Koraani
Me olemme totisesti antanut sinulle ilmestykset, samoinkuin annoimme Nooalle ja profeetoille hänen jälkeensä; samoin Me olemme antanut ilmestyksiä Aabrahamille, Ismaelille, lisakille, Jaakobille, Israelin sukukunnille, Jeesukselle, Jobille, Joonalle, Aaronille ja Salomolle; Daavidille olemme antanut Psalttarin.
Koraani (4:163)
Sanokaa: "Me uskomme Jumalaan ja siihen, milä on ilmoitettu meille ja mikä on ilmoitettu Abrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille ja Israelin sukukunnille siihen, mitä Mooses ja Jeesus ovat (Jumalalta ilmoittevaksi) saaneet ja mitä profeetat ovat saaneet julistettavaksi Herraltansa. Emme tee erotusta yhdenkään heidän välillään , olemme antautuneet Hänelle alamaisiksi."
(Koraani 2:136-137)
Aiheeseen liittyviä artikkeleja
Joitakin ajatuksia Koraanista
Kirj: J.S
Koraani tarkoittaa suurinpiirtein "lukeminen/lausunta". Koraani on Luojan sanoma koko ihmiskunnalle - rodusta, uskonnosta tai ajasta riippumatta. Jumala on lähettänyt meille satojatuhansia profeettoja. Näiden profeettojen tehtävänä on ollut levittää viestiä Jumalan olemassaolosta. Jumala sanoo Koraanissa, että yksikään kansa ei ole jäänyt varoituksetta, toisin sanoen: kaikilla kansoilla on ollut keskuudessaan profeetta. Jotkut profeetoista valittiin myös vastaanottamaan "kirja", kuten esim. Mooses, Jeesus ja Muhammed (rauha heille).
Nämä kirjat oli tarkoitettu tietyille kansoille, ja ne sisälsivät tietoa Jumalasta ja lain määrätyksi ajaksi. Tärkein tieto oli, että oli olemassa Jumala, joka oli luonut kaiken, mistä meidän oli oltava kiitollisia sekä että meidän oli vastattava teoistamme. Kun aika oli kypsä ja myös ihmiset olivat valmiita, valitsi Jumala Muhammedin (rauha hänelle) vuonna 610 ottamaan vastaan lopullisen ilmestyksen - Koraanin. Koraani on viesti koko ihmiskunnalle ikuisiksi ajoiksi.
Koraani ja nykytiede
Tri Maurice Bucaille
Tri Maurice Bucaille on huomattava ranskalainen kirurgi ja tiedemies, joka on kirjoittanut kirjan "The Bible, the Quran ja Science" ("Raamattu, Koraani ja Tiede"). Se sisältää Bucaillen tutkimuksen tuloksista juutalais-kristillisestä ilmoituksesta ja Koraanista. Kirja on ainutlaatuinen lisä uskonnon ja tieteen alan kirjallisuuteen.
9. joulukuuta 1976 Ranskan Lääketieteen Akatemiassa pidettiin epätavallinen luento. Sen otsikko ol "Fysiologiset ja Embryologiset tosiseikat Koraanissa" (embryologia = sikiöoppi). Esittelin siinä tutkimustani Koraanissa olevista tietyistä fysiologiaa ja lisääntymistä koskevista väittämistä. Syy, miksi pidin esitelmäni oli se, että meillä on nykyään jo niin paljon tietoa näistä aloista, että on mahdotonta selittää kuinka Koraanin aikaan tuotettu teksti saattoi sisältää käsityksiä, joista vasta hiljattain on päästy perille.
Profeettauden lyhyt historia
Adam, ensimmäinen ihminen maan päällä, oli Jumalan profeetta. Jumala ilmoitti hänelle johdatuksestaan ja edellytti hänen kertovan siitä jälkeläisilleen. Ne hänen jälkeläisistään, jotka olivat hyviä, seurasivat tarkasti heille osoitettua tietä, mutta pahat hylkäsivät ensimmäisen profeetan heille ilmoittamat opetukset. Adamin suku levittäytyi koko maapallolle muodostaen eri rotuja ja kansoja. Jokaisella kansalla oli oma uskontonsa omine rituaaleineen ja riitteineen. Vähitellen Jumala, ainoa Luoja, unohtui ja Adamin jälkeläiset eivät ainoastaan jättäneet Jumalan heille antaman ilmoituksen tietä vaan myös alkoivat seurata omia mielitekojaan. Niin kasvoivat huonot tavat. Tähän aikaan Jumala alkoi nostaa profeettoja kaikkien kansojen keskuudesta.
Kaikki profeetat kutsuivat ihmisiä elämään elämää Jumalan tahdon alaisuudessa.Koraani käskee uskovia, että heidän tulisi uskoa kaikkiin Jumalan profeettoihin eikä tehdä erottelua heidän välillään. Jumala määrää:
Sanokaa: "Me uskomme Jumalaan ja siihen, milä on ilmoitettu meille ja mikä on ilmoitettu Abrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille ja Israelin sukukunnille siihen, mitä Mooses ja Jeesus ovat (Jumalalta ilmoittevaksi) saaneet ja mitä profeetat ovat saaneet julistettavaksi Herraltansa. Emme tee erotusta yhdenkään heidän välillään , olemme antautuneet Hänelle alamaisiksi."
(Koraani 2:136-137)