KUUDESKYMMENES KOLMAS SUURA: Tekopyhät (Al-Munaafikun) Ilmoitettu Medinassa (11 jaetta )
Al-Munaafikun, »Tekopyhät»; nimi johtuu ensimmäisessä jakeessa esiintyvästä sanasta. Jae 8 viittaa Ahdullah ibn Ubeiin, teeskentelijäin johtajan, huomautukseen, jossa hän lausuu toivovansa, että Jasripin vanha ylimystö, jonka tunnustettu päällikkö hän oli ollut, voittaisi takaisin valta~aseman ja karkoittaisi Mekasta tulleet pakolaiset, joita hän piti tungettelijoina.
Suura on ilmoitettu Hedzran neljäntenä vuonna.
Kun tekopyhät tulevat luoksesi, he sanovat: »Me todistamme, että sinä varmasti olet Jumalan sananjulistaja.» Jumala tietää, että sinä totisesti olet Hänen sananjulistajansa; samoin Jumala todistaa, että tekopyhät totisesti ovat valehtelijoita.
|
|
He ottavat valansa verhokseen, harhauttaen muita pois Jumalan tieltä; nurjat ovat totisesti heidän tekonsa.
|
|
Sillä he uskoivat, mutta sitten tulivat epäuskoon, ja senvuoksi on heidän sydämensä paatunut, niin että heillä ei ole ymmärrystä.
|
|
Mutta kun katselet heitä, miellyttää heidän muotonsa, ja kun he puhuvat, kuuntelet heidän puhettaan; he ovat kuin tukipylväitä ja kuitenkin pelkäävät, että jokainen sotahuuto koskee heitä. He ovat vihollisia; varo siis heitä. Jumalan tuomio tulkoon heidän osakseen! Miksi he ovat pois kääntyneet?
|
|
Ja kun heille sanotaan: »Tulkaa, Jumalan sananjulistaja pyytää teille anteeksiantoa», he pudistavat päätänsä, ja sinä näet heidän pöyhkeinä kääntyvän pois.
|
|
Heille on yhdentekevää, pyydätkö heille anteeksiantoa vai et. Milloinkaan ei Jumala anna heille anteeksi, totisesti, Jumala ei kaitse väärintekijöitä.
|
|
He ovat niitä, jotka sanovat: »Älkää lahjoittako mitään niiden hyväksi, jotka ovat Jumalan sananjulistajan kanssa, ennenkuin he eroavat hänestä.» Jumalan ovat taivaitten ja maan aarteet, mutta teeskentelijät ovat ymmärrystä vailla.
|
|
He sanovat: »Jos me palaamme Medinaan, niin mahtavat varmasti karkoittavat sieltä alhaiset.» Jumalalle kuuluu kuitenkin kaikki mahti, samoin kuin Hänen sanansaattajalleen ja uskoville, mutta tekopyhät eivät sitä tiedä.
|
|
Te, jotka uskotte! Älkää antako rikkauksienne ja lastenne vieroittaa itseänne jumalanpelosta. Ne, jotka niin tekevät, ovat kadotuksen omia.
|
|
Jakakaa keskenänne, mitä olemme teille antanut, ennenkuin kuolema kohtaa jonkun teistä, niin ettei hän sanoisi: »Herra, jospa olisit antanut minulle vielä vähän elinaikaa, niin olisin tahtonut olla armelias ja kuulua niihin, jotka tekevät hyvää.»
|
|
Mutta Jumala ei anna armonaikaa kenellekään, jonka hetki on tullut; niin, Jumala tietää, mitä te teette.
|