Koraani - Lehmän suura (AL-BAKARAA)

TOINEN SUURA: Hieho (Al-Bakaraa). Ilmoitettu Medinassa (286 jaetta).

AI-Bakaraa (Lehmä) juontaa nimensä tämän suuran jakeista 67-71, joissa kerrotaan keltaisesta hiehosta. Kuten monen muun suuran johtuu tämänkin nimitys jostakin suuran sanasta tai kohdasta, joka painui kuulijakunnan mieleen. Vastoin eriäviä olettamuksia on todennäköistä, että koko tämän suuran ilmoitus tapahtui neljän Hedzraa seuranneen vuoden kuluessa ja että suurin osa siitä ilmoitettiin ensimmäisten 18 kuukauden aikana, joina Profeetta hallitsi Medinassa - s.o. ennen Bedrin taistelua.

Vähää ennen islaamin tuloa (01-Isläm merkitsee »Antautumista» s.o. alistumista Jumalan tahtoon), olivat Auus ja Kazradz nimiset pakanalliset arabialaisheimot kukistaneet Jasripissa ennen vallassa olleet juutalaisheimot liittäen ne toiseen tai toiseen. Mutta nämä olivat säilyttäneet jonkinlaisen henkisen etevämmyyden, omistaessaan Pyhän kirjan sekä maineen okkulttisista tiedoistaan. Arabialaiset pakanaheimot kyselivät neuvoa heidän rabbiineiltaan ja ottivat vaarin heidän puheistaan. Ennen islaamin tuloa nämä rabbiinit olivat usein kertoneet naapureilleen, että Profeetta oli tulossa, ja olivat usein uhanneet heitä, että hänen tultuaan he (juutalaiset) hävittäisivät arabialaiset pakanat kuten Aadin ja Tamudin heimot oli muinoin hävitetty. Niin selvästi he kuvailivat tulevan profeetan, että Jasripin pyhiinvaeltajat tunsivat profeetan - hänen puhuessaan heille Mekassa - samaksi, jota juutalaiset oppineet olivat heille kuvanneet.

Mutta juutalaisten käsitys Profeetasta oli, että hän antaisi heille valtaa, eikä että hän tekisi heistä jokaisen arabialaispakanan veljiä, joka vastaanotti islaaminuskon. Huomatessaan, etteivät he voineet hyötyä tulokkaasta, he nousivat häntä vastaan ja koettivat hämmentää häntä kysymyksillä teologiastaan puhuen hänelle ikäänkuin itse omaten korkeamman viisauden; he eivät käsittäneet, että Profeetan näkö~ kannalta teologia on joutavaa, varsinaisen uskon vastakohta, jopa sen vihollinen; Profeetalle uskonto ei ollut asia, josta vain lausutaan otaksumia ja saivarteluja, vaan tosiasia ja elämänohje.

Ibn Ishaak ratkaisevasti selittää, että jakeet 1-141 ilmoitettiin näiden juutalaisten rabbien ja sellaisten islaaminuskoon kääntyneitten takia, jotka olivat penseitä ja kallistuivat heihin. Seuraa määräys uudesta Kiblasta (paikka, jota kohti islaamilainen rukoillessaan kääntää kasvonsa): Jerusalemin asemesta Kiblaksi tuli Aabrahamin rakentama Kaaba Mekassa, kun Jerusalemin valinta oli johtanut juutalaisten väärinkäsitykseen, että Profeetta hapuili heidän uskontoaan kohti ja tarvitsi heidän ohjaustaan ja opetustaan.

Kautta koko suuran kuuluu varoituksen ääni, ja itse asiassa se kaikuu kautta koko Koraanin, että ei uskon pelkkä tunnustaminen, vaan vanhurskas elämä on todellista uskontoa. Yhä uudelleen lausutaan, että Aabrahamin uskonto, josta kehittyi juutalaisuus ja siitä lähtenyt kristinusko, on ainoa todellinen uskonto ja että sen muodostaa ihmisen tahdon ja päämäärien alistaminen Luomakunnan Herran tahtoon ja tarkoitukseen, siten kuin ne Hänen luomakunnassaan ilmenevät ja kuten perättäisten profeettain kautta on opastuksella ilmoitettu. Siinä uskonnossa on ihmisen käytöstapa ainoa todistus hänen vilpittömyydestään, ja sen uskonnon arvioperusteet ovat kaikille yhtäläiset.

Siihen aikaan kun tämä suura ilmoitettiin Medinassa, Profeetan oma heimo, pakanalliset kureishit Mekassa, valmistautui hyökkäämään islaamilaisten kimppuun heidän pakopaikassaan. Julma vaino tuli niiden islaamilaisten osaksi, jotka olivat jääneet Mekan alueelle tai jotka matkasivat sinne, ja islaamilaiset estettiin tekemästä pyhiinvaellusretkeä. Valan sanamuoto, jonka Jasripin islaamilaiset vannoivat AI-Akabassa ennen Profeetan pakoa, edellytti, että kenties oli taisteltava ja puolustettava Profeettaa kuten he puolustaisivat omia vaimojaan ja lapsiaan; ensimmäinen käsky taistella ilmoitettiin profeetalle ennen hänen pakoaan Mekasta; mutta islaamilaiset eivät todella taistelleet ennenkuin Bedrin taistelussa. Monet heistä olivat vastahakoisia, koska heidän lakinsa oli sitä ennen ankarasti kieltänyt kaiken väkivallan. Heidän oli vaikea hyväksyä taistelemisen aatetta edes itsepuolustuksessa, kuten nähdään useista tämän suuran jakeista. Tämä luku sisältää myös ohjeita paastoamisesta ja pyhiinvaelluksesta, jälkisäädöksistä, almujen antamisesta, avioerosta ja sopimuksista sekä jakeita, jotka tuomitsevat koronkiskomisen, väkijuomat ja uhkapelin. Se päättyy islaamin kaikkeakäsittävän luonteen korostamiseen - Islaamin, joka on Jumalan kaikkivaltiuden uskonto - ja rukoukseen syntien anteeksiantamisesta.

Tätä suuraa voitaisiin luonnehtia Koraaniksi pienoiskoossa. Siinä mainitaan kaikki ilmoituksen tärkeimmät kohdat, joita muualla selitetään laajemmin. Tästä johtuu myöskin tämän suuran asema Koraanin alussa.

Suuran sisällöstä enin osa on ilmoitettu vuosina 1 ja 2 Hedzran jälkeen, vaikka muutamien lainsäädäntöä koskevien jakeitten katsotaan olevan peräisin myöhäisemmältä ajalta.