SISÄLLYSLUETTELO

 

Esipuhe

Johdanto                      

LUKU 1 KORAANI JA ILMOITUKSET

  Koraania edeltävät ilmoitukset ja pyhät kirjat

  Koraani, hadith ja hadith qudsi

  Ilmoitukset ja kuinka ne annettiin Profeetta Muhammedille

  Ilmoitusten alku

LUKU 2 KORAANIN ILMOITUSTEN VÄLITTÄMINEN

  Ulkoaoppiminen ja suullinen perinne 

  Kirjoitetun tekstin siirtäminen

  Kirjallinen teksti Profeetta Muhammedin aikoina

  Seuralaisten masahif

  'Uthmanin mushaf

LUKU 3 KORAANI KÄSIKIRJOITUKSENA JA VALMIINA PAINOKSENA

  Koraanin kirjoittaminen

  Varhaiset käsikirjoitukset

  Koraanin vanhat käsikirjoitukset

  Painettu Koraani

LUKU 4 MUOTO, KIELI JA TYYLI

  Tekstin jaottelu

  Kieli ja sanasto

  Kirjalliset muodot ja tyyli

  Tyyli

  Muhkamat ja mutashabihat

LUKU 5 TEKSTIN YMMÄRTÄMINEN

  Mekan ja Medinan ilmoitukset

  Asbab a-nuzul

  Al-nasikh wa al-mansukh

  Eri versiot

  Eri lukutavat

LUKU 6 TEKSTIN TULKINTA

  Tafsir, sen eri lajit ja pääperiaatteet

  Tafsir kirjallisuus

  Koraani käännökset

LUKU 7 KORAANIIN LIITTYVIÄ KYSYMYKSIÄ

  Koraanin ihme

  Koraani ja tiede

  Koraani ja orientalistit

LUKU 8 KORAANIN LUKEMINEN JA TUTKIMINEN

  Koraaniin liittyvät ohjeet

  Koraanin lausuminen

  Koraani ulkoaoppiminen

  Levyinä, nauhoina tai kasetteina saatavilla

  oleva Koraani

  Miten Koraania tulisi tutkia

KUVIEN SELITYKSET

LÄHDEVIITTEET

VALIKOITU KIRJALLISUUSLUETTELO

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ESIPUHE

 

Kun Koraani ilmoitettiin, se oli elävää todellisuutta kuulijoilleen. Se oli osa heidän elämäänsä, tai pikemminkin elämä itse, ei pelkkä kirja. Ihmiset harvemmin tarvitsevat lukuisia ulkoisia apukeinoja ymmärtääkseen omaa elämäänsä. Kuitenkin sanat, jotka elivät, kirjoitettiin myös muistiin ja niistä tuli Kirja. Tällaisen prosessin aikana väistämättä menetetään jotain - teksti ei enää ole yhtä elävää, yhtä ymmärrettävää kaikille tuleville kuulijoille kuin se oli ensimmäiselle - tälle asialle emme kuitenkaan mahda mitään. Sillä jos tätä mittaamattoman arvokasta aarretta ei olisi kirjoitettu muistiin, sitä ei olisi voitu siirtää sukupolvelta toiselle. Kirjoitettu teksti tarvitsee kuitenkin ajan kuluessa yhä enemmän ulkoisia apukeinoja voidakseen olla ymmärrettävä. Sen vuoksi oli luonnollista ja väistämätöntä, että Koraanin ympärille kehittyi erilaisia tiedon aloja edesauttamaan sen ymmärtämistä.

  Jo Profeetan (Allahin siunaus ja rauha hänelle) elinaikana  Koraanin ymmärtämiseen liittyvät ja sen kannalta tarpeelliseksi katsotut oppiaineet ja tiedon alat alkoivat kehittyä. Me kutsumme tätä nimellä 'ulum al-qur'an'. Tarve ymmärtää mitä eri sanat ja tekstit täsmällisesti ja tarkkaan ottaen merkitsivät oli ilmeinen jo alusta alkaen, ja synnyttivät näin tekstin- (tafsir) ja sanastonselityksen (mufradat, ghara'ib, lugha) perusteet. Vähitellen kysymysten kirjo muuttui yhä laajemmaksi. Mitä ilmoitettiin mihinkin aikaan ja missä? Missä tilanteessa ja missä olosuhteissa? Olivatko toisistaan poikkeavat lukutavat sallittuja; ja jos olivat, minkälaisia ne olivat? Mitkä jakeet korvasivat toiset? Miten Koraani koottiin? Nämä ovat vain muutamia niistä kysymyksistä, jotka nousivat esiin ja joihin vastattiin. Näiden kysymysten ympärille kehittyi 'ulum al-qur'an'.

  Kirjojen kirjoittaminen oli tyypillistä islamilaiselle kulttuurille; 'ulum al-qur'an' ei muodosta poikkeusta tähän. Eri näkökulmia tarkastelevia kirjoja koottiin Hijran ensimmäisellä vuosisadalla: esimerkiksi ensimmäisiä tafsir-aiheisia kirjoja on pidetty seuralaisten Ubayy Ibn Ka'bin, 'Abdullah Ibn 'Abbasin ja Sa'id Ibn Jubairin (k. 93 H) kirjoittamina; 'Ikrimah (k. 107 H) kirjoitti ilmoitusten syistä ja olosuhteista. 200-luvun lopulla (H) on ilmeisesti myös kirjoitettu hyvin suuri määrä kirjoja, mutta yksikään niistä ei ole ollut kovin perusteellinen, eikä yhtäkään niistä ole enää jäljellä. Systemaattisen, kattavan kokoomateoksen tarve oli ilmeinen. Ensimmäisen tällaisen teoksen on tietojen mukaan kirjoittanut Abu Bakr Muhammad Ibn Khalaf (k. 309 H). Teos käsittää 27 osaa, jotka tunnetaan nimellä al-hadi fi 'ulum al-qur'an, ensimmäinen jäljelle jäänyt kirja on kuitenkin Burhanuddin Zarkashin (k. 794 H) al-burhan fi 'ulum al-qur'an. Suyutin kirjoittamaa al-itqan -teosta on käytetty yleisenä lähdekirjana ulum al-qur'anin pohjana.

  Englanninkielistä kirjaa ei kuitenkaan ollut olemassa tästä aiheesta. Veli Ahmad von Denffer on sen vuoksi tehnyt suuren palveluksen kokoamalla ensimmäisen englanninkielisen teoksen, jota on suuresti kaivattu ja odotettu. Aikaisemminhan keskivertolukijoilla, erityisesti opiskelijoilla, jotka eivät kyenneet ymmärtämään sellaisia arabiankielisiä tekstejä kuin al-itqan, ei ollut mitään apukeinoja Koraanin ymmärtämiseksi. Ahmadin kirja tarjoaa nyt arvokkaan tuen  tätä tarkoitusta silmälläpitäen.

  Uskon, että Koraanin sanoman voi yhä edelleen selvittää itselleen ilman  ulkoisia apuneuvojakin, jos se tapahtuu oikealla tavalla. Mutta kaikkien jakeiden merkityksen ymmärtäminen ilman ulum al qur'anin antamia tietoja lienee lähes mahdotonta. Näin ollen Ahmad von Denfferin tarjoama tieto on välttämätöntä kaikille, jotka eivät osaa lukea arabialaisia lähteitä. Se on täsmällistä ja tiivistä, mutta kuitenkin tarpeeksi perusteellista. 

  Olen iloinen, että Islamic Foundation on ottanut kustantaakseen tämän hyödyllisen kirjan. Rukoilen Allahia (subhanahu wa ta'ala) hyväksymään vaatimattomat ponnistelumme ja suomaan meille hänen armonsa ja anteeksiantonsa.

 

Dhu al-Qa'da 1403                   Khurram Murad

Elokuu 1983                                   Pääjohtaja

Leicester, UK

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Bismillahi rrahmani rrahim - Jumalan, Armeliaan Vapahtajan nimeen

 

JOHDANTO

 

  Koraani sisältää Allahin, Maailmankaikkeuden Luojan ja Ylläpitäjän ilmoitukset ihmiskunnalle. Se on viesti Jumalalta ihmiselle ja sen vuoksi meille äärimmäisen tärkeä. Voidaksemme todella ymmärtää tämän sanoman meidän täytyy ennen kaikkea ymmärtää  sen täsmällinen sisältö. Sen vuoksi Koraanin kirjoituksia tulee tutkia syvällisesti ja yksityiskohtaisesti. Itse asiassa jotkut ihmiset käyttävät koko elämänsä Koraanin tutkimiseen, lukien ja pohtien sitä yhä uudelleen. Kun he kehittyvät ja kasvavat sekä fyysisesti että henkisesti, he löytävät Koraanista yhä uusia merkityksiä ja viittauksia.

 Toisaalta tarvitaan myös erikoistietämystä sanomaa ympäröivistä olosuhteista, jotta merkityksiä ja viittauksia voisi ymmärtää vielä täydellisemmin. Vaikka osa tästä erikoistiedosta voidaan johtaa Koraanista itsestään, on myös muita tiedon alueita, jotka ymmärretään vain laajamittaisen opiskelun ja tutkimuksen avulla.

  Muslimit ovat jo varhaisista ajoista lähtien syventyneet tutkimaan ei ainoastaan Allahin sanomaa, Koraania, vaan myös sen taustaa ja puitteita. Tämän tuloksena kehittyivät lopulta  Koraani-tieteet ja -tieto, jotka tunnetaan nimellä 'ulum al-qur'an'.

  Oikeaa lähestymistapaa Koraanin ymmärtämiseksi voidaan vaatimattoman käsitykseni mukaan kuvailla kolmen eri vaiheen avulla.

 

                 Ensimmäinen vaihe: 

                 Koraanin sanoman vastaanottaminen kuuntelemalla tai lukemalla sitä;

                 Toinen vaihe: 

                 Koraanin sanoman ymmärtäminen pohtien ja opiskellen sen merkitystä;

                 Kolmas vaihe: 

                 Koraanin sanoman soveltaminen  järjestämällä sekä henkilökohtainen että yhteisön elämä Koraanin sanoman mukaiseksi.

 

  Ulum al-qur'aniksi kutsuttua oppia voidaan käyttää apuna toisen vaiheen suorittamisessa, Koraanin tulkinnassa sekä sen taustan ja puitteiden ymmärtämisessä.

  Yleisen määritelmän mukaan 'ulum al-qur'an  käsittelee tutkimuksia, joita on tehty viimeisen profeetan, Muhammedin, välittämästä ilmoitusten kirjasta1, Koraanista:

 

                 -  ilmoittaminen

                 -  kokoaminen

                 -  järjestäminen ja laatiminen

                 -  kirjoittaminen muistiin

                         -  tietoa ilmoitusten syistä ja                                                                       vallinneesta tilanteesta

                 -  siitä, mitä ilmoitettiin  Mekassa ja mitä Medinassa

                 -  jakeiden poistamisesta ja kumoamisesta

                 -  "selvistä" ja "epäselvistä" jakeista.

 

  Yllämainittu termi kattaa myös Koraanin aihepiiriä sivuavat tutkimukset, kuten esim.

 

                 - Profeetan2 , hänen seuralaistensa, muiden kannattajien ja Koraanin myöhempien eksegeet-tien  jakeita ja lukuja koskevat selitykset

                 - selitysmetodit

                 - eksegetiikan oppineet ja heidän kirjansa.

 

  Tämän kirjan tavoitteena on - kuten koko 'ulum al-qur'anin - edesauttaa Koraanin sanoman täydellisempään ymmärtämiseen tarjoamalla tietoa sen taustasta, puitteista ja silloisista olosuhteista. Suurelta osin se on myös kuvaileva selvitys ulum al-qur'anin perinteisestä aiheesta. Eräitä osia 'ulum al-qur'an'ista, kuten esim. tekstin jaottelua, tyyliä ja kirjallisia muotoja koskevia osia on käsitelty vain lyhyesti, kun taas muita tärkeämpinä pidettyjä kohtia on käsitelty yksityiskohtaisemmin. Erityisesti tekstin ymmärtämiseen liittyvät aiheet (asbab al-nuzul, al-nasikh wa al-mansukh jne.) on käsitelty laajemmin, kun taas sellaiset kuin  esim. 'seitsemän ahruf'ia' tai 'Osmanilainen kirjoittaminen', joista on hyötyä vain niille, joilla on hyvä klassisen arabian taito, on otettu mukaan, mutta niitä ei ole käsitelty tarkemmin.

  Olen rajannut esitykseni aihetta koskeviin, yleisesti hyväksyttyihin näkemyksiin, ja mikäli yhteisymmärrystä ei ole saavutettu, olen viitannut eriävistä mielipiteistä tärkeimpään. Tuon julki oman mielipiteeni tietyissä kysymyksissä, mutta päätavoitteeni tässä kirjassa on antaa lukijalle tietoja, ei johdattaa häntä - avoimesti tai peitellen - omien johtopäätösteni omaksumiseen.

  Koraanin tutkimiseen liittyy tiettyjä näkökulmia, joihin olen kiinnittänyt erityisesti huomiota, koska tämä Johdatus 'ulum al-qur'aniin on tarkoitettu erityisesti tietylle lukijakunnalle, nimittäin nuorille koulutetuille muslimeille, joilla ei ole käytännössä mahdollisuuksia tutustua alkuperäislähteisiin. Sen vuoksi olen ottanut mukaan useita aihealueita, joilla on erityinen merkitys juuri tälle lukijakunnalle, kuten:

 

                 - itämaisten kielten ja kirjallisuuden tutkijat ja Koraani

                 - Koraanin käännökset

                 - Koraanin nykyaikainen tulkinta

                 - Koraanin kieli

                 - Koraanin lukeminen ja resitoiminen ("lausunta")

 

  Olen myös näiden lukijoiden etua silmälläpitäen ottanut mukaan tyypillisiä esimerkkejä sisältäviä lainauksia valottaakseni useampia puolia käsiteltävästä aiheesta sekä tehdäkseni ne myös helpommin ymmärrettäviksi.

  Lopuksi olen myös  auttaakseni lukijoita, jotka eivät tunne arabian kieltä, viitannut tiettyihin saatavilla oleviin käännöksiin, esim. hadith-kirjojen käännöksiin jne. Kuitenkaan tietyistä käsiteltävistä aiheista (esim. asbab al-nuzul tai al-nasikh wa al-mansukh) ei ainakaan toistaiseksi ole saatavilla käännöksiä ja viittaukset on tässä kohdin tehty vain arabialaisiin lähteisiin.

  Olen myös pyrkinyt mainitsemaan kuhunkin lukuun liittyvässä bibliografiassa ainakin pari englanninkielistä kirjaa, joiden avulla asiaan voisi perehtyä tarkemmin.

  Toivottavasti tämä teos, joka mikäli tiedän on lajissaan ensimmäinen eurooppalaisella kielellä julkaistu tätä aihetta käsittelevä teos, täyttää tarkoituksensa ja auttaa lukijaa pääsemään syvällisemmin perille Koraanin sanomasta ja soveltamaan sitä elämäänsä. Hyväksyköön Allah tämän vaatimattoman yritykseni ja antakoon anteeksi siinä olevat mahdolliset puutteet.

 

Leicester, Ramadan 1981/1401                     AHMAD VON DENFFER

 

1 Sabuni, Muhammad , Ali:al-tibyan al-quran, Beirut, 1970, s.10

2 muslimien perinteeseen kuuluvaa siunausta (Allahin siunaus ja rauha hänelle) ei toisteta tekstissä joka kerta, kun Profeetan nimi mainitaan, mutta lukijaa pyydetään kunnioittamaan tätä yleistä tapaa

 

ENSIMMÄINEN LUKU

 

KORAANI JA ILMOITUKSET

 

KORAANIA EDELTÄVÄT ILMOITUKSET JA  PYHÄT KIRJAT

 

Jumalan yhteydenpito ihmiseen

 

  Jumala otti yhteyden ihmiseen. Tämä on ilmoituksen avainkäsite, johon kaikki uskontoon liittyvät uskomukset perustuvat, sikäli kuin ne pyrkivät olemaan enemmän kuin pelkkiä filosofian keinoin tehtyjä yrityksiä selittää ihmisen suhde suureen tuntemattomaan. Emme tunne ainuttakaan  uskonnollista liikettä, olipa se sitten ajallisesti tai käsitteellisesti kuinka kaukana tahansa islamin opetuksista, johon ei kuuluisi tai olisi ainakin kuulunut Jumalan yhteydenotto ihmiseen. 

 

Ihminen kieltää Jumalan

 

 Jumala on kommunikoinut ihmisen kanssa varhaisimmista ajoista alkaen, jolloin ihminen ensimmäistä kertaa ilmestyi tälle planeetalle. Sitä on jatkunut kautta aikojen aina nykyhetkeen saakka. Ihmiset ovat usein kieltäneet Jumalan yhteydenotot tai liittäneet ne johonkin muuhun kuin niiden alkuperään. Viime aikoina ihminen on kieltänyt Jumalan olessamassaolon kokonaan tai pitänyt ihmisen käsityksiä Jumalasta ja Hänen yhteydenpitoaan ihmiseen pelkkänä kuvitelmana tai harhana. Kuitenkaan edes nuo henkilöt eivät aseta kyseenalaiseksi sitä, etteikö ihmisen pyrkimys pitää yhteyttä Jumalaan ole yhtä vanhaa perua kuin ihminen itse. Heidän mukaansa tämä voidaan todistaa myös konkreettisen todistusaineiston perusteella. Tätä ajattelutapaa seuraten  tulisi kieltää Jumalan olemassaolo, mutta samanaikaisesti  myöntää se tosiasia - konkreettisen todistusaineiston ollessa niin runsasta kuin se on - että Jumalan olemassaolo ja Jumalan kommunikointi ihmisen kanssa on aina askarruttanut ihmisiä.

 

Empirismi ja todellisuus

 

  Tämä yleinen lähestymistapa, jonka mukaan  konkreettisen todistusaineiston merkitystä korostetaan totuuden ja  realiteettien löytämiseksi, on varmasti suositeltavaa. Empiristi-filosofien lisäksi myös terve järkemme kertoo meille, että sellainen minkä voi ymmärtää kokemusperäisesti, ts. suoraan havainnoimalla, näkemällä, kuulemalla, koskettamalla, jne.,  voidaan myös hyväksyä todellisena ja olemassaolevana. Vaikka muiden ajattelutapojen puitteissa saatetaan todellisuuden arvioimiseksi käyttää myös muita kriteerejä,  tällä hetkellä materialistinen filosofia vallitsee ajattelua. Vaikka monet ihmiset (erityisesti ns. uskovat) ovat murheissaan tästä ja toivovat, että joskus taas siirryttäisiin takaisin "vanhoihin hyviin idealismin ja tunnustuksellisuuden päiviin", olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että meidän tulee hyväksyä nykyinen asiaintila, ei ideaalina tai muuttumattomana, vaan eräänlaisena lähtökohtana, ja että tästä on myös meille etua.

 

Luomistapahtuma, kokreettinen todiste Jumalan olemassaolosta

 

  Monet ihmiset hyväksyvät siis nykyään empiristien tavan ajatella johtavaksi periaatteekseen. Jumala tarjoaa myös olemassaololleen runsaan määrän konkreettisia todisteita, jotka ovat kaikkien empiristien tarkistettavissa.  Koko maapallo, koko luotu maailmankaikkeus, toimii Jumalan  konkreettisena todistuskappaleena. Yksikään empiristi ei voi kieltää, etteikö maapalloa tai maailmankaikkeutta olisi olemassa. Hän ei vain aina käsitä niitä luotuina, koska siinä tapauksessa hänen tulisi todistaa konkreettisen todistusaineistonsa perusteella myös sen takana piilevä järki ja tarkoitus sekä sen mahtavan ja kaikkivaltiaan alkuunpanijan olemassaolo. Tämä selitys ei niinkään olisi ristiriidassa hänen empiristisen, rationaalisen ja tieteellisen ajattelutapansa kanssa vaan pikemminkin täydellisessä yhteisymmärryksessä sen kanssa.

 

Ihmisen ylpeys

 

  En halua tässä yhteydessä käsitellä yksityiskohtaisemmin sitä, minkä vuoksi ihminen kaikesta huolimatta sitten kieltää Jumalan ja halveksii Hänen kommunikointiaan ihmisen kanssa. Riittää kun totean, että syy tähän tulee nähdä ihmisen itsekeskeisyydessä, hänen röyhkeydessään sekä vääränlaisessa ylpeydessään. Havaittuaan, että hän ja hänen lajinsa ovat muodostaneet luomistapahtuman huipentuman, hän on alkanut pitää itseään itsenäisenä, riippumattomana, täysin vapaana ja kykenevänä hallitsemaan koko maailmankaikkeutta. Jossain määrin tämä kuva ihmisellä on ollut itsestään jo varhaisimmista ajoista lähtien. Hän on myös aina pitänyt itseään parempana kuin mitään muita luotuja.1

 

Ihmisen ohjaaminen

 

  Pyhään Koraaniin viitaten muslimit myös päättelevät, että kun ihmisen elämä alkoi maan päällä, Jumala otti ihmiseen yhteyttä antaakseen neuvoja ja suojellakseen häntä tätä itseihailua ja petollisuutta vastaan:

 

                 'Me sanoimme: "Syöksykää täältä alas kaikki!" Totisesti tulee teille Minulta kuitenkin vielä Johdatus, ja jotka Minun johdatustani seuraavat, niitä ei mikään pelko valtaa, eikä heidän tarvitse murehtia'. (2:38)2

 

Tämän viestin ja lupauksen Jumala ilmoitti koko ihmiskunnalle ja kaikille Aadamin lapsille, kuten Koraanissa selitetään:

 

                 'Te ihmisen (Aadamin) lapset! Jos luoksenne tulee Minun lähettiläitäni teidän omasta keskuudestanne julistamaan teille tunnusmerkkejäni, ei mikään pelko ole valtaava Jumalan palvelijoita ja hyvää tekeviä, eikä heidän tarvitse murehtia'. (7:33)

 

Lähettiläät

 

  Jumalan johdatus ilmeni mm. apostolien ja lähettiläiden muodossa, ja he myös toivat mukanaan Jumalan Pyhät kirjoitukset:

 

                 'Olemmehan lähettänyt sanansaattajamme selvin todistein, ja heidän mukanaan olemme lähettänyt Pyhän kirjan ja mittaperusteet, jotta ihmiskunta saattaisi noudattaa oikeutta ... ' (57:25)

 

Kaikkien profeettojen tuoma kaikkein tärkein sanoma Jumalalta, ja siten myös Pyhien kirjoitusten perusta, on yksi ja sama viesti Jumalalta ihmiselle:

 

                 'Totisesti olemme kutsunut jokaisen kansan keskuudesta lähettilään näin lausumaan: "Palvelkaa Jumalaa ja välttäkää syntisiä ...' (16:36)

 

 

 

Profeettojen nimet ja heidän lukumääränsä

 

  Koraani mainitsee seuraavat profeetat nimeltä: Aadam, Nooa (Nuh), Abraham, Iisak, Loot, Jaakob, Joosef, Mooses, Aaron, Daavid, Suleiman (Salomo), Elias, Alyasa, Joonas, Ayyub(Job), Sakarias, Jahja (Johannes Kastaja), Jeesus, Idris, Hud, Dhul Kifl, Shu'aib, Salih, Luqman, Dhul Qarnain, Uzair ja Muhammed.

  Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vain he olisivat olleet Jumalan profeettoja. Koraanissa tuodaan selvästi esille, että profeettojen lukumäärä oli huomattavasti suurempi ja että Jumala lähetti ihmiskunnan kaikkiin eri yhteisöihin omat viestinviejänsä:

 

                 'Totisesti Me lähetimme sananjulistajia ennen sinua: heidän joukossaan on muutamia, joista olemme sinulle ilmoittanut, ja toisia, joista emme ole sinulle ilmoittanut ...' (40:78).

 

                 'Jokaista kansaa varten on lähettiläs'... (10:47)

 

Pyhien kirjojen nimet ja lukumäärä

 

  Yhtä lailla kuin profeettojen lukumäärä oli suuri, myös heidän sanomansa perusteella  kirjoitetut muistiinpanot ovat lukuisia.  Koraani mainitsee erityisesti seuraavat ilmoitukset, joita joskus kutsutaan arkeiksi tai lehdiksi (suhuf)  ja toisinaan kirjoiksi tai kirjoituksiksi (kitab).

 

                 - Abrahamin ja Mooseksen arkit

                 - Mooseksen Toora (taura)

                 - Daavidin psalmit (zabur)

                 - Jeesuksen Evankeliumi (injil)

                 - Muhammedin Koraani

 

Aikaisempien Pyhien kirjoitusten sisältö

 

  Kaikki aikaisempien Pyhien kirjoitusten sisältämät opetukset, joita pidettiin arvoltaan ja merkitykseltään ikuisina, sisältyvät myös Koraaniin. Koraanissa annetaan myös muutamia tarkkoja, joskin valikoivia  selvityksiä  Koraania edeltävien Pyhien kirjoitusten sisällöstä ja sen vuoksi onkin mielenkiintoista viitata näihin viitteisiin:

 

  Viittaus Abrahamin ja Mooseksen arkkeihin (suhuf):

 

                 'Mutta onnellinen se, joka tekee parannuksen, ylistää Herransa nimeä ja rukoilee. Mutta te pidätte parempana tämän maailman elämää, vaikka tuleva elämä on parempi ja kestävämpi.' (87:14-17)3

 

  Viittaus Mooseksen Tooraan (taura):

 

                 'Olemmehan totisesti ylhäältä lähettänyt  Tooran, jossa on johdatus ja valkeus...'(5:44)

                 'Me määräsimme heille siinä: "henki hengestä, silmä silmästä, nenä nenästä, korva korvasta, hammas hampaasta samoin kuin haava haavasta; mutta ken ehättää (kostamaan) tuomiotta, jääköön enemmättä hyvityksettä; joka taasen ei tuominnut niinkuin Jumalan ilmoitus määrittelee, kuuluu väärintekijöihin'. (5:45)

 

  Viittaus Daavidin psalmeihin (zabur):

 

                 'Olemmehan  kirjoittanut kirjaan varoituksen jälkeen: "totisesti hurskaat palvelijani saavat periä maan.' (21:105)

 

  Viittaus Jeesuksen Evankeliumiin (injil):

 

                 'Muhammed on Jumalan sananjulistaja ja ne, jotka ovat hänen kanssaan, ovat järkähtämättömiä uskottomille, mutta laupiaita toisiaan kohtaan. Sinä olet näkevä heidän kumartuvan ja polvistuvan, anoen armoa ja suosioita Jumalalta , ja heillä on merkkejä kasvoissaan paljosta maahankumartamisesta. Niin kuvataan heitä Toorassa. Ja evankeliumissa he ovat kuin siemenkylvö , mikä työntää esiin vesojaan ja sitten voimistuttaa niitä, niin että ne tulevat vahvoiksi ja ovat lujasti kiinni varsissa ilahduttaen kylvömiehiä, jotta se ärsyttäisi epäuskoisia . Jumala on luvannut niille, jotka uskovat ja tekevät hyvää, anteeksiannon ja suuren palkinnon'. (48:29)

 

  Sen lisäksi, että Koraania edeltävät Pyhät kirjoitukset kertovat saman perustana olevan sanoman Allahista, Maailman valtiaasta sekä ihmisestä, Hänen luomuksestaan, ne myös  sisältävät erityisohjeita tietyille yhteisöille tiettyinä historian aikoina ja tiettyjen olosuhteiden vallitessa, esim. juutalaisille ja kristityille. Koraania edeltävät ilmoitukset sekä myös sitä edeltävät Pyhät kirjoitukset, olivat monien yksityiskohtien puolesta luonteeltaan hyvin tilannesidonnaisia ja sen vuoksi viitekehykseensä rajattuja. Tämä selittää myös ilmoitusten jatkuvuuden. Allahilta vaadittiin jatkuvasti olosuhteiden ja tilanteiden muuttuessa uudenlaista johdatusta. Niin kauan kuin ilmoitukset ja Pyhät kirjoitukset eivät olleet luonteeltaan täysin universaaleja, ilmoituksia ei voitu saattaa päätökseen.

