ۚ أَفَهُمُ الْغَالِبُونَ
44.
Me olemme ylläpitänyt nämä ihmiset ja heidän esi~isänsä elämänsä loppuun saakka. Mutta eivätkö he havaitse, että Me piiritämme heidän maatansa supistaen sen rajoja? Toivovatko he pääsevänsä voitolle?
  قُلْ إِنَّمَا أُنذِرُكُم بِالْوَحْيِ ۚ وَلَا يَسْمَعُ الصُّمُّ الدُّعَاءَ إِذَا مَا يُنذَرُونَ
45.
Sano: »Minä varoitan teitä ilmestyksen mukaisesti, mutta kuurot eivät kuule kutsua, kun heitä varoitetaan.»
  وَلَئِن مَّسَّتْهُمْ نَفْحَةٌ مِّنْ عَذَابِ رَبِّكَ لَيَقُولُنَّ يَا وَيْلَنَا إِنَّا كُنَّا ظَالِمِينَ
46.
Totisesti, jos henkäyskin heidän Herransa tuomiosta heitä kohtaisi, he varmasti sanoisivat: »Voi meitä, me olimme totisesti väärämielisiä!»
  وَنَضَعُ الْمَوَازِينَ الْقِسْطَ لِيَوْمِ الْقِيَامَةِ فَلَا تُظْلَمُ نَفْسٌ شَيْئًا ۖ وَإِن كَانَ مِثْقَالَ حَبَّةٍ مِّنْ خَرْدَلٍ أَتَيْنَا بِهَا ۗ وَكَفَىٰ بِنَا حَاسِبِينَ
47.
Ylösnousemuksen päivänä Me käytämme oikeudenmukaista vaakaa, niin että kenellekään ei tehdä pienintäkään vääryyttä. Vaikka jokin teko painaisi sinapinsiemenen verran, niin Me otamme sen huomioon, Me olemme kyllin pätevä tilintekijä.
  وَلَقَدْ آتَيْنَا مُوسَىٰ وَهَارُونَ الْفُرْقَانَ وَضِيَاءً وَذِكْرًا لِّلْمُتَّقِينَ
48.
Totisesti, Me annoimme Moosekselle ja Aaronille arvostelukyvyn valistukseksi sekä varoitukseksi niille, jotka pahaa karttoivat,
  الَّذِينَ يَخْشَوْنَ رَبَّهُم بِالْغَيْبِ وَهُم مِّنَ السَّاعَةِ مُشْفِقُونَ
49.
Niille, jotka pelkäävät sydämissään Herraansa ja vavisten valmistuvat suureen hetkeen.
  وَهَٰذَا ذِكْرٌ مُّبَارَكٌ أَنزَلْنَاهُ ۚ أَفَأَنتُمْ لَهُ مُنكِرُونَ
50.
Tämä on siunattu kehoitus, jonka olemme lähettänyt ylhäältä. Aiotteko sen siis hylätä?
  وَلَقَدْ آتَيْنَا إِبْرَاهِيمَ رُشْدَهُ مِن قَبْلُ وَكُنَّا بِهِ عَالِمِينَ
51.
Totisesti, Me jo ennakolta ohjasimme Aabrahamin oikealle tielle, ja Me tunsimme hänet hyvin.
  إِذْ قَالَ لِأَبِيهِ وَقَوْمِهِ مَا هَٰذِهِ التَّمَاثِيلُ الَّتِي أَنتُمْ لَهَا عَاكِفُونَ
52.
Jo silloin, kun hän lausui isälleen ja kansalleen: »Mitä ovat nämä epäjumalat, joita te yhä palvelette?»
  قَالُوا وَجَدْنَا آبَاءَنَا لَهَا عَابِدِينَ
53.
He vastasivat: »Olemme nähneet jo esi-isiemme niitä palvelleen.»
  قَالَ لَقَدْ كُنتُمْ أَنتُمْ وَآبَاؤُكُمْ فِي ضَلَالٍ مُّبِينٍ
54.
