Islamissa perhe on erittäin tärkeä, onhan se yhtä vanha instituutio kuin ihmisen historia. Ihmisrotu on kehittynyt perheestä eikä päinvastoin. Avioliiton, sanoo Koraani, tulee säteillä rauhaa, rakkautta ja laupeutta; Koraani puhuu avioliitosta myös "profeettojen tienä" ja profeetta Muhammed (SAAS) on sanonut:

"Avioliitto on osa minun sunnaani (tietäni), se joka poikkeaa minun tieltäni, ei ole yksi meistä".

Avioliitto

Avioliitto on velvoitus elämää kohtaan sinänsä ja yhteiskuntaa kohtaan, se on velvollisuus, jonka aviopuolisot täyttävät sekä toisiaan että Jumalaa kohtaan; se on senkaltainen velvollisuus, joka merkitsee molemminpuolista tyydytystä ja itsensä toteuttamista, rakkautta ja rauhaa, laupeutta ja turvaa, lohtua ja toivoa. Kaikki tämä perustuu sille, että Islamissa avioliiton solmimista pidetään vanhurskaana ja tietoisena tekona. Seksuaalinen itsehillintä voi olla moraalinen voitto, suvunjatkaminen sosiaalinen välttämättömyys ja hyvä terveys merkitä tyydyttäväa mielentilaa.

Islam ei suvaitse avioliiton ulkopuolisia tai sitä edeltäviä suhteita, mies ja nainen voivat tavata muiden muslimien läsnäollessa tai perheen keskuudessa, keskustella ja opetella tuntemaan toisensa. Tämä voi jatkua niin pitkään kuin osapuolet haluavat, ts. siihen asti, kunnes he katsovat voivansa astua avioliittoon tai kunnes he huomaavat, etteivät lainkaan sovi yhteen. On hyvin tärkeää, että he varaavat itselleen tarpeeksi aikaa ottaakseen selvää toistensa mielipiteistä, taipumuksista ja temperamentista, jotta he kykenisivät päättämään, ovatko sopivat elämään yhdessä. Tällä tavoin Islam korostaa, että avioliiton ei tule perustua fyysiselle vetovoimalle, joka on kuitenkin ohimenevää, vaan samankaltaiselle elämänasenteelle ja yhteensopivalle luonteenlaadulle. Kun molemmat osapuolet ovat samaa mieltä elämän tärkeimmistä kysymyksistä, voi avioliitosta parhaiten tulla onnellinen. Koraani sanoo:

"Eräs Hänen merkeistään on se, että Hän on teistä itsestänne luonut teille puolisot, jotta löytäisitte heistä tyydytyksen, ja Hän on antanut teille keskinäistä rakkautta ja laupeutta. Totisesti, tässä on merkkejä niille, jotka ajattelevat."

Myös avioelämän koettelevimmilla hetkillä Koraani muistuttaa molempia osapuolia Jumalan laista, kehottaa heitä olemaan hyviä ja rakkaudellisia toisiaan kohtaan ja ennen kaikkea turvaamaan lujasti Jumalaan. On huomattava, että Islamin säädökset avioliitosta koskevat sekä miehiä että naisia; esim. jos selibaattia ei suositella miehille, ei sitä suositella sen paremmin naisillekaan. Tämä on sen tosiasian tunnustamista, että myös naisten tarpeet ovat lailliset ja ne on otettava huomioon - itse asiassa Islam pitää avioliittoa normaalina, luonnollisena elämänmuotona yhtä hyvin naisille kuin miehillekin.

Se voi olla jopa tärkeämpi naisille, koska se mm. varmistaa heille taloudellisen turvan. Vaimo omistaa yksin kaiken, minkä hänen miehensä on hänelle antanut huomenlahjana, sekä kaiken omaisuuden, jonka hän on hankkinut ennen avioliittoa ja sen jälkeen. Puolisoiden välillä ei ole mitään ehdotonta avio-oikeutta toisen omaisuuteen ja sitä paitsi mies on velvollinen vastaamaan perheen toimeentulosta ja taloudellisesta turvallisuudesta. Hänen täytyy myös tarjota naiselle sellaista apua ja palvelua, johon tämä oli tottunut ennen avioitumistaan, ja joidenkin oppineiden mukaan vaimolla ei ole juridista velvollisuutta tehdä mitään työtä kotona, vaikka hän voikin niin tehdä ja tavallisesti tekeekin syystä tai toisesta - esimerkiksi yhteistyöhalusta, taloudellisesta vastuuntunnosta jne.

