Fiqh-as-Sunnah, Osa 3: Menetettyjen Ramadanin päivien korvaaminen
Menetettyjen Ramadanin päivien korvaaminen on velvollisuus, jota ei tarvitse täyttää välittömästi, sillä aikaa korvaamiselle on paljon ja sen voi tehdä milloin haluaa. Näin on myös sovituspaaston laita. On olemassa aito kertomus siitä, kuinka Aisha korvasi menetetyt päivänsä Shaban-kuussa (Ramadania edeltävänä kuukautena) eikä välittömästi, vaikka olisi voinut tehdä niin.
Ramadanina paastoaminen ja päivien korvaaminen ovat samanarvoisia siinä, että jos yksi päivä Ramadanina on menetetty, vain yksi päivä on korvattava. Ylimääräistä vaadetta ei ole. Nämä eroavat siinä, että henkilön korvatessa menetettyjä päiviä, hänen ei tarvitse tehdä sitä peräkkäisinä päivinä. Tämä siksi, että Allah sanoo: " Jos joku on sairas tai matkoilla, on hänen sen sijaan (muuna aikana) paastottava yhtä monta muuta päivää." (al-Baqara 185) – eli henkilön, joka on sairas tai matkalla ja rikkoo paaston, on paastottava saman määrän päiviä kuin hän menetti, peräkkäin tai yksittäin.
Allah on määrännyt paaston yleisellä tasolla, ilman rajoittavia ehtoja.
Menetetyistä Ramadanin päivien korvaamisesta ad-Daraqutni on kirjannut Ibn Umarin kuulleen, kun profeetta (SAAS) sanoi: "Jos haluat, tee se yksittäisinä päivinä ja jos haluat, peräkkäisinä päivinä."
Jos joku viivyttää menetettyjen paastopäivien suorittamista siihen asti, kun seuraava Ramadan alkaa, hänen on paastottava alkanut Ramadan ja sitten korvattava edelliseltä Ramadanilta jääneet päivät. Mitään sovituslunnaita ei ole maksettava, riippumatta siitä, viivyttikö henkilö paastoamista jonkin hyvän syyn perusteella vai ei. Tämän mielipiteen jakavat hanafilaiset ja al-Hassan al-Basri. Malik, ash-Shafi, Ahmad ja Ishaq ovat yhtä mieltä siitä, että lunnaita ei tarvitse maksaa, kun paaston viivyttämiselle on ollut hyväksyttävä syy, mutta he eroavat siinä tapauksessa, että viivytys tapahtui ilman hyväksyttävää syytä. Silloin heidän mukaansa henkilön tulisi paastota kulumassa oleva Ramadan ja sitten korvata edelliseltä Ramadanilta jääneet päivät, maksaen lisäksi sovituksena muddin ruokaa päivää kohti almuina. Huomattakoon, ettei heillä ole mitään hyväksyttävää todistetta tälle mielipiteelle. Ilmeisesti oikea mielipide on hanafilaisten, sillä ei ole lainsäädäntöä ilman sitä tukevaa aitoa lakitekstiä (eli Koraanin jaetta tai hadithia).
Osa 3, sivu 143: Jos joku kuolee ja hänellä on jäljellä korvattavia Ramadanin päiviä
Oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että jos henkilö kuolee ja hän on menettänyt joitakin rukouksia elinaikanaan, hänen huoltajansa tai perillisensä ei tarvitse tehdä noita rukouksia hänen puolestaan. Samoin jos joku ei ole kykenevä paastoamaan, kenenkään ei pidä paastota hänen puolestaan hänen eläessään. On erilaisia mielipiteitä siitä, kun joku kuolee eikä ole korvannut joitakin paastopäiviä, vaikka hän olisi voinut tehdä sen.
Useimmat oppineet, mukaan lukien Abu Hanifa, Malik ja shafilaiset, sanovat, että huoltajan tai perillisen ei pidä paastota sellaisen henkilön puolesta, mutta heidän on ruokittava yksi henkilö päivässä kutakin korvattavaa päivää kohti. Valittu mielipide shafilaisten joukossa on kuitenkin se, että holhoojan on suositeltavaa paastota kuolleen puolesta täyttäen näin hänen velvollisuutensa. Tällöin hänelle ei ole tarpeellista ruokkia ketään.
Holhoojan merkitys on sukulainen, olipa hän isänpuoleinen, perillinen tai joku muu. Jos joku ei-sukulainen paastoaa kuolleen puolesta, paasto on pätevä vain, jos hän on saanut luvan holhoojalta.
Edellisen todisteena on Ahmadin, al-Bukharin ja Muslimin tallentama Aishan kertomus. Allahin lähettiläs (SAAS) sanoi: "Jos joku kuolee ja hänellä on joitakin paastopäiviä korvattavana, hänen holhoojansa pitäisi paastota hänen puolestaan." Al-Bazzar lisäsi: "Jos hän haluaa tehdä sen". Ibn Abbas taas kertoi erään miehen tulleen profeetan (SAAS) luo ja sanoneen: "Oi Allahin lähettiläs, äitini kuoli ja häneltä jäi kuukauden paaston velvollisuus. Tulisiko minun paastota hänen puolestaan?" Profeetta (SAAS) kysyi: "Jos äidilläsi olisi velkaa, maksaisitko sen hänen puolestaan?" Hän sanoi: "Kyllä." Profeetta (SAAS) huomautti: "Velalla Allahille on suurempi oikeus tulla maksetuksi." Tämän ovat kertoneet Ahmad, atTirmidhi, an-Nasai, Abu Dawud ja Ibn Maja.
An-Nawawi [yksi shafilaisten eniten tietoa omaavista] sanoo: "Tuo toteamus on kaikkein autenttisin ja me seuraamme sitä. Se mielipide on kumppaniemme oikeaksi määrittelemä sekä haditheissa että fiqhissä."
Osa 3, sivu 144: Paikat, joissa päivä on äärimmäisen pitkä ja yö lyhyt
Oppineet ovat eri mieltä siitä, mitä niiden muslimien olisi tehtävä, jotka asuvat alueilla, joissa päivä on äärimmäisen pitkä ja yö lyhyt. Mitä aikoja heidän tulisi noudattaa? Jotkut sanovat, että heidän olisi noudatettava niiden alueiden sääntöjä, jossa islamin laki säädettiin – siis Mekan tai Medinan. Toiset sanovat, että heidän olisi noudatettava sellaisen heitä lähimpänä olevan alueen aikoja, jossa on normaali päivä ja yö.