Fiqh-as-Sunnah

I'tikaf tarkoittaa johonkin keskittymistä, hyvään tai pahaan, ja kaiken muun syrjään asettamista. Allah sanoo Koraanissa: "Mitä ovat nämä epäjumalat, joita te yhä palvelette?» [al Anbia 52] – eli mille he omistautuivat palvonnassaan. Tässä sillä tarkoitetaan moskeijaan eristäytymistä ja siellä oloa, pyrkimyksenä lähestyä Allahia.

Kaikki oppineet ovat yhtä mieltä sen laillisuudesta. Profeetalla (SAAS) oli tapana harjoittaa itikafia kymmenenä päivänä joka Ramadan. Sinä vuonna, jolloin hän kuoli, hän harjoitti sitä kaksikymmentä päivää. Tämän ovat kertoneet al-Bukhari, Abu Dawud ja ibn Maja. Profeetan (SAAS) seuralaiset ja vaimot harjoittivat itikafia hänen kanssaan ja jatkoivat sitä hänen kuolemansa jälkeen. Vaikka teon tarkoituksena on päästä lähemmäksi Allahia, sen hyvistä seuraamuksista ei ole luotettavaa hadithia. Abu Dawud toteaa: "Sanoin Ahmadille: ‘Tiedätkö mitään itikafin hyvistä seuraamuksista?’ Hän vastasi: ‘En, paitsi joitakin heikkoja (kertomuksia)."

Itikafia on kahta lajia: sunna ja pakollinen. Sunna itikaf on se, mitä muslimit tekevät päästäkseen lähemmäksi Allahia seuraamalla profeetan (SAAS) antamaa esimerkkiä, erityisesti Ramadanin kymmenenä viimeisenä päivänä. Pakollinen itikaf on sitä, minkä henkilö tekee pakolliseksi itselleen. Tämä voi tapahtua esimerkiksi vannomalla seuraavasti: "Kautta Allahin, minun on tehtävä itikaf" tai ehdollisella valalla, kuten: "Jos Allah parantaa minut, teen itikafin". Sahih al-Bukharissa on kerrottu, että profeetta (SAAS) sanoi: "Sen, joka vannoo tottelevansa Allahia, on toteltava Häntä." Umar sanoi: "Oi Allahin lähettiläs, vannoin tekeväni itikafin eräänä yönä moskeijassa Mekassa." Profeetta (SAAS) sanoi: "Täytä valasi."

Pakollisen itikafin on oltava niin pitkä kuin valassa on luvattu. Jos henkilö vannoo tekevänsä itikafia päivän ajan tai pitempään, hänen on täytettävä se aika.

Se voidaan täyttää oleskelemalla moskeijassa aikomuksena suorittaa itikaf pitkän tai lyhyen ajan. Sen palkkio riippuu siitä, kuinka kauan henkilö on oleskellut moskeijassa. Jos hän poistuu moskeijasta ja sitten palaa, hänen tulisi uudistaa itikafin aikomuksensa. Yala ibn Umayya sanoi: "Vetäydyin moskeijaan joksikin aikaa itikafia varten." Ata sanoi hänelle: "Se on itikafia, niin kauan kuin olit sinne vetäytyneenä. Jos istut moskeijassa hyvää toivoen, se on itikafia. Muutoin se ei ole sitä." Vapaaehtoista itikafia suorittava voi lopettaa sen milloin haluaa, vaikka ennen sitä aikaa, jonka hän aikoi jatkaa. Aisha kertoi, että jos profeetta (SAAS) aikoi tehdä itikafia, hän rukoili aamurukouksen ja aloitti sen. Kerran hän halusi tehdä itikafia kymmenen viimeisen Ramadanin päivän ajan ja määräsi telttansa pystytettäväksi. Aisha kertoi: "Kun näin sen, määräsin oman telttani pystytettäväksi ja jotkut profeetan (SAAS) vaimot tekivät samoin. Kun hän (profeetta, SAAS) rukoili aamurukouksen, hän näki kaikki teltat ja kysyi: ’Mitä tämä on?’ He sanoivat: ‘Me etsimme tottelevaisuutta (Allahia ja Hänen profeettaansa kohtaan)." Silloin hän määräsi oman telttansa ja vaimojensa teltat purettavaksi ja lykkäsi itikafiaan kymmeneen (Shawwalin) ensimmäiseen päivään. Se, että Allahin lähettiläs (SAAS) määräsi vaimonsa teltat purettaviksi ja pyysi heitä jättämään itikafin, kun he olivat tehneet aikomuksen sitä varten, osoittaa heidän hylänneen itikafin, kun he olivat jo aloittaneet sen. Hadith myös osoittaa, että mies voi estää vaimoaan suorittamasta itikafia, jos tällä ei ollut hänen lupaansa siihen. On eroavuuksia mielipiteissä sen suhteen, että mies antaa vaimolleen suostumuksen ja sitten peruuttaa sen. Ash-Shafin, Ahmadin ja Dawudin mukaan tämä on sallittua aviomiehelle ja vaimon on luovuttava itikafista siinä tapauksessa.

