Armollisin Jumala on antanut ihmiselle kaiken, mitä hän tarvitsee tässä elämässä. Jokaisella vastasyntyneellä lapsella on silmät, joilla nähdä; korvat, joilla kuulla; nenä, jolla haistaa ja hengittää; kädet, joilla tarttua; jalat, joilla kävellä; järki, jolla ajatella. Lyhyesti, kaikki ne ruumiilliset ja henkiset kyvyt, joita lapsi kehityksensa aikana tarvitsee, ovat tuossa pienessä ihmisruumiissa valmiina käytettäviksi.

Sama koskee maailmaa, jossa ihminen elää. Kaikkea elämiseen tarpeellista on maan päällä yllin kyllin, nimittäin ilmaa, vettä, valoa ja lämpöä.

Ennenkaikkea ihminen tarvitsee tietoa luomisensa tarkoituksesta ja elämänsä todellisuudesta ja tehtävästään siinä. Ikuisista ajoista lähtien ihminen on etsinyt tätä tietoa, mutta ei ole kyennyt siihen ilman apua. Hän janoaa tietoa ymmärtää maailman-kaikkeutta, tietoa siitä kuinka elämämme alkoi ja millainen hänen loppunsa tulee olemaan. Hän etsii tietoa, jotta ymmärtäisi hyvän ja pahan oikean luonteen ja kuinka ihmiskuntaa kontrolloidaan. Toistaiseksi ihmisen yritykset löytää selitys näille kysymyksille ovat olleet turhia. Aika, jossa ihminen on saanut laajan tietämyksen aineellisesta maailmasta, on verrattain lyhyt, mutta ihmistieteiden alalta eivät edes nk parhaat aivotkaan ole kyenneet päättelemään perustekijöitäkään tällä alalla. Onko olemassa suurempaa todistusta siitä, että ihminen tarvitsee Jumalan apua ja ohjausta? Ilman sitä emme pääse elämäämme hallitsevaan päämäärään, emme ymmärrä mitä uskonnolla tarkoitetaan emmekä todellakaan löydä totuutta.

Moderni ihminen tunnustaa, että elämä itsessään on vielä suuri, ratkaisematon mysteeri. Hän kuitenkin luottaa siihen, että eräänä päivänä hän sen ratkaisee. Ihmistieteisiin luottavien nerojen täytyy vielä löytää todellisuus, he ovat eksyksissä omassa mielikuvitusmaailmassaan johtuen siitä, että nykyinen tieteen ja teknologian kehittämä ympäristö ei erityisesti edistä jumalallisen innoituksen saamista. Materiaa tutkivat tiedemiehet ovat edenneet valtavin askelin, mutta ihmistä tutkivat tieteet ovat vielä alkeistasolla. Tri Alexis Carrel, ranskalainen nobelisti, on sanonut:

"Ranskan vallankumouksen periaatteet, Marxin ja Leninin ajatukset koskevat ainoastaan abstrakteja asioita. Ihmisen tulee selvästi ymmärtää, että ihmisten välisiä suhteita koskevat lait ovat vielä tuntemattomia. Sosiologia ja taloustieteet ovat arviotieteitä siis pseudotieteitä."

Tiede on kehittynyt valtavasti nykyaikana, mutta ihmisen epätietoisuutta se ei näytä auttavan. Tieteen rajallisuudesta J.W.N. Sullivan sanoo seuraavaa; tieteen paljastama maailmankaikkeus on yksi arvoituksellisimmista asioista älyllisen ajattelun historiassa, ja vaikka nykyinen tietomäärämme luonnosta on paljon rikkaampi kuin aikaisempina kausina, se on vieläkin riittämätön. Kohtaamme epäselvyyksiä ja ristiriitoja kaikkialla.

Yritykset tieteen avulla paljastaa elämän salaisuus ovat synnyttäneet ajatuksen, että ehkä ihminen ei pystykään sitä selvittämään. Jos elämän todellinen alkuperä jää selvittämättä, kuinka pystymme toimimaan tyydyttävästi yksilöinä ja yhteisöissä? Älykkyytemme, kehomme kehittynein osa, vaatii aina uutta tietoa. Elämän laatu maapallolla on nopeasti heikkenemässä, olosuhteet eivät voi parantua, mutta vieläkään tähän elämän ongelmaan ei ole löydetty ratkaisua. Se on ongelma, johon emme löydä vastausta ilman johdatusta. Eikö tässä ole todistusta tarpeeksi siitä, että ihminen tarvitsee Jumalan apua.

Elämän ratkaisun tärkeys ja tosia-asia, että se vielä on ratkaisematta, ovat todisteita siitä, että tarvitaan ulkopuolista apua. Jättäisikö Armeliain ja Armahtavin Jumala, Joka on antanut ihmiselle kaiken elämää varten, hänet ilman yllämainittua välttämät-tömyyttä, siis tietoa todellisesta elämästä. Ei todellakaan.

