Naisen asema islamissa

Naisen asema yhteiskunnassa on kysymys, jota on pohdittu jo kauan, eikä lopullista vastausta ole vielä löytynyt.

Islamilaista suhtautumista tähän asiaan on länsimaiselle lukijalle kuvattu puolueellisesti.

Tämän artikkelin tarkoituksena on esitellä lyhyesti ja aidosti, miten islam suhtautuu naisen asemaan. Islamin opetukset perustuvat pääasiassa Koraaniin (Jumalallinen ilmestys) ja hadithiin (Profeetan perimätieto).

Oikein ja ennakkoluulottomasti ymmärrettynä Koraani ja hadith tarjoavat peruslähtökohdan kaikkien niiden näkökantojen vahvistamiseksi, jotka liitetään islamiin.

Artikkeli alkaa lyhyellä katsauksella, joka koskee naisen asemaa islamilaisuutta edeltäneenä aikana. Sen jälkeen siirrytään tutkimaan seuraavia kysymyksiä: Mikä on islamin kanta naisen asemaan yhteiskunnassa? Onko kanta samanlainen vai erilainen kuin se "ajan henki", joka vallitsi, kun islam annettiin ilmestyksenä? Miten tämä liittyy "oikeuksiin", jotka naiset ovat saavuttaneet viimeisten vuosikymmenien aikana?

Eräs tämän kirjasen päätarkoituksia on esitellä tasapuolisesti sitä, minkä panoksen islam on antanut (tai ei ole onnistunut antamaan) naisen arvokkuuden ja oikeuksien palauttamiseen. Tämän tarkoituksen saavuttamiseksi voi olla hyödyllistä luoda lyhyt katsaus siihen, miten aiemmat kulttuurit ja uskonnot ovat yleensä kohdelleet naisia; varsinkin kulttuurit ja uskonnot, jotka edelsivät islamia (aikana ennen vuotta 610 JKr). Osaksi esitellään myös naisen asemaa niinkin myöhään kuin 1800-luvulla eli 1200 vuotta islamin synnyn jälkeen.

Naiset antiikin kulttuureissa

Encyclopedia Britannica kuvaa naisen asemaa Intiassa:

Intiassa pääperiaatteena oli alistaminen. Manun mukaan naiset pidettiin riippuvuuden tilassa yötä päivää. Perimyssäännöt perustuivat isänpuoleiseen sukulaisuuteen, eli perintö kulki mieheltä miehelle ja naiset olivat ulkopuolisia.

Hindulaisissa kirjoituksissa hyvä aviovaimo kuvataan seuraavasti:

"Nainen, jonka ajatukset, puhe ja ruumis pidetään alistettuna, saavuttaa hyvän maineen tässä maailmassa ja seuraavassa pääsee yhteen aviomiehensä kanssa".

Antiikin Ateenassa naisten asema ei ollut sen parempi kuin Intiassa tai antiikin Roomassa:

"Ateenalaiset naiset olivat aina alempiarvoisia, he kuuluivat miehelle - isälleen, veljelleen tai jollekin miespuoliselle sukulaiselle."

Naisen suostumusta avioliittoon ei katsottu tarpeelliseksi ja

"hänen oli alistuttava vanhempiensa tahtoon, ja otettava heiltä vastaan herransa ja aviomiehensä, vaikka tämä olisi ollut hänelle täysin vieras".

Historioitsija on kuvannut roomalaista vaimoa seuraavasti:

"Lapsi, alempiarvoinen, holhokki; henkilö, joka ei kykene tekemään mitään oman mielensä mukaan; henkilö, joka on jatkuvasti aviomiehensä valvonnassa ja holhouksessa".

Encyclopedia Britannica selostaa lyhyesti naisen laillista asemaa antiikin Roomassa seuraavasti:

Roomalaisen lain mukaan nainen oli jo historiallisina aikoina täysin riippuvainen. Avioliitossa hänen omaisuutensa siirtyi aviomiehelle... Nainen oli aviomiehelleen kuin tavaraa; kuin vain miehen tarkoitusperiä varten hankittu orja. Naisella ei voinut olla mitään ammattia eikä julkista virkaa... Nainen ei voinut toimia todistajana, takaajana, opettajana eikä holhoojana; nainen ei voinut adoptoida eikä tulla adoptoiduksi, eikä tehdä testamenttia tai solmia sopimusta.

Skandinavian heimojen keskuudessa naiset olivat:

...jatkuvan holhouksen alaisia riippumatta siitä, olivatko he naimisissa vai naimattomia. Niinkin myöhään kuin Kristian Viidennen laissa 1600-luvun lopussa laissa säädettiin, että jos nainen avioitui ilman holhoojansa suostumusta, holhooja sai halutessaan hallintaansa naisen omaisuuden tämän elinajaksi.

Englannin vanhan siviilioikeuden mukaan:

...kaikki aviovaimon kiinteä omaisuus siirtyi avioliiton solmimishetkellä aviomiehen omaisuudeksi. Aviomiehellä oli oikeus maasta saatuun vuokraan ja kaikkeen aviopuolisoiden yhteisesti hoitamasta tilasta koituneeseen voittoon. Myöhemmin englantilaiset oikeusistuimet kehittelivät keinoja, jotka estivät aviomiehiä siirtämästä kiinteää omaisuutta itselleen ilman vaimon suostumusta, mutta aviomiehillä oli yhä oikeus hallita omaisuutta ja saada itselleen sen tuottama rahallinen hyöty. Aviovaimon henkilökohtaisen omaisuuden suhteen aviomiehen valta oli absoluuttinen. Hänellä oli oikeus käyttää sitä niin kuin parhaaksi näki.

Vasta myöhään 1800-luvulla tilanne alkoi muuttua parempaan suuntaan.

"Kun oli säädetty joukko lakeja, joista ensimmäinen oli Laki aviovaimojen omaisuudesta vuosilta 1870, 1882 ja 1887, aviovaimot saivat samankaltaisen oikeuden omaisuuteen ja sopimusten solmimiseen kuin naimattomat naiset, lesket ja eronneet naiset".