 

Lopullinen ilmoitus

 

  Muhammed oli viimeinen Allahin ihmiskunnalle lähettämistä lähettiläistä, ja hän myös toi lopulliset ilmoitukset Jumalalta ihmiselle. Sen vuoksi nämä ilmoitukset sisältävä kirjoitus on Pyhien Kirjoitusten viimeinen.

  Pyhän Koraanin perus sanoma on sama kuin sitä edeltävien ilmoitusten ja kirjoitusten oli,  ja sen sisältämät käskyt ja ohjeet, joilla se pyrkii ohjaamaan ihmistä, ovat luonteeltaan universaaleja. Niitä voidaan soveltaa kaikkina tulevina aikoina ja kaikissa tilanteissa. Nämä ilmoitukset vastaavat täysin ihmisen asemaa maan päällä ja historian ketjussa.  Ihminen on saavuttanut kehityksensä aikana sen vaiheen, jolloin joudutaan soveltamaan yleismaailmallisia periaatteita ihmisen tarkoituksenmukaisen olemassaolon turvaamiseksi.

 

KORAANI, HADITH JA HADITH QUDSI

 

Koraani

 

  Koraani voidaan määritellä seuraavasti:

 

                 - Se on Allahin puhetta, joka lähetettiin alas viimeiselle profeetalle Muhammedille enkeli Gabrielin välityksellä, ja jonka useat henkilöt (tawatur) ovat sen täsmällisessä merkityksessä ja sanamuodossa välittäneet meille sekä verbaalisesti että kirjallisesti

                 - Se on jäljittelemätön ja ainutlaatuinen, ja Jumala suojelee sitä turmeltumiselta.

 

Sana Koraani

 

  Arabian kielen sana 'qur'an' on johdettu kantasanasta qara'a, jolla on useita eri merkityksiä, mm. lukea,4 lausua5 jne. Qur'an on verbistä johdettu substantiivi, joten se merkitsee 'lukemista', 'lausumista' jne. Sanaa on käytetty myös Koraanissa itsessään, jossa se viittaa Allahin ilmoituksiin laajemmassa merkityksessä6 eikä ole rajattu kirjalliseen muotoon, jollaisena me sen nykyään käsitämme.

  Kuitenkin sana merkitsee nimenomaan Muhammedin saamia ilmoituksia, koska muiden profeettojen saamiin ilmoituksiin viitataan yleensä muilla nimillä (esim. taura, injil, kitab  jne.)

 

Muut Koraanin nimet

 

  Allahin ilmoituksiin Profeetta Muhammedille viitataan myös Koraanissa itsessään nimellä qur'an (kertomus, lausunta) sekä myös muilla nimillä, kuten esim.

 

- furqan (kriteeri, ks. 25:1)

- tanzil (alaslähetetty, ks. 26:192)

- dhikr (muistutus, ks. 15:9)

- kitab (kirjoitus, ks. 21:10)

 

  Muita Koraaniin viittaavia sanoja ovat mm. nur (valo), huda (opastus), rahma (armo), majid (loistava), mubarak (siunaus), bashir (ilmoituksentuoja), nadhir (varoittaja) jne.

  Kaikki nämä nimet kertovat aina yhdestä Allahin ilmoitusten näkökulmista.

 

Hadithin merkitys7

 

  Sana hadith tarkoittaa uutista, raporttia tai kertomusta, jossa yleismerkityksessä sitä käytetään Koraanissa.8

  Sana hadith (mon. ahadith) tarkoittaa erityisesti raportteja (suullisia tai kirjallisia) Profeetta Muhammedin sunnasta. Profeetta Muhammedia koskevat Hadith-raportit ovat seuraavanlaisia:

 

                 - Mitä hän sanoi (qaul)

                 - Mitä hän teki (fi'l)

                 - Mitä hän (hiljaisesti) hyväksyi (tagrir) muiden teoissa

 

  Myös hänestä itsestään on raportteja, mm. siitä minkälainen hän oli (sifa).

 

Erot Koraanin ja Hadithin välillä

 

  Useimpien muslimitutkijoiden keskuudessa ollaan yhtä mieltä siitä, että sunnan käsitteet ovat myös Allahilta. Tämän vuoksi he ovat kuvailleet sen olleen seurausta jonkinlaisesta inspiraation hetkestä.9 Sunna on kuitenkin kerrottu profeetan omien sanojen tai tekojen muodossa, kun taas Koraanissa enkeli Gabriel antoi Profeetalle tarkan sanamuodon ja sisällön, jonka tämä sitten sai ilmoituksen muodossa ja kertoi sitä eteenpäin, samalla tavalla kuin hän oli sen saanut.

  Suyuti on kuvaillut (Juwainia seuraten) näiden kahden muodon välistä eroa seuraavalla tavalla:

 

                 'Allahin ilmoittamia puheita on kahdenlaisia: Esimerkki ensimmäisestä; Allah sanoi Gabrielille: Kerro Profeetalle, jonka luokse lähetin sinut, että Allah käskee häntä tekemään näitä asioita ja että Hän määrää Profeettaa tekemään näin. Gabriel ymmärsi, mitä hänen Herransa hänelle sanoi. Sitten hän laskeutui maan päälle Profeetan luokse ja kertoi hänelle mitä Herra oli sanonut, mutta sanamuoto ei ollut (sama) sanamuoto, samoin kuin kuningas sanoo jollekin, johon hän luottaa: Sano niin ja niin: Kuningas sanoo sinulle: kamppaile palvellaksesi minua ja kokoa sotilaasi taistelua varten .. ja kun sanansaattaja (lähtee ja) sanoo: Kuningas sanoo sinulle: Älä jätä palvelematta minua oikein, äläkä anna sotilaiden hajaantua, ja kutsu ne taistelemaan jne., ei hän kuitenkaan valehdellut eikä lyhentänyt (viestiä) ...

                 'Toisesta vastaava esimerkki; Allah sanoi Gabrielille: Lue tämä Profeetalle. Gabriel laskeutui alas Allahin viestin kanssa muuttamatta sitä hiventäkään, aivan samoin kuin kuningas kirjoittaa kirjallisen (ohjeen) ja ojentaa sen luotettavalle (palvelijalleen) sanoen (hänelle): Lue se näin ja näin. Suyuti sanoi: Koraani kuuluu jälkimmäiseen ryhmään ja ensimmäinen taas on sunna, ja tästä seuraa, että sunnan yhteydessä viitataan sen merkitykseen  toisin kuin Koraanista puhuttaessa.'10

 

  Yleensä sunnan katsotaan eroavan Koraanista seuraavalla tavalla:

  Profeetta Muhammedilta saadut ja hänestä kertovat ahadithit ovat:

 

                 - ihmisen sanoja ja tekoja, eivät Jumalan sanaa kuten Koraani

                 - eivät välttämättä kerrottu noudattaen täsmällistä alkuperäistä sanamuotoa, niin kuin Koraani

                 - yleensä ne eivät ole tawaturin välittämiä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta

 

Hadith Qudsi11

 

  Qudsi tarkoittaa pyhää tai puhdasta. Profeetta Muhammedin eräissä raporteissa hän kertoo kansalle, mitä Jumala on sanonut (sanoi) tai teki (tekee), mutta näitä tietoja ei sisällytetty Koraaniin. Tätä raporttia kutsutaan nimellä hadith qudsi, esim.

 

  Abu Huraira ilmoitti, että Allahin lähettiläs oli sanonut:

                

                 'Allah, Olkoon Hän Mahtava ja Ylistetty, sanoi: Jos palvelijani haluaa tavata Minut niin Minä haluan tavata hänet, mutta jos hän ei halua tavata Minua niin en Minäkään halua tavata häntä.'12

 

  Yhteinen tekijä hadith qudsin ja Koraanin välillä on se, että molemmissa on kerrottu Allahin sanat, jotka  hän ilmoitti Muhammedille, Koraanin ja hadith qudsin väliset pääerot ovat kuitenkin seuraavat:

 

                 - Koraani toistaa tarkalleen Allahin sanamuodon, kun taas hadith qudsissa sanamuoto on Profeetta Muhammedin valitsema.

                 - Arkkienkeli Gabriel saneli Muhammedille Koraanin, kun taas hadith qudsi voi olla inspiraation tulosta, esimerkiksi nähty unessa.

                 - Koraani on jäljittelemätön ja ainutlaatuinen, mutta hadith qudsi taas ei ole.

                 - Useat henkilöt ovat välittäneet Koraania eteenpäin (tawatur), kun taas hadithia ja hadith qudsia ovat välittäneet vain muutamat tai vain yksi henkilö.  Hadith qudsi voi olla sahih, hasan tai jopa daif, kun taas Koraanin yhdestäkään jakeesta (ayasta) ei ole epäilystäkään.

 

  Erona on vielä se, että hadith qudsia ei voida lukea rukouksissa.

 

Koraanille ominaiset piirteet

 

  Tärkein ero Koraanin ja kaikkien muiden kirjoitusten välillä on näin ollen se,että Koraani on Allahin sanaa, jonka enkeli Gabriel ilmoitti täsmällisessä merkityksessään ja sanamuodossaan,  monien eteenpäin välittämä, jäljittelemätön, ainutlaatuinen. Allah itse suojelee sitä mitä tahansa turmeltumista vastaan.

 

ILMOITUKSET JA KUINKA NE ANNETTIIN PROFEETTA MUHAMMEDILLE

 

Jumala ohjaa luotujaan

 

  Allah, Kaiken Luoja, ei ainoastaan luonut maailmaa, vaan edelleen ylläpitää ja johdattaa luotujaan, sen mukaan miten Hän loi meidät  ja kaiken ympärillämme. Hänellä on käytössään useita johdatustapoja oikeastaan johdatusperiaatteiden järjestelmä,  joista luonnon lait ovat osa.

  Allah  antoi ihmiskunnalle jo maanpäällisen elämän alkuaikoina ohjausta. Hän lupasi Aadamille ja hänen jälkeläisilleen: 'Me sanoimme: "Syöksykää täältä alas kaikki!" Totisesti tulee teille Minulta kuitenkin vielä Johdatus, ja jotka Minun johdatustani seuraavat, niitä ei mikään pelko valtaa, eikä heidän tarvitse murehtia' (2:38).13 Tämä johdatus tulee profeetoilta, joita Allah jatkuvasti lähetti ihmiskuntaan, kunnes viimeinen lähettiläs, Muhammed vastaanotti Hänen lopullisen johdatuksensa.

 

Johdatus ilmoitusten tai ilmestysten avulla

 

  Meillä on tapana kutsua ihmisiä, joille Jumala antoi johdatuksensa, Hänen profeetoikseen tai lähettiläikseen (nabi, rasul). Profeetat vastaanottivat Jumalan sanan ilmestysten avulla ja ilmoittivat sen sitten kanssaveljilleen:

 

                 'Me olemme totisesti antaneet sinulle ilmestykset, samoin kuin annoimme Nooalle ja profeetoille hänen jälkeensä; samoin Me olemme antanut ilmestyksiä Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille, Jaakobille, Israelin sukukunnalle, Jeesukselle, Jobille, Joonalle, Aaronille ja Salomolle; Daavidille olemme antanut Psalttarin. Toisista Jumalan lähettiläistä Me olemme sinulle maininnut , toisista emme ole sinulle maininnut. Mooseksen kanssa Jumala puhui itse henkilökohtaisesti. Oli profeettoja, jotka toivat ihmisille ilosanoman ja (toisia, jotka) varoittivat, jottei ihmisillä heidän lähettämisensä jälkeen olisi mitään veruketta Jumalaa vastaan; Jumala on, näet, mahtava ja viisas. (4:163-5)

 

  Yllä olevan käännöksen kaksi kursiivilla painettua sanaa on molemmat johdettu arabiankielisestä kantasanasta 'wahy'.

 

Wahyn merkitys

 

  Sana awha, josta 'wahy' (ilmoitus tai ilmestys) on johdettu, esiintyy Koraanissa useissa eri merkitysvivahteissaan. Kukin niistä viittaa inspiraation tärkeimpään, perimmäisenä olevaan ideaan, jonka avulla henkilöä johdatetaan ja opastetaan. Kaikissa allaolevissa esimerkeissä käännöksen kursiivilla painetut sanat esittävät eri muotoja kantasanasta wahy Koraanin alkuperäistekstissä:

 

                 - Ohjaus luonnollisen intuition muodossa:

                   'Niin Me ilmestyimme Mooseksen äidille sanoen':          (28:7)

                 - Ohjaus luonnollisen vaiston avulla:

                   'Ja Herrasi antaa käskynsä myös mehiläiselle, sanoen:                       valmista itsellesi pesiä vuoriin, puihin ja siihen minkä                                   ihmiset rakentavat' (16:68)

                 - Ohjaus merkkien avulla:

                   'Senjälkeen hän (Sakarias) astui ulos rukouskammiosta kansansa eteen ja puhui kansalle merkkien avulla: 'Julistakaa Hänen kunniaansa aamuin ja illoin!'          (19:11)

                 - Ohjaus pahan voimalla:

                   'Niinmuodoin olemme Me jokaiselle profeetalle                  asettaneet vastustajia, nimittäin riivaajia ihmisten ja                  dzinnien joukosta; toinen toisiaan ne innoittivat                  ulkokultaisiin  valheisiin johdattaakseen ihmisiä                    harhaan.'(6:113)

                 - Ohjaus Jumalan avulla:

                   'Muista kuinka Herrasi julisti enkeleille...' (8:12)

 

Ilmestystavat

 

  Wahy 'ilmestys' -merkityksessään on Jumalan ohjausta luoduilleen, joka tapahtuu profeettojen avulla. Heille ilmoitettiin Jumalan sana jollain näistä seuraavassa Koraanin jakeessa ilmoitetuista tavoista:

 

                 'Yhdellekään kuolevaiselle ei sovi, että Jumala puhuu hänelle muutoin kuin ilmoituksen kautta tai verhon takaa tai lähettämällä sanansaattajan, joka Hänen luvallaan ilmoittaa Hänen tahtonsa; Hän on totisesti korkea, viisas. (42.51)

 

  Eri  ilmestystavat ovat:

 

                 - Inspiraatio, esim. unessa (ks. 37:102, jossa kerrotaan, kuinka Abraham sai käskyn poikansa uhraamisesta näyn muodossa ollessaan unessa)

                 - Kätketty puhe (ks. 27:8, jossa kerrotaan kuinka Jumala puhui Moosekselle liekeistä)

                 - Sanat (puhe), jotka Jumala välitti  erikoislähettilään kautta  (ks. 2:97, jossa kerrotaan, kuinka Jumala lähetti enkeli Gabrielin sanansaattajanaan Muhammedin luokse kertomaan Hänen viestinsä).

 

Muhammedille ilmoitettu Koraani

 

  Profeetta Muhammed, viimeinen Jumalan lähettiläistä, sai Koraanin ilmoitukset Jumalan tätä tarkoitusta varten lähettämältä erikoislähettiläältä  eli enkeli Gabrielilta, joka välitti hänelle tarkalleen Jumalan sanat.

 

Koraanin alastulo

 

  Suyutin mukaan14 perustuen Abdullah Ibn Abbaiinolollmeen eri raporttiin Hakim, Baihaq ja Nsaissa, Koraani ilmestyi kahdessa vaiheessa:

 

                 - Lauh al-mahfuzista, 'hyvin suojellulta kirjoitustaululta'  maailman alhaisimmalle taivaan tasolle (bait al-izza) kaikki samalla kertaa laila al-qadrin aikana.

 

                 - Taivaista maan pinnalle asteittain Muhammedin 23-vuotisen profeettana toimimisen aikana, ensiksi Ramadanin lailat-ul qadrissa enkeli Gabrielin kautta.

 

  Tähän Koraanin toiseen alastuloon taivaasta profeetan sydämeen viitataan Al-isra-suurassa (17) sekä Al-furqan-suurassa (25).

 

ILMOITUKSEN ALKU

 

  Koraanin ilmoitukset alkoivat Ramadanin (joko 27. yö tai joku muu 21. yön jälkeisistä parittomista öistä) lailat ul-qadrina sen jälkeen kun Profeetta Muhammed oli ohittanut elämänsä 40. vuoden (noin vuoden 610 tienoilla) hänen vetäydyttyään muusta maailmasta Hira-luolaan, joka sijaitsi eräällä vuorella lähellä Mekkaa.

 

Bukharin kertomus15

 

  Tämä on kertomus sellaisena kuin se on selostettu Bukharin Sahihissa:

 

                 'Aisha, uskollisten uskovien äiti, kertoo: Jumalalliset ilmoitukset Allahin apostolille alkoivat hyvien unien muodossa, jotka olivat kuin kirkas päivänvalo (eli yhtä tosia), jonka jälkeen hänelle suotiin mieltymys muista eristäytymiseen.

                 Hänellä oli tapana eristäytyä muista menemällä Hira-vuoren luolaan, jossa hän palvoi (yksin Allahia) jatkuvasti monien päivien ajan, kunnes hän vihdoin halusi nähdä perhettään. Hän otti mukaansa ruokaa ja palasi jälleen (vaimonsa) Khadijan luokse hakeakseen lisää ruokaa ja lähti jälleen, kunnes yhtäkkiä totuus laskeutui hänen luokseen hänen ollessaan Hira-vuoren luolassa.'

                 Enkeli tuli hänen luokseen ja pyysi häntä lukemaan. Profeetta vastasi 'En osaa lukea'.  

                 Profeetta lisäsi, 'Enkeli otti minut kiinni (pakottaen) ja painoi minua niin kovasti, etten enää kestänyt sitä. Sitten hän päästi otteensa irti ja pyysi minua jälleen lukemaan ja vastasin: "En osaa lukea". Sen jälkeen hän otti minut jälleen kiinni ja painoi minua toisen kerran, kunnes en enää kestänyt sitä. Sitten hän päästi minut ja pyysi jälleen minua lukemaan, mutta vastasin jälleen: "En osaa lukea (ja mitä lukisin?). Sen jälkeen hän otti minut kiinni kolmannen kerran ja painoi minua, päästi otteensa ja sanoi: "Lue julki Herrasi nimeen, joka on luonut, luonut ihmisen  hyytyneestä verestä. Lue! Sillä Herrasi on ylevin ..."16

 

 Kertomus jatkuu edelleen ja tuo esiin kuinka Profeetta palasi vaimonsa Khadijan luokse ja selosti hänelle hirvittävän kokemuksensa. Tämä lohdutti häntä ja he molemmat menivät kysymään neuvoa Waraqalta, Khadijan sukulaiselta ja oppineelta kristityltä. Waraqa kertoi Muhammedille, että tämä oli tavannut sen, jonka "Allah oli lähettänyt myös Mooseksen luokse" ja että hänen kansansa tulisi ajamaan hänet pois.

 

Kuinka ilmoitus tuli

 

Aisha, uskollisten uskovien äiti, kertoo: Al-Harith bin Hisham kysyi Allahin apostolilta: 'Oi Allahin apostoli! Miten jumalallinen ilmoitus sinulle ilmoitetaan?" Allahin apostoli vastasi, 'Toisinaan ilmoitus ilmoitetaan kuin kellonsointina, tämä ilmoituksen muoto on kaikkein vaikein. Tämä olotila menee ohitse kun olen ymmärtänyt mitä minulle ilmoitetaan. Joskus taas enkeli tulee ihmisen muodossa ja puhuttelee minua, ja ymmärrän kaiken mitä se sanoo'.17

 

Ensimmäinen ilmoitus18

 

  Ensimmäinen ilmoitus, jonka Profeetta Muhammed vastaanotti, on Al-Alaq-suuran ensimmäisissä jakeissa (96:1-3, muiden lähteiden mukaan 1-5):

 

                 'Lue julki Herrasi nimeen, joka on luonut, luonut ihmisen hyytyneestä verestä! Lue! Sillä Herrasi on ylevin; Hän joka on opettanut käyttämään kynää, opettanut ihmiselle sen, mistä tämä ei ennen tiennyt.'

 

  Loput Suura 96:sta, jossa nyt on 19 jaetta (ayat'a), ilmoitettiin myöhemmin.

 

Tauko (fatra)

 

  Ensimmäisen vastaanotetun viestin jälkeen, ilmoitukset lakkasivat tietyksi ajanjaksoksi, jota kutsutaan nimellä fatra, ja jatkuivat sitten jälleen:

 

                 Jabir bin Abdullah Al Ansari kertoo ilmoitusten taukoperiodista raportoiden Profeetan puhetta, 'Kävellessäni kuulin yhtäkkiä äänen taivaasta, katsoin ylös ja näin saman enkelin, joka oli käynyt luonani Hira-vuoren luolassa, istuvan tuolilla taivaan ja maan välillä. Pelästyin häntä ja menin takaisin kotiin ja sanoin "Kääri minut (huopiin)" ja silloin Allah ilmoitti seuraavat pyhät (Koraanin ) jakeet: Oi sinä vaippaan kääriytynyt, nouse ja varoita (kansaa Allahin rangaistuksesta) ... ja vältä saastaa".'

 

  Tämän jälkeen ilmoituksia alkoi tulla voimallisina säännöllisesti.19

 

Toinen ilmoitus

 

  Toinen osuus Profeetta Muhammedille ilmoitetusta Koraanista oli Al-Muddaththir-suura (74:1-5). Se koostuu nykyään 56 jakeesta,  joista loppuosa ilmoitettiin myöhemmin ja alkaa seuraavasti:

'Oi sinä vaippaan kääriytynyt, nouse ja varoita, ylistä Herraasi, puhdista vaatteesi, vältä saastaa ...'

 

Muut varhaiset ilmoitukset

 

  Monet arvelevat, että Sura al-muzzammil (73) oli seuraava ilmoitus. Eräiden toisten mukaan taas Sura al-fatiha (1) oli kolmas suura, joka ilmoitettiin.20

  Eräiden raporttien mukaan muiden varhaisten ilmoitusten joukossa, jotka Profeetta julisti Mekassa, olivat Suura 111, Suura 81, Suura 87, Suura 92, Suura 89 jne. Sen jälkeen ilmoitukset jatkuivat, 'mainiten Paratiisin ja Helvetin, kunnes ihmiskunta kääntyi islamin uskoon ja silloin tulivat ilmoitukset halalista ja haramista ...'21

  Ilmoitusten tuloa Profeetalle jatkui koko hänen lopun elinaikansa ajan niin Mekassa kuin Medinassakin. Yhteensä noin 23 vuoden ajan, aina hänen - Hijran vuonna 10  (632 jKr.) sattuneen  - kuolemaansa asti.

 

Viimeinen ilmoitus

 

  Useat muslimitutkijoista ovat yhtä mieltä siitä, että viimeinen ilmoitus oli suuran 2, jae 281:

 

                 'Ja varokaa  sitä päivää, jolloin teidän on palattava Jumalan luo. Silloin on jokainen sielu saapa täyden mitan mukaan, mitä hän on ansainnut, eikä ketään väärin tuomita.' (2:281)

 

  Eräiden toisten käsityksen mukaan se taas oli 2:282 tai 2:278.22

  On myös esitetty, että kaikki kolme jaetta olisi ilmoitettu samanaikaisesti. Profeetta kuoli 9 yötä viimeisen ilmoituksen jälkeen.

  Toisten mukaan taas Suura 5:4  (suom. laitos 5:3) oli viimeinen ilmoitus:

 

                 'Tänä päivänä minä olen saattanut täydelliseksi teidän uskontonne ja sallinut mielisuosioni ylenpalttisesti tulla teidän osaksenne, olen armossani antanut islamin teidän uskonnoksenne.' (5:3)

 

  Kuitenkin monien tutkijoiden mukaan käsitys, että tämä jae olisi ollut viimeinen ilmoitus ei voi pitää paikkaansa, koska ko. jae ilmoitettiin Profeetan viimeisen pyhiinvaellusmatkan aikana. Tämä tieto taas perustuu Umarin  hadithiin. Suyuti toteaa, Suurassa 5 olevaa jaetta koskevassa selityksessään, että sen jälkeen ei enää ilmoitettu ahkamia, halalia tai haramia koskevia jakeita ja tässä mielessä em. jae teki uskonnosta täydellisen. Kuitenkin ilmoitukset, jotka muistuttivat ihmisiä tuomion päivästä, jatkuivat. Viimeinen tällainen ilmoitus on yllämainittu suuran 2 jae .23

 

Miksi Koraani lähetettiin alas eri vaiheissa

 

  Koraani ilmoitettiin vaiheittain 23 vuoden ajanjakson aikana, ei siis valmiina ja täydellisenä kirjana yhden ainoan ilmoituksen puitteissa. Tähän on useita syitä ja tärkeimmät näistä ovat seuraavat:

 

                 - Profeetan sydämen lujittaminen kääntymällä hänen puoleensa useaan otteeseen ja aina silloin kun tarvetta ohjaukseen ilmeni.