Henkilön, joka suorittaa itikafin, on oltava aikuinen muslimi, arvostelukykyinen lapsi, sukupuolisesti puhdas tai nuoruusiässä oleva, jolla ei ole kuukautisia tai synnytyksen jälkeistä vuotoa. Itikafia ei hyväksytä epäuskoiselta, arvostelukyvyttömältä lapselta, seksuaalisesti epäpuhtaalta tai naiselta kuukautisten tai synnytyksen jälkeisen vuodon aikana.

Itikaf toteutuu, jos henkilö pysyttelee moskeijassa aikomukseen lähestyä Allahia. Jos henkilö ei ole moskeijassa tai ei tehnyt sitä tarkoituksenaan miellyttää Allahia, se ei ole itikafia. Aikomuksen pakollisuudesta todistavat Allahin sanat: "They are ordained nothing else than to serve Allah, keeping religion pure for Him." Profeetta (SAAS) sanoi: "Jokainen teko perustuu (sen taustalla olevaan) aikomukseen ja jokaiselle on se, mitä hän aikoi."

Todellakin itikaf on tehtävä moskeijassa, kuten Allah sanoo: "…älkääkä koskeko heihin, vaan omistautukaa hartaudenharjoituksille rukoushuoneissa." [al-Baqara 187]. Tämä ayah todistaa, että jos itikafin suorittaminen muualla oli hyväksyttyä, miksi Allah nimenomaisesti kieltäisi vaimon luo menemisen itikafin aikana. Vastaus on, että koska sellainen teko mitätöisi itikafin (missä tahansa se suoritetaankin), selvästikin itse itikafin tulee tapahtua moskeijassa.

Oppineiden joukossa on erimielisyyttä siitä, millaiset moskeijat ovat sopivia itikafin tekemiseen. Abu Hanifan, Ahmadin, Ishaqin ja Abu Thaurin mukaan itikaf on pätevä missä tahansa moskeijassa, jossa rukoillaan viisi rukousta ja jossa on seurakunta. Tämä perustuu profeetan (SAAS) hadithiin: "Jokainen moskeija, jossa on rukoukseen kutsuja ja imaami, on sopiva itikafiin." Tämän on kertonut ad-Daraqutni, mutta hadith on mursal ja heikko eikä sitä voida käyttää todisteena.

Malik, ash-Shafi ja Dawud sanovat sen olevan hyväksyttävää missä tahansa moskeijassa, sillä ei ole todisteita sen rajoittumisesta mihinkään tiettyihin moskeijoihin. Shafilaiset sanovat, että on parempi suorittaa itikaf seurakunnan moskeijassa, koska profeetta (SAAS) teki itikafin sellaisessa moskeijassa ja koska rukouksiin osallistujien määrä siellä on suurempi. Jos itikafin aikaan sisältyy perjantairukous, henkilön on suoritettava se seurakunnan moskeijassa, jotta ei menettäisi perjantairukousta.

