SISÄLLYSLUETTELO
Esipuhe
Johdanto
LUKU 1 KORAANI JA ILMOITUKSET
Koraania edeltävät ilmoitukset ja pyhät kirjat
Koraani, hadith ja hadith qudsi
Ilmoitukset ja kuinka ne annettiin Profeetta Muhammedille
Ilmoitusten alku
LUKU 2 KORAANIN ILMOITUSTEN VÄLITTÄMINEN
Ulkoaoppiminen ja suullinen perinne
Kirjoitetun tekstin siirtäminen
Kirjallinen teksti Profeetta Muhammedin aikoina
Seuralaisten masahif
'Uthmanin mushaf
LUKU 3 KORAANI KÄSIKIRJOITUKSENA JA VALMIINA PAINOKSENA
Koraanin kirjoittaminen
Varhaiset käsikirjoitukset
Koraanin vanhat käsikirjoitukset
Painettu Koraani
LUKU 4 MUOTO, KIELI JA TYYLI
Tekstin jaottelu
Kieli ja sanasto
Kirjalliset muodot ja tyyli
Tyyli
Muhkamat ja mutashabihat
LUKU 5 TEKSTIN YMMÄRTÄMINEN
Mekan ja Medinan ilmoitukset
Asbab a-nuzul
Al-nasikh wa al-mansukh
Eri versiot
Eri lukutavat
LUKU 6 TEKSTIN TULKINTA
Tafsir, sen eri lajit ja pääperiaatteet
Tafsir kirjallisuus
Koraani käännökset
LUKU 7 KORAANIIN LIITTYVIÄ KYSYMYKSIÄ
Koraanin ihme
Koraani ja tiede
Koraani ja orientalistit
LUKU 8 KORAANIN LUKEMINEN JA TUTKIMINEN
Koraaniin liittyvät ohjeet
Koraanin lausuminen
Koraani ulkoaoppiminen
Levyinä, nauhoina tai kasetteina saatavilla
oleva Koraani
Miten Koraania tulisi tutkia
KUVIEN SELITYKSET
LÄHDEVIITTEET
VALIKOITU KIRJALLISUUSLUETTELO
ESIPUHE
Kun Koraani ilmoitettiin, se oli elävää todellisuutta kuulijoilleen. Se oli osa heidän elämäänsä, tai pikemminkin elämä itse, ei pelkkä kirja. Ihmiset harvemmin tarvitsevat lukuisia ulkoisia apukeinoja ymmärtääkseen omaa elämäänsä. Kuitenkin sanat, jotka elivät, kirjoitettiin myös muistiin ja niistä tuli Kirja. Tällaisen prosessin aikana väistämättä menetetään jotain - teksti ei enää ole yhtä elävää, yhtä ymmärrettävää kaikille tuleville kuulijoille kuin se oli ensimmäiselle - tälle asialle emme kuitenkaan mahda mitään. Sillä jos tätä mittaamattoman arvokasta aarretta ei olisi kirjoitettu muistiin, sitä ei olisi voitu siirtää sukupolvelta toiselle. Kirjoitettu teksti tarvitsee kuitenkin ajan kuluessa yhä enemmän ulkoisia apukeinoja voidakseen olla ymmärrettävä. Sen vuoksi oli luonnollista ja väistämätöntä, että Koraanin ympärille kehittyi erilaisia tiedon aloja edesauttamaan sen ymmärtämistä.
Jo Profeetan (Allahin siunaus ja rauha hänelle) elinaikana Koraanin ymmärtämiseen liittyvät ja sen kannalta tarpeelliseksi katsotut oppiaineet ja tiedon alat alkoivat kehittyä. Me kutsumme tätä nimellä 'ulum al-qur'an'. Tarve ymmärtää mitä eri sanat ja tekstit täsmällisesti ja tarkkaan ottaen merkitsivät oli ilmeinen jo alusta alkaen, ja synnyttivät näin tekstin- (tafsir) ja sanastonselityksen (mufradat, ghara'ib, lugha) perusteet. Vähitellen kysymysten kirjo muuttui yhä laajemmaksi. Mitä ilmoitettiin mihinkin aikaan ja missä? Missä tilanteessa ja missä olosuhteissa? Olivatko toisistaan poikkeavat lukutavat sallittuja; ja jos olivat, minkälaisia ne olivat? Mitkä jakeet korvasivat toiset? Miten Koraani koottiin? Nämä ovat vain muutamia niistä kysymyksistä, jotka nousivat esiin ja joihin vastattiin. Näiden kysymysten ympärille kehittyi 'ulum al-qur'an'.
Kirjojen kirjoittaminen oli tyypillistä islamilaiselle kulttuurille; 'ulum al-qur'an' ei muodosta poikkeusta tähän. Eri näkökulmia tarkastelevia kirjoja koottiin Hijran ensimmäisellä vuosisadalla: esimerkiksi ensimmäisiä tafsir-aiheisia kirjoja on pidetty seuralaisten Ubayy Ibn Ka'bin, 'Abdullah Ibn 'Abbasin ja Sa'id Ibn Jubairin (k. 93 H) kirjoittamina; 'Ikrimah (k. 107 H) kirjoitti ilmoitusten syistä ja olosuhteista. 200-luvun lopulla (H) on ilmeisesti myös kirjoitettu hyvin suuri määrä kirjoja, mutta yksikään niistä ei ole ollut kovin perusteellinen, eikä yhtäkään niistä ole enää jäljellä. Systemaattisen, kattavan kokoomateoksen tarve oli ilmeinen. Ensimmäisen tällaisen teoksen on tietojen mukaan kirjoittanut Abu Bakr Muhammad Ibn Khalaf (k. 309 H). Teos käsittää 27 osaa, jotka tunnetaan nimellä al-hadi fi 'ulum al-qur'an, ensimmäinen jäljelle jäänyt kirja on kuitenkin Burhanuddin Zarkashin (k. 794 H) al-burhan fi 'ulum al-qur'an. Suyutin kirjoittamaa al-itqan -teosta on käytetty yleisenä lähdekirjana ulum al-qur'anin pohjana.
Englanninkielistä kirjaa ei kuitenkaan ollut olemassa tästä aiheesta. Veli Ahmad von Denffer on sen vuoksi tehnyt suuren palveluksen kokoamalla ensimmäisen englanninkielisen teoksen, jota on suuresti kaivattu ja odotettu. Aikaisemminhan keskivertolukijoilla, erityisesti opiskelijoilla, jotka eivät kyenneet ymmärtämään sellaisia arabiankielisiä tekstejä kuin al-itqan, ei ollut mitään apukeinoja Koraanin ymmärtämiseksi. Ahmadin kirja tarjoaa nyt arvokkaan tuen tätä tarkoitusta silmälläpitäen.
Uskon, että Koraanin sanoman voi yhä edelleen selvittää itselleen ilman ulkoisia apuneuvojakin, jos se tapahtuu oikealla tavalla. Mutta kaikkien jakeiden merkityksen ymmärtäminen ilman ulum al qur'anin antamia tietoja lienee lähes mahdotonta. Näin ollen Ahmad von Denfferin tarjoama tieto on välttämätöntä kaikille, jotka eivät osaa lukea arabialaisia lähteitä. Se on täsmällistä ja tiivistä, mutta kuitenkin tarpeeksi perusteellista.
Olen iloinen, että Islamic Foundation on ottanut kustantaakseen tämän hyödyllisen kirjan. Rukoilen Allahia (subhanahu wa ta'ala) hyväksymään vaatimattomat ponnistelumme ja suomaan meille hänen armonsa ja anteeksiantonsa.
Dhu al-Qa'da 1403 Khurram Murad
Elokuu 1983 Pääjohtaja
Leicester, UK
Bismillahi rrahmani rrahim - Jumalan, Armeliaan Vapahtajan nimeen
JOHDANTO
Koraani sisältää Allahin, Maailmankaikkeuden Luojan ja Ylläpitäjän ilmoitukset ihmiskunnalle. Se on viesti Jumalalta ihmiselle ja sen vuoksi meille äärimmäisen tärkeä. Voidaksemme todella ymmärtää tämän sanoman meidän täytyy ennen kaikkea ymmärtää sen täsmällinen sisältö. Sen vuoksi Koraanin kirjoituksia tulee tutkia syvällisesti ja yksityiskohtaisesti. Itse asiassa jotkut ihmiset käyttävät koko elämänsä Koraanin tutkimiseen, lukien ja pohtien sitä yhä uudelleen. Kun he kehittyvät ja kasvavat sekä fyysisesti että henkisesti, he löytävät Koraanista yhä uusia merkityksiä ja viittauksia.
Toisaalta tarvitaan myös erikoistietämystä sanomaa ympäröivistä olosuhteista, jotta merkityksiä ja viittauksia voisi ymmärtää vielä täydellisemmin. Vaikka osa tästä erikoistiedosta voidaan johtaa Koraanista itsestään, on myös muita tiedon alueita, jotka ymmärretään vain laajamittaisen opiskelun ja tutkimuksen avulla.
Muslimit ovat jo varhaisista ajoista lähtien syventyneet tutkimaan ei ainoastaan Allahin sanomaa, Koraania, vaan myös sen taustaa ja puitteita. Tämän tuloksena kehittyivät lopulta Koraani-tieteet ja -tieto, jotka tunnetaan nimellä 'ulum al-qur'an'.
Oikeaa lähestymistapaa Koraanin ymmärtämiseksi voidaan vaatimattoman käsitykseni mukaan kuvailla kolmen eri vaiheen avulla.
Ensimmäinen vaihe:
Koraanin sanoman vastaanottaminen kuuntelemalla tai lukemalla sitä;
Toinen vaihe:
Koraanin sanoman ymmärtäminen pohtien ja opiskellen sen merkitystä;
Kolmas vaihe:
Koraanin sanoman soveltaminen järjestämällä sekä henkilökohtainen että yhteisön elämä Koraanin sanoman mukaiseksi.
Ulum al-qur'aniksi kutsuttua oppia voidaan käyttää apuna toisen vaiheen suorittamisessa, Koraanin tulkinnassa sekä sen taustan ja puitteiden ymmärtämisessä.
Yleisen määritelmän mukaan 'ulum al-qur'an käsittelee tutkimuksia, joita on tehty viimeisen profeetan, Muhammedin, välittämästä ilmoitusten kirjasta1, Koraanista:
- ilmoittaminen
kokoaminen
järjestäminen ja laatiminen
kirjoittaminen muistiin
- tietoa ilmoitusten syistä ja vallinneesta tilanteesta
siitä, mitä ilmoitettiin Mekassa ja mitä Medinassa
jakeiden poistamisesta ja kumoamisesta
"selvistä" ja "epäselvistä" jakeista.
Yllämainittu termi kattaa myös Koraanin aihepiiriä sivuavat tutkimukset, kuten esim.
- Profeetan2 , hänen seuralaistensa, muiden kannattajien ja Koraanin myöhempien eksegeet-tien jakeita ja lukuja koskevat selitykset
- selitysmetodit
- eksegetiikan oppineet ja heidän kirjansa.
Tämän kirjan tavoitteena on - kuten koko 'ulum al-qur'anin - edesauttaa Koraanin sanoman täydellisempään ymmärtämiseen tarjoamalla tietoa sen taustasta, puitteista ja silloisista olosuhteista. Suurelta osin se on myös kuvaileva selvitys ulum al-qur'anin perinteisestä aiheesta. Eräitä osia 'ulum al-qur'an'ista, kuten esim. tekstin jaottelua, tyyliä ja kirjallisia muotoja koskevia osia on käsitelty vain lyhyesti, kun taas muita tärkeämpinä pidettyjä kohtia on käsitelty yksityiskohtaisemmin. Erityisesti tekstin ymmärtämiseen liittyvät aiheet (asbab al-nuzul, al-nasikh wa al-mansukh jne.) on käsitelty laajemmin, kun taas sellaiset kuin esim. 'seitsemän ahruf'ia' tai 'Osmanilainen kirjoittaminen', joista on hyötyä vain niille, joilla on hyvä klassisen arabian taito, on otettu mukaan, mutta niitä ei ole käsitelty tarkemmin.
Olen rajannut esitykseni aihetta koskeviin, yleisesti hyväksyttyihin näkemyksiin, ja mikäli yhteisymmärrystä ei ole saavutettu, olen viitannut eriävistä mielipiteistä tärkeimpään. Tuon julki oman mielipiteeni tietyissä kysymyksissä, mutta päätavoitteeni tässä kirjassa on antaa lukijalle tietoja, ei johdattaa häntä - avoimesti tai peitellen - omien johtopäätösteni omaksumiseen.
Koraanin tutkimiseen liittyy tiettyjä näkökulmia, joihin olen kiinnittänyt erityisesti huomiota, koska tämä Johdatus 'ulum al-qur'aniin on tarkoitettu erityisesti tietylle lukijakunnalle, nimittäin nuorille koulutetuille muslimeille, joilla ei ole käytännössä mahdollisuuksia tutustua alkuperäislähteisiin. Sen vuoksi olen ottanut mukaan useita aihealueita, joilla on erityinen merkitys juuri tälle lukijakunnalle, kuten:
- itämaisten kielten ja kirjallisuuden tutkijat ja Koraani
- Koraanin käännökset
- Koraanin nykyaikainen tulkinta
- Koraanin kieli
- Koraanin lukeminen ja resitoiminen ("lausunta")
Olen myös näiden lukijoiden etua silmälläpitäen ottanut mukaan tyypillisiä esimerkkejä sisältäviä lainauksia valottaakseni useampia puolia käsiteltävästä aiheesta sekä tehdäkseni ne myös helpommin ymmärrettäviksi.
Lopuksi olen myös auttaakseni lukijoita, jotka eivät tunne arabian kieltä, viitannut tiettyihin saatavilla oleviin käännöksiin, esim. hadith-kirjojen käännöksiin jne. Kuitenkaan tietyistä käsiteltävistä aiheista (esim. asbab al-nuzul tai al-nasikh wa al-mansukh) ei ainakaan toistaiseksi ole saatavilla käännöksiä ja viittaukset on tässä kohdin tehty vain arabialaisiin lähteisiin.
Olen myös pyrkinyt mainitsemaan kuhunkin lukuun liittyvässä bibliografiassa ainakin pari englanninkielistä kirjaa, joiden avulla asiaan voisi perehtyä tarkemmin.
Toivottavasti tämä teos, joka mikäli tiedän on lajissaan ensimmäinen eurooppalaisella kielellä julkaistu tätä aihetta käsittelevä teos, täyttää tarkoituksensa ja auttaa lukijaa pääsemään syvällisemmin perille Koraanin sanomasta ja soveltamaan sitä elämäänsä. Hyväksyköön Allah tämän vaatimattoman yritykseni ja antakoon anteeksi siinä olevat mahdolliset puutteet.
Leicester, Ramadan 1981/1401 AHMAD VON DENFFER
1 Sabuni, Muhammad , Ali:al-tibyan al-quran, Beirut, 1970, s.10
2 muslimien perinteeseen kuuluvaa siunausta (Allahin siunaus ja rauha hänelle) ei toisteta tekstissä joka kerta, kun Profeetan nimi mainitaan, mutta lukijaa pyydetään kunnioittamaan tätä yleistä tapaa
ENSIMMÄINEN LUKU
KORAANI JA ILMOITUKSET
KORAANIA EDELTÄVÄT ILMOITUKSET JA PYHÄT KIRJAT
Jumalan yhteydenpito ihmiseen
Jumala otti yhteyden ihmiseen. Tämä on ilmoituksen avainkäsite, johon kaikki uskontoon liittyvät uskomukset perustuvat, sikäli kuin ne pyrkivät olemaan enemmän kuin pelkkiä filosofian keinoin tehtyjä yrityksiä selittää ihmisen suhde suureen tuntemattomaan. Emme tunne ainuttakaan uskonnollista liikettä, olipa se sitten ajallisesti tai käsitteellisesti kuinka kaukana tahansa islamin opetuksista, johon ei kuuluisi tai olisi ainakin kuulunut Jumalan yhteydenotto ihmiseen.
Ihminen kieltää Jumalan
Jumala on kommunikoinut ihmisen kanssa varhaisimmista ajoista alkaen, jolloin ihminen ensimmäistä kertaa ilmestyi tälle planeetalle. Sitä on jatkunut kautta aikojen aina nykyhetkeen saakka. Ihmiset ovat usein kieltäneet Jumalan yhteydenotot tai liittäneet ne johonkin muuhun kuin niiden alkuperään. Viime aikoina ihminen on kieltänyt Jumalan olessamassaolon kokonaan tai pitänyt ihmisen käsityksiä Jumalasta ja Hänen yhteydenpitoaan ihmiseen pelkkänä kuvitelmana tai harhana. Kuitenkaan edes nuo henkilöt eivät aseta kyseenalaiseksi sitä, etteikö ihmisen pyrkimys pitää yhteyttä Jumalaan ole yhtä vanhaa perua kuin ihminen itse. Heidän mukaansa tämä voidaan todistaa myös konkreettisen todistusaineiston perusteella. Tätä ajattelutapaa seuraten tulisi kieltää Jumalan olemassaolo, mutta samanaikaisesti myöntää se tosiasia - konkreettisen todistusaineiston ollessa niin runsasta kuin se on - että Jumalan olemassaolo ja Jumalan kommunikointi ihmisen kanssa on aina askarruttanut ihmisiä.
Empirismi ja todellisuus
Tämä yleinen lähestymistapa, jonka mukaan konkreettisen todistusaineiston merkitystä korostetaan totuuden ja realiteettien löytämiseksi, on varmasti suositeltavaa. Empiristi-filosofien lisäksi myös terve järkemme kertoo meille, että sellainen minkä voi ymmärtää kokemusperäisesti, ts. suoraan havainnoimalla, näkemällä, kuulemalla, koskettamalla, jne., voidaan myös hyväksyä todellisena ja olemassaolevana. Vaikka muiden ajattelutapojen puitteissa saatetaan todellisuuden arvioimiseksi käyttää myös muita kriteerejä, tällä hetkellä materialistinen filosofia vallitsee ajattelua. Vaikka monet ihmiset (erityisesti ns. uskovat) ovat murheissaan tästä ja toivovat, että joskus taas siirryttäisiin takaisin "vanhoihin hyviin idealismin ja tunnustuksellisuuden päiviin", olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että meidän tulee hyväksyä nykyinen asiaintila, ei ideaalina tai muuttumattomana, vaan eräänlaisena lähtökohtana, ja että tästä on myös meille etua.
Luomistapahtuma, kokreettinen todiste Jumalan olemassaolosta
Monet ihmiset hyväksyvät siis nykyään empiristien tavan ajatella johtavaksi periaatteekseen. Jumala tarjoaa myös olemassaololleen runsaan määrän konkreettisia todisteita, jotka ovat kaikkien empiristien tarkistettavissa. Koko maapallo, koko luotu maailmankaikkeus, toimii Jumalan konkreettisena todistuskappaleena. Yksikään empiristi ei voi kieltää, etteikö maapalloa tai maailmankaikkeutta olisi olemassa. Hän ei vain aina käsitä niitä luotuina, koska siinä tapauksessa hänen tulisi todistaa konkreettisen todistusaineistonsa perusteella myös sen takana piilevä järki ja tarkoitus sekä sen mahtavan ja kaikkivaltiaan alkuunpanijan olemassaolo. Tämä selitys ei niinkään olisi ristiriidassa hänen empiristisen, rationaalisen ja tieteellisen ajattelutapansa kanssa vaan pikemminkin täydellisessä yhteisymmärryksessä sen kanssa.
Ihmisen ylpeys
En halua tässä yhteydessä käsitellä yksityiskohtaisemmin sitä, minkä vuoksi ihminen kaikesta huolimatta sitten kieltää Jumalan ja halveksii Hänen kommunikointiaan ihmisen kanssa. Riittää kun totean, että syy tähän tulee nähdä ihmisen itsekeskeisyydessä, hänen röyhkeydessään sekä vääränlaisessa ylpeydessään. Havaittuaan, että hän ja hänen lajinsa ovat muodostaneet luomistapahtuman huipentuman, hän on alkanut pitää itseään itsenäisenä, riippumattomana, täysin vapaana ja kykenevänä hallitsemaan koko maailmankaikkeutta. Jossain määrin tämä kuva ihmisellä on ollut itsestään jo varhaisimmista ajoista lähtien. Hän on myös aina pitänyt itseään parempana kuin mitään muita luotuja.1
Ihmisen ohjaaminen
Pyhään Koraaniin viitaten muslimit myös päättelevät, että kun ihmisen elämä alkoi maan päällä, Jumala otti ihmiseen yhteyttä antaakseen neuvoja ja suojellakseen häntä tätä itseihailua ja petollisuutta vastaan:
'Me sanoimme: "Syöksykää täältä alas kaikki!" Totisesti tulee teille Minulta kuitenkin vielä Johdatus, ja jotka Minun johdatustani seuraavat, niitä ei mikään pelko valtaa, eikä heidän tarvitse murehtia'. (2:38)2
Tämän viestin ja lupauksen Jumala ilmoitti koko ihmiskunnalle ja kaikille Aadamin lapsille, kuten Koraanissa selitetään:
'Te ihmisen (Aadamin) lapset! Jos luoksenne tulee Minun lähettiläitäni teidän omasta keskuudestanne julistamaan teille tunnusmerkkejäni, ei mikään pelko ole valtaava Jumalan palvelijoita ja hyvää tekeviä, eikä heidän tarvitse murehtia'. (7:33)
Lähettiläät
Jumalan johdatus ilmeni mm. apostolien ja lähettiläiden muodossa, ja he myös toivat mukanaan Jumalan Pyhät kirjoitukset:
'Olemmehan lähettänyt sanansaattajamme selvin todistein, ja heidän mukanaan olemme lähettänyt Pyhän kirjan ja mittaperusteet, jotta ihmiskunta saattaisi noudattaa oikeutta ... ' (57:25)
Kaikkien profeettojen tuoma kaikkein tärkein sanoma Jumalalta, ja siten myös Pyhien kirjoitusten perusta, on yksi ja sama viesti Jumalalta ihmiselle:
'Totisesti olemme kutsunut jokaisen kansan keskuudesta lähettilään näin lausumaan: "Palvelkaa Jumalaa ja välttäkää syntisiä ...' (16:36)
Profeettojen nimet ja heidän lukumääränsä
Koraani mainitsee seuraavat profeetat nimeltä: Aadam, Nooa (Nuh), Abraham, Iisak, Loot, Jaakob, Joosef, Mooses, Aaron, Daavid, Suleiman (Salomo), Elias, Alyasa, Joonas, Ayyub(Job), Sakarias, Jahja (Johannes Kastaja), Jeesus, Idris, Hud, Dhul Kifl, Shu'aib, Salih, Luqman, Dhul Qarnain, Uzair ja Muhammed.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vain he olisivat olleet Jumalan profeettoja. Koraanissa tuodaan selvästi esille, että profeettojen lukumäärä oli huomattavasti suurempi ja että Jumala lähetti ihmiskunnan kaikkiin eri yhteisöihin omat viestinviejänsä:
'Totisesti Me lähetimme sananjulistajia ennen sinua: heidän joukossaan on muutamia, joista olemme sinulle ilmoittanut, ja toisia, joista emme ole sinulle ilmoittanut ...' (40:78).
'Jokaista kansaa varten on lähettiläs'... (10:47)
Pyhien kirjojen nimet ja lukumäärä
Yhtä lailla kuin profeettojen lukumäärä oli suuri, myös heidän sanomansa perusteella kirjoitetut muistiinpanot ovat lukuisia. Koraani mainitsee erityisesti seuraavat ilmoitukset, joita joskus kutsutaan arkeiksi tai lehdiksi (suhuf) ja toisinaan kirjoiksi tai kirjoituksiksi (kitab).
- Abrahamin ja Mooseksen arkit
- Mooseksen Toora (taura)
- Daavidin psalmit (zabur)
- Jeesuksen Evankeliumi (injil)
- Muhammedin Koraani
Aikaisempien Pyhien kirjoitusten sisältö
Kaikki aikaisempien Pyhien kirjoitusten sisältämät opetukset, joita pidettiin arvoltaan ja merkitykseltään ikuisina, sisältyvät myös Koraaniin. Koraanissa annetaan myös muutamia tarkkoja, joskin valikoivia selvityksiä Koraania edeltävien Pyhien kirjoitusten sisällöstä ja sen vuoksi onkin mielenkiintoista viitata näihin viitteisiin:
Viittaus Abrahamin ja Mooseksen arkkeihin (suhuf):
'Mutta onnellinen se, joka tekee parannuksen, ylistää Herransa nimeä ja rukoilee. Mutta te pidätte parempana tämän maailman elämää, vaikka tuleva elämä on parempi ja kestävämpi.' (87:14-17)3
Viittaus Mooseksen Tooraan (taura):
'Olemmehan totisesti ylhäältä lähettänyt Tooran, jossa on johdatus ja valkeus...'(5:44)
'Me määräsimme heille siinä: "henki hengestä, silmä silmästä, nenä nenästä, korva korvasta, hammas hampaasta samoin kuin haava haavasta; mutta ken ehättää (kostamaan) tuomiotta, jääköön enemmättä hyvityksettä; joka taasen ei tuominnut niinkuin Jumalan ilmoitus määrittelee, kuuluu väärintekijöihin'. (5:45)
Viittaus Daavidin psalmeihin (zabur):
'Olemmehan kirjoittanut kirjaan varoituksen jälkeen: "totisesti hurskaat palvelijani saavat periä maan.' (21:105)
Viittaus Jeesuksen Evankeliumiin (injil):
'Muhammed on Jumalan sananjulistaja ja ne, jotka ovat hänen kanssaan, ovat järkähtämättömiä uskottomille, mutta laupiaita toisiaan kohtaan. Sinä olet näkevä heidän kumartuvan ja polvistuvan, anoen armoa ja suosioita Jumalalta , ja heillä on merkkejä kasvoissaan paljosta maahankumartamisesta. Niin kuvataan heitä Toorassa. Ja evankeliumissa he ovat kuin siemenkylvö , mikä työntää esiin vesojaan ja sitten voimistuttaa niitä, niin että ne tulevat vahvoiksi ja ovat lujasti kiinni varsissa ilahduttaen kylvömiehiä, jotta se ärsyttäisi epäuskoisia . Jumala on luvannut niille, jotka uskovat ja tekevät hyvää, anteeksiannon ja suuren palkinnon'. (48:29)
Sen lisäksi, että Koraania edeltävät Pyhät kirjoitukset kertovat saman perustana olevan sanoman Allahista, Maailman valtiaasta sekä ihmisestä, Hänen luomuksestaan, ne myös sisältävät erityisohjeita tietyille yhteisöille tiettyinä historian aikoina ja tiettyjen olosuhteiden vallitessa, esim. juutalaisille ja kristityille. Koraania edeltävät ilmoitukset sekä myös sitä edeltävät Pyhät kirjoitukset, olivat monien yksityiskohtien puolesta luonteeltaan hyvin tilannesidonnaisia ja sen vuoksi viitekehykseensä rajattuja. Tämä selittää myös ilmoitusten jatkuvuuden. Allahilta vaadittiin jatkuvasti olosuhteiden ja tilanteiden muuttuessa uudenlaista johdatusta. Niin kauan kuin ilmoitukset ja Pyhät kirjoitukset eivät olleet luonteeltaan täysin universaaleja, ilmoituksia ei voitu saattaa päätökseen.
Lopullinen ilmoitus
Muhammed oli viimeinen Allahin ihmiskunnalle lähettämistä lähettiläistä, ja hän myös toi lopulliset ilmoitukset Jumalalta ihmiselle. Sen vuoksi nämä ilmoitukset sisältävä kirjoitus on Pyhien Kirjoitusten viimeinen.
Pyhän Koraanin perus sanoma on sama kuin sitä edeltävien ilmoitusten ja kirjoitusten oli, ja sen sisältämät käskyt ja ohjeet, joilla se pyrkii ohjaamaan ihmistä, ovat luonteeltaan universaaleja. Niitä voidaan soveltaa kaikkina tulevina aikoina ja kaikissa tilanteissa. Nämä ilmoitukset vastaavat täysin ihmisen asemaa maan päällä ja historian ketjussa. Ihminen on saavuttanut kehityksensä aikana sen vaiheen, jolloin joudutaan soveltamaan yleismaailmallisia periaatteita ihmisen tarkoituksenmukaisen olemassaolon turvaamiseksi.
KORAANI, HADITH JA HADITH QUDSI
Koraani
Koraani voidaan määritellä seuraavasti:
- Se on Allahin puhetta, joka lähetettiin alas viimeiselle profeetalle Muhammedille enkeli Gabrielin välityksellä, ja jonka useat henkilöt (tawatur) ovat sen täsmällisessä merkityksessä ja sanamuodossa välittäneet meille sekä verbaalisesti että kirjallisesti
- Se on jäljittelemätön ja ainutlaatuinen, ja Jumala suojelee sitä turmeltumiselta.
Sana Koraani
Arabian kielen sana 'qur'an' on johdettu kantasanasta qara'a, jolla on useita eri merkityksiä, mm. lukea,4 lausua5 jne. Qur'an on verbistä johdettu substantiivi, joten se merkitsee 'lukemista', 'lausumista' jne. Sanaa on käytetty myös Koraanissa itsessään, jossa se viittaa Allahin ilmoituksiin laajemmassa merkityksessä6 eikä ole rajattu kirjalliseen muotoon, jollaisena me sen nykyään käsitämme.
Kuitenkin sana merkitsee nimenomaan Muhammedin saamia ilmoituksia, koska muiden profeettojen saamiin ilmoituksiin viitataan yleensä muilla nimillä (esim. taura, injil, kitab jne.)
Muut Koraanin nimet
Allahin ilmoituksiin Profeetta Muhammedille viitataan myös Koraanissa itsessään nimellä qur'an (kertomus, lausunta) sekä myös muilla nimillä, kuten esim.
- furqan (kriteeri, ks. 25:1)
- tanzil (alaslähetetty, ks. 26:192)
- dhikr (muistutus, ks. 15:9)
- kitab (kirjoitus, ks. 21:10)
Muita Koraaniin viittaavia sanoja ovat mm. nur (valo), huda (opastus), rahma (armo), majid (loistava), mubarak (siunaus), bashir (ilmoituksentuoja), nadhir (varoittaja) jne.
Kaikki nämä nimet kertovat aina yhdestä Allahin ilmoitusten näkökulmista.
Hadithin merkitys7
Sana hadith tarkoittaa uutista, raporttia tai kertomusta, jossa yleismerkityksessä sitä käytetään Koraanissa.8
Sana hadith (mon. ahadith) tarkoittaa erityisesti raportteja (suullisia tai kirjallisia) Profeetta Muhammedin sunnasta. Profeetta Muhammedia koskevat Hadith-raportit ovat seuraavanlaisia:
- Mitä hän sanoi (qaul)
- Mitä hän teki (fi'l)
- Mitä hän (hiljaisesti) hyväksyi (tagrir) muiden teoissa
Myös hänestä itsestään on raportteja, mm. siitä minkälainen hän oli (sifa).
Erot Koraanin ja Hadithin välillä
Useimpien muslimitutkijoiden keskuudessa ollaan yhtä mieltä siitä, että sunnan käsitteet ovat myös Allahilta. Tämän vuoksi he ovat kuvailleet sen olleen seurausta jonkinlaisesta inspiraation hetkestä.9 Sunna on kuitenkin kerrottu profeetan omien sanojen tai tekojen muodossa, kun taas Koraanissa enkeli Gabriel antoi Profeetalle tarkan sanamuodon ja sisällön, jonka tämä sitten sai ilmoituksen muodossa ja kertoi sitä eteenpäin, samalla tavalla kuin hän oli sen saanut.
Suyuti on kuvaillut (Juwainia seuraten) näiden kahden muodon välistä eroa seuraavalla tavalla:
'Allahin ilmoittamia puheita on kahdenlaisia: Esimerkki ensimmäisestä; Allah sanoi Gabrielille: Kerro Profeetalle, jonka luokse lähetin sinut, että Allah käskee häntä tekemään näitä asioita ja että Hän määrää Profeettaa tekemään näin. Gabriel ymmärsi, mitä hänen Herransa hänelle sanoi. Sitten hän laskeutui maan päälle Profeetan luokse ja kertoi hänelle mitä Herra oli sanonut, mutta sanamuoto ei ollut (sama) sanamuoto, samoin kuin kuningas sanoo jollekin, johon hän luottaa: Sano niin ja niin: Kuningas sanoo sinulle: kamppaile palvellaksesi minua ja kokoa sotilaasi taistelua varten .. ja kun sanansaattaja (lähtee ja) sanoo: Kuningas sanoo sinulle: Älä jätä palvelematta minua oikein, äläkä anna sotilaiden hajaantua, ja kutsu ne taistelemaan jne., ei hän kuitenkaan valehdellut eikä lyhentänyt (viestiä) ...
'Toisesta vastaava esimerkki; Allah sanoi Gabrielille: Lue tämä Profeetalle. Gabriel laskeutui alas Allahin viestin kanssa muuttamatta sitä hiventäkään, aivan samoin kuin kuningas kirjoittaa kirjallisen (ohjeen) ja ojentaa sen luotettavalle (palvelijalleen) sanoen (hänelle): Lue se näin ja näin. Suyuti sanoi: Koraani kuuluu jälkimmäiseen ryhmään ja ensimmäinen taas on sunna, ja tästä seuraa, että sunnan yhteydessä viitataan sen merkitykseen toisin kuin Koraanista puhuttaessa.'10
Yleensä sunnan katsotaan eroavan Koraanista seuraavalla tavalla:
Profeetta Muhammedilta saadut ja hänestä kertovat ahadithit ovat:
- ihmisen sanoja ja tekoja, eivät Jumalan sanaa kuten Koraani
- eivät välttämättä kerrottu noudattaen täsmällistä alkuperäistä sanamuotoa, niin kuin Koraani
- yleensä ne eivät ole tawaturin välittämiä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta
Hadith Qudsi11
Qudsi tarkoittaa pyhää tai puhdasta. Profeetta Muhammedin eräissä raporteissa hän kertoo kansalle, mitä Jumala on sanonut (sanoi) tai teki (tekee), mutta näitä tietoja ei sisällytetty Koraaniin. Tätä raporttia kutsutaan nimellä hadith qudsi, esim.
Abu Huraira ilmoitti, että Allahin lähettiläs oli sanonut:
'Allah, Olkoon Hän Mahtava ja Ylistetty, sanoi: Jos palvelijani haluaa tavata Minut niin Minä haluan tavata hänet, mutta jos hän ei halua tavata Minua niin en Minäkään halua tavata häntä.'12
Yhteinen tekijä hadith qudsin ja Koraanin välillä on se, että molemmissa on kerrottu Allahin sanat, jotka hän ilmoitti Muhammedille, Koraanin ja hadith qudsin väliset pääerot ovat kuitenkin seuraavat:
- Koraani toistaa tarkalleen Allahin sanamuodon, kun taas hadith qudsissa sanamuoto on Profeetta Muhammedin valitsema.
- Arkkienkeli Gabriel saneli Muhammedille Koraanin, kun taas hadith qudsi voi olla inspiraation tulosta, esimerkiksi nähty unessa.
- Koraani on jäljittelemätön ja ainutlaatuinen, mutta hadith qudsi taas ei ole.
- Useat henkilöt ovat välittäneet Koraania eteenpäin (tawatur), kun taas hadithia ja hadith qudsia ovat välittäneet vain muutamat tai vain yksi henkilö. Hadith qudsi voi olla sahih, hasan tai jopa daif, kun taas Koraanin yhdestäkään jakeesta (ayasta) ei ole epäilystäkään.
Erona on vielä se, että hadith qudsia ei voida lukea rukouksissa.
Koraanille ominaiset piirteet
Tärkein ero Koraanin ja kaikkien muiden kirjoitusten välillä on näin ollen se,että Koraani on Allahin sanaa, jonka enkeli Gabriel ilmoitti täsmällisessä merkityksessään ja sanamuodossaan, monien eteenpäin välittämä, jäljittelemätön, ainutlaatuinen. Allah itse suojelee sitä mitä tahansa turmeltumista vastaan.
ILMOITUKSET JA KUINKA NE ANNETTIIN PROFEETTA MUHAMMEDILLE
Jumala ohjaa luotujaan
Allah, Kaiken Luoja, ei ainoastaan luonut maailmaa, vaan edelleen ylläpitää ja johdattaa luotujaan, sen mukaan miten Hän loi meidät ja kaiken ympärillämme. Hänellä on käytössään useita johdatustapoja oikeastaan johdatusperiaatteiden järjestelmä, joista luonnon lait ovat osa.
Allah antoi ihmiskunnalle jo maanpäällisen elämän alkuaikoina ohjausta. Hän lupasi Aadamille ja hänen jälkeläisilleen: 'Me sanoimme: "Syöksykää täältä alas kaikki!" Totisesti tulee teille Minulta kuitenkin vielä Johdatus, ja jotka Minun johdatustani seuraavat, niitä ei mikään pelko valtaa, eikä heidän tarvitse murehtia' (2:38).13 Tämä johdatus tulee profeetoilta, joita Allah jatkuvasti lähetti ihmiskuntaan, kunnes viimeinen lähettiläs, Muhammed vastaanotti Hänen lopullisen johdatuksensa.
Johdatus ilmoitusten tai ilmestysten avulla
Meillä on tapana kutsua ihmisiä, joille Jumala antoi johdatuksensa, Hänen profeetoikseen tai lähettiläikseen (nabi, rasul). Profeetat vastaanottivat Jumalan sanan ilmestysten avulla ja ilmoittivat sen sitten kanssaveljilleen:
'Me olemme totisesti antaneet sinulle ilmestykset, samoin kuin annoimme Nooalle ja profeetoille hänen jälkeensä; samoin Me olemme antanut ilmestyksiä Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille, Jaakobille, Israelin sukukunnalle, Jeesukselle, Jobille, Joonalle, Aaronille ja Salomolle; Daavidille olemme antanut Psalttarin. Toisista Jumalan lähettiläistä Me olemme sinulle maininnut , toisista emme ole sinulle maininnut. Mooseksen kanssa Jumala puhui itse henkilökohtaisesti. Oli profeettoja, jotka toivat ihmisille ilosanoman ja (toisia, jotka) varoittivat, jottei ihmisillä heidän lähettämisensä jälkeen olisi mitään veruketta Jumalaa vastaan; Jumala on, näet, mahtava ja viisas. (4:163-5)
Yllä olevan käännöksen kaksi kursiivilla painettua sanaa on molemmat johdettu arabiankielisestä kantasanasta 'wahy'.
Wahyn merkitys
Sana awha, josta 'wahy' (ilmoitus tai ilmestys) on johdettu, esiintyy Koraanissa useissa eri merkitysvivahteissaan. Kukin niistä viittaa inspiraation tärkeimpään, perimmäisenä olevaan ideaan, jonka avulla henkilöä johdatetaan ja opastetaan. Kaikissa allaolevissa esimerkeissä käännöksen kursiivilla painetut sanat esittävät eri muotoja kantasanasta wahy Koraanin alkuperäistekstissä:
- Ohjaus luonnollisen intuition muodossa:
'Niin Me ilmestyimme Mooseksen äidille sanoen': (28:7)
- Ohjaus luonnollisen vaiston avulla:
'Ja Herrasi antaa käskynsä myös mehiläiselle, sanoen: valmista itsellesi pesiä vuoriin, puihin ja siihen minkä ihmiset rakentavat' (16:68)
- Ohjaus merkkien avulla:
'Senjälkeen hän (Sakarias) astui ulos rukouskammiosta kansansa eteen ja puhui kansalle merkkien avulla: 'Julistakaa Hänen kunniaansa aamuin ja illoin!' (19:11)
- Ohjaus pahan voimalla:
'Niinmuodoin olemme Me jokaiselle profeetalle asettaneet vastustajia, nimittäin riivaajia ihmisten ja dzinnien joukosta; toinen toisiaan ne innoittivat ulkokultaisiin valheisiin johdattaakseen ihmisiä harhaan.'(6:113)
- Ohjaus Jumalan avulla:
'Muista kuinka Herrasi julisti enkeleille...' (8:12)
Ilmestystavat
Wahy 'ilmestys' -merkityksessään on Jumalan ohjausta luoduilleen, joka tapahtuu profeettojen avulla. Heille ilmoitettiin Jumalan sana jollain näistä seuraavassa Koraanin jakeessa ilmoitetuista tavoista:
'Yhdellekään kuolevaiselle ei sovi, että Jumala puhuu hänelle muutoin kuin ilmoituksen kautta tai verhon takaa tai lähettämällä sanansaattajan, joka Hänen luvallaan ilmoittaa Hänen tahtonsa; Hän on totisesti korkea, viisas. (42.51)
Eri ilmestystavat ovat:
- Inspiraatio, esim. unessa (ks. 37:102, jossa kerrotaan, kuinka Abraham sai käskyn poikansa uhraamisesta näyn muodossa ollessaan unessa)
- Kätketty puhe (ks. 27:8, jossa kerrotaan kuinka Jumala puhui Moosekselle liekeistä)
- Sanat (puhe), jotka Jumala välitti erikoislähettilään kautta (ks. 2:97, jossa kerrotaan, kuinka Jumala lähetti enkeli Gabrielin sanansaattajanaan Muhammedin luokse kertomaan Hänen viestinsä).
Muhammedille ilmoitettu Koraani
Profeetta Muhammed, viimeinen Jumalan lähettiläistä, sai Koraanin ilmoitukset Jumalan tätä tarkoitusta varten lähettämältä erikoislähettiläältä eli enkeli Gabrielilta, joka välitti hänelle tarkalleen Jumalan sanat.
Koraanin alastulo
Suyutin mukaan14 perustuen Abdullah Ibn Abbaiinolollmeen eri raporttiin Hakim, Baihaq ja Nsaissa, Koraani ilmestyi kahdessa vaiheessa:
- Lauh al-mahfuzista, 'hyvin suojellulta kirjoitustaululta' maailman alhaisimmalle taivaan tasolle (bait al-izza) kaikki samalla kertaa laila al-qadrin aikana.
- Taivaista maan pinnalle asteittain Muhammedin 23-vuotisen profeettana toimimisen aikana, ensiksi Ramadanin lailat-ul qadrissa enkeli Gabrielin kautta.
Tähän Koraanin toiseen alastuloon taivaasta profeetan sydämeen viitataan Al-isra-suurassa (17) sekä Al-furqan-suurassa (25).
ILMOITUKSEN ALKU
Koraanin ilmoitukset alkoivat Ramadanin (joko 27. yö tai joku muu 21. yön jälkeisistä parittomista öistä) lailat ul-qadrina sen jälkeen kun Profeetta Muhammed oli ohittanut elämänsä 40. vuoden (noin vuoden 610 tienoilla) hänen vetäydyttyään muusta maailmasta Hira-luolaan, joka sijaitsi eräällä vuorella lähellä Mekkaa.
Bukharin kertomus15
Tämä on kertomus sellaisena kuin se on selostettu Bukharin Sahihissa:
'Aisha, uskollisten uskovien äiti, kertoo: Jumalalliset ilmoitukset Allahin apostolille alkoivat hyvien unien muodossa, jotka olivat kuin kirkas päivänvalo (eli yhtä tosia), jonka jälkeen hänelle suotiin mieltymys muista eristäytymiseen.
Hänellä oli tapana eristäytyä muista menemällä Hira-vuoren luolaan, jossa hän palvoi (yksin Allahia) jatkuvasti monien päivien ajan, kunnes hän vihdoin halusi nähdä perhettään. Hän otti mukaansa ruokaa ja palasi jälleen (vaimonsa) Khadijan luokse hakeakseen lisää ruokaa ja lähti jälleen, kunnes yhtäkkiä totuus laskeutui hänen luokseen hänen ollessaan Hira-vuoren luolassa.'
Enkeli tuli hänen luokseen ja pyysi häntä lukemaan. Profeetta vastasi 'En osaa lukea'.
Profeetta lisäsi, 'Enkeli otti minut kiinni (pakottaen) ja painoi minua niin kovasti, etten enää kestänyt sitä. Sitten hän päästi otteensa irti ja pyysi minua jälleen lukemaan ja vastasin: "En osaa lukea". Sen jälkeen hän otti minut jälleen kiinni ja painoi minua toisen kerran, kunnes en enää kestänyt sitä. Sitten hän päästi minut ja pyysi jälleen minua lukemaan, mutta vastasin jälleen: "En osaa lukea (ja mitä lukisin?). Sen jälkeen hän otti minut kiinni kolmannen kerran ja painoi minua, päästi otteensa ja sanoi: "Lue julki Herrasi nimeen, joka on luonut, luonut ihmisen hyytyneestä verestä. Lue! Sillä Herrasi on ylevin ..."16
Kertomus jatkuu edelleen ja tuo esiin kuinka Profeetta palasi vaimonsa Khadijan luokse ja selosti hänelle hirvittävän kokemuksensa. Tämä lohdutti häntä ja he molemmat menivät kysymään neuvoa Waraqalta, Khadijan sukulaiselta ja oppineelta kristityltä. Waraqa kertoi Muhammedille, että tämä oli tavannut sen, jonka "Allah oli lähettänyt myös Mooseksen luokse" ja että hänen kansansa tulisi ajamaan hänet pois.
Kuinka ilmoitus tuli
Aisha, uskollisten uskovien äiti, kertoo: Al-Harith bin Hisham kysyi Allahin apostolilta: 'Oi Allahin apostoli! Miten jumalallinen ilmoitus sinulle ilmoitetaan?" Allahin apostoli vastasi, 'Toisinaan ilmoitus ilmoitetaan kuin kellonsointina, tämä ilmoituksen muoto on kaikkein vaikein. Tämä olotila menee ohitse kun olen ymmärtänyt mitä minulle ilmoitetaan. Joskus taas enkeli tulee ihmisen muodossa ja puhuttelee minua, ja ymmärrän kaiken mitä se sanoo'.17
Ensimmäinen ilmoitus18
Ensimmäinen ilmoitus, jonka Profeetta Muhammed vastaanotti, on Al-Alaq-suuran ensimmäisissä jakeissa (96:1-3, muiden lähteiden mukaan 1-5):
'Lue julki Herrasi nimeen, joka on luonut, luonut ihmisen hyytyneestä verestä! Lue! Sillä Herrasi on ylevin; Hän joka on opettanut käyttämään kynää, opettanut ihmiselle sen, mistä tämä ei ennen tiennyt.'
Loput Suura 96:sta, jossa nyt on 19 jaetta (ayat'a), ilmoitettiin myöhemmin.
Tauko (fatra)
Ensimmäisen vastaanotetun viestin jälkeen, ilmoitukset lakkasivat tietyksi ajanjaksoksi, jota kutsutaan nimellä fatra, ja jatkuivat sitten jälleen:
Jabir bin Abdullah Al Ansari kertoo ilmoitusten taukoperiodista raportoiden Profeetan puhetta, 'Kävellessäni kuulin yhtäkkiä äänen taivaasta, katsoin ylös ja näin saman enkelin, joka oli käynyt luonani Hira-vuoren luolassa, istuvan tuolilla taivaan ja maan välillä. Pelästyin häntä ja menin takaisin kotiin ja sanoin "Kääri minut (huopiin)" ja silloin Allah ilmoitti seuraavat pyhät (Koraanin ) jakeet: Oi sinä vaippaan kääriytynyt, nouse ja varoita (kansaa Allahin rangaistuksesta) ... ja vältä saastaa".'
Tämän jälkeen ilmoituksia alkoi tulla voimallisina säännöllisesti.19
Toinen ilmoitus
Toinen osuus Profeetta Muhammedille ilmoitetusta Koraanista oli Al-Muddaththir-suura (74:1-5). Se koostuu nykyään 56 jakeesta, joista loppuosa ilmoitettiin myöhemmin ja alkaa seuraavasti:
'Oi sinä vaippaan kääriytynyt, nouse ja varoita, ylistä Herraasi, puhdista vaatteesi, vältä saastaa ...'
Muut varhaiset ilmoitukset
Monet arvelevat, että Sura al-muzzammil (73) oli seuraava ilmoitus. Eräiden toisten mukaan taas Sura al-fatiha (1) oli kolmas suura, joka ilmoitettiin.20
Eräiden raporttien mukaan muiden varhaisten ilmoitusten joukossa, jotka Profeetta julisti Mekassa, olivat Suura 111, Suura 81, Suura 87, Suura 92, Suura 89 jne. Sen jälkeen ilmoitukset jatkuivat, 'mainiten Paratiisin ja Helvetin, kunnes ihmiskunta kääntyi islamin uskoon ja silloin tulivat ilmoitukset halalista ja haramista ...'21
Ilmoitusten tuloa Profeetalle jatkui koko hänen lopun elinaikansa ajan niin Mekassa kuin Medinassakin. Yhteensä noin 23 vuoden ajan, aina hänen - Hijran vuonna 10 (632 jKr.) sattuneen - kuolemaansa asti.
Viimeinen ilmoitus
Useat muslimitutkijoista ovat yhtä mieltä siitä, että viimeinen ilmoitus oli suuran 2, jae 281:
'Ja varokaa sitä päivää, jolloin teidän on palattava Jumalan luo. Silloin on jokainen sielu saapa täyden mitan mukaan, mitä hän on ansainnut, eikä ketään väärin tuomita.' (2:281)
Eräiden toisten käsityksen mukaan se taas oli 2:282 tai 2:278.22
On myös esitetty, että kaikki kolme jaetta olisi ilmoitettu samanaikaisesti. Profeetta kuoli 9 yötä viimeisen ilmoituksen jälkeen.
Toisten mukaan taas Suura 5:4 (suom. laitos 5:3) oli viimeinen ilmoitus:
'Tänä päivänä minä olen saattanut täydelliseksi teidän uskontonne ja sallinut mielisuosioni ylenpalttisesti tulla teidän osaksenne, olen armossani antanut islamin teidän uskonnoksenne.' (5:3)
Kuitenkin monien tutkijoiden mukaan käsitys, että tämä jae olisi ollut viimeinen ilmoitus ei voi pitää paikkaansa, koska ko. jae ilmoitettiin Profeetan viimeisen pyhiinvaellusmatkan aikana. Tämä tieto taas perustuu Umarin hadithiin. Suyuti toteaa, Suurassa 5 olevaa jaetta koskevassa selityksessään, että sen jälkeen ei enää ilmoitettu ahkamia, halalia tai haramia koskevia jakeita ja tässä mielessä em. jae teki uskonnosta täydellisen. Kuitenkin ilmoitukset, jotka muistuttivat ihmisiä tuomion päivästä, jatkuivat. Viimeinen tällainen ilmoitus on yllämainittu suuran 2 jae .23
Miksi Koraani lähetettiin alas eri vaiheissa
Koraani ilmoitettiin vaiheittain 23 vuoden ajanjakson aikana, ei siis valmiina ja täydellisenä kirjana yhden ainoan ilmoituksen puitteissa. Tähän on useita syitä ja tärkeimmät näistä ovat seuraavat:
- Profeetan sydämen lujittaminen kääntymällä hänen puoleensa useaan otteeseen ja aina silloin kun tarvetta ohjaukseen ilmeni.