                 - Hienotunteisuudesta Profeettaa kohtaan, koska ilmoitukset olivat hänelle hyvin raskaita kokemuksia.

                 - Jumalan lait haluttiin panna täytäntöön asteittain.

                 - Jotta ilmoitusten  ymmärtäminen, soveltaminen ja muistaminen olisi helpompaa uskoville.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LUKU 2

 

KORAANIN ILMOITUSTEN VÄLITTÄMINEN

 

  Koraanissa olevat ilmoitukset välitettiin ihmisille useiden henkilöiden avulla kahdella eri tavalla: sekä suullisena perimätietona että kirjoitetussa muodossa.

 

ULKOAOPPIMINEN JA SUULLINEN PERINNE

 

Profeetan ulkoaoppiminen

 

  Ilmoitusten suullinen perimätieto perustui hifziin eli ulkoaoppimiseen. Myös Profeetta Muhammed itse ensimmäisenä painoi ilmoituksen mieleensä sen jälkeen kun enkeli Gabriel oli ilmoittanut sen hänelle:

                

                 'Älä liikuta kieltäsi tyrkyttääksesi heille sitä (Koraania) ennen aikojaan. Totisesti Me huolehdimme sen kokoonpanosta ja julkilukemisesta. Seuraa siis sitä järjestystä, missä Me sen saatamme julki' (75:16-18)

                

                 '... Jumalan lähetti, joka luki heille väärentämättömät kirjoitukset ... (98:2)

 

Seuralaisten ulkoaoppiminen

 

  Profeetta julisti ilmoituksen ja neuvoi myös seuralaisiaan (Sahabat) painamaan sen mieleensä. Ibn Masud oli ensimmäinen, joka julkisesti lausui Koraania muille Mekassa. Hän  osoittaa myös, että jopa hyvin varhaisessa islamilaisen umman vaiheessa seuralaiset lausuivat ilmoituksia ulkomuistista:

 

                 '... ensimmäinen ihminen, joka toisti Koraania kaikkien kuullen Mekassa (lähettilään jälkeen), oli Abdullah bin Mas'ud. Profeetan seuralaiset kokoontuivat ja mainitsivat, että quraishilaiset eivät koskaan olleet kuulleet Koraania luettavan nimenomaan heille ... Kun (Ibn Mas'ud) saapui maqamiin, hän luki 'Jumalan, armeliaan Armahtajan nimeen!", korottaen ääntään sanoessaan tämän. "Ar-Rahman, alati laupias Armahtaja on ilmaissut Koraanin ..."(55:1-2) ... He nousivat ylös ja alkoivat lyödä häntä kasvoihin; mutta hän jatkoi lukemista niin kauan kuin Jumala tahtoi hänen lukevan ..."1

 

  Kerrotaan myös, että Abu Bakrilla oli tapana lausua Koraania julkisesti talonsa edessä Mekassa.2

 

Profeetta kannusti ulkoaoppimiseen

 

  Useissa haditheissa kerrotaan Profeetan lukuisista ponnisteluista ja toimenpiteistä, joihin hän ryhtyi varmistakseen sen, että ilmoitukset säilyivät hänen seuralaistensa muistissa. Seuraava lainaus kertoo näistä ehkä selkeimmin:

 

                 'Uthman bin Affan kertoo: Profeetta sanoi "Paraimpia teistä (muslimeista) ovat ne, jotka opettelevat Koraanin ja opettavat sitä itse."3

 

  Tiedetään myös hyvin, että päivittäisten rukousten yhteydessä edellytetään lausuttavaksi Koraania. Käytännön ansiosta monet seuralaiset (sahaba) kuulivat jatkuvasti toistettuja kohtia ilmoituksista, jotka he sitten painoivat mieleensä ja käyttivät omissa rukouksissaan.

  Profeetta kuunteli myös seuralaistensa Koraanin lausuntaa:

 

                 Abdullah (b. Mas'ud) kertoo: Allahin lähettiläs sanoi minulle: "Lausu (Koraanista) minulle". Minä sanoin: "Lausunko minä sitä sinulle vaikka se on ilmoitettu sinulle?!" Hän sanoi: "Haluan kuulla muiden lausuvan (Koraania)". Lausuin hänelle An-Nisa-suuraa kunnes pääsin kohtaan: "Mutta kuinka käykään, kun Me tuomme esiin todistajan jokaisesta kansasta ja asetamme sinut, Muhammed, todistajaksi heitä vastaan?" (4:41)

                 'Silloin hän sanoi: "Lopeta!"  Huomattakoon, että hänen                          silmänsä olivat kyynelissä ."4

 

Profeetta lähetti opettajia

 

  Profeetta lähetti opettajia myös muihin yhteisöihin, jotta hekin voisivat omaksua islamin ja Koraanin opetukset.. Mus'ab bin Umarin tapaus paljastaa, että tilanne oli tällainen jo ennen hijraa.

 

                 'Kun nämä miehet (Aqaban ensimmäisen sopimuksen solmineet) lähtivät (Medinaan) apostoli lähetti heidän mukanaan Mus'ab bin Umairin ... ja neuvoi häntä lausumaan Koraania heille ja opettamaan islamia ja antaamaan heille uskonnollisia ohjeita. Medinassa Mus'abia kutsuttiin nimellä 'lukija'.'5

 

  Toinen tunnettu tapaus on Mu'adh bin Jabal, joka lähetettiin Jemeniin opettamaan siellä olevia paikallisia ihmisiä.

 

Koraanin lukijat seuralaisten parissa

 

  Suyuti6 mainitsee yli 20 tunnettua henkilöä, jotka osasivat ilmoitukset ulkoa, mm. Abu Bakr, Umar, Uthman, Ali, Ibn Mas'ud, Abu Huraira, Abdullah bin Abbas, Abdullah bin Amr bin al-As, A'isha, Hafsa ja Umm Salama.

 

  Näistä Profeetta itse suositteli erityisesti seuraavia henkilöitä:

 

                 'Masruq kertoo: Abdullah bin Amr mainitsi 'Abdullah bin                              Mas'udin ja sanoi:  Tulen aina pitämään tuosta miehestä,                    sillä kuulin Profeetan sanovan: Ota (opettele) Koraani                       neljältä henkilöltä: 'Abdullah bin Mas'udilta, Salimilta,                     Mu'adhilta ja Ubai bin Ka'bilta.'7

                 Toinen hadith kertoo meille hänen seuralaisistaan, jotka                       olivat opetelleet Koraanin ulkoa kokonaisuudessaan ja al                  kaneet levittää sitä Profeetan kanssa jo ennen hänen kuo                             lemaansa:

 

                 Qatada kertoo: Kysyin Anas bin Malikilta: Kuka kokosi Koraanin Profeetan elinaikana? Hän vastasi; Neljä henkilöä, kaikki, jotka olivat ansareita: Ubai bin Ka'b, Mu'adh bin Jabal, Zaid bin Thabit sekä Abu Zaid.'8

 

  Se tosiseikka, että jotkut varhaisimmista historiallisista raporteista mainitsevat erityisesti käytyjen taistelujen selostusten yhteydessä surmattuja muslimeja, jotka osasivat (jonkin verran) Koraania ulkoa,  osoittaa meille selvästi, että ilmoitusten ulkoa muistamista pidettiin hyvin tärkeänä, ja sitä myös harrastettiin laajalti jo varhaisista ajoista lähtien.9

 

Profeetan elinaikana ulkoa opeteltu Koraani

 

  Voidaan siis todistaa varmaksi se, että Profeetan seuralaiset opettelivat Koraanin ulkoa jo hänen elinaikanaan. Tämä perinne myös jatkui hänen seuralaistensa keskuudessa Profeetan kuoleman jälkeen ja myöhemmin ta'biun:ien keskuudessa sekä kaikkien seuraavien muslimisukupolvien keskuudessa nykypäivään saakka.

 

                  

KIRJOITETUN TEKSTIN SIIRTÄMINEN

 

                 Kirjallinen teksti Profeetta Muhammedin aikoina

 

Mitä tarkoitetaan Jam'al-Qur'anilla?

 

  Jam' al-qur'an tarkoittaa yleismerkityksessään 'Koraanin kokoaminen'. Tämä suoritettiin ja tulee ymmärtää kahdella tavalla:

                

                 - Koraani koottiin suullisen tiedon perusteella tai jonkun ulkoaopettelemana (hifz).

                 - Koraani koottiin kirjallisessa muodossa, arkkeina tai kirjana.

 

Jam al-qur'an tarkoittaa näin ollen klassisessa kirjallisuudessa eri asioita:

                 - Koraanin ulkoaoppimista

                 - Kunkin ilmoituksen muistiinkirjoittamista

                 - Koraanin kirjallisen materiaalin kokoamista

                 - Koraanin ulkoaopetelleiden henkilöiden raporttien kokoamista

                 - Kaikkien lähteiden kokoamista, sekä suullisten että kirjallisten

 

Miten Koraani koottiin ?

 

  Suyutin itqanissa sanotaan, että Koraani kirjoitettiin muistiin kokonaisuudessaan Profeetan  elinaikana, mutta se ei tapahtunut vain yhdessä paikassa ja sen vuoksi nämä  kirjalliset muistiinpanot ja dokumentit eivät olleet ilmoittamisjärjestyksessään.10 Joka tapauksessa tämä väittämä ei poissulje sitä, etteikö Profeetta itse olisi suorittanut Koraanin ja suurien kokoamista ja varmistanut sen säilymistä suullisen perimätiedon muodossa.

 

Kokoamisen eri vaiheet

 

  Kirjallisen tekstin kyseessäollen, voidaan erottaa kolme vaihetta:

 

                 1. Profeetan elinaikana:

                 - eri ihmisten mielessä (ulkoaoppiminen)

                 - kirjallisina lähteinä

                 2. Abu Bakrin aikana       

                 3. 'Uthmanin aikana

 

Miksi Profeetta ei jättänyt jälkeensä mitään kirjaa ?

 

  Profeetta Muhammed ei antanut  seuralaisilleen  yhdeksi kirjalliseksi teokseksi  koottuja ja järjestettyjä  ilmoituksiA. Tähän on useita hyviä syitä:

 

                 - Koska ilmoitukset eivät myöskään tulleet yhtenä osana,                         vaan vaiheittain ja niitä vastaanotettiin jatkuvasti Profeetan                    elämän loppupuolelle saakka.

                 - Koska eräät jakeet kumottiin ilmoitusten vielä jatkues                  sa ja tietyn joustavuuden  säilyttäminen oli välttämätöntä.

                 - Jakeita (ayat) ja suuria ei aina ilmoitettu lopullisessa                  järjestyksessään, vaan ne järjestettiin myöhemmin.

                 - Profeetta eli enää yhdeksän päivää viimeisen ilmoituksen jälkeen ja oli jo silloin vakavasti sairas.

                 - Koraanin suhteen ei ollut minkäänlaisia kiistoja tai väittelyitä Profeetan elinaikana. Niitä syntyi vasta myöhemmin Profeetan kuoleman jälkeen, kun Hänen auktoriteettiasemaansa ei voitu enää turvautua.

 

Ilmoitusten muistiinmerkitseminen

 

  Profeetan aikoihin kirjoitustaito ei ollut kansan keskuudessa kovinkaan laajalle levinnyt Arabian niemimaalla, mutta oli kuitenkin olemassa henkilöitä, joiden kerrotaan osanneen kirjoittaa. Sanottiin esimerkiksi että Waraqa, Khadijan serkku, joka oli kääntynyt kristinuskoon esi-islamilaisella aikakaudella 'kirjoitti arabiaa ja kirjoitti evankeliumia muistiin arabian kielellä, niin paljon kuin Allah toivoi hänen kirjoittavan.'11 Profeetta itse yritti kovasti kannustaa muslimeja opettelemaan kirjoitustaitoa. Kerrottiin, että jotkut qureishilaisista, jotka otettiin vangeiksi Badrin taistelussa, saivat vapautensa takaisin opetettuaan joillekin muslimeista kirjoitustaidon.12

 

Osasiko myös Profeetta itse kirjoittaa ?

 

  Vaikkei olekaan selvää, osasiko Profeetta Muhammed itse kirjoittaa, eri tutkijoiden keskuudessa ollaan yhtä mieltä siitä, että Muhammed ei itse kirjoittanut ilmoituksia muistiin. Koraanissa sanotaan selvästi:

 

                 'Tätä ennen sinä (Muhammed) et heille julkilukenut yh                               täkään muuta kirjaa etkä sellaista kirjoittanut oikealla                       kädelläsi. Vasta silloinhan nämä väärän väittäjät olisivat                        oikeutetut epäilemään.'(29:48).

 

  Koraanissa myös viitataan Muhammediin useissa eri yhteyksissä 'lukutaidottomana  (oppimattomana) profeettana', jonka eräät tutkijat ovat tulkinneet tarkoittavan sitä, ettei hän osannut lukea eikä kirjoittaa:

 

                 'Niille, jotka seuraavat tätä lähettilästä, oppimatonta profeettaa ... (7:157)

 

Hänen yhteisöään kuvailtiin myös 'oppimattomaksi':

 

                 'Hän on oppimattoman kansan keskuudesta lähettänyt sananjulistajan ...' (62:2).

 

Profeetan elinaikana muistiinkirjoitettu Koraani

 

  On varmaa, etteivät muslimit levittäneet Koraania eteenpäin ainoastaan suullisesti opittuaan ulkoa osia siitä tai sen kokonaan, vaan että Koraani myös kirjoitettiin muistiin jo Profeetan elinaikana.

  Tunnettu raportti Omarin kääntymyksestä osoittaa sen, että pitkiä kappaleita ilmoituksista oli kirjoitettu muistiin jo hyvin varhaisina aikoina Mekassa, kauan ennen hijran alkamista Profeetta edelleen asuessa Arqamin talossa. 'Omar aikoi surmata Profeetta Muhammedin, kun joku kertoi hänelle, että islam oli jo levinnyt hänen omaan perheeseensä ja mainitsi, että hänen lankonsa, veljenpoikansa ja sisarensa olivat kaikki kääntyneet muslimeiksi. Omar meni sisarensa taloon ja löysi tämän yhdessä miehensä ja toisen muslimin kanssa. Syntyi riita ja Omar hyökkäsi väkivaltaisesti sekä lankonsa että oman sisarensa kimppuun. Hänen tehtyään näin, he sanoivat Omarille: "Kyllä, me olemme muslimeja ja uskomme Jumalaan ja Hänen Lähettiläänsä sanaan ja sinä voit tehdä mitä haluat". Kun Omar näki sisarensa verta vuotavana, katui hän sitä mitä oli tehnyt ja kääntyi pois ja sanoi sisarelleen: 'Anna minulle tuo arkki, jota olit juuri lukemassa, jotta näkisin, mitä Muhammed siinä sanoo', sillä Omar osasi lukea ja kirjoittaa. Hänen sanoessaan näin, hänen sisarensa vastasi, että hän pelkäsi uskoa sen hänen haltuunsa. 'Älä pelkää', hän sanoi ja vannoi jumaliensa nimissä, että hän palauttaisi sen luettuaan sen. Hänen sanoessaan tämän, hänen sisarensa toivoi, että myös hänestä tulisi muslimi ja sanoi: 'Veljeni,oletsaastunut monijumalaisuudessasi ja vain puhtaat saavat koskea tähän arkkiin.' Silloin Omar nousi ja peseytyi ja hänen sisarensa antoi hänelle sivun, jossa oli Taha-suura ja luettuaan alun siitä Omar sanoi: 'Kuinka hienoa ja jaloa tämä puhe on ...'13

 

Profeetan sanelema Koraani

 

  Koraania eivät kirjoittaneet muistiin ainoastaan ne Profeetan seuralaiset, jotka tekivät sen omasta aloitteestaan. Profeetta myös itse kutsui kirjurin paikalle, kun ilmoitus tuli ja saneli sen tälle. Profeetalla oli Medinan aikoinaan useita kirjureita14, joista muun muassa Zaid bin Thabit oli hyvin tunnettu.

 

                 Al-Bara kertoo: Ilmoitettiin 'Ne uskovaisista, jotka (retken aikana) istuvat kotona minkään vamman heitä siihen pakottamatta, eivät tule toisten vertaiseksi, jotka kilvoittelevat Jumalan retkellä pannen alttiiksi omaisuutensa ja henkensä' (4:95). Profeetta sanoi:'Kutsu Zaid luokseni ja anna hänen tuoda kirjoitustaulu, mustepullo sekä luukynä. Sitten hän sanoi: 'Kirjoita: Ne uskovaiset, jotka istuvat kotona ...'15

 

  Kerrottiin myös, että aineistoa, jolle ilmoitus kirjoitettiin muistiin säilytettiin Profeetan talossa.16

 

 

Muistiinkirjoittaminen Profeetan elinaikana

 

  Toinen raportti kertoo meille, että kun ihmisiä tuli Medinaan kuulemaan islamista, heille annettiin 'kopioita Koraanin luvuista, jotta he olisivat lukeneet ja opetelleet ne ulkoa.'17 

  Koraanin olemassaolon puolesta kirjallisena dokumenttina Profeetan elinaikana on lisää todistusaineistoa, mm. seuraavassa kertomuksessa:

 

                 'Abd Allah b.Abu Bakr b.Hazm kertoo: Allahin lähettilään Amr b. Hazmille kirjoittama  kirja sisälsi myös sen tiedon, että kenenkään ei pitäisi koskea Koraaniin ilman että olisi ensin peseytynyt.18

 

Allahin Lähettilään Amr b.Hazmille kirjoittama kirja, jonka mukaan kenenkään ei tulisi koskea Koraaniin ellei ole puhdistautunut:

 

                 Malik sanoi: Kenenkään ei tulisi kantaa mushafia sitomakohdastaan eikä pitää sitä edes tyynyllään, ellei hän ole puhdas. Ja vaikka sitä sallittaisiin kantaa, kansilla suojattuna, siitä ei kuitenkaan pidetä, jos on mahdollista, että kädet saattaisivat saastuttaa mushafin. Sitä ei myöskään katsota suopeasti, jos Koraanin pitelijä ei ole puhdas, koska Koraania tulee kunnioittaa ja arvostaa. Malik sanoi: 'Parhaiten tämä käy ilmi jakeesta:  'Sitä saavat koskettaa vain puhtaat' (56:79).19

 

  Muwattaan kommentaarissa selitetään, että kirja, johon viitataan Profeetan kirjoittamana (tarkoittaen tietysti hänen ohjeidensa mukaan kirjoitettua) lähetettiin eräiden muslimien mukana Jemenin kansalle käytettäväksi islamin opetuksessa.20

  Itse asiassa myös Koraanin jae 56:79, luettuna oikeassa asiayhteydessään selittää hyvin, että Koraania ymmärtävät ne, jotka voivat vastaanottaa opetukset ilmoituksena kirjan tai kirjoituksen muodossa:

 

                 'Totisesti tämä on ylevä Koraani, hyvin säilyneenä kirjassa. Sitä saavat koskettaa vain puhtaat. Sen lähetti maailmojen Herra.' (56:77-80)

 

  Myös seuraava hadith puhuu sen puolesta, että Koraani oli olemassa kirjallisena dokumenttina jo Profeetan elinaikana:

 

                 Ibn Omar on kertonut: ...'Allahin Lähettiläs (rauha                         hänelle) sanoi:" Älä ota Koraania matkalle mukaan, sillä                                   pelkään että se saattaisi joutua vihollisen käsiin."21

 

  Sitä, että tässä viitataan kirjalliseen dokumenttiin, tukee yksi sen välittäjistä: Ayyub (joka on yksi raportin eteenpäin kertojista) sanoo: Vihollinen saattaa anastaa sen itselleen ja tapella siitä kanssasi.22 Lisäksi Bukharin tätä osaa varten laatimassa otsikkoselostuksessa, joihin hän yleensä sisällytti lisätietoja, selitetään:

 

                 Ibn Omar sanoi: Ei ole epäilystä siitä, että Profeetta ja                  hänen seuralaisensa matkustivat vihollisen maassa ja sil                  loin he jo osasivat Koraanin.'23

 

Ilmoitusten kokoaminen Profeetan elinaikana

 

  Viimeisen pyhiinvaellusmatkansa aikana Profeetta sanoi suurelle muslimijoukolle pitämässään saarnassa:  'Olen jättänyt teille jotain, josta teidän tulee pitää lujasti kiinni. Tällöin ette koskaan joudu erheen tielle - selvänä osoituksena tästä on Jumalan kirja ja hänen profeettansa noudattama käytäntö.'24  Tästä Profeetan muslimeille antamasta neuvosta ilmenee, että ilmoitukset olisivat saatavilla kitabina (kirjoituksena) ennen hänen kuolemaansa, muussa tapauksessa hän olisi viitannut niihin käyttäen jotain muuta termiä.

  Myös muiden raportien perusteella voimme päätellä, että Profeetta itse myös huolehti ilmoitusten varsinaisesta järjestämisestä sen muistiin kirjoittamisen yhteydessä Zaidin kerrotaan sanoneen:

 

                 'Me kokosimme Koraanin pienistä palasista Apostolin                    läsnäollessa.'25

 

 'Uthman sanoi, että myöhempinä päivinä Profeetalla oli tapana ilmoituksia saadessaan kutsua joku niiden joukosta, jotka yleensä kirjoittivat niitä hänelle muistiin ja sanoi: Laita nämä jakeet (ayat) siihen suuraan, jossa mainitaan tästä ja kun (vain) yksi aya ilmoitettiin hänelle, hän sanoi: Laita tämä jae (aya) siihen suuraan, jossa mainitaan tästä asiasta.'26

  Tästä ilmenee, että ilmoituksia ei ainoastaan  kirjoitettu muistiin Profeetan elinaikana, vaan myös että hän itse antoi ohjeita aineiston järjestämiseksi. Eräiden raporttien mukaan on myöskin selvää, että Profeetan kannattajat olivat hyvin perillä jakeiden (ayat) lopullisesta järjestyksestä, eivätkä he halunneet puuttua siihen.

 

                 'Ibn Az-Zubair kertoi: Sanoin 'Uthmanille "tämä jae, joka on Sura al-Baqarassa: 'ne teistä, jotka kuolevat ja jättävät jälkeensä vaimonsa ... antamatta heidän lähteä' on korvattu toisella jakeella." Miksi sitten kirjoitit sen Koraaniin?" 'Uthman sanoi: Jätä se (siihen missä se on) oi veljeni poika, sillä minä en aio muuttaa sen (Koraanin) alkuperäisversiosta  mitään.'27

 

  Samalla tavalla melko useat raportit mainitsevat eri suurat joko nimeltä tai siteeraamalla niiden alkua. Tätä selvittänee kaksi esimerkkiä:

 

                 'Abu Huraira kertoo: Profeetalla oli tapana lausua seuraavaa perjantain Fajr-rukouksessa: Alif Lam Mim Tanzil (Sajda) (32) sekä Hal-ata 'ala-l-Insani (al-dahr) (76).28

 

                 Abu Huraira sanoi: Jumalan Lähettiläs lausui molemmis                   sa aamunkoiton rukouksen  rak'assa: "Sano: Te, jotka ette                     usko!(109) ja Sano, Hän, Jumala on yksi (112)".29

 

  Muslimit tunsivat luonnollisesti Koraanin oikean järjestyksen, koska Profeetan moskeijassa ja muissa paikoissa sitä luettiin päivittäin rukouksien yhteydessä. Sahih Bukharissa on myös kolme ahadithia, joissa kerrotaan, että enkeli Gabriel lausui Koraanin Profeetalle kerran vuodessa, mutta sinä vuonna kun hän kuoli, se lausuttiin hänelle kaksi kertaa. Profeetalla oli tapana olla i'tikafissa 10 päivän ajan, mutta kuolemansa vuonna hän oli  20 päivää.30

  Voimme yhteenvetona mainita seuraavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena oli varmistaa, että ilmoitukset saatiin koottua kirjallisessa muodossa Profeetan elinaikana:

 

                 - Ilmoitukset pyrittiin kirjoittamaan muistiin jo heti ensimmäisien päivien aikana, kun Profeetta oli ne saanut

                 - Medinassa Profeetalla oli useita henkilöitä käytettävänä, jotka kirjoittivat ilmoitukset muistiin, sitä mukaa kun ne tulivat

                 - Profeetta neuvoi itse kirjureilleen, mihin eri ilmoitetut jakeet tuli sijoittaa ja siten päätti viime kädessä itse niiden keskinäisestä järjestyksestä

                 - Muslimit tunsivat hyvin itse ilmoitusten keskinäisen järjestyksen ja noudattivat sitä täsmällisesti

                 - Enkeli Gabriel kävi Muhammedin kanssa läpi kaikki ilmoitukset kerran vuodessa Ramadanin aikana ja kahdesti sinä vuonna, jolloin Profeetta kuoli

                 - Kirjallisen Koraanin olemassaolon puolesta puhuvat monet Profeetan elinaikana ilmestyneet raportit, jotka ovat kirjan tai kirjoitusten (kitab) muodossa.

 

Mitä Profeetta jätti jälkeensä?

 

  Profeetta jätti ilmoitukset Seuralaisilleen kuollessaan. Niiden muoto oli heille sopiva, koska:

 

                 - Kaikki ilmoituksen osat olivat saatavilla sekä kirjallisessa muodossa että Seuralaisten muistissa

                 - Kaikki osat olivat myös saatavilla irrallisina kirjoituksina, jotka oli helppo järjestää oikeaan järjestykseen

                 - Jakeiden (ayat) järjestys oli jo etukäteen päätetty suurien kirjallisessa muodossa, samoin se oli Seuralaisten muistissa. Seuralaiset olivat myös opetelleet muistamaan ulkoa eri suurat.

 

  Mikään muu järjestely tuskin olisikaan ollut parempi kuin se, että kaikki oli olemassa kirjallisessa muodossa sekä muslimien muistissa. Myös keskinäinen järjestys oli jo etukäteen päätetty, osittain kirjallisessa muodossa ja täydellisenä ihmisten mielessä.

