KAHDEKASKYMMENES SUURA: Hän rypisti otsaansa ('Abasa) Ilmoitettu Mekassa (42 jaetta )
'Abasa, »Hän rypisti otsaansa»; tämä nimeksi tullut sanonta aloittaa suuran. Eräänä päivänä, kun Profeetta keskusteli erään kureisheihin (hänen omaan heimoonsa) kuuluvan huomattavan miehen kanssa koettaen saada hänet vakuutetuksi islaamin totuudesta, eräs sokea mies tuli hänen luokseen ja teki kysymyksen, joka koski uskontoa. Profeetta harmistui keskeytyksestä, rypisti otsaansa ja kääntyi pois sokeasta miehestä. Tässä suurassa hänelle sanotaan, että miestä ei pidä arvostella hänen ulkomuotonsa tai maallisen asemansa perusteella.
Varhais~mekkalainen suura.
Hän (profeetta) rypisti otsaansa ja kääntyi pois,
|
|
koska sokea mies tuli hänen luokseen.
|
|
Mutta mistä sinä tiedät, eikö hän olisi halunnut tehdä parannusta
|
|
tai ottaa opetuksesta vaarin, niin että se olisi koitunut hänen hyväkseen.
|
|
Mutta toisin menettelit rikkaan suhteen, joka ei luullut sinua tarvitsevansa;
|
|
häntä kunnioittavasti kohtelit,
|
|
vaikka et ollutkaan vastuussa hänen parannuksestaan.
|
|
Mutta hänestä, joka tulee luoksesi kovassa tuskassa
|
|
ja pelossa,
|
|
hänestä et pidä väliä.
|
|
Totisesti tämä on kehoitus;
|
|
ottakoon tämän varteen se, joka parhaan valitsee.
|
|
Totisesti ovat tämän kirjoittaneet arvokkaille lehdille,
|
|
puhtaille ja yleville,
|
|
jalojen ja hurskaitten
|
|
kirjoittajien kädet.
|
|
Voi ihmistä! Miten kiittämätön hän onkaan!
|
|
Mistä on Jumala hänet luonut?
|
|
Pienestä elinidusta! Hän on luonut hänet ja kehittänyt hänet elinvoimaiseksi
|
|
ja sitten raivannut hänelle tien, jota on helppo käydä.
|
|
Sitten antaa Hän hänen kuolla ja määrää leposijan
|
|
ja aikanaan, oman päätöksensä mukaan, Hän herättää hänet kuolleista.
|
|
Mutta ei ihminen ole noudattanut sitä, mitä Hän on käskenyt hänen tehdä.
|
|
Ajatelkoon ihminen edes saamaansa ravintoa!
|
|
Totisesti me lähetämme veden vuolaina virtoina,
|
|
Me murramme hänelle maan kamaran
|
|
ja annamme sen kasvaa viljaa,
|
|
rypäleitä ja yrttejä
|
|
oliiveja ja palmuja,
|
|
tuuheita puutarhoja,
|
|
hedelmiä ja laitumia
|
|
elatukseksi teille ja karjallenne.
|
|
Mutta kun pasuunan mahtava pauhu kuuluu,
|
|
sinä päivänä, jolloin mies pakenee veljensä luota,
|
|
äitinsä ja isänsä luota,
|
|
vaimonsa ja poikiensa luota,
|
|
tuona päivänä tulee jokaisen kohdalle asia, joka täyttää hänen mielensä kokonaan.
|
|
Toisten kasvot sinä päivänä kirkastuvat,
|
|
hymyilevät ja säteilevät onnea;
|
|
toisten kasvoja sinä päivänä peittää tomu
|
|
ja verhoaa pimeys.
|
|
Nämä ovat uskottomia ja väärintekijöitä.
|