Avioliittosopimus

Avioliitto on Jumalan säätämä ja siten pyhä, mutta samalla se on sosiaalinen instituutio, joka vahvistetaan sopimuksella. Islam on määrännyt joitakin toimenpiteitä, jotta avioliiton siteistä tulisi mahdollisimman kestävät. Kun kaksi muslimia solmii avioliiton, on heidän tarkoituksenaan oltava tehdä liitosta pysyvä eikä tilapäinen tai määräaikainen. Koeavioliitot, kestoltaan rajoitetut avioliitot ja kaikki avioliitot, jotka vaikuttavat vain kokeilulta, ovat tämän tähden Islamissa kielletyt. Sopimuksessa voi olla erilaisia ehtoja avioliiton suhteen, mm. nainen voi asettaa ehdon, että mies ei ota itselleen useampia vaimoja, ja jos mies kuitenkin tekee sen, vaimolla on oikeus avioeroon.

Avioliittosopimus toimii siten naisen ja miehen välisenä sopimuksena, mutta valitettavasti monissa nk. islamilaisissa maissa voidaan tänä päivänä havaita sopimuksesta tulleen enemmänkin peruuttamaton asiakirja ja naisen menettäneen oikeutensa, kuten tavallista. Tietyissä maissa naiselta ei edes kysytä mitään ennen avioliittoa, vaan kaikki sovitaan perheiden kesken, mikä sotii täysin Islamin periaatteita vastaan. Profeetta Muhammed (SAAS) on sanonut:

"Leskeä ei saa naittaa ennen kuin häneltä on kysytty ja neitoa ei saa naittaa ilman hänen suostumustaan ], ihmiset kysyivät: Kuinka tiedämme, suostuuko hän ? hän vastasi: [ Hänen vaikenemisensa kertoo hänen suostumuksestaan" ( Sahih Al- Bukhari ).

Niin kuin kaikki sopimukset, merkitsee avioliittosopimuskin tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia ja Islam kannustaa seuraajiaan pitämään tekemänsä sopimukset. Avioliittosopimuksella on sitä paitsi aivan erityinen status, sillä perheen katsotaan olevan Islamin tukipylväs. Muslimeja kuvataan Koraanissa ihmisinä, jotka seuraavat kultaista keskitietä ja Islam on totisesti hyvin tasapainotettu järjestelmä. Tämä pätee erityisesti avioliittoon, jota Islam ei pidä sen paremmin sakramenttina kuin yksinkertaisena siviilisopimuksenakaan.

Avioliittosopimusta on pidettävä vilpittömänä, pysyvänä liittona. Mutta jos se ei jostakin syystä toimisikaan hyvin, voidaan se purkaa kunniallisella, oikeudenmukaisella ja rauhanomaisella tavalla.

Avioero ja uudelleen avioituminen

Koraani ja hadithit ovat säätäneet joistakin tilanteista, jolloin avioero on sallittu ja tietyissä äärimmäisissä olosuhteissa jopa pakollinen, vaikka ensin sekä suvun että yhteisön on tehtävä kaikki mahdolliset ponnistelut saattaakseen miehen ja vaimon sovintoon, sillä avioero on sallituista teoista se, jota Jumala eniten inhoaa. Uudelleen avioituminen on myös Islamissa tärkeää ja heti, kun avioeron odotusaika on kulunut umpeen, osapuolia kehotetaan etsimään uusi elämänkumppani.

Usko on se, mikä sitoo muslimiperheen yhteen ja siksi muslimille on kiellettyä avioitua ateistin tai monijumalaisen (Kafir) kanssa. Muslimiehen on kuitenkin sallittu mennä naimisiin uskovan kristityn tai juutalaisen naisen kanssa, mutta tämä ei ole mitenkään suositeltavaa ja siihen liittyy tiettyjä ehtoja: Naisen täytyy sitoutua kasvattamaan parin lapset Islamin mukaisesti. Jos naimisissa oleva mies kääntyy Islamiin ja hänen vaimonsa on kristitty tai juutalainen eikä tahdo kääntyä, avioliitto voi jatkua tavalliseen tapaan, mutta jos vaimo kuuluu kiellettyihin lajeihin ja pysyy epäuskossaan, on avioelämän päätyttävä. Hänelle täytyy kuitenkin antaa aikaa miettiä asiaa ensin. Jos naimisissa oleva nainen kääntyy Islamiin ja mies ei ole muslimi, päättyy avioelämä välittömästi ja naisen tulee kohtuullisen ajan kuluessa hakea juridista eroa.