Hän sanoi: »Totisesti, te ja teidän esi-isänne olette olleet ilmeisessä harhassa.»
  قَالُوا أَجِئْتَنَا بِالْحَقِّ أَمْ أَنتَ مِنَ اللَّاعِبِينَ
55.
He sanoivat: »Puhutko meille totuutta, vai oletko niitä, jotka vain laskevat leikkiä?»
  قَالَ بَل رَّبُّكُمْ رَبُّ السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضِ الَّذِي فَطَرَهُنَّ وَأَنَا عَلَىٰ ذَٰلِكُم مِّنَ الشَّاهِدِينَ
56.
Hän vastasi: »Ei, teidän Herranne on taivaitten ja maan Herra, joka ne on luonut. Minä olen tämän todistaja.
  وَتَاللَّهِ لَأَكِيدَنَّ أَصْنَامَكُم بَعْدَ أَن تُوَلُّوا مُدْبِرِينَ
57.
Ja Jumalan nimessä olen totisesti tekevä selvää teidän epäjumalistanne, kun käännytte pois.»
  فَجَعَلَهُمْ جُذَاذًا إِلَّا كَبِيرًا لَّهُمْ لَعَلَّهُمْ إِلَيْهِ يَرْجِعُونَ
58.
Niin hän mursi ne palasiksi paitsi suurinta niistä, jotta he kenties saattaisivat palata sen eteen.
  قَالُوا مَن فَعَلَ هَٰذَا بِآلِهَتِنَا إِنَّهُ لَمِنَ الظَّالِمِينَ
59.
He sanoivat: »Kuka on tehnyt näin meidän jumalillemme? Hän on totisesti pahantekijä.»
  قَالُوا سَمِعْنَا فَتًى يَذْكُرُهُمْ يُقَالُ لَهُ إِبْرَاهِيمُ
60.
Muutamat sanoivat: »Olemme kuulleet erään Aabrahamnimisen nuorukaisen puhuvan niistä.»
  قَالُوا فَأْتُوا بِهِ عَلَىٰ أَعْيُنِ النَّاسِ لَعَلَّهُمْ يَشْهَدُونَ
61.
He sanoivat: »Tuokaa hänet sitten kansan silmien eteen ehkä he voivat todistaa.»
  قَالُوا أَأَنتَ فَعَلْتَ هَٰذَا بِآلِهَتِنَا يَا إِبْرَاهِيمُ
62.
He sanoivat: »Oi Aabraham. Sinäkö olet tämän tehnyt jumalillemme?»
  قَالَ بَلْ فَعَلَهُ كَبِيرُهُمْ هَٰذَا فَاسْأَلُوهُمْ إِن كَانُوا يَنطِقُونَ
63.
Hän vastasi: »Varmaan sen joku teki; mutta onhan tässä heidän päämiehensä jäljellä, kysykää siltä, jos se voi puhua.»
  فَرَجَعُوا إِلَىٰ أَنفُسِهِمْ فَقَالُوا إِنَّكُمْ أَنتُمُ الظَّالِمُونَ
64.
Silloin he miettivät mielessään ja syyttelivät toisiansa: »Totisesti, te olette väärällä tiellä.»
  ثُمَّ نُكِسُوا عَلَىٰ رُءُوسِهِمْ لَقَدْ عَلِمْتَ مَا هَٰؤُلَاءِ يَنطِقُونَ
65.
Mutta sitten he joutuivat päästään pyörälle ja sanoivat: »Totisesti, sinähän tiedät, että nämä eivät puhu.»
  قَالَ أَفَتَعْبُدُونَ مِن دُونِ اللَّهِ مَا لَا يَنفَعُكُمْ شَيْئًا وَلَا يَضُرُّكُمْ
66.
Hän lausui: »Palvelisitteko siis Jumalan sijasta sellaista, joka ei voi teitä vähääkään auttaa eikä myöskään vahingoittaa?