- Hienotunteisuudesta Profeettaa kohtaan, koska ilmoitukset olivat hänelle hyvin raskaita kokemuksia.
- Jumalan lait haluttiin panna täytäntöön asteittain.
- Jotta ilmoitusten ymmärtäminen, soveltaminen ja muistaminen olisi helpompaa uskoville.
LUKU 2
KORAANIN ILMOITUSTEN VÄLITTÄMINEN
Koraanissa olevat ilmoitukset välitettiin ihmisille useiden henkilöiden avulla kahdella eri tavalla: sekä suullisena perimätietona että kirjoitetussa muodossa.
ULKOAOPPIMINEN JA SUULLINEN PERINNE
Profeetan ulkoaoppiminen
Ilmoitusten suullinen perimätieto perustui hifziin eli ulkoaoppimiseen. Myös Profeetta Muhammed itse ensimmäisenä painoi ilmoituksen mieleensä sen jälkeen kun enkeli Gabriel oli ilmoittanut sen hänelle:
'Älä liikuta kieltäsi tyrkyttääksesi heille sitä (Koraania) ennen aikojaan. Totisesti Me huolehdimme sen kokoonpanosta ja julkilukemisesta. Seuraa siis sitä järjestystä, missä Me sen saatamme julki' (75:16-18)
'... Jumalan lähetti, joka luki heille väärentämättömät kirjoitukset ... (98:2)
Seuralaisten ulkoaoppiminen
Profeetta julisti ilmoituksen ja neuvoi myös seuralaisiaan (Sahabat) painamaan sen mieleensä. Ibn Masud oli ensimmäinen, joka julkisesti lausui Koraania muille Mekassa. Hän osoittaa myös, että jopa hyvin varhaisessa islamilaisen umman vaiheessa seuralaiset lausuivat ilmoituksia ulkomuistista:
'... ensimmäinen ihminen, joka toisti Koraania kaikkien kuullen Mekassa (lähettilään jälkeen), oli Abdullah bin Mas'ud. Profeetan seuralaiset kokoontuivat ja mainitsivat, että quraishilaiset eivät koskaan olleet kuulleet Koraania luettavan nimenomaan heille ... Kun (Ibn Mas'ud) saapui maqamiin, hän luki 'Jumalan, armeliaan Armahtajan nimeen!", korottaen ääntään sanoessaan tämän. "Ar-Rahman, alati laupias Armahtaja on ilmaissut Koraanin ..."(55:1-2) ... He nousivat ylös ja alkoivat lyödä häntä kasvoihin; mutta hän jatkoi lukemista niin kauan kuin Jumala tahtoi hänen lukevan ..."1
Kerrotaan myös, että Abu Bakrilla oli tapana lausua Koraania julkisesti talonsa edessä Mekassa.2
Profeetta kannusti ulkoaoppimiseen
Useissa haditheissa kerrotaan Profeetan lukuisista ponnisteluista ja toimenpiteistä, joihin hän ryhtyi varmistakseen sen, että ilmoitukset säilyivät hänen seuralaistensa muistissa. Seuraava lainaus kertoo näistä ehkä selkeimmin:
'Uthman bin Affan kertoo: Profeetta sanoi "Paraimpia teistä (muslimeista) ovat ne, jotka opettelevat Koraanin ja opettavat sitä itse."3
Tiedetään myös hyvin, että päivittäisten rukousten yhteydessä edellytetään lausuttavaksi Koraania. Käytännön ansiosta monet seuralaiset (sahaba) kuulivat jatkuvasti toistettuja kohtia ilmoituksista, jotka he sitten painoivat mieleensä ja käyttivät omissa rukouksissaan.
Profeetta kuunteli myös seuralaistensa Koraanin lausuntaa:
Abdullah (b. Mas'ud) kertoo: Allahin lähettiläs sanoi minulle: "Lausu (Koraanista) minulle". Minä sanoin: "Lausunko minä sitä sinulle vaikka se on ilmoitettu sinulle?!" Hän sanoi: "Haluan kuulla muiden lausuvan (Koraania)". Lausuin hänelle An-Nisa-suuraa kunnes pääsin kohtaan: "Mutta kuinka käykään, kun Me tuomme esiin todistajan jokaisesta kansasta ja asetamme sinut, Muhammed, todistajaksi heitä vastaan?" (4:41)
'Silloin hän sanoi: "Lopeta!" Huomattakoon, että hänen silmänsä olivat kyynelissä ."4
Profeetta lähetti opettajia
Profeetta lähetti opettajia myös muihin yhteisöihin, jotta hekin voisivat omaksua islamin ja Koraanin opetukset.. Mus'ab bin Umarin tapaus paljastaa, että tilanne oli tällainen jo ennen hijraa.
'Kun nämä miehet (Aqaban ensimmäisen sopimuksen solmineet) lähtivät (Medinaan) apostoli lähetti heidän mukanaan Mus'ab bin Umairin ... ja neuvoi häntä lausumaan Koraania heille ja opettamaan islamia ja antaamaan heille uskonnollisia ohjeita. Medinassa Mus'abia kutsuttiin nimellä 'lukija'.'5
Toinen tunnettu tapaus on Mu'adh bin Jabal, joka lähetettiin Jemeniin opettamaan siellä olevia paikallisia ihmisiä.
Koraanin lukijat seuralaisten parissa
Suyuti6 mainitsee yli 20 tunnettua henkilöä, jotka osasivat ilmoitukset ulkoa, mm. Abu Bakr, Umar, Uthman, Ali, Ibn Mas'ud, Abu Huraira, Abdullah bin Abbas, Abdullah bin Amr bin al-As, A'isha, Hafsa ja Umm Salama.
Näistä Profeetta itse suositteli erityisesti seuraavia henkilöitä:
'Masruq kertoo: Abdullah bin Amr mainitsi 'Abdullah bin Mas'udin ja sanoi: Tulen aina pitämään tuosta miehestä, sillä kuulin Profeetan sanovan: Ota (opettele) Koraani neljältä henkilöltä: 'Abdullah bin Mas'udilta, Salimilta, Mu'adhilta ja Ubai bin Ka'bilta.'7
Toinen hadith kertoo meille hänen seuralaisistaan, jotka olivat opetelleet Koraanin ulkoa kokonaisuudessaan ja al kaneet levittää sitä Profeetan kanssa jo ennen hänen kuo lemaansa:
Qatada kertoo: Kysyin Anas bin Malikilta: Kuka kokosi Koraanin Profeetan elinaikana? Hän vastasi; Neljä henkilöä, kaikki, jotka olivat ansareita: Ubai bin Ka'b, Mu'adh bin Jabal, Zaid bin Thabit sekä Abu Zaid.'8
Se tosiseikka, että jotkut varhaisimmista historiallisista raporteista mainitsevat erityisesti käytyjen taistelujen selostusten yhteydessä surmattuja muslimeja, jotka osasivat (jonkin verran) Koraania ulkoa, osoittaa meille selvästi, että ilmoitusten ulkoa muistamista pidettiin hyvin tärkeänä, ja sitä myös harrastettiin laajalti jo varhaisista ajoista lähtien.9
Profeetan elinaikana ulkoa opeteltu Koraani
Voidaan siis todistaa varmaksi se, että Profeetan seuralaiset opettelivat Koraanin ulkoa jo hänen elinaikanaan. Tämä perinne myös jatkui hänen seuralaistensa keskuudessa Profeetan kuoleman jälkeen ja myöhemmin ta'biun:ien keskuudessa sekä kaikkien seuraavien muslimisukupolvien keskuudessa nykypäivään saakka.
KIRJOITETUN TEKSTIN SIIRTÄMINEN
Kirjallinen teksti Profeetta Muhammedin aikoina
Mitä tarkoitetaan Jam'al-Qur'anilla?
Jam' al-qur'an tarkoittaa yleismerkityksessään 'Koraanin kokoaminen'. Tämä suoritettiin ja tulee ymmärtää kahdella tavalla:
- Koraani koottiin suullisen tiedon perusteella tai jonkun ulkoaopettelemana (hifz).
- Koraani koottiin kirjallisessa muodossa, arkkeina tai kirjana.
Jam al-qur'an tarkoittaa näin ollen klassisessa kirjallisuudessa eri asioita:
- Koraanin ulkoaoppimista
- Kunkin ilmoituksen muistiinkirjoittamista
- Koraanin kirjallisen materiaalin kokoamista
- Koraanin ulkoaopetelleiden henkilöiden raporttien kokoamista
- Kaikkien lähteiden kokoamista, sekä suullisten että kirjallisten
Miten Koraani koottiin ?
Suyutin itqanissa sanotaan, että Koraani kirjoitettiin muistiin kokonaisuudessaan Profeetan elinaikana, mutta se ei tapahtunut vain yhdessä paikassa ja sen vuoksi nämä kirjalliset muistiinpanot ja dokumentit eivät olleet ilmoittamisjärjestyksessään.10 Joka tapauksessa tämä väittämä ei poissulje sitä, etteikö Profeetta itse olisi suorittanut Koraanin ja suurien kokoamista ja varmistanut sen säilymistä suullisen perimätiedon muodossa.
Kokoamisen eri vaiheet
Kirjallisen tekstin kyseessäollen, voidaan erottaa kolme vaihetta:
1. Profeetan elinaikana:
- eri ihmisten mielessä (ulkoaoppiminen)
- kirjallisina lähteinä
2. Abu Bakrin aikana
3. 'Uthmanin aikana
Miksi Profeetta ei jättänyt jälkeensä mitään kirjaa ?
Profeetta Muhammed ei antanut seuralaisilleen yhdeksi kirjalliseksi teokseksi koottuja ja järjestettyjä ilmoituksiA. Tähän on useita hyviä syitä:
- Koska ilmoitukset eivät myöskään tulleet yhtenä osana, vaan vaiheittain ja niitä vastaanotettiin jatkuvasti Profeetan elämän loppupuolelle saakka.
- Koska eräät jakeet kumottiin ilmoitusten vielä jatkues sa ja tietyn joustavuuden säilyttäminen oli välttämätöntä.
- Jakeita (ayat) ja suuria ei aina ilmoitettu lopullisessa järjestyksessään, vaan ne järjestettiin myöhemmin.
- Profeetta eli enää yhdeksän päivää viimeisen ilmoituksen jälkeen ja oli jo silloin vakavasti sairas.
- Koraanin suhteen ei ollut minkäänlaisia kiistoja tai väittelyitä Profeetan elinaikana. Niitä syntyi vasta myöhemmin Profeetan kuoleman jälkeen, kun Hänen auktoriteettiasemaansa ei voitu enää turvautua.
Ilmoitusten muistiinmerkitseminen
Profeetan aikoihin kirjoitustaito ei ollut kansan keskuudessa kovinkaan laajalle levinnyt Arabian niemimaalla, mutta oli kuitenkin olemassa henkilöitä, joiden kerrotaan osanneen kirjoittaa. Sanottiin esimerkiksi että Waraqa, Khadijan serkku, joka oli kääntynyt kristinuskoon esi-islamilaisella aikakaudella 'kirjoitti arabiaa ja kirjoitti evankeliumia muistiin arabian kielellä, niin paljon kuin Allah toivoi hänen kirjoittavan.'11 Profeetta itse yritti kovasti kannustaa muslimeja opettelemaan kirjoitustaitoa. Kerrottiin, että jotkut qureishilaisista, jotka otettiin vangeiksi Badrin taistelussa, saivat vapautensa takaisin opetettuaan joillekin muslimeista kirjoitustaidon.12
Osasiko myös Profeetta itse kirjoittaa ?
Vaikkei olekaan selvää, osasiko Profeetta Muhammed itse kirjoittaa, eri tutkijoiden keskuudessa ollaan yhtä mieltä siitä, että Muhammed ei itse kirjoittanut ilmoituksia muistiin. Koraanissa sanotaan selvästi:
'Tätä ennen sinä (Muhammed) et heille julkilukenut yh täkään muuta kirjaa etkä sellaista kirjoittanut oikealla kädelläsi. Vasta silloinhan nämä väärän väittäjät olisivat oikeutetut epäilemään.'(29:48).
Koraanissa myös viitataan Muhammediin useissa eri yhteyksissä 'lukutaidottomana (oppimattomana) profeettana', jonka eräät tutkijat ovat tulkinneet tarkoittavan sitä, ettei hän osannut lukea eikä kirjoittaa:
'Niille, jotka seuraavat tätä lähettilästä, oppimatonta profeettaa ... (7:157)
Hänen yhteisöään kuvailtiin myös 'oppimattomaksi':
'Hän on oppimattoman kansan keskuudesta lähettänyt sananjulistajan ...' (62:2).
Profeetan elinaikana muistiinkirjoitettu Koraani
On varmaa, etteivät muslimit levittäneet Koraania eteenpäin ainoastaan suullisesti opittuaan ulkoa osia siitä tai sen kokonaan, vaan että Koraani myös kirjoitettiin muistiin jo Profeetan elinaikana.
Tunnettu raportti Omarin kääntymyksestä osoittaa sen, että pitkiä kappaleita ilmoituksista oli kirjoitettu muistiin jo hyvin varhaisina aikoina Mekassa, kauan ennen hijran alkamista Profeetta edelleen asuessa Arqamin talossa. 'Omar aikoi surmata Profeetta Muhammedin, kun joku kertoi hänelle, että islam oli jo levinnyt hänen omaan perheeseensä ja mainitsi, että hänen lankonsa, veljenpoikansa ja sisarensa olivat kaikki kääntyneet muslimeiksi. Omar meni sisarensa taloon ja löysi tämän yhdessä miehensä ja toisen muslimin kanssa. Syntyi riita ja Omar hyökkäsi väkivaltaisesti sekä lankonsa että oman sisarensa kimppuun. Hänen tehtyään näin, he sanoivat Omarille: "Kyllä, me olemme muslimeja ja uskomme Jumalaan ja Hänen Lähettiläänsä sanaan ja sinä voit tehdä mitä haluat". Kun Omar näki sisarensa verta vuotavana, katui hän sitä mitä oli tehnyt ja kääntyi pois ja sanoi sisarelleen: 'Anna minulle tuo arkki, jota olit juuri lukemassa, jotta näkisin, mitä Muhammed siinä sanoo', sillä Omar osasi lukea ja kirjoittaa. Hänen sanoessaan näin, hänen sisarensa vastasi, että hän pelkäsi uskoa sen hänen haltuunsa. 'Älä pelkää', hän sanoi ja vannoi jumaliensa nimissä, että hän palauttaisi sen luettuaan sen. Hänen sanoessaan tämän, hänen sisarensa toivoi, että myös hänestä tulisi muslimi ja sanoi: 'Veljeni,oletsaastunut monijumalaisuudessasi ja vain puhtaat saavat koskea tähän arkkiin.' Silloin Omar nousi ja peseytyi ja hänen sisarensa antoi hänelle sivun, jossa oli Taha-suura ja luettuaan alun siitä Omar sanoi: 'Kuinka hienoa ja jaloa tämä puhe on ...'13
Profeetan sanelema Koraani
Koraania eivät kirjoittaneet muistiin ainoastaan ne Profeetan seuralaiset, jotka tekivät sen omasta aloitteestaan. Profeetta myös itse kutsui kirjurin paikalle, kun ilmoitus tuli ja saneli sen tälle. Profeetalla oli Medinan aikoinaan useita kirjureita14, joista muun muassa Zaid bin Thabit oli hyvin tunnettu.
Al-Bara kertoo: Ilmoitettiin 'Ne uskovaisista, jotka (retken aikana) istuvat kotona minkään vamman heitä siihen pakottamatta, eivät tule toisten vertaiseksi, jotka kilvoittelevat Jumalan retkellä pannen alttiiksi omaisuutensa ja henkensä' (4:95). Profeetta sanoi:'Kutsu Zaid luokseni ja anna hänen tuoda kirjoitustaulu, mustepullo sekä luukynä. Sitten hän sanoi: 'Kirjoita: Ne uskovaiset, jotka istuvat kotona ...'15
Kerrottiin myös, että aineistoa, jolle ilmoitus kirjoitettiin muistiin säilytettiin Profeetan talossa.16
Muistiinkirjoittaminen Profeetan elinaikana
Toinen raportti kertoo meille, että kun ihmisiä tuli Medinaan kuulemaan islamista, heille annettiin 'kopioita Koraanin luvuista, jotta he olisivat lukeneet ja opetelleet ne ulkoa.'17
Koraanin olemassaolon puolesta kirjallisena dokumenttina Profeetan elinaikana on lisää todistusaineistoa, mm. seuraavassa kertomuksessa:
'Abd Allah b.Abu Bakr b.Hazm kertoo: Allahin lähettilään Amr b. Hazmille kirjoittama kirja sisälsi myös sen tiedon, että kenenkään ei pitäisi koskea Koraaniin ilman että olisi ensin peseytynyt.18
Allahin Lähettilään Amr b.Hazmille kirjoittama kirja, jonka mukaan kenenkään ei tulisi koskea Koraaniin ellei ole puhdistautunut:
Malik sanoi: Kenenkään ei tulisi kantaa mushafia sitomakohdastaan eikä pitää sitä edes tyynyllään, ellei hän ole puhdas. Ja vaikka sitä sallittaisiin kantaa, kansilla suojattuna, siitä ei kuitenkaan pidetä, jos on mahdollista, että kädet saattaisivat saastuttaa mushafin. Sitä ei myöskään katsota suopeasti, jos Koraanin pitelijä ei ole puhdas, koska Koraania tulee kunnioittaa ja arvostaa. Malik sanoi: 'Parhaiten tämä käy ilmi jakeesta: 'Sitä saavat koskettaa vain puhtaat' (56:79).19
Muwattaan kommentaarissa selitetään, että kirja, johon viitataan Profeetan kirjoittamana (tarkoittaen tietysti hänen ohjeidensa mukaan kirjoitettua) lähetettiin eräiden muslimien mukana Jemenin kansalle käytettäväksi islamin opetuksessa.20
Itse asiassa myös Koraanin jae 56:79, luettuna oikeassa asiayhteydessään selittää hyvin, että Koraania ymmärtävät ne, jotka voivat vastaanottaa opetukset ilmoituksena kirjan tai kirjoituksen muodossa:
'Totisesti tämä on ylevä Koraani, hyvin säilyneenä kirjassa. Sitä saavat koskettaa vain puhtaat. Sen lähetti maailmojen Herra.' (56:77-80)
Myös seuraava hadith puhuu sen puolesta, että Koraani oli olemassa kirjallisena dokumenttina jo Profeetan elinaikana:
Ibn Omar on kertonut: ...'Allahin Lähettiläs (rauha hänelle) sanoi:" Älä ota Koraania matkalle mukaan, sillä pelkään että se saattaisi joutua vihollisen käsiin."21
Sitä, että tässä viitataan kirjalliseen dokumenttiin, tukee yksi sen välittäjistä: Ayyub (joka on yksi raportin eteenpäin kertojista) sanoo: Vihollinen saattaa anastaa sen itselleen ja tapella siitä kanssasi.22 Lisäksi Bukharin tätä osaa varten laatimassa otsikkoselostuksessa, joihin hän yleensä sisällytti lisätietoja, selitetään:
Ibn Omar sanoi: Ei ole epäilystä siitä, että Profeetta ja hänen seuralaisensa matkustivat vihollisen maassa ja sil loin he jo osasivat Koraanin.'23
Ilmoitusten kokoaminen Profeetan elinaikana
Viimeisen pyhiinvaellusmatkansa aikana Profeetta sanoi suurelle muslimijoukolle pitämässään saarnassa: 'Olen jättänyt teille jotain, josta teidän tulee pitää lujasti kiinni. Tällöin ette koskaan joudu erheen tielle - selvänä osoituksena tästä on Jumalan kirja ja hänen profeettansa noudattama käytäntö.'24 Tästä Profeetan muslimeille antamasta neuvosta ilmenee, että ilmoitukset olisivat saatavilla kitabina (kirjoituksena) ennen hänen kuolemaansa, muussa tapauksessa hän olisi viitannut niihin käyttäen jotain muuta termiä.
Myös muiden raportien perusteella voimme päätellä, että Profeetta itse myös huolehti ilmoitusten varsinaisesta järjestämisestä sen muistiin kirjoittamisen yhteydessä Zaidin kerrotaan sanoneen:
'Me kokosimme Koraanin pienistä palasista Apostolin läsnäollessa.'25
'Uthman sanoi, että myöhempinä päivinä Profeetalla oli tapana ilmoituksia saadessaan kutsua joku niiden joukosta, jotka yleensä kirjoittivat niitä hänelle muistiin ja sanoi: Laita nämä jakeet (ayat) siihen suuraan, jossa mainitaan tästä ja kun (vain) yksi aya ilmoitettiin hänelle, hän sanoi: Laita tämä jae (aya) siihen suuraan, jossa mainitaan tästä asiasta.'26
Tästä ilmenee, että ilmoituksia ei ainoastaan kirjoitettu muistiin Profeetan elinaikana, vaan myös että hän itse antoi ohjeita aineiston järjestämiseksi. Eräiden raporttien mukaan on myöskin selvää, että Profeetan kannattajat olivat hyvin perillä jakeiden (ayat) lopullisesta järjestyksestä, eivätkä he halunneet puuttua siihen.
'Ibn Az-Zubair kertoi: Sanoin 'Uthmanille "tämä jae, joka on Sura al-Baqarassa: 'ne teistä, jotka kuolevat ja jättävät jälkeensä vaimonsa ... antamatta heidän lähteä' on korvattu toisella jakeella." Miksi sitten kirjoitit sen Koraaniin?" 'Uthman sanoi: Jätä se (siihen missä se on) oi veljeni poika, sillä minä en aio muuttaa sen (Koraanin) alkuperäisversiosta mitään.'27
Samalla tavalla melko useat raportit mainitsevat eri suurat joko nimeltä tai siteeraamalla niiden alkua. Tätä selvittänee kaksi esimerkkiä:
'Abu Huraira kertoo: Profeetalla oli tapana lausua seuraavaa perjantain Fajr-rukouksessa: Alif Lam Mim Tanzil (Sajda) (32) sekä Hal-ata 'ala-l-Insani (al-dahr) (76).28
Abu Huraira sanoi: Jumalan Lähettiläs lausui molemmis sa aamunkoiton rukouksen rak'assa: "Sano: Te, jotka ette usko!(109) ja Sano, Hän, Jumala on yksi (112)".29
Muslimit tunsivat luonnollisesti Koraanin oikean järjestyksen, koska Profeetan moskeijassa ja muissa paikoissa sitä luettiin päivittäin rukouksien yhteydessä. Sahih Bukharissa on myös kolme ahadithia, joissa kerrotaan, että enkeli Gabriel lausui Koraanin Profeetalle kerran vuodessa, mutta sinä vuonna kun hän kuoli, se lausuttiin hänelle kaksi kertaa. Profeetalla oli tapana olla i'tikafissa 10 päivän ajan, mutta kuolemansa vuonna hän oli 20 päivää.30
Voimme yhteenvetona mainita seuraavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena oli varmistaa, että ilmoitukset saatiin koottua kirjallisessa muodossa Profeetan elinaikana:
- Ilmoitukset pyrittiin kirjoittamaan muistiin jo heti ensimmäisien päivien aikana, kun Profeetta oli ne saanut
- Medinassa Profeetalla oli useita henkilöitä käytettävänä, jotka kirjoittivat ilmoitukset muistiin, sitä mukaa kun ne tulivat
- Profeetta neuvoi itse kirjureilleen, mihin eri ilmoitetut jakeet tuli sijoittaa ja siten päätti viime kädessä itse niiden keskinäisestä järjestyksestä
- Muslimit tunsivat hyvin itse ilmoitusten keskinäisen järjestyksen ja noudattivat sitä täsmällisesti
- Enkeli Gabriel kävi Muhammedin kanssa läpi kaikki ilmoitukset kerran vuodessa Ramadanin aikana ja kahdesti sinä vuonna, jolloin Profeetta kuoli
- Kirjallisen Koraanin olemassaolon puolesta puhuvat monet Profeetan elinaikana ilmestyneet raportit, jotka ovat kirjan tai kirjoitusten (kitab) muodossa.
Mitä Profeetta jätti jälkeensä?
Profeetta jätti ilmoitukset Seuralaisilleen kuollessaan. Niiden muoto oli heille sopiva, koska:
- Kaikki ilmoituksen osat olivat saatavilla sekä kirjallisessa muodossa että Seuralaisten muistissa
- Kaikki osat olivat myös saatavilla irrallisina kirjoituksina, jotka oli helppo järjestää oikeaan järjestykseen
- Jakeiden (ayat) järjestys oli jo etukäteen päätetty suurien kirjallisessa muodossa, samoin se oli Seuralaisten muistissa. Seuralaiset olivat myös opetelleet muistamaan ulkoa eri suurat.
Mikään muu järjestely tuskin olisikaan ollut parempi kuin se, että kaikki oli olemassa kirjallisessa muodossa sekä muslimien muistissa. Myös keskinäinen järjestys oli jo etukäteen päätetty, osittain kirjallisessa muodossa ja täydellisenä ihmisten mielessä.
Myöhempi Koraanin tutkija al-Harith al-Muhasabi on tehnyt yhteenvedon kirjassaan kitab fahm al-Sunan Koraanin materiaalin kirjallisen kokoamisen ensimmäisestä vaiheesta seuraavilla sanoilla:
'Koraanin kirjoittaminen ei ollut mitään uutta, koska Profeetalla oli tapana määrätä, että se tulee kirjoittaa muistiin, mutta se oli yhä erillisinä kappaleina, luu-ja nahkapalasilla sekä palmunlehvillä ja kun (Abu Bakr) al Siddiq määräsi, että siitä tulee tehdä kopio (eri) paikoista yhteiseen paikkaan, joka olisi arkeilla, tämä (materiaali) löydettiin Profeetan talosta, josta Koraania levitettiin muualle, ja hän kokosi kaikki osat yhteen ja sitoi sen narulla, niin että mitään ei katoaisi.'31
On selvää, että Koraanin tekstihistoriaa (Textgeschichte) ei voida verrata muiden Pyhien Kirjoitusten historiaan. Kun esimerkiksi Vanhaa ja Uutta testamenttia kirjoitettiin, muokattiin ja koottiin pitkien ajanjaksojen, jopa vuosisatojen ajan, Koraanin teksti on ilmoitusten lakattua säilynyt samanlaisena tähän päivään saakka.
Suhuf ja Mushaf
Molemmat sanat on johdettu samasta kantasanasta Sahafa 'kirjoittaa'. Sana suhuf esiintyy myös Koraanissa (87:19) tarkoittaen kirjoituksia tai kirjoitettuja arkkeja.
Suhuf (yks. sahifa) tarkoittaa irrallista kirjallista materiaalia, esim. paperia, nahanpalasia, papyrusta jne.
Mushaf (mon.masahif) tarkoittaa koottua suhufia, joka on koottu yhteen tiettyä järjestystä noudattaen, jolloin se kansien välissä muodostaa yksittäisen teoksen.
Koraanin kirjoitetun tekstin historiassa suhuf tarkoittaa arkkeja, joille Koraani koottiin Abu Bakrin aikoina. Näille suhufeille koottiin kunkin suuran jakeet (ayat) järjestyksessä, mutta eri suurat sisältävät kirjoitusarkit olivat vielä irrallisessa järjestyksessä eli niitä ei oltu sidottu yhdeksi teokseksi.
Mushaf tarkoittaa tässä yhteydessä arkkeja, joille Koraani koottiin 'Uthmanin aikoina. Tässä vaiheessa sekä jakeiden että suurien järjestys oli lopullinen.
Nykyään kaikkia Koraanin kopioita, joissa sekä jakeiden että suurien järjestys on oikea, kutsutaan nimellä mushaf.
Miten Suhufit tehtiin
Suullisen perimätiedon mukaan Jamaman taistelussa (11/633) Abu Bakrin aikoina kuoli joukko muslimeja, jotka olivat opetelleet Koraanin ulkoa. Pelättiin siis, että ellei Koraanista tehdä kirjallista painosta, suuri osa ilmoituksista saattaisi kadota.
Seuraava kertomus on Sahih Bukharissa:
Zaid bin Thabit Al-Ansari, yksi Ilmoitusten kirjureista, kertoo: Abu Bakr lähetti hakemaan minua kun Jamaman taistelussa oli kuollut useita sotureita (jossa kuoli useita Qurra-muslimeja). 'Omar oli läsnä Abu Bakrin kanssa, joka sanoi:'Omar on tullut minun luokseni ja sanonut, Kansa on kärsinyt raskaita tappioita Jamaman taistelun päivänä ja pelkään, että myös muissa paikoissa Qurra-muslimeja (niitä, jotka osasivat Koraanin ulkoa) saattaa kuolla. Tämän vuoksi suuria osia Koraanista saattaa kadota ellet nyt kerää sitä yhteen. Minä olen sitä mieltä, että sinun tulisi koota Koraani.' Abu Bakr lisäsi, 'Sanoin Omarille, "Kuinka minä voisin tehdä jotain sellaista, mitä Allahin lähettiläs ei ole tehnyt?' 'Omar sanoi minulle "Allahin nimessä, se olisi (todella) hyvä asia." Joten Omar jatkoi painostamistani yrittäen taivutella minut hyväksymään hänen ehdotuksensa, kunnes Allah avasi sydämeni asialle ja minä olin samaa mieltä kuin 'Omar. (Zaid bin Thabit lisäsi:) Omar istui hänen kanssaan (Abu Bakrin), eikä puhunut mitään. Abu Bakr sanoi (minulle), 'Sinä olet viisas nuori mies, emmekä me epäile sinua (valheista tai unohtamisesta); ja sinulla oli tapana kirjoittaa ennen Allahin lähettilään jumalallisia ilmoituksia. Sen vuoksi etsi Koraani ja kokoa se (yhdeksi käsikirjoitukseksi)'. Allahin nimessä, jos hän (Abu Bakr) olisi käskenyt minua siirtämään yhtä vuorista (paikaltaan), ei se olisi ollut sen vaikeampaa minulle, kuin mitä hän käski minun tekevän Koraanin kokoamisen suhteen. Sanoin heille molemmille, 'Kuinka uskallatte tehdä sellaista, mitä Profeetta ei tehnyt?' Abu Bakr sanoi, Allahin nimessä, se olisi (todella) hyvä asia. Joten jatkoin väittelemistä hänen kanssaan asiasta, kunnes Allah avasi sydämeni samoin kuin hän oli avannut Abu Bakrin ja 'Omarin sydämen. Joten ryhdyin paikallistamaan Koraanin aineistoa ja keräsin pergamentteja, luita, taatelipalmujen lehviä sekä haastattelin Koraanin ulkoaosaavia miehiä. Löysin Khuzaiman luota kaksi Sura-at-Tauban jaetta, jota en ollut löytänyt kenenkään muun luota (ja ne kuuluivat näin):
'Totisesti, teidän luoksenne on tullut lähettiläs (Muhammed) omasta keskuudestanne. Häneen koskee, jos teillä on murhetta, hän (Muhammed) huolehtii teidän hyvinvoinnistanne ja hän on rakastavainen, armollinen uskovaisia kohtaan' (9:128).
Käsikirjoitus, johon Koraani oli koottu, jäi Abu Bakrille, kunnes Allah otti hänet luokseen ja sitten Omarille, kunnes Allah otti hänet luokseen ja lopulta se jäi Hafsalle, Omarin tyttärelle.32 Voimme erottaa seuraavat vaiheet, jotka johtivat suhufin kokoamiseen:
- Abu Bakr antoi Zaidille ohjeen koota Koraani
- Zaid kokosi sen erilaisten kirjallisten materiaalien ja ihmisten muistin perusteella
- Näin saatuja kirjoitusarkkeja säilytettiin ensin Abu Bakrin luona, sitten Omarin ja Hafsan luona.
SEURALAISTEN MASAHIF
Hadith-kirjallisuudessa on lukuisia viittauksia siihen, että monet Profeetan Seuralaisista olisivat myös itse valmistelleet ilmoitusten33 kirjallisia kokoelmia. Parhaat näistä kokoelmista lienevät Ibn Mas'udin, Ubay bin Ka'bin ja Zaid bin Thabitin kokoelmat.34 Seuralaisia, joilla kertoman mukaan oli omia kirjallisia kokoelmia, ovat mm. seuraavat: Ibn Mas'ud, Ubay bin Ka'b, 'Ali, Ibn 'Abbas, Abu Musa, Hafsa, Anas bin Malik, 'Umar, Zaid bin Thabit, Ibn Al-Zubair, Abdullah ibn Amr, 'A'isha, Salim, Umm Salama ja 'Ubaid bin 'Umar.35 Tiedetään myös, että 'A'isha ja Hafsa kirjoituttivat omat käsikirjoituksensa Profeetan kuoleman jälkeen.36 Seuraavassa on hyvin lyhyt kuvaus joistakin masahifeistä, jotka yhdistetään Profeetan Seuralaisiin. Kaikki niistä oleva tieto perustuu klassisiin lähteisiin.37
Ibn Mas'udin Mushaf (k. 33/653)
Ibn Mas'ud kirjoitti mushafin, josta puuttuvat suurat 1, 113 ja 114. Ibn al-Nadim38 sanoi kuitenkin nähneensä kopion Ibn Mas'udin Koraanista, josta puuttui al-fatiha (Suura 1). Myös suurien keskinäinen järjestys on erilainen kuin 'Uthmanin tekstissä. Seuraava järjestys kuvaa Ibn Mas'udin kopiota:39
2, 4, 3, 7, 6, 5, 10, 9, 16, 11, 12, 17, 21, 23, 26, 37, 33, 28, 24, 8, 19, 29, 30, 36, 25, 22, 13, 34, 35, 14, 38, 47, 31, 35, 40, 43, 41, 46, 45, 44, 48, 57, 59, 32, 50, 65, 49, 67, 64, 63, 62, 61, 72, 71, 58, 60, 66, 55, 53, 51, 52, 54, 69, 56, 68, 79, 70, 73, 74, 83, 80, 76, 75, 77, 78, 81, 82, 88, 87, 92, 89, 85, 84, 96, 90, 93, 94, 86, 100, 107, 101, 98, 91, 95, 104, 105, 106, 102, 97, 110, 108, 109, 111, 112.
Tämä lista on selvästikin epätäydellinen. Siinä on vain 106 suuraa, eikä 110, niin kuin Ibn Nadim oli kirjoittanut.
Esimerkkinä olevassa Sura al-baqarassa on kaiken kaikkiaan olemassa 101 variaatiota. Useimmat niistä eroavat oikeinkirjoituksen suhteen, osa taas sananvalinnan (synonyymien) suhteen, partikkelien käytön suhteen jne.
Esimerkiksi:
Ääntäminen:
2:70 Ibn Mas'ud kirjoittaa al-baqira
sen sijaan että kirjoittaisi al-baqara
Oikeinkirjoitus:
2:19 Ibn Mas'ud kirjoittaa kulla ma
sen sijaan että kirjoittaisi kullama
Synonyymit:
2:68 Ibn Mas'ud kirjoittaa sal (etsiä, anoa, rukoil la)
sen sijaan että kirjoittaisi ud'u (anoa, rukoilla)
Ibn Mas'ud kirjoittama kopio oli todennäköisesti tarkoitettu hänen omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä ja kirjoitettu jo ennen kuin kaikki 114 suuraa oli ilmoitettu, olettaen, että nämä kaikki ovat luotettavia todistuskappaleita.
Nadim, joka eli 10. vuosisadalla (Hijran 4. vuosisadalla) lisäsi vielä: 'Olen nähnyt useita Koraanin käsikirjoituksia, jotka puhtaaksikirjoittajat kirjasivat Ibn Mas'udin käsikirjoituksiksi. Edes kaksi näistä Koraanin kopioista ei ollut yhtäpitäviä keskenään ja useimmat niistä oli kirjoitettu pahasti haalistuneille pergamenteille...'40
Tästä ilmenee, että kysymystä Ibn Mas'udin käsikirjoituksen autenttisuudesta tulee käsitellä pienellä varauksella.
Ubay bin Ka'bin Mushaf (k. 29 H/649)
Ubay bin Ka'b kirjoitti mushafin, johon tiedon mukaan oli lisätty kaksi ylimääräistä suuraa sekä myös ylimääräinen jae (aya).41
Suurien järjestys on jälleen erilainen kuin 'Uthmanin tai Ibn Mas'udin järjestys. Seuraavassa on esitetty suurien järjestys Ubay b. Ka'bin kopiossa:42
1, 2, 4, 3, 6, 7, 5, 10, 8, 9, 11, 19, 26, 22, 12, 18, 16, 33, 17, 39, 45, 20, 21, 24, 23, 40, 13, 28, 27, 37, 38, 36, 15, 42, 30, 43, 41, 14, 35, 48, 47, 57, 52, 25, 32, 71, 46, 50, 55, 56, 72, 53, 68, 69, 59, 60, 77, 78, 76, 75, 81, 79, 80, 83, 84, 95, 96, 49, 63, 62, 66, 89, 67, 92, 82, 91, 85, 86, 87, 88, 74?, 98?, 61, 93, 94, 101, 102, 65?, 104, 99, 100, 105, ?, 108, 97, 109, 110, 111, 106, 112, 113, 114.
Samoin kuin Ibn Mas'udin tapauksessa, tämäkään luettelo ei ole täydellinen, eikä siihen sisälly kaikkia Koraanin 114 suuraa.
Ubaylla on kaiken kaikkiaan 93 eri variaatiota Sura al-baqarassa.43 Hyvin usein hänen kirjoitusasunsa on sama kuin Ibn Mas'udilla, esimerkiksi hän kirjoittaa al-baqara (2:70) muodossa al-baqira, kuten Ibn Mas'ud.
Ibn Abbasin (k. 68H/687) Mushaf
Myös Ibn Abbas kirjoitti mushafin, jossa Itqanin44 mukaan oli myöskin ne kaksi lisäsuuraa, jotka Ubaylla oli. Hänen kopiossaan suurat ovat taas eri järjestyksessä kuin muissa. Sura al-baqarassa hänellä on kaiken kaikkiaan 21 variaatiota, joista osa on identtisiä Ibn Mas'udin ja Ubayn sekä muiden seuralaisten kanssa.
Eräitä muita seuralaisia
Itqanin45 mukaan Abu Musa al-Ash'arin (k. 44H/664) mushaf sisälsi saman aineiston kuin Ubayn kopio.
Sura al-baqarassa hänellä on vain yksi variaatio, eli hän lukee Ibraham Ibrahimin tilalla.
Hafsalla ( 45H/709) taas oli kolme variaatiota samassa suurassa ja Anas b. Malikilla (k. 91 H/709) viisi.
Esimerkkejä:
Asian edelleen havainnollistamiseksi on seuraavassa joitakin esimerkkejä. Ne on otettu pääasiassa tunnetuista suurista. Vaikka mahdollisesti on olemassa parempiakin esimerkkejä esillä olevien kohtien havainnollistamiseksi, Koraaniin vähemmän perehtynyt henkilö tuskin ymmärtäisi niitä yhtä helposti.
Vokaalierot:
Ibn Abbasin46 kerrotaan kirjoittaneen suurassa 111:4:
hamilatun al-hatab sen sijaan, että olisi kirjoittanut
hammalata-l-hatab
jota ei olisi voitu erottaa varhaisemmassa tekstissä, jossa jätettiin pois sekä haraka että alif. Varsinaisen tekstin on täytynyt näyttää suurin piirtein seuraavalta:
Oikeinkirjoituserot:
Ibn Abbas47 kirjoitti kertoman mukaan Suurassa 1:6, samoin kuin muissa kohdissa sanan al-sirat muodossa al-sirat.
Ibn Mas'udin48 variaatioita:
1. Sura al-fatihassa
1:6 hän luki arshidna eikä ihdina
man " al-ladhina ghaira " ghairi
2. Sura al-baqarassa:
2:2 hän luki tanzilu-l-kitabi " dhalika-l-kitabu
2:7 ghishwatan " ghishawatun
2:9 yakhda'una " yukhadi'una
2:14 bi-shayatinihim ila shayatinihim
Sura Al-Ikhlasin (112) variaatioita
Jae Ibn Mas'ud49 Ubaid50 Omar51 lukijat
112:1 qul pois qul qul Ali, Ibn Abbas, pois pois Abu Musa, Hafsa, al-wahid al-wahid sijasta Anas b. Malik, Zaid al-ahadin al-ahadin b. Thabit, Ibn tilalla Al-Zubair, Ibn Amr
112:2 jätetty pois
112:3 lam yulad wa lam 'A'isha, Salim
yulid Umm Salama,
lam yalid wa lam yuladin Ubaid b. Umar
tilalla
Vielä tänä päivänä Seuralaisten kirjoittamina pidetyistä kopioista löydetään eri variaatioita ja synonyymeja. Niillä on jonkinlaista merkitystä meille siinä mielessä, että ne ovat saattaneet toimia tafsirin varhaisena, alkeellisena muotona. Esimerkiksi joidenkin raporttien mukaan Hafsa52, Ubay53 ja Ibn 'Abbas54 kirjoittivat ja lukivat salat al-wusta (keskirukous) muodossa salat al asr (eli iltapäivärukous).
Niin kauan kuin sahabat kirjoittivat omat kopionsa vain henkilökohtaiseen käyttöönsä siinä, että he eivät aina tiukasti pitäneet suuria Koraanin mukaisessa järjestyksessä, ei ollut mitään pahaa. Myöhemmin, kun 'Uthmanin kopiosta tuli standardiversio, Seuralaiset omaksuivat tämän kopion järjestyksen ja heidän mukanaan myös Ibn Mas'ud, jonka kopiossa oli ehkä eniten eroja.55
Kuten mainittua, kopioissa56 oli myös vaihtelevaa oikeinkirjoitusta, koska jotkut sanat äännettiin ja kirjoitettiin hieman eri tavalla, jne. Kuitenkin tulisi panna merkille, että yleensä vain yksi henkilö, satunnaisesti kaksi tai kolme raportoivat variaatioiden käytöstä. Sitä vastoin versio, jota kutsutaan 'Uthmanin tekstiksi on ns. mutawatir eli lukuisten henkilöiden välittämä ja siksi epäilemättä myös autenttinen.
'UTHMANIN MUSHAF
'Uthmanin aikana erot Koraanin oikein lukemisessa tulivat selvemmin esille ja Seuralaisten kanssa käydyn keskustelun jälkeen 'Uthman valmistutti varsinaisen kopion Abu Bakrin suhufin pohjalta, jota säilytettiin Hafsan luona tuohon aikaan.
Seuraavassa on Bukharin Sahihin välittämä kertomus tästä:
'Anas bin Malik kertoo: Hudhaifa bin Al-Yaman tuli 'Uthmanin luokse silloin, kun Sha'min ja Irakin kansat suunnittelivat sotaa valloittaakseen Armenian ja Azerbaidjanin. Hudhaifa pelkäsi heidän (Sha'min ja Irakin kansojen) erilaisia Koraanin lausumistapoja ja sanoi 'Uthmanille: 'Oi uskovien johtaja! Säästä tämä kansakunta ennen kuin he ovat liiaksi eri mieltä Kirjasta (Koraanista), kuten juutalaisille ja kristityille on käynyt.' 'Uthman lähetti viestin Hafsalle sanoen, 'Lähetä meille Koraanin käsikirjoitukset, jotta voisimme koota Koraanin aineiston täydellisinä kopioina ja palauttaa ne sitten sinulle'. Hafsa lähetti ne 'Uthmanille. 'Uthman määräsi sitten Zaid bin Thabitia, Abdullah bin Az-Zubairia, Sa'id bin Al-Asia ja Abdur Rahman bin Harith bin Hishamia kirjoittamaan käsikirjoitukset uudestaan täydellisinä kopioina. 'Uthman sanoi näille kolmelle quraisihilaiselle miehelle, 'Mikäli olette eri mieltä Zaid bin Thabitin kanssa mistään Koraanin kohdasta, kirjoittakaa se silloin quraisihin murteella, koska Koraani ilmoitettiin heidän kielellään.' He tekivät näin ja kun he olivat kirjoittaneet monia kopioita, 'Uthman palautti alkuperäiset käsikirjoitukset Hafsalle. 'Uthman lähetti jokaiseen muslimiprovinssiin yhden kopion siitä mitä he olivat kopioineet ja määräsí, että kaikki muu Koraanin materiaali, sekä kirjoitetut että hajanaiset käsikirjoitukset tai kokonaiset kopiot, tulisi polttaa. Zaid bin Thabit lisäsi, 'Yksi Sura al-Ahzabissa oleva jae puuttui minulta kopioidessamme Koraania ja muistan kuulleeni Allahin lähettilään lausuneen sitä. Joten etsimme sitä ja löysimme sen Khuzaima bin Thabit Al-Ansarin luota. (Tämä jae oli): ' Oikeauskoisia ovat ne, jotka ovat uskollisia liitolleen Jumalan kanssa.' (33:23).57
Seuraavat tapahtumat johtivat 'Uthmanin mushafin valmisteluun:
muslimien keskuudessa oli herännyt kiistoja Koraanin oikeasta lausunnasta.
- 'Uthman lainasi suhufin, jota säilytettiin Hafsan luona
- 'Uthman määräsi neljän Seuralaisen, heidän joukossaan Zaid bin Thabitin, kirjoittamaan käsikirjoituksen uudestaan täydellisinä kopioina
- 'Uthman lähetti nämä kopiot muslimien tärkeimpiin keskuksiin korvatakseen näillä muut liikkeellä olevat kopiot.
Kirjoitetun tekstin kronologia
n.610 Muhammedin profeetankausi Ensimmäinen ilmoitus Välittyi suullisen
alkaa Hira-vuoren luolassa perimätiedon varassa myöhemmin myös kirjallisessa muodossa
610-32 Muhammed Mekassa ja Jatkuvia ilmoitukset Välitetettiin eteenpäin
Medinassa useissa eri tilanteissa. suullisesti,monien henkilöiden muistin
varassa. Useat kannatta- jat kirjoittivat ilmoituksia muistiin Profeetan omasta määräyksestä.
632 Profeetan kuolema Viimeinen ilmoitus muu- Ilmoitukset jäivät hänen tama päivä ennen hänen jälkeensä sekä monien kuolemaansa. kannattajien muistissa
että monina kirjallisina muistiinpanoina.
Profeetan kuoltua hän
jätti jälkeensä myös koko
Koraanin.
632-34 Abu Bakr kalifina
633 Jamaman taistelun aikana Abu Bakr määrää Zaid b. Zaid b. Thabit kokosi useat kannattajat, jotka, Thabitin valmistamaan ilmoitukset yhdeksi
osasivat Koraanin ulkoa yhden ainoan kopion sekä suullisten että
tapettiin kaikista ilmoituksista kirjallisten lähteiden
pohjalta vaatien kaksi
todistajaa jokaista osaa varten. Suhuf jäi Abu
Bakrin haltuun.
Profeetan kuolemaa seu-
ranneiden kahden vuoden
aikana kaikki ilmoitukset
kopiotiin paperiarkeille
(suhuf.)
634-44 Omar kalifina Suhuf on Omarin
hallussa
644-56 'Uthman kalifina Suhuf on Hafsa bint
Omarin hallussa.
653 Sotaretki Armeniaa ja Vakavia erimielisyyk- Zaid ja kolme kannat- Azerbaidjania vastaan. syyksiä muslimien jou- tajaa tekevät uusia kopi-
kossa Koraanin oikeasta oita suhufista. Nämä
lausumistavasta. kopiot lähetetään eri
'Uthman määrää Zaidin muslimialueille korvaa-
yhdessä kolmen muun maan muun levityksessä
sahaban kanssa tekemään olevan materiaalin
kopiot Hafsan luona säi- Suhuf palautetaan
lytetystä suhufista. Hafsalle.
Useita kopiota koko 'Uthman säilyttää
ilmoituksesta on saatavilla itsellään myös
kaikkialla muslimimaissa yhden kopion
(mushaf).
Mitä Profeetta jätti muslimeille
Profeetan jälkeensä jättämät ilmoitukset olivat kansan ulottuvilla sekä suullisena perimätietona että kirjallisena. Muslimit tunsivat hyvin niiden järjestyksen, ja he pyrkivät tarkkaan noudattamaan sitä.
Abu Bakr kokosi nämä irralliset lähteet ja kirjoitutti niiden sisällön arkeille (suhuf).
Abu Bakrin ja 'Uthmanin kopioiden välinen ero
Abu Bakr teki erilaisesta suullisesta ja kirjallisesta materiaalista yhden ainoan kopion. Tätä kopiota säilytettiin myöhemmin Omarin luona ja hänen jälkeensä hänen tyttärensä Hafsan luona.
'Uthman valmisti useita kappaleita tästä kopiosta ja hän lähetti niitä eri puolille muslimialuetta, kun taas alkuperäinen suhuf palautettiin Hafsalle ja se oli hänellä hänen kuolemaansa saakka. Myöhemmin Marwan b. Hakam (k. 65/684) Ibn Abi Dawudin kertoman mukaan sai sen haltuunsa Hafsan perillisiltä ja määräsi sen tuhottavaksi, todennäköisesti peläten, että siitä voisi kehittyä uusien kiistojen kohde. 'Uthman säilytti myös yhden kopioista itsellään. Tämä tekstiversio, joka myös tunnetaan nimellä Mushaf Uthmani muodostaa itse asiassa sahaban ijman (yhtäpitävyys). He kaikki olivat yhtä mieltä, että kopio sisälsi ilmoitukset siinä muodossa kuin Muhammed ne oli Allahilta saanut.58 Tekstin laajakantoinen levittäminen ja sen kiistämätön auktoriteettiasema käy ilmi myös Siffinin taistelukuvauksista (A.H. 37) 27 vuotta Profeetan kuoleman jälkeen. Viisi vuotta sen jälkeen kun 'Uthmanin kopioiden levittäminen oli aloitettu, Muawiyan joukot kiinnittivät Koraanin lehtiä keihäisiinsä keskeyttääkseen taistelun.59 Kuitenkaan kukaan ei syyttänyt muita siitä, että he olisivat käyttäneet tekstistä "partisaanien" versiota, mikä olisi ollut loistava syytös vihollista vastaan.