  Myöhempi Koraanin tutkija al-Harith al-Muhasabi on tehnyt yhteenvedon kirjassaan kitab fahm al-Sunan Koraanin materiaalin kirjallisen kokoamisen ensimmäisestä vaiheesta seuraavilla sanoilla:

 

                 'Koraanin kirjoittaminen ei ollut mitään uutta, koska Profeetalla oli tapana määrätä, että se tulee kirjoittaa muistiin, mutta se oli yhä erillisinä kappaleina, luu-ja nahkapalasilla sekä palmunlehvillä ja kun (Abu Bakr) al Siddiq määräsi, että siitä tulee tehdä kopio (eri) paikoista yhteiseen paikkaan, joka olisi arkeilla, tämä (materiaali) löydettiin Profeetan talosta, josta Koraania levitettiin muualle, ja hän kokosi kaikki osat yhteen ja sitoi sen narulla, niin että mitään ei katoaisi.'31

 

  On selvää, että Koraanin tekstihistoriaa (Textgeschichte) ei voida verrata muiden Pyhien Kirjoitusten historiaan. Kun esimerkiksi Vanhaa ja Uutta testamenttia kirjoitettiin, muokattiin ja koottiin pitkien ajanjaksojen, jopa vuosisatojen ajan, Koraanin teksti on ilmoitusten lakattua säilynyt samanlaisena tähän päivään saakka.

 

Suhuf ja Mushaf

 

  Molemmat sanat on johdettu samasta kantasanasta Sahafa 'kirjoittaa'. Sana suhuf esiintyy myös Koraanissa (87:19) tarkoittaen kirjoituksia tai kirjoitettuja arkkeja.

  Suhuf (yks. sahifa) tarkoittaa irrallista kirjallista materiaalia, esim. paperia, nahanpalasia, papyrusta jne.

  Mushaf (mon.masahif) tarkoittaa koottua suhufia, joka on koottu yhteen tiettyä järjestystä noudattaen, jolloin se kansien välissä muodostaa yksittäisen teoksen.

  Koraanin kirjoitetun tekstin historiassa suhuf tarkoittaa arkkeja, joille Koraani koottiin Abu Bakrin aikoina.  Näille suhufeille koottiin kunkin suuran jakeet (ayat) järjestyksessä, mutta eri suurat sisältävät kirjoitusarkit olivat vielä irrallisessa järjestyksessä eli niitä ei oltu sidottu yhdeksi teokseksi.

  Mushaf tarkoittaa tässä yhteydessä arkkeja, joille Koraani koottiin 'Uthmanin aikoina. Tässä vaiheessa sekä jakeiden että suurien järjestys oli lopullinen.

  Nykyään kaikkia Koraanin kopioita, joissa sekä jakeiden että suurien järjestys on oikea, kutsutaan nimellä mushaf.

 

Miten Suhufit tehtiin

 

  Suullisen perimätiedon mukaan Jamaman taistelussa (11/633) Abu Bakrin aikoina kuoli joukko muslimeja, jotka olivat opetelleet Koraanin ulkoa. Pelättiin siis, että ellei Koraanista tehdä kirjallista painosta, suuri osa ilmoituksista saattaisi kadota.

 

  Seuraava kertomus on Sahih Bukharissa:

Zaid bin Thabit Al-Ansari, yksi Ilmoitusten kirjureista,  kertoo: Abu Bakr lähetti hakemaan minua kun Jamaman taistelussa oli kuollut useita sotureita (jossa kuoli useita Qurra-muslimeja).  'Omar oli läsnä Abu Bakrin kanssa, joka sanoi:'Omar on tullut minun luokseni ja sanonut, Kansa on kärsinyt raskaita tappioita Jamaman taistelun päivänä ja pelkään, että myös muissa paikoissa Qurra-muslimeja (niitä, jotka osasivat Koraanin ulkoa) saattaa kuolla. Tämän vuoksi suuria osia Koraanista saattaa kadota ellet nyt kerää sitä yhteen. Minä olen sitä mieltä, että sinun tulisi koota Koraani.' Abu Bakr lisäsi, 'Sanoin Omarille, "Kuinka minä voisin tehdä jotain sellaista, mitä Allahin lähettiläs ei ole tehnyt?' 'Omar sanoi minulle "Allahin nimessä, se olisi (todella) hyvä asia." Joten Omar jatkoi painostamistani yrittäen taivutella minut hyväksymään hänen ehdotuksensa, kunnes Allah avasi sydämeni asialle ja minä olin samaa mieltä kuin 'Omar. (Zaid bin Thabit lisäsi:) Omar istui hänen kanssaan (Abu Bakrin), eikä puhunut mitään. Abu Bakr sanoi (minulle), 'Sinä olet viisas nuori mies, emmekä me epäile sinua (valheista tai unohtamisesta); ja sinulla oli tapana kirjoittaa ennen Allahin lähettilään jumalallisia ilmoituksia. Sen vuoksi etsi Koraani ja kokoa se (yhdeksi käsikirjoitukseksi)'. Allahin nimessä, jos hän (Abu Bakr) olisi käskenyt minua siirtämään yhtä vuorista (paikaltaan), ei se olisi ollut sen vaikeampaa minulle, kuin mitä hän käski minun tekevän Koraanin kokoamisen suhteen. Sanoin heille molemmille, 'Kuinka uskallatte tehdä sellaista, mitä Profeetta ei tehnyt?' Abu Bakr sanoi, Allahin nimessä, se olisi (todella) hyvä asia. Joten jatkoin väittelemistä hänen kanssaan asiasta, kunnes Allah avasi sydämeni samoin kuin hän oli avannut Abu Bakrin ja 'Omarin sydämen. Joten ryhdyin paikallistamaan Koraanin aineistoa ja keräsin pergamentteja, luita, taatelipalmujen lehviä sekä haastattelin Koraanin ulkoaosaavia miehiä. Löysin Khuzaiman luota kaksi Sura-at-Tauban jaetta, jota en ollut löytänyt kenenkään muun luota (ja ne kuuluivat näin):

 

                 'Totisesti, teidän luoksenne on tullut lähettiläs (Muhammed) omasta keskuudestanne. Häneen koskee, jos teillä on murhetta, hän (Muhammed) huolehtii teidän hyvinvoinnistanne ja hän on rakastavainen, armollinen uskovaisia kohtaan' (9:128).

 

  Käsikirjoitus, johon Koraani oli koottu, jäi Abu Bakrille, kunnes Allah otti hänet luokseen ja sitten Omarille, kunnes Allah otti hänet luokseen ja lopulta se jäi Hafsalle, Omarin tyttärelle.32 Voimme erottaa seuraavat vaiheet, jotka johtivat suhufin kokoamiseen:

 

                 - Abu Bakr antoi Zaidille ohjeen koota Koraani

                 - Zaid kokosi sen erilaisten kirjallisten materiaalien ja ihmisten muistin perusteella

                 - Näin saatuja kirjoitusarkkeja säilytettiin ensin Abu Bakrin luona, sitten Omarin ja Hafsan luona.

 

 

SEURALAISTEN MASAHIF

 

  Hadith-kirjallisuudessa on lukuisia viittauksia siihen, että monet Profeetan Seuralaisista olisivat myös itse valmistelleet ilmoitusten33 kirjallisia kokoelmia. Parhaat näistä kokoelmista lienevät Ibn Mas'udin, Ubay bin Ka'bin ja Zaid bin Thabitin kokoelmat.34  Seuralaisia, joilla kertoman mukaan oli omia kirjallisia kokoelmia, ovat mm. seuraavat: Ibn Mas'ud, Ubay bin Ka'b, 'Ali, Ibn 'Abbas, Abu Musa, Hafsa, Anas bin Malik, 'Umar, Zaid bin Thabit, Ibn Al-Zubair, Abdullah ibn Amr, 'A'isha, Salim, Umm Salama ja 'Ubaid bin 'Umar.35 Tiedetään myös, että 'A'isha ja Hafsa kirjoituttivat omat käsikirjoituksensa Profeetan kuoleman jälkeen.36  Seuraavassa on hyvin lyhyt kuvaus joistakin masahifeistä, jotka yhdistetään Profeetan Seuralaisiin. Kaikki niistä oleva tieto perustuu klassisiin lähteisiin.37

 

Ibn Mas'udin Mushaf (k. 33/653)

 

  Ibn Mas'ud kirjoitti mushafin, josta puuttuvat suurat 1, 113 ja 114.  Ibn al-Nadim38 sanoi kuitenkin nähneensä kopion Ibn Mas'udin Koraanista, josta puuttui al-fatiha (Suura 1). Myös suurien keskinäinen järjestys on erilainen kuin 'Uthmanin tekstissä. Seuraava järjestys kuvaa Ibn Mas'udin kopiota:39

 

2, 4, 3, 7, 6, 5, 10, 9, 16, 11, 12, 17, 21, 23, 26, 37, 33, 28, 24, 8, 19, 29, 30, 36, 25, 22, 13, 34, 35, 14, 38, 47, 31, 35, 40, 43, 41, 46, 45, 44, 48, 57, 59, 32, 50, 65, 49, 67, 64, 63, 62, 61, 72, 71, 58, 60, 66, 55, 53, 51, 52, 54, 69, 56, 68, 79, 70, 73, 74, 83, 80, 76, 75, 77, 78, 81, 82, 88, 87, 92, 89, 85, 84, 96, 90, 93, 94, 86, 100, 107, 101, 98, 91, 95, 104, 105, 106, 102, 97, 110, 108, 109, 111, 112.

 

  Tämä lista on selvästikin epätäydellinen. Siinä on vain 106 suuraa, eikä 110, niin kuin Ibn Nadim oli kirjoittanut.

  Esimerkkinä olevassa Sura al-baqarassa on kaiken kaikkiaan olemassa 101 variaatiota. Useimmat niistä eroavat oikeinkirjoituksen suhteen, osa taas sananvalinnan (synonyymien) suhteen, partikkelien käytön suhteen jne.

 

Esimerkiksi:

 

Ääntäminen:

2:70                 Ibn Mas'ud kirjoittaa                                                            al-baqira

                 sen sijaan että kirjoittaisi                 al-baqara

 

Oikeinkirjoitus:

2:19                 Ibn Mas'ud kirjoittaa                 kulla ma

                 sen sijaan että kirjoittaisi                 kullama

 

Synonyymit:

 

2:68                 Ibn Mas'ud kirjoittaa                 sal (etsiä, anoa,                  rukoil                                              la)

                 sen sijaan että kirjoittaisi                 ud'u  (anoa, rukoilla)

 

  Ibn Mas'ud kirjoittama kopio oli todennäköisesti tarkoitettu hänen omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä ja kirjoitettu jo ennen kuin kaikki 114 suuraa oli ilmoitettu, olettaen, että nämä kaikki ovat luotettavia todistuskappaleita.

  Nadim, joka eli 10. vuosisadalla (Hijran 4. vuosisadalla) lisäsi vielä: 'Olen nähnyt useita Koraanin käsikirjoituksia, jotka puhtaaksikirjoittajat kirjasivat Ibn Mas'udin käsikirjoituksiksi. Edes kaksi näistä Koraanin kopioista ei ollut yhtäpitäviä keskenään ja useimmat niistä oli kirjoitettu pahasti haalistuneille pergamenteille...'40

  Tästä  ilmenee, että kysymystä Ibn Mas'udin käsikirjoituksen autenttisuudesta tulee käsitellä pienellä varauksella.

 

Ubay bin Ka'bin Mushaf (k. 29 H/649)

 

  Ubay bin Ka'b kirjoitti mushafin, johon tiedon mukaan oli lisätty kaksi ylimääräistä suuraa sekä myös ylimääräinen jae (aya).41

  Suurien järjestys on jälleen erilainen kuin 'Uthmanin tai Ibn Mas'udin järjestys. Seuraavassa on esitetty suurien järjestys Ubay b. Ka'bin kopiossa:42

1, 2, 4, 3, 6, 7, 5, 10, 8, 9, 11, 19, 26, 22, 12, 18, 16, 33, 17, 39, 45, 20, 21, 24, 23, 40, 13, 28, 27, 37, 38, 36, 15, 42, 30, 43, 41, 14, 35, 48, 47, 57, 52, 25, 32, 71, 46, 50, 55, 56, 72, 53, 68, 69, 59, 60, 77, 78, 76, 75, 81, 79, 80, 83, 84, 95, 96, 49, 63, 62, 66, 89, 67, 92, 82, 91, 85, 86, 87, 88, 74?, 98?, 61, 93, 94, 101, 102, 65?, 104, 99, 100, 105, ?, 108, 97, 109, 110, 111, 106, 112, 113, 114.

 

  Samoin kuin Ibn Mas'udin tapauksessa, tämäkään luettelo ei ole täydellinen, eikä siihen sisälly kaikkia Koraanin 114 suuraa.

  Ubaylla on kaiken kaikkiaan 93 eri variaatiota Sura al-baqarassa.43 Hyvin usein hänen kirjoitusasunsa on sama kuin Ibn Mas'udilla, esimerkiksi hän kirjoittaa al-baqara (2:70) muodossa al-baqira, kuten Ibn Mas'ud.

 

Ibn Abbasin (k. 68H/687) Mushaf

 

  Myös Ibn Abbas kirjoitti mushafin, jossa Itqanin44 mukaan oli myöskin ne kaksi lisäsuuraa, jotka Ubaylla oli. Hänen kopiossaan suurat ovat taas eri järjestyksessä kuin muissa. Sura al-baqarassa hänellä on kaiken kaikkiaan 21 variaatiota, joista osa on identtisiä Ibn Mas'udin ja Ubayn sekä muiden seuralaisten kanssa.

 

Eräitä muita seuralaisia

 

  Itqanin45 mukaan Abu Musa al-Ash'arin (k. 44H/664) mushaf sisälsi saman aineiston kuin Ubayn kopio.

  Sura al-baqarassa hänellä on vain yksi variaatio, eli hän lukee Ibraham Ibrahimin tilalla.

  Hafsalla  ( 45H/709) taas oli kolme variaatiota samassa suurassa ja Anas b. Malikilla (k. 91 H/709) viisi.

 

Esimerkkejä:

 

  Asian edelleen havainnollistamiseksi on seuraavassa joitakin esimerkkejä. Ne on otettu pääasiassa tunnetuista suurista. Vaikka mahdollisesti on olemassa parempiakin esimerkkejä esillä olevien kohtien havainnollistamiseksi, Koraaniin vähemmän perehtynyt henkilö tuskin ymmärtäisi niitä yhtä helposti.

 

Vokaalierot:

 

Ibn Abbasin46 kerrotaan kirjoittaneen suurassa 111:4:

 

                 hamilatun al-hatab sen sijaan, että olisi kirjoittanut

                 hammalata-l-hatab

 

jota ei olisi voitu erottaa varhaisemmassa tekstissä, jossa jätettiin pois sekä haraka että alif. Varsinaisen tekstin on täytynyt näyttää suurin piirtein seuraavalta:

 

  Oikeinkirjoituserot:

 

  Ibn Abbas47 kirjoitti kertoman mukaan Suurassa 1:6, samoin kuin muissa kohdissa sanan al-sirat muodossa al-sirat.

 

  Ibn Mas'udin48 variaatioita:

 

1. Sura al-fatihassa

1:6 hän luki                  arshidna                  eikä                 ihdina

                            man          "                          al-ladhina                                                  ghaira                                "                 ghairi

                

2. Sura al-baqarassa:

2:2 hän luki                  tanzilu-l-kitabi                                                  " dhalika-l-kitabu

2:7                 ghishwatan                    " ghishawatun

2:9              yakhda'una                   "                     yukhadi'una

2:14                      bi-shayatinihim                         ila shayatinihim

 

Sura Al-Ikhlasin (112) variaatioita

 

                  

Jae            Ibn Mas'ud49                Ubaid50                  Omar51                  lukijat

112:1      qul pois                    qul                 qul         Ali, Ibn  Abbas,                                         pois                         pois Abu Musa, Hafsa, al-wahid al-wahid sijasta                Anas b. Malik, Zaid                                   al-ahadin                                                           al-ahadin b. Thabit, Ibn  tilalla                                                                   Al-Zubair, Ibn Amr

 

112:2    jätetty pois

112:3    lam yulad wa lam                                                 'A'isha, Salim

                  yulid                                                                 Umm Salama,

                          lam yalid wa lam yuladin                                     Ubaid b. Umar

                          tilalla

 

  Vielä tänä päivänä Seuralaisten kirjoittamina pidetyistä kopioista löydetään eri variaatioita ja synonyymeja. Niillä on jonkinlaista merkitystä meille siinä mielessä, että ne ovat saattaneet toimia tafsirin varhaisena, alkeellisena muotona. Esimerkiksi joidenkin raporttien mukaan Hafsa52, Ubay53 ja Ibn 'Abbas54 kirjoittivat ja lukivat salat al-wusta (keskirukous)  muodossa salat al asr (eli iltapäivärukous).

  Niin kauan kuin sahabat kirjoittivat omat kopionsa vain henkilökohtaiseen käyttöönsä siinä, että he eivät aina tiukasti pitäneet suuria Koraanin mukaisessa järjestyksessä, ei ollut mitään  pahaa. Myöhemmin, kun 'Uthmanin kopiosta tuli standardiversio, Seuralaiset omaksuivat tämän kopion järjestyksen ja heidän mukanaan myös Ibn Mas'ud, jonka kopiossa oli ehkä eniten eroja.55

  Kuten mainittua, kopioissa56 oli myös vaihtelevaa oikeinkirjoitusta, koska jotkut sanat äännettiin ja kirjoitettiin hieman eri tavalla, jne. Kuitenkin tulisi panna merkille, että yleensä vain yksi henkilö, satunnaisesti kaksi tai kolme raportoivat variaatioiden käytöstä. Sitä vastoin versio, jota kutsutaan 'Uthmanin tekstiksi on ns. mutawatir eli lukuisten henkilöiden välittämä ja siksi epäilemättä myös autenttinen.

 

 

'UTHMANIN MUSHAF

 

'Uthmanin aikana erot Koraanin oikein lukemisessa tulivat selvemmin esille ja Seuralaisten kanssa käydyn keskustelun jälkeen 'Uthman valmistutti varsinaisen kopion Abu Bakrin suhufin pohjalta, jota säilytettiin Hafsan luona tuohon aikaan.

 

 Seuraavassa on  Bukharin Sahihin välittämä  kertomus tästä:

 

                 'Anas bin Malik kertoo: Hudhaifa bin Al-Yaman tuli 'Uthmanin luokse silloin, kun Sha'min ja Irakin kansat suunnittelivat sotaa valloittaakseen Armenian ja Azerbaidjanin. Hudhaifa pelkäsi heidän (Sha'min ja Irakin kansojen) erilaisia Koraanin lausumistapoja ja sanoi 'Uthmanille: 'Oi uskovien johtaja! Säästä tämä kansakunta ennen kuin he ovat liiaksi eri mieltä Kirjasta (Koraanista), kuten juutalaisille ja kristityille on käynyt.' 'Uthman lähetti viestin Hafsalle sanoen, 'Lähetä meille Koraanin käsikirjoitukset, jotta voisimme koota Koraanin aineiston täydellisinä kopioina ja palauttaa ne sitten sinulle'. Hafsa lähetti ne 'Uthmanille. 'Uthman määräsi sitten Zaid bin Thabitia, Abdullah bin Az-Zubairia, Sa'id bin Al-Asia ja Abdur Rahman bin Harith bin Hishamia kirjoittamaan käsikirjoitukset uudestaan täydellisinä kopioina. 'Uthman sanoi näille kolmelle quraisihilaiselle miehelle, 'Mikäli olette eri mieltä Zaid bin Thabitin kanssa mistään Koraanin kohdasta, kirjoittakaa se silloin quraisihin murteella, koska Koraani ilmoitettiin heidän kielellään.' He tekivät näin ja kun he olivat kirjoittaneet monia kopioita, 'Uthman palautti alkuperäiset käsikirjoitukset Hafsalle. 'Uthman lähetti jokaiseen muslimiprovinssiin yhden kopion siitä mitä he olivat kopioineet ja määräsí, että kaikki muu Koraanin materiaali, sekä kirjoitetut että hajanaiset käsikirjoitukset tai kokonaiset kopiot, tulisi polttaa. Zaid bin Thabit lisäsi, 'Yksi Sura al-Ahzabissa oleva jae puuttui minulta kopioidessamme Koraania ja muistan kuulleeni Allahin lähettilään lausuneen sitä. Joten etsimme sitä ja löysimme sen Khuzaima bin Thabit Al-Ansarin luota. (Tämä jae oli): ' Oikeauskoisia ovat ne, jotka ovat uskollisia liitolleen Jumalan kanssa.' (33:23).57

 

Seuraavat tapahtumat johtivat 'Uthmanin mushafin valmisteluun:

 

                 -  muslimien keskuudessa oli herännyt kiistoja Koraanin oikeasta lausunnasta.

                 - 'Uthman lainasi suhufin, jota säilytettiin Hafsan luona

                 - 'Uthman määräsi neljän Seuralaisen, heidän joukossaan Zaid bin Thabitin, kirjoittamaan käsikirjoituksen uudestaan täydellisinä kopioina

                 - 'Uthman lähetti nämä kopiot muslimien tärkeimpiin keskuksiin korvatakseen näillä  muut liikkeellä olevat kopiot.

 

Kirjoitetun tekstin kronologia

 

n.610                 Muhammedin profeetankausi                 Ensimmäinen ilmoitus                                            Välittyi suullisen

                 alkaa                 Hira-vuoren luolassa                 perimätiedon varassa                         myöhemmin myös                            kirjallisessa muodossa

610-32                 Muhammed Mekassa ja                 Jatkuvia ilmoitukset                 Välitetettiin eteenpäin

                 Medinassa                 useissa eri tilanteissa.                 suullisesti,monien                              henkilöiden muistin

                                    varassa. Useat kannatta-                       jat kirjoittivat ilmoituksia muistiin Profeetan                      omasta määräyksestä.

 

632                 Profeetan kuolema                 Viimeinen ilmoitus muu-                 Ilmoitukset jäivät hänen                  tama päivä ennen hänen                 jälkeensä sekä monien                                   kuolemaansa.                 kannattajien muistissa

                                    että monina kirjallisina                      muistiinpanoina.

                                  Profeetan kuoltua hän

                                  jätti jälkeensä myös koko

                                  Koraanin.

 

632-34                 Abu Bakr kalifina

 

633                 Jamaman taistelun aikana                 Abu Bakr määrää Zaid b.                 Zaid b. Thabit kokosi                  useat kannattajat, jotka,                 Thabitin valmistamaan                  ilmoitukset yhdeksi                                

                 osasivat Koraanin ulkoa                 yhden ainoan kopion                 sekä suullisten että                    

                 tapettiin                 kaikista ilmoituksista                 kirjallisten lähteiden

                                    pohjalta vaatien kaksi

                                    todistajaa jokaista osaa                                     varten. Suhuf  jäi Abu

                                    Bakrin haltuun.

                                  Profeetan kuolemaa seu-

                                  ranneiden kahden vuoden

                                  aikana kaikki ilmoitukset

                                  kopiotiin paperiarkeille

                                  (suhuf.)

 

634-44                 Omar kalifina                        Suhuf on Omarin

                                    hallussa

 

644-56                 'Uthman kalifina                        Suhuf on Hafsa bint

                                    Omarin hallussa.

                        

653                 Sotaretki Armeniaa ja                 Vakavia erimielisyyk-                 Zaid ja kolme kannat-                   Azerbaidjania vastaan.                 syyksiä muslimien jou-                 tajaa tekevät uusia kopi-

                                  kossa Koraanin oikeasta                 oita suhufista. Nämä

                                  lausumistavasta.                 kopiot lähetetään eri

                                  'Uthman määrää Zaidin                 muslimialueille korvaa-

                                  yhdessä kolmen muun                 maan muun levityksessä

                                  sahaban kanssa tekemään                 olevan materiaalin

                                  kopiot Hafsan  luona säi-                 Suhuf palautetaan

                                  lytetystä suhufista.                 Hafsalle.

                                  Useita kopiota koko                 'Uthman säilyttää

                                  ilmoituksesta on saatavilla itsellään myös

                                  kaikkialla muslimimaissa                 yhden kopion

                                                       (mushaf).

 

 

Mitä Profeetta jätti muslimeille

 

  Profeetan jälkeensä jättämät ilmoitukset olivat kansan ulottuvilla sekä suullisena perimätietona että kirjallisena. Muslimit tunsivat hyvin niiden järjestyksen, ja he pyrkivät tarkkaan  noudattamaan sitä.

  Abu Bakr kokosi nämä irralliset lähteet ja kirjoitutti niiden sisällön arkeille (suhuf).

 

Abu Bakrin ja 'Uthmanin kopioiden välinen ero

 

  Abu Bakr teki erilaisesta suullisesta ja kirjallisesta materiaalista yhden ainoan kopion. Tätä kopiota säilytettiin myöhemmin Omarin luona ja hänen jälkeensä hänen tyttärensä Hafsan luona.

  'Uthman valmisti useita kappaleita tästä kopiosta ja hän lähetti niitä eri puolille muslimialuetta, kun taas alkuperäinen suhuf palautettiin Hafsalle ja se oli hänellä hänen kuolemaansa saakka. Myöhemmin Marwan b. Hakam (k. 65/684) Ibn Abi Dawudin kertoman mukaan sai sen haltuunsa Hafsan perillisiltä ja määräsi sen tuhottavaksi, todennäköisesti peläten, että siitä voisi kehittyä uusien kiistojen kohde. 'Uthman säilytti myös yhden kopioista itsellään. Tämä tekstiversio, joka myös tunnetaan nimellä Mushaf Uthmani muodostaa itse asiassa sahaban ijman (yhtäpitävyys). He kaikki olivat yhtä mieltä, että kopio sisälsi ilmoitukset siinä muodossa kuin Muhammed ne oli Allahilta saanut.58  Tekstin laajakantoinen levittäminen ja sen kiistämätön auktoriteettiasema käy ilmi myös Siffinin taistelukuvauksista (A.H. 37) 27 vuotta Profeetan kuoleman jälkeen. Viisi vuotta sen jälkeen kun 'Uthmanin kopioiden levittäminen oli aloitettu, Muawiyan joukot kiinnittivät Koraanin lehtiä keihäisiinsä keskeyttääkseen taistelun.59 Kuitenkaan kukaan ei syyttänyt muita siitä, että he olisivat käyttäneet tekstistä "partisaanien" versiota, mikä olisi ollut loistava syytös vihollista vastaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LUKU 3

 

KORAANI KÄSIKIRJOITUKSENA JA VALMIINA PAINOKSENA

 

KORAANIN KIRJOITTAMINEN

 

  Kirjoitustaito oli arabialaisten hyvin tuntema taito, joskaan se ei ollut kovin laajalle levinnyt esi-islamilaisena aikana. Seitsemännellä vuosisadalla eli Profeetta Muhammedin elinaikana käytetty kirjoitus koostui melko alkeellisista perussymboleista, joista kävi ilmi vain sanan konsonanttirunko ja sekin melko monitulkintaisesti.