Hän kantaa vastuuta tämän tiedon antamisesta. Koraani sanoo:

"Meidän Herramme on Hän, joka loi kaiken muotoihinsa ja sitten ylläpitää sitä kaitselmuksen kautta."

Armahtavin ja Armeliain Jumala on antanut meille tämän tiedon valittujen palvelijoidensa - profeettojensa kautta.

Ihminen pystyy saamaan tietoa elämänsä todellisuudesta ja Hänen luomisensa tarkoituksesta ainoastaan profeettojen kautta. Täten profeetallisuus on yhtä tärkeä elementti kuin vesi ja ruoka.

Profeetat opettivat ihmiselle myös lukuunottamatta luomisensa tarkoitusta ja Hänen johdatustaan, seuraavia asioita:

• Käsite Jumalasta ja Hänen tuntomerkkinsä
• Tieto näkemättömästä, kuoleman jälkeisestä elämästä, enkelien olemassaolosta, jinneistä, paratiisista ja helvetistä
• Tieto ihmisen tekojen seurauksista
• Tieto hyvästä ja pahasta
• Lait, jotka hallitsevat sosiaalista, taloudellista, moraalista ja poliittista elämää

Ennenkaikkea saimme profeetoilta kauniin ja käytännöllisen elämisen mallin.

Mistä tunnistaa profeetan?

Hän on yhteisönsä paras. Hän on moraaliltaan erinomainen ja älykkyydeltään muita korkeammalla. Hänen moraalinsa rehellisyyttä eivät edes hänen vihamiehensä epäile; esim. Profeetta Muhammedin (RH) tapauksessa, jopa juutalaiset, jotka eivät uskoneet hänen ilmoituksiinsa, käyttivät häntä sovittelijana henkilökohtaisissa riita-asioissaan johtuen juuri hänen tahrattomasta rehellisyydestään. Nämä ovat tärkeitä tuntomerkkejä profeetalle, koska hänen elämänsä tulee olemaan esimerkkinä hänen seuraajilleen. Hänen persoonallisuutensa tulisi itsessään todistaa, että kaikki mitä hän sanoo on Jumalalta.

Hän tekee ihmeitä todistaakseen, että ei ole huijari. Nämä ihmeteot tapahtuvat Jumalan antamalla voimalla ja suostumuksella. Ihmeteot ovat Jumalasta ja todistavat, että se mitä niiden tekijä kertoo on suoraan Jumalalta. Ihmeteot ovat siltä alalta, jolla profeetan aikaiset ihmiset olivat erinomaisia.

Profeetta Mooseksen aikaiset ihmiset olivat hyviä taikatempuissa. Niinpä profeetta Mooseksen ihmeteko oli voittaa taioissa senaikaisen Egyptin parhaimmat taikurit. Profeetta Jeesuksen aikaiset ihmiset olivat erionmaisia lääkäreitä, joten hänellä oli kyky nostaa ihmisiä kuolleista ja parantaa parantamattomia tauteja. Profeetta Muhammedin aikalaiset, arabit, olivat tunnettuja puhetaidoistaan ja erinomaisen kauniista runoudestaan näin hänen ihmetekonsa oli Koraani, jonka veroista ei kokonainen legioona arabialaisia runoilijoita ole kyennyt tuottamaan. Profeetta Muhammedin ihmeteossa, Koraanissa, on tämän lisäksi jotain erityistä. Kaikki aikaisemmat ihmeteot olivat sidottuja aikaan ja paikkaan, ne tehtiin erityisen kansan edessä erityisenä aikana, mutta ei Koraani. Se on universaali ja kestävä ihmeteko. Aikaisemmat polvet ovat todistaneet ja seuraavat sukupolvet tulevat todistamaan sen ihmeellisen luonteen tyylissä, sisällössä ja mieltä ylentävässä hengellisyydessä.

Jokainen profeetta todistaa, että se mitä hän puhuu ei ole hänestä vaan maailmankaik-keuden Luojasta. Hän myös vahvistaa sen mitä todistettiin ennen häntä ja mitä ilmoitetaan hänen jälkeensä. Profeetta tekee tämän osoittaakseen, että hän yksinkertai-sesti seuraa Jumalan johdatusta.

Kaikkien profeettojen sanoma on sama; ihmisen tulisi ymmärtää elämän todellisuus ja elää elämää täydessä Luojan alamaisuudessa. Ihmisen tulee olla tietoinen, että hänet kutsutaan Jumalan tykö ja hän joutuu vastaamaan kaikista sanoistaan ja teoistaan Hänen edessään.