  أُفٍّ لَّكُمْ وَلِمَا تَعْبُدُونَ مِن دُونِ اللَّهِ ۖ أَفَلَا تَعْقِلُونَ
67.
Häpeä teille ja niille, joita palvelette Jumalan ohella. Ettekö jo ymmärrä?»
  قَالُوا حَرِّقُوهُ وَانصُرُوا آلِهَتَكُمْ إِن كُنتُمْ فَاعِلِينَ
68.
He sanoivat: »Polttakaa hänet ja auttakaa jumalianne, jos jotakin aiotte tehdä!»
  قُلْنَا يَا نَارُ كُونِي بَرْدًا وَسَلَامًا عَلَىٰ إِبْرَاهِيمَ
69.
Me sanoimme: »Oi tuli, pysy kylmänä ja suojele Aabrahamia.»
  وَأَرَادُوا بِهِ كَيْدًا فَجَعَلْنَاهُمُ الْأَخْسَرِينَ
70.
He vainosivat häntä, mutta Me jätimme heidät häviölle.
  وَنَجَّيْنَاهُ وَلُوطًا إِلَى الْأَرْضِ الَّتِي بَارَكْنَا فِيهَا لِلْعَالَمِينَ
71.
Ja Me pelastimme Hänet sekä Lootin maahan, jonka olimme siunannut maan kansoja varten.
  وَوَهَبْنَا لَهُ إِسْحَاقَ وَيَعْقُوبَ نَافِلَةً ۖ وَكُلًّا جَعَلْنَا صَالِحِينَ
72.
Me annoimme hänelle pojan, Iisakin, sekä pojanpojan, Jaakobin, ja teimme heistä kaikista hurskaita.
  وَجَعَلْنَاهُمْ أَئِمَّةً يَهْدُونَ بِأَمْرِنَا وَأَوْحَيْنَا إِلَيْهِمْ فِعْلَ الْخَيْرَاتِ وَإِقَامَ الصَّلَاةِ وَإِيتَاءَ الزَّكَاةِ ۖ وَكَانُوا لَنَا عَابِدِينَ
73.
Ja Me teimme heistä johtajia, jotka ohjasivat kansaa Meidän käskyjemme mukaan. Me määräsimme heidät suorittamaan hyviä tekoja ja uutterasti rukoilemaan sekä antamaan almuja. Ja he palvelivat ainoastaan Meitä.
  وَلُوطًا آتَيْنَاهُ حُكْمًا وَعِلْمًا وَنَجَّيْنَاهُ مِنَ الْقَرْيَةِ الَّتِي كَانَت تَّعْمَلُ الْخَبَائِثَ ۗ إِنَّهُمْ كَانُوا قَوْمَ سَوْءٍ فَاسِقِينَ
74.
Ja Lootille Me annoimme viisautta ja tietoa ja pelastimme hänet kaupungista, jonka asukkaat harjoittivat iljettäviä tekoja. Totisesti, he olivat paha ja hillitön kansa.
  وَأَدْخَلْنَاهُ فِي رَحْمَتِنَا ۖ إِنَّهُ مِنَ الصَّالِحِينَ
75.
Me suljimme hänet armoomme; totisesti, hän kuului hyvien pariin.
  وَنُوحًا إِذْ نَادَىٰ مِن قَبْلُ فَاسْتَجَبْنَا لَهُ فَنَجَّيْنَاهُ وَأَهْلَهُ مِنَ الْكَرْبِ الْعَظِيمِ
76.
Entä Nooa. Kun hän huusi meitä muinoin, Me kuulimme häntä ja pelastimme hänet ja hänen perheensä suuresta onnettomuudesta.
  وَنَصَرْنَاهُ مِنَ الْقَوْمِ الَّذِينَ كَذَّبُوا بِآيَاتِنَا ۚ إِنَّهُمْ كَانُوا قَوْمَ سَوْءٍ فَأَغْرَقْنَاهُمْ أَجْمَعِينَ
77.