Vielä 1800-luvulla antiikin lakien tuntija Sir Henry Maine kirjoitti:

"Mikään yhteiskunta, joka haluaa säilyttää kristilliset instituutiot, ei anna aviovaimoille niitä henkilökohtaisia vapauksia, jotka taataan keskikauden roomalaisessa oikeudessa".

Esseessään naisen alistamisesta John Stuart Mill kirjoitti:

Saamme jatkuvasti kuulla, että yhteiskunta ja kristikunta ovat palauttaneet naiselle hänelle kuuluvat oikeudet. Samaan aikaan aviovaimo joutuu tosiasiassa toimimaan miehen maaorjana; oikeuskäytäntö asettaa naiselle samat velvollisuudet kuin maaorjille.

Ennen kuin siirrymme tutkimaan Koraanin asetuksia naisen asemasta, muutamat raamatulliset asetukset voivat valaista asiaa niin, että puolueeton arviointi on paremmin mahdollista. Mooseksen laissa aviovaimo kihlattiin. Encyclopedia Biblica selittää kihlauksen käsitettä seuraavasti:

"Vaimon kihlaaminen merkitsi yksinkertaisesti omistusoikeuden saamista häneen maksamalla ostohinta; kihlattu on tyttö, josta on maksettu ostohinta".

Lain näkökulmasta tytön suostumus ei ollut välttämätön avioliiton laillistamiseksi.

"Tytön suostumus ei ollut tarpeen eikä sen tarpeellisuudesta ollut mitään mainintaa laissa".

Encyclopedia Biblica kirjoittaa oikeudesta avioeroon seuraavaa:

"Koska nainen oli miehen omaisuutta, miehen oikeus avioeroon oli itsestään selvää".

Oikeus avioeroon oli vain miehellä:

"Mooseksen laissa avioero oli miehen yksin etuoikeus...

Kristillisen kirkon näkökanta aina viime vuosisatoihin saakka on saanut vaikutteita sekä Mooseksen laista että aikakauden yhteiskuntien ajattelutavoista. Kirjassaan Marriage East and West David ja Vera Mace kirjoittavat:

Älköön kukaan kuvitelko, että kristillinen perintömme on vapaa tällaisista väheksyvistä arvioista. Olisi vaikeaa löytää kokoelmaa, jossa olisi yhtä paljon halventavia naissukupuolta koskevia viittauksia kuin varhaisten kirkkoisien kirjoituksissa. Kuuluisa historioitsija Lecky kirjoittaa näistä "purkauksista, jotka muodostavat niin näkyvän ja groteskin osan kirkkoisien kirjoituksista ... Nainen kuvataan helvetin ovena, kaikkien inhimillisten harmien äitinä. Naisen olisi hävettävä jo pelkkää ajatusta, että on nainen. Naisen olisi tunnettava jatkuvaa katumusta sen kirouksen takia, jonka hän on langettanut maailman päälle. Naisen tulisi hävetä pukeutumistaan, koska se ilmentää hänen lankeamistaan. Erityisesti naisen tulisi hävetä kauneuttaan, koska se on paholaisen kaikkein vahvin ase". Kaikkein ankarimmin naisen kimppuun hyökkää Tertullianus: "Tiesittekö, että olette kaikki Eevoja? Jumalan rangaistus sukupuoltanne kohtaan elää tänä aikana: syyllisyyden on myös elettävä. Olette paholaisen portti: rikoitte kielletyn puun sinetin; hylkäsitte ensimmäisinä jumalallisen lain; te suostuttelitte miehen, jonka kimppuun paholainen ei ollut tarpeeksi rohkea hyökkäämään. Te tuhositte niin helposti Jumalan kuvan, miehen. Teidän hylkäämisenne takia - kuoleman - jopa Jumalan pojan täytyi kuolla". Kirkko ei ainoastaan vahvistanut naisen alistettua asemaa, se myös riisti naiselta ne lailliset oikeudet, jotka hänellä oli aikaisemmin ollut.

Takaisin ylös

Keskellä maailman peittänyttä pimeyttä Arabian laajalla aavikolla kaikui jumalallinen ilmestys, jolla oli tuore, jalo ja maailmanlaajuinen viesti ihmiskunnalle:

"Ihmiset, pitäkää kunniassa Herranne, joka on teidät luonut yhdestä hengestä ja hänestä luonut hänen (samanlaisen) puolisonsa ja näistä molemmista antanut lukuisain miesten ja naisten levitä maailmaan".

(Koraani 4:1)

Eräs oppinut, joka on tutkinut tätä jaetta, kirjoittaa: "On olemassa näkemys, jonka mukaan ei ole mitään tekstiä, vanhaa tai uutta, joka käsittelisi naista ihmisenä kaikista näkökulmista samanlaisella hämmästyttävällä ytimekkyydellä, kaunopuheisuudella, syvyydellä ja alkuperäisyydellä kuin tämä pyhä säädös".

Painottaen tätä jaloa ja luonnollista näkemystä Koraanissa sanotaan:

"Hän (Jumala) on luonut teidät yhdestä ainoasta ihmisestä, ja hänestä teki Hän hänen vaimonsa, jotta mies löytäisi hänestä virkistyksensä (rakkaudessa)..."

(Koraani 7:189)

"Hän on taivaan ja maan Luoja; Hän määräsi teille aviopuolisoita keskuudestanne..."

(Koraani 42:11)

"Ja Jumala antaa teille vaimoja omasta keskuudestanne, ja vaimojenne kautta Hän antaa teille poikia ja pojanpoikia. Myöskin Hän varustaa teidät hyvällä ravinnolla. Uskovatko he siis valheeseen ja kieltävät Jumalan siunauksen. "

(Koraani 16:72).