Profeettauden lyhyt historia

Adam, ensimmäinen ihminen maan päällä, oli Jumalan profeetta. Jumala ilmoitti hänelle johdatuksestaan ja edellytti hänen kertovan siitä jälkeläisilleen. Ne hänen jälkeläisistään, jotka olivat hyviä, seurasivat tarkasti heille osoitettua tietä, mutta pahat hylkäsivät ensimmäisen profeetan heille ilmoittamat opetukset. Adamin suku levittäytyi koko maapallolle muodostaen eri rotuja ja kansoja. Jokaisella kansalla oli oma uskontonsa omine rituaaleineen ja riitteineen. Vähitellen Jumala, ainoa Luoja, unohtui ja Adamin jälkeläiset eivät ainoastaan jättäneet Jumalan heille antaman ilmoituksen tietä vaan myös alkoivat seurata omia mielitekojaan. Niin kasvoivat huonot tavat.

Tähän aikaan Jumala alkoi nostaa profeettoja kaikkien kansojen keskuudesta.

"Olemme totisesti lähettänyt sinut totuudessa viemään hyvää sanomaa ja varoitusta, eikä vielä ole elänyt kansaa, jonka tykö ei varoittajaa olisi lähetetty."

"Totisesti olemme kutsunut jokaisen kansan keskuudesta lähettilään näin lausumaan.."

Kaikki profeetat kutsuivat ihmisiä elämään elämää Jumalan tahdon alaisuudessa.

Koraani käskee uskovia, että heidän tulisi uskoa kaikkiin Jumalan profeettoihin eikä tehdä erottelua heidän välillään. Jumala määrää:

"Sanokaa: "Me uskomme Jumalaan ja siihen, milä on ilmoitettu meille ja mikä on ilmoitettu Abrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille ja Israelin sukukunnille siihen, mitä Mooses ja Jeesus ovat (Jumalalta ilmoittevaksi) saaneet ja mitä profeetat ovat saaneet julistettavaksi Herraltansa. Emme tee erotusta yhdenkään heidän välillään , olemme antautuneet Hänelle alamaisiksi."

Profeetta Muhammed (RH)

Muhammed (RH) syntyi 29 elokuuta vuonna 570 j.Kr Mekassa. Hän saavutti 40 vuoden kypsän iän ennenkuin hän ilmoitti, että Jumala oli valinnut hänet viimeiseksi Hänen profeetoistaan, että hän ilmoitti Hänen opetuksiaan ja edellytti hänen vievän ilmoituksiaan koko ihmiskunnalle. Se, joka tottelisi Häntä saisi palkkion, ja se joka kieltäytyi tottelemasta tuhoutuisi.

Hänen elämänsä ennen tätä oli moraaliltaan hyvin korkeaa, häntä kutsuttiin "Rehelliseksi" ja "Luotettavaksi". Koko seutu, jolla hän asui, ajatteli hänestä hyvää, häntä pidettiin rehellisimpänä ihmisenä ja tiedettiin yleisesti, että hän ei voinut valehdella.

Kun hänelle annettiin pyhä tehtävä Profeetta Muhammed (RH) kutsui kansansa koolle ensimmäistä kertaa lähellä Safe vuorta. Ennen sanomansa esittämistä hän kysyi kansaltaan "Mitä ajattelette minusta?" He vastasivat yhdestä suusta: "Tiedämme sinun aina puhuvan totta."

Silloin Abu Jihad, Profeetan pahin vihollinen, sanoi; "Mohammed, en pidä sinua valehtelijana, mutta mielestäni sanoma, jota tuot ei ole totta."

Samoin Abu Sufyan, joka ei vielä ollut palannut (palannut; muslimit käyttävät mielellään sanaa palata eikä kääntyä islamiin/kääntäjän huomautus) islamiin ja joka oli muslimien vastaisen delegaation johtaja, todisti kuningas Herakliuksen hovissa, että hän ei ollut koskaan kuullut Muhammedin (RH) sanovan valhetta tai olleen pitämättä antamaansa lupausta, johon Heraklius lausui: "Jos hänen ei tiedetä koskaan kertoneen valhetta asioissa, jotka koskevat ihmisiä, niin kuinka hänen voidaan sanoa kehittäneen tälläisen emävalheen Jumalasta."

Tosiasia, että jopa Profeetta Muhammedin (RH) pahimmat viholliset todistivat hänen hyveistään, on selvä merkki profeettaudesta. Bosworth Smithin sanoin:

"Tarvitaanko enemmän todisteita hänen vilpittömyydestään? Muhammed säilytti elämänsä loppuun saakka tittelin, jolla oli aloittanut. Uskallan väittää, että jokainen yhtyy väitteeseen, että hän oli profeetta, Jumalan todellinen Profeetta.