Me autoimme häntä kansaa vastaan, joka kielsi Meidän ilmoituksemme; totisesti, he olivat paha kansa, ja Me hukutimme heidät kaikki.
  وَدَاوُودَ وَسُلَيْمَانَ إِذْ يَحْكُمَانِ فِي الْحَرْثِ إِذْ نَفَشَتْ فِيهِ غَنَمُ الْقَوْمِ وَكُنَّا لِحُكْمِهِمْ شَاهِدِينَ
78.
Entä Daavid ja Salomo. Kun he antoivat tuomionsa eräästä pellosta, jonka ihmisten vuohet olivat yön aikana tallanneet, Me olimme heidän tuomionsa todistajana.
  فَفَهَّمْنَاهَا سُلَيْمَانَ ۚ وَكُلًّا آتَيْنَا حُكْمًا وَعِلْمًا ۚ وَسَخَّرْنَا مَعَ دَاوُودَ الْجِبَالَ يُسَبِّحْنَ وَالطَّيْرَ ۚ وَكُنَّا فَاعِلِينَ
79.
Niin saatoimme Salomon ymmärtämään tapauksen ja kummallekin annoimme viisautta ja tietoa. Me alistimme lakeihimme vuoret ja linnut, jotka yhdessä Daavidin kanssa julistivat kunniaamme. Juuri Me saimme tämän aikaan.
  وَعَلَّمْنَاهُ صَنْعَةَ لَبُوسٍ لَّكُمْ لِتُحْصِنَكُم مِّن بَأْسِكُمْ ۖ فَهَلْ أَنتُمْ شَاكِرُونَ
80.
Me opetimme häntä myös valmistamaan teille haarniskoja suojaksi taisteluissanne. Mutta oletteko siitä kiitollisia?
  وَلِسُلَيْمَانَ الرِّيحَ عَاصِفَةً تَجْرِي بِأَمْرِهِ إِلَى الْأَرْضِ الَّتِي بَارَكْنَا فِيهَا ۚ وَكُنَّا بِكُلِّ شَيْءٍ عَالِمِينَ
81.
Ja Salomon Me opetimme käyttämään myrskytuulia, jotka Hänen käskystänsä puhalsivat sen maan ylitse, jonka olimme siunannut. Me tiedämme täydellisesti kaiken.
  وَمِنَ الشَّيَاطِينِ مَن يَغُوصُونَ لَهُ وَيَعْمَلُونَ عَمَلًا دُونَ ذَٰلِكَ ۖ وَكُنَّا لَهُمْ حَافِظِينَ
82.
Me annoimme myös hänen valtaansa muutamia villikansoja, jotka sukelsivat hänelle helmiä ja tekivät muutakin. Ja Me olimme heidän vartijanaan.
  وَأَيُّوبَ إِذْ نَادَىٰ رَبَّهُ أَنِّي مَسَّنِيَ الضُّرُّ وَأَنتَ أَرْحَمُ الرَّاحِمِينَ
83.
Muistettakoon myös Jobia, joka rukoili Herraansa: »Totisesti, onnettomuus on minua kohdannut, mutta Sinä olet kaikkein armollisin armonosoittajista.»
  فَاسْتَجَبْنَا لَهُ فَكَشَفْنَا مَا بِهِ مِن ضُرٍّ ۖ وَآتَيْنَاهُ أَهْلَهُ وَمِثْلَهُم مَّعَهُمْ رَحْمَةً مِّنْ عِندِنَا وَذِكْرَىٰ لِلْعَابِدِينَ
84.
Sentähden Me kuulimme häntä ja poistimme hänen vaivansa ja annoimme takaisin hänen perheensä sekä lisäksi paljon muuta; kaiken armonamme ja kehoituksena palvelijoillemme.
  وَإِسْمَاعِيلَ وَإِدْرِيسَ وَذَا الْكِفْلِ ۖ كُلٌّ مِّنَ الصَّابِرِينَ
85.