LUKU 3
KORAANI KÄSIKIRJOITUKSENA JA VALMIINA PAINOKSENA
KORAANIN KIRJOITTAMINEN
Kirjoitustaito oli arabialaisten hyvin tuntema taito, joskaan se ei ollut kovin laajalle levinnyt esi-islamilaisena aikana. Seitsemännellä vuosisadalla eli Profeetta Muhammedin elinaikana käytetty kirjoitus koostui melko alkeellisista perussymboleista, joista kävi ilmi vain sanan konsonanttirunko ja sekin melko monitulkintaisesti.
Kun nykyaikana sellaiset kirjaimet kuin ba, ta, tha, ya erotetaan helposti toisistaan pisteiden avulla, näin ei ollut asian laita varhaisimpina aikoina, vaan kaikki nämä kirjaimet merkittiin yksinkertaisesti suoralla viivalla.
Tästä melko alkeellisesta kirjoitustavasta kehittyi ajan myötä erilaisia kirjoitusmalleja, esim. Kufi, Maghribi, Naskh jne., jotka levisivät kaikkialle maailmaan.
Myöhemmin kirjapainon keksiminen standardisoi tietyt kirjaintyypit ja vaikutti osaltaan kirjoitusasun vakiintumiseen.
Koraanin nykyhetken kirjoitusasun kehittymisessä voidaan erottaa kaksi tärkeää vaihetta, joiden seurauksena kehittyi se muoto, joka nykypäivän Koraanin tekstillä on.
Nämä vaiheet olivat
- Vokaalimerkkien keksiminen (tashkil)
- Diakriittisten merkkien kehittäminen (i'jam).
Tashkil
Tashkil tarkoittaa merkkejä, joilla vokaalit merkitään arabialaisessa kirjoituksessa. Niitä ei todennäköisesti tunnettu ollenkaan esi-islamilaisena aikana. Nämä merkit auttavat määrittämään sanan oikean ääntämistavan ja niillä voidaan välttää sekaannuksia.
Esimerkiksi:
Byt Baitun
Kun yhä useammat ei-arabialaista alkuperää olevat muslimit sekä monet vähemmän koulutusta saaneet arabit1 tutkivat Koraania, väärän ääntämisasun käyttö ja virheellinen lukutapa alkoi yleistyä yhä enemmän. Kerrotaan, että Da'ulin aikana (k. 69H/638) eräs henkilö Basrasta luki seuraavan jakeen (aya) virheellisellä tavalla, jolloin sen merkitys muuttui kokonaan:
'Jumala on vapaa monijumalaisten suhteen, niin myös hänen lähettiläänsä' (9:3)
'Jumala on vapaa monijumalaisten ja lähettiläidensä suhteen.'
Virhe johtui sanan rasuluhu väärästä lukutavasta, jonka seurauksena se luettiin rasulihi. Tätä ei voitu erottaa kirjoitetusta tekstistä, koska ei ollut mitään merkkejä tai aksentteja, joista oikea ääntämisasu olisi käynyt ilmi. Ellei kukaan muukaan muistanut oikeaa muotoa, tällainen virhe2 saattoi helposti tapahtua johtuen tietämättömyydestä. Jotta tällaiset virheet voitaisiin välttää, otettiin merkit ja aksentit käyttöön vähän ennen i'jamia ja ne saivat pian sellaisen muodon kuin niillä on nykyäänkin:3
Nimi Vanha tyyli Uusi tyyli
Fatha
Kasra
Damma
Vanhasta tyylistä on lisää esimerkkejä kuvassa 5.
On myös ehdotettu, että fathan alkuperä olisi alif, kasran ya (ilman pisteitä, kuten varhaisimmissa kirjoissa) ja damman waw. Hamza kirjoitettiin aikaisemmin kahdella pisteellä.4
I'jam (Kirjain varustettiin diakriittisellä merkillä)
Arabialaiset kirjaimet, sellaisena kuin me ne tunnemme nykyään, koostuvat viivoista ja pisteistä. Jälkimmäisiä kutsutaan nimellä i'jam. Vanhassa arabialaisessa kirjoituksessa niitä ei ollut, vaan ne koostuivat pelkistä viivoista.
Diakriittisten pisteiden lisääminen pelkkään viivakirjoitukseen auttoi erottamaan eri kirjaimet, jotka olisi muuten voinut helposti sekottaa keskenään.
Esimerkki:
Ilman pisteitä tätä sanaa olisi vaikea tunnistaa. I'jamin avulla sanan eri kirjaimet on helppo erottaa toisistaan.
Vaikka i'jam (diakriittiset pisteet) tunnettiin jo esi-islamilaisena aikana, niitä käytettiin vain harvoin. Koraanin käsikirjoitusten varhaisimmissa kopioissa ja arabialaisessa kirjoituksessa yleensä ei näitä merkkejä käytetty. Ilmeisesti ne otettiin Koraanin tekstiin viidennen Umaijati-kalifin 'Abd al-Malik al-Marwanin aikana (66-86H/685-705) sekä Al-Hajjaj'in ollessa Irakin käskynhaltijana, jolloin yhä useammat myös niistä muslimeista alkoivat lukea ja opiskella Koraania, jotka eivät sitä juurikaan tunteneet kuten myös ne jotka eivät olleet arabialaista alkuperää. Tunnetusta tabi'sta Al-Du'alista sanotaan, että hän toi ensimmäisenä nämä merkit Koraanin tekstiin.
VARHAISET KÄSIKIRJOITUKSET
Kirjoitusmateriaali
Koraanin varhaiset käsikirjoitukset kirjoitettiin tyypillisimmillään eläinten nahalle. Tiedetään, että Profeetan elinaikana osa ilmoituksista kirjoitettiin muistiin kaikenlaisille materiaaleille kuten esim. luuhun, eläinten nahkaan, palmunlehviin jne. Muste tehtiin noesta.
Kirjoitusteksti
Kaikista vanhoista Koraanin kirjoituksista puuttuivat kokonaan edellä mainitut diakriittiset ja vokaalimerkit. Suurien välillä ei myöskään ollut otsikoita tai alaotsikoita, eikä muunkaanlaisia jaotteluja, eikä jakeiden lopussa ollut myöskään mitään selkeää merkkiä. Tutkijat erottavat kaksi varhaisen kirjoituksen eri tyyppiä:
- Kufi, joka on melko raskas, eikä kovin tiheä
- Hijazi, joka on keveämpi, tiheämpi ja aavistuksen verran viistossa oikeaan päin.
Joidenkin mukaan Hijazi olisi vanhempi kuin Kufi, kun taas toisten mielestä molempia käytettiin samanaikaisesti, mutta Hijazi olisi ollut tyylillisesti epämuodollisempi.5
Vanhan kirjoitustavan erikoisuuksia
Koraanista otettiin Profeetta Muhammedin ja "oikeaoppisten" kalifien jälkeen useita kopioita, ja näiden käsikirjoitusten kirjoittajat noudattivat tarkkaan 'Uthmanin Koraanin autografiaa. Niissä oli tavalliseen arabialaiseen kirjoitukseen verrattuna tiettyjä erikoisuuksia. Tässä on niistä joitakin esimerkkejä, jotka koskevat vain kirjaimia alif, ya ja waw.6
- Kirjain alif kirjoitetaan usein kirjaimen päälle sen sijaan että se kirjoitettaisiin sen jälkeen
- Kirjain ya (tai alif) jätetään kokonaan pois sanasta, esim.
- Joissakin sanoissa on kirjain waw sen sijaan, että niissä olisi kirjain alif
KORAANIN VANHAT KÄSIKIRJOITUKSET
Useimmat Koraanin meidän päiviimme asti säilyneistä varhaisista, alkuperäisistä käsikirjoituksista, jotka ovat joko kokonaisia tai isoina osina, ovat toiselta Hijran jälkeiseltä vuosisadalta. Varhaisin kopio, joka oli esillä British Museumissa vuoden 1976 Islam-tapahtumassa7, oli peräisin myöhäiseltä toiselta vuosisadalta. Koraanipapyruksista on kuitenkin säilynyt myös sekalaisia fragmentteja, jotka ovat peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta.8
Egyptin Kansalliskirjastossa on gasellin nahasta tehdystä pergamentista oleva kopio Koraanista, joka on Hijran vuodelta 68 (688 A.D.) eli 58 vuotta Profeetan kuoleman jälkeen.
Mitä tapahtui 'Uthmanin kopioille?
Ei ole olemassa täsmällistä tietoa siitä, kuinka monta kopiota Koraanista tehtiin 'Uthmanin aikana, mutta Suyutin9 mukaan: 'Näistä tunnetaan hyvin viisi kappaletta.' Todennäköisesti tähän ei ole laskettu 'Uthmanin omaa kopiota. Mekan, Damaskoksen, Kufan, Basran ja Medinan kaupungit saivat kukin oman kopionsa.10
Vanhassa arabialaisessa kirjallisuudessa on useita viittauksia tähän aiheeseen. Nämä voidaan lyhyesti esittää yhteenvetona viimeisimpien tietojen valossa seuraavasti:
Damaskoksen käsikirjoitus
Al-Kindi (k. noin 236/850) kirjoitti varhaisella kolmannella vuosisadalla, että kolme neljästä 'Uthmanille valmistetusta kopiosta tuhoutui tulipaloissa sekä sodassa, kun taas Damaskokseen lähetettyä kopiota säilytettiin yhä hänen aikanaan Malatjassa.11
Ibn Battuta (779/1377) kertoo nähneensä kopioita tai arkkeja 'Uthmanin aikana valmistetuista Koraanin kopioista myös Granadassa, Marrakeshissa, Basrassa ja muissa kaupungeissa.12
Ibn Kathir (k.774/1372) kertoo nähneensä 'Uthmanin aikaisen kopion Koraanista, joka tuotiin Damaskokseen Tiberistä Palestiinasta Hijran vuonna 518. Hän kirjoittaa, että se oli 'hyvin suuri, kirjoitus oli kaunista, selkeää ja voimakasta ja se oli kirjoitettu vahvalla musteella pergamentille, joka todennäköisesti oli tehty kamelinnahasta.'13
Toisten mukaan kopio sittemmin vietiin Pietariin ja sieltä Englantiin. Tämän jälkeen kopiosta ei ole enempää tietoja. Joidenkin mielestä taas mushaf jäi Damaskoksen moskeijaan, jossa se nähtiin viimeksi ennen vuoden 1310/1892 tulipaloa.14
Egyptiläinen käsikirjoitus
Vanhasta Koraanista on olemassa kopio, jota säilytetään al-Husainin moskeijassa Kairossa. Sen käsikirjoitus on vanhaa tyyliä, vaikka se on Kufi, ja on aivan mahdollista, että se kopioitiin 'Uthmanin Mushafista.15
Medinan käsikirjoitus
Ibn Jubair (k. 614/1217) näki käsikirjoituksen Medinan moskeijassa vuonna 580/1184. Joidenkin mukaan se oli Medinassa, kunnes turkkilaiset veivät sen v. 1334/1915. Kerrotaan, että Turkin viranomaiset siirrättivät kopion Istanbuliin, josta se tuotiin Berliiniin ensimmäisen maailmansodan aikana. Versaillesin rauhansopimuksessa ensimmäisen maailmansodan päättyessä mainitaan seuraava lauseke:
'Artikla 246: Tämän sopimuksen voimaantultua Saksa aikoo kuuden kuukauden kuluessa palauttaa Hänen majesteetilleen, Hedjazin kuninkaalle, Kalifi 'Uthmanin alkuperäisen Koraanin, jonka Turkin viranomaiset siirsivät Medinasta ja joka väittämän mukaan on esitetty entiselle keisari Vilhelm II:lle.'16
Käsikirjoitus joutui sittemmin Istanbuliin, mutta ei koskaan enää Medinaan17
Imaamin käsikirjoitus
'Uthmanin itsellään säilyttämää käsikirjoitusta kutsutaan tällä nimellä ja kerrotaan, että hänet surmattiin hänen lukiessaan tätä käsikirjoitusta.18 Joidenkin mukaan umaijadit veivät sen Andalusiaan, josta se taas siirtyi Fesiin, Marokkoon, jossa se Ibn Battutan mukaan oli edelleen Hijran 8. vuosisadalla ja siinä oli hänen mukaansa veritahroja. Marokosta se mahdollisesti löysi tiensä Samarkandiin.
Samarkandin käsikirjoitus19
Tätä kopiota säilytetään nykyään Tashkentissa Uzbekistanissa. Tosin se saattaa olla myös Imaamin käsikirjoitus tai joku muu 'Uthmanin ajalla tehdyistä kopioista.
Kopio tuotiin Samarkandiin Hijran vuonna 890 (1485) ja se oli siellä vuoteen 1868 saakka. Sen jälkeen venäläiset veivät sen Pietariin vuonna 1869, jossa sitä säilytettiin vuoteen 1917 saakka. Eräs venäläinen orientalisti on antanut kopiosta yksityiskohtaisen kuvauksen kertoen myös, että useita sivuja oli tuhoutunut ja osa oli kateissa. S. Pisareff teki tästä mushafista noin 50 kopion näköispainoksen vuonna 1905. Kopiot lähetettiin osmannien sulttaanille Abdul Hamidille, Iranin shaahille, Bukharan emiirille, Afganistaniin, Fesiin ja eräille tärkeille yksittäisille muslimeille. Myös Columbian Yliopiston kirjastossa USA:ssa on tällä hetkellä yksi kopio.20
Käsikirjoitus palautettiin sittemmin aikaisempaan olinpaikkaansa ja Tashkentiin se siirrettiin vuonna 1924, jossa sitä on säilytetty sen jälkeen. Entisen Neuvostoliiton viranomaiset tekivät ilmeisesti siitä lisäkopioita ja niitä on esitelty silloin tällöin valtiovierailulla käyville muslimivaltioiden päämiehille ja muille tärkeille henkilöille. Vuonna 1980 USA:ssa valmistettiin tämän käsikirjoituksen näköispainoksesta kopioita, joissa oli myös kaksisivuinen M. Hamidullah'in kirjoittama esipuhe.
History of the Mushaf of Uthman in Tashkent -nimisen teoksen kirjoittaja perustelee kattavasti käsikirjoituksen autenttisuutta. Hän esittää mm. seuraavia perusteluja, kun asian puolesta puhuvat historialliset raportit jätetään huomiotta:
- Se tosiseikka, että mushaf kirjoitettiin kirjoitustyylillä, jota käytettiin Hijran ensimmäisen vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla.
- Se tosiseikka, että se kirjoitettiin gasellin nahasta tehdylle pergamentille, kun taas myöhemmät Koraanit kirjoitettiin paperia muistuttaville arkeille.
- Se tosiseikka, että käsikirjoituksessa ei ole lainkaan diakriittisiä merkkejä, jotka otettiin käyttöön vasta ensimmäisen vuosisadan kahdeksannen vuosikymmenen tienoilla; näin ollen käsikirjoitus on kirjoitettu ennen tätä ajankohtaa.
- Se tosiseikka, että siinä ei ole käytetty hijran vuonna 68 kuolleen Da'ulin käyttöön ottamia vokaalisymboleja: näin ollen sen täytyy olla tätä varhaisemmalta ajalta.
Toisin sanoen alunperin kalifi 'Uthmanin aikana tehdyistä Koraanin kopioista vain kaksi on enää olemassa ja niissä olevaa tekstiä ja järjestystä voidaan halutessa verrata muihin Koraanin kopioihin olivatpa ne sitten käsinkirjoitettuja tai painettuja tai miltä ajalta tai ajanjaksolta tahansa. Joka tapauksessa ne ovat täysin identtisiä kaikkien muiden kopioiden kanssa.
Alin käsikirjoitus
Joidenkin lähteiden mukaan neljännen kalifin Alin kirjoittamaa Koraanin kopiota säilytetään Najafissa Irakissa Dar al-Kutub al-Alawiyassa. Se on kirjoitettu Kufi-kirjoituksella ja siihen on kirjoitettu: "Ali bin Abi Talib kirjoitti tämän Hijran vuonna 40."21
PAINETTU KORAANI
1500-luvulla Euroopassa otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön siirrettävä painokone ja myöhemmin se levisi myös kaikkialle muualle maailmaan. Tämän tapahtuman jälkeen myös Koraanin kirjoitus- ja painoasu alkoi vähitellen standardisoitua.
Jo tätä ennen Koraanista oli olemassa painettuja kopioita, jotka oli tehty ns. laattapainolla ja joitain painettuja kappaleita löytyy niinkin varhaiselta ajalta kuin 900-luvulta, sillä sekä tähän tarkoitukseen käytettyjä puulaattoja että painettuja arkkeja on löytynyt tältä ajalta.22 Ensimmäinen varsinaisella painokoneella tehty, vielä nykyäänkin olemassa oleva Koraani, painettiin Hampurissa Saksassa vuonna 1694. Teksti oli täysin vokalisoitua.23 Todennäköisesti ensimmäinen muslimien painama Koraani on ns. Mulay Usman -painos vuodelta 1787, joka julkaistiin Pietarissa Venäjällä. Tätä seurasivat muut Koraanit, jotka painettiin Kazanissa (1828), Persiassa (1833) ja Istanbulissa (1877).24 Vuonna 1858 saksalainen orientalisti Fluegel teki Koraanista hyödyllisen hakemiston sisältävän ns. Fluegel -painoksen , joka painettiin arabian kielellä ja jota sittemmin useat orientalisti-sukupolvet25 ovat käyttäneet. Fluegelin painoksessa on kuitenkin hyvin perustavaa laatua oleva vika: sen jakeiden numerointi ei ole sama kuin se, jota yleisesti käytetään muslimimaissa.26
Egyptiläinen painos
Ns. egyptiläinen painos Koraanin tekstistä on nykyään laajalti käytössä muslimimaissja se on kehittynyt standardiversioksi. Painos tunnetaan myös nimellä kuningas Fuadin painos, koska se otettiin ensimmäisen kerran käyttöön Egyptissä kuningas Fuadin aikana. Tämä painos perustuu Asimin mukaan Hafsin lukutapaan ja se painettiin ensimmäisen kerran Kairossa vuonna 1925/1344H. Sittemmin siitä on tehty lukuisia lisäpainoksia.
Sa'id Nursin kopio
Lopuksi tulisi mainita vielä turkkilaisen Sa'id Nursin seuraajien painama Koraani esimerkkinä teoksesta, jossa on ihailtavasti osattu yhdistää kauniisti koristeltu käsinkirjoitettu teksti nykyaikaiseen offset-painotekniikkaan. Tekstin on kirjoittanut käsin turkkilainen kalligrafi Hamid al-Amidi. Se painettiin ensimmäisen kerran Istanbulissa vuonna 1947, mutta vuoden 1976 jälkeen Sa'id Nursin seuraajien johtamassa kirjapainossa Länsi-Berliinissä (Saksassa) on kirjasta tehty suuria määriä lisäpainoksia erikokoisina teoksina.
LUKU 4
MUOTO, KIELI JA TYYLI
TEKSTIN JAOTTELU
Aya ja Suura
Aya (mon. ayat) tarkoittaa varsinaisesti 'merkkiä'. Teknisesti se on Koraanin tekstin lyhyin yksikkö eli esimerkiksi ilmaus tai lause. Ilmoitukset ovat Jumalan ohjausta ihmiskunnalle ja sen vuoksi ei ole ollenkaan hämmästyttävää havaita, että niiden pienimpiä yksiköitä kutsutaan nimellä (ohjaava) 'merkki'. Termi 'jae' ei ole kovin hyvä, koska Koraani ei ole runoutta.
Suura tarkoittaa kirjaimellisesti 'rivi' tai 'aita'. Teknisesti se tarkoittaa Koraanin tekstin kappalejakoa eli Koraanin tekstiä, joka on jaettu eri kappaleisiin tai osiin, ja siten erotettu edellisestä ja seuraavasta tekstin osasta.
Koraanissa on 114 eripituista suuraa, lyhyimmässä on neljä ja pisimmässä 286 ayat'a.
Kaikki suurat, paitsi suura 9, alkavat sanoilla bismi-llahi arrahmani-arrahim. Tätä ei ole myöhemmin lisätty tekstiin, vaan se oli käytössä jo ennen kuin Muhammed sai kutsun profeetaksi.1
Kaikilla 114 Koraanin suuralla on omat nimensä, jotka toimivat eräänlaisena otsikkona. Nimet on usein johdettu itse tekstissä olevasta tärkeästä tai tunnusomaisesta sanasta, kuten al-anfal (8) tai al-baqara (2). Muussa tapauksessa se on yksi niistä sanoista, joilla suura alkaa kuten ta-ha (20) tai al-furqan (25).
Suurien keskinäinen järjestys
Profeetta päätti enkeli Gabrielin ohjaamana sekä ayat'en järjestyksen kussakin suurassa että suurien keskinäisen järjestyksen kuolinvuonnaan, jolloin Gabriel tuli kahdesti tarkistamaan tekstin hänen kanssaan.2
Tutkijat ovat jakaneet suurat neljään eri ryhmään:
1. al-tiwal (pitkät suurat): 2-10
2. al-me'un : suurat, joissa on keskimäärin 100 ayatia: 10-35
3. al-mathani: suurat,joissa on vähemmän kuin 100 ayatia: 36-49
4. al-mufassal: viimeinen osa Koraania, joka alkaa Sura qafista: 50-114
Muut tekstin jaottelutavat
Juz' (mon. ajza') tarkoittaa kirjaimellisesti osaa tai osuutta. Koraani on jaettu 30 suurin piirtein samanpituiseen osaan, jotka on helppo lausua kuukauden 30 yön aikana, erityisesti Ramadan-kuukauden aikana. Yleensä ne on merkitty sanalla juz ( ) ja sen vieressä olevalla numerolla, esim. Suura 78:n alussa on juz' 30.
Joissakin Koraanin kopioissa suurat on jaettu kappaleisiin, joita kutsutaan nimellä ruku'. Ne on merkitty symbolilla ja niiden yhteydessä olevan arabialaisen numeron selitys on seuraava, esim. 2:20:
- Ylin numero (2) kertoo, että tämä on järjestyksessä toinen kokonainen ruku' sitä vastaavassa suurassa (tässä Sura al-baqara)
- Keskimmäinen numero (13) kertoo, että tässä ruku'ssa on kaiken kaikkiaan 13 ayat'a.
- Alin numero (2) kertoo, että tämä on vastaavan juz'in toinen ruku' (tässä ensimmäinen juz')
Erityisesti Lähi-idässä painetuissa Koraanin kopioissa on kukin juz jaettu neljään hizbiin, jotka on merkitty seuraavalla merkillä ( ):, esim. 2:74 on Koraanin toisen hizbin alku ja merkitty numerolla 2:
Kukin hizb taas on jaettu neljänneksiin, jotka on merkitty seuraavasti:
- Ensimmäinen hizbin neljännes:
- Puolikas hizb:
- Kolmeneljännes hizb:
Koraanin teksti on jaettu myös seitsemään suurin piirtein samanpituiseen osaan, joita kutsutaan nimellä manzil, ja jotka on tarkoitettu lausuttavan seitsemän päivän aikana. Joissakin kopioissa nämä on merkitty sanalla manzil sekä vastaavalla numerolla marginaalissa. Seuraavassa taulukossa näkyy tekstin jako juz'uihin ja manzileihin:3
Manzil Juz' Suura
1 11:1
22:142
32:253
43:92 tai 93
54:24
64:148
2 65:1
75:82 tai 83
86:111
97:88
97:286
10 8:41
11 9:93 tai 94
3 11 10:1
12 11:6
13 12:53
13 13:15
14 15:1 tai 2
14 16:50
4 15 17:1
15 17:109
16 18:75
16 19:58
17 21:1
17 22:18
17 22:77
18 23:1
19 25:21
19 25:60
5 19 27:1
19 27:26
20 27:56 tai 60
21 29:45 tai 46
21 32:15
22 33:31
6 22 35:1
23 36:22 tai 28
23 38:24 tai 25
24 39:32
24 41:38
25 41:47
26 46:1
7 26 50:1
27 51:31
27 53:62
28 58:1
29 67:1
30 78:1
30 84:21
30 96:19
Eri manzilien loppukohdat ovat Qatadan mukaan 4:76, 8:36, 15:49, 23:118, 34:54, 49:18 ja 114:6.4
KIELI JA SANASTO
Koraani on tunnetusti arabiankielinen. Koraanissa itsessään on myös mainittu sen kielestä seuraavaa:
'Olemme totisesti lähettänyt ylhäältä tämän arabiankielisen Koraanin, jotta te voisitte ymmärtää.' (12:2)
Toisessa kohdassa Koraanin kieltä kutsutaan 'puhtaaksi selväksi arabiaksi' ('arabiyyun mubin):
'.. Koraani on selvää arabiankieltä' (16:103)
Tässä yhteydessä herää kysymys: Miksi Koraani ilmoitettiin juuri arabian kielellä, eikä millään muulla kielellä? Ensimmäiseen ja ehkä myös ilmeisimpään selitykseen viitataan myös Koraanissa: koska se lähettiläs, jonka tuli ilmoittaa tämä viesti eteenpäin, oli arabiankielinen, oli aivan luonnollista, että viesti myös ilmoitettiin hänen kielellään:
'Jos Me olisimme tehnyt siitä vieraskielisen Koraanin, niin olisivat ne varmasti sanoneet: "Miksi hänen merkkinsä eivät ole selviä? Vierastako kieltä arabialaisille?" Sano: "Se on niille, jotka uskovat, ojennus ja parannus...' (41:44)
Toinen tärkeä syy oli kansa, jonka tuli vastaanottaa viesti. Viestin tuli olla sillä kielellä, jota kansa, jolle se ensimmäisenä kerrottiin ymmärsi, eli toisin sanoen Mekan ja sitä ympäröivien alueiden asukkaiden kielellä:
'Näin olemme sinulle ilmaittanut arabialaisen Koraanin, jotta varoittaisit pääkaupunkia ja sen ympärillä asuvia päivästä, jolloin kaikki kootaan yhteen ja jonka tulosta ei ole epäilystä; osa joutuu paratiisiin, osa helvetin tuleen.' (42:7)
Koraani tuli ymmärtää
Koraani sisältää Allahin ilmoitukset ja ilmoitusten todellinen tarkoitus on johdattaa ihmiskunta pimeydestä valoon:
'Kirja, jonka Me olemme sinulle lähettänyt, jotta voisit johtaa ihmissuvun Herran luvalla pimeydestä valkeuteen, Kaikkivaltiaan, Ylistetyn tielle'(14:1).
Jotta ilmoitukset ymmärrettäisiin, tulivat ne lähettilään ja hänen kansansa kielellä:
'Totisesti olemme tehnyt siitä arabialaisen Koraanin, jotta ymmärtäisitte' (43:3).
Sanoman ymmärtämisessä on kaksi tärkeää vaihetta:
- Ottaa sanoma vastaan kokonaisuudessaan oikein niin että ymmärtää sen kokonaisuudessaan ja oikealla tavalla.
- Sanoman 'tulkitseminen', jotta vastaanotetun viestin merkitys tajuttaisiin.
Vain näiden kahden osatekijän yhdistäminen eli vastaanottaminen ja tulkinta, johtavat viestin kunnolliseen ymmärtämiseen.
Koraanin ymmärtäminen
Ei voida olettaa, että Koraanin ymmärtäminen siten että sen voisi kokea johdattavan ihmistä, riippuisi suoraan arabian kielen taidosta, koska on myös lukuisia arabiaa puhuvia henkilöitä, jotka eivät ymmärrä Koraanin sanomaa. Pikemminkin Koraani kertoo, että oikea johdatus tulee vain Allahilta:
'Tämä on Jumalan johdatus, jolla hän valintansa mukaan ohjaa palvelijoitaan... '(6:88).
Kuitenkin Koraanin kielen ymmärtäminen on välttämätön edellytys, mikäli halutaan täysin ymmärtää sen merkitys. Tästä syystä monet muslimit ovat opetelleet tämän kielen. Muut, jotka eivät näin ole tehneet, käyttävät käännöksiä ja heille tämä on epäsuora keino ymmärtää Koraanin kieltä. Käännöksissä Koraanin merkitys on tulkittu heidän äidinkielellään, jotta myös he voisivat tutustua Allahin sanomaan.
Kaikki ihmiset, jotka haluavat kuunnella, voivat ymmärtää Koraanin sanoman, sillä sitä ei ole vaikea, vaan helppo ymmärtää:
'Me teimme totisesti Koraanin helposti muistettavaksi, mutta missä on se joka haluaa noudattaa sitä ?' (54:17).
Koraanin ei-arabialaiset sanat
Tutkijoiden keskuudessa on joitakin mielipide-eroja siitä, onko Koraanin kielessä ilmaisuja, jotka eivät olisi arabiaa. Joidenkin, esim. Tabarin ja Baqillanin mielestä Koraani on kokonaan arabiankielinen ja että Koraanista löydetyt sanat, jotka eivät ole arabialaista alkuperää kuitenkin olivat osa arabiankielistä puhetta. Vaikka nämä sanat eivät olleet arabialaista alkuperää arabit käyttivät ja hyväksyivät ne ja vähitellen ne siirtyivät kokonaan arabian kieleen.
On myönnetty, että Koraanissa on ei-arabialaista alkuperää olevia nimiä, kuten esim. Isra'il, Imran, Nuh jne.
Muiden mielestä taas, Koraanissa on sanoja, joita ei käytetty arabian kielessä, esim.
- al-Qistas (17:35), joka on johdettu kreikan kielestä
- al-Sijjil (15:74), joka on johdettu persian kielestä
- al-Ghassaq (78:25), joka on johdettu turkin kielestä
- al-Tur (2:63), joka on johdettu syyrian kielestä
- al-Kifl (57:28), joka on johdettu abessinian kielestä
Eräät tutkijat ovat kirjoittaneet kirjoja aiheesta 'Koraanin vierasperäinen sanasto', esim. Suyuti on kirjoittanut pienen kirjan, jossa on lueteltu 118 Koraanissa olevaa ilmaisua muulla kuin arabiankielellä.5
KIRJALLISET MUODOT JA TYYLI
Koraani sisältää Allahilta saadut ilmoitukset ihmiskunnan johdatusta varten eikä se teoksena ole runoutta eikä kirjallisuutta. Kuitenkin se on sanallisessa ja kirjallisessa muodossa ja sen vuoksi tässä käsitellään lyhyesti siinä olevia kirjallisia muotoja ja tyyliä.
Laajasti käsitettynä on olemassa kaksi pääkirjallisuuden lajia:
- Proosa
- Runous
Proosalla tarkoitetaan jokapäiväistä puhekieltä lähellä olevaa ilmaisutapaa ja se erottuu runoudesta siinä, että siinä ei ole pyritä tietoisesti operoimaan kielen rytmillä tai loppusoinnuilla.
Koraani ei ole runoutta
Muutkin kuin eurooppalaiset orientalistit ovat kuvailleet joitain Koraanin osia enemmän 'runollisiksi' kuin toisia: Muhammedin vastustajat ovat aina käyttäneet tätä argumenttia aseenaan syyttäen häntä runoilijaksi tai selvännäkijäksi. Koraanissa itsessään osoitetaan tämä väite vääräksi:
'Tämä on totisesti kunnioitettavan lähettilään puhetta eikä runoilijan puhetta -vähänpä te uskotte -, eikä tietäjän puhetta - vähänpä te annatte varoittaa itseänne. Se on ilmestys maailman Herralta.' (69:40-3)
Ylläoleva kohta, joka kiistää Muhammedia vastaan esitetyt syytökset perustuu Koraanissa käytetyn tietyn tyylin omaksumiseen, jonka sanotaan muistuttavan sajta tai olevan ainakin lähellä sitä.
Sana saj on yleensä käännetty sanalla 'loppusoinnillinen proosa' eli sitä pidetään kirjallisuudenlajina, jossa jonkin verran painotetaan rytmiä ja runomuotoa, mutta joka ei kuitenkaan varsinaisesti ole runoutta. Saj ei ole aivan yhtä hienostunutta kuin runous, vaikka arabialaiset runoilijat ovatkin käyttäneet tätä tyylilajia ja se on parhaiten tunnettu esi-islamilaisesta prosodiikasta. Se eroaa runoudesta siinä suhteessa, että siinä ei käytetä runomittaa eli siinä ei ole yhdenmukaista rytmistä muotoa. Runouden kanssa sillä on yhteistä vain loppusointuiset elementit, joita käytetään useissa tapauksissa jonkin verran epäsäännöllisesti.6
Kirjallisuuden ja Koraanin välinen ero
Ibn Khaldun (k. 809 H/1406), muqaddiman tunnettu tekijä, toi esille arabien kirjallisuutta koskevassa artikkelissaan Koraanin ja kirjallisuuden välisen eron yleensä ja erityisesti Koraanin ja saj'n välisen eron:
'Tulisi tietää, että arabian kieli ja arabian puhekieli on jaettu kahteen eri osaan. Toinen niistä on loppusoinnullinen runous ... Toinen on proosaa eli ei-runomittainen puhekieli ... Koraani on proosan muodossa. Kuitenkaan se ei kuulu kumpaankaan ylläolevista kategorioista. Sitä ei voida kutsua suoraksi proosaksi eikä loppusoinnulliseksi proosaksi. Se on jaettu jakeisiin. Välillä on taukoja, joiden kohdalla vaisto sanoo, että puhe loppuu. Tämä esitetään lyhennettynä ja "toistetaan" seuraavassa jakeessa. ( Loppusoinnulliset) kirjaimet, jotka voisivat tehdä (tämäntyyppisestä puheesta) loppusoinnullista proosaa eivät ole pakollisia, myöskään loppusointuja ei esiinny (siinä mielessä kuin runoudessa). Tätä tarkoitetaan myös Koraanin jakeessa:
'Jumala on ilmoittanut parhaan sanomansa, Kirjan, jonka eri osat toisiinsa sopeutuvat...(39:23)7
Esimerkkejä:
Hyvä esimerkki sajn kaltaisesta Koraanin kappaleesta on esim. Sura al-ikhlas (112:1-4). Se on rytmiltään jossain määrin epäsäännöllinen ja siinä on loppusointuna tavu ad:
Qul huwa llahu ahad Sano: "Hän, Jumala on yksi,
Allahu samad Ainoa Jumala, Kaikkivaltias.
Lam yalid wa lam yulad Hän ei ole synnyttänyt eikä ole syntynyt
wa lam yakun lahu kufuwan Ketään ei ole Hänen vertaistaan.
ahad
Monista kappaleista, jotka muistuttavat enemmän suoraa proosaa, vaikkeivät ne olekaan aivan identtisiä sen kanssa, kuten eräänlaisen loppusoinnun esiintyminen osoittaa, voidaan ottaa esimerkiksi seuraava:
'Inna auhaina ilaika kama Me olemme totisesti antanut sinulle ilmestykset,
auhaina ila nuhin wa nabiyina samoinkuin annoimme Nooalle ja profeetoille hänen jälkeensä;
min ba'dihi wa auhaina ila Samoin Me olemme antanut ilmes tyksiä
ibrahima wa isma'ila wa Aabrahamille, Ismaelille,
ishaqa wa ya'quba Iisakille, Jaakobille, sukukunnille, Jeesukselle,
wa-l-asbati wa 'isa wa ayyubaJobille, Joonalle, Aaronille ja Salomolle;
wa yunusa wa haruna wa Daavidille olemme antanut psalttarin.
sulaimana wa ataina dawuda Toisista Jumalan lähettiläistä Me olemme sinulle
zabura. Wa rusulan qad maininnut, toisista emme ole sinulle maininnut.
qasasnahum 'alaika min Mooseksen kanssa Jumala puhui itse henkilökohtaisesti.
qablu wa rusulan qad Oli profeettoja, jotka toivat ihmisille ilosanoman
naqsushum 'alaika wa ja (toisia jotka) varoittivat, jottei ihmisillä olisi
kallama llahu musa taklima. mitään veruketta Jumalaa vastaan.
Rusulan mubashirina wa Jumala on, näet, mahtava ja viisas.
mundhirina li'alla yakkuna
li-nnasi 'ala llahi hujjatun
ba'da rusuli wa kana llahu
'azizan hakima (4:163-5).
TYYLI
Koraanin kerronta
Koraanissa on useita kertomuksia (qisas, yks. qissa), joihin myös Koraanissa itsessään viitataan:
'Me aiomme kertoa sinulle erään kertomuksista parhaimpia ilmaisten sen sinulle tällä Koraanilla...' (12:3).
Nämä kertomukset, jotka valaisevat ja korostavat Koraanin sanoman tärkeitä aspekteja, täyttävät tehtävänsä monessakin mielessä. Seuraavassa on mainittu muutamia yleisimmistä tavoista:
- islamin yleisen sanoman selittäminen
- yleinen johdatus ja muistutus
- Profeetan ja häneen uskovien vakaumuksen lujittami nen
- muistuttaminen aikaisemmista profeetoista ja heidän kamppailuistaan
- Muhammedin viestin jatkuvuuden ja sen sisältämän totuuden osoittaminen
- islamin vastustajia, mm. juutalaisia ja kristittyjä vastaan osoitettuja argumentteja
Kerronnan sisällöstä voidaan yleisesti erottaa seuraavat kolme tyyppiä:
- Kertomukset Allahin profeetoista, heidän kansansa, hei dän sanomansa, heidän kutsumuksensa, heidän vainoa- misensa jne. kuten kertomukset Nooasta (Suura 26), Mooseksesta (Suura 28), Jeesuksesta (Suura 19) ja mo nista muista.
- Muut Koraanin kertomukset menneistä kansoista ja tapahtumista, esim. kertomukset luolan kumppanuksista tai Dhu-l-qarnainista (Suura 18)
- Viittaukset tapahtumiin, jotka sattuivat Profeetta Muhammedin elinaikana, esim. Badrin taistelu (3:13), Uhudin taistelu (3:121-8), Ahzabin taistelu (33:9-27), isra (17:1) jne.
Koraanin vertaukset
Koraanissa on käytetty useissa kohdissa myös vertauksia (amthal, yks. mithl) totuuksien selittämiseksi tai tärkeiden kohtien selvittämiseksi vertaamalla niitä joihinkin hyvin tunnettuihin asioihin tai kuvailemalla niitä vertauskuvallisesti.8
Esimerkki:
'Hän lähettää sateen taivaasta maahan, niin että veden paljous virtaa laaksoissa, kussakin sen laajuuden mukaan, ja tulva kuljettaa mukanaan kuohuvaa vaahtoa. Samanlaista kuohuvaa vaahtoa syntyy myös siitä, mitä he sulattavat tulessa valmistaakseen koristeita ja muita esineitä. Täten Jumala vertailee totuutta ja valhetta: sen vuoksi vaahto heitetään pois roskajätteenä, mutta jäljelle jää se, mitä ihmiset voivat hyödykseen käyttää. Näin Jumala vertailee asioiden kelvollisuutta. (13:17).
Kappaleet, jotka alkavat sanalla Qul
Yli 200 kappaletta Koraanissa alkavat sanalla Qul (sano:), joka oli käsky Profeetta Muhammedille kertoa tätä käskyä seuraavat sanat kansalle tietyssä tilanteessa, esim. vastauksena esitettyyn kysymykseen, uskonasian puolustamiseksi, lainvoimaisen päätöksen ilmoittamiseksi, jne.
Esimerkkejä:
'Sano: "meille ei tapahdu mitään muuta, kuin minkä Jumala on meille säätänyt. Hän on meidän suojelijamme ..." (9:51)
' Sano: "Voi, te kirjoitusten kansa, siitäkö te meitä arvostelette, että me uskomme Jumalaan sekä siihen, mikä meille ylhäältä lähetettiin ja mikä on ennen meitä ylhäältä lähetetty? Totisesti ovat useimmat teistä uppiniskaisia." (5:62)
'He kysyvät sinulta sotasaaliista; sano: "Sotasaalis kuuluu Jumalalle ja lähettiläälle. Peljätkää siis Jumalaa ja järjestäkää kaikki sovussa keskenänne, totelkaa Jumalaa ja Hänen lähettilästään, jos olette uskovaisia." (8:1)
Koraanin valat
Monissa kohdissa Koraanissa käytetään valatyyppisiä sanontoja (aqsam, yks. qasam).9 Niiden tarkoituksena on vahvistaa ja tukea tiettyä argumenttia ja poistaa kuuntelijan mielessä oleva epäilys. Arabialaisessa tekstissä nämä kappaleet alkavat useimmiten sanalla 'wa' tai lauseella 'la uqsimu' (todellakin vannon).
Esimerkkejä:
Joskus vala vannotaan Allahin kautta:
'Ei, vannon Jumalasi kautta, ett'eivät he ole tosiuskovaisia, ennenkuin ottavat sinut erotuomariksi keskinäisissä kiistoissaan tuntematta sisimmässään mielikarvautta sinun langettamasi päätöksen johdosta ja täydellisesti alistuen' (4:65).
Muut valat ovat Allahin luomistapahtumasta:
'Kautta auringon ja sen kirkkauden, kautta valonsa lainaavan kuun, kautta päivän, joka paljastaa kaiken näkyväisen, kautta yön, joka sen verhoonsa peittää, kautta taivaan ja Hänen, joka sen rakensi, kautta maan ja Hänen, joka sen laajaksi levitti, kautta sielun ja Hänen, joka teki sen täydelliseksi...' (91:1-7).
'Kautta tämän kaupungin ...' (90:1).
Ihmisen tulisi vannoa vala vain Allahille, Luojalle, mutta ei kenellekään luodulle.
MUHKAMAT JA MUTASHABIHAT
Sana muhkamat (yks. muhkamah) on johdettu kantasanasta uhkima, joka tarkoittaa päätöstä kahden asian välillä. Se on monikkomuotoinen verbistä johdettu substantiivi ja tarkoittaa tuomioita, päätöksiä ja teknisesti viittaa kaikkiin Koraanin päätöksiä koskeviin jakeisiin, lähinnä niihin, joissa puhutaan lainvoimaisista määräyksistä, mutta myös muihin selviin esim. totuutta ja vääryyttä koskeviin määritelmiin. Tätä tarkoitetaan nimenomaan 'yleisellä muhkamatilla'.
Mutashabihat (yks. mutashabiha) on johdettu kantasanasta 'ishtabaha', joka tarkoittaa 'epäilemistä'. Se on myös monikkomuotoinen verbistä johdettu substantiivi ja tarkoittaa epävarmoja tai epäilyksen alaisia asioita. Teknisesti se viittaa niihin Koraanin jakeisiin, joiden merkitys ei ole aivan selvä tai joista ei olla samaa mieltä, vaan joista on kaksi tai usempia tulkintoja.
Esimerkki muhkamatista:
'Te uskovaiset, kun teette maksusitoumuksen määrätyksi ajaksi, niin tehkää se kirjallisesti. Kirjuri merkitköön puolueettomasti muistiin keskinäisen sopimuksenne ...' (2:282).
Esimerkki mutashabihatista:
'Hänelle (Armahtajalle) joka istuu valtaistuimellaan, kuuluu kaikki, mitä on taivaissa ...' (20:5).
Huomatkaa, että suluissa olevat sanat ovat kääntäjän lisäämiä, joilla hän on halunnut tulkita tämän ayan.
Muhkamat ja Mutashabihat Koraanissa
Koraanissa itsessään sanotaan, että se sisältää kahdenlaisia ayateja, jotka molemmat ovat kirjan perustavaa laatua olevia elementtejä ja molemmat sellaisenaan hyväksyttäviä:
'Hän on sinulle, Muhammed, antanut Pyhän Kirjan; Se sisältää selviä ilmoituksia, joilla on vain yksi merkitys - ne muodostavat Kirjan perustan - ja toisia, jotka ovat vertauskuvallisia. Ne, jotka sydämessään pyrkivät harhaan, kiinnittävät huomionsa kaikkeen vertauskuvalliseen aiheuttaakseen erimielisyyksiä ja sepittääkseen selityksiä. Mutta selityksen tuntee ainoastaan Jumala. Ja ne, joilla on varma tieto, sanovat: "Me uskomme siihen, kaikki on tullut Herraltamme", sillä todella sen tajuavat vain ymmärtäväiset'(3:7).
Tässä kuvaillaan muhkamatia ja mutashabihatia seuraavasti:
muhkamah:
jotain, jonka tietäminen on toivottavaa
jotain, jolla on vain yksi ulottuvuus
jotain merkitykseltään yleispätevää, mikä ei vaadi lisäselvityksiä.
mutashabihat:
jotakin, jonka Allah yksin tietää
jotakin, jolla on enemmän kuin yksi ulottuvuus
jotakin, joka vaatii lisäselvityksiä.
Näin ollen ne ayat Koraanissa, jotka käsittelevät halalia ja haramia, rangaistuksia, perintöä, lupauksia ja uhkauksia jne. kuuluvat muhkamatin piiriin kun taas ne, jotka koskevat Allahin ominaisuuksia, ylösnousemuksen todellista luonnetta, tuomiota ja kuoleman jälkeistä elämää jne. kuuluvat mutashabihatin piiriin.
Yleinen ja erityinen
Joitakin Koraanin jakeita voidaan soveltaa (al-'am) hyvin laajalti ja yleisesti, esim. ne saattavat koskea kaikkia ihmisiä tai kaikkia muslimeja jne. Toisia jakeita (ayat) taas voidaan soveltaa rajoitetusti vain tietyissä erikoisolosuhteissa (al-khas).
Esimerkiksi:
'Jokainen sielu on maistava kuoleman' (3:184)
'Laittomuus ja riita pyhiinvaelluksen aikana kielletty' (2:197)
'Jumala määrää lastenne suhteen (periminen)' (4:11).
Lisäksi voidaan tehdä ero 'yleisten jakeiden' välillä, jotka ovat aina yleisesti sovellettavissa ja toisten, joissa on pyritty erityismerkitykseen.
Esimerkiksi:
'Ja pyhiinvaellus tähän huoneeseen on ihmisten velvollisuus Jumalaa kohtaan, jokaisen ken suinkin voi matkan tehdä' (3:97).
'Erikoismerkityksistä' on useita eri variaatioita. Tavallisesti jokin ehto tai rajoitus on täsmennetty tarkemmin.
Esimerkiksi:
'Tytärpuolenne, jotka ovat holhouksenne alaisia ja (aikoinaan) syntyneet vaimoista, joiden kanssa olette yhteydessä olleet' (4:23).
'Teille on määrätty, että kun joku teistä on kuolemansairaana ja jättää jälkeensä jotakin omaisuutta, niin hän laatikoon rehellisesti testamentin vanhempien ja lähimpien omaisten hyväksi' (2:180).
'Karttakaa siis naisia puhdistuksen aikana, älkääkä lähestykö heitä ennen kuin ovat puhdistuneet' (2:222).
"Vapaat" ja "sidotut" jakeet
Jotkut ahkam -jakeista ovat yleispäteviä ja 'vapaita' (mutlaq) kaikista ehdoista ja rajoitteista, kun taas muut ovat tiettyjen olosuhteiden tai tilanteiden 'sitomia' (muqayyad) ja niitä voidaan siten soveltaa vain näissä puitteissa.
Esimerkkejä:
'Kuka taasen on varaton, hänen on paastottava kolme päivää; tämä olkoon teidän (ajattelemattomasti) vannomienne valain sovintouhri...' (5:89).
Tämä on vapaa eli on jätetty kunkin oman harkinnan varaan, paastotako kolme päivää peräkkäin vai pitääkö välipäiviä.
' ... eikä vettä ole saatavissa, niin hangatkaa kasvonne ja kätenne hienolla puhtaalla hiekalla' (5:8).10
'Kirjaimellinen' ja 'ymmärretty' merkitys
Tiettyjen ayat'ien merkitys on johdettu sanan kirjaimellisesta merkityksestä (mantuq), kun taas toiset on johdettu siitä, jota niiden on ymmärretty (mafhum) merkitsevän:
Kirjaimellista tulkintaa on monenlaista. Ensimmäinen tapaus pätee selkeästi ymmärrettävään tekstiin eli selvään ja yksiselitteiseen tekstin osaan.
Esimerkki:
'Se taas, joka ei voi hankkia, paastotkoon kolme päivää (vastaisen pyhiinvaelluksensa aikana) ja seitsemän palattuaan, yhteensä kymmenen päivää' (2:196).
Muissa tapauksissa teksti saattaa olla jossain määrin moniselitteistä, mutta merkitys tulee silti esille selvästi.
Esimerkki:
'Älkääkä lähestykö heitä, ennenkuin ovat puhdistuneet' (2:222).
Arabialainen sana tatahharna viittaa mahdollisesti naisen kuukautiskierron loppumiseen tai kylvyn valmistamiseen kuukautisten loputtua, joista jälkimmäinen tulkinta on todennäköisempi.11
Monien jakeiden merkitys tulee ilmi asiayhteydessä, vaikka sanamuoto itsessään ei olisikaan yksiselitteinen.
Esimerkki:
'Ja myötätunnolla ojenna kätesi heitä kohti'(17:24)
Tämä pätee vain omiin vanhempiin eikä ihmisiin yleensä kuten jakeen sisältö saattaisi viitata.
Al Muqatta'at
Ns. 'lyhennetyt kirjaimet' ovat tärkeä osa mutashabihatia, etenkin kun niiden merkityksiä ei tunneta. Sana on johdettu kantasanasta qata'a - leikata ja tarkoittaa 'mikä on leikattu' ja myös 'mikä on lyhennetty'.12
Teknisesti sanaa käytetään tietyistä kirjaimista, joita on löydetty monien Koraanin suurien alusta ja joita kutsutaan 'lyhennetyiksi kirjaimiksi'.
Kirjainten esiintymät
Tällaisia kirjaimia on 14 ja ne esiintyvät eri yhdistelminä 29 suuran alussa. Seuraavassa on luettelo niiden esiintymisestä ja jakautumisesta Koraanissa:
Alif Lam Ra: 10, 11, 12, 14, 15
Alif Lam Mim: 2, 3, 29, 30, 31, 32
Alif Lam Mim Ra: 13
Alif Lam Mim Sad: 7
Ha Mim: 40, 41, 43, 44, 45, 46
Sad: 38
Ta Sin: 27
Ta Sin Mim: 26, 28
Ta Ha: 20
Qaf: 50
Kaf Ha Ya Ain Said: 19
Nun:68
Ya Sin: 36
Erilaisia selityksiä
Näiden kirjainten merkitys ja tarkoitus on epäselvä. Muslimitutkijat ovat tarjonneet useita selityksiä kautta aikojen. Näitä ovat mm.:13
- Kirjaimet saattavat olla lyhenteitä tietyistä lauseista ja sanoista, kuten esim. Alif Lam Mim tarkoittaen Ana llahu A'lam; tai Nun tarkoittaen Nur (valo) jne.
- Kirjaimet eivät ole lyhenteitä, vaan symboleja ja nimityksiä Allahille tai jollekin muulle.14
- Kirjaimilla on numeerista merkitystä, koska seemiläisillä kirjaimilla on myöskin numeerinen arvo.