Artikkelin loppuosassa hahmotetaan islamilaisen naisen asemaa koskevan ajattelutavan eri näkökulmia: hengellistä, sosiaalista, taloudellista sekä poliittista näkökulmaa.

1. Hengellinen näkökulma

Koraani tarjoaa selvää todistusaineistoa sen puolesta, että naista pidetään oikeuksiltaan ja velvollisuuksiltaan Jumalan edessä täysin samanarvoisena kuin miestä. Koraanissa sanotaan:

"Jokainen sielu on vastuussa teoistaan".

(Koraani 74:38)

Koraanissa sanotaan myös:

Niin kuuli heidän Herransa heitä (ja sanoi): "Minä en anna tekijän työn mennä hukkaan teidän keskuudessanne, olkoon hän mies tai nainen; toinen toisestannehan te polveudutte.

(Koraani 3:195).

"Ken tahansa tekee hyvää, olkoon hän mies tai nainen, kun hän samalla on uskovainen, hänen Me totisesti annamme viettää onnellista elämää, ja sellaisille Me maksamme palkan parhaasta, mitä ovat tehneet".

(Koraani 16:97) , katso myös (Koraani 4:124).

Koraanin mukaan naista ei syytetä Aatamin ensimmäisestä erehdyksestä. Molemmat tekivät yhdessä virheen ollessaan tottelemattomia Jumalaa kohtaan, molemmat katuivat ja kummallekin annettiin anteeksi. (Koraani 2:36, 7:20-24). Yhdessä jakeessa (20:121) nimenomaan Aatamia syytettiin.

Uskonnollisten velvollisuuksien kannalta - päivittäiset rukoukset, paasto, almut ja pyhiinvaellus - nainen ei eroa miehestä. Itseasiassa joiltain osin nainen on etuasemassa mieheen verrattuna. Naisen ei esim. tarvitse osallistua päivittäisrukouksiin eikä paastoon kuukautisten aikana eikä neljänäkymmenenä päivänä lapsen synnyttämisen jälkeen. Naisen ei tarvitse myöskään paastota raskausaikana eikä imetysaikana, mikäli naisen tai lapsen terveys ovat vaarassa. Jos paastot ovat pakollisia (Ramadan-kuun aikana), nainen voi korvata menetetyt päivät silloin, kun hänelle sopii. Edellä mainituista syistä suorittamatta jääneitä rukouksia ei tarvitse korvata. Vaikka naiset saivat käydä ja kävivät moskeijassa profeetan aikana ja sen jälkeen, osanotto perjantain seurakuntarukoukseen on vapaaehtoista naiselle, kun taas miehelle se on pakollista.

Näissä asioissa islaminoppi on selvästi lempeä, sillä se ottaa huomioon sen tosiseikan, että nainen saattaa imettää tai pitää huolta lapsesta eikä sen takia voi lähteä moskeijaan rukousaikana. Tässä otetaan huomioon myös fyysiset ja psyykkiset muutokset, jotka liittyvät naisen luonnollisiin toimintoihin.

2. Sosiaalinen näkökulma

a) Lapsena ja varhaisnuorena

Huolimatta siitä, että jotkut arabiheimot hyväksyivät tyttövauvojen surmaamisen, Koraani kielsi tämän tavan ja piti sitä muiden murhien veroisena rikoksena.

"Ja kun elävältä haudatulta naiselta kysytään, minkä synnin vuoksi hänet surmattiin".

(Koraani 81:8-9).

Koraanissa arvostellaan sellaisten vanhempien asennetta, jotka hylkäävät tyttölapsensa:

"Kun jollekin heistä ilmoitetaan tyttölapsen syntymästä, niin hänen kasvonsa synkkenevät ja hän on aivan murheen vallassa. Hän kätkeytyy heimolaisiltaan sen pahan sanoman vallassa, joka hänelle on ilmoitettu. Omistaisiko hän lapsen välittämättä häpeästä vai kantaisiko sen elävänä hiekkaan? Eikö heidän tuomionsa ole julma?."

(Koraani 16:58-59).

Islamissa ei tyydytä siihen, että tytön elämä säilytetään vain, jotta hän myöhemmin joutuisi kärsimään epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa, vaan siinä edellytetään lempeää ja oikeudenmukaista kohtelua naista kohtaan. Tähän liittyvät seuraavat profeetta Muhammedin sanonnat:

"Se, jolla on tytär ja joka ei hautaa häntä elävältä eikä loukkaa häntä eikä aseta poikaansa etusijalle, hänet Jumala päästää paratiisiin."

(Ibn Hanbal nro 1957).

Se, joka huolehtii kahdesta tyttärestä, kunnes he ovat aikuisia, hänet me tapaamme tuomiopäivänä ja teemme näin (ja hän liitti kaksi sormenpäätään yhteen).

Samanlainen hadith käsittelee veljeä, joka elättää kahta sisartaan. (Ibn Hanbal nro 2104).

Naisten oikeus hankkia tietoa ei eroa miesten oikeudesta. Profeetta Muhammed on sanonut:

"Tiedon hankkiminen on pakollista jokaiselle muslimille".

(Al-Bayhaqi).

Tässä muslimilla tarkoitetaan sekä miehiä että naisia.

b) Aviovaimona

Koraanissa ilmaistaan selkeästi, että avioliitossa on kysymys yhteiskunnan kahden puoliskon yhteistyöstä ja että avioliiton päämäärät ihmiselämän jatkuvuuden turvaamisen lisäksi ovat henkinen hyvinvointi ja hengellinen harmonia. Avioliitto perustuu rakkauteen ja armeliaisuuteen.

Seuraava on yksi Koraanin vaikuttavimpia avioliittoa koskevia jakeita:

"Eräs Hänen merkeistään on myös se, että Hän on teistä itsestänne luonut teille puolisot, jotta löytäisitte heistä tyydytyksen, ja Hän on antanut teille keskinäistä rakkautta ja laupeutta. Totisesti, tässä on merkkejä niille, jotka ajattelevat".

(Koraani 30:21).