Entä Ismael ja Idris ja Dzulkifl, jotka kaikki olivat lujia.
  وَأَدْخَلْنَاهُمْ فِي رَحْمَتِنَا ۖ إِنَّهُم مِّنَ الصَّالِحِينَ
86.
Me suljimme heidät armoomme. Totisesti, kaikki he kuuluivat hyvien joukkoon.
  وَذَا النُّونِ إِذ ذَّهَبَ مُغَاضِبًا فَظَنَّ أَن لَّن نَّقْدِرَ عَلَيْهِ فَنَادَىٰ فِي الظُّلُمَاتِ أَن لَّا إِلَٰهَ إِلَّا أَنتَ سُبْحَانَكَ إِنِّي كُنتُ مِنَ الظَّالِمِينَ
87.
Entä sitten Joona, kun hän pyrki pois, täynnä vihaa, luullen, että emme voisi häntä saavuttaa; sitten huusikin hän ahdingostaan: »Ei ole muuta jumalaa kuin Sinä, kunnia olkoon Sinulle. Totisesti, minä olen vääryyttä tehnyt.»
  فَاسْتَجَبْنَا لَهُ وَنَجَّيْنَاهُ مِنَ الْغَمِّ ۚ وَكَذَٰلِكَ نُنجِي الْمُؤْمِنِينَ
88.
Silloin Me vastasimme hänelle ja vapautimme hänet murheestaan. Tällä tavoin Me pelastamme uskovaiset.
  وَزَكَرِيَّا إِذْ نَادَىٰ رَبَّهُ رَبِّ لَا تَذَرْنِي فَرْدًا وَأَنتَ خَيْرُ الْوَارِثِينَ
89.
Entä Sakarias. Hän huusi Herraansa: »Älä jätä minua yksin. Sinä olet paras perillinen.»
  فَاسْتَجَبْنَا لَهُ وَوَهَبْنَا لَهُ يَحْيَىٰ وَأَصْلَحْنَا لَهُ زَوْجَهُ ۚ إِنَّهُمْ كَانُوا يُسَارِعُونَ فِي الْخَيْرَاتِ وَيَدْعُونَنَا رَغَبًا وَرَهَبًا ۖ وَكَانُوا لَنَا خَاشِعِينَ
90.
Silloin Me vastasimme hänelle ja annoimme hänelle Johanneksen sekä teimme hänen vaimonsa hedelmälliseksi. Totisesti, he (entiset profeetat) kilpailivat keskenänsä hyvän tekemisessä ja rukoilivat Meitä toivoen ja peläten. He olivat nöyriä edessämme.
  وَالَّتِي أَحْصَنَتْ فَرْجَهَا فَنَفَخْنَا فِيهَا مِن رُّوحِنَا وَجَعَلْنَاهَا وَابْنَهَا آيَةً لِّلْعَالَمِينَ
91.
Muistettakoon sitä naista (Mariaa), joka suojeli viattomuuttaan, ja Me puhalsimme häneen henkeämme ja teimme hänet ja hänen poikansa ihmemerkiksi kansoille.
  إِنَّ هَٰذِهِ أُمَّتُكُمْ أُمَّةً وَاحِدَةً وَأَنَا رَبُّكُمْ فَاعْبُدُونِ
92.
Totisesti, nämä ihmiset kuuluvat teidän uskonyhteyteenne. Ja Minä olen teidän Herranne. Palvelkaa siis Minua!»
  وَتَقَطَّعُوا أَمْرَهُم بَيْنَهُمْ ۖ كُلٌّ إِلَيْنَا رَاجِعُونَ
93.
Mutta he (toiset) ovat hajaantuneet uskonyhteydestään. Kuitenkin heidän kaikkien on palattava Meidän luoksemme.
  فَمَن يَعْمَلْ مِنَ الصَّالِحَاتِ وَهُوَ مُؤْمِنٌ فَلَا كُفْرَانَ لِسَعْيِهِ وَإِنَّا لَهُ كَاتِبُونَ
94.