Itikafia tekevä henkilö voi esittää rukouskutsun, jos kutsun esittämispaikka on joko moskeijan ovensuu tai sen sisäpiha. Hän voi myös nousta moskeijan katolle, sillä kaikki nämä paikat ovat osa moskeijaa. Jos kutsu esitetään moskeijan ulkopuolella, ja mutakif esittää kutsun, hän menettää itikafinsa. Ulkopihaa pitävät osana moskeijaa hanafilaiset ja shafilaiset sekä yksi Ahmadin kertomus. Malikin ja toisen kertomuksen mukaan se ei ole osa moskeijaa eikä itikafia tekevän henkilön tulisi mennä sinne.

Useimmat oppineet ovat sitä mieltä, että naiselle ei ole oikein tehdä itikafia kotinsa moskeijassa (eli siinä erityisessä hänen kotinsa osassa, jossa hän suorittaa rukouksensa), sillä kodin moskeija ei yleensä voida luokitella moskeijaksi, ja se voidaan myydä. Tästä asiasta ei ole erimielisyyksiä. Profeetan (SAAS) vaimot suorittivat aina itikafin profeetan (SAAS) moskeijassa.

Olemme jo maininneet, että vapaaehtoisella itikafilla ei ole mitään tiettyä kestoa. Koska tahansa henkilö menee moskeijaan ja tekee aikomuksen lähestyä Allahia pysymällä siellä, hän suorittaa itikafia, kunnes lähtee. Jos hänellä on tarkoitus tehdä itikafia kymmenen viimeisen Ramadanin päivän ajan, hänen tulisi aloittaa se ennen auringonlaskua. Al-Bukhari kertoo Abu Saidilta kuultuna, että profeetta (SAAS) sanoi: "Joka tekee itikafia minun kanssani, hänen on tehtävä itikafia viimeiset kymmenen (yötä)." Kymmenen viittää kymmeneen viimeiseen yöhön, jotka alkavat 20. tai 21. päivän yönä. Mitä tulee toteamukseen, että kun profeetta (SAAS) tahtoi tehdä itikafia, häne rukoili aamulla ja sitten meni itikafinsa paikalle, tämä tarkoittaa, että hän meni paikalle, jonka hän oli varannut itikafiaan varten, mutta varsinaisesti hän saapui moskeijaan eristäytyäkseen sinne vasta alkuyöstä.

Abu Hanifan ja ash-Shafin mukaan henkilön, joka suorittaa itikafia Ramadanin viimeiset kymmenen päivää, tulee lähteä moskeijasta auringonlaskun jälkeen kuukauden viimeisenä päivänä. Malik ja Ahmad sanovat, että on hyväksyttävää lähteä auringonlaskun jälkeen, mutta että henkilön on paras pysyä moskeijassa Eid-rukoukseen asti.

Al-Athram kertoo Abu Ayyubilta kuultuna, että Abu Qulaballa oli tapana pysyä moskeijassa Eid-rukousta edeltävän yön ja lähteä sitten Eid-rukoukseen. Itikafinsa aikana hänellä ei ollut alustaa tai rukousmattoa, jolla istua. Hän istui kuten kuka tahansa muu. Abu Ayyub sanoi: "Tulin hänen luokseen Eid-päivänä ja hänen sylissään oli Juwairiya Muzina. Luulin hänen olevan yksi hänen tyttäristään, mutta se oli hänen vapauttamansa orja, ja hän tuli sieltä Eid-rukoukseen." Ibrahim sanoi: "Ihmisistä oli parempi, että itikafia kymmenen viimeisen Ramadanin päivän ajan tekevä jäi moskeijaan Eidin vastaiseksi yöksi ja sitten jatkoi Eid-rukoukseen moskeijasta.