Mies ja vaimo

Perhe on, kuten aiemmin mainittiin, muslimiyhteiskunnan tukipilari ja sen on toimittava pienoisyhteiskuntana, jossa uusi sukupolvi kasvatetaan Islamin hengessä astumaan varansa pitäen ulos yhteiskuntaan. Seuraava profeetta Muhammedin (SAAS) lausuma osoittaa, millaisen hengen tulee vallita perheessä:

"Oi minun kansani, teidän vaimoillanne on tiettyjä oikeuksiä teihin nähden ja teillä on tiettyjä oikeuksia heihin nähden, kohdelkaa siis heitä hyvin, sillä he ovat teidän kumppaneitanne ja uskottuja tukijoitanne".

Islam näkee miehen ja naisen toistensa täydentäjinä, kummankaan ei tule hallita toista ja kummallakin on yksilölliset oikeutensa ja velvollisuutensa. Yhdessä he muodostavat rauhallisen ja onnellisen perheen, mikä on terveen ja kukoistavan yhteiskunnan perusta. Muslimiperheessä jokaisella on selvästi määritellyt tehtävänsä, yhtäältä suvun muodostamassa suurperheessä ja toisaalta äidin - isän - lasten muodostamassa ydinperheessä.

Perheen on tärkeää yrittää hankkia oma asunto, sillä vaikka suurperhe merkitseekin paljon, on oman kodin rauha arvostettu asia Islamissa, tärkeintä vaimon hyvinvointi ja avioliiton vakaus.

Miestä Jumala kehottaa kohtelemaan vaimoaan oikeudenmukaisesti ja kunnioittamaan tämän tunteita sekä osoittamaan häntä kohtaan hyvyyttä ja huolenpitoa. Mies ei saa osoittaa häntä kohtaan vastenmielisyyttä tai aiheuttaa hänelle huolta; tämä määräys merkitsee sitä, että kenelläkään miehellä ei ole oikeutta pitää vaimoaan aiheuttaakseen tälle kärsimystä tai rajoittaakseen tämän vapautta. Jos mies ei tunne rakkautta tai myötätuntoa vaimoaan kohtaan, on tällä oikeus vaatia vapautusta aviollisista siteistä. Vaimon tärkein velvollisuus puolisona on myötävaikuttaa avioliiton onnistumiseen ja hänen täytyy ajatella miehensä mukavuutta ja viihtyvyyttä, sillä mies on jättänyt omaisuuttaan hänen huolehdittavakseen, ja hänen täytyy käsitellä sitä viisaasti ja säästäväisesti eikä hän saa lainata tai luovuttaa mitään miehensä omaisuutta ilman tämän lupaa.

Mitä tulee intiimiin yhteiselämään, tulee osapuolten tehdä itsensä haluttaviksi ja puoleensävetäviksi toisilleen. Islamissa kaikki ihmiset ovat tasavertaisia, miehet ja naiset ovat tasavertaisia mutta eivät identtisiä, sillä naiset tulevat raskaaksi ja synnyttävät, mitä miehet eivät tee. Miehet taas ovat suhteellisesti rationaalisempia ja vähemmän tunteellisia kuin naiset ja siksi heille on suotu eri tehtävät perheessä. Kukaan ei ihmettele, onko hammaslääkäri tasa-arvoinen insinöörin kanssa, vaan todetaan vain heillä olevan eri tehtävät, ja Islamissa sukupuolten välinen tasavertaisuus toteutui jo tuhatneljäsataa vuotta sitten.

Islam ei myöskään halveksi jotakin ihmisryhmää vain heidän tehtäviensä takia, tehdään ne sitten kotona tai ulkona yhteiskunnassa.

Lapset

Yhteiskunta voi olla vakaa vain silloin, kun avioliitto on ainoa instituutio miehen ja naisen välistä fyysistä vetovoimaa varten ja kun perhe on tärkein sosiaalinen yksikkö; juuri perheessä tulevaisuuden yhteiskunnan perusta luodaan. Perheessä muodostuu uusi sukupolvi ja islam pitääkin lastenkasvatusta eräänä kaikkein tärkeimmistä tehtävistä elämässä. Lapset ovat ihmisen tärkeimpiä rikkauksia - islam katsoo heidän olevan kuin hiomattomia timantteja, joita vanhempien ja yhteiskunnan tulee hioa parhaalla tavalla. Lapset ovat lahja ja luottamuksenosoitus Jumalalta ja syntyessään he tulevat suoraan Hänen valostaan. Lapset ovat viattomia eivätkä ole vastuussa teoistaan ennen puberteetti-ikää. Islamin yleinen asenne lapsiin voidaan tiivistää muutamaan periaatteeseen:

On jumalallinen määräys, että kukaan lapsi ei saa vahingoittaa vanhempiaan (Koraani 2:223).Vanhemmat eivät saa aiheuttaa lapsilleen mitään vahinkoa, laiminlyödä heitä tai käyttäytyä heitä kohtaan ylisuojelevasti. Lapset ovat elämän ilonlähde ja vanhempien ylpeyden aihe, turhamaisuuden siemen ja huolen ja kiusausten aiheuttaja. Vanhempien tulee varoa tuntemasta liiallista ylpeyttä heidän vuokseen ja heitä kehotetaan pitämään mielessään, että hengellinen ilo on suurinta. Lapsilla on oikeus elämään ja yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin elämässä, ja heillä on myös oikeus lailliseen syntyperään, eli jokaisella lapsella on oikeus isään ja äitiin. Yksi jaloimmista teoista islamissa on pitää hyvää huolta lapsista. Profeetta Muhammed (SAAS) piti paljon lapsista ja oli sanoi olevansa vakuuttunut siitä, että hänen muslimiyhteisönsä tulisi kuuluisaksi hyvyydestään lapsia kohtaan.

Lasten on saatava osakseen parasta mahdollista huolenpitoa ja kun on olemassa tarpeeksi läheisiä sukulaisia, että heillä voidaan katsoa olevan vastuu lasten hyvinvoinnista, on heidän tehtävänsä huolehtia lapsista. Jos sitä vastoin ei ole ketään läheisiä, tulee huolenpidosta koko muslimiyhteiskunnan yhteinen velvollisuus. Se, että vanhemmat ovat aikuisia ja että heillä yleensä katsotaan olevan enemmän kokemusta, ei sinänsä tee heidän mielipiteistään päteviä tai heidän normeistaan arvokkaita, eikä vastaavasti nuoriso per se ole ainoa idealismin tai viisauden lähde. Monessa yhteydessä Koraani antaa esimerkkejä siitä, kuinka vanhempien kanta on osoittautunut vääräksi ja myös kuinka lapset ovat arvioineet väärin vanhempiensa aseman (Koraani 6:75, 11:42-46, 19:42-48). Toisissa kohdin Koraani kohdistaa terävää kritiikkiä niitä kohtaan, jotka torjuvat totuuden vain siksi, että se on heille uutta tai että se on vastoin heidän perhetraditioitaan tai ei sovi yhteen heidän vanhempiensa arvojen kanssa. On totta, että vanhemmilla on oikeus saada osakseen huolenpitoa, rakkautta ja kuuliaisuutta. Mutta jos he ylittävät rajansa ja puuttuvat Jumalan oikeuksiin, on lasten oltava tottelematta heitä. Mitä lastenkasvatusmenetelmiin tulee, on profeetta Muhammed (SAAS) kertonut seuraavalla yksinkertaisella tavalla heidän eri kehitysasteistaan:

"Leiki lasten kanssa, kunnes he tulevat seitsemänvuotiaiksi, kasvata heitä heidän ollessaan seitsemän ja neljäntoista vuoden ikäisiä, ja ole heidän ystävänsä, kun heidän ikänsä on neljästätoista kahteenkymmeneenyhteen".

On tärkeää antaa lasten pienestä pitäen olla mukana islamilaisessa ympäristössä ja toiminnoissa, jotta islam tuntuu heistä luonnolliselta ja jotta he voivat nähdä, kuinka islam toimii arkielämässä; esimerkkinä rukous. Jos vanhemmat rukoilevat säännöllisesti ja antavat aina lasten olla siinä mukana, alkavat nämä jo varhain "rukoilla" isän ja äidin kanssa. Ollessaan 2-3 vuoden ikäisiä useimmat lapset osaavat jo matkia rukousliikkeitä ja siitä tulee heille leikki, joka saa jatkua niin pitkään kuin he haluavat. Tänä aikana on hyvin tärkeää opettaa lapsia olemaan valehtelematta ja tappelematta sekä olemaan anteliaita ja kunnioittamaan aikuisia, sillä nämä asiat kuuluvat islamin perusperiaatteisiin ja vanhempien esimerkillä on ratkaiseva merkitys. Lapsi voi alkaa harjoitella rukoilemista ja paastoamista - ehkä tekemällä yksi tai kaksi rukousta päivässä ja paastoamalla aamiaisesta iltapäivän välipalaan - pääasia on, että lapsi on hyvin valmistautunut ja tietoinen niistä velvollisuuksista, joita aikuiselle muslimille kuuluu.