Islamilaisen lain mukaan naista ei voida pakottaa avioliittoon ilman omaa suostumusta.

Ibn Abbas kertoo tytöstä, joka tuli Jumalan sanansaattajan, Muhammedin luokse ja kertoi, että hänen isänsä oli pakottanut hänet avioliittoon ilman hänen suostumustaan.

Jumalan sanansaattaja antoi hänen valita (avioliiton hyväksymisen ja hylkäämisen välillä).

(Ibn Hanbal nro 2469).

Toisessa versiossa tyttö sanoi:

"Hyväksyn kyllä tämän avioliiton, mutta halusin saattaa naisten tietoon, ettei vanhemmilla ole oikeutta (pakottaa naista ottamaan aviomiestä)".

(Ibn-Maja nro 1873).

Kaikkien naista avioliiton aikana suojelevien säännösten lisäksi säädettiin erikseen, että naisella on täysi oikeus mahriin eli myötäjäisiin, jotka aviomies antaa hänelle ja jotka sisältyvät avioehtosopimukseen; ja että omistusoikeus myötäjäisiin ei siirry naisen isälle eikä aviomiehelle. Mahr ei islamissa ole todellinen eikä vertauskuvallinen maksu naisesta kuten joissain muissa kulttuureissa, vaan se on lahja, joka kuvastaa rakkautta ja kiintymystä.

Avioelämän säännöt ovat islamissa selvät ja sopusoinnussa oikeamielisen ihmisluonnon kanssa. Pohjautuen miehen ja naisen fyysiseen ja psyykkiseen olemukseen, kummallakin sukupuolella on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet toistaan kohtaan, lukuunottamatta erästä velvollisuutta, joka on johtajuus. Tämä on luonnollista kaikissa yhteisöissä ja miehen luonnolle ominaista.

Koraanissa sanotaankin:

"Naisilla on sama oikeus miehiin nähden kuin miehillä heihin, kuten on kohtuullista; kuitenkin ovat miehet naisiin verrattuna korkeammassa asemassa".

(Koraani 2:228).

Korkeampaa asemaa sanotaan Quiwamaksi (ylläpitäminen ja suojeleminen). Se viittaa luonnolliseen eroon sukupuolten välillä, joka takaa heikommalle sukupuolelle oikeuden tulla suojelluksi. Tämä ei tarkoita korkeampaa asemaa tai etuasemaa lain kannalta. Miehen asema johtajana ei kuitenkaan tarkoita perheessä sitä, että aviomies on vaimoonsa nähden diktaattorin asemassa. Islam korostaa keskustelun ja konsensuksen merkitystä perhettä koskevissa päätöksissä. Koraani antaa tästä esimerkin:

"...Mutta jos he molemminpuolisen sopimuksen ja neuvottelujen jälkeen sopivat lapsen vieroittamisesta, niin siinä ei kumpikaan tee mitään syntiä"

(Koraani 2:233).

Aviovaimon perusoikeuksien yläpuolella on oikeus, jota korostetaan Koraanissa ja jota profeetta suosittelee lämpimästi; lempeä kohtelu ja kumppanuus.

Koraanissa sanotaan:

"...vaan kohdelkaa heitä hyväntahtoisesti. Jos tunnette vastenmielisyyttä heitä kohtaan, niin voi olla, että vastenmielisyytenne kohdistuukin sellaiseen henkilöön, johon Jumala on kätkenyt paljon hyvää".

(Koraani 4:19).

Profeetta Muhammed on sanonut:

Paras teistä on se, joka on paras perhettään kohtaan ja minä olen perhettäni kohtaan teidän joukostanne paras.

Parhaat uskovista ovat ne, jotka käyttäytyvät parhaiten, ja parhaat teistä ovat ne, jotka ovat parhaita vaimojaan kohtaan.

(Ibn Hanbal nro 7396).

Katso, monet naiset tulevat Muhammedin vaimojen luokse ja valittavat aviomiehistään, koska nämä lyövät heitä - nuo aviomiehet eivät ole teistä parhaimpia.

Niin kuin tunnustetaan naisen oikeus päättää avioliitostaan, samoin tunnustetaan myös hänen oikeutensa saattaa päätökseen epäonnistunut avioliitto. Jotta voitaisiin taata perheolojen vakaus ja jotta voitaisiin suojella niitä äkkipikaisesti tehdyiltä päätöksiltä, jotka on tehty väliaikaisen henkisen paineen johdosta, avioeroa hakevien miesten ja naisten on käytävä läpi tiettyjä toimenpiteitä ja noudatettava odotusaikaa. Koska naiset ovat luonnostaan paljon tunteellisempia kuin miehet, heidän on ilmoitettava avioeroon hyvä syy. Kuitenkin nainen voi saada avioeron miehestään myös ilman oikeusistuinta, jos avioehtosopimus sen sallii. Tietyt islamilaisen lain avioliittoa ja avioeroa koskevat seikat ovat mielenkiintoisia ja ansaitsisivat oman esittelynsä. Riittää, kun tässä sanotaan, että moniavioisuus on ollut tavallista lähes kaikkialla ja se sallittiin niin juutalaisuudessa kuin kristinuskossakin aina viime vuosisatoihin saakka. Koraani on ainoa pyhä kirjoitus, joka nimenomaisesti rajoitti moniavioisuutta ja yritti estää sitä monin ankarin ehdoin. Eräs syy sille, että moniavioisuutta ei ehdottomasti kielletty on se, että eri alueilla eri aikoina saattaa vallita olosuhteet, joiden takia moniavioisuus on parempi vaihtoehto kuin avioero tai tekopyhä yksiavioisuus, jonka vallitessa harjoitetaan monenlaisia luvattomia suhteita.

Kun avioliiton jatkaminen on syystä tai toisesta mahdotonta, ihmisiä kehotetaan silti löytämään kunniallinen tapa lopettaa avioliitto.