- Kirjaimia käytettiin herättämään Profeetan huomio (ja myöhemmin hänen kuulijoidensa huomio) niitä seuraavaan ilmoitukseen.
On myös useita muita selityksiä, joihin ei tässä voida puuttua. 'Lyhennetyt kirjaimet' ovat osa Koraanin sanomaa, joka ilmoitettiiin Profeetta Muhammedille ja sen vuoksi kuuluvat osana Koraanin tekstiin. Ne tulee lukea ja lausua myös osana niitä suuria, joiden yhteydessä ne esiintyvät. Ne toimivat hyvänä esimerkkinä mutashabihatista, jonka merkityksen vain Allah tietää ja joihin myös Koraanissa itsessään viitataan (3:7). Koraanissa sanotaan näistä: '.. Nämä ovat selvän Kirjan säkeistöjä' (12:1)
LUKU 5
TEKSTIN YMMÄRTÄMINEN
MEKAN JA MEDINAN ILMOITUKSET
Muslimien umman kasvua ja kehittymistä luonnehtii kaksi merkittävää jaksoa:
- Mekan kausi, ennen hijraa(A.D. 622)
- Medinan kausi, hijran jälkeen.
Luonnollisesti nämä kaudet vaikuttivat omalta osaltaan myös Allahin muslimien johdattamiseksi antamiin ilmoituksiin.
Mekan kausi
Ilmoitusten Mekan kausi kesti noin 13 vuotta ensimmäisestä ilmoituksesta hijran alkamiseen.
Tätä ajanjaksoa leimasi Profeetan ensisijainen tehtävä käännyttää ihmiset islamin uskoon. Tämän kutsumuksen pääteemat olivat Koraanin ilmoitusten perusteella:
- Allah ja Hänen ykseytensä (tawhid)
- Tuleva ylösnousemus ja viimeinen tuomio
- Oikeamielinen johdatus.
Profeetan tehtävä tällä kaudella oli erityisesti toimia julistajana ja varoittajana.
Medinan kausi
Medinan kausi kesti noin 10 vuotta hijran alkamisesta Profeetan kuolemaan saakka. Mekan kauden pääteemat olivat edelleen voimassa, mutta muslimien kehittyminen omaksi yhteisökseen ja umman muotoutuminen tulivat yhä tärkeämmiksi osatekijöiksi.
Medinassa ihmiset voitiin jakaa neljään ryhmään:
Muhajirunit, jotka muuttivat Mekasta Medinaan
Ansarit, jotka olivat alunperin Medinasta kotoisin ja auttoivat muhajiruneja.
- Munafiqunit, jotka olivat kotoisin Medinasta ja teeskentelivät tukevansa muslimeja
Ahl al-kitabit, mm. juutalaiset ja kristityt, joilla oli kullakin omat pyhät kirjoituksensa.
Näiden ryhmien lisäksi Koraani puhutteli edelleen myös koko ihmiskuntaa (al-nas) eli osoitti sanansa kaikille ihmisille ja tarkoitti tällä myös kaikkia epäuskoisia ja tietämättömiä.
Mekan ja Medinan suurat
Koraanin suurat on luokiteltu myös niiden alkuperän mukaan, eli sen mukaan ovatko ne Mekan vai Medinan ajan suuria.
Suuran sanotaan olevan peräisin Mekan kaudelta, jos sen alkuosa ilmoitettiin Mekan kaudella, vaikka siinä olisikin jakeita myös Medinan kaudelta.
Suuran sanotaan olevan peräisin Medinan kaudelta, jos sen alkuosa ilmoitettiin Medinan kaudella, vaikka sen tekstissä olisikin jakeita Mekan kaudelta.1
Seuraavat 85 suuraa ovat Zarkashin2 mukaan mekkalaista alkuperää:
96, 68, 73, 74, 111, 81, 87, 92, 89, 93, 94, 103, 100, 108, 102, 107, 109, 105, 113, 114, 112, 53, 80, 97, 91, 85, 95, 106, 101, 75, 104, 77, 50, 90, 86, 54, 38, 7, 72, 36, 25, 35, 19, 20, 56, 26, 27, 28, 17, 10, 11, 12, 15, 6, 37, 31, 34, 39, 40, 41, 42, 43, 44, 45, 46, 51, 88, 18, 16, 71, 14, 21, 23, 32, 52, 67, 69, 70, 78, 79, 82, 84, 30.
Yksimielisyyttä ei ole saavutettu siitä, mikä suura ilmoitettiin viimeiseksi Mekassa. Ibn Abbasin mukaan osa tutkijoista on sitä mieltä, että se oli Suura 29 (al-'ankabut); osa heistä taas uskoo, että se oli Suura 23 (al-mu'minun). On myös tutkijoita, jotka sanovat että viimeiseksi ilmestynyt suura on Suura 83 (al-mutaffifin), jonka sanotaan olevan Medinan kaudelta.
Seuraavat 29 suuraa ovat Zarkashin3 mukaan medinalaista alkuperää:
2, 8, 3, 33, 60, 4, 99, 57, 47, 13, 55, 76, 65, 98, 59, 110, 24, 22, 63, 58, 49, 66, 61, 62, 64, 48, 9, 5.
Suura 1 (al-fatiha) alkuperästä ollaan erimieltä, osa tutkijoista uskoo sen olevan Mekan kaudelta, osa päivittää sen Hijran jälkeiselle ajalle.
Mekan suurat muodostavat noin 11 ja Medinan suurat noin 19 juzia Koraanissa.
Ylläolevan jaottelun perusteella käy ilmi, että Medinan suurat ovat pidempiä ja käsittävät selvästi suuremman osan Koraanista.
Aikajärjestys
Seuraten Nu'man b. Bashirin laatiman luetteloa, joka on julkaistu al-Nadimin4 fihristissa, suurien ilmoitusten kronologinen järjestys oli seuraava:
96, 68, 73, 74, 111, 81, 94, 103, 89, 93, 92, 100, 108, 102, 107, 109, 105, 112, 113, 114, 53, 80, 97, 91, 85, 95, 106, 101, 75, 104, 77, 50, 90, 55, 72, 36, 7, 25, 35, 19, 20, 56, 26, 27, 28, 17, 11, 12, 10, 15, 37, 31, 23, 34, 21, 37, 40, 41, 47, 43, 44, 45, 46, 51, 88, 18, 6, 16, 71, 14, 32, 52, 67, 69, 70, 78, 79, 82, 84, 30, 29, 83, 54, 86.
Miksi on tärkeää tietää suurien ja jakeiden kronologinen järjestys vaikka Koraania ei ole järjestetty kronologiseen järjestykseen?
On tärkeää tietää joidenkin ilmoitusten alkuperä ja järjestys muihin nähden, jotta niiden merkitys voitaisiin ymmärtää. Nämä ovat usein helpommin ymmärrettävissä, jos suuraan liittyvä ajankohta ja silloiset olosuhteet tunnetaan. Esimerkiksi monet Mekan kaudelta peräisin olevat ayatit saattavat olla erityisen merkityksellisiä muslimeille, jotka elävät selvästi islaminvastaisessa ympäristössä, kun taas eräät Medinan kaudelta olevat tekstit saattavat vedota enemmän muslimeihin, jotka ovat umman kehittymisvaiheessa. Joissain tapauksissa, jos ei tiedetä kumpi kahdesta tai useammasta kyseessä olevasta jakeesta ilmoitettiin ensin, ei voida myöskään päättää, mikä lainvoimaisista käskyistä sitoo nykyään muslimeja. Tieto kronologisesta järjestyksestä liittyy suoranaisesti al-nasikh wa al-mansukhiin.5 On myös tärkeää tuntea jakeiden aikajärjestys, jotta voitaisiin ymmärtää muslimien tapojen, asenteiden ja lakien asteittainen kehittyminen kuten esim. asennoituminen alkoholijuomiin, taisteluihin, jne. historiallisessa yhteydessä Profeetan elinaikana, ja tätä kautta ymmärtää suurien syvin sisältö.6
Tiedot Mekan ja Medinan kausilta olevista suurista on saatu sahaba'lta ja tabi'uneilta. Profeetta itse ei viitannut kronologiseen järjestykseen.7 Tämä johtuu osittain siitä, että hänen aikanaan kaikki toimivat todistajina ja olivat hyvin tietoisia ilmoitusten puitteista.
Usein ilmoituksesta itsestään jo käy ilmi, onko se Mekan vai Medinan kaudelta. On myös olemassa joukko opastavia kriteerejä, jotka auttavat erottamaan ne toisistaan:
- Aihe: kuuluiko se Mekan vain Medinan kaudelle? Esim. sodankäyntiä koskevat jakeet (9:5) ilmoitettiin pelkästään hijran jälkeen.
- Joskus löytyy myös suoria viittauksia, esim. Abu Lahabiin Suurassa 111 tai Badrin taisteluun Suurassa 3:123.
- Pituus: Mekan kauden ayatit ovat usein lyhyitä, Medinan kauden taas pitkiä, esim. Sura al-shu'ara (26) on Mekan kaudelta. Siinä on 227 ayatia, Sura al-anfal (8) taas on Medinan kaudelta ja siinä on (vain) 75 ayatia.
Mekan kauden suurat ovat tavallisesti lyhyitä, Medinan kauden taas pidempiä, esimerkiksi juz' 30 on ilmiselvästi Mekan kaudelta, siinä on 543 (Mekan kauden) jaetta (ayat). Juz' 18 taas on selvästi Medinan kaudelta ja siinä on (vain) 117 (Medinan kaudelta) olevaa jaetta (ayat).
Molempiin sääntöihin on kuitenkin olemassa myös poikkeuksia:
- Puhuttelumuoto: Usein puhuttelumuoto 'Oi te, jotka uskotte' tai 'Oi Kirjan kansa' viittaa Medinan kauden alkuperään, kun taas puhuttelumuodot 'Oi ihmiskunta' tai 'Oi kansa' ovat yleensä mekkalaista alkuperää.
- Aihe: Mekan kauden aiheita ovat mm. tawhid, shirk, ylösnousemuksen päivä, moraalin rappeutuminen ja kertomukset profeetoista. Näitä aiheita löytyy myös Medinan ajan suurista, mutta yleensä niitä on käsitelty vain lyhyesti. Medinan kauden aiheet, joita taas ei löydy Mekan kauden ilmoituksista, ovat mm. lain sovellukset esim. avioliitosta, eroamisesta, perinnöstä, rangaistuksesta jne.
- 19 suurassa on ns. huruf tahajji (kuten esim. alif, lam, mim jne.). Kaikki nämä suurat ovat Mekan kaudelta, paitsi Sura al-baqara (2) ja Al Imran (3).
- Kaikki jakeet (ayat), joissa mainitaan sana kalla ovat Mekan kaudelta.
- Kaikki suurat, joissa on sajda ovat Mekan kaudelta.
- Useimmat mufassal-ryhmään kuuluvat suurat, joista ensimmäinen on Sura qaf (50) Koraanin loppupuolella, ovat Mekan kaudelta.
- Kaikki viittaukset munafiquneihin ovat Medinan kaudelta (paitsi Sura ankabut (29)). Sen 11. jae on kuitenkin Mekan kaudelta.
Yhteenveto
Mekan ja Medinan kausien ilmoituksia koskevat tiedot muodostavat tärkeän osan ulum al-qur'ania. Niillä ei ole ainoastaan historiallista merkitystä, vaan erityisen tärkeitä tiedot ovat vastaavien jakeiden ymmärtämisen ja tulkinnan kannalta.
Monet Koraanin suurat sisältävät aineistoa molemmilta ilmoitusten kausilta ja joissain tapauksissa tutkijoiden kesken vallitsee mielipide-eroavaisuuksia siitä, miten kukin kappale voidaan luokitella oikealla tavalla. Nykyinen jaottelu kokonaisuudessaan on hyvin perusteltu ja sitä käytetään varauksetta tafsir-tieteessä ja se on suoraan johdettu Koraanin itsensä antaman todistusaineiston perusteella.
ASBAB AL-NUZUL
Koraani on ilmoitettu kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa tarvittavaa johdatusta varten. Kuitenkin eri ayatit ilmoitettiin tiettynä aikana historiassa ja tietyissä olosuhteissa. Arabian kielen sana sabab (mon. asbab) tarkoittaa syytä tai perustetta ja ma'rifa asbab al-nuzul tarkoittaa tietoa ilmoitusten syistä eli siis tietoa niistä historiaan kuuluvista tapahtumista ja olosuhteista, jotka liittyivät Koraanin tiettyjen osien ilmoitukseen.
Asbab al-nuzulin merkitys
Wahidi (k.468/1075), yksi parhaista tämän klassisen tieteenalan oppineista sanoo: 'Tieto tafsireista ja ayateista ei ole mahdollista ilman että perehtyy myös niiden yhteydessä oleviin tapahtumiin ja selityksiin ilmoituksen syistä.'8 Tieto asbab al-nuzulista auttaa ymmärtämään niitä olosuhteita, joiden vallitessa tietty ilmoitus annettiin. Tämä valaisee myös sen sisältämiä viittauksia ja antaa suuntaa selityksille (tafsir) sekä ayan soveltamiselle muissa tilanteissa.
Tieto asbab al-nuzulista auttaa ennen kaikkea ymmärtämään:
- Jakeen (aya) suoraa ja välitöntä merkitystä ja sisältöä, jos ja kun se voidaan sijoittaa alkuperäiseen kontekstiinsa.
- Lainvoimaisten sääntöjen takana olevia perusteita.
- Jakeen (aya) alkuperäistä tarkoitusta.
- Voidaanko jaetta (aya) soveltaa erityisessä vai yleisessä tilanteessa ja tarkemmin, missä olosuhteissa sitä tulisi soveltaa.
- Profeetan aikaista historiallista tilannetta ja varhaisten muslimiyhteisöjen kehittymistä.
Esimerkki:
'Jumalalle kuuluu Itä ja Länsi, ja mihin käännyttekin, ovat Jumalan kasvot siellä; katso, Jumala sulkee olemukseensa kaiken ja tietää kaiken.' (2:116)
Jollemme tuntisi sababia (syytä), jakeesta voisi helposti tehdä sen johtopäätöksen, että muslimit ovat vapaita suorittamaan rukouksia mihin ilmansuuntaan tahansa. Tiedämme kuitenkin, että jos rukousta ei suoriteta qiblan suuntaan, se mitätöityy. Olosuhteet, joissa ilmoitus annettiin selittää myös sen seuraamukset:
Wahidin9 mukaan ryhmä muslimeja oli matkalla pimeänä yönä, eivätkä he tienneet missä suunnassa qibla oli. Vasta myöhemmin he havaitsivat rukoilleensa väärään suuntaan. He tiedustelivat Profeetalta asiasta ja pysyttelivät vaiti, kunnes edellä oleva jae ilmestyi.1 Tämän ilmoituksen syyn ja olosuhteet, joissa se ilmestyi huomioonottaen, ei voida tehdä sitä virheellistä johtopäätöstä, että olisi samantekevää, mihin suuntaan rukoillaan. Tutkijat selittävät, että tämä jae antaa anteeksi niille, jotka tahtomattaan ja epäsuotuisien olosuhteiden vallitessa valitsevat väärän quiblan suunnan.
Mistä selitykset tiedetään
Profeetta Muhammedin luotettavat Seuralaiset ovat kertoneet eteenpäin nämä tunnetut asbab al-nuzulit. Vain sellaisia raportteja, jotka ovat sahih voidaan pitää täysin luotettavina, kuten yleensäkin hadith-tieteessä. Erityisehtona tässä on myös se, että selityksen kertovan henkilön olisi tullut olla läsnä ilmoituksen ajankohtana ja siinä tilanteessa.11 Vain tabi'uneilta peräisin olevia raportteja, joissa ei palata Profeetan ja hänen Seuralaistensa aikoihin, pidetään heikkoina (da'if). Näin ollen ei voida hyväksyä kirjoittajien tai kansan pelkkiä mielipiteitä siitä, että tietty jae olisi ilmoitettu siinä ja siinä tilanteessa. Pikemminkin tulee tietää tarkalleen, kuka tästä tapahtumasta on kertonut, oliko hän itse läsnä ja kuka sen on välittänyt eteenpäin.
Selvitysten lajit
Asbab al-nuzul -selvityksiä on kahdenlaisia:
- Varmat selvitykset
- Todennäköiset selvitykset
Ensimmäisessä selvitystyypissä (varmat raportit) kertoja kykenee osoittamaan selvästi, että tapahtuma, josta hän kertoo on sabab al-nuzul.
Esimerkki:
Ibn Abbas kertoo: Jae 'Totelkaa Jumalaa ja totelkaa Profeettaa ja niitä teidän keskuudessanne, joilla on arvovalta... (4:59) ilmoitettiin Abdullah bin Hudafa bin Qais bin Adiin liittyen, kun Profeetta nimitti hänet sariyyan (armeijan erillisosaston) päälliköksi.12
Toisessa selvitystyypissä (todennäköiset selvitykset), kertoja ei kiistatta kykene osoittamaan, että kerrottu tapahtuma olisi sabab al-nuzul, mutta sanoo sen olevan todennäköistä.
Esimerkki:
Urwa kertoo: Az-Zubair riiteli erään ansarimiehen (Yahtribista syntyisin) kanssa Al-Harran luonnontilaisesta vuoristopurosta. Profeetta sanoi: Oi Zubair, kastele (maasi) ja anna sitten veden virrata naapurin maalle. Ansari sanoi: Oi Allahin lähettiläs (tämäkö sen vuoksi että) hän on serkkusi? Silloin Profeetan kasvot tulivat punaisiksi (vihasta) ja hän sanoi: Oi Zubair. Kastele (maasi) ja estä veden virtaaminen kunnes se täyttää maasi seiniä myöten ja anna sen sitten virrata naapurisi maalle. Profeetta antoi siis Az-Zubairille täyden oikeutuksen, sen jälkeen kun ansari oli saanut hänet suuttumaan.
Profeetta oli aikaisemmin antanut määräyksen siitä, että tämä oli molempien osapuolien edun mukaista. Az-Zubair sanoi: 'En uskonut sitä, mutta tämä jae ilmoitettiin tässä yhteydessä: 'Ei, vannon Jumalasi kautta, etteivät he ole tosiuskovaisia, ennen kuin ottavat sinut erotuomariksi keskinäisissä kiistoissaan.' (4:65).13
Syy-yhteys
On kolmenlaisia syitä, jotka liittyvät Koraanin eri osien ilmoitukseen:
1. Ilmoitus vastauksena tiettyyn tapahtumaan tai yleistilan teeseen.
2. Ilmoitus vastauksena tiettyyn kysymykseen, jonka joku oli esittänyt.
3. Ilmoitukset, jotka johtuivat tiedetyistä tai tietämättö mistä syistä.
Esimerkkejä:
Vastaus tiettyyn tapahtumaan
Ibn Abbas kertoo: Profeetta kulki kohti Al-Batha'a, kiipesi vuorelle ja huusi: 'Oi Sabahah', jolloin Quraishin kansa kerääntyi hänen ympärilleen. Hän sanoi: 'Näettekö? Jos kerron teille, että vihollinen aikoo hyökätä kimppuunne aamulla tai illalla, uskotteko minua?' He vastasivat: 'Kyllä'. Hän sanoi: 'Siinä tapauksessa pelkästään varoitan teitä tulevasta ankarasta rangaistuksesta.' Abu Lahab sanoi: 'Tämänkö takia kutsuit meidät koolle? Hukka sinut periköön !' Sitten Allahilta ilmestyi 'Hukassa ovat Abu Lahabin kädet' (Suura 111: jae 1).14
Abu Lahabia koskeva suura ilmoitettiin vastauksena tapahtumaan, jolloin Abu Lahab sanoi: 'Hukka sinut periköön !'
Vastaus tiettyyn tilanteeseen
Safaa ja Marwaa koskeva Suura 2:158 ilmoitettiin vastauksena Mekassa vallitsevaan tilanteeseen Profeetan aikana.
Urwa kertoo: Kysyin A'ishalta (As-Safan ja Al-Marwan välisestä sa'ista). Hän sanoi: 'Kunnioituksesta epäjumala Manatia kohtaan, joka sijoitettiin Al-Mushallaliin, nuo jotka käyttivät ihramia nimellisesti, eivätkä suorittaneet sa'ita As-Safan ja Al-Marwan välillä (koska näiden kah den kukkulan välissä oli kaksi muuta epäjumalaa). Joten Allah ilmoitti: Katso, As-Safan ja Al-Marwan kukkulat kuuluvat Jumalan tunnuksiin (kääntäjän suomennos).' Sen vuoksi Allahin Lähettiläs ja muslimit yleensä suorittivat sa'in (niiden välissä). Sufyan sanoi: (Epäjumalankuva) Manat oli Al-Mushallalissa Qudaidissa. A'isha lisäsi: Jae ilmoitettiin Ansareille. He ja Ghassan (heimo) suoritti vat ihramin Manatin nimissä ennen islamiin kääntymistään. A'isha lisäsi: 'Ansarien joukossa oli mie hiä, jotka suorittivat ihramin Manatin nimissä, joka puo lestaan oli Mekan ja Medinan välissä sijaitseva epäjumalankuva. He sanoivat, Oi Allahin Lähettiläs! Ai kaisemmin emme suorittaneet tawafia (sa'ita) As-Safan ja Al-Marwan välillä kunnioituksesta Manatia kohtaan.'15
Vastauksena tähän tilanteeseen ilmoitettiin jae 2:158.
Profeetalle osoitetut kysymykset
Monissa tilanteissa muslimit asettivat Profeetalle kysymyksiä islamin uskosta ja islamilaisesta elintavasta. Yhtenä esimerkkinä niistä tilanteista, joissa ilmoitus annettiin vastauksena tällaiseen Profeetalle osoitettuun kysymykseen, on Suura 4:11:
Jabir kertoo: Profeetta ja Abu Bakr tulivat tervehtimään minua jalan (ollessani sairaana) Banu Salama luo (asuntoon). Profeetta löysi minut tajuttomana, joten hän pyysi vettä ja peseytyi ja pirskotti jonkin verran vettä päälleni. Tulin tajuihini ja sanoin:' Oi Allahin lähettiläs! Mitä käsket minun tekevän omaisuuteni suhteen?'
Silloin hänelle ilmoitettiin jae 'Jumala määrää lastenne suhteen (perinnöstä)' (4:11)16
Kyseessä oleva jae käsittelee perintöä ja selostaa lasten perimissääntöjä seuraavalla tavalla:
Jumala määrää teille lastenne suhteen (perinnöstä):
'Miehinen perillinen saakoon yhtä paljon kuin kaksi naispuolista, mutta jos näitä tyttölapsia on enemmän kuin kaksi, niin saakoot he kaksi kolmatta osaa siitä, mitä vainaja on jättänyt, ja jos on yksi ainoa, saakoot hän puolet ...' (4:11).
Profeetan kysymykset
Muissa tilanteissa Profeetta saattoi myös itse esittää kysymyksiä. Suura 19:64 ilmoitettiin vastauksena tällaiseen Profeetta Muhammedin omaan kysymykseen:
Ibn Abbas kertoo: Profeetta sanoi enkeli Gabrielille, 'Mikä estää sinua käymästä meidän luonamme useammin kuin käyt?' Silloin ilmoitettiin jae: 'Me laskeudumme maan päälle vain Herrasi käskystä. Hänelle kuuluu kaikki, mikä on edessämme ja mikä on takanamme...' (19:64).17
Vastaus yleiseen kysymykseen
Useissa tilanteissa ilmoitus lähettiin alas tarkoituksena antaa johdatusta muslimiyhteisöissä heränneiden yleisten kysymysten suhteen.
Thabit kertoi Anasiin pohjautuen: Kun juutalaisten keskuudessa naisella oli kuukautisaika, he eivät syöneet päivällistä hänen kanssaan, eivätkä asuneet samassa talossa; silloin Lähettilään (rauha hänelle) seuralaiset kysyivät Lähettiläältä (rauha hänelle) ja Allah, Kunnioitus Hänelle, ilmoitti:
'He kysyvät sinulta, Muhammed, miten on meneteltävä naisen kuukautispuhdistuksen aikana. Sano: "Se on heidän pahoinvointinsa; karttakaa siis naisia puhdistuksen aikana älkääkä lähestykö heitä, ennen kuin ovat puhdistuneet' (2:222).
Allahin Lähettiläs (rauha hänelle) sanoi: Voitte tehdä kaikkea muuta mutta älkää olko sukupuoliyhteydessä heidän kanssaan...18
Tämä raportti on myöskin hyvä esimerkki siitä, kuinka Profeetta itse selitti ilmoitusten merkityksen tälläisten kysymysten ilmetessä.
Tietyt henkilöt
Usein yleinen sääntö, josta tuli osa Koraanin ilmoitusta, ilmoitettiin ensin vastauksena yhden henkilön tarpeisiin tai olosuhteisiin esimerkiksi Suura 2:196
'Mutta jos joku teistä on sairas tai hänen päässään on vamma, niin hän hyvittäköön saman paastolla, almujenannolla tai uhrilla ...' Ka'b bin Ujra sanoi tästä jakeesta - tai jos yksi teistä on sairas tai hänellä on vamma päässään, - että se ilmoitettiin minua koskien. Minulla oli täitä päässäni ja mainitsin tästä Profeetalle ja hän sanoi: Aja (hiuksesi) ja korvaa tämä paastoamalla kolme päivää tai uhraa tai anna ruokaa kuudelle köyhälle, sillä jokaiselle köyhälle tulee antaa yksi sa.19
Tässä on jälleen esimerkki siitä, kuinka Profeetta itse selittää ilmoitusta yksityiskohtaisesti. Muina aikoina tällaista ilmoitusta olisi voitu soveltaa vain kyseiseen henkilöön. Paras esimerkki tällaisesta ilmoituksesta on Sura Lahab (111), johon jo yllä viitattiin. Muita esimerkkejä ovat Koraanin viittaukset Profeetta Muhammediin, esim. Suura 75:16
Ibn Abbas kertoo (Allahin lauseesta) 'Älä liikuta kieltäsi tyrkyttääksesi heille sitä!'
Kun enkeli Gabriel ilmoitti jumalaisen ilmoituksen Allahin lähettiläälle, tämä liikutti kieltään ja huuliaan ja tämä vaihe oli hyvin raskas hänelle, ja liike kertoi aina, että ilmoitus oli tapahtumassa. Tällöin Allah ilmoitti Sura al-qiyaman, joka alkaa näin: 'Vannon kautta ylösnousemuksen päivän...'
Jakeet: 'Älä liikuta kieltäsi tyrkyttääksesi heille sitä (Koraania) ennen aikojaan. Totisesti Me huolehdimme sen kokoonpanosta ja julkilukemisesta.!' (75:16-17)
Useita Asbabeja ja yksi ilmoitus
Sahaban raporteista käy ilmi, että tietyt osat Koraania ilmoitettiin vastauksena useampaan kuin yhteen tapahtumaan, tilanteeseen tai kysymykseen tai Koraanin tiettyä kappaletta oli tarkoitus soveltaa useammassa kuin yhdessä tilanteessa, kuten edellä jo osoitettiin.
Esimerkkejä:
Sura al-ikhlas (112) vastaa ensin Mekan mushrikuneille ennen hijraa ja toiseksi ahl al-kitabeille, joiden kanssa jouduttiin tekemisiin Medinassa hijran jälkeen.21
Toinen esimerkki on Suurassa 9:113:
Tämä aya ilmoitettiin ensin Profeetan sedän Abu Talibin kuoleman yhteydessä, jolloin Muhammed sanoi: 'Pyydän anteeksiantoa (Allahilta) sinulle kunnes minua kielletään niin tekemästä'. Sitten ilmoitettiin: On hyödytöntä profeetan ja uskovaisten rukoilla pakanoitten puolesta, vaikkapa he olisivat sukulaisiakin, sen jälkeen kuin näille on ilmoitettu, että he ovat helvetin omia.'22
Toinen raportoitu vastaava tilanne oli, kun seuralaiset ja erityisesti Umar b.al-Khattab havaitsivat Profeetan vuodattavan kyyneleitä hänen käytyään hautausmaalla. Profeetta selitti käyneensä äitinsä haudalla pyydettyään ensin Jumalalta lupaa, ja tämä oli hänelle suotu. Hän oli myös pyytänyt lupaa Jumalalta rukoilla äidilleen armahdusta, jota hänelle ei ollut suotu, vaan hänelle oli ilmoitettu yllä oleva aya.23
Useita ilmestyksiä ja yksi sabab
Hyvin tunnettu esimerkki useista ilmoituksista, joita yksi tietty tapaus yhdistää, ovat kolme jaetta, jotka luotettavien raporttien mukaan ilmoitettiin vastauksena Umm Salaman kysymykseen: viitataanko Koraanissa vain miehiin, kun puhutaan palkituista, ja jos, niin miksi. Al-Hakimin ja Tirmidhin mukaan jakeet 3:195, 4:32 ja 33:35 ilmoitettiin vastauksena näihin kysymyksiin.
'Niin kuuli heidän Herransa heitä (ja sanoi): "Minä en anna tekijäin työn mennä hukkaan teidän keskuudessanne, olkoon hän mies tai nainen; toinen toisestannehan te polveudutte. Myöskin niiltä, jotka ovat lähteneet kodeistaan tai jotka on karkoitettu sieltä, ja jotka ovat kärsineet minun asiani puolesta, taistelleet ja kaatuneet, olen totisesti pyyhkivä heidän pahat työnsä ja päästävä heidät huvitarhoihin, joissa purot solisevat. Tämä on oleva heille palkkana Jumalalta; sillä Jumala palkitsee parhaiten. (3:195)
'Älkää himoitko sellaista, johon nähden Jumala on asettanut jotkut toisten suhteen korkeampaan asemaan. Miehille riittäköön rikkautta siitä, mitä he ovat ansaitsemalla hankkineet, ja naisille siitä, mitä he ovat ansainneet. (Kadehtimatta toisiamme) rukoilkaa (lahjoja) Jumalalta Hänen runsaudestaan. Katso, Jumala on totisesti kaikkitietävä. (4:32)
'Jumala on valmistanut anteeksiannon ja runsaan palkan kaikille (islamiin) alistuville miehille ja naisille, uskoville miehille ja naisille, kuuliaisille miehille ja naisille, totuudellisille miehille ja naisille, kärsiville miehille ja naisille, sävyisille miehille ja naisille, almuja antaville miehille ja naisille, paastoaville miehille ja naisille, siveille miehille ja naisille, miehille ja naisille, jotka alinomaa Jumalaa muistavat. (33:35)24
Useita eri näkemyksiä Sabab al-Nuzulista
Oli myös mahdollista, että Profeetan kannattajat puhuessaan määrätystä ilmoituksesta, olivat eri mieltä sen sabab al-nuzulista. Tämä johtui jo edellä puheenaolleesta tosiseikasta, että yhdestä tietystä ilmoituksesta oli olemassa useita asbabeja ja kukin vallitsevista olosuhteista kertovista henkilöistä oli ollut itse läsnä vain yhdessä näistä tilanteista.
Muutoin samasta ilmoituksesta kertoviin eriäviin näkemyksiin tulisi suhtautua ulum al-hadith-säännön mukaisesti meriittiensa perusteella ja todennäköisesti yksi niistä havaitaan tällöin muita vankemmaksi.
Esimerkki:
Suura 17:85 ilmoituksesta on olemassa kaksi erilaista raporttia:
Ibn Abbasin mukaan, kuten Tirmidhin kokoelmassa kerrottiin, quraishit pyysivät juutalaisia antamaan heille kysymyksen, jonka he olisivat voineet kysyä Profeetalta ja heitä neuvottiin kääntymään Hengen puoleen (al-ruh). Tällöin ilmoitettiin aya 17:85.
Ibn Masudin kerrotaan Bukharin kokoelman mukaan sanoneen, että:
Kun olin Profeetan seurassa maatilalla ja hän nojasi palmunoksaan, kulki ohitse muutamia juutalaisia. Jotkut heistä sanoivat toisilleen: Kysykää häneltä Hengestä. Toiset sanoivat: Mikä innostaa sinua kysymään siitä. Muut sanoivat (Älkää ) jotta hän ei antaisi teille vastausta, josta ette pidä, mutta sanoivat, kysy häneltä. Joten he kysyivät häneltä Hengestä. Profeetta oli hiljaa eikä antanut heille minkäänlaista vastausta. Tiesin, että hän oli saamassa jumalallisen ilmoituksen, joten jäin paikalleni. Kun jumalallinen ilmoitus oli annettu, Profeetta sanoi 'He tekevät sinulle myöskin kysymyksiä Hengen suhteen. Vastaa: "Henki lähtee Herrani sanoista, mutta teille on annettu sangen vähän oikeata tietoa." (17:85)
Vaikka ensimmäisen raportin antanut Tirmidhi on julistettu sahihiksi, toista raporttia pidetään vankempana, koska se on Ibn Masudin kertoma ja hän kertoo olleensa läsnä ilmoitustilanteessa. Sama ei koske Tirmidhia.25
Yleinen vai erityinen?
Myös toinen kysymys johtaa suoraan tafsirin alueelle, mutta se liittyy yhä edelleen asbab al-nuzuliin. Kun meillä on tietoja sabab al-nuzulista, tulee vielä tulkita, viittaako ilmoitus erityisesti johonkin tiettyyn tilanteeseen vai liikkuvatko sen viittaukset yleisellä tasolla, jolloin sitä voitaisiin soveltaa kaikkiin muslimeihin kaikkina aikoina.
Esimerkki:
'Varkailta taasen olkoonpa mies- tai naispuolisia, leikatkaa kädet. Se on palkka heidän omista teoistaan ja muita varoittava kuritus. Jumala on mahtava ja viisas.' (5:41)
Vaikka tämä jae ilmoitettiin tietyn henkilön vuoksi, joka oli varastanut osan haarniskasta ja saanut siitä rangaistuksen, on se sovellusalueeltaan kuitenkin yleinen.26
Mikä ei ole Asbab al-Nuzul
Joissain tapauksessa tutkijat ovat tuoneet esille myös tiettyjen Koraanissa kerrottujen tapahtumien taustan. On kuitenkin ilmeistä, että tällainen tieto ei kuulu asbab al-nuzulin piiriin. Vaikka se saattaisikin auttaa ymmärtämään ilmoituksen sanomaa, sitä ei kerrota suoralla ja luotettavalla tavalla, eikä siitä käy ilmi välitöntä syytä ilmoitustapahtumaan.
Esimerkki:
'Etkö ole miettinyt, mitä Herrasi teki niille, jotka norsuilla hyökkäsivät?' (105:1)
Seuraava kappale tafsir-kirjasta ei kuulu asbab al-nuzulin piiriin, vaikka siinä onkin tietoa suurassa kerrotun tapahtuman taustasta:
(Elefantin ratsastajat) olivat tulleet Jemenistä ja halusivat tuhota Kaaban. (He olivat) Abessiniasta ja heidän johtajansa oli Abrahah al-Ashram Abessinialainen.27
Yhteenveto
Ulum al-qur'anin alalaji, joka käsittelee asbab al-nuzulia, on yksi tärkeimpiä tiedon alueita pyrittäessä oikein ymmärtämään ja selittämään Koraanin ilmoituksia. Koraanin sanoma on johdatusta kaikkina aikoina. Kuitenkin sen ayatit on ilmoitettu tiettyinä aikoina historiassa ja tietyissä olosuhteissa.
Yksi ratkaisevimmista askelista pyrittäessä kohti Koraanin tarkoituksenmukaista tulkintaa on tehdä ero sen eri osien välillä; osa, joka liittyy pelkästään historiallisiin tapahtumiin ja osa, joka samalla kun se liittyy historialliseen tapahtumaan on myös laajempi viittaussuhteiltaan. Tiedot Asbab al-nuzulista auttavat tekemään eron näiden kahden välillä:
- Voidaan selvittää tapahtumat ja olosuhteet, jotka liittyvät tiettyjen ayatien ilmoittamiseen.
- Kuvataan näiden ayatien sovellusaluetta viittaamalla tilanteisiin, joissa Profeetan Seuralaiset pitivät niitä sopivana ja käyttökelpoisena.
AL-NASIKH WA AL-MANSUKH
Allahin ilmoitukset sellaisina kuin ne löytyvät Koraanista, käsittelevät useita eri alueita, muun muassa uskoa, historiaa, kertomuksia profeetoista, Tuomiopäivää, Paratiisia ja Helvettiä ja monia muita. Erityisen tärkeä on ahkam (lainvoimaiset säännöt), koska ne säätävät ihmisten väliset suhteet sellaisina kuin Allah haluaa niiden olevan.
Islamin perussanoma on säilynyt aina samana, mutta lainvoimaiset säännöt ovat muuttuneet aikojen kuluessa ja monet profeetat ennen Muhammedia sovelsivat tiettyjä lakeja (sharia) omissa yhteisöissään.
Arabian kielen sanat nasikh ja mansukh on molemmat johdettu samasta kantasanasta nasakha, joka merkitsee mm. 'poistaa, korvata, peruuttaa, kumota'.
Sana nasikh (aktiivin partisiippi) tarkoittaa 'kumoamista', kun taas mansukh tarkoittaa 'kumottua'. Teknisesti nämä termit viittaavat tiettyihin osiin Koraanin ilmoituksissa, jotka on kumottu muilla osilla. Luonnollisesti kumottua kappaletta kutsutaan nimellä mansukh , kun taas kumoavaa osaa kutsutaan nimellä nasikh.
Koraani ja naskh
Naskhin (kumoamisen) periaatteeseen viitataan Koraanissa itsessäänkin. Se ei siis ole vain myöhempi historiallinen kehityssuuntaus.
Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias? (2:106)28
Miten se tapahtui
Islamin sanoma tuli arabeille asteittan, koska se oli uutta ja poikkesi heidän normaalista elämäntavastaan. Koraanissa toteutettiin tärkeitä muutoksia vaiheittain, jotta ihmiset voisivat sopeutua uusiin määräyksiin.
Esimerkki:
Koraanissa on kolme jaetta viinin juomisesta. Viininjuominen oli hyvin laajalle levinnyt tapa esi-islamilaisella kaudella ja vaikka se oli sosiaalinen epäkohta, sitä arvostettiin suuresti. Kolme jaetta johti vihdoin päihdyttävien aineiden käytön kieltämiseen, mutta ne ilmoitettiin vähitellen (4:43, 2:219; 5:93-4)
Al-nasihk wa al-masukhin tärkeys
Tieto al-nasikh wa al-mansukhista on tärkeää, sillä se käsittelee Allahin lakien oikeanlaista ja täsmällistä soveltamista. Tämä koskee erityisesti lainvoimaisia ilmoituksia:
- Se on yksi Koraanin selittämisen (tafsir) tärkeistä edellytyksistä.
- Se on yksi tärkeistä edellytyksistä islamin lain (hukm, sharia) ymmärtämiseksi ja soveltamiseksi.
- Se valaisee islamin lakikokoelman historiallista kehittymistä.
- Se auttaa ymmärtämään kyseisten ayatien välitöntä merkitystä.
Tafsiria (Koraanin selittämistä) tai islamin lainvoimasia päätöksiä ei voida hyväksyä henkilöltä, jolla ei ole tätä tietoutta.
Kuinka voimme saada tietoa?
Asbab al-nuzulin alalla tietoja al-nasikh wa al-mansukhista ei voida hyväksyä pelkästään henkilökohtaisen mielipiteen, arvailun tai kuulopuheen perusteella, vaan 'ulum al-hadithin mukaan niiden tulee perustua luotettaviin raportteihin, jotka pohjautuvat Profeetan ja hänen Seuraajiensa lausuntoihin.
Selvityksestä tulee myös selvästi käydä ilmi, mikä osa ilmoitusta on nasikh ja mikä osa mansukh.
Eräiden tutkijoiden mukaan on kolme tapaa hankkia tietoja al-nasikh wa al-mansukhista:
1. Profeetan tai Seuralaisten raportit
2. Ijma' (umman yhteisymmärrys siitä mikä on nasikh ja mikä mansukh)
3. Tieto siitä mikä osa Koraanissa edelsi toisia osia ilmoitusten historiassa.29
Esimerkki:
Mujahid kertoo (jaetta koskien):
Jos jotkut keskuudestanne kuolevat ja jättävät vaimoja, niin odottakoot nämä neljä kuukautta ja kymmenen päivää omissa oloissaan. (2:234)
Lesken odotettiin tämän jakeen mukaan viettävän odottamisaikansa miehensä perheen luona, josta Allah ilmoitti: Ne teistä, jotka ovat kuolemaisillaan ja joilta jää vaimoja, testamentatkoon vaimoilleen toimeentulon yhdeksi vuodeksi, jottei heidän tarvitse lähteä muualle; mutta jos he itse lähtevät, niin ei teille lueta synniksi sitä, miten he asianmukaisesti itseensä nähden menettelevät. (2:240)
Allah siis oikeutti lesken saamaan perintönä 7 kuukauden ja 20 yön ylimääräisen elatuksen, joista pakollisen iddan kera tuli yhteensä yksi vuosi. Jos hän halusi, hän sai jäädä (miehensä taloon) tahtonsa mukaan ja jos hän halusi hän sai myös lähteä. Allah sanoo: Ilman häätöä, mutta jos he lähtevät pois itse, te ette joudu syynalaisiksi.
Sen sijaan ehto (4 kuukaudesta ja 10 päivästä) on pakollinen hänelle.
Ata sanoi: Ibn Abbas sanoi: Tämä jae eli Allahin toteamus ... ilman häätöä ... poisti velvollisuuden jäädä edesmenneen miehen perheen luokse odottamisajaksi ja hän pystyi näin suorittamaan tämän vaiheen missä halusi.
Ata sanoi: Jos nainen halusi, hän saattoi suorittaa iddansa myös oleskelemalla edesmenneen miehensä asunnossa tahtonsa mukaan tai lähteä sieltä Allahin lausunnon mukaan:
'Ei teille lueta synniksi sitä, miten he oikeudenmukaisesti itseensä nähden menettelevät.'
Ata lisäsi: Myöhemmin tulivat perintöä koskevat säännöt ja kumosivat säännön lesken oleskelemisesta (kuolleen miehensä talossa), joten hän sai suorittaa iddan missä vain halusi. Enää ei myöskään ollut tarpeellista järjestää hänelle asuntoa.
Ibn Abbas sanoi: Tämä jae kumosi hänen (eli lesken) oleskelun kuolleen miehensä talossa ja hän sai suorittaa 'iddan (eli 4 kuukautta ja 10 päivää) (missä hän vain halusi, niin kuin Allahin ilmoituksessa sanotaan: ...'ilman häätöä...'30
Tästä raportista käy selvästi ilmi, mikä osa ilmoitusta on nasikh ja mikä osa on mansukh. Mujahid oli yksi tunnetuimmista tabi'uneista ja Ibn Abbas Profeetan seuralainen.
Mitä on kumottu?
Joidenkin Koraanin tutkijoiden mukaan Koraani kumoaa vain Koraania. He perustelevat näkemyksensä suurilla 2:106 ja 16:101. Heidän mukaansa Koraani ei kumoa sunnaa, eikä sunna kumoa Koraania. Erityisesti Shafi'i on esittänyt tällaisia näkemyksiä.31 Toisten mielestä Koraani saattaa yhtä hyvin kumota Koraania kuin myös sunnaa. He perustavat näkemyksensä suuraan 53:3-4.
Erään näkemyksen mukaan on olemassa neljä naskhin luokkaa:
1. Koraani kumoaa Koraania
2. Koraani kumoaa sunnaa
3. Sunna kumoaa Koraania
4. Sunna kumoaa sunnaa32
Tässä käsittelemme vain Koraanin kumoamista ja jätämme sunnan kumoamisen käsittelemättä.
Koraanin kolme Naskh-tyyppiä33
Tutkijat ovat jakaneet kumoamiset kolmeen ryhmään:
1. Kertovien (jakeiden) sekä lainvoimaisten sääntöjen kumoaminen.
2. Lainvoimaisten sääntöjen kumoaminen ilman kertovien (jakeiden) kumoamista.
3. Kertovien (jakeiden) kumoaminen ilman lainvoimaisten sääntöjen kumoamista.
Esimerkkejä:
Kertovien (jakeiden) sekä siihen liittyvän lainvoimaisen säännön kumoaminen:
Aisha (olkoon Allah häneen tyytyväinen) kertoi että Pyhässä Koraanissa oli ilmoitettu, että 10 kiistatonta imetyskertaa (ts. vaimo ja mies samasta imettäjästä)) tekee avioliitosta laittoman, jonka jälkeen tämä kumottiin (ja korvattiin) 5 imetyskerralla ja jo ennen kuin Allahin lähettiläs (olkoon hänellä rauha) kuoli tämä oli (merkitty) Pyhään Koraaniin (ja muslimit kertoivat siitä).34
Lainvoimaisen säännön kumoaminen ilman kertovan (jakeen) kumoamista:
'Profeetta, Me olemme totisesti vahvistaneet sinun laillisiksi vaimoiksesi kaikki ne, joille olet myöntänyt lesken osuudet, sekä ne, jotka omistat Jumalan antamina orjattarina sotasaaliista, sekä setäsi tyttäret ja isäsi sisaret, myöskin enosi tyttäret, ja äitisi sisarten tyttäret, jotka kanssasi pakenivat vainottuina uskonnon vuoksi; samoin on laillinen vaimosi sellainen uskovainen nainen, joka pyrkii avioliittoon kanssasi, mikäli suostut naimaan hänet. Nämä säädökset ovat nimenomaan sinua, mutta eivät muita uskovaisia varten; me tiedämme hyvin, mitä olemme heille säätänyt vaimoista ja orjattarista. Älköön siis mikään parjaus sinuun koskeko: Jumala on anteeksiantava, laupias.' (33:50)
'Tämän jälkeen sinun ei ole sallittu ottaa itsellesi naisia eikä vaihtaa vaimojasi uusiin, vaikka näiden kauneus sinua miellyttäisi, vaan sinun on tyydyttävä laillisiin vaimoihisi; Jumala pitää kaikesta vaarin.' (33:52)
Tämä on yksi harvoista hyvin selvistä naskh-esimerkeistä, vaikkakin se koskee erityisesti vain Profeettaa, koska tavallisten muslimien vaimojen lukumäärä oli rajoitettu neljään. (Suura 4:3)
Kerrotun (jakeen) kumoaminen ilman lainvoimaista sääntöä:
Abdullah bin Abbas kertoi, että Umar bin Khattab istui Allahin lähettilään (rauha hänelle) saarnatuolilla ja sanoi: Totisesti Allah antoi Muhammedille (rauha hänelle) totuuden ja lähetti alas kirjan hänelle ja kivitysjae sisältyi siihen, mitä alas lähetettiin. Me lausuimme sitä ja painoimme sen mieleemme ja ymmärsimme sen. Allahin lähettiläälle (rauha hänelle) määräättiin (avionrikkojalle) rangaistukseksi kivityksen hengiltä ja hänen jälkeensä myös meille määrättiin siitä kivitysrangaistus. Pelkään, että ajan kuluessa ihmiset (saattaisivat unohtaa sen) ja sanoa: Emme löydä kivitysrangaistusta Allahin kirjasta ja siten he saattaisivat kulkea harhaan hylkäämällä Allahin määräämän velvollisuuden. Kivitys on Allahin kirjassa määrätty velvollisuus, joka tulee suorittaa aviorikkomuksen tehneille naimisissa oleville miehille ja naisille, mikäli tästä on tarpeeksi näyttöä tai sellaisena on raskaus tai tunnustus.35
Naimisissa olevien henkilöiden kivittäminen hengiltä oli rangaistus aviorikkomuksesta ja se on säilytetty sunnassa, vaikka se ei sisälly Koraaniin.
Kumotut jakeet
Aiheeseen hyvin perehtyneen Ibn Salaman36 mukaan on olemassa:
- 43 suuraa, joissa ei ole nasikhia eikä mansukhia
- 6 suuraa, joissa on nasikh mutta ei mansukhia
- 40 suuraa, joissa on mansukh mutta ei nasikhia
- 25 suuraa, joissa on sekä nasikh että mansukh
Suyutin itqanin mukaan Koraanissa on 21 sellaista kohtaa, jossa ilmoitus on kumottu toisella ilmoituksella. Hänen mukaansa joistakin näistä on mielipide-eroja, esim. 4:8, 24:58 jne.37 Jotkut tutkijat ovat yrittäneet vähentää Koraanin kumottujen jakeiden lukumäärää vielä pienemmäksi selittämällä jakeiden väliset suhteet erityisellä tavalla, esim. osoittamalla, että mitään lainvoimaista kumoamista ei ole tapahtunut tai tiettyjen syiden vuoksi naskh ei olisi aito.
Shah Waliullah (k. 1759), merkittävä intialainen muslimitutkija piti vain seuraavia viittä Suyutin 21 tapauksesta aitoina:
Mansukh 2:180 nasikh 4:11, 12
Mansukh 2:240 nasikh 2:234
Mansukh 8:65 nasikh 8:62
Mansukh 30:50 nasikh 33:52
Mansukh 58:12 nasikh 58:13
Esimerkki:
Suyutin mainitsema tapaus, jolla ei ole suoraa laillista merkitystä on esim. seuraava:
Ibn Abbas kertoo: Kun jae: 'Jos joukossanne on edes kaksikymmentä sitkeätä, voittavat he kaksisataa", ilmestyi muslimitaistelijoiden oli vaikeaa kohdata pakenematta 10-kertainen määrä (ei-muslimeita) niin Allah helpotti heidän taakkaansa ilmoittamalla, että "Nyt on Jumala keventänyt kuormanne, sillä Hän tiesi, että teissä oli heikkoutta. Jos joukossanne on sata kestävää, voittavat he kaksisataa (ei-muslimia).' (8:66).
Tällä tavoin Allah alensi niiden vihollisten lukumäärää, joita muslimien tulisi pystyä vastustamaan, ja myös heidän kärsivällisyytensä ja sisukkuutensa kasvoi sitä mukaa kuin heidän tehtävänsä kevennettiin heille.38
Toiset väittävät kuitenkin, että tästä aiheesta ei ole olemassa aitoja (sahih) Profeetan ajoille ulottuvia raportteja, ja Seuralaisten ajalta olevat raportit taas ovat keskenään ristiriitaisia.39 Sen vuoksi heidän mielestään koko ajatus nasikh wa al-mansukhista ei ole kovin tärkeä. Kuitenkin Koraanista itsestään käy ilmi selvästi (esim. perintö tapauksissa, 2:180; 4:7-9 jne.), että kumoamisia toteutettiin ajoittain. Sen vuoksi kumoamisia ei voida täysin sivuuttaa.