  Kun nykyaikana sellaiset kirjaimet kuin ba, ta, tha, ya erotetaan helposti toisistaan pisteiden avulla, näin ei ollut asian laita varhaisimpina aikoina, vaan kaikki nämä kirjaimet merkittiin yksinkertaisesti suoralla viivalla.

  Tästä melko alkeellisesta kirjoitustavasta kehittyi ajan myötä erilaisia kirjoitusmalleja, esim. Kufi, Maghribi, Naskh jne., jotka levisivät kaikkialle maailmaan.

  Myöhemmin kirjapainon keksiminen standardisoi tietyt kirjaintyypit ja vaikutti osaltaan kirjoitusasun vakiintumiseen.

  Koraanin nykyhetken kirjoitusasun kehittymisessä voidaan erottaa kaksi tärkeää vaihetta, joiden seurauksena kehittyi se muoto, joka nykypäivän Koraanin tekstillä on.

 

Nämä vaiheet olivat

                 - Vokaalimerkkien keksiminen (tashkil)

                 - Diakriittisten merkkien kehittäminen (i'jam).

 

Tashkil

 

  Tashkil tarkoittaa merkkejä, joilla vokaalit merkitään arabialaisessa kirjoituksessa. Niitä ei todennäköisesti tunnettu ollenkaan esi-islamilaisena aikana. Nämä merkit auttavat määrittämään sanan oikean ääntämistavan ja niillä voidaan välttää sekaannuksia.

 

Esimerkiksi:

 

Byt            Baitun

 

  Kun yhä useammat ei-arabialaista alkuperää olevat muslimit sekä monet vähemmän koulutusta saaneet arabit1 tutkivat Koraania, väärän ääntämisasun käyttö ja virheellinen lukutapa alkoi yleistyä yhä enemmän. Kerrotaan, että Da'ulin aikana (k. 69H/638) eräs henkilö Basrasta luki seuraavan jakeen (aya) virheellisellä tavalla, jolloin sen merkitys muuttui kokonaan:

 

 

                 'Jumala on vapaa monijumalaisten suhteen, niin myös                    hänen lähettiläänsä' (9:3)

                 'Jumala on vapaa monijumalaisten ja lähettiläidensä suhteen.'

 

 

  Virhe johtui sanan rasuluhu väärästä lukutavasta, jonka seurauksena se luettiin rasulihi. Tätä ei voitu erottaa kirjoitetusta tekstistä, koska ei ollut mitään merkkejä tai aksentteja, joista oikea ääntämisasu olisi käynyt ilmi. Ellei kukaan muukaan muistanut oikeaa muotoa, tällainen virhe2 saattoi helposti tapahtua johtuen tietämättömyydestä. Jotta tällaiset virheet voitaisiin välttää, otettiin merkit ja aksentit käyttöön vähän ennen i'jamia ja ne saivat pian sellaisen muodon kuin niillä on nykyäänkin:3

 

Nimi                                             Vanha tyyli             Uusi tyyli

 

Fatha

Kasra

Damma

 

Vanhasta tyylistä on lisää esimerkkejä kuvassa 5.

 

  On myös ehdotettu, että fathan alkuperä olisi alif, kasran ya (ilman pisteitä, kuten varhaisimmissa kirjoissa) ja damman waw. Hamza kirjoitettiin aikaisemmin kahdella pisteellä.4

 

I'jam (Kirjain varustettiin diakriittisellä merkillä)

 

  Arabialaiset kirjaimet, sellaisena kuin  me ne tunnemme nykyään, koostuvat viivoista ja pisteistä. Jälkimmäisiä kutsutaan nimellä i'jam. Vanhassa arabialaisessa kirjoituksessa niitä ei ollut, vaan ne koostuivat pelkistä viivoista.

  Diakriittisten pisteiden lisääminen pelkkään viivakirjoitukseen auttoi erottamaan eri kirjaimet, jotka olisi muuten voinut helposti sekottaa keskenään.

Esimerkki:

 

 

Ilman pisteitä tätä sanaa olisi vaikea tunnistaa. I'jamin avulla sanan eri kirjaimet on helppo erottaa toisistaan.

  Vaikka i'jam (diakriittiset pisteet) tunnettiin jo esi-islamilaisena aikana, niitä käytettiin vain harvoin. Koraanin käsikirjoitusten varhaisimmissa kopioissa ja arabialaisessa kirjoituksessa yleensä ei näitä merkkejä käytetty. Ilmeisesti ne otettiin Koraanin tekstiin viidennen Umaijati-kalifin 'Abd al-Malik al-Marwanin aikana (66-86H/685-705) sekä Al-Hajjaj'in ollessa Irakin käskynhaltijana, jolloin yhä useammat myös niistä muslimeista alkoivat lukea ja opiskella Koraania, jotka eivät sitä juurikaan tunteneet kuten myös ne jotka eivät olleet arabialaista alkuperää. Tunnetusta tabi'sta Al-Du'alista sanotaan, että hän  toi ensimmäisenä nämä merkit Koraanin tekstiin.

 

 

VARHAISET KÄSIKIRJOITUKSET

 

Kirjoitusmateriaali

 

  Koraanin varhaiset käsikirjoitukset kirjoitettiin tyypillisimmillään eläinten nahalle. Tiedetään, että Profeetan elinaikana osa ilmoituksista kirjoitettiin muistiin kaikenlaisille materiaaleille kuten esim. luuhun, eläinten nahkaan, palmunlehviin jne. Muste tehtiin noesta.

 

Kirjoitusteksti

 

  Kaikista vanhoista Koraanin kirjoituksista puuttuivat  kokonaan edellä mainitut diakriittiset ja vokaalimerkit. Suurien välillä ei myöskään ollut otsikoita tai alaotsikoita, eikä muunkaanlaisia jaotteluja, eikä jakeiden lopussa ollut  myöskään mitään selkeää merkkiä. Tutkijat erottavat kaksi varhaisen kirjoituksen eri tyyppiä:

 

                 - Kufi, joka on melko raskas, eikä kovin tiheä

                 - Hijazi, joka on keveämpi, tiheämpi ja aavistuksen ver                              ran viistossa oikeaan päin.

 

  Joidenkin mukaan Hijazi olisi vanhempi kuin Kufi, kun taas toisten mielestä molempia käytettiin samanaikaisesti, mutta Hijazi olisi ollut tyylillisesti epämuodollisempi.5

 

Vanhan kirjoitustavan erikoisuuksia

 

  Koraanista otettiin Profeetta Muhammedin ja "oikeaoppisten" kalifien jälkeen useita kopioita, ja näiden käsikirjoitusten kirjoittajat noudattivat tarkkaan 'Uthmanin Koraanin autografiaa. Niissä oli tavalliseen arabialaiseen kirjoitukseen verrattuna tiettyjä erikoisuuksia. Tässä on niistä joitakin esimerkkejä, jotka koskevat vain kirjaimia alif, ya ja waw.6

 

                 - Kirjain alif kirjoitetaan usein kirjaimen päälle sen sijaan että se kirjoitettaisiin sen jälkeen

                 - Kirjain ya (tai alif) jätetään kokonaan pois sanasta, esim.

                 - Joissakin sanoissa on kirjain waw sen sijaan, että niissä olisi kirjain alif

 

 

KORAANIN VANHAT KÄSIKIRJOITUKSET

 

  Useimmat Koraanin meidän päiviimme asti säilyneistä varhaisista, alkuperäisistä käsikirjoituksista, jotka ovat joko kokonaisia tai  isoina osina, ovat toiselta Hijran jälkeiseltä vuosisadalta. Varhaisin kopio, joka oli esillä British Museumissa vuoden 1976 Islam-tapahtumassa7, oli peräisin myöhäiseltä toiselta vuosisadalta. Koraanipapyruksista on kuitenkin säilynyt myös sekalaisia fragmentteja, jotka ovat peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta.8        

  Egyptin Kansalliskirjastossa on gasellin nahasta tehdystä pergamentista oleva kopio Koraanista, joka on Hijran vuodelta 68 (688 A.D.) eli 58 vuotta Profeetan kuoleman jälkeen.

 

Mitä tapahtui 'Uthmanin kopioille?

 

  Ei ole olemassa täsmällistä tietoa siitä, kuinka monta kopiota Koraanista tehtiin 'Uthmanin aikana, mutta Suyutin9 mukaan: 'Näistä tunnetaan hyvin viisi kappaletta.' Todennäköisesti tähän ei ole laskettu 'Uthmanin omaa kopiota. Mekan, Damaskoksen, Kufan, Basran ja Medinan kaupungit saivat kukin oman kopionsa.10

  Vanhassa arabialaisessa kirjallisuudessa on useita viittauksia tähän aiheeseen. Nämä voidaan lyhyesti esittää yhteenvetona viimeisimpien tietojen valossa seuraavasti:

 

Damaskoksen käsikirjoitus

 

  Al-Kindi (k. noin 236/850) kirjoitti varhaisella kolmannella vuosisadalla, että kolme neljästä 'Uthmanille valmistetusta kopiosta tuhoutui tulipaloissa sekä sodassa, kun taas Damaskokseen lähetettyä kopiota säilytettiin yhä hänen aikanaan Malatjassa.11

  Ibn Battuta (779/1377) kertoo nähneensä kopioita tai arkkeja 'Uthmanin aikana valmistetuista Koraanin kopioista myös Granadassa, Marrakeshissa, Basrassa ja muissa kaupungeissa.12

  Ibn Kathir (k.774/1372) kertoo nähneensä 'Uthmanin aikaisen kopion Koraanista, joka tuotiin Damaskokseen Tiberistä Palestiinasta Hijran vuonna 518. Hän kirjoittaa, että se oli 'hyvin suuri, kirjoitus oli kaunista, selkeää ja voimakasta  ja se oli kirjoitettu vahvalla musteella pergamentille, joka todennäköisesti oli tehty kamelinnahasta.'13

  Toisten mukaan kopio sittemmin vietiin Pietariin ja sieltä Englantiin. Tämän jälkeen kopiosta ei ole enempää tietoja. Joidenkin mielestä taas mushaf jäi Damaskoksen moskeijaan, jossa se nähtiin viimeksi ennen vuoden 1310/1892 tulipaloa.14

 

Egyptiläinen käsikirjoitus

 

  Vanhasta Koraanista on olemassa kopio, jota säilytetään al-Husainin moskeijassa Kairossa. Sen käsikirjoitus on vanhaa tyyliä, vaikka se on Kufi, ja on aivan mahdollista, että se kopioitiin 'Uthmanin Mushafista.15

 

Medinan käsikirjoitus

 

  Ibn Jubair (k. 614/1217) näki käsikirjoituksen Medinan moskeijassa vuonna 580/1184. Joidenkin mukaan se oli Medinassa, kunnes turkkilaiset veivät sen v. 1334/1915. Kerrotaan, että Turkin viranomaiset siirrättivät kopion Istanbuliin, josta se tuotiin Berliiniin ensimmäisen maailmansodan aikana. Versaillesin rauhansopimuksessa ensimmäisen maailmansodan päättyessä mainitaan seuraava lauseke:

 

                 'Artikla 246: Tämän sopimuksen voimaantultua Saksa aikoo kuuden kuukauden kuluessa  palauttaa Hänen majesteetilleen, Hedjazin kuninkaalle, Kalifi 'Uthmanin alkuperäisen Koraanin, jonka Turkin viranomaiset siirsivät Medinasta ja joka väittämän mukaan on esitetty entiselle keisari Vilhelm II:lle.'16

 

Käsikirjoitus joutui sittemmin Istanbuliin, mutta ei koskaan enää Medinaan17

 

Imaamin käsikirjoitus

 

  'Uthmanin itsellään säilyttämää käsikirjoitusta kutsutaan tällä nimellä ja kerrotaan, että hänet surmattiin hänen lukiessaan tätä käsikirjoitusta.18 Joidenkin mukaan umaijadit veivät sen Andalusiaan, josta se taas siirtyi Fesiin, Marokkoon, jossa se Ibn Battutan mukaan oli edelleen  Hijran 8. vuosisadalla ja siinä oli hänen mukaansa veritahroja. Marokosta se mahdollisesti löysi tiensä Samarkandiin.

 

Samarkandin käsikirjoitus19

 

  Tätä kopiota säilytetään nykyään Tashkentissa Uzbekistanissa. Tosin se saattaa olla myös Imaamin käsikirjoitus tai joku muu 'Uthmanin ajalla tehdyistä kopioista.

  Kopio tuotiin Samarkandiin Hijran vuonna 890 (1485) ja se oli siellä vuoteen 1868 saakka. Sen jälkeen venäläiset veivät sen Pietariin vuonna 1869, jossa sitä säilytettiin vuoteen 1917 saakka. Eräs venäläinen orientalisti on antanut kopiosta yksityiskohtaisen kuvauksen kertoen myös, että useita sivuja oli tuhoutunut ja osa oli kateissa. S. Pisareff teki tästä mushafista noin 50 kopion näköispainoksen vuonna 1905. Kopiot lähetettiin osmannien sulttaanille Abdul Hamidille, Iranin shaahille, Bukharan emiirille, Afganistaniin, Fesiin ja eräille tärkeille yksittäisille muslimeille. Myös Columbian Yliopiston kirjastossa USA:ssa on tällä hetkellä yksi kopio.20

  Käsikirjoitus palautettiin sittemmin aikaisempaan olinpaikkaansa ja Tashkentiin se siirrettiin vuonna 1924, jossa sitä on säilytetty sen jälkeen. Entisen Neuvostoliiton viranomaiset tekivät ilmeisesti siitä lisäkopioita ja niitä on esitelty silloin tällöin valtiovierailulla käyville muslimivaltioiden päämiehille ja muille tärkeille henkilöille. Vuonna 1980 USA:ssa valmistettiin tämän käsikirjoituksen näköispainoksesta kopioita, joissa oli myös kaksisivuinen M. Hamidullah'in kirjoittama esipuhe.

  History of the Mushaf of Uthman in Tashkent -nimisen teoksen kirjoittaja perustelee kattavasti käsikirjoituksen autenttisuutta. Hän esittää mm. seuraavia perusteluja, kun asian puolesta puhuvat historialliset raportit jätetään huomiotta:

 

                 - Se tosiseikka, että mushaf kirjoitettiin kirjoitustyylillä, jota käytettiin Hijran ensimmäisen vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla.

                 - Se tosiseikka, että se kirjoitettiin gasellin nahasta tehdylle pergamentille, kun taas myöhemmät Koraanit kirjoitettiin paperia muistuttaville arkeille.

                 - Se tosiseikka, että käsikirjoituksessa ei ole lainkaan diakriittisiä merkkejä, jotka otettiin käyttöön vasta ensimmäisen vuosisadan kahdeksannen vuosikymmenen tienoilla; näin ollen käsikirjoitus on  kirjoitettu ennen tätä ajankohtaa.

                 - Se tosiseikka, että siinä ei ole käytetty hijran vuonna 68 kuolleen Da'ulin käyttöön ottamia vokaalisymboleja: näin ollen sen täytyy olla tätä varhaisemmalta ajalta.

 

  Toisin sanoen alunperin kalifi 'Uthmanin aikana tehdyistä Koraanin kopioista vain kaksi on enää olemassa ja niissä olevaa tekstiä ja järjestystä voidaan halutessa verrata muihin Koraanin kopioihin olivatpa ne sitten käsinkirjoitettuja tai painettuja tai miltä ajalta tai ajanjaksolta tahansa. Joka tapauksessa ne ovat täysin identtisiä kaikkien muiden kopioiden kanssa.

 

Alin käsikirjoitus

 

  Joidenkin lähteiden mukaan neljännen kalifin Alin kirjoittamaa Koraanin kopiota säilytetään Najafissa Irakissa Dar al-Kutub al-Alawiyassa. Se on kirjoitettu Kufi-kirjoituksella ja siihen on kirjoitettu: "Ali bin Abi Talib kirjoitti tämän Hijran vuonna 40."21

 

 

PAINETTU KORAANI

 

  1500-luvulla Euroopassa otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön siirrettävä painokone ja myöhemmin se levisi myös kaikkialle muualle maailmaan. Tämän tapahtuman jälkeen myös Koraanin kirjoitus- ja painoasu alkoi vähitellen standardisoitua.

  Jo tätä ennen Koraanista oli olemassa painettuja kopioita, jotka oli tehty ns. laattapainolla ja joitain painettuja kappaleita löytyy niinkin varhaiselta ajalta kuin 900-luvulta, sillä sekä tähän tarkoitukseen käytettyjä puulaattoja että painettuja arkkeja on löytynyt tältä ajalta.22 Ensimmäinen varsinaisella painokoneella tehty, vielä nykyäänkin olemassa oleva Koraani, painettiin Hampurissa Saksassa vuonna 1694. Teksti oli täysin vokalisoitua.23 Todennäköisesti ensimmäinen muslimien painama Koraani on ns. Mulay Usman -painos vuodelta 1787, joka julkaistiin Pietarissa Venäjällä. Tätä seurasivat muut Koraanit, jotka painettiin Kazanissa (1828), Persiassa (1833) ja Istanbulissa (1877).24 Vuonna 1858 saksalainen orientalisti Fluegel teki Koraanista hyödyllisen hakemiston sisältävän ns. Fluegel -painoksen , joka painettiin arabian kielellä ja jota sittemmin useat orientalisti-sukupolvet25 ovat käyttäneet. Fluegelin painoksessa on kuitenkin hyvin perustavaa laatua oleva vika: sen jakeiden numerointi ei ole sama kuin se, jota yleisesti käytetään muslimimaissa.26

 

Egyptiläinen painos

 

  Ns. egyptiläinen painos Koraanin tekstistä on nykyään laajalti käytössä muslimimaissja se on kehittynyt standardiversioksi. Painos tunnetaan myös nimellä kuningas Fuadin painos, koska se otettiin ensimmäisen kerran käyttöön Egyptissä kuningas Fuadin aikana. Tämä painos perustuu Asimin mukaan Hafsin lukutapaan ja se painettiin ensimmäisen kerran Kairossa vuonna 1925/1344H. Sittemmin siitä on tehty lukuisia lisäpainoksia.

 

Sa'id Nursin kopio

 

  Lopuksi tulisi mainita vielä turkkilaisen Sa'id Nursin seuraajien painama Koraani esimerkkinä teoksesta, jossa on ihailtavasti osattu yhdistää kauniisti koristeltu käsinkirjoitettu teksti nykyaikaiseen offset-painotekniikkaan. Tekstin on kirjoittanut käsin turkkilainen kalligrafi Hamid al-Amidi. Se painettiin ensimmäisen kerran Istanbulissa vuonna 1947, mutta vuoden 1976 jälkeen Sa'id Nursin seuraajien johtamassa kirjapainossa Länsi-Berliinissä (Saksassa) on kirjasta tehty suuria määriä  lisäpainoksia erikokoisina teoksina.

 

 

 

 

 

 

LUKU 4

 

MUOTO, KIELI JA TYYLI

 

TEKSTIN JAOTTELU

 

Aya ja Suura

 

  Aya (mon. ayat) tarkoittaa varsinaisesti 'merkkiä'. Teknisesti se on Koraanin tekstin lyhyin yksikkö eli esimerkiksi ilmaus tai lause. Ilmoitukset ovat Jumalan ohjausta ihmiskunnalle ja sen vuoksi ei ole ollenkaan hämmästyttävää havaita, että niiden pienimpiä yksiköitä kutsutaan nimellä (ohjaava) 'merkki'. Termi 'jae' ei ole kovin hyvä, koska Koraani ei ole runoutta.

  Suura tarkoittaa kirjaimellisesti 'rivi' tai 'aita'. Teknisesti se tarkoittaa Koraanin tekstin kappalejakoa eli Koraanin tekstiä, joka on jaettu eri kappaleisiin tai osiin, ja siten erotettu edellisestä ja seuraavasta tekstin osasta.

  Koraanissa on 114 eripituista suuraa, lyhyimmässä on neljä ja pisimmässä 286 ayat'a.

  Kaikki suurat, paitsi suura 9, alkavat sanoilla bismi-llahi arrahmani-arrahim. Tätä ei ole myöhemmin lisätty tekstiin, vaan se oli käytössä jo ennen kuin Muhammed sai kutsun profeetaksi.1

  Kaikilla 114 Koraanin suuralla on omat nimensä, jotka toimivat eräänlaisena otsikkona. Nimet on usein johdettu itse tekstissä olevasta tärkeästä tai tunnusomaisesta sanasta, kuten al-anfal (8) tai al-baqara (2). Muussa tapauksessa se on yksi niistä sanoista, joilla suura alkaa kuten ta-ha (20) tai al-furqan (25).

 

Suurien keskinäinen järjestys

 

  Profeetta päätti enkeli Gabrielin ohjaamana sekä ayat'en järjestyksen kussakin suurassa että suurien keskinäisen järjestyksen kuolinvuonnaan, jolloin Gabriel tuli kahdesti tarkistamaan tekstin hänen kanssaan.2

 

  Tutkijat ovat jakaneet suurat neljään eri ryhmään:

 

1.              al-tiwal (pitkät suurat): 2-10

2.              al-me'un : suurat, joissa on keskimäärin 100 ayatia:                    10-35

3.              al-mathani: suurat,joissa on vähemmän kuin 100                      ayatia: 36-49

4.              al-mufassal: viimeinen osa Koraania, joka alkaa Sura                           qafista: 50-114

 

Muut tekstin jaottelutavat

 

  Juz' (mon. ajza') tarkoittaa kirjaimellisesti osaa tai osuutta. Koraani on jaettu 30 suurin piirtein samanpituiseen osaan, jotka on helppo lausua kuukauden 30 yön aikana, erityisesti Ramadan-kuukauden aikana. Yleensä ne on merkitty sanalla juz (         ) ja sen vieressä olevalla numerolla, esim. Suura 78:n alussa on juz' 30.

  Joissakin Koraanin kopioissa suurat on jaettu kappaleisiin, joita kutsutaan nimellä ruku'. Ne on merkitty symbolilla          ja niiden yhteydessä olevan arabialaisen numeron selitys on seuraava, esim. 2:20:

 

                 - Ylin numero (2) kertoo, että tämä on järjestyksessä toinen kokonainen ruku' sitä vastaavassa suurassa (tässä Sura al-baqara)

                 - Keskimmäinen numero (13) kertoo, että tässä ruku'ssa on kaiken kaikkiaan 13 ayat'a.

                 - Alin numero (2) kertoo, että tämä on vastaavan juz'in toinen ruku' (tässä ensimmäinen juz')

 

  Erityisesti Lähi-idässä painetuissa Koraanin kopioissa on kukin juz jaettu neljään hizbiin, jotka on merkitty seuraavalla merkillä (            ):, esim. 2:74  on Koraanin toisen hizbin alku ja merkitty numerolla 2:

  Kukin hizb taas on jaettu neljänneksiin, jotka on merkitty seuraavasti:

 

                 - Ensimmäinen hizbin neljännes:

 

                 - Puolikas hizb:

 

                 - Kolmeneljännes hizb:

 

  Koraanin teksti on jaettu myös seitsemään suurin piirtein samanpituiseen osaan, joita kutsutaan nimellä manzil, ja jotka on tarkoitettu lausuttavan seitsemän päivän aikana. Joissakin kopioissa nämä on merkitty sanalla manzil              sekä vastaavalla numerolla marginaalissa. Seuraavassa taulukossa näkyy tekstin jako juz'uihin ja manzileihin:3

 

Manzil                        Juz'                              Suura

 

1                                1                                  1:1

                                  2                                  2:142

                                  3                                  2:253

                                  4                                  3:92 tai                                              93

                                  5                                  4:24

                                  6                                  4:148

2                                6                                  5:1

                                  7                                  5:82 tai                                              83

                                  8                                  6:111

                                  9                                  7:88

                                  9                                  7:286

                                  10                                8:41

                                  11                                9:93 tai                                              94

3                                11                                10:1

                                  12                                11:6

                                  13                                12:53

                                  13                                13:15

                                  14                                15:1 tai                                              2

                                  14                                16:50

4                                15                                17:1

                                  15                                17:109

                                  16                                18:75

                                  16                                19:58

                                  17                                21:1

                                  17                                22:18

                                  17                                22:77

                                  18                                23:1

                                  19                                25:21

                                  19                                25:60

5                                19                                27:1

                                  19                                27:26

                                  20                                27:56                                                 tai 60

                                  21                                29:45                                                 tai 46

                                  21                                32:15

                                  22                                33:31

6                                22                                35:1

                                  23                                36:22                                                 tai 28

                                  23                                38:24                                                 tai 25

                                  24                                39:32

                                  24                                41:38

                                  25                                41:47

                                  26                                46:1

7                                26                                50:1

                                  27                                51:31

                                  27                                53:62

                                  28                                58:1

                                  29                                67:1

                                  30                                78:1

                                  30                                84:21

                                  30                                96:19

 

 

Eri manzilien loppukohdat ovat Qatadan mukaan 4:76, 8:36, 15:49, 23:118, 34:54, 49:18 ja 114:6.4

 

KIELI JA SANASTO

 

  Koraani on tunnetusti arabiankielinen. Koraanissa itsessään on myös mainittu sen kielestä seuraavaa:

 

                 'Olemme totisesti lähettänyt ylhäältä tämän arabiankielisen Koraanin, jotta te voisitte ymmärtää.' (12:2)

 

  Toisessa kohdassa Koraanin kieltä kutsutaan 'puhtaaksi selväksi arabiaksi' ('arabiyyun mubin):

 

                 '.. Koraani on selvää arabiankieltä' (16:103)

 

  Tässä yhteydessä herää kysymys: Miksi Koraani ilmoitettiin juuri arabian kielellä, eikä millään muulla kielellä? Ensimmäiseen ja ehkä myös ilmeisimpään selitykseen viitataan myös Koraanissa: koska se lähettiläs, jonka tuli ilmoittaa tämä viesti eteenpäin, oli arabiankielinen, oli aivan luonnollista, että viesti myös ilmoitettiin hänen kielellään:

 

                 'Jos Me olisimme tehnyt siitä vieraskielisen Koraanin, niin olisivat ne varmasti sanoneet: "Miksi hänen merkkinsä eivät ole selviä? Vierastako kieltä arabialaisille?" Sano: "Se on niille, jotka uskovat, ojennus ja parannus...' (41:44)

 

  Toinen tärkeä syy oli kansa, jonka tuli vastaanottaa viesti. Viestin tuli olla sillä kielellä, jota kansa, jolle se ensimmäisenä kerrottiin ymmärsi,  eli toisin sanoen Mekan ja sitä ympäröivien alueiden asukkaiden kielellä:

 

                 'Näin olemme sinulle ilmaittanut arabialaisen Koraanin, jotta varoittaisit pääkaupunkia ja sen ympärillä asuvia päivästä, jolloin kaikki kootaan yhteen ja jonka tulosta ei ole epäilystä; osa joutuu paratiisiin, osa helvetin tuleen.' (42:7)

 

Koraani tuli ymmärtää

 

  Koraani sisältää Allahin ilmoitukset ja ilmoitusten todellinen tarkoitus on johdattaa ihmiskunta pimeydestä valoon:

 

                 'Kirja, jonka Me olemme sinulle lähettänyt, jotta voisit johtaa ihmissuvun Herran luvalla pimeydestä valkeuteen, Kaikkivaltiaan, Ylistetyn tielle'(14:1).