Koraanissa sanotaan näistä tapauksista seuraavaa:

Ja kun olette eronneet vaimostanne ja tämä on odottanut määrätyn aikansa, niin joko pitäkää hänet luonanne kunniallisesti tai antakaa hänen mennä sovinnossa. Älkää pidättäkö häntä väkivalloin eikä tehden vääryyttä, vaan muistakaa osaksenne tullutta Jumalan armoa.

(Koraani 2:231). (Katso myös Koraani 2:229 ja 33:49).

c) Äitinä

Islamissa lempeys vanhempia kohtaan on arvojärjestyksessä seuraavana Jumalan palvelemisen jälkeen.

"Olemme myös määrännyt ihmisen pitämään huolta vanhemmistaan; hänen äitinsä on kantanut häntä äärimmäiseen uupumukseen saakka".

(Koraani 31:14) (Katso myös Koraani 46:15, 29:8).

Koraanissa on myös erityinen suositus, joka koskee äitien hyvää kohtelua:

"Ja herrasi on määrännyt, että palvelette yksin Häntä, ja teidän tulee tehdä hyvää vanhemmillenne...".

(Koraani 17:23).

Eräs mies tuli profeetta Muhammedin luokse kysyen:

"Oi Jumalan sanansaattaja, kuka ihmisistä parhaiten ansaitsee hyvän seurani?" Profeetta vastasi: "Äitisi". Mies kysyi: "Entä kuka muu?" Profeetta vastasi: "Äitisi". Silloin mies kysyi: "Entä kuka muu?" Vasta silloin profeetta vastasi: "Isäsi".

(Al-Bukhari ja Muslim).

Eräät kuuluisat profeetan sanat:

"Paratiisi on äidin jalkojen juuressa".

(In Al'Nisa'I, Ibn-Majah, Ahmad).

"(Luonteeltaan) jaloja ovat ne, jotka ovat vieraanvaraisia naisille ja pahoja ne, jotka heitä solvaavat".

3. Taloudellinen näkökulma

Islam on säätänyt naiselle oikeuden, joka häneltä on ollut kielletty sekä ennen että jälkeen islamin synnyn (jopa niinkin myöhään kuin tällä vuosisadalla. Esimerkiksi vasta vuonna 1938 Ranskan lakia muutettiin niin, että naisella oli oikeus solmia sopimuksia. Avioliitossa olevan naisen edellytettiin kuitenkin yhä saavan aviomieheltään luvan ennen kuin voi myydä yksityisomaisuuttaan.) Nimittäin itsenäisen omistusoikeuden. Islamilainen laki tunnustaa täysin naisen oikeuden omaan rahaan, kiinteistöön ja muuhun omaisuuteen. Tähän oikeuteen ei vaikuta se, onko nainen naimaton vai avioliitossa. Naisella pysyy täysi oikeus myydä, ostaa, kiinnittää ja vuokrata kaikkea omaisuuttaan. Missään islamilaisen lain osassa ei naista pidetä alempiarvoisempana vain sen takia, että hän on nainen. On myös huomionarvoista, että kyseinen koskee kaikkea naisen omaisuutta ennen avioliittoa sekä kaikkea sitä mikä tulee hänen omistukseensa avioliiton solmimisen jälkeen.

Naisen oikeudesta käydä työssä on ensin huomautettava, että islamissa naisen roolia äitinä ja aviovaimona pidetään kaikkein pyhimpänä ja tärkeimpänä. Lapsenvahdit ja kotiapulaiset eivät voi vastata äitiä oikeamielisten, tasapainoisten ja hyvinkasvatettujen lasten kasvattajana. Näin tärkeää tehtävää, joka muovaa kansakuntien tulevaisuutta, ei voida pitää "laiskuutena".

Islamissa ei kuitenkaan ole säädöstä, joka kieltäisi naista käymässä työssä; aina kun siihen on tarvetta ja varsinkin, kun kyseessä on työ joka sopii naisen luonteeseen ja jossa yhteiskunta tarvitsee häntä kipeimmin. Tällaisia töitä ovat esim. lastenhoito, opettaminen (varsinkin lasten opettaminen ja lääketiede). Eikä mitään rajoituksia ole sille, etteikö naisen erityislahjakkuudesta voitaisi saada hyötyä millä tahansa alalla. On tavallista epäillä, ettei nainen sovi tuomariksi, mikä johtuu naisen miestä tunteellisemmasta luonteenlaadusta; mutta varhaiset muslimioppineet Abu Hanifa ja Al-Tabari olivat sitä mieltä, että nainen voi hyvin olla tuomari. Islam myös palautti naiselle oikeuden perintöön sen jälkeen, kun nainen oli itse eräissä kulttuureissa ollut osa perintöä. Naisen perintöosuus kuuluu yksin hänelle, eikä kukaan voi vaatia sitä häneltä, ei edes hänen isänsä eikä aviomiehensä.

"Miehiset perijät saakoot osan siitä, mitä vanhemmat ja lähimmät omaiset ovat jälkeensä jättäneet, ja naispuolisetkin perilliset saakoot osan siitä, mitä vanhemmat ja lähimmät omaiset ovat jälkeensä jättäneet, olkoon perintö vähäinen tai suuri - laki määrää siitä kullekin hänen osuutensa".

(Koraani 4:7).

Yleensä naisen osuus on puolet miehen osuudesta, mikä ei tarkoita sitä, että nainen vastaisi puolta miestä! Kun otetaan huomioon edellisillä sivuilla esitetty vahva todistusaineisto naisen tasaveroisesta kohtelusta islamissa, olisi hyvin epäjohdonmukaista vetää sellaista johtopäätöstä. Tämä ero perintöoikeudessa on sopusoinnussa sen eron kanssa, joka miehen ja naisen välillä valitsee taloudellisen vastuun suhteen islamilaisen lain mukaan. Mies on islamissa yksin velvollinen vaimonsa, lastensa sekä joissain tapauksissa puutteessa elävien, etenkin naispuolisten sukulaistensa toimeentulosta. Tätä velvollisuutta eivät poista vaimon varakkuus, vaimon henkilökohtaiset työtulot, vuokratulot, liikevoitto eivätkä mitkään muut lailliset seikat.