Kumoaminen ja täsmennykset
Luonnollisesti jakeiden kumoaminen ja niiden täsmentäminen on kaksi eri asiaa. Jälkimmäisellä tarkoitetaan, että ilmoituksessa selitetään yksityiskohtaisesti miten ja missä erityisolosuhteissa toista ilmoitusta tulisi tulkita.
Esimerkki:
Suurassa 2:183 sanotaan: 'Teidän, jotka uskotte, tulee paastota, ...'
Ata on kertonut, että hän kuuli Ibn Abbasin lausuvan jumalaista jaetta 'ja niiden, jotka siihen pystyvät, on paaston korvaukseksi ravittava joitakin köyhiä' (2:184)
Ibn Abbas sanoi 'Tätä jaetta ei ole kumottu, vaan se on tarkoitettu vanhoille miehille ja naisille, joilla ei ole voimaa paastota, jolloin heidän tulisi ruokkia köyhä kanssamuslimi kunakin paastopäivänä (paastoamisen sijasta).'40
On melko selvää, että toinen jae (2:184) ei kumoa ensimmäisen jakeen (2:183) paastoamissääntöä, vaan selittää, kuinka erityistapauksissa, esim. kun on kyse voimattomista vanhoista henkilöistä paastoamisen väliinjättäminen voidaan korvata muilla toimilla.
Samalla tavalla voidaan jakeet päihdyttävistä juomista ymmärtää täsmennyksiksi pikemminkin kuin kumoamisiksi (ks. 4:43, 2:219, 5:93-4)
Yhteenveto
Koraanissa itsessään (2:106) viitataan naskhin käsitteeseen. Kuitenkin siitä, missä määrin al-nasikh wa al-mansukh itse asiassa esiintyy Koraanin tekstissä, on mielipide-eroavuuksia. Al-nasikh wa al-mansukhia koskevaa tietoa tulisi käsitellä suurella varovaisuudella, koska kaikissa Koraanin tekstiä käsittelevissä raporteissa vaaditaan kahden toisistaan riippumattoman todistajan lausunto. Monet niistä esimerkeistä, jotka tutkijat ovat ottaneet esiin valottaakseen tätä kysymystä ja joita myös tässä on siteerattu samassa tarkoituksessa, perustuvat vain yhden todistajan lausuntoon. 'A'isha yksin kertoi, että Koraanin kertomuksessa oli ollut mukana 10 tai 5 imetyskertaa ja vain Umar kertoi, että 'kivitysjae' kuului osana Koraanin tekstiin. Nämä lakisäädökset eivät täsmälleen kuulu Koraaniin, koska niitä ei pidetä täysin luotettavina perustuen vain yhden todistajan lausuntoon. Samoin muihin naskhia käsitteleviin esimerkkeihin, jotka perustuvat vain Ibn Abbasin tai Mujahidin lausuntoihin, tulee suhtautua samoin.
Kuitenkin, kuten mainittua, on vielä pieni joukko jakeita, jotka sikäli kuin Koraanin oman todistusaineiston perusteella voidaan päätellä, ovat tulleet korvatuiksi muilla Koraanin jakeilla.
ERI VERSIOT
Mitä tarkoitetaan sanalla al-ahruf al-sab'a?
Sana sab'a tarkoittaa seitsemän ja ahruf on monikkomuoto sanasta harf, jolla on useita eri merkityksiä, mm. 'reuna' raja, kirjain, sana' jne. Teknisesti sanalla kuvataan Koraanin meille välittämiä eri versioita, jotka käyvät ilmi myös erilaisissa tekstin kirjoittamistavoissa.
Esimerkki:
Lue liitteiden kuvissa 7 ja 8 olevat kaksi eri versiota Suurasta 2:9. Älä kiinnitä huomiota eroihin kirjoitustyylissä. Kuvassa nro 7 on esimerkki Pohjois-Afrikassa ilmestyneestä Koraanista, kuvassa nro 8 taas Jordaniassa ilmestyneestä Koraanista. Pohjoisafrikkalaisessa versiossa, sanaa yukhadi'una (he pettävät) on käytetty kahdesti, kun taas jordanialaisessa versiossa sana on toisessa kohdassa muodossa yakhda'una. Molemmat ovat oikeita ja hyväksyttäviä lukutapoja, koska ne on välitetty meille. Myöskään teksteissä ei ole mitään huomauttamista kieliopin tai korrektin kielenkäytön suhteen ja kirjoitusasu ilman vokaalimerkkejä kattaa molemmat lukutavat.
Quraishien kieli
Profeetta Muhammedin ja Koraanin ilmoituksen aikana, Arabian niemimaalla asui hajallaan useita arabiheimoja, jotka puhuivat eri murteita kukin niistä sisältäen niille ominaisia sanoja ja idiomeja.
Quraishien kielestä tuli vähitellen ns. standardiarabian kielen muoto, koska se oli imenyt itseensä useita eri vaikutteita ja sitä puhuttiin Arabian kaupan ja pyhiinvaelluskohteiden pääpaikoissa.
Näin ollen tämä kieli oli mitä ilmeisimmin soveliain viemään eteenpäin ilmoitusten sanomaa, jonka oli tarkoitus saavuttaa kaikki kansat, eikä rajoittua vain yhteen tiettyyn heimoon.
Seitsemän tapaa
Hadith-raporttien mukaan Koraani itse asiassa ilmoitettiin seitsemällä tavalla (al-ahruf al-sab'a). Näin ovat kertoneet yli kymmenen Profeetan Seuralaista, mm. Abu Bakr, Omar, 'Uthman, Ibn Mas'ud, Ibn Abbas ja muut.41
Seuraava on Bukharin hadith:
Abdullah bin Abbas kertoo: Allahin lähettiläs sanoi: Gab riel lausui Koraania minulle yhdellä tietyllä tavalla. Pyy sin häntä (lukemaan sitä toisella tavalla) ja pyysin häntä yhä uudelleen lukemaan sitä muillakin tavoilla, jolloin hän lausui sen useilla eri tavoilla, kunnes lopulta oli lau sunut sen seitsemällä eri tavalla.42
Toisessa tilanteessa Omar valitti Profeetalle, että Hisham oli lausunut Sura al-furqanin eri tavalla, kuin mitä Omar oli kuullut Profeetalta itseltään, mutta Profeetta sanoi: ' ... Koraani on ilmoitettu luettavaksi seitsemällä eri tavalla, joten lausu se sillä tavalla, joka on sinulle helpoin.'43
Salmanin kerrotaan sanoneen, että hän luki kappaleen suurasta 5:82 Profeetan läsnäollessa seuraavilla kahdella tavalla, ensimmäinen on nykyisen Koraanin tekstin mukainen, toinen taas on Ubay b. Ka'bin mukainen variaatio:44
1. dhalika bi-anna minhum qissisina wa ruhbana
2. dhalika bi-anna minhum siddiqina wa ruhbana45
Muslimitutkijat ovat esittäneet useita selityksiä tälle ja maininneet ne edut, joita muslimien ummalle koituu siitä, että Koraanin sanoman ilmoitukset voidaan ilmaista seitsemällä eri tavalla. Tärkeimmät näistä eduista ovat:
- Lukeminen, ääntäminen ja ulkoaoppiminen oli helpom paa, koska monet ihmiset olivat lukutaidottomia Profeetan elinaikana.
- Uusi muslimiyhteisö tuli yhtenäisemmäksi yhteisen kie len avulla eli Quraishien arabian kielen avulla. Kuitenkin puhekielen tasolla hyväksyttiin vähäiset poikkeamat.
- Voitiin tuoda Koraanin ainutlaatuinen kielellinen luon ne esille.
- Voitiin osoittaa Koraanin ainutlaatuinen luonne merkit yksien ja lakisäädösten osalta.
- Lakisäädös voitiin selittää yksityiskohtaisemmin.
Tutkijoiden väliset näkemyserot
Klassisten muslimitutkijoiden välillä on niin paljon näkemyseroja "seitsemästä eri tavasta", että eräs heistä sanoi: 'tutkijoiden välisten näkemyserojen (ikhtilaf) määrän vastaavan noin 35 sanontaa.'46
Eräiden näkemysten mukaan 'seitsemän tapaa' ovat:
- Arabiassa ilmoituksen aikoina olevat yleiset kielet (murteet), esim. Quraish, Hudhayl, Tamin jne., äännettiin kaikki eri tavalla, ja tämä saattoi vaikuttaa myös oikeinkirjoitukseen, esim. al-tabuh ja al-tabut (2:248)47 tai: hiyaka vastasi sanaa iyaka (1:5).
tai: atta sanan hatta vastineena (12:35)
- Myös erikielisten sanojen käyttö Koraanissa aiheutti eroavuuksia (tätä pidetään myös yhtenä todennäköisimmistä syistä)
- Synonyymien käyttö Koraanissa eli useammat ilmaisut vastasivat samaa käsitettä. Tunnettu esimerkki on Suura 101:5, jossa sanotaan Ka-l-ihnil-manfush', mutta toisen version mukaan sama kuuluu 'Ka-s-sufi-l-manfush'. Molemmat tarkoittavat samaa eli 'kuin karstattu villa'. Myös sanaa arshidna on käytetty ihdinan sijaan (Suura 1:6) jne.48
- Ilmoitusten eri näkökulmat, esim. järjestys, kiellot, lupaukset, kerronta jne.
- Seitsemän eroa, esim. kaikki mahdolliset tavat lukea Koraanin sanoja ja rakenteita, esim. sana 'sopimus' suurassa 23:8, joka voidaan lukea joko 'sopimus' (yks.) tai 'sopimukset' (mon.) ilman vokaalimerkkejä kirjoitetussa pelkässä tekstissä: li-amaanatihim tai li-amaanaatihim.
- Hieman erilaiset sanamuodot tietyssä kappaleessa, kuten esim. 9:100: 'Puutarhat, joiden alla virtaavat purot', jonka jotkut ovat lukeneet 'Puutarhat, joiden alta purot virtaavat', jolloin he ovat taivuttaneet sanaa 'alla' lisäten tekstiin preposition (min).
- Eri ääntämistavat, joita qira'an (lausunnan) tutkijat ovat selittäneet yksityiskohtaisesti, esim. imala, idgham jne. 49
Kuitenkin jopa ei-muslimiorientalistit ovat sitä mieltä, että "oppieroavaisuuksia ei voida johtaa Uthmanilaisen Koraanin konsonanttimuotojen rinnaikkaisista lukutavoista, vaikka ne esiintyvätkin muissa kuin tässä mushafissa. Kaikki kilpailevat lukutavat edustavat kiistatta yhtä ja samaa tekstiä. Ne täsmäävät olennaisesti välittämänsä ilmoituksen osalta....'50
Yhteenveto
Asian valaisemiseksi on näistä eri mielipiteistä esitetty edellä vain osa, mutta yleisesti hyväksytty johtopäätös on se, että 'seitsemän eri tapaa' ovat Koraanin useiden eri lausuntatapojen pohjana, heijastaen ilmoituksen ajan eri käytäntöjä, käsittäen variaatioita ääntämisessä ja myös sananvalinnassa saattaa olla pieniä eroja. 'Seitsemän ahrufia eivät kuitenkaan ole sama asia kuin tunnetut 'seitsemän eri lukutapaa'. Nämä tulivat vasta myöhemmällä ajalla. Vaikka paljon siitä mikä sisältyy 'seitsemään lukutapaan' löytyy myös seitsemästä ahrufista, on kuitenkin tiettyjä eroja, jotka selitetään samalla kun esitellään seitsemää eri lukutapaa..
Vain muutamia esimerkkejä ahrufista on välittynyt meille asti. Ne ovat tärkeämpiä tafsirin kuin qira'an kannalta.
Koraanin seitsemän tapaa
Joidenkin tutkijoiden mielestä kirjoitettu Koraani sisältää tällä hetkellä vain yhden 'seitsemästä tavasta' ja muut on välitetty meille vain suullisena perimätietona.51
Kuitenkin on jonkin verran todistusaineistoa myös sen puolesta, että Koraanin teksti, sellaisena kuin se on edessämme saattaa sisältää osia näistä kaikista 'seitsemästä tavasta', koska:
- Koraanin tekstiä ei ole muutettu.
- Nykyinen teksti kirjoitettiin perustuen suoraan Profeetan ajoilta peräisiin oleviin sekä suullisiin että kirjallisiin sahaban antamiin todisteisiin.
Allah suojelee Koraania.
ERI LUKUTAVAT
Al-qira'a (mon. qira'at) on johdettu sanasta qar'a, 'lukeminen, kertominen', josta myöskin sana Koraani on johdettu. Se on verbistä johdettu substantiivi ja tarkoittaa kerrontaa. Teknisesti se kuvaa Koraanin suullista kerrontaa samoin kuin kirjoitetun tekstin pisteytystä, joka vastaa suullista esitystä.
Esimerkkejä:
Mawdudi52 on selittänyt hyvin vakuuttavasti eräiden yleisesti hyväksyttyjen lukutapaa koskevien erojen merkitystä. Hän kirjoitti, että al-fatihassa (1:3): maaliki/maliki molemmat kuvailevat yhtä Allahiin liitettyä ominaisuutta, sillä tuomiopäivän, 'kaikkivaltiaan' ja 'herran' välillä ei ole ristiriitaa, vaan sen sijaan 'nämä kaksi lukutapaa tekevät jakeen merkityksen selkeämmäksi'.
Vastaavasti 5:8 arjulakum-53 ja arjulikum-54 sanoilla on kaksi eri merkityPesese /Pyyhi jalkasi
Molemmat ovat todellakin oikein, sillä normaalisti jalat pestiin, mutta toiset, esim. matkaajat, saattoivat myös pyyhkiä jalkansa. Tässä Koraanin tekstin kohdassa molemmat merkitykset tulevat esille samanaikaisesti. Tämä on ainutlaatuinen piirre Allahin ilmoituksissa.
Sahaban joukossa olevat lukijat
Koraania on luettu ja lausuttu siitä lähtien, kun ilmoitukset alkoivat ja ensimmäisenä sitä lausui Profeetta. Tästä on jo keskusteltu tekstin eteenpäin välittämisen yhteydessä. Profeetan kuoleman jälkeen Koraanin lausuntaa jatkoivat hänen seuralaisensa. Kuuluisia lukijoita olivat mm. Ubay bin Ka'b, Ali, Zaid bin Thabit, Ibn Mas'ud, Abu Musa al-Ash'ari ja monet muut. Monet tabi'uneista oppivat lukutapansa heiltä.
Myöhempi kehitys
Myöhemmin kun muslimit olivat asettuneet eri puolille maailmaa, Koraania alettiin lausua useilla eri tavoilla, joista osa ei ollut sopusoinnussa hyväksytyn tekstin ja Profeetan Seuralaisineen välittämän tekstin kanssa. Tämä edellytti perusteellista seulontaa ja erottelua sen välillä, mikä oli sahih (aito, alkuperäinen) ja mikä oli shadh (poikkeuksellinen).
Seitsemän lukutapaa
'Seitsemän lukutapaa' vakiintuivat 2./9. vuosisadalla. Ibn Mujahid, 800-luvulla vaikuttanut muslimitutkija, on kirjoittanut kirjan nimeltä Seitsemän lukutapaa, jossa hän valitsi vallitsevista lausuntatavoista seitsemän edustamaan luotettavimpia ja parhaiten sanomaa välittäviä lukutapoja. Tämän jälkeen muita lukutapoja paheksuttiin ja jopa vastustettiin, näiden joukossa mm. Ibn Mas'udin ja Ubay bin Ka'bin ehdottamia. Kuitenkaan tämä ei tarkoita, että tulisi rajoittua vain yhteen näistä seitsemästä lukutavasta tai toisaalta käyttää niitä kaikkia. Alla on mainittu seitsemän eri lukutavan alkuperä, lukijoiden nimet55 ja eräät niihin yhdistetyt sanoman välittäjät (rawis):
Paikka Lukija Välittäjä
1. Medina Nafi' (169/785) Warsh (197/812)
2. Mekka Ibn Kathir (120/737)
3. Damaskus Ibn Amir (118/736)
4. Basra Abu Amr (148/770)
5. Kufa 'Asim (127/744) Hafs (180/796)
6. Kufa Hamza (156/772)
7. Kufa Al-Kisa'i (189/804) Duri (246/860)
Lukutavat nro 1 ja 5 ovat erityisen tärkeitä: Warsh välitti tätä versiota eteenpäin laajalti Afrikassa, lukuunottamatta Egyptiä, jossa noudatetaan Hafsin välittämää lukutapaa, kuten myös nykyään lähes kaikissa muissakin muslimimaissa.
Muita näkemyksiä
Myöhemmin ilmeni myös muita näkemyksiä, joiden mukaan tunnettuja lukutapoja olisi ollut 10 tai 14. Seitsemän edellä mainitun lukutavan lisäksi voidaan mainita seuraavat lukijat, jotka nostavat kokonaislukumäärän kymmeneen/neljääntoista.
8. Medina Abu Ja'far (130/747)
9. Basra Ya'qub (205/820)
10. Kufa Khalaf (229/843)
11. Basra Hasan al Basri (110/728)
12. Mekka Ibn Muhaisin (123/740)
13. Basra Yahya al-Yazidi (202/817)
14. Kufa al-A'mash (148/765)
Lukutavat voidaan jakaa myös seuraavalla tavalla:56
- Mutawatir (useiden henkilöiden välittämä; tähän sisältyy myös seitsemän hyvin tunnettua lukutapaa).
- Ahad (vain yhden henkilön välittämä; näitä on kolme kappaletta, jotka pohjautuvat sahaban aikoihin ja yhdessä seitsemän lukutavan kanssa muodostavat kymmenen lukutapaa).
- Shadh (poikkeustapaus; pohjautuvat ainoastaan tabi'uneihin).
Muslimitutkijat ovat asettaneet kolme kriteeriä qira'an (lukutavan) hyväksymiselle ja kolme kriteeriä tiettyjen lukutapojen paremmuudelle. Paras välitetty sanoma on ollut luonnollisesti mutawatir. Kriteerit muiden lukutapojen hyväksymiselle ovat:
- arabian kielen kieliopillisesti korrekti käyttö
- vastaavuus 'Uthmanin kirjoitetun tekstin kanssa
- teksti voidaan luotettavalla tavalla jäljittää aina Profeettaan asti
Kolme paremmuuskriteeriä ovat:
- arabian kielen kieliopillisesti korrekti käyttö
- vastaavuus 'Uthmanin kirjoitetun tekstin kanssa
- monien henkilöiden/enemmistön raportoima/suosima
Yhteenveto
Paras tätä aihetta käsittelevä yhteenveto sisältyy tutkija Abu-l-Khair bin al-Jazarin (k. 833/1429) sanoihin:
'Kaikki lukutavat, jotka vastaavat arabian kielen (kielioppia) edes jossain määrin ja jotka vastaavat 'Uthmanin masahifia, vaikka se olisikin (vain) todennäköistä, ja joiden välitysketju on pätevä, on lukutavaltaan oikea (sahih), eikä sitä näin ollen saa hylätä, eikä kieltää sen oikeellisuutta, vaan se täytyy laskea mukaan seitsemään tapaan (ahruf), joita noudattaen Koraani ilmoitettiin ja kansan tulee hyväksyä se, olipa se sitten seitsemältä tai kymmeneltä imaamilta peräisin oleva teksti tai muiden hyväksyttyjen imaamien kirjoittama. Mutta jos yksi näistä kolmesta ehdosta ei täyty, se joudutaan hylkäämään heikkolaatuisena (da'if), poikkeustapauksena (shadh) tai pätemättömänä (batil), siitä välittämättä noudattaako se seitsemää lukutapaa tai jotain muuta, joka on vielä niitäkin vanhempi.'57
LUKU 6
TEKSTIN TULKINTA
TAFSIR, SEN ERI LAJIT JA PÄÄPERIAATTEET
Tafsir (Koraanin tekstinselitys) on muslimien tärkein tieteenhaara. Kaikki islamilaista elämäntapaa koskevat asiat liittyvät siihen tavalla tai toisella, sillä islamin oikeanlainen soveltaminen perustuu Allahin johdatuksen oikeaan ymmärtämiseen. Ilman tafsiria Koraanin eri osia ei voitaisi ymmärtää oikealla tavalla.
Tafsir ja Ta'wil
Sana tafsir on johdettu kantasanasta 'fassara' - selittää, tulkita. Se tarkoittaa 'selitystä' tai 'tulkintaa'. Teknisesti sanaa tafsir käytetään viittaamaan Koraanin selittämiseen, tulkintaan ja kommentoimiseen, joka käsittää kaikki tiedon hankkimistavat, mikä taas edesauttaa tekstin oikeaa ymmärtämistä, selittää merkityksiä ja selventää lakien vaikutuksia.1 Sana mufassir (mon. mufassirun) on termi, jota käytetään tafsiria harjoittavasta henkilöstä, eli tekstinselittäjästä tai kommentoijasta.
Sana ta'wil, jota myös käytetään tässä yhteydessä, on johdettu kantasanasta awwala tarkoittaen 'selittämistä, tulkintaa'. Sanan teknisessä merkityksessä myös se viittaa Koraanin selittämiseen ja tulkintaan.
Tafsir tarkoittaa tutkijoiden kielenkäytössä selittämistä ja selventämistä. Sillä pyritään saavuttamaan tietoa ja ymmärtämään Allahin kirjaa, selittämään siinä olevia merkityksiä, poimimaan lainvoimaisia sääntöjä ja tajuamaan perustana olevia syitä. Tafsir selittää Koraanin 'ulkoisia' (zahir) merkityksiä. Ta'wilia taas toiset pitävät Koraanin sisäisten ja kätkettyjen merkitysten selittäjänä, sikäli kuin tietoa hankkinut henkilö voi niistä päästä perille. Toisten mielestä taas tafsirin ja ta'wilin välillä ei ole mitään eroa.
Selitysten tärkeys?
Siihen, miksi tafsir on niin tärkeää, on useita syitä, mutta perustavaa laatua oleva syy on seuraava: Allah lähetti Koraanin johdatukseksi ihmiskunnalle. Ihmisen tarkoituksena on palvoa Allahia eli pyrkiä toimimaan Allahin toivomalla tavalla noudattamalla sitä elämäntapaa, jota Allah on pyytänyt häntä noudattamaan. Tämä tapahtuu Allahin johdatusta varten antamissa puitteissa, mutta tämä onnistuu ainoastaan silloin, kun ihminen on todella ymmärtänyt Koraanin merkityksen ja sen sisältämät viittaukset.
Varoitus
Eräät muslimitutkijat ovat myös varoittaneet tafsirin harjoittamisesta. Muun muassa Ahmad b. Hanbal on sanonut: 'On kolme asiaa, joilla ei ole minkäänlaisia perusteita: tafsir, malahim (lopun ajoista kertovat tarinat) sekä maghazi (taisteluista kertovat tarinat).2 Tällä tarkoitetaan sitä, että näillä aloilla on sorruttu liioitteluun tai käytetty aineisto on myös saattanut olla virheellistä, mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö näitä asioita tulisi ottaa huomioon. Tämä käy ilmi myös toisesta samantyyppisestä arviosta, jossa sanaa isnad on käytetty merkityksessä 'perusta'.
Perusedellytykset
Muslimitutkijat ovat määränneet tietyt perusedellytykset, joiden tulisi täyttyä, jotta tafsir olisi oikeanlainen. Mihin tahansa tafsiriin, joka ei täytä näitä perusedellytyksiä, tulisi suhtautua varauksella tai jopa hylätä ne kokonaan. Tärkeimpiä näistä edellytyksistä ovat:
Mufassirin tulisi:
Olla oikeaoppinen uskossaan ('aqida).
Hallita arabian kieli ja sen säännöt perusteellisesti.
Hallita perusteellisesti myös muut Koraanin tutkimukseen liittyvät tieteet (esim. 'ilm al-riwaya).
Ymmärtää Koraani täsmällisesti.
Pidättäytyä pelkkien mielipiteiden käyttämisestä perusteluissa.
Aloittaa Koraanin tafsir Koraanista.
Etsiä johdatusta Profeetan sanoista ja selityksistä.
Viitata sahaba-raportteihin.
Ottaa huomioon tabi'un-raportit
Kysyä muiden merkittävien tutkijoiden mielipidettä
Eri lähteiden keskinäinen paremmuusjärjestys3
Paras tafsir on Koraanin selittäminen Koraanilla itsellään.
Toiseksi parhaita ovat Profeetta Muhammedin Koraanin selitykset, jotka kuten Shafi'i selitti, olivat sen mukaisia, kuinka hän Koraanin itse tulkitsi.
Jos Koraanista eikä Profeetan sunnasta löydy ohjetta, käännytään sahaba-raporttien4 puoleen.
Jos Koraanista, sunnasta eikä sahabasta löydy mitään, käännytään tabi'un -raporttien5 puoleen.
Kuitenkaan mikään ei voita Koraanin itsensä selittämistä Koraanilla tai Profeetan omia Koraanin selityksiä.
Eri Tafsir-tyypit
Tafsir voidaan jakaa kolmeen pääryhmään:6
- Tafsir bi-l-riwaya (välitetty), jota kutsutaan myös nimellä tafsir bi-l-ma'thur
- Tafsir bi-l-ray (perusteltu mielipide; tunnetaan myös nimellä tafsir bi-l-diraya, tiedon perusteella)
- Tafsir bi-l-ishara (merkkien tai viittausten perusteel la)
Tafsir bi-l-riwaya
Tällä tarkoitetaan kaikkia Koraanin selityksiä, joiden välitysketju voidaan jäljittää taaksepäin varmaan lähteeseen asti, eli:
- Koraani itse
- Profeetan selitykset
- Profeetan Seuralaisten selitykset (jossain määrin)
Luonnollisesti Koraanin itsensä selittäminen Koraanilla ja Profeetan kertomat Koraanin selitykset ovat kaksi tafsirien päälähdettä, joiden tasolle muut lähteet eivät ulotu eivätkä kykene niitä syrjäyttämään. Seuraavana paremmuusjärjestyksessä ovat sahaban tarjoamat selitykset, koska sahabat toimivat aikoinaan ilmoitusten todistajina. He olivat myös oppineita ja Profeetan itsensä kouluttamia ja elivät lähinnä muslimien ensimmäisen umman aikoja. Tietysti edellytetään lisäksi, että kaikkien Profeetan tai sahabien selityksistä kertovien raporttien tulee olla aitoja ulum al-hadithin riwaya-tieteen mukaan.
Koraanin selittäminen Koraanin avulla. Koraanin selittäminen Koraanin avulla muodostaa tafsirin tärkeimmän lähteen. Monet kysymykset, joita saattaa tulla esille tietyn Koraanin kappaleen perusteella, saavat selityksensä kirjan muissa osissa ja usein ei ole minkäänlaista tarvetta kääntyä muiden lähteiden kuin Allahin oman sanan puoleen, joka itsessään sisältää tafsirin. Mufassirin ensisijainen ja tärkein tehtävä on pyrkiä selittämään Koraanin aya viittaamalla toiseen Koraanin ayaan. Jos tämä ei riitä, hänen tulee viitata myös tafsirien muihin lähteisiin.7
Esimerkkejä:
Tätä käsittelee mm. kohdan 5:2 yksityiskohtainen selittäminen kohdalla 5:4 koskien sallittua ja kiellettyä lihaa. Toinen esimerkki Koraanin ayan selittämisestä toisella on kysymys, joka saattaa herätä Suuran 44:3 pohjalta. Se on kuitenkin selitetty Suurassa 97:1:
'Olemme ilmoittanut sen siunattuna yönä.' (44:3)
Mikä yö on se, jolloin Koraani lähetettiin alas?
'Totisesti olemme ilmaissut sen siunattuna yönä (lailat al-qadr).' (97:1)
Kolmas esimerkki on Suuran 2:37 selittäminen Suuralla 7:23:
'Tällöin vastaanotti Aadam ilmestyksen sanat Herraltansa ja tämä sääli häntä, Hän on totisesti Sääliväinen, Laupias'. (2:37)
Nämä Koraanissa mainitut 'sanat' on selitetty seuraavasti:
'He sanoivat: "Herramme, olemme väärin tehneet sielujamme kohtaan, ja jollet Sinä anna meille anteeksi ja armahda meitä, olemme me totisesti kadotetut." (7:23)
Profeetan selittämä Koraani. On olemassa lukuisia esimerkkejä Profeetan antamista Koraanin selityksistä, joita hän joko itse kysyi enkeli Gabrielilta koskien hänelle epäselviksi jääneitä kohtia tai joita seuralaiset kysyivät häneltä Koraanista. Suyuti on laatinut pitkän Profeetan Koraanin selityksiä koskevan luettelon, joissa suurat selitetään toisilla suurilla.8
Yksi esimerkki riittänee tässä yhteydessä:
'Syökää ja juokaa aamuhämäriin asti, kunnes vaalea lanka selvästi erottuu mustasta.' (2:187)
Adi b. Hatim kertoo: Sanoin: Oi Allahin lähettiläs! Mikä merkitys on vaalealla langalla mustan rinnalla? Tarkoittaako se kahta lankaa? Hän sanoi: Et ole kovin älykäs, jos vain tuijotat kahta lankaa. Hän lisäsi sitten: 'Ei, niillä tarkoitetaan yön pimeyttä ja päivän vaaleutta.'9
Sahaban Tafsir.10 Koraanin itsellään selittämisen ja Profeetan omien selitysten jälkeen ovat seuraavana arvojärjestyksessä sahaban Koraanin selitykset. Heistä parhaiten tunnetut tietomääränsä ja tafsirin alueen kehittämisensä ansiosta ovat: Abu Bakr, Omar, 'Uthman, Ali (joilta tosin on raportoitu melko vähän), Ibn Mas'ud, Ibn Abbas, Ubay b. Ka'b, Zaid b. Thabit, Abu Musa al-Ash'ari ja Abdullah b. Zubair.
Ibn Abbas. Abdullah b. Abbasia (k. 68/687) pidetään seuralaisista asiantuntevimpana tafsirin suhteen.11 Häntä kutsuttiin myös nimellä 'tarjuman al-qur'an', Koraanin tulkitsij. Hän ao n hyvin läheinen Profeetta Muhammedille ja oppi paljon ilmoituksista, koska oli tämän serkku ja sukulainen. Lisäksi hänen äidin puoleinen tätinsä Maimuna oli yksi Profeetan vaimoista. Sanotaan, että hän myös näki enkeli Gabrielin kahdesti. Kaiken Tafsirin alaa koskevan yksityiskohtaisen tietoutensa lisäksi hän on myös ansioitunut esittelemällä yhden ilm al-tafsiria koskevista pääperiaatteista, joka on edelleen tärkeä nykypäivänä. Hänen mukaansa sanojen, erityisesti Koraanin epätavallisempien sanojen merkitystä jäljittäessä, tulisi ennen kaikkea perehtyä niiden käyttöön esi-islamilaisessa runokielessä. Tämäntyyppisiä Suyutin siteeraamia selityksiä löytyy pitkä lista.12
Esimerkki:
Seuraava esimerkki on sahaban tafsirista, eli Omarin vahvistamasta Ibn Abbasin selityksestä:
'Silloin ylistä Herrasi kunniaa ja ano Hänen anteeksiantoaan! Totisesti, Hän palkitsee moninkertaisesti.' (110:3)
Ibn Abbas kertoo: Omarilla oli tapana laittaa minut istumaan vanhahkojen miesten viereen, jotka olivat taistelleet Badrin taistelussa. Jotkut heistä huomasivat tämän (eivätkä pitäneet siitä) ja sanoivat Omarille: 'Miksi laitat pojan istumaan meidän kanssamme, kun meillä on hänen kaltaisiaan poikia?'
Omar vastasi 'Sen vuoksi, että tiedätte hänen asemansa' (eli uskonnollisen tietomäärän).
Eräänä päivänä Omar kutsui minua ja laittoi minut istumaan näiden ihmisten joukkoon ja luulin, että hän kutsui minut vain näyttääkseen heille (uskontoa koskevat tietoni). Omar kysyi sitten minun läsnäollessani: 'Mitä sanot Allahin lauseen tulkinnasta.'
'Kun Jumalalta apu ja voitto tulee' (110:1)
Jotkut heistä sanoivat: Meidät määrättiin ylistämään Allahia ja anomaan hänen anteeksiantoaan, kun Allahin apu ja (Mekan) valloitus tuli meidän osaksemme. Muut olivat hiljaa, eívätkä sanoneet mitään. Silloin Omar kysyi minulta: 'Sanotko sinä samaa, oi Ibn Abbas? Vastasin: 'En'. Hän sanoi: 'Mitä sitten sanot?' Vastasin: 'Se on merkki Allahin lähettilään kuolemasta, josta Allah kertoi hänelle. Allah sanoi:
'Kun Jumalalta apu ja voitto tulee, kun näet ihmisten suurin joukoin liittyvän Jumalan uskontoon, silloin ylistä Herrasi kunniaa ja ano Hänen anteeksiantoaan! Totisesti Hän palkitsee moninkertaisesti. (110:1-3) Siihen Omar sanoi: 'En tiedä siitä mitään muuta kuin mitä sanoit.'13
Toinen lyhyt esimerkki:
Ata kertoi: Kun Ibn Abbas kuuli: 'Etkö ole tarkannut niitä, jotka ovat palkinneet kiittämättömyydellä Jumalan siunauksen ja johtaneet kansansa turmioon.' (14:28)
Hän sanoi: 'Nämä olivat Mekan vääräuskoisia pakanoita.'14
Tabi'unien Tafsir. Tabi'unien joukossa on myös useita muita henkilöitä, jotka tunnetaan tafsiriin syventymisestään, koska yhä useammat henkilöt olivat ottaneet vastaan islamin opit ja tarve saada lisää tietoa Koraanista oli kasvanut moninkertaiseksi. Myöskään Profeetta itse tai monet hänen seuralaisistaan eivät enää kyenneet antamaan ohjausta ja sen vuoksi tarvittiin lisää ponnisteluja, jotta voitaisiin tarjota kansalle Allahin kirjan oikeaan ymmärtämiseen johtavat tiedot.
Tabi'unien joukossa toimivien mufassirunien ryhmässä voidaan erottaa kolme alaryhmää heidän toimialueensa ja alkuperänsä perusteella:
- Mekan ryhmä.
- Medinan ryhmä.
- Irakin ryhmä.
Mekan ryhmä. Monien tutkijoiden mukaan tämä mufassirun-ryhmä tabi'uneista tiesi eniten tafsirista, koska he saivat tietää siitä Abdullah b. Abbasilta. Heitä oli useita ja parhaiten tunnettuja monien muiden ohella ovat Mujahid (k. 104/722), Ata (k. 114/732) ja Ikrimah (k.107 A.H).
Mujahidin, heistä parhaiten tunnetuimman, kerrotaan käyneen Koraanin läpi kolme kertaa Ibn Abbasin kanssa ja kysyneen häneltä 'milloin' ja 'miten' kukin jae ilmoitettiin.15
Mujahid on julkaissut myös kokonaisen tafsiria käsittelevän kirjan, joka perustuu 6. Hijra-vuosisadalta peräisin olevaan käsikirjoitukseen ja on Surtin toimittama.16
Esimerkki:
Humaid b. Qais Makki kertoo: Olin Mujahidin kanssa ja kiersimme taloa (Ka'ba). Eräs mies tuli ja kysyi, tulisiko rangaistuksena olevia paastoja noudattaa yhtäjaksoisesti vai kutakin erikseen. Humaid vastasi, että jos hän halusi, hän voisi noudattaa niitä myös erillisinä. Mutta Mujahid sanoi tähän: Ei kutakin erikseen, vaan Ubayy b. Ka'bin lukutavan mukaan on thalathi ayyamin mutatabi'at, eli paastoa kolme päivää yhtäjaksoisesti.'17
Medinan ryhmä. Tabi'unien joukkoon kuuluvilla medinalaisilla mufassiruneilla oli monia Seuralaisia opettajinaan, heistä parhaiten tunnettu oli Ubayy b.Ka'b. Seuraavat henkilöt olivat tunnettujen medinalaisten Koraanin eksegeettejen joukossa: Muhammed b.Ka'b al-Qarzi (k. 117/735), Abu-l'Alliya al-Riyahi (k. 90/708) ja Zaid b. Aslam (k. 130/747).
Irakin ryhmä. Myös Irakin tabi'unien joukossa oli monia mufassiruneja. Heidän tärkein opettajansa oli Ibn Mas'ud. Heidän keskusalueensa olivat Basra ja Kufa. Heistä parhaiten tunnettuja ovat mm. Al-Hasan al-Basri (k.121/738), Masruq b. al-Ajda (k.63/682) sekä Ibrahim al-Nakha'i (k.95/713).
Yhteenveto
Mikään ei voi ylittää Koraanin tafsiria Koraanilla. Seuraavaksi parhaita ovat aidot raportit Profeetan ilmoitusten selityksistä.
Vaikka sahaban ja tabi'unien Koraanin selitysten aitoudesta ja väärentämättömyydestä voidaan olla montaa mieltä, niitä ei kuitenkaan voida täysin sivuuttaa, vaan niitä tulisi tarkastella seuraavien periaatteiden valossa:
- Aidot raportit tulisi erottaa epäaidoista, sillä monia näkemyksiä pidetään virheellisesti sahaban tai tabi'unien (etenkin heistä maineikkaimpien, Ibn Abbasin ja Mujahidin) välittäminä. Näitä ei voida kuitenkaan jäljittää heihin asti ulottuvaksi, kun tutkitaan isnadia. Tällaiset raportit joudutaan luonnollisesti hylkäämään.
- Ahl-al-kitabilta peräisin olevaan materiaaliin, erityisesti juutalaisten traditiot (isra'iliyat)18, tulee valikoida ja arvioida.
- Aineisto, jota on pujahtanut mukaan teologisten, filosofisten, poliittisten tai muiden vastaavien näkökohtien vuoksi, tulee samoin valikoida ja arvioida (kuten esim. shialaisten Alin sekä abbasidien Ibn Abbasin asemaa koskeviin kirjoituksiin jne.)
- Islamin vihollisten tarkoituksella julkaisema väärä aineisto tulisi erottaa oikeasta materiaalista.
Tafsir bi-l-ray'
Toinen tafsir-laji, tafsir bi-l-riwayan lisäksi on ns. tafsir bi-l-ray. Se ei perustu suoranaisesti edeltäjien välittämään tietoon, vaan järkeilyyn ja ijtihadiin.
Tafsir bi-l-ray' ei tarkoita 'tulkintaa pelkän mielipiteen perusteella' , vaan mielipiteen johtamista aitoihin lähteisiin perustuvan ijitihadin pohjalta. Edellinen on tuomittu hadithissa, kun taas jälkimmäistä jopa suositellaan, jos sitä käytetään aitona ijtihadina. Tämän myös Profeetta itse hyväksyi, esim. lähettäessään Mu'adh bin Jabalin Jemeniin.19 Tafsir bi-l-ray on toisaalta julistettu haramiksi seuraavan hadithin perusteella:
Ibn Abbas kertoi Allahin Lähettilään sanoneen: "Se joka väittää (jotain) Koraanista ilman siihen tarvittavaa tietoa, joutuu tulisille hiilille."20
Tämä hadith on selitetty kahdella tavalla:
- Kenenkään ei pidä väittää sellaista Koraanista, joka ei ole sahabalta tai tabi'uneilta
- Kenenkään ei pidä väittää Koraanista sellaista, jonka hän tietää olevan toisin.21
Hadithissa tarkoitetaan mitä ilmeisimmin sitä, että kenenkään ei tulisi väittää Koraanista mitään ilman kunnollista tietoa, jonka lähteet on edellä selitetty.22
Kaksi tafsir bi-l-rayn lajia. Edellisen perusteella käy ilmi, että tafsir bi-l-rayta ei saisi myöskään täysin sivuuttaa, vaan se on hyväksyttävä, mikäli se perustuu aitoon ijtihadiin.23 Tutkijat ovat sen vuoksi jakaneet tafsir bi-l-rayt kahteen ryhmään:
- Tafsir mahmud (kiitettävä), joka on sopusoinnussa tafsirin lähteiden, sharia-sääntöjen ja arabian kielen kanssa.
- Tafsir madhmum (moitittava), joka on laadittu ilman riittävää tietoa tafsirin ja sharian lähteistä tai arabian kielestä. Sen vuoksi se perustuu lähinnä mielipiteisiin ja tulisi hylätä.
Sahabat ja Tabi'unit karttoivat pelkkää mielipidettä. Vaikka oikeisiin lähteisiin perustuva tafsir bi-l-ray hyväksyttiinkin, sahabat kieltäytyivät kuitenkin kertoman mukaan alusta alkaen antamasta selityksiä pelkän mielipiteen perusteella:
Kerrotaan, että eräs mies kysyi Ibn Abbasilta Koraanissa mainitusta päivästä, joka oli 50 vuoden pituinen ja Ibn Abbas vastasi: 'Ne ovat ne 2 päivää, jotka Allah on maininnut kirjassaan ja Allah tietää niistä parhaiten.' ja samalla hän pyrki välttämään sanomasta Allahin kirjasta jotain sellaista, josta hän ei varmaksi tiennyt.'24
Sama asenne löytyy myös tabi'uneilta:
'Kysyimme usein Sa'id b. al-Musayyibiltä halalista ja haramista. Hän oli erittäin oppinut mies, mutta kun kysyimme häneltä tafsirista tai Koraanin jakeista, hän pysyi hiljaa, ikään kuin ei olisi ollut kuullut mitään.'25
Yhteenveto
Jotkut tutkijoista ovat sanoneet, että tafsir bi-l-ray ei olisi sallittua, koska ei voida osoittaa sen olevan suoraan peräisin Profeetan tai hänen Seuralaistensa ajoilta. Toiset, jotka ovat enemmistönä, sanovat, että se on sallittua edellä lyhyesti kuvattujen ehtojen vallitessa, koska tällöin se tehdään ijtihadina, aitoihin lähteisiin pohjautuen, mikä on sallittu tiedon hankkimiskeino.
Tafsir bi-l-ishara
Tällä tarkoitetaan Koraanin tulkintaa sen ulkoisia merkityksiä syvemmältä, ja sitä harjoittavat ihmiset tutkivat Koraanin jakeisiin liittyviä merkityksiä, jotka ovat havaittavissa ainoastaan niille, joiden sydämen Allah on avannut. Tällaisesta tafsirista ovat kiinnostuneet ennen kaikkea mystisismiin taipuvaiset kirjoittajat. Vaikka pitääkin paikkansa, että Allah ohjaa Koraanin ymmärtämiseen ne, jotka Häntä miellyttävät ja sen mukaan miten Hän haluaa, tulee kuitenkin todeta, että tafsir bi-l-ishara ei ole varsinainen tieteenlaji tai tieteen periaatteita noudattava, ja joka olisi opittavissa ja jota voisi sitten soveltaa, kuten muita ulum al-qur'anin alalajeja tai tafsiria. Sen vuoksi eräät tutkijat ovat vastustaneet sitä yleisen hyväksyttävyyden näkökulmasta ja väittäneet sen perustuvan pelkkiin mielipiteisiin.26 Kuitenkin Ibn al-Qayyimin27 on kerrottu sanoneen, että tafsir bi-l-isharan saavuttamat tulokset ovat hyväksyttäviä ja sinänsä hyviä löytöjä, sikäli kuin seuraavat neljä periaatetta täyttyvät yhtaikaa:
- että ei vallitse erimielisyyttä jakeiden perusmerkityksestä.
- että ne itsessään ovat merkitykseltään järkeviä.
- että sanamuodossa on jotain viitteitä siihen.
- että sen ja perusmerkityksen välillä on läheinen yhteys.
Erot tafsirien välillä
Joissain tapauksissa mufassirunit eivät ole samaa mieltä Koraanin tietyn jakeen tulkinnasta. Tähän voi olla useita syitä, joista tärkeimmät ovat seuraavat:
- Ulkoiset syyt:
Isnadin huomiotta jättäminen.
Epäaidon aineiston käyttäminen, esim. isra'iliyatin.28
Tietoisesti väärä esitystapa perustuen ennalta omaksuttuun uskomukseen tai muihin tuntemattomiin syihin.
- Sisäiset syyt:
Selvä virhe tekstin ymmärtämisessä.
Tulkinta tiedostamatta ennalta omaksuttujen uskomusten pohjalta.
Allahin ilmoitusten merkitysten moninaisuus.
Suurimpana syynä on kuitenkin Ibn Taimiyan mukaan se, että ihmiset hyväksyivät vääriä uudistuksia (bid'a) ja vääristivät Jumalan sanaa sen alkuperäiseen tarkoitukseen verrattuna sekä tulkitsivat Allahin ja Hänen apostolinsa puhetta toisin kuin oli tarkoitettu ja selittivät sitä myös toisella tavalla, kuin olisi pitänyt.29
Isra'iliyat30
'Juutalaista alkuperää' tarkoittava sana viittaa muista kuin muslimilähteistä johdettuihin selityksiin ja erityisesti juutalaiseen perinteeseen liittyviin selityksiin sisältäen kuitenkin myös muita ahl al-kitabeja yleensä. Sahabat käyttivät hyvin vähän tällaista aineistoa, mutta tabi'unit käyttivät sitä jo enemmän ja samoin myöhemmät sukupolvet. Koraanissa on monia aspekteja, jotka voidaan selittää viittaamalla näihin lähteisiin, kun Koraanin ja muiden perimätietojen välillä on yhteinen tausta. Kuitenkin tällaisista lähteistä saatua tietoa täytyy käyttää varovaisesti, eikä sitä voida pitää aitona ilm al-hadithin normien mukaan, ellei sen voida osoittaa olevan peräisin Profeetan itsensä ja hänen Seuralaistensa ajoilta. Profeetta itsekin oli jo varoittanut muslimeja tällaisista tietolähteistä:
Abu Huraira kertoo: 'Kirjanomistajan väellä (juutalaiset) oli tapana lukea Tooraa hebreaksi ja heillä oli tapana selittää sitä arabiaksi muslimeille. Siihen Allahin lähettiläs sanoi: 'Älkää uskoko tai olko uskomatta kirjan kansaa, mutta sanokaa "Me uskomme Jumalaan ja siihen mikä on ilmoitettu meille" (2:136)
Samoin tunnetun seuralaisen Ibn Mas'udin kerrotaan sanoneen:'Älkää kysykö ahl al-kitabiltä mitään (tafsirista), sillä he eivät voi opastaa sinua, koska he itsekin ovat väärässä...'31
Voidaan siis erottaa kolmenlaisia ns. isra'iliyateja:
- Ne, joiden tiedetään olevan tosia, koska Profeetta Muhammedille annettu ilmoitus vahvistaa ne.
- Ne, joiden tiedetään olevan vääriä, koska Profeetta Muhammedille annetut ilmoitukset kumoavat ne.
- Ne, joiden ei tiedetä olevan tosia tai vääriä, emmekä sano niiden olevan tosia tai vääriä.
Yhteenveto
Lyhyt mutta hyödyllinen tiivistelmä tafsirin laajasta alueesta voidaan tehdä seuraavien, kuuleman mukaan Ibn Abbasin lausumien sanojen avulla:32
'Tafsirilla on neljä eri aspektia:
-Se, jonka arabit tunsivat kielensä vuoksi33
-tafsir, tietämättömyydestä johtuva, josta ketään ei vapauteta34
-tafsir, jonka tutkijat tunsivat
-tafsir, jota kukaan muu ei tiedä kuin Allah.'
TAFSIR-KIRJALLISUUS
Eräitä tärkeitä Tafsir-kirjoja
Muslimitutkijat ovat kirjoittaneet useita kirjoja tafsirista.35 Vanhinta saatavissa olevaa tekstiä pidetään Ibn Abbasin (k. 68/687) kirjoittamana, vaikka sen aitoudesta onkin jonkin verran epäilyksiä. Muut vanhat tafsir-kirjat, jotka ovat vielä olemassa, sisältävät Zaid bin Alin (k.122/740) ja kuuluisan tabin, Mujahidin (k.104/722) kirjoituksia.36 Kuitenkin yleisesti tunnustetaan, että varhaisten tafsir-kirjojen meidän aikoihimme saakka säilynyt magnum opus on al-Tabarin tafsir.
Tafsir al-Tabari. Tämän jami' al-bayan fi tafsir al qur'an -nimisen kirjan kirjoittaja on Ibn Jarir al-Tabari (k. 310/922). Se on yksi kuuluisimmista tafsir-kirjoista ja ehkä mittasuhteiltaan laajin tästä aiheesta kirjoitettu kirja. Se kuuluu luokkaan tafsir bi-l-riwaya ja perustuu Profeetan, sahaban ja tabi'unien raportteihin ja se kertoo Koraanin sanoman välittämisen eri lenkeistä ja arvioi niitä. Kirja sisältää kuitenkin myös epäaitoja raportteja ilman että tätä selvästi tuodaan esille eli siinä on ns. isra'iliyat. Tabari kertoo myös joissain kohdissa, että tietyistä asioista ei voida olla varmoja, mutta se, että niistä ei tiedä, ei ole mitenkään vahingollista. Kaikesta huolimatta tämä kirja on kuitenkin yksi tärkeimmistä tafsir-teoksista, ja lähes kaikki myöhemmät tutkijat ovat viitanneet siihen. Se on painettu kaksi kertaa Egyptissä (v. 1903 ja 1911) 30 niteenä ja vuonna 1954 alkanut kolmas painoserä on ehtinyt tällä hetkellä osaan 15.
Muut tunnetut Tafsir-kirjat
- Tafsir al Samarqandi, jonka on kirjoittanut Abu al-Laith al-Samarqandi (k. 373/983) otsikolla bahr al ulum. Kirjassa on useita sahaban ja tabi'unien raportteja, mutta ilman sanadia.
- Tafsir al Tha'labi, kirjoittanut Ahmad bin Ibrahim al Tha'labi al Nisaburi (k. 383/993) otsikolla al kashf wa-l-bayan'an tafsir al-qur'an. Kirjassa on jonkin verran sanadia ja joitain epäaitoja kertomuksia ja tarinoita.
- Tafsir al-Baghwi, kirjoittanut Hassan bin Mas'ud al-Baghwi (k. 510/1116) otsikolla ma'alim al-tanzil ja se on tiivistelmä Tha'labista kaikkine heikkouksineen, mutta siinä korostetaan kuitenkin hadithin aitoutta.