Jos henkilö vannoo tekevänsä itikafia tietyn määrän päiviä, tai hän haluaa tehdä niin vapaaehtoisesti, hänen tulisi aloittaa itikafinsa ennen aamunkoittoa ja lähteä sitten, kun kaikki auringonvalo on kadonnut, oli sitten Ramadan tai jokin muu aika. Jos hän vannoi tekevänsä itikafia yhden yön tai määrätyn määrän öitä, tai hän tahtoo tehdä niin vapaaehtoisesti, hänen tulisi aloittaa itikafinsa ennen kuin aurinko on kokonaan laskenut ja päättää sen, kun aamu on selvästi alkanut sarastaa. Ibn Hazm sanoo: "Yö alkaa, kun aurinko laskee ja loppuu aamunsarastukseen. Päivä alkaa aamunsarastuksesta ja päättyy auringonlaskuun. Tämä ei ole ehtona kenellekään, ellei hän tahdo tai aio täyttää sitä. Jos joku vannoo tai haluaa tehdä itikafia vapaaehtoisesti kuukauden ajan, hänen tulisi aloittaa kuukauden ensimmäisenä yönä. Hänen olisi tultava moskeijan ennen auringon täydellistä laskemista ja hän voi lähteä, kun aurinko on täysin laskenut kuukauden lopussa – olipa Ramadan tai ei."

On suositeltavaa, että itikafia tekevä henkilö suorittaa paljon ylimääräisiä palvontatekoja ja omistautuu rukouksille, Koraanin resitoimiselle, Allahin kiittämiselle ja ylistämiselle, Hänen ykseytensä ja Hänen suuruutensa todistamiselle, Hänen anteeksiantonsa pyytämiselle, tervehdysten lähettämiselle profeetalle (SAAS) ja Allahin muistelemiselle – eli kaikelle, mikä tuo hänet lähemmäksi Allahia. Näihin tekoihin sisältyy myös tafsiria ja haditheja, profeettojen elämää, fiqhiä jne. käsittelevän kirjallisuuden tutkiminen ja lukeminen. On myös suositeltavaa pystyttää pieni teltta moskeijan pihalle, kuten profeetta (SAAS) teki.

On paheksuttavaa, että henkilö sekaantuu asioihin, jotka eivät kosketa häntä. At-Tirmidhi ja Ibn Maja kertovat Abu Basralta kuultuna, että profeetta (SAAS) sanoi: "Osa henkilön hyvää islamin noudattamista on, että hän jättää sikseen sen, mikä ei kuulu hänelle." On kuitenkin torjuttavaa henkilön ajatella, että hän voi päästä lähemmäksi Allahia olemalla puhumatta. Al-Bukhari, Abu Dawud ja Ibn Maja kertoivat Ibn Abbasilta kuultuna, että profeetan (SAAS) pitäessä puhetta hän näki miehen seisomassa, ja kysyi tästä. Ihmiset sanoivat: "Hän on Abu Israel. Hän on vannonut, että seisoo eikä istu, että ei puhu ja että paastoaa." Profeetta (SAAS) sanoi: "Käskekää hänen puhua, mennä varjoon, istuutua ja saattaa paastonsa loppuun." Anu Dawudin mukaan Ali kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Ei ole orpoutta aikuistumisen jälkeen, eikä puhumattomuutta kokonaista päivää yön tuloon asti."