Nainen on taloudellisesti toisaalta paljon turvatummassa asemassa, eivätkä hänen asemaansa rasita mitkään hänen omaisuuttaan koskevat vaateet. Naisen omaisuus ei avioliiton solmimisen jälkeen siirry aviomiehelle, ja hän pitää jopa tyttönimensä. Naisella ei ole velvollisuutta käyttää omaisuuttaan eikä tulojaan perheen hyväksi avioliiton solmimisen jälkeen. Naisella on oikeus mahr-myötäjäisiin, jotka hän saa mieheltä avioliiton solmimishetkellä. Avioeron jälkeen nainen voi saada elatusapua entiseltä aviomieheltään.

Perintökaaren tutkiminen koko islamilaisen lain yhteydessä paljastaa, että naista ei kohdella vain oikeudenmukaisesti vaan hyvin suurella myötätunnolla.

4. Poliittinen näkökulma

Jokainen tasapuolinen islamin opin ja islamilaisen kulttuurin tarkastelu osoittaa selvästi, että nainen on tasa-arvoinen miehen rinnalla niissä asioissa, joita nykyään kutsutaan "poliittisiksi oikeuksiksi". Näihin kuuluvat äänioikeus sekä oikeus tulla valituksi poliittisiin virkoihin. Näihin kuuluvat myös naisen oikeus ottaa osaa julkiseen toimintaan. Sekä Koraanissa että islamin historiassa on esimerkkejä naisista, jotka ottivat osaa vakaviin keskusteluihin ja väittelivät jopa itse profeetan kanssa. (Katso Koraani 58:1-4 ja 60:10-12).

Omar Ibn al-Khattabin kalifikunnan aikana nainen väitteli hänen kanssaan moskeijassa, osoitti väitteensä oikeaksi ja sai Omarin ilmoittamaan ihmisten edessä:

"Nainen on oikeassa ja Omar on väärässä".

Vaikkei siitä ole mainintaa Koraanissa, erästä profeetan perimätietoa tulkitaan niin, ettei naista voitaisi valita valtionpäämiehen asemaan. Tämä hadith kuluu käännettynä suurinpiirtein seuraavasti: "Kansakunnalle ei koita hyvinvointi, jos se antaa naisen olla johtajanaan". Tällä rajoituksella ole mitään tekemistä naisen arvokkuuden tai hänen oikeuksiensa kanssa. Sen sijaan se liittyy miesten ja naisten välisiin biologisiin ja psykologisiin eroihin.

Islamissa valtionpäämies ei ole pelkkä keulakuva. Hän johtaa ihmisiä rukouksissa varsinkin perjantaisin ja juhlapyhinä; hän ottaa jatkuvasti osaa päätöksentekoon, joka koskee kansakunnan turvallisuutta ja hyvinvointia. Tämä vaativa asema tai jokin vastaava kuten puolustusvoimien komentajan virka ei yleensä sovi naiselle fyysisesti eikä psyykkisesti. On lääketieteellinen tosiasia, että kuukautisten ja raskauden aikana naiset läpikäyvät monia fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia. Tällaiset muutokset saattavat ilmetä kriisitilanteiden aikana, mikä vaikuttaa naisen päätöksentekoon, puhumattakaan ylimääräisestä rasituksesta. Lisäksi tietyt päätökset vaativat järkiperäisyyden maksimointia ja tunneperäisyyden minimointia - ja tämä vaatimus ei ole sopusoinnussa naisen vaistomaisen luonteen kanssa.

Jopa nykyaikana ja kaikkein kehittyneimmissäkin valtioissa on harvinaista nähdä nainen valtionpäämiehenä muuten kuin keulakuvan asemassa. Ja naisia on harvoin jos koskaan puolustusvoimien komentajana tai edes kansanedustajana suhteessa naisia vastaavaa määrää. Ei voida väittää, että tämä johtuisi valtioiden takaperoisuudesta tai naisen asemaa koskevista perustuslaillisista rajoituksista, jotka estäisivät mahdollisuuden toimia valtionpäämiehenä tai kansanedustajana. Loogisempi selitys on se, että naisen ja miehen välillä on luontaisia ja kiistämättömiä eroja, ilman että erolla tässä tarkoitetaan toisen paremmuutta toiseen nähden. Ero viittaa pikemminkin siihen, että sukupuolet täydentävät toisiaan elämässä.

Takaisin ylös

Tämän artikkelin ensimmäisessä osassa käsitellään lyhyesti vanhojen uskontojen ja kulttuurien käsityseroja koskien naisen asemaa. Käsittely ulottuu osin aina 1800-luvulle saakka eli 1300-vuotta sen jälkeen, kun islamin oppi tuli maailmaan Koraanin välityksellä.

Toisessa osassa artikkelia käsitellään lyhyesti naisen asemaa islamissa. Tämän osan painopiste on islamilaisuuden alkuperäisissä ja aidoissa lähdeteoksissa. Ne edustavat normia, jonka perusteella voidaan arvioida missä määrin muslimit noudattavat islamin oppia. On myös tosiseikka, että islamilaisen kulttuurin taannuttua monet muslimeiksi itseään kutsuvat, eivät ole noudattaneet tarkasti näitä opetuksia.

Eräät kirjoittajat ovat epäoikeudenmukaisesti korostaneet vääristymiä ja mikä pahinta, länsimaiset lukijat ovat katsoneet vääristymien edustavan islamin oppia, näkemättä vaivaa itse ennakkoluulottomasti tutustua opin alkuperäisiin lähteisiin.