- Tafsir Ibn Kathir, kirjoittanut Isma'il bin 'Amr bin Kathir al Dimashqi (k. 774/1372) otsikolla tafsir al'qur'an al-azim. Kirja on yksi parhaiten tunnettuja tafsir-kirjoja Tabarin jälkeen. Siinä on painotettu enemmän raporttien aitoutta, erityisesti on pyritty torjumaan kaikki vieraat vaikutteet, kuten esim. isra'iliyat. Sanadista keskustellaan useissa raporteissa, usein yksityiskohtaisesti, jonka vuoksi se on yksi arvokkaimpia tafsir-kirjoja. Siinä käytetään paljon tafsir al-qur'an bi-l qur'ania, jolloin lukijalle annetaan viittauksia toisiin käsiteltävän aiheen kannalta relevantteihin ayateihin. Kirjaa on painettu eri aikoina (8 niteenä) ja lyhennetyn version (mukhtasar) on toimittanut Sabuni. Kirjasta ei ole kokonaisuutena saatavilla englanninkielistä käännöstä. Orientalistit eivät kuitenkaan ole osoittaneet suurta kiinnostusta tätä kirjaa kohtaan, joka on muslimeille erittäin tärkeä.
- Tafsir al-Suyuti, kirjoittanut Jala al-Din al-Suyuti (k. 911/1505) otsikolla al-durr al-manthur fi-l-tafsir bi-l-ma'thur.37
Tafsir bi-l-ray' -luokkaan kuuluvia tärkeitä kirjoja ovat esim. seuraavat:
- Al-kashshaf, kirjoittanut Abu-l-Qasim Mahmud Ibn Umar al Zamakhshari (k. 539/1144), yksi parhaiten tunnetuista tafsir kirjoista, joka perustuu mu'tazila -lähestymistapaan ja jota pidetään mu'tazila tafsirin standardityönä. Siinä painotetaan selvästi arabian kielen kielioppia ja sanakirjatyötä tulkintakeinona ja kiinnitetään vähemmän huomiota sanadiin.
- Mafatih al-ghaib, kirjoittanut Muhammad bin Amr al Hussain al-Razi (k. 606/1209). Yksi perusteellisimmista tafsir bi-l-rayta käsittelevistä teoksista kattaen useita alueita, myös varsinaisen eksegetiikan alueen ulkopuolelta. Tunnetaan myös tafsir al-kabirina
- Anwar al-tanzil, kirjoittanut Abd Allah binUmar al-Baidawi (k. 685/1286), tiivistelmä Zamakhsharista. Myös lisämateriaalia kashshafin mu'tazila -asennoitumisen vastapainona
- Ruh al ma'ani, kirjoittanut Shihab al-Din Muhammad al-Alusi al-Baghdadi (k. 1270/1854), kritisoi epäaitoja raportteja; pidetään parhaimpana tafsir bi-l-ray -teoksena
- Tafsir al-Jalalain, kirjoittanut Jalal al-Din al-Mahalli (k. 864/1459) sekä Jalal al-Din al-Suyuti (k, 911/1505), kätevä kirja tafsirista, sisältää vain lyhyitä, Koraanin eri osia koskevia muistiinpanoja.
Yhtäkään näistä tärkeistä kirjoista ei ole koskaan käännetty eurooppalaisille kielille.38 (Al-Tabirin tafsirista on käännetty ainakin osa englanniksi.*suom.huom.) Yhteenvetona annamme vielä esimerkin al-Jalalain tafsirista:39
'Tekopyhistä':
'Muutamat ihmiset sanovat kyllä: "Me uskomme Jumalaan ja Viimeiseen päivään", eivätkä kuitenkaan usko. He tahtovat pettää Jumalaa ja niitä, jotka uskovat, mutta he eivät petä ketään muita kuin itsensä, eivätkä käsitä sitä. Sairaus turmelee heidän sydämensä, ja Jumala pahentaa heidän sairautensa; niin, heitä odottaa tuskallinen rangaistus, koska he ovat valehdelleet. Kun heille sanotaan: "Älkää aiheuttako pahennusta maan päällä", he vastaavat: "Mehän vain uudistamme asiat oikeiksi". Eivätkö juuri sellaiset tosiaan ole niitä, joista paha paisuu? Mutta he eivät sitä tajua. Ja kun heille sanotaan: "Uskokaa kuten nuo ihmiset uskovat", he vastaavat: "Onko meidän uskottava kuten hullut uskovat?" Mutta eivätkö todellisuudessa juuri he itse ole hulluja? Vaan sitäkään he eivät älyä. Kohdatessaan uskovaisia he sanovat: "Me uskomme", mutta kun he erkanevat taas saatanainsa pariin, he selittävät: "Tietysti olemme teikäläisiä; me vain teimme pilkkaa. "Mutta Jumala tekeekin pilkkaa heistä itsestään, jättää heidät yltymään pahuudessaan ja vaeltamaan sokeasti yhä syvempään häpeään. He ovat niitä, jotka oikean johdatuksen vaihtavat harhatiehen, eikä se vaihtokauppa ole heille voittoa tuottava, vaan he jäävät kokonaan ilman Jumalan opastusta.' (2:8-16)40
Nykyinen Tafsir-kirjallisuus41
Niistä lukuisista kirjoista, joita on kirjoitettu tafsirista 1900-luvulla, kolme on merkittävää. Ne ovat vaikuttaneet suuresti muslimien ajattelutapaan kaikkialla maailmassa. Ne ovat:
- Tafsir al-manar.
- Fi zilah al-qur'an.
- Tafhim al-qur'an.
Tafsir al-manar. Kirjan varsinainen otsikko on tafsir al-qur'an al-hakim. Sen on toimittanut Muhammed Rashid Rida (k. 1354/1935), tunnettu Muhammad Abduhin oppilas (k. 1323/1905). Kirja julkaistiin Egyptissä. Sitä kutsutaan nimellä tafsir al-manar, koska joitain sen osista on julkaistu sarjoina al-manar-aikakauslehdessä. Tafsir kattaa Koraanin 12 ensimmäistä juzia. Manar-ajattelun koulukunnan vaikutus muslimeihin on ollut valtava kaikkialla maailmassa vuosisadan vaihteesta lähtien, vaikkakin nykyään, useita vuosikymmeniä myöhemmin eräät pyrkimykset saattaa sopusointuun nykyajan tieteellinen sekä yhteiskunnallinen kehittyminen Koraanin opetuksen kanssa ovat vaikuttaneet melko epäasianmukaisilta. Esimerkiksi Suura 1:276 koskeva kommentaari, jossa Jinnit selitetään mikrobeiksi sairauksia tai 4:3, jossa moniavioisuus kielletään tafsir al-manarin mukaan, koska oikeus ei toteudu jos miehellä on enemmän kuin yksi vaimo. Kuitenkin Manar-ajattelun koulukunnan peruskäsitteenä oli, että islam oli erilainen ja se tuli myös nähdä erilaisena kuin muut länsimaiset filosofiat ja sen tuli voittaa takaisin alkuperäinen asemansa. Tätä näkemystä, joka tukee tafsir al-manaria, ovat monet myöhemmät muslimitutkijat ja muut johtajat esittäneet yhä edelleen. 42
Fi zilal al-qur'an. In the Shade of the Qur'an -niminen kirja kattaa koko Koraanin tekstin neljänä niteenä ja on vaikuttanut etenkin nuorempaan sukupolveen muslimeita ennen kaikkea Lähi-idässä. Sen kirjoitti tunnettu kirjailija Sayid Qutb (d. 1386/1966), suurimmaksi osaksi vankeutensa aikana (1954 - 64) ja hän sai kirjan valmiiksi ennen kuin Egyptin hallitus teloitti hänet yhteyksistään ikwan al-muslimun-liikkeeseen.
Qutbin tavoitteena oli tässä Koraanin kommentaarissaan selittää islamin todellinen luonne oman aikansa muslimeille ja samalla ikään kuin kutsua heidät liittymään yhteen taistellakseen islamin vakiinnuttamisen puolesta sekä yksilö- että myös yhteiskunnan tasolla. Hän painotti erityisesti niitä eroja, joita on olemassa islamin ja ei-islamilaisen järjestelmän välillä, samoin kuin muslimien tarvetta tavoitella islamille vakiintunutta asemaa.43
Tafhim al-qur'an.44 Tämä tafsir, joka kattaa koko Koraanin tekstin, kirjoitettiin Urdun kielellä ja julkaistiin ensin artikkelien muodossa vuodesta 1943 alkaen aikakauslehdessä tarjuman al-qur'an. Kirja saatiin valmiiksi vuonna 1973. Sen merkitys on ollut erittäin tärkeä nykyajan muslimien ajattelulle, erityisesti Intiassa ja sen naapurimaissa (Pakistan, Bangladesh, Srilanka), mutta se on saavuttanut käännösten avulla paljon laajemmankin lukijakunnan.45 Tämän tafsirin, jonka otsikkona on Understanding of the Qur'an kirjoitti tunnettu Jama'at-i-Islamin perustaja Pakistanissa, Abul A'la Mawdudi (k. 1400/1979). Kirja on osoitettu ensisijaisesti muille kuin arabiankielisille lukijoille ja se painottaa suuresti Koraanin peruskäsitteiden perusteellista selittämistä, esim. ilah, rabb, ibada ja din. Siinä painotetaan myös Koraanin merkitystä 'opastavana kirjana', eikä vähiten islamin jälleenkehittä- misliikkeen ja islamilaisen elämäntavan ohjaamisessa. Lukuisat alahuomautukset lisäävät teoksen käyttökelpoisuutta tiellä Koraanin ymmärtämiseen. Kirja on erityisen sopiva opastamaan nuoria koulutettuja muslimeja, joilla ei ole mahdollisuutta lukea alkuperäisiä arabiankielisiä teoksia.
Yhteenveto
Näissä kolmessa omana aikanamme kirjoitetussa kirjassa on yksi yhteinen tekijä. Ensimmäistä kertaa nykyajan historiassa Tafsir al-manar pyrki jossain määrin selittämään Koraanin viestiä muslimien umman tämänhetkisessä maailman tilanteessa ja ensimmäistä kertaa vuosisatoihin tafsir ei ollut rajoitettu vain puhtaasti akateemisia päämääriä ja älyllistä innoitusta varten, vaan se sai myös poliittista ja yhteiskunnallista merkitystä. Tätä näkökantaa vahvistettiin ja myöhemmin myös kehiteltiin eteenpäin kahdessa edellä mainituista kirjoista.
Näiden kolmen tärkeimmän tafsir-kirjan lisäksi löytyy myös useita muita pyrkimyksiä tulkita Koraania nykyaikaan sovellettuna. Kaikki nämä tafsir -kokeilut ovat kuitenkin, niiden eriasteisen käyttökelpoisuuden ja luotettavuuden ohella, vain inhimillisiä pyrkimyksiä esittää Koraanin sanoma ajan tarpeita ja vaatimuksia vastaavana ja sen vuoksi lopullinen tulos on onnistunut saavuttamaan vain vähäisen heijastuksen Koraanista Jumalan sanana, jonka rinnalla kuitenkin kaikki inhimilliset pyrkimykset ovat riittämättömiä, epätäydellisiä ja pätevyydeltään vain rajallisia. Myös tafsir -kirjojen lukijoiden tulisi siis muistaa tämä pääperiaate, jonka kaikki mufassirunit ovat ottaneet työnsä lähtökohdaksi, jotta he eivät kadottaisi näkyvistään varsinaista Allahin kirjaa, Koraania, johon kaikki tekstinselitykset ja selostukset kuitenkin viime kädessä pohjautuvat.
KORAANIN KÄÄNNÖKSET
Koraanin käännöksellä (tarjama) tarkoitetaan sen tekstin merkitysten ilmaisua muulla kuin Koraanin omalla kielellä, jotta myös ne, jotka eivät osaa arabiaa, voisivat hankkia siitä tietoa ja ymmärtää Allahin johdatusta ja tahtoa.
Muslimitutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että on mahdotonta siirtää alkuperäisen Koraanin sanomaa sanasta sanaan toiselle kielelle, niin että se säilyisi identtisenä. Tämä johtuu seuraavista syistä:
- Eri kielissä olevat sanat eivät tuo esille kaikkia niiden vastineiden merkitysvivahteita, vaikka niillä voitaisiinkin ilmaista tiettyjä käsitteitä.
- Koraanin merkityksen rajoittaminen vieraan kielen omia käsitteitä käyttäen tarkoittaa samalla sitä, että menetetään muita tärkeitä ulottuvuuksia.
- Koraanin esittäminen vieraalla kielellä saattaa siis johtaa sekaannuksiin ja väärään johdatukseen.
Kuitenkaan ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Koraania olisi käännetty jo Profeetta Muhammedin aikana, koska kaikki eivät ymmärtäneet Koraanin kieltä: Kun Heraklius, bysanttilainen keisari, vastaanotti Muham medin hänelle sanansaattajan välityksellä lähettämän sanoman, siihen sisältyvät Koraanin jakeet jouduttiin kääntämään viestin mukana. Abu Sufyanin tästä aiheesta kertomassa raportissa46 todetaan expressis verbis (selvin sanoin), että kääntäjiä pyydettiin kääntämään keisarin ja Abu Sufyanin välinen keskustelu, ja että Profeetan viestiin sisältyi Koraanin jae, nimittäin Suura 3:64.
Vastaavasti on ollut olemassa käännös Maryam-suurasta (19), jota muslimit lausuivat abessinia- laiselle Negukselle.47 Tämän voidaan myös olettaa tarkoittavan sitä, että muslimit kantoivat mukanaan otteita kirjoitetusta Koraanista, mikäli Negus olisi sattunut kysymään siitä jotain, ennen kuin joku lausui Koraanista lauseen: onko Teillä mukananne jotain, jonka Allah on antanut?48 On myös löydetty viittauksia persian kieleen: Joukko persialaisia - ei ole varmuutta siitä, olivatko he Jemenistä, Bahrainista, Omanista tai muualta - kääntyi islamin uskoon ja anoi lupaa lausua rukouksensa tilapäisesti äidinkielellään. Persialainen Salman al Farsi käänsi ensimmäisen kappaleen (Sura al-fatiha) ja lähetti sen yhdelle heistä.49
Merkitysten käännökset
Koraanin käännös sanasta sanaan toiselle kielelle ei vielä riitä. Sen vuoksi hyvät kääntäjät ovat aina ensin pyrkineet määrittämään kunkin kappaleen merkityksen ja sitten yrittäneet tulkita sen toisella kielellä. Tämän vuoksi Koraanin käännökset ovat itse asiassa Koraanin merkitystä kuvaavien ilmauksien käännöksiä muille kielille. M. Pickthall, yksi tunnetuista englantilaisista Koraanin kääntäjistä, aloitti esipuheensa seuraavilla sanoilla:
'Työni tarkoituksena on esittää englanninkielisille lukijoille, mitä muslimit kaikkialla maailmassa pitävät Koraanin sanojen merkityksenä ja tämän Kirjan sisimpänä olemuksena ... Koraania ei voi kääntää. Tämä käsitys oli vanhanaikaisilla sheikeillä ja tämä käsitys on myös tämän kirjoittajalla. Kirja on tässä tulkittu lähes kirjaimellisesti ja kaikki mahdolliset ponnistukset on tehty sopivien sanojen löytämiseksi. Mutta tuloksena ei silti ole loistava Koraani, tuo jäljittelemätön sanojen sinfonia, joka saattaa ihmiset kyynelten ja haltioitumisen partaalle. Tämä on vain yritys tulkita Koraanin merkitys - ja mahdollisesti myös jotain sen viehätyksestä - englannin kielelle.50
Käännösten rajoitteet
Koraani on Allahin sanaa. Koska Koraani ilmoitettiin arabian kielellä, oppineiden mukaan yksikään siitä tehty käännös ei enää olisi Allahin sanaa. Lisäksi Koraanin ainutlaatuinen ja jäljittelemätön luonne (i'jaz al'qur'an) liittyy tutkijoiden mielestä erottamattomasti sen ilmiasuun arabian kielellä. Käännöksessä tämä tulee esiin vain hyvin vähäpätöisenä. Lopuksi, koska eri sanoilla on niin erilaisia merkityksiä eri kielissä, käännös ei koskaan kykene riittävässä määrin tuomaan esille kaikkia Koraanin alkuperäisessä tekstissä olevia merkityksiä
Käännösten merkitys ja niiden edut
Koraanin käännökset ovat hyvin tärkeitä seuraavista kahdesta syystä:
- Ne kertovat islamin sanomasta myös muille kuin muslimeille ja kutsuvat myös heidät pohtimaan Koraanin merkitystä.
- Muslimeille tähdennetään ilmoitettua johdatusta ja Allahin tahtoa, että Hänen sanaansa noudatetaan.
Ellei Koraania olisi käännetty, nykypäivänä ei voitaisi tehokkaasti soveltaa da'waa ei-muslimien tai myöskään muslimien itsensä keskuudessa, sillä niiden lukumäärä on hyvin vähäinen, jotka tuntevat Koraanin kielen. Suurella enemmistöllä ihmisistä ei olisi näin ollen minkäänlaista mahdollisuutta tutustua Koraanin sanomaan, ellei sitä olisi tulkittu heidän äidinkielellään.
Koraanin käännökset eivät siksi ole ainoastaan sallittuja vaan myös velvollisuus ja tehtävä muslimeille.51 Ne toimivat perustana islamin da'wan levittämiselle koko maailmaan.
Salah-käännökset52
Mielipiteet ovat eriäviä siinä suhteessa, tulisiko käännettyjä Koraanin jakeita voida lausua rukouksissa. Eräät tutkijat (etenkin hanafilaiset) ovat sanoneet, että se joka ei tunne Koraanin kieltä, saa lausua lyhyitä osia äidinkielellään, kunnes on oppinut ne Koraanin kielellä.53 Suurin osa tutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, että tämä tekee rukoukset pätemättömiksi, ja että ainoastaan Koraanin lausuminen siinä muodossa kuin se ilmestyi, on sallittua.
Mikä käännös?
Ensimmäinen Euroopassa tehty Koraanin käännös arabiasta latinaksi tapahtui Clunyn apotin opastamana vuonna 1143. Tämä yritys tehtiin ristiretkien alkuvaiheessa, jotta 'valloittajat' pystyisivät tekemään lähetystyötä muslimien keskuudessa ja todistamaan islamin vääräoppiseksi. Tätä käännöstä seurasi sittemmin useita muita.
Tässä aiomme kuitenkin käsitellä vain englanninkielisiä käännöksiä. Samoin kuin tafsirin, (ja käännöshän on epäilemättä eräänlainen tafsir, koska sen ilmaisemiseen toisella kielellä tarvitaan tafsiria) myös käännösten tulee täyttää seuraavat ehdot:
- Käännös täytyy olla oikeauskoisen henkilön eli muslimin tekemä
- Käännöstyö täytyy olla sellaisen henkilön tekemä, joka osaa riittävästi sekä Koraanin kieltä että sitä kieltä, jolle käännetään
- Käännös tulee olla sellaisen henkilön tekemä, joka on tarvittavassa määrin perehtynyt Koraaniin liittyviin tieteisiin, joita ovat esim. hadith, tafsir jne.
Ylläolevistä periaatteista käy ilmi, että mm. kaikki lähetystyöntekijöiden ja heidän avustajiensa sekä orientalistien tekemät käännökset, vaikka ne olisivatkin kielen tasolla erinomaisia, tulisi torjua.54 Sama pätee myös ei-muslimikääntäjiin ja niihin, jotka uskovat muuhun kuin siihen, mikä perustuu Koraaniin ja sunnaan.
Myös islamiin hyvin perehtyneiden kirjoittajien tekstejä tulisi lukea varauksella, mikäli he esittävät näkemyksiä, jotka eivät täysin vastaa yleistä mielipidettä.
Käännökset, joiden tekijä ei kovin hyvin tunne jompaa kumpaa kieltä tai hänen koulutustaustansa on riittämätön tai hän tuntee vain heikosti aiheeseen liittyviä tieteitä, jne., eivät ole kovin käyttökelpoisia, koska niissä Koraanin sanoma saattaa tulla epäjohdonmukaisesti esille tai jopa kokonaan väärintul- kituksi.
Jää siis jäljelle vain melko harvoja englanninkielisiä käännöksiä, joita voidaan suositella. Niiden joukossa erityisesti seuraavat kaksi ovat suositeltavia:
- Abdullah Yusuf Ali: Kirja on ansioiltaan monenkirjava, sillä paikoittain käännösasu ei aivan vastaa tekstiä. Lukuisat alaviitteet tarjoavat lisäselityksiä ja taustatietoa, vaikka jotkut niistä vaikuttavatkin hieman oudoilta, jolleivat jopa virheellisiltä.
- Marmaduke Pickthall: Tämä on pelkkä käännös, jossa ei ole selityksiä tai alaviitteitä, jonka vuoksi se saattaa olla hieman vaikea aloittelijalle. Tekijä on uhrannut paljon aikaa ja vaivaa tehdäkseen käännöksestä mahdollisimman kirjaimellisen.
LUKU 7
KORAANIIN LIITTYVIÄ KYSYMYKSIÄ
KORAANIN IHME
I'jaz al-Qur'an
Miksi Koraania kutsutaan ihmeeksi? Koraaniin liittyy tiettyjä piirteitä, jotka tekevät siitä ainutlaatuisen ja laadultaan jäljittelemättömän. Tätä jäljittelemättömyyttä kutsutaan nimellä i'jaz al-qur'an, Koraanin 'ihmeellinen luonne'.
Sana i'jaz on johdettu kantasanasta 'ajaza', jolla on useita merkityksiä, mm. 'olla kykenemätön, tehdä voimattomaksi', 'olla mahdoton, olla jäljittelemätön'.
Teknisesti sana tarkoittaa Koraanin jäljittelemätöntä ja ainutlaatuista luonnetta, joka saa vastustajat voimattomiksi ja kykenemättömiksi kohtaamaan sitä haastetta, jonka ilmoitukset heille asettavat. Koraanin on myös sanottu olevan mu'jiza eli Muhammedin ihme:
'Abu Huraira kertoo: Profeetta sanoi "Jokainen profeet ta sai vastaanottaa ihmeitä ja sen vuoksi ihmiset uskoivat heitä, mutta minulle on annettu jumalainen inspiraatio, jonka Allah on ilmoittanut, joten toivon, että seuraajiani on enemmän kuin muiden profeettojen seuraajia Ylös nousemuksen päivänä".1
Mikä on ihme?2
Muslimitutkijoiden mukaan seuraavien viiden ehdon tulee täyttyä, ennen kuin jokin tapahtuma voidaan hyväksyä Allahin ihmeenä:
- Kukaan muu kuin Allah, maailman Valtias, ei kykene sitä tekemään.
- Se rikkoo tavanomaisia normeja sekä luonnonlakeja (ei Allahin lakeja, vaan luonnossa yleensä vallitsevia lainalaisuuksia).
- Se toimii lähettilään sanoman totuuden ja sen asettamien vaatimusten todisteena
- Se on yhtäpitävä lähettilään sanoman kanssa
- Ihme tapahtuu vain lähettilään kautta, ei kenenkään muun
Tahaddi
Muhammed itse oli lukutaidoton (ummi), mutta hän julisti lausuttua sanomaa. Ilmoituksissa itsessään annetaan useissa tilanteissa ja useilla eri tavoilla muille haaste (tahaddi) jäljitellä Koraania:
'Sano: "Tuokaa sitten Jumalalta sellainen kirja, joka on näitä kahta parempi ojennusnuora, niin minä seuraan sitä, jos olette oikeassa.'((28:49)
Kuitenkin Koraanissa sanotaan, että kukaan ei missään tapauksessa voisi esittää toista senkaltaista kirjaa, ei vaikka ihminen ja jinni yhdistäisivät voimansa (17:90).
Haaste toistuu useammin kuin kerran: Profeetan vihollisten tulisi laatia 10 suuraa, jotta heidän epäuskonsa olisi oikeutettua (11:6) tai vain yhden suuran (10:39).
'Jos epäilette sitä, mitä Me ilmoitamme palvelijallemme (Muhammedille), niin aikaansaakaa tämän kaltainen kirjoitus ja kutsukaa Jumalan vertaisia todistajia, jos tahdotte pysyä totuudessa; mutta jollette tee niin - ja sitä ette koskaan voi tehdä - silloin kavahtakaa tulta, joka on valmistettu uskottomille ja jonka polttoaineena ovat ihmiset ja kivet. (2:23-4)
Tätä Koraanin asettamaa haastetta ei koskaan otettu vastaan, juuri Koraanin itsensä antaman syyn vuoksi: sitä ei voida tehdä. Jos minään ajankohtana, Profeetta Muhammedin elinaikana tai muulloin joku olisi ottanut tämän haasteen vastaan, islamin vastustajat olisivat varmasti käyttäneet sitä hyväkseen, mutta niiden moninaisten hyökkäysten joukossa, joita islamia vastaan on tehty ja edelleen tehdään, yksikään ei ole ollut juuri kyseessä oleva. Tahaddi, jota ei ole otettu vastaan, koska kuten Koraanissa todetaan sitä ei voida ottaa vastaan, sillä Koraanin tärkeimpiä piirteitä on sen ainutlaatuisuus ja jäljittelemättömyys ja sitä kutsutaan nimellä i'jaz.
I'jazin eri aspektit
Muslimitutkija al-Qurtubi (k. 656/1258) on Koraanin kommentaarissaan ilmoittanut seuraavat kymmenen i'jaz al-qur'anin piirrettä:
- Sen kieli ylittää kaiken muun arabian kielenkäytön
- Sen tyyli ylittää kaikki muut arabialaiset tyylit
- Sen monipuolisuudelle ei mikään vedä vertoja
- Sen lainsäädäntöä ei voida ylittää
- Sen kertomukset tuntemattomasta perustuvat ainoastaan ilmoituksiin
- Se ei ole ristiriidassa luonnontieteiden kanssa
- Se täyttää kaikki lupauksensa, sekä hyvät lupaukset että uhkaukset
- Sen sisältämän tiedon (lainvoimainen/luomistapahtumaa koskeva) tähden
- Inhimillisten vaateiden täyttäminen
- Sen vaikutus ihmisten sydämiin
Muut tutkijat, kuten esim. al-Baqillani (k.403/1013) on käsitellyt kirjassaan i'jaz al-qur'an3 seuraavia kolmea aspektia:
1. Lukutaidoton profeetta. Profeetta Muhammedin sanottiin olevan 'ummi' eli lukutaidoton. Toisten mukaan Muhammed ei osannut lainkaan lukea eikä kirjoittaa. Toisaalta sanalla ummi voi tarkoittaa myös sitä, että hän kuului kouluja käymättömän kansanosan joukkoon. Mahdollisesti hän osasi jonkin verran lukea ja kirjoittaa, mahdollisesti ei. Tämä ei kuitenkaan vaikuta hänen asemaansa ummina. Hän ei ollut tutkija eikä historioitsija, eikä myöskään filosofi tai pappi ja yleinen näkemys on, että hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa, mutta julisti kuitenkin Koraanin sanomaa ja lausui useita suuria ja ayateja, joissa hän kertoi aiemmista profeetoista, kirjoituksista ja tapahtumista, huolimatta siitä että hän kuului kouluja käymättömään kansanosaan eräässä maailman etäisimmistä kolkista ja kaukana sivilisaation ja kulttuurin keskuksista. Tämä on yksi i'jaz al-qur'anin piirteistä.
2. Näkymätön maailma. Toista i'jaz al-qur'anin aspektia edustavat Koraanin sisältämät ennustukset, jotka ovat mahdollisia vain, jos meillä on tietoa tulevasta maailmasta. Parhaiten tunnettu tällainen ennustus koskee roomalaisten historiallista voittoa persialaisista, hieman sen jälkeen kun roomalaiset olivat kärsineet tappion persialaisille. Tämä ennuste toteutui Profeetan elinaikana ja islamin viholliset olivat itse todistamassa tätä:
'Roomalaiset on voitettu lähellä olevassa maassa, mutta lähitulevaisuudessa he tappionsa jälkeen pääsevät voittajiksi vähemmän kuin kymmenessä vuodessa.' (30:2-4)
Roomalaisten tappio tapahtui vuonna 614/15, kun persialaiset olivat valloittaneet Jerusalemin, kun taas persialaisten kärsimä häviö alkoi vain seitsemää vuotta myöhemmin roomalaisten voittaessa Issuksen taistelun vuonna 622.
Toinen ennuste on islamin saama voitto kaikista muista uskonnoista (9:33; 24:54).
3. Ristiriitaisuuksien puuttuminen. Vaikka Koraanin sanoma ilmoitettiin 23 vuoden aikana sekä lyhyinä että pidempinä osina, useissa tilanteissa ja monenlaisissa olosuhteissa, siinä ei kuitenkaan ole minkäänlaisia ristiriitoja. Jos ihminen olisi kirjoittanut Koraanin, siihen olisi varmasti jäänyt joitain havaittavissa olevia ristiriitoja. Myös Koraanissa tämä tosiseikka tuodaan esille:
'Eivätkö he sitten syvenny Koraaniin? Jos se ei olisi Jumalasta lähtöisin, niin he löytäisivät siitä lukuisia ristiriitaisuuksia.' (4:82)
Kirjallinen aspekti.
Tutkijat ovat osoittaneet, että ei ole olemassa toista sellaista kirjallista työtä, joka vetäisi vertoja Koraanille, mitä tulee sen tyyliin, muotoon tai sisältöön.
Sarfa
Jotkut mu'tazilat ovat ehdottaneet, että Koraanin jäljittelemisen tulisi olla mahdollista, koska siinä ei ole mitään jäljittelemätöntä, mutta että nimenomaan Allahin "vastustava asenne" (sarfa) esti islamin vastustajia tekemästä näin.
Toiset tutkijat ovat eri mieltä tästä asiasta väittäen, että tämä on ristiriidassa sen näkemyksen kanssa, että Koraani on jo itsessään ihme, kun taas 'vastustusnäkemyksen' mukaan ihme on se, että Allah puuttui asiaan estääkseen islamin vastustajia tuottamasta jotain Koraanin kaltaista.
Koraani ja tietokoneavusteinen tutkimus
Suurassa 74:30 oleva seuraava aya on joskus saattanut tulkitsijat neuvottomiksi: 'ja sitä vartioi yhdeksäntoista'.
USA:ssa erään muslimitutkijan tekemä tietokonetutkimus paljasti, että luku 19 on merkityksellinen tekstin rakenteen kanssa.4
Tietokoneella saatujen tietojen avulla voitiin kertoman mukaan osoittaa, että tiettyjen kirjainten numerot eri suurissa oli aina kerrottu 19:llä, esim. Sura qafissa esiintyy kirjain qaf 57 kertaa, joka saadaan kun kerrotaan 19 kolmella ja että sanonta Bismillah koostuu 19 kirjaimesta ja se esiintyy Koraanissa 114 kertaa, joka on 19 kertaa 6 (sana esiintyy kunkin suuran edessä , paitsi Suuran 9 (=113) edessä, ja lisäksi vielä kerran Suurassa 27:30 (=113 + 1). Lisäksi sanonnassa olevat kaikki neljä sanaa esiintyvät Koraanissa 19 kertotaulun mukaisesti jne. Tosin tämä viimeinen väittämä ei pidä paikkaansa, joka voidaan todistaa mm. Abd al-Baqin suorittamalla yksinkertaisella laskutoimituksella.5
Näiden havaintojen perusteella tutkijat ovat voineet päätellä, että ihminen ei kykenisi tekemään Koraanin kaltaista teosta, joka vastaisi sitä kooltaan, muodoltaan ja sisällöltään tai muilta ominaisuuksiltaan. Tutkijoille jo tämä on 'matemaattisen varma todistus' Koraanin ainutlaatuisesta luonteesta.
Koraanin ihme
Mahdollisesti on olemassa mielipide-eroja siitä, ovatko kaikki Koraanin i'jazin antamat viittaukset relevantteja huomioitaessa sekä vanhimpien klassisten tutkijoiden mielipiteet että viimeisimmät tietokonetutkimukset - kaikki muslimit näkevät Koraanin todellisena ainutlaatuisuutena sen, että Allah johdattaa ihmiskuntaa, eikä tämän parempaa muuta johdatusta ole olemassa. Jo tämä tekee Koraanista ainutlaatuisen ja jäljittelemättömän. 'Koraanin ihme on sen hidayassa (johdatuksessa).' Näin sanotaan myös Koraanissa, "Sano: ' Tuokaa sitten Jumalalta sellainen kirja, joka on näitä kahta parempi ojennusnuora, niin minä seuraan sitä, jos olette oikeassa" (28:49). Tässä piilee Koraanin ainut- laatuisuus, ihmeellisyys ja ylivoimaisuus kaikkiin muihin kirjoituksiin verrattuna. Tässä piilee myös Koraanin ihme. Väittämä on ilmiselvä. Samoin hidayan sisältö on ilmiselvä. Yksikään henkilö, olipa hän sitten ihminen tai jinni, ei voi tuottaa parempaa hidayaa kuin Koraani on ... ilmoittamalla olevansa 'ainutlaatuinen johdatuksessaan' Koraani ylittää kaikki rajoittuneen ihmismielen sille antamat pinnalliset ominaisuudet. Koraanin sanoma on äärimmäisen yksinkertainen ja merkittävän selkeä: 'Kuka tahansa, joka etsii hidayaa (johdatusta) avoimin mielin, ennakkoluulottomin korvin ja objektiivisella näkemyksellä, tulee saavuttamaan totuuden.'6
KORAANI JA TIEDE
Tiede voidaan määritellä laajasti tiedoksi - sikäli kun sitä on saatavilla -materiaalisesta maailmankaikkeudesta, jota kuvaillaan mahdollisimman tarkasti. Tieteellisen tutkimuksen pyrkimyksenä on saavuttaa tällaista tietoa ja tutkimustyön tuloksena saadaan selville tieteellinen totuus tai tieteellinen tosiasia. Tiedettä eri asioita koskevana tietoutena pidetään myös totuuden alalajina, mutta tärkeä aspekti on myös se, että tieteelliset totuudet eivät ole lopullisia, vaan ne muuttuvat jatkuvasti. Tieteellisen tutkimustyön ja löytöjen jatkuva muuttuminen tarkoittaa sitä, että tämän päivän tieteellinen totuus nähdään huomenna eri valossa, kun uusia tiedon elementtejä paljastuu. Lopuksi tieteelliset faktat, joihin ihmisen mieli pyrkii kaikkine kykyineen ja rajoitteineen, muodostavat asioiden todellisesta luonteesta vain inhimillisen näkemyksen eri mahdollisuuksineen ja rajoitteineen.
Tiede ja Koraani
Tutkiessaan Koraanin ainutlaatuista luonnetta (i'jaz al-qur'an), klassiset tutkijat olivat jo osoittaneet, että Koraaniin sisältyy tietoa asioiden luonteesta, konkreettisesta ympäristöstämme, jne.,7 ja että tämä tieto ei ollut ristiriidassa ihmisen näkemysten ja kokemusten kanssa. Lisäksi tieteen kehittyminen ja sen välitön vaikutus muslimien elämään ja yhteiskuntaan, etenkin tällä ja viime vuosisadalla, on johtanut monet muslimit tarkastelemaan tiedettä Koraanin taustaa vasten ja he ovat sen vuoksi esittäneet useita ehdotuksia Koraanissa olevien tiettyjen tieteellisten tosiasioiden oikeamman kuvauksen puolesta.
Tähän näkemykseen, jonka mukaan Koraani sisältää tietoa tieteellisistä tosiseikoista ja ne ovat täysin sopusoinnussa ihmisen tieteellisessä tutkimuksessa saavuttamien havaintojen kanssa, liittyy hyvin tärkeitä aspekteja, joista seuraavassa muutama:8
- Maa oli aikaisemmin osa aurinkoa ja vasta kun se erotettiin siitä, maapallosta tuli ihmiskunnan asuttavissa oleva paikka (21:30)
- Kaikki elämä on lähtöisin vedestä (21:30)
- Maailmankaikkeus oli aluksi liekehtivän kaasun muodossa (jota Koraanissa kutsutaan nimellä dukhan) (41:11)
- Aine on tehty pienenpienistä hiukkasista (10:62)
- Ilman happipitoisuus on alhaisempi korkeissa paikoissa (6:125)
- Luonnossa kaikki koostuu toisiaan täydentävistä elementeistä, ei vain ihmiset ja eläimet, vaan myös kasvit ja jopa epäorgaaninen aine (36:36)
- Kohdussa olevaa sikiötä ympäröi kolme suojakerrosta (39:6)
- Tiettyjen kasvien hedelmöitys tapahtuu tuulen avulla (15:22)
- On olemassa niin mikroskooppisia organismeja, että niitä ei voi nähdä paljaalla silmällä, esim. siittiöt (96:1)
- Jokaisella ihmisellä on yksilölliset, muuttumattomat sormenjäljet (75:4)
Tässä vain muutama monista esimerkeistä.9
Kuten tiedetään, kukaan ihmisolento ei ole voinut tietää kaikkia näitä tieteellisisten havaintojen kanssa yhtäpitäviä asioita vielä Koraanin ilmoitusten aikana. Ne löydettiin vasta monta vuosisataa myöhem- min intensiivisen tieteellisen tutkimustyön tuloksena. Näin ollen se, että ne sisältyvät Koraaniin, osoittaa kirjan jumalallisen alkuperän. Tämä jumalallinen alkuperä saa edelleen lisävahvistusta väittämän mukaan siitä, että tieteelliset tosiasiat on kuvailtu täysin paikkansapitävästi.
Tiede vai Koraani?
Perustavaa laatua oleva kysymys, joka tulee ottaa esiin tässä yhteydessä huolimatta tutkijoiden ja kirjalijoiden hyvin vakuuttavasta todistusaineistosta tieteen alalla on: Onko tieteellinen tosiasia, jota pidetään paikkansapitävänä, koska se vastaa tieteellisen tutkimustyön viimeisimpiä tuloksia, sopusoin- nussa Koraanin kanssa nykyään ja jos ollaan vakuuttuneita Koraanin jumalallisesta alkuperästä vain edellä esitetyn argumentoinnin perusteella, millä lailla asennoitumisen tulisi muuttua, jos ja kun, intensiivisen lisätutkimuksen perusteella sama tieteellinen fakta nähtäisiinkin uudessa valossa ja se mahdollisesti eroaisi siitä, mitä aiemmin oli hyväksytty Koraanin kannanototksi tässä kysymyksessä? Tulisiko tämän ristiriitaisuuden tehdä meidät tässä tapauksessa vakuuttuneeksi Koraanin inhimillisestä alkuperästä? Toisin sanoen, hyvin monet varhaisemmat tieteelliset faktat olivat pitkään selvästi ristiriidassa nykyajan tieteellisten totuuksien kanssa - ja jos nykyajan tieteelliset totuudet ovatkin sopusoinnussa Koraanin kanssa, ilmeisesti muutama vuosikymmen tai vuosisata sitten yksikään tieteeseen uskova ei olisi voinut olla vakuuttunut Koraanin jumalalliseta alkuperästä. Samoin muutama vuosikymmen tai vuosisata sitten, tiede, joka on loppujen lopuksi vain ihmisen näkemys asioiden todellisesta luonteesta, saattoi tuoda esiin havaintojaan täysin eri tavalla verrattuna siihen, miten nämä 'totuudet' esitetään nykyään.
Tiedettä ja tieteellisiä totuuksia ei sen vuoksi voida yleisti hyväksyä Koraanin aitouden tai ei-inhimillisen alkuperän kriteeriksi vaikka tällä hetkellä on ehkä monia hyviä esimerkkejä, joita voitaisiin esittää tieteen ja Koraanin yhtäpitävyyden tueksi monien kysymysten suhteen. Kuitenkin Koraani on ihmiskunnan johdatusta varten tehty kirja eikä tieteellinen kirja eikä myöskään tieteellisiä faktoja koskevien arvotuksellisten muistiinpanojen lähde.
Muslimit uskovat Koraanin olevan Allahin johdatusta kun taas tiede on inhimillistä ponnistelua. Uskomme Koraaanin olevan Allahin johdatusta missä tahansa olosuhteissa riippumatta siitä, tukeeko jatkuvasti muuttuva tiede sitä tai ei. 10
KORAANI JA ORIENTALISTIT
Yksi Koraanin tutkimukseen hyvin syvällisesti perehtyneiden orientalistien tärkeimmistä kiinnostuksen kohteista on ollut tutkia Koraanin tekstin oletettua alkuperäistä järjestystä, koska heille 'kronologinen järjestys oli erittäin tärkeä tekstin ymmärtämiseksi'.11 Näiden pyrkimysten tuloksena on ollut suuri joukko Koraanin tekstiä koskevia tutkimuksia samoin kuin useita Koraanin käännöksiä, joissa suurien järjestystä on muutettu.12 On kuitenkin omituista, että vaikka kahden viime vuosisadan aikana orientalistit ovat tutkineet islamia intensiivisesti ja julkaisseet ja kirjoittaneet kymmeniätuhansia islamia käsitteleviä kirjoja, Koraanin alkuperäisiä tutkimuksia, jotka ovat kaiken islamin tutkimuksen ainut perusta, on lukumääräisesti vain noin puoli tusinaa. Seuraavassa luodaan lyhyt katsaus aiheeseen ja sen jälkeen käsitellään lyhyesti alkuperäisiä, orientalistien kirjoittamia, täällä vuosisadalla julkaistuja, Koraania käsitteleviä teoksia, käännöksiä lukuunottamatta.
Geschichte des Qorans.13 Tämä 'Koraanin historia', jonka on kirjoittanut neljä saksalaista orientalistia, on kolmiosainen ja käsittelee 'Koraanin alkuperää', 'Koraanin kokoamista' ja 'Koraanin tekstin historiaa'. Kokonaisuudessaan kirja heijastaa luonnollisesti eri kirjoittajien eri lähestymistapoja ja oppineisuuden lajia. Nöldeken islamin vastainen asenne erottuu selvästi, vaikka hän myöhemmin korjasikin joitain Koraanin historiaa koskevista näkemyksiään. Kirjan painavin sisällys on ensimmäisen niteen toisessa osassa 'Koraanin eri osien alkuperä'.14 Tämä perustuu Nöldeken aikaisempiin töihin, jonka mukaan suurat on jaettu neljään periodiin, kolmeen Mekan vaiheeseen ja yhteen Medinan vaiheeseen, mikä on tehty muslimilähteiden mukaan, etenkin Suyutin itqanin ja Tabarin perusteella. Tästä johtuen esitetty materiaali on tavanmukaisia värittyneitä kommentteja lukuunottamatta, hyvä poikkileikkaus aihetta käsittelevistä muslimikirjoituksista. Myös Pickthall, tunnettu Koraanin kääntäjä, tukeutui suuresti tähän kirjoittaessaan kronologista järjestystä koskevia huomautuksiaan käännöksessään.15
Niteen loppuosana on 'Ilmoitukset, jotka eivät sisälly Koraaniin', joista keskustellaan eri haditheihin ja muihin lähteisiin perustuen.
Toinen nide käsittelee Koraanin kokoamista ja perustuu lähes kokonaan muslimilähteisiin (jälleen itqan on hallitsevana). Siinä esitetään 'vallitsevaa perinnettä' verrattuna muihin Koraanin kokoamista käsitteleviin raportteihin. Materiaalin esittelyn ja sitä käsittelevien pohdiskelujen jälkeen Schwally päätyy johtopäätöksiin, jotka muistuttavat hyvin paljon klassisia muslimien näkemyksiä, nimittäin että 'Koraani siinä muodossa kuin meillä on se nyt, saatiin valmiiksi pari kolme vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen, koska ''Uthmanin kappale oli vain kopio Hafsan kappaleesta, ja se tehtiin julkaisukelpoiseksi Abu Bakrin aikana tai viimeistään Omarin aikana. Teoksen toimittamisella tarkoitetaan kuitenkin todennäköisesti vain suurien keskinäistä järjestystä ja niiden rakennetta. Mitä tulee eri ilmoituksten osiin, voimme olla varmoja siitä, että vä välitettiin eteenpäin täsmälleen siinä muodossa kuin missä ne löydettiin Profeetan perinnöstä.'
Kolmas osa käsittelee pääasiassa Koraanin kirjoitettua tekstiä ja eri lukutapoja. Se on jälleen kerran harkittu, pääasiassa muslimilähteistä saatujen tietojen perusteella tehty esitys. Bergstraesser on käsitellyt pääasiassa 'Uthmanin Koraanin kirjoitettua muotoa ja eri lukutapoja sellaisina kuin ne sisältyvät Ibn Mas'udin ja Ubayn masahifiin Tämän jälkeen hän esittelee qira'an historiallista kehittymistä.
Pretzl esittelee eri lukutapoja painottaen kuuluisia 'seitsemää lukutapaa', kuvailee muslimien qira'a käsittelevää kirjallisuutta ja käsittelee lopuksi hyvin lyhyesti vanhojen Koraanin käsikirjoitusten paleografiaa ja koristekuvioita. Samoin kuin toisessa osassa, kolmannen osan päälähteinä on käytetty klassisia muslimikirjailijoita, erityisesti Suyutia, Mabania, Jazaria ja useita qira'a -kirjoittajia. Nykypäiviin saakka Nöldeke/Schwallyn teos on ollut kaikista kattavin - mahdollisesti myös ainut - orientalistien vakava pyrkimys Koraanin käsittelemiseksi, jolloin sitä on lähinnä käsitelty kuvailevalla tyylillä. Juuri tätä myöhemmät kirjailijat tarkoittivat - joskaan ei niinkään Nöldeke: haluttiin kerätä saatavilla oleva, aihetta käsittelevä materiaali ja esittää se. Vaikka muslimit eivät katsoneet kovin suopeasti osaa tekijöiden kommenteista ja johtopäätöksistä, se laaja alue, jonka kirjan tekijät ovat onnistuneet kattamaan ja aihetta käsittelevään klassiseen muslimikirjallisuuteen perustuvat esitykset ovat ansioiltaan ehdottomasti tunnustuksen arvoisia.17
Erityisesti kahdesta viimeisestä osasta löytyy yllättävän vähän sellaista, jonka muslimit saattaisivat kokea tyyliltään halventavana. Myöskään perusesitystapa ei ole millään lailla ristiriidassa klassisen muslimikirjallisuuden kanssa.18
Materials for the History of the Text of the Qur'an.19
Kirjoittaja on yksi harvoista orientalisteista, jotka keskittyivät vakavasti Koraanin tutkimukseen ja ilmeisesti vielä viime aikoihin saakka ainoa englanninkielinen tämän alan tutkija. Kuten kirjan nimestä käy ilmi, kirja tarkoitettiin alunperin 'Koraanin tekstin historian ongelman ratkaisemiseen' ja sen päätavoitteena oli vihdoin viimein 'kirjoittaa Koraanin tekstin kehittymisen historia'.20
Teoksessaan Jeffery on yhdistänyt Ibn Abi Dawudin (k.316/928) kirjoittaman arabialaisen käsikirjoituksen nimeltään Kitab al-masahif pitkään luetteloon Koraanin arabialaisen tekstin ns. eri 'lukutapoja'. Eri lukutavoilla tarkoitetaan eroja nykymuotoisen Koraanin tekstin ja kirjoitetun Koraanin tekstin vanhimpien lähteiden välillä. Näitä eroja oli esiintynyt Koraanin tekstin henkilökohtaisesti kirjoitetuissa kokoelmissa, joita jotkut Profeetan Seuralaisista ja heidän seuraajansa olivat tehneet omaan käyttöönsä ennen kuin kalifi 'Uthman teetätti Koraanista useita kopioita ja lähetti ne eri puolille muslimialuetta.
Jeffery ehdottaa tietysti, että Koraanin teksti sellaisena kuin se meillä on nykyään, ei ole 'alkuperäinen' tai 'oikea' versio, vaan että se on kulkenut, jollei monien käsien kautta, niin ainakin 'Uthmanin ja/tai Abu Bakrin käsien kautta, jotka olivat mukana kun Koraanin aineistoa kerättiin. Vain tämä oletus tukee orientalistien tavoitetta kerätä mahdollisimman paljon tietoa 'Uthmania edeltävistä käsikirjoituksista eli Koraanin kirjoitetuista kokoelmista tarkoituksena verrata tätä tietoa nykyiseen tekstiin ja siten laatia 'kriittinen laitos' niin kuin tehtiin esim. Raamatun suhteen. Kaiken kaikkiaan tämä mittava tutkimus on kuitenkin hyödyllinen eri lukutapoja käsittelevä tietokokoelma pohjautuen yhteensä 28 Profeetan seuralaisen ja heidän seuraajiensa tekeminä pidettyihin kirjoituksiin.
Jefferyn pyrkimys rekonstruoida Koraanin kriittinen laitos ei mitä ilmeisimmin ole ollut kovin onnistunut, koska sitä ei ole koskaan julkaistu.21
Toiseksi, ja tämä on mielestäni vielä huomattavasti tärkeämpää: kaikkiin, tai ainakin useimpiin, Jefferyn lähteenään käyttämissä klassisissa teoksissa olleisiin variaatioihin täytyy liittää isnad, joka osoittaa kuinka saatiin ja välitettiin tieto kustakin tietystä lukutavasta. Jeffreyn mielestä oli mahdollisesti hyödytöntä tutkia isnadia, koska orientalistit olettavat yleensä, että ne saadaan tietää joka tapauksessa. Mutta jos näin on, mistä voi saada varmuuden siitä, että hänen kokoelmastaan voisi olla mitään varsinaista hyötyä Koraanin kriittisen laitoksen valmistamisessa? Kuitenkin mielestäni isnad tulisi tutkia tarkkaan kussakin tapauksessa, jotta voisi nähdä mitkä eri lukutapoja koskevat raportit ovat todennäköisiä ja mitkä eivät. Kaikki tämä voidaan toki edelleen tehdä, mutta kuitenkin Jefferyn kokoelmasta on vain rajoitetusti käyttöä tällaisessa tutkimuksessa.
The Collection of the Qur'an.
John Burtonin kirja The Collection of the Qur'an22 on viimeisimpiä länsimaisen orientalistin yrityksiä kirjoittaa Koraanin historia uudelleen. Burton pyrkii tekemään hadithit kyseenalaisiksi Koraanin tekstin historian yhteydessä. Hän on omaksunut Goldziherin ja Schachtin metodin, jonka mukaan he väittävät, että useat, jolleivät kaikki, hadithit ovat tuloksena toiselta ja kolmannelta vuosisadalta peräisin olevista väärennöksistä.23 Burton esittää etenkin, että 100-200-luvuilla eläneet lainoppineet omaksuivat tiettyjä menetelmiä, jotka eivät perustuneet Koraaniin. Menetelmien tueksi he keksivät teorian al nasikh wa al-mansukhista24 samoin kuin erilaisia raportteja Koraanin tekstin kokoamisesta. He myös pitivät eräitä variaatiolukutapoja Profeetan seuralaisten käsialana ja halusivat siten lujittaa näkemystään.25
Heidän vastustajansa keksivät Burtonin mukaan sen vuoksi Koraanin kokoamisen historian pääversion 'Uthmanin aikana lujittaakseen omaa käytäntöään.26 Tämän vuoksi kaikki Koraanin kokoamista käsittelevät raportit ovat ristiriitaisia ja keksittyjä.27
Kirjan lopussa Burton sanoo edelleen, että Koraanin teksti sellaisena kuin se on nykyään on 'teksti, joka tuli alas meille siinä muodossa jollaiseksi Profeetta sen oli järjestänyt ja hyväksynyt ..' Meillä on siis nykypäivänä kädessämme Muhammedin mushaf.28
Burtonin selostuksesta, vaikka siinä tehdäänkin lumoavia johtopäätöksiä, löytyy myös heikkouksia useissa kohdissa: Goldziher-Schacht-näkökulma on jo lähes tulkoon todistettu vääräksi. 29 Tämän vuoksi sen käyttäminen ja soveltaminen Koraanin historian kertomisessa ei ole kovin vakuuttavaa
Burton antaa lisäksi itse asiassa vain kaksi esimerkkiä osoittaakseen, että 'tietyt kiistellyt aiheet' lainoppineiden joukossa motivoivat heitä keksimään raportteja ja että Koraanin tekstin eri variaatioiden kokoelmat olisivat joidenkin seuralaisten tekemiä.30 Nämä eivät ole riittävä todiste siihen vakavaa syytökseen, jonka hän tekee.