Joka suorittaa hyviä tekoja ja on uskovainen, hänen ponnistelunsa eivät jää tunnustusta vaille, vaan Me kirjoitamme ne muistiin.
  وَحَرَامٌ عَلَىٰ قَرْيَةٍ أَهْلَكْنَاهَا أَنَّهُمْ لَا يَرْجِعُونَ
95.
Ja sellaisen kaupungin asujaimia, jonka olemme tuhonnut, on kielletty palaamasta takaisin.
  حَتَّىٰ إِذَا فُتِحَتْ يَأْجُوجُ وَمَأْجُوجُ وَهُم مِّن كُلِّ حَدَبٍ يَنسِلُونَ
96.
Kunnes Goog ja Maagog päästetään irti ja ryntäävät alas kaikilta kukkuloilta.
  وَاقْتَرَبَ الْوَعْدُ الْحَقُّ فَإِذَا هِيَ شَاخِصَةٌ أَبْصَارُ الَّذِينَ كَفَرُوا يَا وَيْلَنَا قَدْ كُنَّا فِي غَفْلَةٍ مِّنْ هَٰذَا بَلْ كُنَّا ظَالِمِينَ
97.
Ja kun totinen lupaus lähenee täyttymystään, silloin uskottomain silmät pysähtyvät tuijottamaan kauhistuneina, ja he sanovat: »Voi meitä, me olimme totisesti välinpitämättömiä tästä; niin, me olimme jumalattomia.»
  إِنَّكُمْ وَمَا تَعْبُدُونَ مِن دُونِ اللَّهِ حَصَبُ جَهَنَّمَ أَنتُمْ لَهَا وَارِدُونَ
98.
Totisesti, te ja ne epäjumalat, joita te Jumalan sijasta palvelitte, olette helvetin polttoainetta. Sinne te olette menossa.
  لَوْ كَانَ هَٰؤُلَاءِ آلِهَةً مَّا وَرَدُوهَا ۖ وَكُلٌّ فِيهَا خَالِدُونَ
99.
Jos ne olisivat olleet jumalia, eivät ne olisi sinne joutuneet, mutta kaikki ne saavat siellä iäti pysyä.
  لَهُمْ فِيهَا زَفِيرٌ وَهُمْ فِيهَا لَا يَسْمَعُونَ
100.
Siellä ne saavat parkua eivätkä ne siellä lohdutusta kuule.
  إِنَّ الَّذِينَ سَبَقَتْ لَهُم مِّنَّا الْحُسْنَىٰ أُولَٰئِكَ عَنْهَا مُبْعَدُونَ
101.
Totisesti, ne, joille olemme jo määrännyt hyvän osan, pysyvät sieltä kaukana.
  لَا يَسْمَعُونَ حَسِيسَهَا ۖ وَهُمْ فِي مَا اشْتَهَتْ أَنفُسُهُمْ خَالِدُونَ
102.
He eivät kuule sieltä hiiskahdustakaan, vaan saavat syventyä siihen, mihin sydämissään haluavat.
  لَا يَحْزُنُهُمُ الْفَزَعُ الْأَكْبَرُ وَتَتَلَقَّاهُمُ الْمَلَائِكَةُ هَٰذَا يَوْمُكُمُ الَّذِي كُنتُمْ تُوعَدُونَ
103.
Suuri kauhistus ei heitä hämmennä, vaan enkelit tulevat heitä vastaan ja lausuvat: »Tämä on teidän päivänne, joka teille oli luvattu.»
  يَوْمَ نَطْوِي السَّمَاءَ كَطَيِّ السِّجِلِّ لِلْكُتُبِ ۚ كَمَا بَدَأْنَا أَوَّلَ خَلْقٍ نُّعِيدُهُ ۚ وَعْدًا عَلَيْنَا ۚ إِنَّا كُنَّا فَاعِلِينَ
104.