 

  Jotta ilmoitukset ymmärrettäisiin, tulivat ne lähettilään ja hänen kansansa kielellä:

 

                 'Totisesti olemme tehnyt siitä arabialaisen Koraanin, jotta ymmärtäisitte' (43:3).

 

  Sanoman ymmärtämisessä on kaksi tärkeää vaihetta:

 

                 - Ottaa sanoma vastaan kokonaisuudessaan oikein niin että ymmärtää sen kokonaisuudessaan ja oikealla tavalla.

                 - Sanoman 'tulkitseminen', jotta vastaanotetun viestin merkitys tajuttaisiin.

 

  Vain näiden kahden osatekijän yhdistäminen eli vastaanottaminen ja tulkinta, johtavat viestin kunnolliseen ymmärtämiseen.

 

Koraanin ymmärtäminen

 

  Ei voida olettaa, että Koraanin ymmärtäminen siten että sen voisi kokea johdattavan ihmistä, riippuisi suoraan arabian kielen taidosta, koska on myös lukuisia arabiaa puhuvia henkilöitä, jotka eivät ymmärrä Koraanin sanomaa. Pikemminkin Koraani kertoo, että oikea johdatus tulee vain Allahilta:

 

                 'Tämä on Jumalan johdatus, jolla hän valintansa mukaan ohjaa palvelijoitaan... '(6:88).

 

  Kuitenkin Koraanin kielen ymmärtäminen on välttämätön edellytys, mikäli halutaan täysin ymmärtää sen merkitys. Tästä syystä monet muslimit ovat opetelleet tämän kielen. Muut, jotka eivät näin ole tehneet, käyttävät käännöksiä ja heille tämä on epäsuora keino ymmärtää Koraanin kieltä. Käännöksissä Koraanin merkitys on tulkittu heidän äidinkielellään, jotta myös he voisivat tutustua Allahin sanomaan.

  Kaikki ihmiset, jotka haluavat kuunnella, voivat ymmärtää Koraanin sanoman, sillä sitä ei ole vaikea, vaan helppo ymmärtää:

 

                 'Me teimme totisesti Koraanin helposti muistettavaksi, mutta missä on se joka haluaa noudattaa sitä ?' (54:17).

 

Koraanin ei-arabialaiset sanat

 

  Tutkijoiden keskuudessa on joitakin mielipide-eroja siitä, onko Koraanin kielessä ilmaisuja, jotka eivät olisi arabiaa. Joidenkin, esim. Tabarin ja Baqillanin mielestä Koraani on kokonaan arabiankielinen ja että Koraanista löydetyt sanat, jotka eivät ole arabialaista alkuperää kuitenkin olivat osa arabiankielistä puhetta. Vaikka nämä sanat eivät olleet arabialaista alkuperää arabit käyttivät ja hyväksyivät ne ja vähitellen ne siirtyivät kokonaan arabian kieleen.

  On myönnetty, että Koraanissa on ei-arabialaista alkuperää olevia nimiä, kuten esim. Isra'il, Imran, Nuh jne.

  Muiden mielestä taas, Koraanissa on sanoja, joita ei käytetty arabian kielessä, esim.

 

                 - al-Qistas (17:35), joka on johdettu kreikan kielestä

                 - al-Sijjil (15:74), joka on johdettu persian kielestä

                 - al-Ghassaq (78:25), joka on johdettu turkin kielestä

                 - al-Tur (2:63), joka on johdettu syyrian kielestä

                 - al-Kifl (57:28), joka on johdettu abessinian kielestä

 

  Eräät tutkijat ovat kirjoittaneet kirjoja aiheesta 'Koraanin vierasperäinen sanasto', esim. Suyuti on kirjoittanut pienen kirjan, jossa on lueteltu 118 Koraanissa olevaa ilmaisua muulla kuin arabiankielellä.5

 

 KIRJALLISET MUODOT JA TYYLI

 

  Koraani sisältää Allahilta saadut ilmoitukset ihmiskunnan johdatusta varten eikä se teoksena ole runoutta eikä kirjallisuutta. Kuitenkin se on sanallisessa ja kirjallisessa muodossa ja sen vuoksi tässä käsitellään lyhyesti siinä olevia kirjallisia muotoja ja tyyliä.

 

  Laajasti käsitettynä on olemassa kaksi pääkirjallisuuden lajia:

- Proosa

- Runous

 

  Proosalla tarkoitetaan jokapäiväistä puhekieltä lähellä olevaa ilmaisutapaa ja se erottuu runoudesta siinä, että siinä ei ole pyritä tietoisesti operoimaan kielen rytmillä tai loppusoinnuilla.

 

Koraani ei ole runoutta

 

  Muutkin kuin eurooppalaiset orientalistit ovat kuvailleet joitain Koraanin osia enemmän 'runollisiksi' kuin toisia: Muhammedin vastustajat ovat aina käyttäneet tätä argumenttia aseenaan  syyttäen häntä runoilijaksi tai selvännäkijäksi. Koraanissa itsessään osoitetaan tämä väite vääräksi:

 

                 'Tämä on totisesti kunnioitettavan lähettilään puhetta eikä runoilijan puhetta -vähänpä te uskotte -, eikä tietäjän puhetta - vähänpä te annatte varoittaa itseänne. Se on ilmestys maailman Herralta.' (69:40-3)

 

  Ylläoleva kohta, joka kiistää Muhammedia vastaan esitetyt syytökset perustuu Koraanissa käytetyn tietyn tyylin omaksumiseen, jonka sanotaan muistuttavan sajta tai olevan ainakin lähellä sitä.

  Sana saj on yleensä käännetty sanalla 'loppusoinnillinen proosa' eli sitä pidetään kirjallisuudenlajina, jossa jonkin verran painotetaan rytmiä ja runomuotoa, mutta joka ei kuitenkaan varsinaisesti ole runoutta. Saj ei ole aivan yhtä hienostunutta kuin runous, vaikka arabialaiset runoilijat ovatkin käyttäneet tätä tyylilajia ja se on parhaiten tunnettu esi-islamilaisesta prosodiikasta. Se eroaa runoudesta siinä suhteessa, että siinä ei käytetä runomittaa eli siinä ei ole yhdenmukaista rytmistä muotoa. Runouden kanssa sillä on yhteistä vain loppusointuiset elementit, joita käytetään useissa tapauksissa jonkin verran epäsäännöllisesti.6

 

Kirjallisuuden ja Koraanin välinen ero

 

  Ibn Khaldun (k. 809 H/1406), muqaddiman tunnettu tekijä, toi esille arabien kirjallisuutta koskevassa artikkelissaan Koraanin ja kirjallisuuden välisen eron yleensä ja erityisesti Koraanin ja saj'n välisen eron:

 

                 'Tulisi tietää, että arabian kieli ja arabian puhekieli on jaettu kahteen eri osaan. Toinen niistä on loppusoinnullinen runous ... Toinen on proosaa eli ei-runomittainen puhekieli ... Koraani on proosan muodossa. Kuitenkaan se ei kuulu kumpaankaan ylläolevista kategorioista. Sitä ei voida kutsua suoraksi proosaksi eikä loppusoinnulliseksi proosaksi. Se on jaettu jakeisiin. Välillä on taukoja, joiden kohdalla vaisto sanoo, että puhe loppuu. Tämä esitetään lyhennettynä ja "toistetaan" seuraavassa jakeessa. ( Loppusoinnulliset) kirjaimet, jotka voisivat tehdä (tämäntyyppisestä puheesta) loppusoinnullista proosaa eivät ole pakollisia, myöskään loppusointuja ei esiinny (siinä mielessä kuin runoudessa). Tätä tarkoitetaan myös Koraanin jakeessa:

 

                 'Jumala on ilmoittanut parhaan sanomansa, Kirjan, jonka eri osat toisiinsa sopeutuvat...(39:23)7

 

Esimerkkejä:

 

  Hyvä esimerkki sajn kaltaisesta Koraanin kappaleesta on esim. Sura al-ikhlas (112:1-4). Se on rytmiltään jossain määrin epäsäännöllinen ja siinä on loppusointuna tavu ad:

 

Qul huwa llahu ahad                 Sano: "Hän, Jumala on yksi,

Allahu samad                        Ainoa Jumala, Kaikkivaltias.

Lam yalid wa lam yulad                 Hän ei ole synnyttänyt eikä ole syntynyt

wa lam yakun lahu kufuwan                 Ketään ei ole Hänen vertaistaan.

 ahad       

 

  Monista kappaleista, jotka muistuttavat enemmän suoraa proosaa, vaikkeivät ne olekaan aivan identtisiä sen kanssa, kuten eräänlaisen loppusoinnun esiintyminen osoittaa, voidaan ottaa esimerkiksi seuraava:

 

'Inna auhaina ilaika kama                 Me olemme totisesti antanut sinulle                           ilmestykset,

auhaina ila nuhin wa nabiyina  samoinkuin annoimme Nooalle ja                    profeetoille hänen jälkeensä;

min ba'dihi wa auhaina ila                 Samoin Me olemme antanut ilmes                                    tyksiä

ibrahima wa isma'ila wa                 Aabrahamille, Ismaelille,

ishaqa wa ya'quba                 Iisakille, Jaakobille, sukukunnille,                                     Jeesukselle,

wa-l-asbati wa 'isa wa ayyubaJobille, Joonalle, Aaronille ja                                     Salomolle;

wa yunusa wa haruna wa                 Daavidille olemme antanut psalttarin.

sulaimana wa ataina dawuda     Toisista Jumalan lähettiläistä Me                               olemme sinulle

zabura. Wa rusulan qad                 maininnut, toisista emme ole sinulle                           maininnut.

qasasnahum 'alaika min                 Mooseksen kanssa Jumala puhui itse                               henkilökohtaisesti.

qablu wa rusulan qad                 Oli profeettoja, jotka toivat ihmisille                        ilosanoman

naqsushum 'alaika wa                 ja (toisia jotka) varoittivat, jottei                             ihmisillä olisi

kallama llahu musa taklima.                 mitään veruketta Jumalaa vastaan.

Rusulan mubashirina wa                           Jumala on, näet,                                              mahtava  ja viisas.

mundhirina li'alla yakkuna

li-nnasi 'ala llahi hujjatun

ba'da rusuli wa kana llahu

'azizan hakima (4:163-5).

 

TYYLI

 

Koraanin kerronta

 

  Koraanissa on useita kertomuksia (qisas, yks. qissa), joihin myös Koraanissa itsessään viitataan:

 

                 'Me aiomme kertoa sinulle erään kertomuksista parhaimpia ilmaisten sen sinulle tällä Koraanilla...' (12:3).

 

  Nämä kertomukset, jotka valaisevat ja korostavat Koraanin sanoman tärkeitä aspekteja, täyttävät tehtävänsä monessakin mielessä. Seuraavassa on mainittu muutamia yleisimmistä tavoista:

 

                 - islamin yleisen sanoman selittäminen

                 - yleinen johdatus ja muistutus

                 - Profeetan ja häneen uskovien vakaumuksen lujittami                    nen

                 - muistuttaminen aikaisemmista profeetoista ja heidän                     kamppailuistaan

                 - Muhammedin viestin jatkuvuuden ja sen sisältämän                  totuuden osoittaminen

                 - islamin vastustajia, mm. juutalaisia ja kristittyjä                     vastaan osoitettuja argumentteja

                                     

  Kerronnan sisällöstä voidaan yleisesti erottaa seuraavat kolme tyyppiä:

 

                 - Kertomukset Allahin profeetoista, heidän kansansa, hei                              dän sanomansa, heidän kutsumuksensa, heidän vainoa-                       misensa jne. kuten kertomukset Nooasta (Suura 26),                  Mooseksesta (Suura 28), Jeesuksesta (Suura 19) ja mo                             nista muista.

                 - Muut Koraanin kertomukset menneistä kansoista ja tapahtumista, esim. kertomukset luolan kumppanuksista tai Dhu-l-qarnainista (Suura 18)

                 - Viittaukset tapahtumiin, jotka sattuivat Profeetta Muhammedin elinaikana, esim. Badrin taistelu (3:13), Uhudin taistelu (3:121-8), Ahzabin taistelu (33:9-27), isra (17:1) jne.

 

Koraanin vertaukset

 

  Koraanissa on käytetty useissa kohdissa myös vertauksia (amthal, yks. mithl) totuuksien selittämiseksi tai tärkeiden kohtien selvittämiseksi vertaamalla niitä joihinkin hyvin tunnettuihin asioihin tai kuvailemalla niitä vertauskuvallisesti.8

 

Esimerkki:

 

                 'Hän lähettää sateen taivaasta maahan, niin että veden paljous virtaa laaksoissa, kussakin sen laajuuden mukaan, ja tulva kuljettaa mukanaan kuohuvaa vaahtoa. Samanlaista kuohuvaa vaahtoa syntyy myös siitä, mitä he sulattavat tulessa valmistaakseen koristeita ja muita esineitä. Täten Jumala vertailee totuutta ja valhetta: sen vuoksi vaahto heitetään pois roskajätteenä, mutta jäljelle jää se, mitä ihmiset voivat hyödykseen käyttää. Näin Jumala vertailee asioiden kelvollisuutta. (13:17).

 

Kappaleet, jotka alkavat sanalla Qul

 

  Yli 200 kappaletta Koraanissa alkavat sanalla Qul (sano:), joka oli käsky Profeetta Muhammedille kertoa tätä käskyä seuraavat sanat kansalle tietyssä tilanteessa, esim. vastauksena esitettyyn kysymykseen, uskonasian puolustamiseksi, lainvoimaisen päätöksen ilmoittamiseksi, jne.

 

Esimerkkejä:

 

                 'Sano: "meille ei tapahdu mitään muuta, kuin minkä Jumala on meille säätänyt. Hän on meidän suojelijamme ..." (9:51)

 

                 ' Sano: "Voi, te kirjoitusten kansa, siitäkö te meitä arvostelette, että me uskomme Jumalaan sekä siihen, mikä meille ylhäältä lähetettiin ja mikä on ennen meitä ylhäältä lähetetty? Totisesti ovat useimmat teistä uppiniskaisia." (5:62)

 

                 'He kysyvät sinulta sotasaaliista; sano: "Sotasaalis kuuluu Jumalalle ja lähettiläälle. Peljätkää siis Jumalaa ja järjestäkää kaikki sovussa keskenänne, totelkaa Jumalaa ja Hänen lähettilästään, jos olette uskovaisia." (8:1)

 

Koraanin valat

 

  Monissa kohdissa Koraanissa käytetään valatyyppisiä sanontoja (aqsam, yks. qasam).9 Niiden tarkoituksena on vahvistaa ja tukea tiettyä argumenttia ja poistaa kuuntelijan mielessä oleva epäilys. Arabialaisessa tekstissä nämä kappaleet alkavat useimmiten sanalla 'wa' tai lauseella 'la uqsimu' (todellakin vannon).

 

Esimerkkejä:

 

  Joskus vala vannotaan Allahin kautta:

 

                 'Ei, vannon Jumalasi kautta, ett'eivät he ole tosiuskovaisia, ennenkuin ottavat sinut erotuomariksi keskinäisissä kiistoissaan tuntematta sisimmässään mielikarvautta sinun langettamasi päätöksen johdosta ja täydellisesti alistuen' (4:65).

 

  Muut valat ovat Allahin luomistapahtumasta:

 

                 'Kautta auringon ja sen kirkkauden, kautta valonsa lainaavan kuun, kautta päivän, joka paljastaa kaiken näkyväisen, kautta yön, joka sen verhoonsa peittää, kautta taivaan ja Hänen, joka sen rakensi, kautta maan ja Hänen, joka sen laajaksi levitti, kautta sielun ja Hänen, joka teki sen täydelliseksi...' (91:1-7).

 

                 'Kautta tämän kaupungin ...' (90:1).

 

  Ihmisen tulisi vannoa vala vain Allahille, Luojalle, mutta ei kenellekään luodulle.

 

 

MUHKAMAT JA MUTASHABIHAT

 

  Sana muhkamat (yks. muhkamah) on johdettu kantasanasta uhkima, joka tarkoittaa päätöstä kahden asian välillä. Se on monikkomuotoinen verbistä johdettu substantiivi ja tarkoittaa tuomioita, päätöksiä ja teknisesti viittaa kaikkiin Koraanin päätöksiä koskeviin jakeisiin, lähinnä niihin, joissa puhutaan lainvoimaisista määräyksistä, mutta myös muihin selviin  esim. totuutta ja vääryyttä koskeviin määritelmiin. Tätä tarkoitetaan nimenomaan 'yleisellä muhkamatilla'.

  Mutashabihat (yks. mutashabiha) on johdettu kantasanasta 'ishtabaha', joka tarkoittaa 'epäilemistä'. Se on myös monikkomuotoinen verbistä johdettu substantiivi ja tarkoittaa epävarmoja tai epäilyksen alaisia asioita. Teknisesti se viittaa niihin Koraanin jakeisiin, joiden merkitys ei ole aivan selvä tai joista ei olla samaa mieltä, vaan joista on kaksi tai usempia tulkintoja.

 

Esimerkki muhkamatista:

 

                 'Te uskovaiset, kun teette maksusitoumuksen määrätyksi ajaksi, niin tehkää se kirjallisesti. Kirjuri merkitköön puolueettomasti muistiin keskinäisen sopimuksenne ...' (2:282).

 

Esimerkki mutashabihatista:

 

                 'Hänelle (Armahtajalle) joka istuu valtaistuimellaan, kuuluu kaikki, mitä on taivaissa ...' (20:5).

 

  Huomatkaa, että suluissa olevat sanat ovat kääntäjän lisäämiä, joilla hän on halunnut tulkita tämän ayan.

 

Muhkamat ja Mutashabihat Koraanissa

 

  Koraanissa itsessään sanotaan, että se sisältää kahdenlaisia ayateja, jotka molemmat ovat kirjan perustavaa laatua olevia elementtejä ja molemmat sellaisenaan hyväksyttäviä:

 

                 'Hän on sinulle, Muhammed, antanut Pyhän Kirjan; Se sisältää selviä ilmoituksia, joilla on vain yksi merkitys - ne muodostavat Kirjan perustan - ja toisia, jotka ovat vertauskuvallisia. Ne, jotka sydämessään pyrkivät harhaan, kiinnittävät huomionsa kaikkeen vertauskuvalliseen aiheuttaakseen erimielisyyksiä ja sepittääkseen selityksiä. Mutta selityksen tuntee ainoastaan Jumala. Ja ne, joilla on varma tieto, sanovat: "Me uskomme siihen, kaikki on tullut Herraltamme", sillä todella sen tajuavat vain ymmärtäväiset'(3:7).

 

  Tässä kuvaillaan muhkamatia ja mutashabihatia seuraavasti:

 

muhkamah:

                 -   jotain, jonka tietäminen on toivottavaa

                 -   jotain, jolla on vain yksi ulottuvuus

                 -   jotain merkitykseltään yleispätevää, mikä ei vaadi lisäselvityksiä.

 

mutashabihat:

                 -   jotakin, jonka Allah yksin tietää

                 -   jotakin, jolla on enemmän kuin yksi ulottuvuus

                 -   jotakin, joka vaatii lisäselvityksiä.

 

  Näin ollen ne ayat Koraanissa, jotka käsittelevät halalia ja haramia, rangaistuksia, perintöä, lupauksia ja uhkauksia jne. kuuluvat muhkamatin piiriin kun taas ne, jotka koskevat Allahin ominaisuuksia, ylösnousemuksen todellista luonnetta, tuomiota ja kuoleman jälkeistä elämää jne. kuuluvat mutashabihatin piiriin.

 

 

Yleinen ja erityinen

 

  Joitakin Koraanin jakeita voidaan soveltaa (al-'am) hyvin laajalti ja yleisesti, esim. ne saattavat koskea kaikkia ihmisiä tai kaikkia muslimeja jne. Toisia jakeita (ayat) taas voidaan soveltaa rajoitetusti vain tietyissä erikoisolosuhteissa (al-khas).

 

Esimerkiksi:

 

                 'Jokainen sielu on maistava kuoleman' (3:184)

 

                 'Laittomuus ja riita pyhiinvaelluksen aikana kielletty' (2:197)

 

                 'Jumala määrää lastenne suhteen (periminen)' (4:11).

 

  Lisäksi voidaan tehdä ero 'yleisten jakeiden' välillä, jotka ovat aina yleisesti sovellettavissa ja toisten, joissa on pyritty erityismerkitykseen.

 

Esimerkiksi:

 

                 'Ja pyhiinvaellus tähän huoneeseen on ihmisten velvollisuus Jumalaa kohtaan, jokaisen ken suinkin voi matkan tehdä' (3:97).

 

  'Erikoismerkityksistä' on useita eri variaatioita. Tavallisesti jokin ehto tai rajoitus on täsmennetty tarkemmin.

 

 Esimerkiksi:

 

                 'Tytärpuolenne, jotka ovat holhouksenne alaisia ja (aikoinaan) syntyneet vaimoista, joiden kanssa olette yhteydessä olleet' (4:23).

 

                 'Teille on määrätty, että kun joku teistä on kuolemansairaana ja jättää jälkeensä jotakin omaisuutta, niin hän laatikoon rehellisesti testamentin vanhempien ja lähimpien omaisten hyväksi' (2:180).

 

                 'Karttakaa siis naisia puhdistuksen aikana, älkääkä lähestykö heitä ennen kuin ovat puhdistuneet' (2:222).

 

"Vapaat" ja "sidotut" jakeet

 

  Jotkut ahkam -jakeista ovat yleispäteviä ja 'vapaita' (mutlaq) kaikista ehdoista ja rajoitteista, kun taas muut ovat tiettyjen olosuhteiden tai tilanteiden 'sitomia' (muqayyad) ja niitä voidaan siten soveltaa vain näissä puitteissa.

 

Esimerkkejä:

 

                 'Kuka taasen on varaton, hänen on paastottava kolme päivää; tämä olkoon teidän (ajattelemattomasti) vannomienne valain sovintouhri...' (5:89).

 

  Tämä on vapaa eli on jätetty kunkin oman harkinnan varaan, paastotako kolme päivää peräkkäin vai pitääkö välipäiviä.

 

                 ' ... eikä vettä ole saatavissa, niin hangatkaa kasvonne ja kätenne hienolla puhtaalla hiekalla' (5:8).10

 

'Kirjaimellinen' ja 'ymmärretty' merkitys

 

  Tiettyjen ayat'ien  merkitys on johdettu sanan kirjaimellisesta merkityksestä (mantuq), kun taas toiset on johdettu siitä, jota niiden on ymmärretty (mafhum) merkitsevän:

  Kirjaimellista tulkintaa on monenlaista. Ensimmäinen tapaus pätee selkeästi ymmärrettävään tekstiin eli selvään ja yksiselitteiseen tekstin osaan.

 

Esimerkki:

 

                 'Se taas, joka ei voi hankkia, paastotkoon kolme päivää (vastaisen pyhiinvaelluksensa aikana) ja seitsemän palattuaan, yhteensä kymmenen päivää' (2:196).

 

  Muissa tapauksissa teksti saattaa olla jossain määrin moniselitteistä, mutta merkitys tulee silti esille selvästi.

 

Esimerkki:

 

                 'Älkääkä lähestykö heitä, ennenkuin ovat puhdistuneet' (2:222).

 

  Arabialainen sana tatahharna viittaa mahdollisesti naisen kuukautiskierron loppumiseen tai kylvyn valmistamiseen kuukautisten loputtua, joista jälkimmäinen tulkinta on todennäköisempi.11

  Monien jakeiden merkitys tulee ilmi asiayhteydessä, vaikka sanamuoto itsessään ei olisikaan yksiselitteinen.

 

Esimerkki:

 

                 'Ja myötätunnolla ojenna kätesi heitä kohti'(17:24)

 

  Tämä pätee vain omiin vanhempiin eikä ihmisiin yleensä kuten jakeen sisältö saattaisi viitata.

 

Al Muqatta'at

 

  Ns. 'lyhennetyt kirjaimet' ovat tärkeä osa mutashabihatia, etenkin kun niiden merkityksiä ei tunneta. Sana on johdettu kantasanasta qata'a - leikata ja tarkoittaa 'mikä on leikattu' ja myös 'mikä on lyhennetty'.12

  Teknisesti sanaa käytetään tietyistä kirjaimista, joita on löydetty monien Koraanin suurien alusta ja joita kutsutaan 'lyhennetyiksi kirjaimiksi'.

 

Kirjainten esiintymät

 

  Tällaisia kirjaimia on 14 ja ne esiintyvät eri yhdistelminä 29 suuran alussa. Seuraavassa on luettelo niiden esiintymisestä ja jakautumisesta Koraanissa:

 

Alif Lam Ra: 10, 11, 12, 14, 15

Alif Lam Mim: 2, 3, 29, 30, 31, 32

Alif Lam Mim Ra: 13

Alif Lam Mim Sad: 7

Ha Mim: 40, 41, 43, 44, 45, 46

Sad: 38

Ta Sin: 27

Ta Sin Mim: 26, 28

Ta Ha: 20

Qaf: 50

Kaf Ha Ya Ain Said: 19

Nun:68

Ya Sin: 36

 

Erilaisia selityksiä

 

  Näiden kirjainten merkitys ja tarkoitus on epäselvä. Muslimitutkijat ovat tarjonneet useita selityksiä kautta aikojen. Näitä ovat mm.:13

 

                 - Kirjaimet saattavat olla lyhenteitä tietyistä lauseista ja sanoista, kuten esim. Alif Lam Mim tarkoittaen Ana llahu A'lam; tai Nun tarkoittaen Nur (valo) jne.