Seuralaisten kokoelmat,31 jotka Burtonin mukaan olisi 'keksitty' yhdessä variaatiolukutapojen kanssa, eivät sisällä yhtään sellaista jaetta, jota voitaisiin käyttää eri puolien lakia koskevien näkemysten tukemiseksi. Itse asiassa kukaan Seuralaisista ei sisällytä kahta jaetta (kivitysjae ja imetysjae) 32 , jotka erottaisivat ne 'Uthmanin kokelmasta omaansa.
Burton kehitti uuden teorian, joka perustui osittain hänen edeltäjiensä teorioihin itämaisten kielten tutkimuksen alalla, mutta erosi niistä esitystavan ja johtopäätösten suhteen.33 Hän myös epäonnistui yrityksessään osoittaa oikeaksi tärkeintä väitteistään eli sitä, että seuralaisten 'kokoelmat' olivat keksittyjä ja niillä oli tarkoitus tukea lain käyttöä aviorikkomuksen rangaistuksessa tai imetyskäytäntöä. Kuitenkaan yksikään näistä kannattajien 'kokoelmista' ei eroa tässä suhteessa 'Uthmanin tekstistä, jollaisena me Koraanin tekstiä luemme nykyään tai Muhammedin julistamasta ilmoitetusta tekstistä.
LUKU 8
KORAANIN LUKEMINEN JA TUTKIMINEN
KORAANIIN LIITTYVÄT OHJEET1
Puhtaus
Pyhä Koraani on meille osoitettua Allahin sanaa ja sen vuoksi meidän tulisi käsitellä sitä asianmukaisella kunnioituksella. Yksi Koraanin käsittelyn tärkeimmistä ehdoista on kerrottu kirjassa itsessään:
'Hyvin säilyneenä Kirjassa. Sitä saavat koskettaa vain puhtaat.' (56:78-9)
Tämä tarkoittaa sitä että koskettaakseen Koraania täytyy olla puhdas (tahara). Tämän puhtauden voi saavuttaa wudun tai ghuslin avulla riippuen tapauksesta.2
Oikea niyya
Alettaessa opiskella, lausua tai pohtia Koraanin sanomaa tulee se tehdä tarkoituksena noudattaa Allahin tahtoa. Vaikka Allahin ilmoituksesta saattaa löytyä myös maallisia merkityksiä, kuten esim. uskontoa ja islamia koskevista käytännöistä, Allahin uskollinen palvelija on suuntautunut vain tulevaan maailmaan ja pitää nykyisiä toimiaan vain valmisteluna tulevaa elämää varten.
Ubaida al-Malikin kertomassa hadith -raportissa todetaan profeetta Muhammedin sanoneen:
'Sinä joka uskot Koraaniin, älä tee siitä päänalusta vaan lausu sitä kuten tulee päivin ja öin ja lausu Koraania kansantajuisesti. Äännä sanat oikein ja mitä ta hansa Koraanissa sitten sano taankin, tulisi sinun pohtia sitä yhä uudelleen ja löytää siitä Allahin johdatus, jotta voisit me nestyksellä jatkaa uskon tiellä, etkä ajattelisi maallisten etu jen voittamista, vaan lausut sitä vain Jumalan tahdon mukaisesti.'3
Tässä Profeetan ohjeessa on useita näkökulmia, joita tulee miettiä:
- Lausu sitä päivin ja öin; tämä viittaa Koraanin lausumisen säännöllisyyteen, ja sitä tulisi tehdä jatkuvasti
- Tee se kansantajuisesti; tämä viittaa siihen, että ensin tulisi noudattaa ohjetta säännöllisestä Koraanin lausumisesta ja toiseksi kutsua ja rohkaista myös muita tekemään niin, kuten esim. perheenjäseniä, sukulaisia, ystäviä jne.
- Ääntää sanat oikein; tämä viittaa siihen, että tulisi kiinnittää huomiota sekä eri kirjainten että sanojen, painotusten, taukojen jne. oikeaan ääntämiseen.
- Pohdi tekstiä yhä uudelleen; tämä viittaa tarpeeseen ymmärtää mitä lausuu. Vaikka pelkästä sanojen lausumisesta on myös apua, Profeetan ohjeesta käy kiistatta ilmi, että tekstiä tulisi myös pohtia, etsiä siitä johdatusta ja noudattaa käytännössä sitä, mitä lausuu. Tämä on todellakin hyvin tärkeä asia, erityisesti muslimien nykyisessä tilanteessa, jolloin tuskin kukaan enää pohtii Koraania tai toimii sen mukaisesti.4
Tietysti se, että Profeetta painotti näin paljon sanan pohtimista ja sen noudattamista, perustuu myös Allahin käskyyn Koraanissa itsessään:
'Olemme sinulle (Muhammed) antanut ylhäältä Pyhän Kirjan, joka on runsaaksi siunaukseksi, jotta he voisivat miettiä sen jakeita ja jotta ymmärtäväiset ottaisivat vaarin.'(38:29)
- Lausu (ja pohdi, etsi johdatusta ja noudata sitä käytännössä) vain Allahin itsensä tähden.
Lukemiseen ja lausumiseen liittyvät ohjeet
- Säilytä Koraania puhtaassa paikassa
- Noudata Allahin tahtoa, äläkä etsi maallista hyvää
- Keskity täydellisesti ja lopeta kaikki muu työskentely
- Puhdistaudu rituaalin mukaisesti ja istu puhtaalle alustalle
- Istu mieluiten kasvot qiblaan päin
- Ibn Masud luki Koraania moskeijassa polvistuen5
- Muista olla nöyrä, rauhallinen ja kunnioittava
- Aloita sanoilla ta'awwudh ...ja basmala (=bismillahi-r-rahmani-r-rahim)
- Lue riittävän kuuluvasti
- Pyydä Allahin siunausta lukiessasi jaetta, joka sisältää lupauksen ja pyydä Allahin apua lukiessasi jaetta, jossa on jokin uhkaus
- Toista tärkeitä jakeita useita kertoja
- Lausumisen päätyttyä sano sadaqa-llahu-l-azim ja päätä sanomalla du'a pyytäen Allahia ottamaan vastaan lukemasi
Lisäksi:
- Lue Koraania joka päivä
- Älä häiritse muita lukiessasi
- Lue joskus yksin, joskus taas ryhmässä (myös perheesi seurassa!)
- Vastaa, jos joku sanoo sinulle salam, kun olet lukemassa
- Keskeytä, kun kuulet adhanin
- Noudata sajda al-tilawaa
- Opettele ulkoa niin paljon kuin pystyt
Sajda al-Tilawa
Koraanissa on 14 tai 15 ayatia, jotka vaativat laskeutumaan maahan lukiessasi tai kuullessasi nämä ayatit. Niissä on mainittu, että Allahin palvelijat ja luodut kumartuvat Herransa edessä. Nämä ayatit ovat seuraavat:
7:206, 13:15, 16:49/50, 17:109, 19:58, 22:18, (22:77), 25:60, 27:25/26, 32:15, 38:24/25, 41:38, 53:62, 84:20/21, 96:19.
Sajda al-tilawa suoritetaan seuraavalla tavalla:
- Tee aikomus,niyya
- Asetu kasvot qiblaan päin (istuen tai seisten)
- Sano takbir
- Laskeutuessasi maahan kosketa maata varpailla, polvilla, kämmenillä, nenällä ja otsalla
- Sajda-vaiheessa lausu mitä tahansa Allahia ylistäviä sanoja, kuten esim: subhana rabbi-al-a'la tai muita vastaavia sanoja
- Nouse, sanoen takbir
Laskeutuminen maahan Koraanin lausumisen yhteydessä (sajda al-tilawa) ei ole mikään uusi käytäntö, vaan itsensä Profeetta Muhammedin käskemä ja noudattama:
Ibn Omar kirjoittaa: Kun Allahin Lähettiläs Koraania lausuessaan luki sajdan sisältävää suuraa ja heittäytyi maahan, kuten me myös heittäydyimme maahan hänen kanssaan (meitä oli hyvin paljon), jolloin me kaikki emme pystyneet löytämään paikkaa otsaamme varten (kun heittäydyimme itse maahan)6
KORAANIN LAUSUMINEN7
Aivan ensimmäinen Profeetta Muhammedin saama ilmoitus opasti häntä lausumaan Koraania:
'Lue julki Herrasi nimeen, ...' (96:1)
ja pian sen jälkeen Sura al-muzzammilissa hänen käsketään noudattaa tiettyä lausumistapaa, josta on siitä alkaen tullut yleisesti hyväksytty Koraanin lukemistapa muslimien keskuudessa:
'Ja lue selvästi ja tasaisesti Koraania!' (73:4)
Tämä Koraanin lukemistapa (tilawa) saavutetaan noudattamalla tajwid-sääntöjä.
Sana tajwid on johdettu arabian kielen kantasanasta 'jawwada', joka tarkoittaa 'parantumista' tai 'onnistumista'. Se tarkoittaa myös 'hyvän tekemistä'. Siihen sisältyy kaksi eri merkitystä:
- Korrekti ja selkeä ääntäminen Koraania lausuttaessa
- Keskivertonopeuden noudattaminen lausuttaessa
Tajwid ja Qira'a
Tietämys lausumisesta (ilm al-qira'a) pitää sisällään kolme päähaaraa, niistä toinen on tajwid:
- Tieto tajwidista eli korrekti ja selkeä ääntäminen
- Tieto eri lukutavoista (ks. qira'a-kohdassa)
- Tieto eri tavoista lausua Koraania, mm.
- hadr, eli lausuminen normaalilla puhenopeudella
- tartil eli hidas lausuminen esim. lukiessa tai tekstiä pohdittaessa
- tajwid tahqiq eli kuten tartil, mutta hyvin huolellisesti, opetus- tai oppimistarkoituksessa
- tajwid (tunnetaan myös nimellä tadwir), hadrin ja tartilin puolivälissä
Tajwidin merkitys
Koska tajwid on perustavaa laatua oleva osa qira'a koskevasta tietämyksestämme, sen tärkeys on ilmiselvää. Yksi sen suurimmista eduista on, että varsinainen tajwidia koskeva tietämys - jota ei ole vaikeaa hankkia - johtaa Koraanin oikeanlaiseen lausumiseen riippumatta siitä osaako Koraanin kieltä vai ei.
Pääsäännöt
Pääasiassa, ilm al-tajwid, tieto tajwidista, voidaan jakaa kahteen alalajiin:
- Eri kirjainten oikeanlainen ääntäminen eri kohdissa
- Vokaaleille eri tilanteissa annettu korrekti pituus ja painotus
Pääperiaatteista on tehty seuraavanlainen luonnos:
Nun Sakin ja Tanwin. Kirjainta nun yhdessä sukunin kanssa kutsutaan nimellä nun sakin esim. sanassa min, kun taas symboleja an, in ja un kutsutaan tanwiniksi, kuten esim. sanassa ghafurun.
Täydellinen assimilaatio
Kun ra tai lam kirjain tulee nun sakinin tai tanwinin jälkeen niin n-äänteen yhteydessä syntyy täydellinen assimilaatio (idgham) sitä seuraavan kirjaimen kanssa, esim. (mir-rabbihihim)
(wa lam yakul lahu kufuwan ahad)
Nasaali assimilaatio. Kun kirjaimia ya, nun, mim, waw, seuraa nun sakin tai tanwin, tapahtuu kirjaimen n-äänteelle nasaali-assimilaatio (idgham bi-l-ghunna) sitä seuraavan kirjaimen kanssa, esim:
(man-ya'mal)
(yaumaidhin-na'imatun)
(rasulun-min qabli)
(rahimun-wadud)
Tähän sääntöön on olemassa neljä poikkeusta, jossa nun sakin esiintyy sanan yhteydessä.
Korvaaminen. Nun sakinin tai tanwinin n-äänne, jota seuraa kirjain ba korvautuu (iqlab) m:llä, esim. (sami'um-basir)
Kaikki muut nun sakinia tai tanwinia seuraavat kirjaimet eivät mukaudu eivätkä mukauta muita, vaan ne äännetään selvästi (izhar).
Mim Sakin. Kirjain mimiä kutsutaan yhdessä sukun-kirjaimen kanssa min sakiniksi, kuten esim. seuraavassa sanassa .
Kun sitä seuraa joko sana ba tai mim, tapahtuu assimiloituminen m-äänteeksi, kuten esim.:
(wa ma hum-bi mu-minin)
(in kuntum-mu'minin)
Vahvistaminen. Seuraavat viisi kirjainta vaativat yhdessä sukun-kirjaimen kanssa jonkinlaista painotusta (qalqala) ääntämisessä: qaf, ta, dal, jim, ba, esim.
(subhana llah)
(kharajna)
(al-qadr)
(fitratun)
(khalaqna)
(Dal-kirjaimella, jolla on sukun ei ole qalqalaa, jos sitä seuraa kirjain ta tai ta.)
Vähäinen assimiloituminen. Nun sakin tai tanwin, joita seuraa yksi 15 alla mainitusta kirjaimesta kokee vähäisen assimilaation, esim.
kuntum
min thamarat
in ja'akum
'indahum
min dhikri
yanza'u
qaulan sadidan
min sha'a'iri llah
yansuru
mandud
kalimatin tayyiba
yanzuruna
infiru
min qablihim
man kana
Muut assimilaatiotapaukset. Ensimmäinen kirjain assimiloituu myös toiseen kirjaimeen, silloin kun ensimmäinen kirjain esiintyy sukunin kanssa, mikä käy ilmi alla olevista esimerkeistä:
qad tabayyana
athqalat da'awa
hammat ta'ifa
idh zalamtum
yalhath dhalik
nakhluqkum
qul-rabbi
Kirjain Lam. Kirjain lam äännetään kevyesti, kun sitä edeltää kirjain, jonka vokaali on kasra, esim. bismi-llah
Se äännetään voimakkaasti, kun sitä edeltää kirjain, jonka vokaali on fatha tai dhamma, esim. qul huwa-llahu ahad.
Kirjain Ra. Kirjain ra äännetään kevyesti yhdessä i-äänteen kanssa, esim. kun sitä edeltää joko kirjain, jonka vokaali on kasra tai ya sakin tai siinä itsessään on kasra sekä myös silloin kun tashdid esiintyy, esim.
absir
khabir
rizq
min sharri
Kirjain äännetään voimakkaasti, jos se on yhdessä a- tai u-äänteiden kanssa, eli kun siinä on fatha tai dhamma ilman tashdidiä tai sen kanssa, tai jos siinä on sukun.:
arada llahu
barqun
laisa-l-birra
Pidentyminen. Kolme vokaalia alif, waw ja ya pidentyvät (madd) eri tavalla riippuen niiden paikasta sanassa. Pidentymisen astetta voidaan mitata 'yhdellä alifilla', joka on normaali pituus äännettäessä kirjainta alif.
Luonnollinen pidentyminen. (madd tab'i). Vokaali luetaan kahden alifin pituisena, esim. maaliki yaumi-diin.
Sukun-pidentyminen. (madd al-'arid li-sukun). Näin tapahtuu, kun vokaali on sanan toiseksi viimeisenä kirjaimena ja tämän sanan ääntämisen jälkeen pidetään tauko. Tässä tapauksessa kirjainta pidennetään kahden tai usemman alifin verran, esim.
wa llahu 'alimun-bi-zzalimin
Hamzan pidentyminen. (madd al-hamz). Tällaisia pidentymistyyppejä on kahdenlaisia. Ensimmäinen esiintyy silloin, kun sana loppuu vokaaliin ja seuraava sana alkaa hamzalla. Vokaaliäänteen vaadittu pituus voi olla kahdesta kuuteen alifiin, esim.
wa idha aradna
Toinen hamza-tapaus esiintyy sanan sisällä vokaalin jälkeen, esim.
al-mala'ika
Pakollinen pidentyminen. (madd lazim). Tällä tarkoitetaan minkä tahansa vokaalin pidentymistä, jota seuraa kirjain, jossa on sukun tai tashdid. Sen pituus voi olla esim. kaksi alifia, esim.
qaf wa-l-qur'ani-l-majid
al-haqqa
Tekstin lukemista ohjaavat merkit. Useimmissa Koraanin painetuissa kappaleissa on joukko lisämerkkejä, jotka tajwid-sääntöjen ohella auttavat oikean lausumistavan löytämisessä. Kaksi tärkeintä näistä ovat:
lam alif ei taukoa
mim tauko
Näiden symbolien merkitykset ovat seuraavanlaisia:
Pysähdys
ayan lopun merkki
waqf lazim, pakollinen pysähtyminen; lukemisen jatkaminen muuttaisi merkitystä, esim. Suura 2:8-9:
'He tahtovat pettää Jumalaa ja niitä jotka uskovat, mutta he eivät petä ketään muuta kuin itseään.'
Ilman pysähdystä tämä tarkoittaisi, että uskovaiset pettäisivät Jumalaa
qif, tauko
Pysähdys suositeltava
waqf al-mutlaq, lauseen tai ajatuksen lopussa
waqf al-ja'iz, sallittu ja suositeltava pysähdys
Tauko
sakta, lyhyt tauko, lyhyempi kuin hengitystauko
pidempi tauko, ei kuitenkaan hengitystauko
Ei pysähdystä
la yuqafu - rivin keskellä eli ei saa pysähtyä, ayan lopus sa vapaaehtoinen tauon poisjättäminen
Tauon poisjättämistä suositellaan.
waqf al-mujawwaz
sali, liittymäkohta
waqf al-murakhkas; sallittu pysähtyminen, jos on pakko vetää henkeä
Tällaisen pysähdyksen jälkeen vaaditaan edellisen pysähdyksen toistamista.
Muut merkit.
kadhalik, kuten edellä eli tee niin kuin edellisessä merkissä sanotaan
qad qila, on sanottu että pysähtyminen on valinnaista
quila la, on sanottu että on mahdollista jättää pysähtymättä
noudata vain joko ensimmäistä tai toista merkkiä, esim. Suura 2:2
jos esiintyy useampia kuin yksi merkki tavallisesti suositellaan ylimpänä olevaa
aqf al-ghufran;tässä olisi ansiokasta pysähtyä
waqf al-munazzal tai waqf jibril, kertoman mukaan enkeli Gabriel piti tässä tauon
waqf al-nabi, tässä kerrotaan Profeetan pitäneen tauon
ruku
hizb (ks. 'Tekstin jaottelu')
juz
manzil
sajda (ks. Koraaniin liittyvät ohjeet')
KORAANIN ULKOAOPPIMINEN
Koraanin ulkoaopettelu (hifz, tahfiz) oli varhaisin keino välittää tekstiä8 eteenpäin ja muslimit harjoittivat tätä välitysmuotoa siitä alkaen kuin ilmoitukset alkoivat. Koraani on mahdollisesti ainoa kirja ihmiskunnan historiassa, jonka välittämisessä suullisella perinteellä on ainutlaatuisen merkittävä osuus, ja jonka voidaan osoittaa olevan lähtöisin itse Profeetta Muhammedista. Monet muslimit, jotka tunnetaan nimellä hafiz (mon. huffaz) ovat opetelleet ulkoa koko Koraanin, mutta myös jokaisen muslimin velvollisuus on opetella Koraania ulkoa niin paljon, kuin kykenee. Ibn Abbas kertoo Allahin lähettilään sanoneen:
'Se, jonka sydämessä ei ole tilaa Koraanille, on kuin au tio talo'.9
Ennen Koraanin ulkoa muistaminen oli kaiken muslimeille annetun opetuksen perustana, mutta nykyään sitä painotetaan vähemmän, koska muslimien koulutussuunnitelmat ovat muuttuneet. Kuitenkin Koraanin osien ulkolukua vaaditaan yhä kaikilta muslimeilta, ennen kaikkea seuraavista syistä:
- Ulkoaopettelu oli Profeetan sunna, jota seuralaiset, tabi'unit ja kaikki hurskaat muslimit noudattivat
- Eri kappaleiden ulkoalukemista vaaditaan rukousten oikeassa suorittamisessa
- Ulkoaopetellut kappaleet ovat hyödyllisiä käytännön da'wa-työssä
- Koraanin ulkoaopettelu ja toistaminen johtaa suurempaan tietoisuuteen Allahista ja hänen sanomastaan, jolloin ne jäävät paremmin mieleen
- Ahkamin kappaleiden muistaminen johtaa Koraanin syvällisempään ymmärtämiseen ja syvempään uskoon Koraanin sanomaan
- Ulkoluku johtaa Koraanin syvällisempään ymmärtämiseen ja syvempään uskoon Koraanin sanomaan
Kuinka Koraanin eri kappaleet voidaan oppia ulkoa
Seuraavien käytännöllisten ehdotusten tarkoituksena on auttaa oppimaan ulkoa yhä enemmän Pyhän Koraanin kappaleita:
- Tee ulkoaoppimisesta osa päivärutiiniasi. Harrasta sitä vähän kerrallaan, mutta säännöllisesti
- Valitse kappale, jolla on sinulle erityistä merkitystä. Älä valitse kovin pitkää kappaletta
- Lue valitsemasi kappale ääneen muutamia kertoja
- Kirjoita valitsemasi kappale paperille
- Opettele se ulkoa
- Lue se ääneen muistisi varassa
- Pyydä jotakuta lukemaan se sinulle mushafista
- Kirjoita hänen sanelunsa mukaan
- Lausu se osa siitä rukouksissasi
- Kun olet opetellut ulkoa osan, toista se useissa tilanteissa (kuten esim. rukouksissa jne.), jolloin se painuu syvemmälle mieleesi
- Valitse toinen kappale ja tee samoin
LEVYINÄ, NAUHOINA TAI KASETTEINA SAATAVILLA OLEVA KORAANI
Apuneuvoja maallikoille
Koska Koraanin nykyinen versio on tietyssä mielessä käytännössä standardisoitunut, etenkin mitä tulee sen kirjalliseen muotoon painettujen kappaleiden jakelun myötä, myös lausutun Koraanin tulisi tekniikan edistymisen myötä kehittyä samansuuntaisesti. Lausuttua Koraania onkin levytetty kappaleittain 1920-luvusta alkaen. Nykyään sekä nauhoitus- että äänentoistolaitteet ovat tekniikaltaan hyvin kehittyneitä ja niitä on myös laajalti saatavilla (levysoittimia, nauhureita jne.). Vielä tärkeämpää on, että radiolähetykset ovat saavuttaneet käytännöllisesti katsoen jokaisen maailman kolkan ja Koraanin lausuminen nauhoitusten kautta, ei siis aina suorana lähetyksenä, saavuttaa monien kuulijoiden korvat ja mielen. Nykypäivän opiskelijat voivat opetella ulkoa osia Koraanista nauhoitteiden avulla. Hyöty on ilmeinen myös vähemmän koulutusta saaneille: lausuttu Koraani on nykyään saatavilla missä tahansa, milloin tahansa ja ilman hafizin läsnäoloa.
Tutkijoille koituvat ongelmat
Nauhoituksista on paitsi hyötyä myös ongelmia: Koraanista on saatavilla useita eri lausumistapoja (seitsemän ahrufia), mutta luonnollisesti nauhoitus kykenee esittämään vain yhden useasta hyväksytystä lukutavasta.
Tällä hetkellä nauhoitettuna versiona on saatavilla ns. Hafsin lukutapa, josta on tullut erittäin suosittu ja laajalle levinnyt, kun taas muut lukutavat, esim. pohjoisafrikkalainen tyyli (Warsh) on siirtynyt - ainakin yleisön tietoisuudessa - jossain määrin taka-alalle.
Egyptissä on tosin suunniteltu Koraanin lausumisen äänittämistä myös muilla hyväksytyillä lukutavoilla. Toistaiseksi ei ole tietoa, kuinka pitkällä tämän toteuttaminen on.10
Tunnetuimmat lausujat
Tällä hetkellä Koraanista on saatavilla useita versioita kaseteilla, joista tunnetuimpia ovat seuraavat:
Sheikh Abd Adbullah al-Khayyat, 22 kasettia (nopea)
- Sheikh Mahmud Khalil, al-Husari, 22 kasettia (keskitason vauhti, sopii hyvin oppimistarkoituksiin)
- Sheikh Abd al-Basit Abd al-Samad, 44 kasettia (hidas)
Parhaiten tunnettu naispuolinen lukija lienee indonesialainen Nur Asiah Djamil.
Koraanin lausumiskilpailut
Kaikkialla muslimimaissa järjestetään kilpailuja, joihin osallistuu useita Koraanin lausujia. Nämä ovat olleet erityisen suosittuja Malesiassa, jossa kilpailut ovat olleet jokavuotinen tapahtuma Ramadanin aikana vuodesta 1961 alkaen. Kilpailuihin osallistuu parhaita lausujia lähistöltä ja muista maista ja he lausuvat Koraania julkisesti. Vaikka kilpailun järjestämisidea ei ole kovin sopiva Koraanin lausumiseen, ohjelma auttaa kuitenkin jossain määrin tekemään Koraanin lausumisesta kansantajuisemman.
Saudi-Arabiassa on viime aikoina yritetty myös antaa Koraanin lausujille ja ulkoaopettelijoille rahapalkkioita, mutta tämä tulee nähdä yhtenä epäonnistuneimmista ideoista pyrittäessä elvyttämään Koraanin lausumisen alalla vallitsevaa taantumista. Todennäköisesti tämä johtuu lisäksi muslimimaissa tapahtuneen koulutusjärjestelmien länsimaistumisesta, jolloin Koraanin ulkoaopettelemista ja sen lausumista ei ole enää pidetty kovin tärkeänä.
MITEN KORAANIA TULISI TUTKIA
Koraanin asettamat vaatimukset jokaiselle muslimille voidaan esittää yhteenvetona seuraavasti:11
- Muslimin tulee uskoa Koraaniin
- Hänen tulee lukea sitä
- Hänen tulee ymmärtää sitä
- Hänen tulee noudattaa sen opetuksia
- Hänen tulee välittää muille sen opetuksia
On ilmeistä, että mahdollisesti vain yksi näistä vaatimuksesta voisi täyttyä ilman että Koraania ymmärtää ja Koraanin oikeanlainen ymmärtäminen saavutetaan sen tutkimisen ja opiskelun tuloksena.
Lue ja pohdi
Koraanissa itsessään painotetaan, että pelkkä lukeminen tai lausuminen ei vielä riitä. Luettua tekstiä tulee pohtia ja toimia sen mukaisesti, jotta Koraanille tehtäisiin oikeutta:
'Olemme sinulle (Muhammed) antanut ylhäältä Pyhän Kirjan, joka on runsaaksi siunaukseksi, jotta he voisivat miettiä sen jakeet ja jotta ymmärtäväiset ottaisivat vaarin.' (38:29)
'Eivätkö he siis tutkiskele Koraania? Eivät heidän sydämensä ovat lukitut?" (47:24; ks. myös 4:82, 23:68)
Vastaavasti myös Profeetta itse neuvoi muslimeja lausumaan Koraania ja samalla pohtimaan sitä:
'Te, jotka uskotte Koraaniin, älkää tehkö siitä pään alusta, vaan lausukaa sitä oikealla tavalla päivin öin ja lausukaa sitä kansantajuisella tavalla. Ääntäkää sanat oi kein ja mitä tahansa Koraanissa onkaan sanottu, miettikää sitä yhä uudelleen, jotta voisitte löytää siitä johdatuk sen ja menestyisitte. Älkää ajatelko maallisen hyvän an saitsemista, vaan lausukaa Koraania vain noudattaaksenne Jumalan tahtoa.12
Mikä lähestymistapa?
Jotta Koraania opittaisiin ymmärtämään oikealla tavalla, tarvitaan oikeanlainen lähestymistapa. K. Murad on tehnyt selkeän yhteenvedon siitä, kuinka Koraania tulisi lähestyä mietiskely- ja opiskelutarkoituksessa. Hänen kirjoituksensa The Way to the Qur'an13 on erittäin suositeltava. Tässä on esitetty lyhyt tiivistelmä sen sisältämistä pääpiirteistä:
Noudattakaa perustana olevia sääntöjä, jotta osaisitte tutkia Koraania hedelmällisellä tavalla:
- Olkaa täysin vakuuttuneita siitä, että luette Allahin ilmoituksia
- Lukekaa tekstiä ja pyrkikää löytämään siitä nimenomaan Allahin tahto
- Hyväksykää johdatus täydellisenä ja kokonaisuudessaan
- Muokatkaa itseänne johdatuksen mukaan
- Etsikää suojaa Allahilta, etsikää Hänen apuaan opiskelussa, ylistäkää ja kiittäkää Allahia Hänen Koraanin kautta antamastaan siunauksesta
Lujittakaa ja pitäkää yllä Allahin 'läsnäoloa sydämessänne':
- Muistakaa, että Allah on aina läsnä
- Tuntekaa kuin kuulisitteKoraanin suoraan Allahilta
- Tuntekaa kuin Koraani puhuttelisi juuri teitä
- Noudattakaa oikeaa asentoa ja puhdistakaa itsenne sisäisesti ja ulkoisesti
Pohtikaa Koraanin sanomaa ja pyrkikää ymmärtämään sitä:
- Pitäkää jokaista ayaa myös nykyhetkeen liittyvänä, ei vain menneisyyteen kuuluvana
- Lukekaa läpi koko Koraani (käyttäen käännöstä mikäli tarpeellista) saadaksenne siitä yleiskuvan
- Välttäkää pitkien kommentaarien lukemista opintojenne alkuvaiheessa
- Opetelkaa Koraanin kieli
- Pohtikaa syvällisesti mitä luette ja lausukaa sitä hitaalla, hillityllä tavalla (tartil)
Pyrkikää opinnoissanne syvälliseen sisäiseen osallistumiseen:
- Muistakaa kuinka Profeetta ja hänen seuralaisensa reagoivat Koraaniin
- Suhtautukaa jokaiseen osaan ikään kuin se olisi osoitettu juuri teille
- Kehittäkää sisäisesti mielessänne vastaus ayatiin ja ilmaiskaa se ylistämällä Allahia, etsien Hänen armahdustaan, jne.
Pyrkikää elämään Koraanin opetusten mukaisesti, koska se on Allahin johdatusta ihmiskunnalle. Tällä tavoin pääsette lähemmäksi Koraania ja pystytte oivaltamaan sen syvimmän merkityksen. Jotta voisitte saada tietoa Koraanin soveltamistavoista, noudattakaa jokapäiväisessä elämässänne Profeetta Muhammedin tapoja, jota Aisha, hänen vaimonsa, kuvaili 'elävänä Koraanina'. Lausukaa myös Koraania päivittäin ja opetelkaa ulkoa niin paljon kun pystytte.
Myös Abul A'la Mawdudi14 on antanut muutamia hyödyllisiä neuvoja Koraanin opiskelua varten niille, jotka etsivät johdatusta Allahin Kirjasta:
- Lukekaa Koraania avoimin mielin ilman ennakkoluuloja ja -käsityksiä, sillä muutoin luette vain omia käsityksiänne kirjasta
- Lukekaa kirja useammin kuin kerran saadaksenne syvällisemmän käsityksen siitä
- Kirjoittakaa ylös kaikki ne kysymykset, jotka tulevat Teille mieleen kun luette kirjaa ja kirjoittakaa myös vastaukset niihin, sillä saatatte törmätä niihin Koraanin muissa osissa jatkaessanne lukemista
- Lukiessanne pohtikaa erityisesti, minkälaista elämäntapaa Koraani teille ehdottaa
- Ryhtykää näiden asiaan johdattavien lukukertojen jälkeen yksityiskohtaisempaan Koraanin opiskeluun ja tutkikaa islamin eri aspekteja ja kuinka niitä voitaisiin soveltaa
- Älkää unohtako, että todellinen avain Koraanin ymmärtämiseen on sen sanoman toteuttaminen käytännössä
' ... kaikista näistä ohjeista huolimatta Koraanin inspiroivaan henkeen ei saa otetta ellei lukija käytännössä myös ryhdy toteuttamaan työtä sen kutsumuksen suorittamiseksi, jota varten Koraani ilmoitettiin... Myöskään sen sisältämiä totuuksia ei voida ymmärtää pelkällä sanojen toistamisella. Tämän vuoksi jokaisen tulisi itse aktiivisesti osallistua uskon ja epäuskon, islamin ja ei-islamin, totuuden ja vääryyden välillä vallitsevan ristiriidan ratkaisemiseksi.'15
Kuvat 1-8
Kuva 1 Jabal al-nur (Valon vuori) lähellä Mekkaa, jossa sijaitsee Hiran luola, jossa Profeetta sai ensimmäisen ilmoituksen (Suura 96:1-5) Ks.s.24
Kuva 2 Kopio Pyhästä Koraanista kalifi 'Uthmanin ajalta. Kirjaa säilytetään Istanbulin Topkapi museossa. Ks.s.62
Kuva 3 Sivu Pyhän Koraanin kopiosta kalifi 'Uthmanin ajalta. Kirjaa säilytetään Tashkentissa (Suura 2:7-10; osaa vasemmasta marginaalista ei ole jäljennetty. Ota esiin oma Koraanisi ja vertaa!) Ks. s.63
Kuva 4 Toinen sivu Tashkentissa säilytetystä kalifi 'Uthmanin ajalta peräisin olevasta Pyhästä Koraanista (Suura 7:86-87; ota oma Koraanisi esiin ja vertaa!) Ks.s.63
Kuva 5 Osa Koraanin käsikirjoituksesta, joka on tehty ns. kufi-kirjoituksella, jossa on myös vanhanmalliset tashkil (vokaalimerkit) (Suura 26:210-11) Ks. s. 58
Kuva 6 Kaksi sivua vanhasta Koraanin käsikirjoituksesta, joka on peräisin 2./8. vuosisadalta. Siinä on muutamia vokaalimerkkejä ja siihen on myös merkitty jakeiden loput (esim. jakeen 37 jälkeen) sekä rukun loppukohta (esim. jakeen 40 jälkeen) (Suura 24:32-36, 37-44). Ks. s. 61
Kuva 7 Sivu Pohjois-Afrikassa painetusta Koraanista maghribi-kirjoituksella. Tekstissä on Warshin lukutavan mukaiset vokaalimerkit. (Suura 2:4-15) Ks. s.119
Kuva 8 Sivu Jordaniassa painetusta Koraanista. Tekstin vokaalimerkit noudattavat Hafsin lukutapaa (Suura 2:5-13) Ks.s.119
LÄHDEVIITTEET
LUKU 1
1 Kysymys siitä, kuinka paha tuli maailmaan, on askarruttanut useita vilpittömiä totuuden etsijöitä. Koraanin antama vastaus on yksinkertainen, mutta silti vakuuttava, jos sitä tarkastellaan koko inhmillisen kulttuurin historian ja tämänhetkisen todistusaineiston taustaa vasten. Kaiken pahan alku ja juuri tässä maailmassa oli tottelemattomuus Jumalan edessä, joka seurasi siitä uskomuksesta, että joku toinen olisi toista parempi. Tästä uskomuksesta juontaa juurensa toisten ihmisten sortaminen, syrjintä, rikokset ja kaikki muu paha, joka vallitsee nykypäivänä. Koetinkivi on kuuliaisuudessa Jumalalle, sillä Jumalan, kaikkivaltiaan, edessä kaikki luontokappaleet ovat tasa-arvoisia. Suura al-a'rafissa kerrotaan, että Jumala pyysi kaikkia enkeleitä kumartamaan Aatamille, ensimmäiselle ihmiselle. Enkelit tottelivat ja noudattivat Jumalan tahtoa, paitsi Iblis. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän vastusti Jumalan tahtoa, hän vastasi: 'ana khairun minhu' . Minä (Iblis) olen parempi kuin hän (Aadam); Sinä olet luonut minut tulesta, mutta hänet Sinä olet luonut savesta' (7:12). Tämä oli kaiken pahan alku, sillä Iblis piti tämän jälkeen velvollisuutenaan yllyttää ihmisiä toimimaan vastoin Jumalan tahtoa.
2 Teoksessa käytetään pohjana seuraavia Pyhän Koraanin englanninkielisiä käännöksiä: A. Yusuf Ali (Ali, Abdullah Yusuf: The Glorious Qur'an: Text, Translation and Commentary. Leicester, 1978) ja M. Pickthall, Mohammed Marmaduke: The Meaning of the Glorious Koran, New York, 1963).
3 Joidenkin mielestä koko suura 87 on viittausta ensimmäiseen ilmoitusten kirjaan, vaikka toisten mielestä on varsinaisesti tarkoitettu vain edellä muutamia lainattuja jakeita. Ks. mukhtasar tafsir Ibn Kathir, Beirut, 1402/1981, Vol.3, s.631. Toinen viittaus Mooseksen ja Abrahamin suhufiin esiintyy suurassa 53:36.
4 Suura 17:93.
5 Suura 75:18: 17:46.
6 Suura 17:82.
7 Yksityiskohtaisempaa tietoa hadithastä ks. A'zami, Muhammad Mustafa: Studies in Hadith Methodology and Literature, Indianapolis, 1977.
8 Suura 12:101.
9 Ykstyiskoistahta tietoa hadithista ks. Imam al-Shafi'i kitab al-risala, erityisesti sivut 28-9 tai Khadduri Majid, Islamic Jurisprudence, Shafi'i's Risala, Baltimore, 1961, kappale 5, erityisesti sivut 121-2.
10 Sabuni, tibyan, s.52.
11 Ks. esim. Forty Hadith Qudsi (Ibrahim Izzuddin ja Davis Johnson-Davies,Beirut, Damascus 1980), joka toimii johdatuksena aiheeseen ja jossa on valikoituja näytetekstejä.
12 ibid., nro 30.
13 Sna, jota tässä s ääytetään johdatuksesta on hudan.
14 al-itqan fi 'ulum al-qur'an, Beirut, 1973, Vol.I s 39-40.
13 hadithien engl. käännökset ovat, ellei muuta ole ilmoitettu, Khan, Muhammed Muhsinin teoksesta: The Translation of the Meanings of Sahih al-Bukhari, 9 osaa, Istanbul 1978 ja Siddiqui; Abdul Hamid: Sahiih Muslim, 4 osaa, Lahore, 1978
16 Bukhari, I, nro 3, VI, nro. 478; Muslim I, nro. 301.
17 Bukhari, I, nro. 2.
18 Ks. Suyuti, itqan, s.23-4.
19 Bukhari, I, numeron 3 loppuosa.
20 Suyuti, itqan,I, s.24.
21 ibid.
22 Kamal, Ahmad 'Adil: 'ulum al-qur'an, Cairo, 1974, s.18.
23 Sabuni, tibyan, s.18-9.
LUKU 2
1 Guillaume, E :The Life of Muhammed (lyh. Ibn Hisham) London, 1955, s.141-2; Ibn Hisham: Sirat al-Nabi, Cairo, I, 206
2 Sirat.. / Ibn Hisham, ibid
3 Bukhari, VI, nro 546
4 Bukhari, VI, nro 106
5 Ibn Hisham. s. 199
6 Iqtan, I, s. 124
7 Bukhari, VI, No.521.
8 Bukhari, VI, No.525.
9 Ks. jäljempää, Koraani kokoelmista Abu Bakrin aikana.
10 Itqan, I, s.41.
11 Bukhari, VI, No. 478.
12 Tabaqat Ibn Sa'd, II (2), s.19
13 Ibn Hisham, sivut 156-7.
14 M.M. A'zami, mainitsee kirjassaan Kuttab al-Nabi (Beirut, 1393/1974) 48 henkilöä, jotka kirjoittivat Profeetalle.
15 Bukhari, VI, No. 512; myös VI, No. 116-18.
16 Suyuti, itqan, I, s.58.
17 Hamidullah, M.: Sahifa Hammam ibn Munabbih, Pariisi, 1979, s.64.
18 MuwattaÇ, No.462.
19 MuwattaÇ, Arabic, s. 204.
20 ibid.
21 Muslim, III No.4609, myös 4607, 4608; Bukhari, IV, No.233.
22 Muslim, III, No. 4609.
23 toisin sanoen he tiesivät, että muslimit kuljettivat kirjoitettua Koraania, Bukhari, IV, s.146, Kpl 129.
24 Ibn Hisham, s.651.
25 Itqan, I, s 99; Salih, s.69.
26 Jeffery, A.: Materials for the history of the text of the Qur'an (sisäl.Ibn Abi Dawudin Kitab al-masahif, Leiden, 1937, s.31.
27 Bukhari, VI. No. 60.
28 Bukhari, II, No.16.
29 Robson, J.Mishkat al Masabih, Lahore, 1963, I, s 172-3, Tabrizi: Mishkat al-masabit, Beirut, 1961, I, No.842.
30 Bukhari, VI, No.520, kts myös 518, 519.
31 Suyuti, itqan, s.58
32 Bukhari,Vi,No.201.
33 Suyuti, itqan,I,s.62.
34 Katso Dodge, B..: The Fihrist of al-Nadim, New York, 1970 (s.53-63).
35 Katso Ibn Abi Dawud: Masahif, s.14. Ansari, M.: The Qur'anic Foundations and Structure of Muslim Society, Karachi, 1973, joka nojautuu moniin lähteisiin, mainitsee (I, s.76, huomautus 2) että Profeetan elinaikana oli ainakin 15 kirjoitettua Koraanin kopiota. Yllämainittujen lisäksi hän mainitsee seuraavat: Abu Bakr, Uthman, Mu'adh b.Jabal, Abu Darda, Abu Ayyub Ansari, 'Ubada b.al-Samit, Tamin Dari. Tämä tekee yhteensä 23 kirjoitettua Koraanin kopiota Profeetan elinaikana.
36 Rahimuddin, M.: Muwatta Imam Malik, Lahore, 1980, No. 307, 308; Malik b. Anas: al-muwatta', Kairo, n.d.,s.105.
37 Yksityiskohtaisemmin Ibn Abi Dawud, kts myös fihrist ja itqan.
38 Fihrist, I s 57-8.
39 Fihrist, I, s.53-7.
40 Fihrist, I, s.57.
41 Itqan, I. 65; Ibn Abi Dawud, masahif, s 180-1; mm. Nöldeke, T. : Geschichte des Qorans, Leipzig, 1903-38, II, s. 33-8. Ensimmäinen ns. suura, jonka otsikkona on al-khal (ero), on käännetty seuraavasti: 'Oi Allah, etsimme Sinun apuasi ja pyydämme Sinun armahdustasi, ja rukoilemme Sinua, emmekä millään lailla epäile Sinua. Pysyttelemme erossa ja hylkäämme ne, jotka tekevät syntiä Sinua vastaan.'
Toinen ns. suura, jonka otsikkona on al-hafd (kiiruhtaminen) käännetään seuraavasti: ' Oi Allah, me jumaloimme Sinua ja rukoilemme ja polvistumme Sinun edessäsi. Me juoksemme Sinun luoksesi ja kiiruhdamme palvelemaan Sinua. Toivomme Sinun armahtavan meitä ja pelkäämme rangaistustasi. Rangaistuksesi saavuttaa varmasti epäuskoiset.'
Ilmeisesti nämä kaksi osaa muodostavat ns. qunutin eli lisäyksen, jonka Profeetta joskus luki aamurukouksessa tai witr-rukouksessa luettuaan ensin Koraanin suuria. Totta onkin, että ne muistuttavat joitain osia qunutista, joista kerrotaan hadith-kokoelmassa. Katso: Nawawi, al-adhkar, Kairo, 1955, s 57-8.
Erillinen ylimääräinen ns. aya taas on käännetty seuraavasti: 'Jos Aadamin pojalle olisi annettu rikkauksia täynnä oleva laakso, hän olisi himoinnut toista samanlaista, ja jos hänelle olisi annettu kaksi rikkauksia täynnä olevaa laaksoa, hän olisi varmasti pyytänyt saavansa myös kolmannen. Mikään ei tyydytä Aadamin pojan ruokahalua paitsi tomu, mutta Allah antaa anteeksi sille, joka on katuvainen.'
Tämän tekstin tiedetään olevan Profeetan hadith. Ks. Bukhari, VIII, No 444-47. Ibn Abbasin (No. 445) ja Ubayn (No. 446) mukaan tekstiä luultiin jossain vaiheessa osaksi Koraania. Kuitenkin Ubay itse selitti, että sen jälkeen kun Suura 102:1 oli ilmoitettu, he (eli sahaba) eivät enää pitäneet mainittua tekstiä osana Koraania. Ks. Bukhari, VIII, No. 446. Ubayn selityksestä käy toisaalta ilmi, että sahaba (Seuralaiset) olivat yleensä yhtä mieltä siitä, mikä osa kuului Koraaniin ja mikä ei, sen jälkeen kun ilmoitukset olivat lakanneet, ja jos esimerkiksi tämä hadith oli otettu mukaan Ubayn mushafiin, se oli tarkoitettu vain hänen henkilökohtaiseen käyttöönsä, toisin sanoen oli se hänen omassa yksityisessä muistikirjassaan, jossa hän ei aina tehnyt eroa sen välillä, mikä kuului Koraaniin ja mikä taas oli osa hadithia, koska muistikirja ei ollut tarkoitettu yleiseen käyttöön ja hän tiesi itse hyvin, miten käyttää omia muistiinpanojaan. Sama pätee muihin Koraanin kopioihin, joita eräillä seuralaisilla oli omaa henkilökohtaista käyttöään varten. Myös ne henkilöt, jotka välittivät eteenpäin raportteja kannattajilla olevista Koraanin kopioista, kertoivat lähinnä vain niistä eroavuuksista, joita niissä oli heidän saamansa aineiston perusteella (esim. Bukharin hadith VIII, no 446: 'Ubay luuli alkuvaiheessa tämän lauseen olevan osa Koraania'). Kuitenkaan varsinaiset käsikirjoitukset seuralaisten Koraanin kopioista eivät ole säilyneet meidän päiviimme asti, koska kaikki olivat yhtä mieltä 'Uthmanin kokoamien, kirjoitettavaksi ja yleiseen käyttöön jaettavaksi tarkoitettujen kopioiden oikeellisuudesta ja paikkansa pitävyydestä. Tämän vuoksi heidän omat henkilökohtaiset muistikirjansa osoittautuivat vanhentuneiksi ja ne tuhottiin.
42 Fihrist, I, s. 58-60.
43 otettu esimerkiksi asian havainnollistamiseksi.
44 I, s.65; Ibn Abi Dawud, masahif, s.193.
45 I, s.65; Ibn Abi Dawud, masahif, s.210.
46 ibid., s.208.
47 ibid., s25
48 ibid., s.195.
49 ibid., s.113.
50 ibid., s.180.
51 ibid., s222.
52 Muwatta' Malik; Jeffery, s.214.
53 Jeffery, s.122.
54 Jeffery, s.196.
55 Ibn Abi Dawud, s.12; Salih, S.: Mabahith fi 'ulum al-qur'an, Beirut, 1964, s.83.
56 Ks. myös seitsemän lukutapaa ja qira'at (myöh. tässä kirjassa)
57 Bukhari, VI, No. 510.
58 Ibn Abi Dawudin (117-8) mukaan al-Hajjajin aikana siihen tehtiin 11 muutosta, esim. 5:48 shari 'atan wa minhajan' muutettiin muotoon shir'atan wa minhajan; 12:45 ana atikum bi-ta 'wihili muutettiin muotoon ana unbbi 'ukum bi-ta'wihili. Nämä olivat Ibn Abi Dawudin mukaan virheitä, jotka tehtiin 'Uthmanin kopioiden valmistusvaiheessa (ss. 37-49). Ensimmäinen versio jakeesta 12:45 oli Ubayn (ibid, s.138) ja Ibn Mas'udin (ibid., s.39) lukutavan mukainen.
59 Ks. Suyuti, History of the Caliphs, englanninkielielinen käännös H.S.Jarret, Baptist Mission Press, Calcutta, 1881, s.177.
LUKU 3
1 Yagut kertoo kirjassaan Irshad, että al-Hajjaj b.Yusuf luki itse kerran Koraanin kohdan ahabba (9:24) virheellisesti ahabbuÌksi, kts G.d.Q, III, 124, huom. 6
2 Ks. myös fihrist, I, s.87-8.
3 Huges, T.P.: A Dictionary of Islam, London, 1895, s.687.
4 Abbott, N.: The Rise of the North-Arabic Script and its Koranic Development, Chigago, 1939, s. 39.
5 N. Abbott on seuraavaa mieltä asiasta: "Emme enää voi piirtää selvää rajaviivaa niiden käsikirjoitusten välille, joita yleisesti kutsutaan nimellä Kufi- ja Naskhi -käsikirjoitukset, emmekä voi pitää jälkimmäistä edellisestä kehittyneenä. Tämä ... joudutaan nyt tunnustamaan yleisemmälläkin tasolla. Lähteemme osoittavat, että työn alla oli samanaikaisesti kaksi eri versiota, molemmat luonnollista alkuperää.' (Abbott, op.cit. s.16) Katso kuvia 5 ja 6.
6 Lisäesimerkkejä on esim. Kamalin teoksessa, op.cit. ss.47-9; luettelon näistä erikoispiirteistä on laatinut M. Hamidullah: 'Koraanin tekstin sisältämiä oikeinkirjoitukseen liittyviä erikoisuuksia.', Islamic Order-kirjassa, 3 (4), 1981, pp.72-86.
7 Lings, M. and Y.H.Safadi: The Qur'an, London 1976, No.1A. Kts myös kuva 6.
8 Grohman, A.: 'Die Entstehung des Koran und die ältesten Koran-Handschriffen' teoksessa Bustan 1961, s.33-8.
9 Makhdum, I.: Tarikh al-mushaf al-'Uthmani fi Tashqand, Taskent 1391/1971, s.17.
10 GdQ, III,6 huomautus 1.
11 GdQ, III, 6,huomautus 1.
12 Salih,op.cit.s.87.
13 ibid., s.88.