Vääristymistä huolimatta on syytä mainita kolme seikkaa:

1. Muslimien historiassa naisilla on ollut suuria saavutuksia kaikilla elämän aloilla aina 600-luvulta alkaen.
2. Naisen huonoa kohtelua on mahdotonta selittää islamilaisen lain minkään säädöksen nojalla; eikä kukaan voi peruuttaa, typistää tai vääristää selviä islamilaisen lain naiselle myöntämiä oikeuksia.
3. Kautta historian musliminaisten maine, siveys ja rooli äitinä on ollut puolueettomien tarkkailijoiden ihailun kohteena.

Kannattaa myös mainita, että se asema, jonka naiset ovat saavuttaneet nykyaikana, ei johdu miesten lempeydestä tai luonnollisesta kehityksestä. Se saavutettiin naisten pitkän kamppailun ja uhrausten avulla, ja vain silloin, kun yhteiskunta tarvitsi naisten työpanosta; eli tarkemmin sanoen kahden maailmansodan aikana sekä johtuen teknologisen kehityksen nopeutumisesta.

Islamin tapauksessa naisen myönteinen ja arvostettu asema säädettiin lailla; ei siksi, että säätäminen olisi heijastanut 600-luvun tilannetta eikä siksi, että naiset tai naisjärjestöt olisivat painostaneet, vaan islamin oman sisäisen totuudellisuuden takia.

Jos tästä voidaan vetää johtopäätös, on se se, että Koraanin alkuperä on Jumalallinen ja että islamin sanoma on totuudellinen; ja toisin kuin ihmisten synnyttämät filosofiat ja aatteet, islamin sanoma ei noussut esiin inhimillisestä ympäristöstä; sanoma, joka loi perustan humaaneille periaatteille, joka ei ole vanhentunut vuosisatojen aikana ja joka ei voi vanhentua tulevaisuudessakaan. Sanoma onkin peräisin kaikkitietävältä Jumalalta, jonka viisaus ja tiedot ovat ihmisen ajattelukyvyn ja kehityksen suurimpienkin saavutusten tavoittamattomissa.

Takaisin ylös

(Koraani 2:36)
Mutta Saatana sai heidät poikkeamaan tästä ja vietteli heidät ulos siitä autuaasta olotilasta, jossa he olivat, ja Me sanoimme: »Syöksykää alas! Toinen teistä olkoon toisen vihollinen! Kuitenkin saatte ajallisen olinpaikan ja toimeentulonne maan päällä.» Takaisin

(Koraani 2:229)
Tällainen koe-ero on sallittu kaksi kertaa; sitten joko pitäkää vaimo luonanne kunniallisesti tai antakaa hänen mennä runsain lahjoin. Teidän ei ole sallittu pidättää mitään siitä, mitä olette heille antaneet, paitsi jos molemmat pelkäävät, etteivät he (jatkuvassa yhdyselämässä) voi noudattaa Jumalan säädöksiä (vastenmielisyyden ja riitojen tähden). jos te todellakin pelkäätte, että kumpikaan ei voi (jatkuvassa yhdyselämässä) noudattaa Jumalan säädöksiä, niin ei ole synniksi kummallekaan, vaikka vaimo ostaa itsensä vapaaksi. Nämä ovat Jumalan säädöksiä, siksi älkää rikkoko niitä, sillä ne, jotka rikkovat Jumalan säädöksiä vastaan, ovat väärintekijöitä. Takaisin

(Koraani 4:124)
Mutta ne, jotka tekevät hyviä töitä, olkootpa miehiä tai naisia, ja jotka ovat uskovaisia, nämä astuvat Paratiisiin eivätkä kärsi hituistakaan vääryyttä . Takaisin

(Koraani 7:20-24)
20. Silloin Saatana vihjaili heille, että hän voi ilmaista heille sen, mikä heidän alastomuudestaan oli heiltä salattu, ja sanoi: »Teidän Herranne ei ole minkään muun vuoksi kieltänyt teitä nauttimasta tästä puusta kuin ainoastaan siksi, ettette muuttuisi kahdeksi enkeliksi tai kuolemattomiksi.» 21. Ja hän vannoi heidän edessään sanoen: »Olen toden totta teidän oikea neuvonantajanne.» 22. Niin vietteli hän heidät viekkaudellaan, ja kun he maistoivat puusta, tulivat ilmi heidän hävettävät ominaisuutensa ja he alkoivat verhota itseään paratiisin lehvillä. Mutta heidän Herransa huusi heille: »Enkö ole kieltänyt teiltä sitä puuta ja sanonut teille Saatanan olevan ilmeisen vihollisenne?» 23. He sanoivat: »Herramme, olemme väärin tehneet sielujamme kohtaan, ja jollet Sinä anna meille anteeksi ja armahda meitä, olemme me totisesti kadotetut.» 24. Silloin sanoi Hän: »Syöksykää alas, ja toinen teistä olkoon toisensa vihollinen. Joksikin ajaksi saatte te olinpaikan ja elatuksen maan päällä.» Takaisin

(Koraani 20:121)
Niin kumpikin söi siitä, jolloin heidän alastomuutensa ilmeni heille ja he alkoivat peitellä itseään puutarhan lehdillä. Siten ihminen (Aadam) oli tottelematon Herralleen ja lankesi syntiin. Takaisin

(Koraani 29:8)
Me olemme myös käskenyt ihmisiä hyvyyteen vanhempiaan kohtaan, mutta jos nämä kaikin voimin koettavat saada sinut asettamaan Minun rinnalleni sellaista, mistä et mitään tiedä, niin älä heitä tottele. Minun luokseni teidän on palattava, ja silloin Minä osoitan teille, mitä olette tehneet. Takaisin

(Koraani 33:49)
Uskovaiset, kun otatte itsellenne uskovaisia vaimoja ja sitten eroatte heistä ryhtymättä heihin, niin teidän ei heidän suhteensa tarvitse noudattaa määräaikaa, vaan luovuttakaa heille elatusvaroja ja erotkaa heistä kuten tapa vaatii. Takaisin