On hyvä, jos itikafia suorittava henkilö paastoaa, mutta hänellä ei ole velvollisuutta tehdä sitä. Al-Bukhariin mukaan Ibn Umar kertoi Umarin sanoneen: "Oi Allahin lähettiläs, tietämättömyyden aikana vannoin suorittavani itikafin jonakin yönä Mekan moskeijassa. Profeetta sanoi: ’Täytä valasi." Tämä profeetan (SAAS) lausuma osoittaa, että paasto ei ole itikafin edellytys, muutoin yöllä suoritettava itikaf ei olisi pätevä. Said ibn Mansur kertoi Abu Sahlin sanoneen: "Eräs vaimoistani aikoi tehdä itikafin, joten kysyin Umar ibn Abdulazizilta siitä. Hän sanoi: 'Hänen ei tarvitse paastota, jos hän ei itse velvoita itseään siihen.’ Az-Zuhri sanoi: ‘Ei ole itikafia ilman paastoa.’ Umar kysyi: ‘Onko tuo profeetalta?’ Az-Zuhri vastasi: ‘Ei.’ Umar kysyi: ‘Abu Bakriltako?’ Az-Zuhri sanoi: ‘Ei.’ Umar kysyi (taas): ‘Umar (ibn al-Khattabilta)?’ Az-Zuhri sanoi: ‘Ei.’ Umar sanoi: ‘Oletan, että se on Uthmanilta?’ Az-Zuhri sanoi: ’Ei.’ Minä (Abu Sahl) jätin heidät ja tavatessani Atan ja Tawusin kysyin heiltä siitä. Tawus sanoi: ’Henkilön tulisi tietää, että hänen ei tarvitse paastota, jollei hän itse velvoita itseään siihen." Al-Khattabi myöntää (erot asiassa): "Ihmisillä on eri mielipiteitä tästä seikasta."

Al-Hassan al-Basri huomauttaa: "Itikafin suorittaminen ilman paastoamista riittää. Se on myös ash-Shafin mielipide."

Ali ja Ibn Masuud sanovat: "Jos joku haluaa, hän voi paastota ja jos joku ei halua, hänen ei tarvitse."

Al-Auzai ja Malik toteavat: "Ei ole itikafia ilman paastoa ja se on mielipiteen omaavien päätelmä. Se on kuultu Ibn Umarilta, Ibn Abbasilta ja Aishalta, ja se jon Said ibn al-Musayyebin, Urwa ibn az-Zubairin ja az-Zuhrin mielipide."

Seuraavat teot ovat sallittuja henkilölle, joka suorittaa itikafia:

-1- Henkilö voi jättää itikafin paikkansa hyvästelläkseen vaimonsa. Safiyya kertoi: "Profeetta teki itikafia ja menin tapaamaan häntä eräänä yönä. Puhuin hänelle ja sitten nousin lähteäkseni. Hän nousi ylös kanssani ja seurasi minua talooni. (Hänen kotinsa oli Usama ibn Zaidin talossa. Kaksi ansarimiestä kulki heidän ohitseen ja nähdessään profeetan, SAAS, he kiirehtivät askeliaan.) Profeetta (SAAS) sanoi: ‘Odottakaa, hän on Safiyya bint Haya.’ He sanoivat: "Kunnia Allahille, Oi Allahin lähettiläs, meillä ei ollut mitään epäilyksiä sinusta.’ Profeetta (SAAS) sanoi: ‘Saatana virtaa ihmisessä kuin veri. Pelkäsin, että hän olisi saattanut kuiskata jotakin (panetteluja) sydämeenne." Tämän ovat kertoneet al-Bukhari, Muslim ja Abu Dawud.

-2- Hiusten kampaaminen ja leikkaaminen, kynsien leikkaaminen, kehon peseminen, kauniiden vaatteiden pitäminen ja hajusteen laittaminen ovat kaikki sallittuja. Aisha kertoi: "Profeetta teki itikafia ja hän pisti päänsä minun huoneeseeni johtavasta aukosta ja minä pesin (tai yhdessä kertomuksessa: kampasin) hänen hiuksensa. Silloin minulla oli kuukautiset." Tämän ovat kertoneet al-Bukhari, Muslim ja Abu Dawud.

-3- Henkilö voi mennä ulos, jos hänen tarvitsee hoitaa jokin asia. Aisha kertoi: "Kun profeetta suositti itikafia, hän toi päänsä lähelleni, jotta voisin kammata hänen hiuksensa, eikä hän tullut taloon, paitsi toimittamaan tarpeita, joita ihmisillä on." Tämän ovat kertoneet al-Bukhari, Muslim ja muita.