14 ibid., s.89; Muir kirjoittaa 'The Mameluke Dynasties' -teoksessaan myöskin, että tämä käsikirjoitus paloi Damaskuksessa vuonna 1893; ks. Abbott, op.cit. p.51.
15 Kamal, op.cit., s.56.
16 Israel, Fred L. (toim.) Major Peace Treaties of Modern History, New York, Chelsea House Pub.. Vol II, s.1418.
17 Kairolaisessa aikakauslehdessä julkaistiin vuonna 1938 samansisältöinen tieto tästä kopiosta (Makhdum, op.cit. p. 19). Yllättävää on, että alan perusteos Geschichte des Qorans, jonka kolmas osa julkaistiin Saksassa vuonna 1938 eli paljon Versaillesin rauhansopimuksen jälkeen ja jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti 'Uthmanin Koraanista ja sen vanhoista käsikirjoituksista, ei millään lailla viittaa tähän tapahtumaan. Myös History of the Mushaf of Uthman in Tashkent-teoksen kirjoittaja ilmoittaa, ettei hän tiedä miten suhtautua tähän tietoon.
18 Ibn Sa'd: al-tabaqat al-kubra, Kairo, n.d. Vol.III(1)s.51-2.
19 Makhdum, op.cit.s22ff.
20 The Muslim World, Vol.30 (1940), s. 357-8.
21 Attar, D.: Mujaz 'Ulum al-qur'an, Beirut 1399/1979, s.116
22 Grohmann, op.cit., s.38; Exhibitions in the British Library, London.
23 Al-Coranus, lex islamitica Muhammedis, Officina Schultzio-Schilleriana, Hamburg, 1694; Exhibition No. 22.
24 Blachère, R.: Introduction au Coran, Paris, 1974, s.133.
25 Fluegel, Gustav: Corani texti Arabicus.Leipzig, 1834.
26 Ks. esim. 74:31, jossa hän tekee neljä säettä yhdestä.
LUKU 4
1 Ks. Suura 27:30.
2 Ks. tarkemmin Koraanin ilmoitusten välittäminen.
3 Hamidullah, Muhammad: Le Saint Coran. Traduction integrale et notes,Paris: Club Francais du Livre, n.d., s.XLI.
4 Ibn Abi Dawud, s.118.
5 The Mutawakkil, Al-Suyuti, engl.käännös William Y. Bell, Yale University Dissertations, 1924, kts. myös Itqan
6 Koraanissa näitä kutsutaan nimellä fasila (mon. fawasil).
7 Ibn Khaldun: The Muqaddima, Princeton, 1967, Vol.3.s.368; Ibn Khaldun: Muqaddima, Cairo,n.d. s.424.
8 Ks. esimerkiksi 16: 75-6
9 Katso myös Abdullah Yusuf Ali, op. cit. App. XIV, s. 1784-7.
10 Joidenkin mukaan tämäkin aya on 'sidottu', koska samassa ayassa mainitaan wudu, ja käsketään pesemään kädet kyynärpäitä myöten; toiset taas kutsuvat sitä 'vapaaksi'.
11 Qattan, M. mabahith fi'ulum al qur'an, Riyadh, 1971.
12 Itqan, II, s.8f. Orientalistien pyrkimyksestä käsitellä tätä aihetta on tehty yhteenveto Jeffery Arthurin teoksessa: The Mystic Letters of the Qur'an. MW. 14 (1924), ss. 247-60. Jotkut orientalistit ovat ehdottaneet, että kirjaimet olisivat lyhenteitä niiden seuralaisten nimistä, jotka kirjoittivat Koraania Muhammedille. Toiset taas pitävät kirjaimia pelkkinä symboleina, joita käytettiin erottamaan tietyt suurat toisista, ennen kuin nykyään käytetyt nimet otettiin käyttöön. Sura Ta Ha voisi toimia tästä esimerkkinä. Myös eräät muslimitutkijat ovat olleet tästä samaa mieltä (Itqan, II, s.10). Watt, edinburghilainen pappi ja orientalisti, kirjoittaa: 'Lopetamme siihen, mistä aloitimme; kirjaimet ovat mystisiä ja ovat toistaiseksi uhmanneet kaikkia tulkintoja.' (Watt, M.: Bell's Introduction to the Qur'an, Edinburgh 1977, s.64).
13 Ks. itqan, II, s.9-11.
14 kuten kirjain nun, joka vastaa kalaa, joka esiintyy jokaisessa suurassa, jossa on nun 'lyhennettynä kirjaimena' edessä, tai ta, joka on käärmeen sijasta, kuten kaikissa suurissa, joissa on ta 'lyhennettynä kirjaimena' edessä. Ne pitävät sisällään kertomuksen Mooseksesta ja käärmeestä.
LUKU 5
1 Mabani, GdQ, I, s.59.
2 Zarkashi, B.: Al-burhan fi'ulum al-qur'an,Cairo, 1980, Vol.I s.193.
3 Zarkashi, Vol 1.s.194. Toinen lista löytyy fihrististä, I, s.52-3.
4 Fihrist, I, s.49-52.
5 Ks. alla olevaa tekstiä, jossa on lisätietoja.
6 Esimerkiksi kun on kyse taistelemisesta vihollista vastaan, ilmoitusten ensimmäinen tätä aihetta käsittelevä kohta on Sura al-hajj jae 22. Tämä jae on Medinan kaudelta ja siitä käy ilmi, että muslimeja ei kannustettu taistelemaan ei-muslimeja vastaan ennen hijran kautta. Tällä on olennainen vaikutus omaan ajatteluumme ja suunnitelmiimme, esim. koskien sitä, milloin islamin uskoa tulee nykyään puolustaa sanallisin asein ja milloin fyysisin keinoin.
7 al-Baqillani, Qattanissa, op.cit., s.55.
8 Asbab al-nuzul, Wahidi al-Nisapuri, Cairo, 1968, s.4.
9 op.cit. s.20-1.
10 Tämä kertomus perustuu Jabir b.Abdullahin raporttiin. Wahidi kertoo meille myös muista tilanteista, joissa tätä ayaa on kertoman mukaan sovellettu:
- Vapaaehtoisen rukouksen voi lukea kamelilla ratsastaen, mihin tahansa suuntaan se sitten kääntyykin (perustuu Ibn Umarin kertomukseen)
- Profeetan Seuralaiset kysyivät, miksi heitä määrättiin rukoilemaan kuolleen Abessinian Neguksen puolesta, joka oli rukoillut toista qiblaa kohti kuin he itse (perustuu Ibn Abbasin ja Atan kertomukseen)
- Juutalaiset kysyivät, miksi muslimien qibla muutettiin bait al-maqdisista (perustuu Ibn Abi Talhan kertomukseen)
Ks. Wahidi, op.cit. s.21. Kaikki nämä tukevat Suyutin Zarkashiin perustuvaa näkökantaa (johon erityisesti K. Murad kiinnitti huomioni), jonka mukaan kun Profeetan sahabat puhuivat jostakin Koraanin ayasta (jakeesta) sanoen 'Se ilmoitettiin koskien ...' (nazala fi kadha) he eivät rajoittuneet kertomaan vain yhtä 'syytä' ayan ilmoittamiselle vaan pikemminkin viittasivat tilanteisiin, joissa tiettyjä jakeita oli tarkoitus soveltaa Profeetan elinaikana, kun taas ensimmäisen ayan ilmestymisen aikana vallitseva tilanne saattoi olla paljon aikaisemmin. Tässä avaa suuria mahdollisuuksia Koraanin sanoman ymmärtämiselle ja tulkinnalle.
11 Wahidi, s.4.
12 Bukhari, VI, No.108.
13 Bukhari, VI, No. 109
14 Bukhari, VI, No. 496.
15 Bukhari, VI, No. 384; myös numerot 22, 23.
16 Bukhari, VI, No.101.
17 Bukhari, VI, No.255.
18 Muslim, I, No.592.
19 Muslim, II, No. 2735, 2738, 2739, Wahidi, op.cit.,s.31, Yksi sa' on mittayksikkö, n. 2,6 kg.
20 Bukhari, VI, No.451.
21 Itqan,I, s.35; Wahidi, op.cit.s.262-2.
22 Bukhari, VI, No.197.
23 Wahidi, op.cit,s.152
24 Sahih, op.cit.s.148.
25 Ks. Salih, op cit., s.145-6: Bukhari, VI, No. 245.
26 Ks. Wahidi, op.cit, s.111, myös Tafsir Ibn Jauzi, Beirut, 1964, Vol,II, s.348.
27 Tujibi, mukhtasar min tafsir al-Tabari, Cairo, 1970, II, s.529.
28 Jotkut kuitenkin sanovat, että tämä viittaa ennen Koraania tulleisiin ilmoituksiin, jotka Koraani on sittemmin korvannut. Katso Mawdudi, The Meaning of the Qur'an, Lahore, 1967, s. 102, huomautus 109.
29 Qattan, op.cit. s.199.
30 Bukhari, VI, No.54.
31 Lisätietoja: ks. Kitab al-risala, Kairo, n.d. ss.30-73;josta M. Khadduri tehnyt englanninkielisen käännöksen, op.cit. ss.123-45; lyhyt yhteenveto Ash-Shafi'iin näkemyksistä ks.myös Seeman, K, Ash-Shafi'is Risala, Lahore, 1961, ss.53-85.
32 Qattan, op.cit., s.201-2.
33 Ibn Salama, al-nasikh wa al-mansukh, Cairo, 1966, s.5.
34 Muslim, II, No. 3421.
35 Muslim, III, No. 4194., Bukhari, VIII, nro 816, Op.cit., katso suurien nimet s. 6-8
36 Op.cit katso sivuilta 6-8 suurien numerot.
37 Itqn, II,s.20-3; Kamal, op.cit.,s.101-9 antaa myös Suyutin täydellisen listan.
38 Bukhari, VI, No. 176.
39 Ali, M.M.: The Religion of Islam, Lahore, 1936, s.32. Voidaan osoittaa, että Alin aiheen käsittely ei ole kovin syvällinen. Kolmesta esimerkistä, joita hän siteeraa mielipiteensä tueksi ('useimmissa tapauksissa, joissa voidaan jäljittää tietyn raportin olevan jonkun Seuralaisen käsialaa ja jossa hän väittää tietyn jakeen olevan kumottu, löytyy myös toinen, toisen Seuralaisen kirjoittama raportti, jossa väitetään, että jae ei ollut kumottu', s.33) kaksi ei selvästikään puolusta näkemystä ja kolmas voidaan helposti selittää. Hänen ensimmäinen esimerkkinsä on Suurasta 2:180 (perintö). Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö muut jakeet olisi syrjäyttäneet sen, esim. 4:7-9 ja todennäköisesti juuri sen vuoksi sitä kutsutaan mansukh-nimellä. Alin toista tapausta 2:184 Ibn Umar pitää kumottuna, kun taas Ibn Abbas sanoo, ettei se ole.' Ks. alempana, jossa on siteerattu tätä Ibn Abbasin hadithia (Bukhari VI, No 32) ja jossa Ibn Abbas itse selittää, miksi hän ei pidä sitä kumottuna. Kolmas tapaus, kuten ensimmäinenkään, ei missään tapauksessa ole Alin puheiden mukainen: 2:240 kumottiin Ibn Zubairin mukaan, kun taas Mujahid sanoo, ettei sitä ollut kumottu.' Tämä ei pidä paikkaansa, ks. Bukharin Sahih , VI, No 53 ja 54, joissa molemmat Ibn Zubair ja Mujahid pitävät jaetta kumottuna. Lisäksi Ibn Zubair ja Mujahid ovat tabi'uneja eivät seuralaisia (sahaboja).
40 Bukhari, VI, No.32.
41 Itqan, I, s.41.
42 Bukhari, VI, No. 513.
43 Bukhari, VI, No. 514.
44 Ibn Abi Dawud, s.129.
45 ibid., s.103.
46 itqan, I, s.45.
47 Ks. Kamal, op.cit. s.46.
48 Molemmat esimerkit ovat Ibn Mas'udilta. Tämä näkemys on myös hyvin lähellä ajatusta eri murteista ja monet tutkijat ovatkin taipuvaisia hyväksymään synonyymien käytön tarkoittaen sillä 'seitsemää tapaa'.
49 Tätä näkemystä ovat myös monet puoltaneet, koska se ei tuo mukanaan juuri mitään ristiriitaista.
50 Burton, J.: The Collection of the Qur'an, Cambridge, 1977, s.171.
51 Esim. Tabari, Jami al-bayan 'an ta'wil ayat al-qur'an, Kairo 1968. Katso tämän tafsirin johdantoa. Zarkashi. Vol I, s.213 sanoo, että useimmat tutkijat ovat edellistä mieltä ja että Muhammedin viimeinen Koraanin tarkistaminen kahdesti enkeli Gabrielin läsnäollessa auttoi mm. poistamaan tekstistä muut kuusi versiota.
52 Introduction to the Study of the Qur'an, Delhi, 1971, s.21.
53 Nafin lukutapa, Hafs'an, Asim, Kisa'i.
54 Ibn Kathirin lukutapa, Abu Amr, Abu Bakra 'an Asim, Hamza.
55 Lyhyt biografia tarkemmin kts. Fihrist, I, s.63 ff.
56 Suyuti, itqan, I,s.77.
57 Suyuti, itqan, I, s.75.
LUKU 6
1 Ks. Zarkashi, op.cit.,I, s.13.
2 Ibn Taimiya, muqaddima fi usul al-tafsir, Kuwait, 1971, s59.
3 Ks. Ibn Taimiya, op.cit., s.93
4 ibid., s.95.
5 ibid., s.102.
6 Tämä ryhmittely on lainattu Sabunilta, tibyan, s.63. Ks. myös Qattan, op.cit. osa 25.
7 Itqan, II,s.181-2.
8 Itqan, II, s.191-205.
9 Itqan, II. s.191-205.
10 Lyhyt yhteenveto varhaisista tafsireista ks. Al-Sawwaf, 'Early Tafsir', Ahmad, K. ja Z.I.Ansari; Islamic Perspectives, Leicester, 1979, s.135-45.
11 Kirja nimeltä tanwir al-miqbas min tafsir Ibn Abbas (Beirut, n.d.) on Koraanin kaikenkattava tafsir, jonka kaikkien selitysten sanotaan pohjautuvan Ibn Abbasiin. Teoksen autenttisuutta koskien ks. al-Sawwaf, op.cit. s.140
12 Itqa n,I. s.120-33.
13 Bukhari, VI, No. 494.
14 Bukhari, VI, No.222.
15 Taimiya, s.102
16 Surti, A. Tafsir Mujahid, 2 vols., Beirut, n.d.
17 Muwatta Malik, No. 617.
18 Ks myöhemmin kohtaa isra'iliyat.
19 Mishkat al-masabih, op.cit., II, s.794: Vol.2, NO 3737.
20 Ibn Taimiya, s. 105, Tirmidhi, joka kuvaa sitä hasan sahihiksi
21 Sabuni, Tibyan, s.174.
22 Koraani, jota tulee selitettää Koraanilla, tukeutuen Profeettaan, hänen Seuralaisiinsa ja tabi'uneihin sekä oikean ijtihadin avulla.
23 Sen joka harjoittaa tafsir bi-l-rayta tulee hankkia varmaa tietoa myös seuraavilta aloilta: 'ilm al-balagha, 'ilm usul al-fiqh ma'rifa asbab al-nuzul, ma'rifa al-nasikh wa-l-mansukh, 'ilm al-qira'a. Hänen täytyy myös olla taipuvainen uskoon, joka on lahja Allahilta, eikä itse hankittavissa oleva taito.
24 Ibn Taimiya, s.110, Tabarin mukaan.
25 Ibn Taimiya, s.112, Tabarin mukaan.
26 Itqan, II, s.174.
27 Qattan, op.cit.s.309-10.
28 Ks. alla.
29 Ibn Taimiya, op.cit.s.91.
30 Ks. Ibn Taimiya, op.cit. s.56-8.
31 Ibn Taimiya, op.cit. s.57.
32 Ibn Taimiya, s.115 Tabarin mukaan.
33 toisin sanoen kielelliset asiat.
34 toisin sanoen siihen mikä liittyi haramiin ja halaliin.
35 Englanniksi käännetyistä tafsir kirjoista on näytteitä Gaetje, H.: The Qur'an and its Exegesis, London, 1976.
36 Ks. Sawwaf, op.cit. s.135-45.
37 Ks. Gaetje, op.cit., joka ei edes mainitse Ibn Kathirin nimeä. Myöskään Goldziher, I. Die Richtungen der islamichen Koranslegung, Leiden, 1970 ei mainitse häntä.
38 Tosin joitain otteita näistä kirjoista on saatavilla englannin kielellä, mikä saattaa auttaa lukijaa saamaan jonkinlaisen idean tästä tärkeästä tutkimusalueesta: Ks. Gaetje, op.cit.
39 Lane, Edward William: Selection from the Quran .., jossa on kertomuksen sisään upotettu kommentaariosuus, Lontoo, Madden 1843. Tämä on mitä mielenkiintoisin teos vaikka hyvin harvinainen. Pitkän johdanto-osuuden lisäksi (96 sivua), joka on lähes kokonaan Salen käsialaa, se sisältää valittuja osia Koraanista ja on myös käännetty englannin kielelle. Kommentaariosuus on otettu al-Jalalainin tafsirista. Tämän vuoksi siitä käy myös ilmi esimerkki tafsirista.
Valikoidut osuudet heijastavat tosin pikemminkin kääntäjän omaa kulttuurista ja historiallista taustaa kuin Koraanin sanomaa ja näitä on mm. seuraavista aiheista: Jumala ja hänen työnsä, predestinaatio-oppi, enkelit ja dzinnit (jinnit), eri profeetat ja heidän kirjansa, Messias, Muhammed ja Koraani, uskovat ja epäuskoiset, paratiisi ja helvetti.
40 Lane, s.285-7.
41 Nykyisestä tafsir-kirjallisuudesta kts. Baljon, J.M.S.: Modern Muslim Koran Interpretation, Leiden, 1968 ja Jansen, J.J.G.: The Interpretation of the Qur'an in Modern Egypt, Leiden, 1974
42 Myös juz''am on julkaistu. Siitä ei kuitenkaan ole saatavilla englanninkielistä käännöstä. Ks. lyhyttä otetta Suurasta 4:3, Gaetje, op.cit. ss.248-61.
43 Viimeinen tässä kirjassa oleva juz on nykyään saatavilla myös englanninkielisenä: Qutb, Sayyid: In the Shade of the Qur'an (Vol.30), MWH Publishers, Lontoo 1979.
44 Ks Ahmad, Khurshid: Some thoughts on a new Urdu tafsir', joka on julkaistu Actes du XXIXe Congres International des Orientalistes, I,I, Paris, 1975, s.1-7.
45 Englanninkielinen käännös, joka käsittää peräti yhdeksän nidettä Suuraan 26 saakka, on julkaistu otsikolla The Meaning of the Qur'an, Islamic Publications Ltd., Lahore, 1967-79.
46 Bukhari, VI,No. 75.
47 Ks. Ibn Hisham, s.152.
48 hal ma'aka mima ja'a bihi 'an allahi min shai': kts. Ibn Hisham, Arabic I, s.224
49 Hamidullah, Munabbih, s. 19; myös:Le Saint Coran, s. xxxvi; kts myös: Is the Qur'an translatable? Early Muslim Opinion: Tibawi, A.L., Arabic and Islamic Themes, Luzac, London, 1974, s. 72-85, tässä s.73.
50 Pickthall, M.M.: The Meaning of the Glorius Koran, New York, 1963.
51 Sabuni, tibyan, s.232
52 Ks Qattan , op.cit, s.272-6
53 Ks myös GdQ, III, s.106
54 Kuten esim. Arberry, A.J.:The Koran interpreted, London, 1964
LUKU 7
1 Bukhari, VI, No. 504.
2 Sabuni, Tibyan, s. 99.
3 Kirjoitettu Suyutin itqanin marginaaliin.
4 Ks. Khalifa, R.: The Perpetual Miracle of Muhammad, Tucson, 1978; myös Deedad, A. : Al-Qur'an the Ultimate Miracle, Durban, 1979.
5 al-mu'jam al-mufahras li-alfaz al-qur'an al-karim, Cairo.
6 Ahmad, A.: 'The Miracle called Qur'an at the mercy of Charlatans', Al-Ittihassa, huhtikuu, 1978, ss.45-62, tässä 61-2. Artikkeli sisältää myös lyhyen katsauksen, i'jazia koskeviin klassisiin näkemyksiin.
7 Ks yllä i'jaz al-qur'an.
8 Bucaillen lähestymistapa on varovaisempi hänen kirjassaan The Bible, the Qur'an and Science, Indianapolis, 1978. Hän kirjoittaa: 'Koraani ei sisällä yhtäkään sellaista väitettä, jonka voisi kiistää nykyajan tieteen näkökulmasta' (Johdanto, s.viii)
9 Ks. Sabuni, Tibyan, s 131-7, lisää esimerkkejä ja yksityiskohtia ks. Bucaille, M.op.cit.
10 Mielestäni myös Bucaillen pyrkimys väitteen todistamiseksi on epätyydyttävä. Bucaille sanoo toivovansa, että hän voisi käyttää 'ehdottoman vakiintuneita tietoja ... kiistämättömiä faktoja ja vaikkakin tiede voi tarjota vain epätäydellisiä tietoja, ne ovat kuitenkin sen verran vankalla pohjalla, että niitä voidaan käyttää ilman erehtymisen pelkoa (Johdanto, s.vii). Hänen osoittamansa esimerkki on: 'On todistettu, että maapallo kiertää auringon ympäri ja kuu maapallon ympäri ja tätä faktaa ei tarvitse enää tarkistaa' (s.123). Mutta tämä on juuri se asia, joko johti suuren Kopernikuksen harhaan vain muutama vuosisata sitten, koska ennen oli luotettavasti todistettu, että aurinko kiertäisi maapalloa! Mikä takaa sen, etteikö mikä tahansa uusi näkökulma tieteessä voisi totaalisesti muuttaa nykyistä näkemystämme? Tämä on paras esimerkki sen osoittamiseksi, ettei meidän koskaan tulisi hyväksyä tieteellisiä totuuksia absoluuttisina totuuksina. Pikemminkin ne edustavat vain meidän tämänhetkisiä tietojamme eri asioista.
11 Shorter Encyclopedia of Islam, Leiden, 1961, s.284.
12 Kaikki orientalistit lajittelivat suurat eri aikakausille, osan Mekan ja osan Medinan kausille. Alkuperäisin jaottelu löytyy teoksesta Weil, G.: Historisch-Kritische Einleitung in den Koran, Bielefeld ja Leipzig, 1878. Ks. myös Muir, W.: The Coran, its Composition and Teaching, Lontoo 1878 ja erityisesti
Nöldeke, Th.: Geschichte des Qorans, johon perustuu myös Rodwell, A.: The Coran, Translation with the Suras arranged in Chronological Order, Lontoo 1876. Muita suurien uudelleen järjestystä koskevia käännöksiä on esim. Bell, R.: The Quran translated with a critical Rearrangement of the Suras, Edinburgh, 1937 ja Blachère, R.: Le Coran, Traduction nouvelle, Pariisi, 1949-50. Luonnollisesti käännösten tuli mennä vielä pidemmälle pyrkimyksessään 'uudelleenjärjestelyyn' sijoittamalla kukin jae tiettyyn paikkaan, he eivät voineet siis rajoittua tutkimaan vain suurien keskinäistä järjestystä.
13 Nöldeke, T. et.al.: Gesichte des Qorans, Leipzig, 1909-38, kolmessa osassa.
14 Ks osa II, s.76 ja hänen johdantoaan, joka käsittelee hänen aikaisempaa näkemystään siitä että lyhennetyt kirjaimet joita on joidenkin suurien alussa ovat joko kirjureiden tai käsikirjoitustenomistajien nimienalkukirjaimia.
15 Ks. erilaisia lyhyitä suurien johdantoja, esim. s.31, alaviite 2; s.32, alaviite 1;s.78, alaviite 2 jne. Pickthall, M.op.cit.
16 GdQ,II, s.120.
17 Näin ollen ei ole yllättävää, että Yusuf Ali, kuuluisa Koraanin kääntäjä englannin kielelle, ei sanonut tästä kirjasta (tutustuttuaan siihen kun kolmatta osaa ei ollut vielä edes julkaistu) sen enempää kuin yksinkertaisesti: Saksalainen Koraanin kronologiaa käsittelevä tutkielma. Sen sisältämää kritiikkiä ja johtopäätöksiä ei ole aina helppo hyväksyä muslimien näkökulmasta, vaikka se edustaa käytännöllisesti katsoen eurooppalaisen tutkimuksen viimeistä sanaa tästä aiheesta'. The Holy Qur'an, Lahore 1934 (Johdanto s. xiv)
18 Blachèrein Introduction (Blachère, R. Introduction au Coran, Pariisi 1947), johon Salih on usein viitannut kumotessaan orientalistien näkemykset, ei ole juuri sen enempää kuin ranskalainen tiivistelmä Nöldeke-Schwallyn teoksesta. Blachère myöntää avoimesti, että hän on paljosta velkaa heille (s. XXIX), mutta vaikuttaa olevan vähemmän objektiivinen kuin saksalaiset edeltäjänsä. Hän tekee usein sopimattomia ehdotuksia ja esittää kysymyksiä yrittäen asettaa muslimien yleisesti hyväksymiä asioita kyseenalaiseksi, myös sellaisia joita Nöldeke-Schwally ei ollut kumonnut. Tässä suhteessa hän on lähempänä Nöldeken alkuperäistä työtä kuin Geschichte des Qoransin korjattua versiota. Myös hänen jatkuva viittauksensa 'Uthmanin tekstiin virallisena versiona osoittaa kuinka vaikeaa hänen varmasti on nähdä länsimaiskristillisen perinteen näköpiirin ulkopuolelle.
19 Jeffery, Arthur: Materials for the History of the Text of the Qur'an. The old codices.Leiden, 1937.
20 ibid. s.vii.
21 ibid., s.17.
22 Cambride University Press, Cambrige, 1977.
23 Esipuhe kirjassa.
24 He ehdottivat, että käytäntö perustui ilmoitusten jakeisiin, joista poistettiin sanoja, mutta lainvoimaiset säännöt pysyivät kuitenkin samana (naskh al-tilawa duna al-hukm)., s.63.
25 s.44.
26 s.196-7.
27 s.225
28 s.239-40.
29 Erityisesti tutkijat, jotka ovat osoittaneet, ettäahadithit kirjoitettiin muistiin ensimmäisellä vuosisadalla. Jo väite, että ne olisi väärennetty 100-200-luvulla tarkoittaa, että todistusaineisto ei ole pätevää (ks. esim. Sezgin, Fuad: Geschichte der Arabischen Literatur, Leiden 1967, osa 1: Hamidullah, Muhammahd: Sahifa Ibn Munabbih, Pariisi, 1979)
30 Ns. kivitysja ja s. s imetysjae .
31 Kuten Inb Mas'udin ja Ubay Ibn Ka'bin.
32 Ks. s.220, jossa Burton itse kuvailee eroja heidän tekstinsä ja 'Uthmanin tekstin välillä.
33 Kirjan tutkimus osoittaa myös, että hänen erityisväitteensä '- voimme nyt avata aivan uusia väyliä, koska hänen edeltäjänsä eivät olleet tunteneet tiettyjä käsikirjoituksia, joihin hän oli nyt tutustunut' - ei pidä paikkaansa. Vaikka hän mainitsee seitsemän käsikirjoitusta bibliografiassa, yksikään niistä ei varsinaisesti mitenkään merkittävällä tavalla esiinny hänen esityksessään tai asiakirjatodistuksissaan. Burton ei myöskään ilmoita, missä suhteessa nämä käsikirjoitukset valaisivat aihetta uudella tavalla ja siten ne pikemminkin tuntuvat ilmaisevan, mitä muita lähteitä niihin sisältyi.
LUKU 8
1 Ks. myös seuraavia kappaleita 'Koraanin lausuminen', 'Ulkoaoppiminen' ja 'Kuinka opiskella Koraania'.
2 Koraanin lausumiseen, ilman että sitä koskettaa, löytyy hadithista viittaus, että Profeetta lausui sitä ilman wudua tai sen kanssa, mutta ei sukupuoliyhdynnän jälkeisessä epäpuhtaassa tilassa. Naisten ei myöskään tule lausua Koraania kuukautiskierron aikana.
3 Hashimi, R.: A Guide to Moral Rectitude, Delhi, 1972, s.114-5.
4 Koska nykyään monet muslimit eivät ymmärrä Koraanin arabiaa, ja jopa keskivertoarabien on nykyään vaikea ymmärtää Koraanin kieltä. Sen vuoksi on hyvin tärkeää rohkaista kaikkia muslimeja, erityisesti nuorta sukupolvea, opiskelemaan Koraanin kieltä ja viitata jatkuvasti Koraanin luotettaviin käännöksiin kunkin äidinkielellä niin kauan kuin Koraanin arabiaa ei vielä hallita.
5 Abu Dawud, ks. Kamal, op.cit.s.114.
6 Sahih Muslim, I, p.287, No.1189.
7 Suyuti, itqan I, s.99; Faruqi: Islamic Perspectives, op.cit. ss.105-19: sisältää mielenkiintoisen historiallisen kehityksen taustatutkimuksen sekä kirjoituksen Koraanin 'musikaalisista' aspekteista.
8 Ks. edellä.
9 Tirmidhi, ks. Kandahlavi, M.Z., Virtues of the Holy Qur'an, Multan, 1968, No.15.
10 Ks. Sa'id al-Labib. al-mushaf al-murattal, Cairo, 1967, joka on osittain käännetty englanniksi: Berger, M., Rauf, A., Weiss, B.: The Recorded Qur'an, Princeton, 1974
11 Ks. Ahmad, Israr: The Obligations Muslims Owe to the Qur'an. Markazi Anjuman Khuddam-al-quran, Lahore, 1979, s.5.
12 Hashimi, R.: A Guide to Moral Rectitude, Delhi, 1972. s.114-5.
13 Julkaistu yhdessä A.Y. Alin Koraanin käännöksen yhteydessä, Leicester, 1978.
14 Ks. 'Suggestions for Study' Ali, A.Y., The Holy Qur'an, Leicester, 1978, s.xxi-xliii.
15 ibid., s.xlii.
VALIKOITU KIRJALLISUUSLUETTELO
'ABD AL-BAQI, Muhammad Fu'ad, al-mu'jam al-mufahras li alfaz al-qur'an al-karim. Kitab al-sha'b, Cairo, n.d.
ABBOTT, Nabia, The Rise of the North-Arabic Script and its Koranic Development. University of Chicago Press, Chicago, 1932.
_______, Studies in Arabic Literary Papyri, II: Qur'anic Commentary and Tradition. University of Chicago Press, Chicago, 1967.
AHMAD, Anis, 'The Miracle Called Qur'an at the Mercy of Charlatans', in: Al-Ittihad 15(2), 1978, 45-62.
AHMAD, Israr, The Obligations Muslims Owe to the Qur'an. Anjuman Khuddam al-Qur'an, Lahore, 1979.
AHMAD, Khursid (ed.), The Holy Qur'an: An Introduction. Jami'at-ul-Falah Publications, Karachi, 1387 (1967).
_______, Some Thoughts on a New Urdu Tafsir', in: Actes du XXIXe Congres International des Orientalists. Etudes Arabes et Islamiques. I - Histoire et Civilisation. L'Asiatheque, Paris, I, 1-7.
AHMAD, Khursid and ANSARI, Zafar Ishaq (eds.), Islamic Perspectives: Studies in Honour of Maulana Sayyid Abul A'la Mawdudi. The Islamic Foundation, Leicester, 1979.
AHMAD, Ziauddin, 'The Science of Quranic Exegesis', in: The Islamic Literature, 319-23.
AHSAN, M.M., 'The Qur'an and the Orientalists. A note on the authenticity of the so-called Satanic verses'. The Islamic Quarterly 24 (1980), 89-95.
ALAM, Tombak, Ilmu Tajwid Populer. Ghalia, Indonesia, Jakarta, 1978.
'ALAVI, Muhammad Badruddin, 'Collection and Arrangement of the Qur'an, in: The Islamic Literature, 341-54, 381-90.
'ALI, 'Abdullah Yusuf, The Glorius Qur'an: Translation and Commentary. The Islamic Foundation, Leicester, 1978
ANSARI, Ibrahim b. 'Abdullah, Irshad al-hairan li ma'rifa aya al-quran. Matabi' 'al-qatar al-wataniyya, al-qatar, 1400/1980.
ANSARI, Muhammad Fazl-ur-Rahman, The Quranic Foundations and Structure of Muslim Society. 2 vols. The World Federation of Islamic Missions, Karachi, 1973.
ARBERRY, Arthur J., The Koran Interpreted, Oxford University Press, London, 1964.
ASAD, Muhammad, The Message of the Qur'an. Brill Leiden, London, 1979.
'ATTAR, Dawud, Mujaz 'ulum al-qur'an. Mu'assasa al-ala li-l-matbu'at, Beirut, 1399/1979.
A'ZAMI, M.M., Kuttab al-nabi, Al-maktab al-Islami, Beirut, 1393/1974.
________, Studies in Hadith Methodology and Literature. American Trust Publications, Indianapolis, 1977.
BALJON, J.M.S., Modern Muslim Koran Interpretation (1880-1960). Brill, Leiden, 1968.
BAQILLANI, 'On the Miraculous Nature (I'jaz) of the Qur'an. From al-Baqillani, I'jaz al-Qur'an, in: JEFFERY, Arthur (ed.), Islam, Muhammad and His Religion, op. cit.
BECK, Edmund, 'Die b. Mas'udvarianten bei al-Farra', in: Orientalia 25 (1956), 353 ff.
BEESTON, A.F.L., Baidawi's Commentary on Surah 12 of the Qur'an. Oxford University Press, Oxford, 1963.
BELL, Richard, The Qur'an translated with a critical rearrangement of the Surahs. Edinburgh University Press, Edinburg, 1937.
BELL, William Y., The Mutawakkil of al-suyuti. (Ph.D. Thesis), Yale, 1924.
BEN-NABI, Malek, Le Phenomene Coranique. Essai d'une theorie sur le Coran. Association des Etudiants Islamiques en France, Paris, 1976.
BINT AL-SHATI', al-qur'an wa al-tawsir al-asri. Dar al-Ma-arif, Cairo, 1970.
BISHOP, Eric F.F., The Light of Inspiration and Secret Interpretation, being a translation of the chapter of Joseph, Surah Yusuf, with the commentary of Nasir al-Din al-Baidawi. Jackson, Glasgow, 1957.
BLACHERE, Regis, Introduction au Coran. Maisonneuve, Paris, 1947.
________, Le Coran. Traduction Nouvelle. Paris, 1949-50.
BOULLATA, Issa J., 'Modern Qur'an Exegesis. A Study of Bint al-Shati's Method'. The Muslim World 64 (1974), 103-13.
BUCAILLE, Maurice, The Bible, the Qur'an and Science. North American Trust Publications, Indianapolis, 1978.
BUKHARI, Sahih Bukhari. 9 vols. in 3. Cairo, 1313/1895.
BURTON, John, Al-nasikh wa al-mansukh. (Ph.D. Thesis), London, 1969.
________, The Collection of the Qur'an . Cambridge University Press, Cambridge. 1977.
DAMAGHANI, Hussain b. Muhammad, Qamus al-qur'an. Dar al-'ilm li-l-mal'in, Beirut (1400)/1980.
DARAZ, Muhammad 'Abdullah, Madkhal ila al-qur'an al-karim. Dar al-Qur'an al-Karim, Kuwait, (1391)/1971.
DEEDAT, Ahmed, Al-Qur'an: The Ultimate Miracle. The Islamic Propagation Centre, Durban, 1979.
DODGE, Bayard, The Fihrist of al-Nadim: A Tenth Century Survey of Muslim Culture. 2 vols. Columbia University Press, New York, 1970.
DOI, A, Rahman I., Introduction to the Qur'an. Islamic Publications Bureau, Lagos, 1976.
FARUQI, Lamya, Tartil al-Qur'an al-Karim', in:AHMAD, Khursid and Zafar Ishaq ANSARI, op.cit.,105-19.
FLÜGEL, Gustavus, Corani texti Arabicus; Concordantiae Corani Arabicae, Brett, Leipzig, 1834, 1898.
GÄTJE, Helmut, The Qur'an and its Exegesis. Selected texts with classical and modern Muslim interpretation. Routledge & Kegan Paul, London, 1976.
GOLDZIHER, Ignaz, Die Richtungen der Islamischen Koranauslegung. Brill, Leiden, 1970.
GROHMANN, Adolf, 'Die Entstehung des Koran und die ältesten Koran-Handschriften', Bustan, 1961, 33-8.
GUILLAME, E., The Life of Muhammed. Oxford University Press, London, 1955.
HAMIDULLAH, Muhammad, Le Saint Coran. Tranduction Integrale et Notes. Club Francais du Livre, Paris, 1963.
_______, Sahifa Hammam Ibn Munabbih. The earliest extant work on the Hadith. Centre Cultural Islamique, Paris, 1979.
________, 'Orthographical Peculiarities in the Text of the Qur'an. A Guide on how to read it correctly'. Islamic Order 3 (1981), 71-86.
HAQQANI, Muhammad 'Abdul Haqq, An Introduction to the Commentary on the Holy Qur'an, being an English translation of al-Bayan. Oriental Reprints, Lahore, 1975 (first 1910).
HASHIMI, Rahim 'Ali, A Guide to Moral Rectitude. Board of Islamic Publications, Delhi, 1972.
HUGHES, Thomas Patrick, A Dictionary of Islam. W.H. Allen, London, 1895.
IBN 'ABBAS, Tanwir al-miqbas min tafsir Ibn 'Abbas. Dar al-Kutub al-'Ilmiyya, Beirut, (1360/1941).
IBN HISHAM, Sira al-nabi. 4 vols. Cairo, n.d.
IBN AL-JAUZI, Tafsir Ibn Jauzi (Zad al-masir fi 'ilm al-tafsir). 9 vols. Al-maktab al-islami, Beirut, 1384/1964.
IBN KATHIR, Tafsir al-qur'an al-'azim. 4 vols. Halabi, Cairo, n.d.
________, Mukhtasar tafsir Ibn Kathir 3 vols. Beirut: Dar al-Karim, 1402/1981.
IBN KHALDUN, Muqaddima. Dar al-mushaf, Cairo, n.d.
_________, The Muqaddimah, transl. by F. Rosenthal. 3 vols. Princeton University Press, Princeton, 1967.
IBN SA'D, Al-tabagat al-kubra. 9 vols. Dar al-tahrir, Cairo, n.d.
IBN SALAMA, Al-nasikh wa al-mansukh. Cairo, Halabi, 1387/1967.
IBN TAIMIYA, Muqaddima fi usul al-tafsir. Dar al-qur'an al-karim, Kuwait, (1391)/1971.
IBRAHIM, Izzuddin and Denis JOHNSSON_DAVIS, Forty Hadith Qudsi. Holy Qur'an Publishing House, Beirut, 1980.
Index cum Concordance for the Holy Qur'an. The Holy Qur'an Society of Pakistan, Karachi, 1974.
IRVING, T.B., 'Terms and Concepts: Problems in Translating the Qur'an', in: AHMAD, Khursid and Zafar Ishaq ANSARI, op.cit., 121-34.
ISRAEL, Fred L. (ed.), Major Peace Treaties of Modern History. Chelsea House Publishers, New York.
JANSEN, J.J.G., The Interpretation of the Qur'an in Modern Egypt. Brill, Leiden, 1974.
JEFFERY, Arthur, 'The Mystic Letters of the Koran', in: The Moslem World 14 (1924), 247-60.
_______, Materials for the history of the text of the Qur'an (incl. kitab al-masahif by Ibn Abi Dawud), Brill, Leiden 1937.
_______, The Foreign Vocabulary of the Quran. The Oriental Institute, Baroda, 1938.
________, 'The Textual History of the Qur'an', in: Journal of the Middle East Society 1 (1947), 35-49.
________, Islam, Muhammad and His Religion. Bobbs-Merrie, New York, 1958.
JOMIER, Jacques, Le Commentaire Coranique du Manar: tendences modernes de l'exegese coranique en Egypte. Maisonneuve, Paris, 1954.
JULLANDRI, R., 'Qur'anic exegesis and classical tafsir', in: The Islamic Quarterly, London XII (1968), 71-119.
KAMAL, Ahmad 'Adil, 'Ulum al-qur'an. Al-mukhtar al-islami, Cairo, 1394/1974.
KANDAHLAVI, Mohammad Zakariya, Virtues of the Holy Qur'an. Nazim Kutubkhanah, Multan, 1968.
KHADDURI, Majid, Islamic Jurisprudence: Shafi'i's risala. Johns Hopkins Press, Baltimore, 1961.
KHALIFA, Rashad, The Perpetual Miracle of Muhammad. Tuscon.
KHAN, M. Ajmal, 'An Inquiry into the Earliest Collection of the Qur'an', in: Studies in Islam 1 (1964)
LANE, Edward William, Selection from the Kuran...with an interwoven commentary. Madden, London, 1843.
LINGS, Martin and Yasin Hamid SAFADI, The Qur'an. The British Library Board, London, 1976.
MAHALLI, Jalal al-Din and Jalal al-Din al-SUYUTI, Tafsir al-Jalalain. Kitab al-Sha'b, Cairo, 1390/1970.
MAKHDUM, Isma'il, Tarikh al-mushaf al-uthmani fi tashqand. Al-Idara al-diniya, Tashkent 1391/1971.
MARGOLOUTH, D.S., Chestomathia Baidawiana; the commentary of el-Baidawi on Sura III translated and explained. Luzac, London, 1894.
MAWDUDI, 'Abul A'la, The Meaning of the Qur'an. 9 vols. Islamic Publication, Lahore, 1967-1979.
_________, Introduction to the Study of the Qur'an. Jama'at-e-Islami Hind, Delhi, 1971.
MENDELSOHN, Isaac, 'The Columbia University Copy of the Samarqand Kufic Qur'an', in: The Moslem World 30 (1940), 375-8.
MUHAISIN, Muhammad Salim, Al-mustanir fi Takhrij al-qira'at al-mutawatira. 3 vols. Maktab Jumhuriyya Misr, Cairo, 1396/1976.
MUIR, William, The Coran. Its composition and teaching; and the testimony it bears to the Holy Scripture. Society for the Promotion of Christian Knowledge, London, 1878.
________, The Life of Muhammad from Original Sources (Introduction). Edinburgh, 1923.
MUJAHID, Abu al-Hajjaj, Tafsir Mujahid. 2 vols. Al-manshurat al-ilmiyya, Beirut, n.d.
Mu'jam alfaz al-qur'an al-karim, Dar al-Shuruq, Cairo, 1401/1981.
MUSLIM, Sahih Muslim bi-sharh al-Nawawi. 18 vols. in 6. Cairo, 1384/1964.
NAHHAS and IBN SALAMA, 'Abrogation'. From an-Nahhas and Ibn Salama..., in: JEFFER, Arthur (ed.), Islam, Muhammad and His Religion, op.cit.
NAWAWI, Muhyi al-Din, al-adhkar. Hlabi, Cairo, 1375/1955.
NISABURI, 'On the eternal nature of the Word of Allah'. From an-Naisaburi's Ghara' ib al-Qur'an, in: JEFFERY, Arthur (ed.), Islam, Muhammad and His Religion, op.cit.
NÖLDEKE, Th. et. al., Geschichte des Qorans. 3 vols. Dietrich'sche Verlagsbuchhandlung, Leipzig, 1909-38.
NOLIN, Kenneth, The Itqan and its Sources. (Ph.D. Thesis), Hartford, 1968.
NURI, K.R., The Running Commentary of the Holy Qur'an. Sufi Hamsaya, Shillong (East Pakistan), 1964.
PACHOLCZYK, J.M., Regulative principles in the Koran chant of Shaikh Abdul Basit Abdussamad. (Diss.) Los Angeles, 1970.
PENRICE, John, A Dictionary and Glossary of the Koran. Curzon Press, London, 1979, (first 1873).
PICKTHALL, Mohammad Marmaduke, The meaning of the Glorious Koran. Mentor Books, New York, 1963.
QASIMI, 'On Reading or Reciting the Qur'an'. From al-Qasimi's Maw'izat al-Mumin..., in: JEFFERY, Arthur (ed.), Islam, Muhammad and His Religion, op.cit.
QATTAN, Mane', Mabahith fi 'ulum al-qur'an. Dar al-Sa'udiya li-al-nashr, Riyadh, 1391/1971.
QUASSEM, Muhammad 'Abdul, The Recitation and Interpretation of the Qur'an. Al-Ghazzali's Theory. The author, Kuala Lumpur, 1979.
QUTB, Sayid, Fi z ilal al-qur'an. 6 vols. Dar al-shuruq, Beirut, (1393) 1973.
_______, In the Shade of the Qur'an, (extracts). The Islamic study Circle, Loughborough, n.d. (cyclostyled).
________, In the Shade of the Qur'an, Vol 30. MWH Publishers, London, 1979.
RAGHIB AL ISFAHANI, Al-mufradat fi gharib al-qur'an. Dar al Ma'rifa, Beirut, n.d.
RAHIMUDDIN, MUhammad, Muwatta Imam Malik, Ashraf, Lahore, 1980.
RAUF, M. and B. WEISS, The Recorded Qur'an. Darwin Press, Princeton, 1974.
RIDA, Muhammad Rashid, Tafsir al-qur'an al-hakim. 12 vols. Dar al-Marifa, Beirut, n.d. (first 1354/1935).
ROBSON, James, Mishkat al-Masabih, (English translation). 4 vols. Ashraf, Lahore, 1963.
RODWELL, A., The Coran, translation with Surahs arranged in chronological order. London, 1876.
RODWELL, J.M., The Koran. Translated from the Arabic. Everyman's Library, London, 1971.
SABUNI, Muhammad 'Ali, Al-tibyan fi 'ulum al-qur'an. Dar al-Irshad, Beirut 1390/1970.
_______, Safwa al-tafasir. 3 vols. Dar al-Irshad, Beirut, 1402/1981.
SA'ID, Labib, Al-mushaf al-murratal. Dar al-kitab al-Arabi. Cairo, (1387)/1967.
________, The Recited Koran. A History of the first recorded version. The Darwin Press, Princeton, 1975.
SALAHI, 'Adil, 'Recitation and Memorisation of the Qur'an', in: The Muslim 3/4. 1976, 84-7.
SALIH, Subhi, Mabahith fi 'ulum al-qur'an. Dar al-'ilm li-l-maliyin, Beirut, (1384)/1964.
SAQR, 'Abd al-Badi. al-tajwid wa 'ulum al-qur'an. Maktab Wahba, Cairo 1396/(1976)
SARTAIN, E.M., Jalal al-Din al-Suyuti. Vol. 1: Biography and Backround. Cambridge University Press, Cambridge, 1975.
SAWWAF, Mujahid Muhammad, 'Early Tafsir - A Survey of Quranic Commentary up to 150 AH', in: AHMAD, Khursid and Zafar Ishaq ANSARI, op.cit., 135-45.
SEEMAN, Khalil, Ash-Shafi'i's Risala: Basic Ideas. Ashraf, Lahore, 1961.
SELL, The Faith of Islam. Appendix A: 'Ilmu'tajwid. Madras, 1907.
SEZGIN, Fuat, Geschichte des Arabischen Schrifttums. Vol. 1. Brill, Leiden, 1967.
SHAFI'I, Muhammad b. Idris, Kitab al-risala. Cairo, n.d.
SHAH, Ahmad Rev., Miftah-ul-Quran. Concordance and complete glossary of the Holy Qur'an. 2 vols. The Book House, Lahore, n.d. (first publ. 1906).
Shorter Encyclopaedia of Islam. Brill, Leiden, 1961.
SIDDIQUI, 'Abdul Hamid, Sahih Muslim...rendered into English. 4 vols. Ashraf, Lahore, 1978.
SIJISTANI, Abu Bakr, Tafsir gharib al-qur'an. Maktaba 'alam al-fikr, Cairo, 1401/1980.
SUYUTI, Jalal al-Din, History of the Caliphs, transl. by H.S. Jarrett. Baptist Mission Press, Calcutta, 1881.
_______, al-Itqan fi 'ulum al-qur'an. 2 vols. in 1. Maktab al-thaqafiyya, Beirut, 1393/1973.
________, Lubab al-nuqul fi asbab al-nuzul. Dar al-Tunisiya li-al-nashr, Tunis, 1402/1981.
SYAMSU, Nazwar, Kamus/Dictionary al-Qur'an. Indonesian-English, Ghalia, Indonesia, Jakarta, 1977.
TABARI, Muhammad b. Jarir, Jami' al-bayan 'an ta'wil ayat al-qur'an. 30 vols. in 12. Halabi, Cairo, 1398/1968.
TIBAWI, Abd al Latif, 'Is the Qur'an Translatable? Early Muslim Opinion', in: Arabic and Islamic Themes. Luzac, London, 1974.
TUFAIL, Muhammad, S., The Qur'an Reader. An elementary course in reading the Arabic script of the Qur'an. San Fernando (Trinidad), 1974.
TUJIBI, Abu Yahya, Mukhtasar min tafsir al-imam al-Tabari, 2 vols. al-hay'a al-misriyya, Cairo, 1390/1970.
WAHIDI, al-Nisaburi, Asbab al-nuzul, Halabi, Cairo, 1387/1968.
WANSBROUGH, J., Quranic Studies: Sources and methods of scriptural interpretation. Oxford University Press, Oxford, 1977.
WATT, W. Montgomery, Bell's Introduction to the Qur'an. Edinburgh University Press, Edinburgh, 1977.
WEIL, Gustav, Historisch-Kritische Einleitung in den Koran. Bielefeld und Leipzig, 1878.
WEISS, Bernard, 'Al-Mushaf al-Murattal: A modern phonographic 'Collection' (Jam') of the Qur'an', in: The Muslim World 64 (1974), 134-40.
WHERRY, E. M., A Comprehensive Commentary on the Qur'an. London, 1882-86.
ZAMAKHSHARI, Muhammad b. 'Umar, al-Kashaf. 4 vols. Halabi, Cairo, 1392/1972.
ZARKASHI, Badr al-Din, al-burhan fi 'ulum al-qur'an. 4 vols. Halabi, Cairo, 1376/1958.
ZARQANI, Muhammad A., Manahil al-'irfan fi 'ulum al-qur'an. 2 vols. Halabi, Cairo, (1362/1943).