(Koraani 46:15)
Me olemme myös käskenyt ihmisen tehdä hyvää vanhemmilleen; hänen äitinsä on kantanut hänet tuskalla ja synnyttänyt hänet kivulla, ja kantaminen ja vieroittaminen kestää kolmekymmentä kuukautta; ja kun hän saavuttaa kypsyysiän ja täyttää neljäkymmentä vuotta, hän sanoo: »Herra, suo minun olla kiitollinen siitä armosta, jota olet osoittanut minulle ja vanhemmilleni, suo että pystyisin hyviin tekoihin, jotka miellyttävät Sinua, ja salli kaiken koitua jälkeläisteni parhaaksi; totisesti, minä turvaan Sinuun ja kuulun Sinun alamaisiisi.» Takaisin

(Koraani 58:1-4)
1. Jumala on jo kuullut hänen vetoomuksensa, joka valitti puolisoansa vastaan, etsien oikeutta Jumalalta, Jumala on kuullut teidän keskustelunne; Jumala on totisesti kuuleva, näkevä. 2. Jos jotkut teistä hylkäävät vaimonsa sillä verukkeella, että nämä takaapäin ovat kuin äitinsä, niin eiväthän he ole heidän äitejään. Heidän äitejään ovat vain ne, jotka ovat synnyttäneet heidät, ja heidän sanansa totisesti ovat ilkeätä ja valheellista puhetta. Jumala on totisesti armahtava, anteeksiantava. 3. Niiden, jotka syrjäyttävät vaimonsa verraten heitä äiteihinsä ja sitten haluavat peruuttaa mitä ovat sanoneet, on vapautettava orja, ennenkuin he koskevat toinen toiseensa. Tähän teitä kehoitetaan, ja Jumala tuntee tekonne. 4. Mutta jos jollakulla ei ole varaa tähän, paastotkoon hän sen asemesta kaksi kuukautta peräkkäin, ennenkuin he koskevat toinen toiseensa. Se taas, jolla ei ole tähän voimaa, ruokkikoon kuusikymmentä köyhää. Näin on, jotta uskoisitte Jumalaan ja Hänen sananjulistajaansa. Tämä on Jumalan laki, ja epäuskoisia odottaa tuska ja vaiva. Takaisin

(Koraani 60:10-12)
10. Te uskovaiset, kun oikeauskoisia naisia tulee luoksenne paettuaan kodeistaan, niin tutkikaa heitä. Jumala tuntee heidän uskonsa parhaiten. Jos sitten havaitsette heidät uskoviksi naisiksi, niin älkää lähettäkö heitä takaisin uskottomien luo. He eivät lain mukaan kuulu näille eivätkä nämä heille. Mutta antakaa miehille, mitä he ovat maksaneet. Eikä teissä ole moitteelle varaa, jos naitte heidät, kun olette maksaneet heille huomenlahjan. Älkää myös pitäkö yllä avioliiton siteitä uskottomiin naisiin, vaan vaatikaa takaisin, mitä olette maksaneet, ja uskottomat miehet vaatikoot samoin, mitä he ovat maksuina vaimoistaan suorittaneet. Tämä on Jumalan päätös; Hän ratkaisee asianne, sillä Jumala on kaikkitietävä, viisas. 11. Jos vaimoistanne joku pakenee uskottomien luokse, niin saalista saatuanne antakaa niille, joiden vaimot ovat karanneet, yhtä paljon kuin he ovat maksuna suorittaneet, ja täyttäkää velvollisuutenne Jumalalle, johon uskotte. 12. Profeetta, kun uskovat naiset tulevat luoksesi ja lupaavat pyhästi, etteivät aseta mitään Jumalan rinnalle, etteivät varasta, eivät tee aviorikosta, eivät surmaa lapsiaan, eivät keksi valheita eivätkä ole tottelemattomia Sinua kohtaan siinä, mikä on kohtuullista, niin ota vastaan heidän lupauksensa ja ano Jumalalta heille anteeksiantoa; totisesti Jumala on anteeksiantava, armollinen. Takaisin

• Pyhä Koraani, suomenkielinen käännös, kustantaja Z.I. Ahsen Böre.
• Abd Al-Ati, Hammudah, Islam in Focus, The American Trust Publications, Plainfield, IN 46168, 1977.
• Allen, E. A., History of Civilization, General Publishing House, Cincinnati, Ohio, 1889, Vol. 3.
• Al Siba'i, Mustafa, Al-Alar'ah Baynal Fiqh Walqanoon (in Arabic), 2nd. ea., Al-Maktabah Al-Arabiah, Halab, Syria, 1966.
• El-Khouli, Al-Bahiy, "Min Usus Kadiat Al-Mara'ah" (in Arabic), A 1- Waay A l-lslami, Ministry of Walcf, Kuwait, Vol.3 (No. 27), June 9, 1967, p.17.
• Encyclopedia Americana (International Edition), American Corp., N.Y., 1969, Vol.29.
• Encyclopedia Biblica (Rev.T.K.Cheynene and J.S.Black, editors), The Macmillan Co., London, England, 1902, Vol.3.
• The Encyclopedia Britannica, (11 th ed.), University Press Cambridge, England, 191 1, Vol.28.
• Encyclopedia Britannica, The Encyclopedia Britannica, Inc., Chicago, III., 1968, Vol.23.
• Hadeeth. Most of the quoted Hadeeth were translated by the writer. They are quoted in various Arabic sources. Some of them, however, were translated directly from the original sources. Among the sources checked are Musnad Ahmad Ibn Hanbal Dar AlMa'aref, Cairo, U.A.R., 1950, and 1955, Vol.4 and 3,SunanIbnMajah, Dar Ihya'a Al-Kutub al-Arabiah, Cairo, U.A.R., 1952, Vol.l, Sunan al-Tirimidhi, Vol.3.
• Mace, David and Vera, Marriage: East and West, Dolphin Books, Doubleday and Co., Inc., N.Y., 1960.

Takaisin ylös

Jamal A. Badawi -Phd- (Alkuteos: The Status Of Woman In Islam)

Takaisin ylös