Ibn al-Munzhir sanoo: "Oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että itikafia suorittava voi lähteä moskeijasta luonnollisia tarpeita varten, sillä se on asia, joka hänen on tehtävä henkilökohtaisesti eikä hän voi tehdä sitä moskeijssa. Myös jos hän tarvitsee syötävää ja juotavaa eikä ole ketään, joka toisi hänelle ruokaa, hän voi lähteä hakemaan sitä. Jos henkilön täytyy oksentaa, hän voi lähteä moskeijasta tehdäkseen sen. Kaikkea sitä varten, mitä henkilön tarvitsee tehdä ja mitä hän ei voi tehdä moskeijassa, hän voi lähteä eivätkä nämä teot mitätöi hänen itikafiaan, vaikka ne veisivät pitkään. Esimerkkejä tämäntyyppisistä teoista on henkilön peseytyminen sukupuolisen epäpuhtauden johdosta ja kehonsa tai vaatteidensa puhdistaminen epäpuhtauksista."

Said ibn Mansur kertoo Alin sanoneen: "Jos henkilö suorittaa itikafia, hänen tulee osallistua perjantain yhteisrukoukseen, olla läsnä hautajaisissa, käydä katsomassa sairaita ja tavata perhettään tarpeellisissa asioissa, mutta hänen on pysyttävä seisaallaan (kun hän tapaa heitä)." Ali auttoi pojanpoikaansa antamalle tälle 700 dirhamia palvelijan ostamista varten ja poika sanoi: "Minä suoritan itikafia." Ali sanoi: "Mitä moitittavaa siinä olisi, jos menisit torille ostamaan sellaisen?" Qatada salli itikafia suorittavan henkilön olla mukana hautajaiskulkueessa ja käydä katsomassa sairaita, mutta olla istuutumatta niin tehdessään. Ibrahim an-Nakhai sanoo, että he sallivat itikafia suorittavan henkilön tehdä seuraavia tekoja, ja se oli sallittua, vaikka he eivät olisi tehneekään niitä: käydä sairaiden luona, osallistua perjantairukoukseen, todistaa hautajaisia, mennä ulos tarpeilleen eikä mennä paikkaan, jossa on katto. Hän sanoi: "Itikafia suorittavan ei tulisi astua katolliseen paikkaan, jos siihen ei ollut tarvetta." Al-Khattabi sanoo: "Joukko ihmisiä sanoo, että itikafia suorittava henkilö voi osallistua perjantairukoukseen, käydä katsomassa sairaita ja todistaa hautajaisia. Tämän on kertonut Ali ja mielipiteen jakavat Said ibn Jubair, al-Hassan al-Basri ja an-Nakhai." Abu Dawud kertoo Aishan sanoneen, että profeetta (SAAS) kävi katsomassa sairaita tehdessään itikafia. Hän kävi heidän luonaan poikkeamatta polultaan. Aisha sanoi myös, että itikafia tekevälle henkilölle on sunna olla lähtemättä paikaltaan ja käydä sairaiden luona. Tämä tarkoittaa, että henkilön ei tule lähteä itikafin paikaltaan pelkkänä tarkoituksenaan käydä sairaan luona, mutta jos hän kulkee sellaisen ohitse, hän voi kysyä tämän vointia, jos se ei vie häntä pois polultaan.

-4- Henkilö voi syödä, juoda ja nukkua moskeijassa ja hänen tulisi myös pitää se puhtaana. Hän voi solmia sopimuksia avioliitosta, ostamisesta, myymisestä ja niin edelleen.

Jos henkilö tekee seuraavia tekoja, hänen itikafinsa mitätöityy:

-1- Tarkoituksella moskeijasta poistuminen ilman mitää syytä tehdä niin, vaikka vain lyhyeksi aikaa. Tällöin henkilö ei pysynyt moskeijassa, mikä on yksi itikafin periaatteista.