                 - Kirjaimet eivät ole lyhenteitä, vaan symboleja ja nimityksiä Allahille tai jollekin muulle.14

                 - Kirjaimilla on numeerista merkitystä, koska seemiläisillä kirjaimilla on myöskin numeerinen arvo.

                 - Kirjaimia käytettiin herättämään Profeetan huomio (ja myöhemmin hänen kuulijoidensa huomio) niitä seuraavaan ilmoitukseen.

 

  On myös useita muita selityksiä, joihin ei tässä voida puuttua. 'Lyhennetyt kirjaimet' ovat osa Koraanin sanomaa, joka ilmoitettiiin Profeetta Muhammedille ja sen vuoksi kuuluvat osana Koraanin tekstiin. Ne tulee lukea ja lausua myös osana niitä suuria, joiden yhteydessä ne esiintyvät. Ne toimivat hyvänä esimerkkinä mutashabihatista, jonka merkityksen vain Allah tietää ja joihin myös Koraanissa itsessään viitataan (3:7). Koraanissa sanotaan näistä: '.. Nämä ovat selvän Kirjan säkeistöjä' (12:1)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LUKU 5

 

TEKSTIN YMMÄRTÄMINEN

 

MEKAN JA MEDINAN ILMOITUKSET

 

  Muslimien umman kasvua ja kehittymistä luonnehtii kaksi merkittävää jaksoa:

 

                 - Mekan kausi, ennen hijraa(A.D.  622)

                 - Medinan kausi, hijran jälkeen.

 

  Luonnollisesti nämä kaudet vaikuttivat omalta osaltaan myös Allahin muslimien johdattamiseksi antamiin ilmoituksiin.

 

Mekan kausi

 

  Ilmoitusten Mekan kausi kesti noin 13 vuotta ensimmäisestä ilmoituksesta hijran alkamiseen.

  Tätä ajanjaksoa leimasi Profeetan ensisijainen tehtävä käännyttää ihmiset islamin uskoon. Tämän  kutsumuksen pääteemat olivat Koraanin ilmoitusten perusteella:

 

                 - Allah ja Hänen ykseytensä (tawhid)

                 - Tuleva ylösnousemus ja viimeinen tuomio

                 - Oikeamielinen johdatus.

 

  Profeetan tehtävä tällä kaudella oli erityisesti toimia julistajana ja varoittajana.

 

Medinan kausi

 

  Medinan kausi kesti noin 10 vuotta hijran alkamisesta Profeetan kuolemaan saakka. Mekan kauden pääteemat olivat edelleen voimassa, mutta muslimien kehittyminen omaksi yhteisökseen ja umman muotoutuminen tulivat yhä tärkeämmiksi osatekijöiksi.

 

  Medinassa  ihmiset voitiin jakaa neljään ryhmään:

 

                 -  Muhajirunit, jotka muuttivat Mekasta Medinaan

                 -  Ansarit, jotka olivat alunperin Medinasta kotoisin ja                  auttoivat muhajiruneja.

                 - Munafiqunit, jotka olivat kotoisin Medinasta ja                                   teeskentelivät tukevansa muslimeja

                 -  Ahl al-kitabit, mm. juutalaiset ja kristityt, joilla oli                       kullakin omat pyhät kirjoituksensa.

                

  Näiden ryhmien lisäksi Koraani puhutteli edelleen myös koko ihmiskuntaa (al-nas) eli osoitti sanansa kaikille ihmisille ja tarkoitti tällä myös kaikkia epäuskoisia ja tietämättömiä.

 

Mekan ja Medinan suurat

 

  Koraanin suurat on luokiteltu myös niiden alkuperän mukaan, eli sen mukaan ovatko ne Mekan vai Medinan ajan suuria.

  Suuran sanotaan olevan peräisin Mekan kaudelta, jos sen alkuosa ilmoitettiin Mekan kaudella, vaikka siinä olisikin jakeita myös Medinan kaudelta.

  Suuran sanotaan olevan peräisin Medinan kaudelta, jos sen alkuosa ilmoitettiin Medinan kaudella, vaikka sen tekstissä olisikin jakeita Mekan kaudelta.1

  Seuraavat 85 suuraa ovat Zarkashin2 mukaan mekkalaista alkuperää:

 

96, 68, 73, 74, 111, 81, 87, 92, 89, 93, 94, 103, 100, 108, 102, 107, 109, 105, 113, 114, 112, 53, 80, 97, 91, 85, 95, 106, 101, 75, 104, 77, 50, 90, 86, 54, 38, 7, 72, 36, 25, 35, 19, 20, 56, 26, 27, 28, 17, 10, 11, 12, 15, 6, 37, 31, 34, 39, 40, 41, 42, 43, 44, 45, 46, 51, 88, 18, 16, 71, 14, 21, 23, 32, 52, 67, 69, 70, 78, 79, 82, 84, 30.

 

  Yksimielisyyttä ei ole saavutettu siitä, mikä suura ilmoitettiin viimeiseksi Mekassa. Ibn Abbasin mukaan osa tutkijoista on sitä mieltä, että se oli Suura 29 (al-'ankabut); osa heistä taas uskoo, että se oli Suura 23 (al-mu'minun). On myös tutkijoita, jotka sanovat että viimeiseksi ilmestynyt suura on Suura 83 (al-mutaffifin), jonka sanotaan olevan Medinan kaudelta.

  Seuraavat 29 suuraa ovat Zarkashin3 mukaan medinalaista alkuperää:

 

2, 8, 3, 33, 60, 4, 99, 57, 47, 13, 55, 76, 65, 98, 59, 110, 24, 22, 63, 58, 49, 66, 61, 62, 64, 48, 9, 5.

 

  Suura 1 (al-fatiha) alkuperästä ollaan erimieltä, osa tutkijoista uskoo sen olevan Mekan kaudelta, osa päivittää sen Hijran jälkeiselle ajalle.

  Mekan suurat muodostavat noin 11 ja Medinan suurat noin 19 juzia Koraanissa.

  Ylläolevan jaottelun perusteella käy ilmi, että Medinan suurat ovat pidempiä ja käsittävät selvästi suuremman osan Koraanista.

 

Aikajärjestys

 

  Seuraten Nu'man b. Bashirin laatiman luetteloa, joka on julkaistu al-Nadimin4 fihristissa, suurien ilmoitusten kronologinen  järjestys oli seuraava:

 

96, 68, 73, 74, 111, 81, 94, 103, 89, 93, 92, 100, 108, 102, 107, 109, 105, 112, 113, 114, 53, 80, 97, 91, 85, 95, 106, 101, 75, 104, 77, 50, 90, 55, 72, 36, 7, 25, 35, 19, 20, 56, 26, 27, 28, 17, 11, 12, 10, 15, 37, 31, 23, 34, 21, 37, 40, 41, 47, 43, 44, 45, 46, 51, 88, 18, 6, 16, 71, 14, 32, 52, 67, 69, 70, 78, 79, 82, 84, 30, 29, 83, 54, 86.

 

  Miksi on tärkeää tietää suurien ja jakeiden kronologinen järjestys vaikka Koraania ei ole järjestetty kronologiseen järjestykseen?

  On tärkeää tietää joidenkin ilmoitusten alkuperä ja järjestys muihin nähden, jotta niiden merkitys voitaisiin ymmärtää. Nämä ovat usein helpommin ymmärrettävissä, jos suuraan liittyvä ajankohta ja silloiset olosuhteet tunnetaan. Esimerkiksi monet Mekan kaudelta peräisin olevat ayatit saattavat olla erityisen merkityksellisiä muslimeille, jotka elävät selvästi islaminvastaisessa ympäristössä, kun taas eräät Medinan kaudelta olevat tekstit saattavat vedota enemmän muslimeihin, jotka ovat umman kehittymisvaiheessa. Joissain tapauksissa, jos ei tiedetä kumpi kahdesta tai useammasta kyseessä olevasta jakeesta ilmoitettiin ensin, ei voida myöskään päättää, mikä lainvoimaisista käskyistä sitoo nykyään muslimeja. Tieto kronologisesta järjestyksestä liittyy suoranaisesti al-nasikh wa al-mansukhiin.5 On myös tärkeää tuntea jakeiden aikajärjestys, jotta voitaisiin ymmärtää muslimien tapojen, asenteiden ja lakien  asteittainen kehittyminen kuten esim. asennoituminen alkoholijuomiin, taisteluihin, jne. historiallisessa yhteydessä  Profeetan elinaikana, ja tätä kautta ymmärtää suurien syvin sisältö.6

  Tiedot Mekan ja Medinan kausilta olevista suurista on saatu sahaba'lta ja tabi'uneilta. Profeetta itse ei viitannut kronologiseen järjestykseen.7 Tämä johtuu osittain siitä, että hänen aikanaan kaikki toimivat todistajina ja olivat hyvin tietoisia ilmoitusten puitteista.

  Usein ilmoituksesta itsestään jo käy ilmi, onko se Mekan vai Medinan kaudelta. On myös olemassa joukko opastavia kriteerejä, jotka auttavat erottamaan ne toisistaan:

 

                 - Aihe: kuuluiko se Mekan vain Medinan kaudelle? Esim. sodankäyntiä koskevat jakeet (9:5) ilmoitettiin pelkästään hijran jälkeen.

                 - Joskus löytyy myös suoria viittauksia, esim. Abu Lahabiin Suurassa 111 tai Badrin taisteluun Suurassa 3:123.

                 - Pituus: Mekan kauden ayatit ovat usein lyhyitä, Medinan kauden taas pitkiä, esim. Sura al-shu'ara (26) on Mekan kaudelta. Siinä on 227 ayatia, Sura al-anfal (8) taas on Medinan kaudelta ja siinä on (vain) 75 ayatia.

 

  Mekan kauden suurat ovat tavallisesti lyhyitä, Medinan kauden taas pidempiä, esimerkiksi juz' 30 on ilmiselvästi Mekan kaudelta, siinä on 543 (Mekan kauden) jaetta (ayat). Juz' 18 taas on selvästi Medinan kaudelta ja siinä on (vain) 117 (Medinan kaudelta) olevaa jaetta (ayat).

 

Molempiin sääntöihin on kuitenkin olemassa myös poikkeuksia:

 

                 - Puhuttelumuoto: Usein puhuttelumuoto 'Oi te, jotka uskotte' tai 'Oi Kirjan kansa' viittaa Medinan kauden alkuperään, kun taas puhuttelumuodot 'Oi ihmiskunta' tai 'Oi kansa' ovat yleensä mekkalaista alkuperää.

                 - Aihe: Mekan kauden aiheita ovat mm. tawhid, shirk, ylösnousemuksen päivä, moraalin rappeutuminen ja kertomukset profeetoista. Näitä aiheita löytyy myös Medinan ajan suurista, mutta yleensä niitä on käsitelty vain lyhyesti. Medinan kauden aiheet, joita taas ei löydy Mekan kauden ilmoituksista, ovat mm. lain sovellukset esim. avioliitosta, eroamisesta, perinnöstä, rangaistuksesta jne.

                 - 19 suurassa on ns. huruf tahajji (kuten esim. alif, lam, mim jne.). Kaikki nämä suurat ovat Mekan kaudelta, paitsi Sura al-baqara (2) ja Al Imran (3).

                 - Kaikki jakeet (ayat), joissa mainitaan sana kalla ovat Mekan kaudelta.

                 - Kaikki suurat, joissa on sajda ovat Mekan kaudelta.

                 - Useimmat mufassal-ryhmään kuuluvat suurat, joista ensimmäinen on Sura qaf (50) Koraanin loppupuolella, ovat Mekan kaudelta.

                 - Kaikki viittaukset munafiquneihin ovat Medinan kaudelta (paitsi Sura ankabut (29)). Sen 11. jae on kuitenkin Mekan kaudelta.

 

Yhteenveto

 

  Mekan ja Medinan kausien ilmoituksia koskevat tiedot muodostavat tärkeän osan ulum al-qur'ania. Niillä ei ole ainoastaan historiallista merkitystä, vaan erityisen tärkeitä tiedot ovat vastaavien jakeiden ymmärtämisen ja tulkinnan kannalta.

  Monet Koraanin suurat sisältävät aineistoa molemmilta ilmoitusten kausilta ja joissain tapauksissa tutkijoiden kesken vallitsee mielipide-eroavaisuuksia siitä, miten kukin kappale voidaan luokitella oikealla tavalla.  Nykyinen jaottelu kokonaisuudessaan on hyvin perusteltu ja sitä käytetään varauksetta tafsir-tieteessä  ja se on suoraan johdettu Koraanin itsensä antaman todistusaineiston perusteella.

 

ASBAB AL-NUZUL

 

  Koraani on ilmoitettu kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa tarvittavaa johdatusta varten. Kuitenkin eri ayatit ilmoitettiin tiettynä aikana historiassa ja tietyissä olosuhteissa. Arabian kielen sana sabab (mon. asbab) tarkoittaa syytä tai perustetta ja ma'rifa asbab al-nuzul tarkoittaa tietoa ilmoitusten syistä eli siis tietoa niistä historiaan kuuluvista tapahtumista ja olosuhteista, jotka liittyivät Koraanin tiettyjen osien ilmoitukseen.

 

Asbab al-nuzulin merkitys

 

  Wahidi (k.468/1075), yksi parhaista tämän klassisen tieteenalan  oppineista sanoo: 'Tieto tafsireista ja ayateista ei ole mahdollista ilman että perehtyy myös niiden yhteydessä oleviin tapahtumiin ja selityksiin ilmoituksen syistä.'8 Tieto asbab al-nuzulista auttaa ymmärtämään niitä olosuhteita, joiden vallitessa tietty ilmoitus annettiin. Tämä valaisee myös sen sisältämiä viittauksia ja antaa suuntaa selityksille (tafsir) sekä ayan soveltamiselle muissa tilanteissa.

  Tieto asbab al-nuzulista auttaa ennen kaikkea ymmärtämään:

 

                 - Jakeen (aya) suoraa ja välitöntä merkitystä ja sisältöä, jos ja kun se voidaan sijoittaa alkuperäiseen kontekstiinsa.

                 - Lainvoimaisten sääntöjen takana olevia perusteita.

                 - Jakeen (aya) alkuperäistä tarkoitusta.

                 - Voidaanko jaetta (aya) soveltaa erityisessä vai yleisessä tilanteessa ja tarkemmin, missä olosuhteissa sitä tulisi soveltaa.

                 - Profeetan aikaista historiallista tilannetta ja varhaisten muslimiyhteisöjen kehittymistä.

 

Esimerkki:

 

                 'Jumalalle kuuluu Itä ja Länsi, ja mihin käännyttekin, ovat Jumalan kasvot siellä; katso, Jumala sulkee olemukseensa kaiken ja tietää kaiken.' (2:116)

 

  Jollemme tuntisi sababia (syytä), jakeesta voisi helposti tehdä sen johtopäätöksen, että muslimit ovat vapaita suorittamaan rukouksia mihin ilmansuuntaan tahansa. Tiedämme kuitenkin, että jos rukousta ei suoriteta qiblan suuntaan, se mitätöityy. Olosuhteet, joissa ilmoitus annettiin selittää myös sen seuraamukset:

 

  Wahidin9 mukaan ryhmä muslimeja oli matkalla pimeänä yönä, eivätkä he tienneet missä suunnassa qibla oli. Vasta myöhemmin he havaitsivat rukoilleensa väärään suuntaan. He tiedustelivat Profeetalta asiasta ja pysyttelivät vaiti, kunnes edellä oleva jae ilmestyi.1   Tämän ilmoituksen syyn ja olosuhteet, joissa se ilmestyi huomioonottaen, ei voida tehdä sitä virheellistä johtopäätöstä, että olisi samantekevää, mihin suuntaan rukoillaan.  Tutkijat selittävät, että tämä jae antaa anteeksi niille, jotka tahtomattaan ja epäsuotuisien olosuhteiden vallitessa valitsevat väärän quiblan suunnan.

 

Mistä selitykset tiedetään

 

  Profeetta Muhammedin luotettavat Seuralaiset ovat kertoneet eteenpäin nämä tunnetut asbab al-nuzulit. Vain sellaisia raportteja, jotka ovat sahih voidaan pitää täysin luotettavina, kuten yleensäkin hadith-tieteessä. Erityisehtona tässä on myös se, että selityksen kertovan henkilön  olisi tullut olla läsnä ilmoituksen ajankohtana ja siinä tilanteessa.11 Vain tabi'uneilta peräisin olevia raportteja, joissa ei palata Profeetan ja hänen Seuralaistensa aikoihin, pidetään heikkoina (da'if). Näin ollen ei voida hyväksyä kirjoittajien tai kansan pelkkiä mielipiteitä siitä, että tietty jae olisi ilmoitettu siinä ja siinä tilanteessa. Pikemminkin tulee tietää tarkalleen, kuka tästä tapahtumasta on kertonut, oliko hän itse läsnä ja kuka sen on välittänyt eteenpäin.

 

Selvitysten lajit

 

Asbab al-nuzul -selvityksiä on kahdenlaisia:

 

                 - Varmat selvitykset

                 - Todennäköiset selvitykset

 

  Ensimmäisessä selvitystyypissä (varmat raportit) kertoja kykenee osoittamaan selvästi, että tapahtuma, josta hän kertoo on sabab al-nuzul.

 

Esimerkki:

 

                 Ibn Abbas kertoo:  Jae 'Totelkaa Jumalaa ja totelkaa Profeettaa ja niitä teidän keskuudessanne, joilla on arvovalta... (4:59) ilmoitettiin Abdullah bin Hudafa bin Qais bin Adiin liittyen, kun Profeetta nimitti hänet sariyyan (armeijan erillisosaston) päälliköksi.12

 

  Toisessa selvitystyypissä (todennäköiset selvitykset), kertoja ei kiistatta kykene osoittamaan, että kerrottu tapahtuma olisi sabab al-nuzul, mutta sanoo sen olevan todennäköistä.

 

Esimerkki:

 

                 Urwa kertoo: Az-Zubair riiteli erään ansarimiehen (Yahtribista syntyisin) kanssa Al-Harran luonnontilaisesta vuoristopurosta. Profeetta sanoi: Oi Zubair, kastele (maasi) ja anna sitten veden virrata naapurin maalle. Ansari sanoi: Oi Allahin lähettiläs (tämäkö sen vuoksi että) hän on serkkusi? Silloin Profeetan kasvot tulivat punaisiksi (vihasta) ja hän sanoi: Oi Zubair. Kastele (maasi) ja estä veden virtaaminen kunnes se täyttää maasi seiniä myöten ja anna sen sitten virrata naapurisi maalle. Profeetta antoi siis Az-Zubairille täyden oikeutuksen, sen jälkeen kun ansari oli saanut hänet suuttumaan.

 

                 Profeetta oli aikaisemmin antanut määräyksen siitä, että                     tämä oli molempien osapuolien edun mukaista. Az-Zubair                  sanoi: 'En uskonut sitä, mutta tämä jae ilmoitettiin tässä                           yhteydessä: 'Ei,                  vannon Jumalasi kautta, etteivät he ole                              tosiuskovaisia, ennen kuin ottavat  sinut erotuomariksi                                keskinäisissä kiistoissaan.' (4:65).13

 

Syy-yhteys

 

  On kolmenlaisia syitä, jotka liittyvät Koraanin eri osien ilmoitukseen:

 

1.                 Ilmoitus vastauksena tiettyyn tapahtumaan tai yleistilan                   teeseen.

2.                 Ilmoitus vastauksena tiettyyn kysymykseen, jonka joku                                   oli esittänyt.

3.                 Ilmoitukset, jotka johtuivat tiedetyistä tai tietämättö                    mistä syistä.

 

Esimerkkejä:

 

Vastaus tiettyyn tapahtumaan

 

Ibn Abbas kertoo: Profeetta kulki kohti Al-Batha'a, kiipesi vuorelle ja huusi: 'Oi Sabahah', jolloin Quraishin kansa kerääntyi hänen ympärilleen. Hän sanoi: 'Näettekö? Jos kerron teille, että vihollinen aikoo hyökätä kimppuunne aamulla tai illalla, uskotteko minua?' He vastasivat: 'Kyllä'. Hän sanoi: 'Siinä tapauksessa pelkästään varoitan teitä tulevasta ankarasta rangaistuksesta.' Abu Lahab sanoi: 'Tämänkö takia kutsuit meidät koolle? Hukka sinut periköön !' Sitten Allahilta ilmestyi 'Hukassa ovat Abu Lahabin kädet' (Suura 111: jae 1).14

 

  Abu Lahabia koskeva suura ilmoitettiin vastauksena tapahtumaan, jolloin Abu Lahab sanoi: 'Hukka sinut periköön !'

 

 

Vastaus tiettyyn tilanteeseen

 

  Safaa ja Marwaa koskeva Suura 2:158 ilmoitettiin vastauksena Mekassa vallitsevaan tilanteeseen Profeetan aikana.

 

                 Urwa kertoo: Kysyin A'ishalta (As-Safan ja Al-Marwan                  välisestä sa'ista). Hän sanoi: 'Kunnioituksesta epäjumala                    Manatia kohtaan, joka sijoitettiin Al-Mushallaliin, nuo                             jotka käyttivät ihramia nimellisesti, eivätkä suorittaneet                  sa'ita As-Safan                  ja Al-Marwan välillä (koska näiden kah                  den kukkulan välissä oli kaksi muuta epäjumalaa). Joten                          Allah ilmoitti: Katso, As-Safan ja Al-Marwan kukkulat                      kuuluvat Jumalan tunnuksiin (kääntäjän suomennos).' Sen                           vuoksi Allahin Lähettiläs ja muslimit yleensä suorittivat                    sa'in (niiden välissä). Sufyan sanoi: (Epäjumalankuva)                          Manat oli Al-Mushallalissa Qudaidissa. A'isha lisäsi: Jae                              ilmoitettiin Ansareille. He ja Ghassan (heimo) suoritti                        vat ihramin Manatin nimissä ennen islamiin                         kääntymistään. A'isha lisäsi: 'Ansarien joukossa oli mie                             hiä, jotka suorittivat ihramin Manatin nimissä, joka puo                            lestaan oli Mekan ja Medinan välissä sijaitseva                       epäjumalankuva. He sanoivat, Oi Allahin Lähettiläs! Ai                               kaisemmin emme suorittaneet tawafia (sa'ita) As-Safan                          ja Al-Marwan välillä kunnioituksesta Manatia kohtaan.'15

 

Vastauksena tähän tilanteeseen ilmoitettiin jae 2:158.

 

Profeetalle osoitetut kysymykset

 

  Monissa tilanteissa muslimit asettivat Profeetalle kysymyksiä islamin uskosta ja islamilaisesta elintavasta. Yhtenä esimerkkinä niistä tilanteista, joissa ilmoitus annettiin vastauksena tällaiseen Profeetalle osoitettuun kysymykseen, on Suura 4:11:

 

                 Jabir kertoo: Profeetta ja Abu Bakr tulivat tervehtimään minua jalan (ollessani sairaana) Banu Salama luo (asuntoon). Profeetta löysi minut tajuttomana, joten hän pyysi vettä ja peseytyi ja pirskotti jonkin verran vettä päälleni. Tulin tajuihini ja sanoin:' Oi Allahin lähettiläs! Mitä käsket minun tekevän omaisuuteni suhteen?'

 

Silloin hänelle ilmoitettiin jae 'Jumala määrää lastenne suhteen (perinnöstä)' (4:11)16

Kyseessä oleva jae käsittelee perintöä ja selostaa lasten perimissääntöjä seuraavalla tavalla:

 

                 Jumala määrää teille lastenne suhteen (perinnöstä):

                 'Miehinen perillinen saakoon yhtä paljon kuin kaksi naispuolista, mutta jos näitä tyttölapsia on enemmän kuin kaksi, niin saakoot he kaksi kolmatta osaa siitä, mitä vainaja on jättänyt, ja jos on yksi ainoa, saakoot hän puolet ...' (4:11).

 

Profeetan kysymykset

 

  Muissa tilanteissa Profeetta saattoi myös itse esittää kysymyksiä. Suura 19:64 ilmoitettiin vastauksena tällaiseen Profeetta Muhammedin omaan kysymykseen:

 

                 Ibn Abbas kertoo: Profeetta sanoi enkeli Gabrielille, 'Mikä estää sinua käymästä meidän luonamme useammin kuin käyt?' Silloin ilmoitettiin jae: 'Me laskeudumme maan päälle vain Herrasi käskystä. Hänelle kuuluu kaikki, mikä on edessämme ja mikä on takanamme...' (19:64).17

 

Vastaus yleiseen kysymykseen

 

  Useissa tilanteissa ilmoitus lähettiin alas tarkoituksena antaa johdatusta muslimiyhteisöissä heränneiden yleisten kysymysten suhteen.

 

                 Thabit kertoi Anasiin pohjautuen: Kun juutalaisten  keskuudessa naisella oli kuukautisaika, he eivät syöneet päivällistä hänen kanssaan, eivätkä asuneet samassa talossa; silloin Lähettilään (rauha hänelle) seuralaiset kysyivät Lähettiläältä (rauha hänelle) ja Allah, Kunnioitus Hänelle, ilmoitti:

 

                 'He kysyvät sinulta, Muhammed, miten on meneteltävä naisen kuukautispuhdistuksen aikana. Sano: "Se on heidän pahoinvointinsa; karttakaa siis naisia puhdistuksen aikana älkääkä lähestykö heitä, ennen kuin ovat puhdistuneet' (2:222).

 

                 Allahin Lähettiläs (rauha hänelle) sanoi: Voitte tehdä kaikkea muuta mutta älkää olko sukupuoliyhteydessä heidän kanssaan...18

 

  Tämä raportti on myöskin hyvä esimerkki siitä, kuinka Profeetta itse selitti ilmoitusten merkityksen tälläisten kysymysten ilmetessä.

 

Tietyt henkilöt

 

  Usein yleinen sääntö, josta tuli osa Koraanin ilmoitusta, ilmoitettiin ensin vastauksena yhden henkilön tarpeisiin tai olosuhteisiin esimerkiksi Suura 2:196

 

                 'Mutta jos joku teistä on sairas tai hänen päässään on vamma, niin hän hyvittäköön saman paastolla, almujenannolla tai uhrilla ...' Ka'b bin Ujra sanoi tästä jakeesta - tai jos yksi teistä on sairas tai hänellä on vamma päässään, - että se ilmoitettiin minua koskien. Minulla oli täitä päässäni ja mainitsin tästä Profeetalle ja hän sanoi: Aja (hiuksesi) ja korvaa tämä paastoamalla kolme päivää tai uhraa tai anna ruokaa kuudelle köyhälle, sillä jokaiselle köyhälle tulee antaa yksi sa.19

 

  Tässä on jälleen esimerkki siitä, kuinka Profeetta itse selittää ilmoitusta yksityiskohtaisesti. Muina aikoina tällaista ilmoitusta olisi voitu soveltaa vain kyseiseen henkilöön. Paras esimerkki tällaisesta ilmoituksesta on Sura Lahab (111), johon jo yllä viitattiin. Muita esimerkkejä  ovat Koraanin viittaukset Profeetta Muhammediin, esim. Suura 75:16

 

                 Ibn Abbas kertoo (Allahin lauseesta) 'Älä liikuta kieltäsi tyrkyttääksesi heille sitä!'