Sinä päivänä Me käärimme taivaan kokoon, kuten kirjoitukset kääröksi kootaan. Samoin kuin Me alussa loimme oliot, niin saatamme ne takaisin sinne, mistä ovat tulleet. Tämä on Meitä velvoittava lupaus. Totisesti, näin tulemme tekemään.
  وَلَقَدْ كَتَبْنَا فِي الزَّبُورِ مِن بَعْدِ الذِّكْرِ أَنَّ الْأَرْضَ يَرِثُهَا عِبَادِيَ الصَّالِحُونَ
105.
Olemmehan kirjoittanut Kirjaan varoituksen jälkeen: »Totisesti, hurskaat palvelijani saavat periä maan.»
  إِنَّ فِي هَٰذَا لَبَلَاغًا لِّقَوْمٍ عَابِدِينَ
106.
Tämä on totinen sanoma niille, jotka Minua palvelevat.
  وَمَا أَرْسَلْنَاكَ إِلَّا رَحْمَةً لِّلْعَالَمِينَ
107.
Olemme lähettäneet sinut, oi Muhammed, vain armoksi maailman kansoille.
  قُلْ إِنَّمَا يُوحَىٰ إِلَيَّ أَنَّمَا إِلَٰهُكُمْ إِلَٰهٌ وَاحِدٌ ۖ فَهَلْ أَنتُم مُّسْلِمُونَ
108.
Sano: »Minut on määrätty julistamaan, että teidän Jumalanne on armon Jumala. Ettekö siis olisi tottelevaisia?»
  فَإِن تَوَلَّوْا فَقُلْ آذَنتُكُمْ عَلَىٰ سَوَاءٍ ۖ وَإِنْ أَدْرِي أَقَرِيبٌ أَم بَعِيدٌ مَّا تُوعَدُونَ
109.
Mutta jos he kääntyvät pois, sano silloin: »Olen varoittanut teitä kaikkia ilman erotusta enkä tiedä, onko se, mitä teille on määrätty, lähellä vai kaukana.
  إِنَّهُ يَعْلَمُ الْجَهْرَ مِنَ الْقَوْلِ وَيَعْلَمُ مَا تَكْتُمُونَ
110.
Totisesti, Hän tietää mitä äänekkäästi puhutaan, ja Hän tietää myös, mitä te salaatte.
  وَإِنْ أَدْرِي لَعَلَّهُ فِتْنَةٌ لَّكُمْ وَمَتَاعٌ إِلَىٰ حِينٍ
111.
En tiedä, tuleeko siitä teille koettelemus vaiko ajallinen nautinto.»
  قَالَ رَبِّ احْكُم بِالْحَقِّ ۗ وَرَبُّنَا الرَّحْمَٰنُ الْمُسْتَعَانُ عَلَىٰ مَا تَصِفُونَ
112.
Hän lausui: »Herra, tuomitse oikeudenmukaisesti. Herramme on Armahtaja, jota kutsutaan avuksi niitä vastaan, joita he Hänen vertaisikseen asettavat.»
Kuvaus
Nimi: الأنبياء
Ilmoitettu: Mekassa
Jakeita: 112
Aikajärjestyksessä: 73
Kuuntele arabiaksi ja englanniksi

Huomioikaa

että KAIKKI Koraanin käännökset (tulkinnat) väistämättä sisältävät virheitä. Alkuperäisellä kielellään (arabiaksi) Koraani on suoraa Allahin (JUMALAn) Puhetta ihmiskunnalle profeetta Muhammedin (rauha hänelle) välityksellä. Millään Koraanin käännöksellä ei enää ole tätä "virallista" ja täydellistä asemaa, vaikkakin se voi olla valtavan hyödyllinen aloittelevalle opiskelijalle, joka haluaa tietää lisää islamista.
Sisällys Pääsivu
Kuuntele arabiaksi
Alkuperäinen arabiaksi
Lue