-2- Islamin uskon hylkääminen, koska tämä mitätöisi kaikki palvontateot. Jos henkilö asettaa kumppaneita Allahin rinnalle, hänen tekonsa epäonnistuvat ja hän on häviäjien joukossa.

-3- Arvostelukyvyn menettäminen mielenhäiriön tai juopuneisuuden takia tai kuukautisten tai synnytyksen jälkeisen vuodon alkaminen, jotka kaikki tekevät henkilöstä itikafiin kelpaamattoman.

-4- Aviollinen kanssakäyminen. Allah sanoo: "älkääkä koskeko heihin, vaan omistautukaa hartaudenharjoituksille rukoushuoneissa. Nämä ovat Jumalan asettamat rajat; älkää siis sinä aikana koskeko heihin." (al-Baqara 187)

Henkilö voi kuitenkin koskettaa vaimoaan, jos siihen ei liity mitään intohimoa. Yksi profeetan (SAAS) vaimoista kampasi hänen hiuksiaan, kun hän suoritti itikafia. Suutelemisesta ja syleilemisestä halun vuoksi Abu Hanifa ja Ahmad sanovat, että se ei ole suositeltavaa, sillä se johtaa kiellettyihin asioihin itikafia suorittavalle. Se ei kuitenkaan mitätöi itikafia, jos henkilö ei saa siemensyöksyä. Malik sanoo, että se mitätöi itikafin, sillä se on laitonta koskettamista riippumatta siitä, tapahtuuko purkautumista vai ei. Ash-Shafilta on kaksi kertomusta, jotka vastaavat kahta edellä olevaa mielipidettä.

Ibn Rushd selittää: "Syy heidän eroaville mielipiteilleen on kysymys (siitä tosiasiasta), että jos sanalla on useampia kuin yksi merkitys, toisen ollessa kirjaimellinen ja toisen kuvaannollinen, viittaako sana samalla näihin molempiin vai ei? Tämä on yksi niistä sanoista, joilla on enemmän kuin yksi merkitys. Ne, jotka sanovat sen sisältävän molemmat merkitykset, tulkitsevat sanan ‘koskettaa’ jakeessa '…älkääkä koskeko heihin, vaan omistautukaa hartaudenharjoituksille rukoushuoneissa' laajassa merkityksessä – eli kattaen sekä sukupuolisen kanssakäymisen että muut (koskettamisen) teot, jotka ovat vähäisemmät kuin se. Ne, jotka eivät sano sen sisältävän kaikkia merkityksiä, ja he ovat enemmistönä, sanovat jakeen viittaavan joko yhdyntään tai koskettamiseen, joka on vähäisempi teko kuin se. Jos sanomme konsensuksena, että se viittaa yhdyntään , silloin tämä poistaa mahdollisuuden, että se viittää pienempiin tekoihin kuin yhdyntä, sillä yhtä (ainoata) sanaa ei voida ymmärtää sekä sen kirjaimellisessa että kuvaannollisessa merkityksessä (yhdellä kertaa). Ne, jotka sanovat siihen sisältyvän vähäisempien tekojen kuin yhdynnän, sanovat niin siksi, että se asettuu jakeen kirjaimellisen merkityksen alle. Ne, jotka ovat eri mieltä, eivät ota sanaa sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti samalla kertaa.

Jos henkilö aikoo suorittaa vapaaehtoisen itikafin, ja sitten päättää sen, ennen kuin se on täytetty, hänen tulisi korvata tuo itikaf myöhemmin. Jotkut sanovat tämän olevan pakollista.

Kirjoituksessaan aiheesta at-Tirmidhi sanoo: "On eroavuutta mielipiteissä siitä, kun henkilö lopettaa itikafinsa ennen kuin sen aika on täyttynyt." Malik huomauttaa: "Jos hän lopettaa itikafinsa (aikaisemmin), hänen velvollisuutensa on korvata se. Hän käyttää todisteena hadithia, jossa todetaan, että kun profeetta (SAAS) luopui itikafistaan, hän korvasi sen seuraavana Shawwal-kuuna."Ash-Shafi toteaa: "Jos hän ei vannonut tekevänsä itikafin eikä tehnyt siitä velvoitetta itselleen, ja sitten hän jätti sen aikaisin, hänen ei tarvitse korvata sitä, jos hän ei päätä tehdä sitä." Hän jatkaa: "Tämä teko ei ole pakollinen suorittaa. Jos joku teki sen ja sitten jätti sen, hänen ei tarvitse korvata sitä (koska se oli vapaaehtoista), paitsi hajjin ja umran yhteydessä." Kuitenkin imaamit oat yhtä mieltä siitä, että jos henkilö vannoo tekevänsä itikafia päivän tai tietyn määrän päiviä ja sitten menettää itikafinsa, hän on velvollinen korvaamaan sen heti, kun voi. Jos hän kuolee ennen sen korvaamista, kukaan ei ole velvollinen tekemään sitä hänen puolestaan. Toisaalta, Ahmad esittää: "Hänen perijöilleen on pakollista suorittaa se hänen puolestaan."Abdurrazzaq kertoi Abdulkarim ibn Umayyan sanoneen, että hän kuuli Abdullah ibn Abdullah ibn Utbalta: "Äitimme kuoli, kun hänellä oli vielä itikafia suoritettavana. Kysyin Ibn Abbasilta ja hän sanoi: "Tee itikaf hänen puolestaan ja paastoa." Said ibn Mansur kertoi Aishan tehneen itikafin veljensä puolesta tämän kuoltua.

Ibn Maja kertoi Ibn Umarilta kuultuna, että profeetta (SAAS) teki itikafia viimeisten kymmenen Ramadanin päivän ajan. Nafi kertoi: "Ibn Umar näytti minulle paikan, jossa profeetta (SAAS) suoritti itikafinsa."

Hän kertoi myös, että kun profeetta (SAAS) suoritti itikafia, hän levitti vuoteensa katumuspaalun taakse (sen paalun, johon eras seuralainen oli sitonut itsensä, kunnes Allah hyväksyi hänen katumuksensa). Abu Said kertoi profeetan (SAAS) suorittaneen itikafin turkkilaisen teltan suojissa, jossa oli jotakin oviaukkojensa verhona.

Jos joku vannoo tekevänsä itikafin Masjid al-Haramissa (Mekassa), profeetan (SAAS) moskeijassa (Medinassa) tai Aqsan Moskeijassa (Jerusalemissa), hänen on täytettävä valansa, sillä profeetta (SAAS) sanoi: "Kenenkään ei tule lähteä matkalle saapuakseen muihin kuin kolmeen moskeijaan: Masjid al-Haram, Aqsan moskeija tai tämä moskeija."

Jos joku vannoo suorittavansa itikafin jossakin muussa moskeijassa, hänellä ei ole velvollisuutta täyttää sitä ja hän voi tehdä itikafin missä tahansa moskeijassa, sillä Allah ei määrännyt mitään tiettyä paikkaa palvontaansa varten, eivätkä moskeijat ole toistaan parempia (lukuun ottamatta kolmea edellä mainittua moskeijaa). On vahvistettu profeetan (SAAS) sanoneen: "Rukous minun moskeijassani on parempi kuin tuhat rukousta missään moskeijassa, paitsi Masjid al-Haramissa, ja rukous siellä on sata rukousta parempi kuin rukous minun moskeijassani."

Siten, jos joku vannoo tekevänsä itikafin profeetan (SAAS) moskeijassa, hän voi täyttää sen Masjid al-Haramissa, koska se on profeetan (SAAS) moskeijaa parempi.