 

                 Kun enkeli Gabriel ilmoitti jumalaisen ilmoituksen Allahin lähettiläälle, tämä liikutti kieltään ja huuliaan ja tämä vaihe oli hyvin raskas hänelle, ja liike kertoi aina, että ilmoitus oli tapahtumassa. Tällöin Allah ilmoitti Sura al-qiyaman, joka alkaa näin: 'Vannon kautta ylösnousemuksen päivän...'

 

                 Jakeet: 'Älä liikuta kieltäsi tyrkyttääksesi heille sitä (Koraania) ennen aikojaan. Totisesti Me huolehdimme sen kokoonpanosta ja julkilukemisesta.!' (75:16-17)

 

Useita Asbabeja ja yksi ilmoitus

 

  Sahaban raporteista käy ilmi, että tietyt osat Koraania ilmoitettiin vastauksena useampaan kuin yhteen tapahtumaan, tilanteeseen tai kysymykseen tai Koraanin tiettyä kappaletta oli tarkoitus soveltaa useammassa kuin yhdessä tilanteessa, kuten edellä jo osoitettiin.

 

Esimerkkejä:

 

Sura al-ikhlas (112) vastaa ensin Mekan mushrikuneille ennen hijraa ja toiseksi ahl al-kitabeille, joiden kanssa jouduttiin tekemisiin Medinassa hijran jälkeen.21

 

Toinen esimerkki on  Suurassa 9:113:

 

Tämä aya ilmoitettiin ensin Profeetan sedän Abu Talibin kuoleman yhteydessä, jolloin Muhammed sanoi: 'Pyydän anteeksiantoa (Allahilta) sinulle kunnes minua kielletään niin tekemästä'. Sitten ilmoitettiin: On hyödytöntä profeetan ja uskovaisten rukoilla pakanoitten puolesta, vaikkapa he olisivat sukulaisiakin, sen jälkeen kuin näille on ilmoitettu, että he ovat helvetin omia.'22

  Toinen raportoitu vastaava tilanne oli, kun seuralaiset ja erityisesti Umar b.al-Khattab havaitsivat Profeetan vuodattavan kyyneleitä hänen käytyään hautausmaalla. Profeetta selitti käyneensä äitinsä haudalla pyydettyään ensin Jumalalta lupaa, ja tämä oli hänelle suotu. Hän oli myös pyytänyt lupaa Jumalalta rukoilla äidilleen armahdusta, jota hänelle ei ollut suotu, vaan hänelle oli ilmoitettu yllä oleva aya.23

 

Useita ilmestyksiä ja yksi sabab

 

  Hyvin tunnettu esimerkki useista ilmoituksista, joita yksi tietty tapaus yhdistää, ovat kolme jaetta, jotka luotettavien raporttien mukaan ilmoitettiin vastauksena Umm Salaman kysymykseen: viitataanko Koraanissa vain miehiin, kun puhutaan palkituista,  ja jos, niin miksi. Al-Hakimin ja Tirmidhin mukaan jakeet 3:195, 4:32 ja 33:35 ilmoitettiin vastauksena näihin kysymyksiin.

 

                 'Niin kuuli heidän Herransa heitä (ja sanoi): "Minä en anna tekijäin työn mennä hukkaan teidän keskuudessanne, olkoon hän mies tai nainen; toinen toisestannehan te polveudutte. Myöskin niiltä, jotka ovat lähteneet kodeistaan tai jotka on karkoitettu sieltä, ja jotka ovat kärsineet minun asiani puolesta, taistelleet ja kaatuneet, olen totisesti pyyhkivä heidän pahat työnsä ja päästävä heidät huvitarhoihin, joissa purot solisevat. Tämä on oleva heille palkkana Jumalalta; sillä Jumala palkitsee parhaiten. (3:195)

 

                 'Älkää himoitko sellaista, johon nähden Jumala on asettanut jotkut toisten suhteen korkeampaan asemaan. Miehille riittäköön rikkautta siitä, mitä he ovat ansaitsemalla hankkineet, ja naisille siitä, mitä he ovat ansainneet. (Kadehtimatta toisiamme) rukoilkaa (lahjoja) Jumalalta Hänen runsaudestaan. Katso, Jumala on totisesti kaikkitietävä. (4:32)

 

                 'Jumala on valmistanut anteeksiannon ja runsaan palkan kaikille (islamiin) alistuville miehille ja naisille, uskoville miehille ja naisille, kuuliaisille miehille ja naisille, totuudellisille miehille ja naisille, kärsiville miehille ja naisille, sävyisille miehille ja naisille, almuja antaville miehille ja naisille, paastoaville miehille ja naisille, siveille miehille ja naisille, miehille ja naisille, jotka alinomaa Jumalaa muistavat. (33:35)24

 

Useita eri näkemyksiä Sabab al-Nuzulista

 

  Oli myös mahdollista, että Profeetan kannattajat puhuessaan määrätystä ilmoituksesta, olivat eri mieltä sen sabab al-nuzulista. Tämä johtui jo edellä puheenaolleesta tosiseikasta,  että yhdestä tietystä ilmoituksesta oli olemassa useita asbabeja ja kukin vallitsevista olosuhteista kertovista henkilöistä oli ollut itse läsnä vain yhdessä näistä tilanteista.

  Muutoin samasta ilmoituksesta kertoviin eriäviin näkemyksiin tulisi suhtautua ulum al-hadith-säännön mukaisesti meriittiensa perusteella ja todennäköisesti yksi niistä havaitaan tällöin muita vankemmaksi.

 

Esimerkki:

 

Suura 17:85 ilmoituksesta on olemassa kaksi erilaista raporttia:

Ibn  Abbasin mukaan, kuten Tirmidhin kokoelmassa kerrottiin, quraishit pyysivät juutalaisia antamaan heille kysymyksen, jonka he olisivat voineet kysyä Profeetalta ja heitä neuvottiin kääntymään Hengen puoleen (al-ruh). Tällöin ilmoitettiin aya 17:85.

 

  Ibn Masudin kerrotaan Bukharin kokoelman mukaan sanoneen, että:

 

                 Kun olin Profeetan seurassa maatilalla ja hän nojasi palmunoksaan, kulki ohitse muutamia juutalaisia. Jotkut heistä sanoivat toisilleen: Kysykää häneltä Hengestä. Toiset sanoivat: Mikä innostaa sinua kysymään siitä. Muut sanoivat (Älkää ) jotta hän ei antaisi teille vastausta, josta ette pidä, mutta sanoivat, kysy häneltä. Joten he kysyivät häneltä Hengestä. Profeetta oli hiljaa eikä antanut heille minkäänlaista vastausta. Tiesin, että hän oli saamassa jumalallisen ilmoituksen, joten jäin paikalleni. Kun jumalallinen ilmoitus oli annettu, Profeetta sanoi 'He tekevät sinulle myöskin kysymyksiä Hengen suhteen. Vastaa: "Henki lähtee Herrani sanoista, mutta teille on annettu sangen vähän oikeata tietoa." (17:85)

 

Vaikka ensimmäisen raportin antanut Tirmidhi on julistettu sahihiksi, toista raporttia pidetään vankempana, koska se on Ibn Masudin kertoma ja hän kertoo olleensa läsnä ilmoitustilanteessa. Sama ei koske Tirmidhia.25

 

Yleinen vai erityinen?

 

  Myös toinen kysymys johtaa suoraan tafsirin alueelle, mutta se liittyy yhä edelleen asbab al-nuzuliin. Kun meillä on tietoja sabab al-nuzulista, tulee vielä tulkita, viittaako ilmoitus erityisesti johonkin tiettyyn tilanteeseen vai liikkuvatko sen viittaukset yleisellä tasolla, jolloin sitä voitaisiin soveltaa kaikkiin muslimeihin kaikkina aikoina.

 

Esimerkki:

 

                 'Varkailta taasen olkoonpa mies- tai naispuolisia, leikatkaa kädet. Se on palkka heidän omista teoistaan ja muita varoittava kuritus. Jumala on mahtava ja viisas.' (5:41)

 

  Vaikka tämä jae ilmoitettiin tietyn henkilön vuoksi, joka oli varastanut osan haarniskasta ja saanut siitä rangaistuksen, on se sovellusalueeltaan kuitenkin yleinen.26

 

Mikä ei ole Asbab al-Nuzul

 

  Joissain tapauksessa tutkijat ovat tuoneet esille myös tiettyjen Koraanissa kerrottujen tapahtumien taustan. On kuitenkin ilmeistä, että tällainen tieto ei kuulu asbab al-nuzulin piiriin. Vaikka se saattaisikin auttaa ymmärtämään ilmoituksen sanomaa, sitä ei kerrota suoralla ja luotettavalla tavalla, eikä siitä käy ilmi välitöntä syytä ilmoitustapahtumaan.

 

Esimerkki:

 

                 'Etkö ole miettinyt, mitä Herrasi teki niille, jotka norsuilla hyökkäsivät?' (105:1)

 

  Seuraava kappale tafsir-kirjasta ei kuulu asbab al-nuzulin piiriin, vaikka siinä onkin tietoa suurassa kerrotun tapahtuman taustasta:

 

(Elefantin ratsastajat) olivat tulleet Jemenistä ja halusivat tuhota Kaaban. (He olivat) Abessiniasta ja heidän johtajansa oli Abrahah al-Ashram Abessinialainen.27

 

Yhteenveto

 

  Ulum al-qur'anin alalaji, joka käsittelee asbab al-nuzulia, on yksi tärkeimpiä tiedon alueita pyrittäessä oikein ymmärtämään ja selittämään Koraanin ilmoituksia. Koraanin sanoma on johdatusta kaikkina aikoina. Kuitenkin sen ayatit on ilmoitettu tiettyinä aikoina historiassa ja tietyissä olosuhteissa.

  Yksi ratkaisevimmista askelista pyrittäessä kohti Koraanin tarkoituksenmukaista tulkintaa on tehdä ero sen eri osien välillä; osa, joka liittyy pelkästään historiallisiin tapahtumiin ja osa, joka samalla kun se liittyy historialliseen tapahtumaan on myös laajempi viittaussuhteiltaan. Tiedot Asbab al-nuzulista auttavat tekemään eron näiden kahden välillä:

 

                 - Voidaan selvittää tapahtumat ja olosuhteet, jotka liittyvät tiettyjen ayatien ilmoittamiseen.

                 - Kuvataan näiden ayatien sovellusaluetta viittaamalla tilanteisiin, joissa Profeetan Seuralaiset pitivät niitä sopivana ja käyttökelpoisena.

 

AL-NASIKH WA AL-MANSUKH

 

  Allahin ilmoitukset sellaisina kuin ne löytyvät Koraanista, käsittelevät useita eri alueita, muun muassa uskoa, historiaa, kertomuksia profeetoista, Tuomiopäivää, Paratiisia ja Helvettiä ja monia muita. Erityisen tärkeä on ahkam (lainvoimaiset säännöt), koska ne säätävät ihmisten väliset suhteet sellaisina kuin Allah haluaa niiden olevan.

  Islamin perussanoma on säilynyt aina samana, mutta lainvoimaiset säännöt ovat muuttuneet aikojen kuluessa ja monet profeetat ennen Muhammedia sovelsivat tiettyjä lakeja (sharia) omissa yhteisöissään.

  Arabian kielen sanat nasikh ja mansukh on molemmat johdettu samasta kantasanasta nasakha, joka merkitsee mm. 'poistaa, korvata, peruuttaa, kumota'.

  Sana nasikh (aktiivin partisiippi) tarkoittaa 'kumoamista', kun taas mansukh tarkoittaa 'kumottua'. Teknisesti nämä termit viittaavat tiettyihin osiin Koraanin ilmoituksissa, jotka on kumottu muilla osilla. Luonnollisesti kumottua kappaletta kutsutaan nimellä mansukh , kun taas kumoavaa osaa kutsutaan nimellä nasikh.

 

Koraani ja naskh

 

  Naskhin (kumoamisen) periaatteeseen viitataan Koraanissa itsessäänkin. Se ei siis ole vain myöhempi historiallinen kehityssuuntaus.

 

                 Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias? (2:106)28

 

Miten se tapahtui

 

  Islamin sanoma tuli arabeille asteittan, koska se oli uutta ja poikkesi heidän normaalista elämäntavastaan. Koraanissa toteutettiin tärkeitä muutoksia vaiheittain, jotta ihmiset voisivat sopeutua uusiin määräyksiin.

 

Esimerkki:

 

Koraanissa on kolme jaetta viinin juomisesta. Viininjuominen oli hyvin laajalle levinnyt tapa esi-islamilaisella kaudella ja vaikka se oli sosiaalinen epäkohta, sitä arvostettiin suuresti. Kolme jaetta johti vihdoin päihdyttävien aineiden käytön kieltämiseen, mutta ne ilmoitettiin vähitellen (4:43, 2:219; 5:93-4)

 

Al-nasihk wa al-masukhin tärkeys

 

  Tieto al-nasikh wa al-mansukhista on tärkeää, sillä se käsittelee Allahin lakien oikeanlaista ja täsmällistä soveltamista. Tämä koskee erityisesti lainvoimaisia ilmoituksia:

 

                 - Se on yksi Koraanin selittämisen (tafsir) tärkeistä edellytyksistä.

                 - Se on yksi tärkeistä edellytyksistä islamin lain (hukm, sharia) ymmärtämiseksi ja soveltamiseksi.

                 - Se valaisee islamin lakikokoelman historiallista kehittymistä.

                 - Se auttaa ymmärtämään kyseisten ayatien välitöntä merkitystä.

 

  Tafsiria (Koraanin selittämistä) tai islamin lainvoimasia päätöksiä ei voida hyväksyä henkilöltä, jolla ei ole tätä tietoutta.

 

Kuinka voimme saada tietoa?

 

  Asbab al-nuzulin alalla tietoja al-nasikh wa al-mansukhista ei voida hyväksyä pelkästään henkilökohtaisen mielipiteen, arvailun tai kuulopuheen  perusteella, vaan 'ulum al-hadithin mukaan niiden tulee perustua luotettaviin raportteihin, jotka pohjautuvat Profeetan ja hänen Seuraajiensa lausuntoihin.

 Selvityksestä tulee myös selvästi käydä ilmi, mikä osa ilmoitusta on nasikh ja mikä osa mansukh.

  Eräiden tutkijoiden mukaan on kolme tapaa hankkia tietoja al-nasikh wa al-mansukhista:

 

                 1. Profeetan tai Seuralaisten raportit

                 2. Ijma' (umman yhteisymmärrys siitä mikä on nasikh ja mikä mansukh)

                 3. Tieto siitä mikä osa Koraanissa edelsi toisia osia ilmoitusten historiassa.29

 

Esimerkki:

 

Mujahid kertoo (jaetta koskien):

 

                 Jos jotkut keskuudestanne kuolevat ja jättävät vaimoja, niin odottakoot nämä neljä kuukautta ja kymmenen päivää omissa oloissaan. (2:234)

 

                 Lesken odotettiin tämän jakeen mukaan viettävän odottamisaikansa miehensä perheen luona, josta Allah ilmoitti: Ne teistä, jotka ovat kuolemaisillaan ja joilta jää vaimoja, testamentatkoon vaimoilleen toimeentulon yhdeksi vuodeksi, jottei heidän tarvitse lähteä muualle; mutta jos he itse lähtevät, niin ei teille lueta synniksi sitä, miten he asianmukaisesti itseensä nähden menettelevät. (2:240)

 

                 Allah siis oikeutti lesken saamaan perintönä 7 kuukauden ja 20 yön ylimääräisen elatuksen, joista pakollisen iddan kera tuli yhteensä yksi vuosi. Jos hän halusi, hän sai jäädä (miehensä taloon) tahtonsa mukaan ja jos hän halusi hän sai myös lähteä. Allah sanoo: Ilman häätöä, mutta jos he lähtevät pois itse, te ette joudu syynalaisiksi.

 

                 Sen sijaan ehto (4 kuukaudesta ja 10 päivästä) on pakollinen hänelle.

 

                 Ata sanoi: Ibn Abbas sanoi: Tämä jae eli Allahin toteamus ... ilman häätöä ... poisti velvollisuuden jäädä edesmenneen miehen perheen luokse odottamisajaksi ja hän pystyi näin suorittamaan tämän vaiheen missä halusi.

 

                 Ata sanoi: Jos nainen halusi, hän saattoi suorittaa iddansa myös oleskelemalla edesmenneen miehensä asunnossa tahtonsa mukaan tai lähteä sieltä Allahin lausunnon mukaan:

 

                 'Ei teille lueta synniksi sitä, miten he oikeudenmukaisesti itseensä nähden menettelevät.'

 

                 Ata lisäsi: Myöhemmin tulivat perintöä koskevat säännöt ja kumosivat säännön lesken oleskelemisesta (kuolleen miehensä talossa), joten hän sai suorittaa iddan missä vain halusi. Enää ei myöskään ollut tarpeellista järjestää hänelle asuntoa.

 

                 Ibn Abbas sanoi: Tämä jae kumosi hänen (eli lesken) oleskelun kuolleen miehensä talossa ja hän sai suorittaa 'iddan (eli 4 kuukautta ja 10 päivää) (missä hän vain halusi, niin kuin Allahin ilmoituksessa sanotaan: ...'ilman häätöä...'30

 

  Tästä raportista käy selvästi ilmi, mikä osa ilmoitusta on nasikh ja mikä osa on mansukh. Mujahid oli yksi tunnetuimmista tabi'uneista ja Ibn Abbas Profeetan seuralainen.

 

Mitä on kumottu?

 

  Joidenkin Koraanin tutkijoiden mukaan Koraani kumoaa vain Koraania. He perustelevat näkemyksensä suurilla 2:106 ja 16:101. Heidän mukaansa Koraani ei kumoa sunnaa, eikä sunna kumoa Koraania. Erityisesti Shafi'i on esittänyt tällaisia näkemyksiä.31  Toisten mielestä Koraani saattaa yhtä hyvin kumota Koraania kuin myös sunnaa. He perustavat näkemyksensä suuraan 53:3-4.

 

Erään näkemyksen mukaan on olemassa neljä naskhin luokkaa:

 

1.                 Koraani kumoaa Koraania

2.                 Koraani kumoaa sunnaa

3.                 Sunna kumoaa Koraania

4.                 Sunna kumoaa sunnaa32

 

  Tässä käsittelemme vain Koraanin kumoamista ja jätämme sunnan kumoamisen käsittelemättä.

 

Koraanin kolme Naskh-tyyppiä33

 

  Tutkijat ovat jakaneet kumoamiset kolmeen ryhmään:

 

1.                 Kertovien (jakeiden) sekä lainvoimaisten sääntöjen                  kumoaminen.

2.                 Lainvoimaisten sääntöjen kumoaminen ilman kertovien                     (jakeiden) kumoamista.

3.                 Kertovien (jakeiden) kumoaminen ilman lainvoimaisten                                sääntöjen kumoamista.

 

Esimerkkejä:

 

Kertovien (jakeiden) sekä siihen liittyvän lainvoimaisen säännön kumoaminen:

 

                 Aisha (olkoon Allah häneen tyytyväinen) kertoi että Pyhässä Koraanissa oli ilmoitettu, että 10 kiistatonta imetyskertaa (ts. vaimo ja mies samasta imettäjästä)) tekee avioliitosta laittoman, jonka jälkeen tämä kumottiin (ja korvattiin) 5 imetyskerralla ja jo ennen kuin Allahin lähettiläs (olkoon hänellä rauha) kuoli tämä oli (merkitty) Pyhään Koraaniin (ja muslimit kertoivat siitä).34

 

Lainvoimaisen säännön kumoaminen ilman kertovan (jakeen) kumoamista:

 

                 'Profeetta, Me olemme totisesti vahvistaneet sinun laillisiksi vaimoiksesi kaikki ne, joille olet myöntänyt lesken osuudet, sekä ne, jotka omistat Jumalan antamina orjattarina sotasaaliista, sekä setäsi tyttäret ja isäsi sisaret, myöskin enosi tyttäret, ja äitisi sisarten tyttäret, jotka kanssasi pakenivat vainottuina uskonnon vuoksi; samoin on laillinen vaimosi sellainen uskovainen nainen, joka pyrkii avioliittoon kanssasi, mikäli suostut naimaan hänet. Nämä säädökset ovat nimenomaan sinua, mutta eivät muita uskovaisia varten; me tiedämme hyvin, mitä olemme heille säätänyt vaimoista ja orjattarista. Älköön siis mikään parjaus sinuun koskeko: Jumala on anteeksiantava, laupias.' (33:50)

 

                 'Tämän jälkeen sinun ei ole sallittu ottaa itsellesi naisia eikä vaihtaa vaimojasi uusiin, vaikka näiden kauneus sinua miellyttäisi, vaan sinun on tyydyttävä laillisiin vaimoihisi; Jumala pitää kaikesta vaarin.' (33:52)

 

  Tämä on yksi harvoista hyvin selvistä naskh-esimerkeistä, vaikkakin se koskee erityisesti vain Profeettaa, koska tavallisten muslimien vaimojen lukumäärä oli rajoitettu neljään. (Suura 4:3)

 

Kerrotun (jakeen) kumoaminen ilman lainvoimaista sääntöä:

 

                 Abdullah bin Abbas kertoi, että Umar bin Khattab istui Allahin lähettilään (rauha hänelle) saarnatuolilla ja sanoi: Totisesti Allah antoi Muhammedille (rauha hänelle) totuuden ja lähetti alas kirjan hänelle ja kivitysjae sisältyi siihen, mitä alas lähetettiin. Me lausuimme sitä ja painoimme sen mieleemme ja ymmärsimme sen. Allahin lähettiläälle (rauha hänelle) määräättiin (avionrikkojalle) rangaistukseksi kivityksen hengiltä ja hänen jälkeensä myös meille määrättiin siitä kivitysrangaistus. Pelkään, että ajan kuluessa ihmiset (saattaisivat unohtaa sen) ja sanoa: Emme löydä kivitysrangaistusta Allahin kirjasta ja siten he saattaisivat kulkea harhaan hylkäämällä Allahin määräämän velvollisuuden. Kivitys on Allahin kirjassa määrätty velvollisuus, joka tulee suorittaa aviorikkomuksen tehneille naimisissa oleville miehille ja naisille, mikäli tästä on tarpeeksi näyttöä tai sellaisena on raskaus tai tunnustus.35  

 

  Naimisissa olevien henkilöiden kivittäminen hengiltä oli rangaistus aviorikkomuksesta ja se on säilytetty sunnassa, vaikka se ei sisälly Koraaniin.

 

Kumotut jakeet

 

Aiheeseen hyvin perehtyneen Ibn Salaman36 mukaan on olemassa:

 

-                  43 suuraa, joissa ei ole nasikhia eikä mansukhia

-                6 suuraa, joissa on nasikh mutta ei mansukhia

-                  40 suuraa, joissa on mansukh mutta ei nasikhia

-                  25 suuraa, joissa on sekä nasikh että mansukh

 

  Suyutin itqanin mukaan Koraanissa on 21 sellaista kohtaa, jossa ilmoitus on kumottu toisella ilmoituksella. Hänen mukaansa joistakin näistä on mielipide-eroja, esim. 4:8, 24:58 jne.37 Jotkut tutkijat ovat yrittäneet vähentää Koraanin kumottujen jakeiden lukumäärää vielä pienemmäksi selittämällä jakeiden väliset suhteet erityisellä tavalla, esim. osoittamalla, että mitään lainvoimaista kumoamista ei ole tapahtunut tai tiettyjen syiden vuoksi naskh ei olisi aito.

  Shah Waliullah (k. 1759), merkittävä intialainen muslimitutkija piti vain seuraavia viittä Suyutin 21 tapauksesta aitoina:

 

Mansukh 2:180                 nasikh 4:11, 12

Mansukh 2:240                 nasikh 2:234

Mansukh 8:65                            nasikh 8:62

Mansukh 30:50                 nasikh 33:52

Mansukh 58:12                 nasikh 58:13

 

Esimerkki:

 

Suyutin mainitsema tapaus, jolla ei ole suoraa laillista merkitystä on esim. seuraava:

 

                    Ibn Abbas kertoo: Kun jae: 'Jos joukossanne on edes                                      kaksikymmentä sitkeätä, voittavat he kaksisataa",             ilmestyi                            muslimitaistelijoiden oli vaikeaa kohdata pakenematta                                         10-kertainen           määrä (ei-muslimeita) niin Allah helpotti                                      heidän taakkaansa ilmoittamalla, että "Nyt on Jumala                                  keventänyt kuormanne, sillä Hän tiesi, että teissä oli                                    heikkoutta. Jos joukossanne on sata kestävää, voittavat he kaksisataa (ei-muslimia).' (8:66).

 

                 Tällä tavoin Allah alensi niiden vihollisten lukumäärää, joita muslimien tulisi pystyä vastustamaan, ja  myös heidän kärsivällisyytensä ja sisukkuutensa kasvoi sitä mukaa kuin heidän tehtävänsä kevennettiin heille.38

 

  Toiset väittävät kuitenkin, että tästä aiheesta ei ole olemassa aitoja (sahih) Profeetan ajoille ulottuvia raportteja, ja Seuralaisten ajalta olevat raportit taas ovat keskenään ristiriitaisia.39 Sen vuoksi heidän mielestään koko ajatus nasikh wa al-mansukhista ei ole kovin tärkeä. Kuitenkin Koraanista itsestään käy ilmi selvästi (esim. perintö tapauksissa, 2:180; 4:7-9 jne.), että kumoamisia toteutettiin ajoittain. Sen vuoksi kumoamisia ei voida täysin sivuuttaa.

 

Kumoaminen ja täsmennykset

 

  Luonnollisesti jakeiden kumoaminen ja niiden täsmentäminen on kaksi eri asiaa. Jälkimmäisellä tarkoitetaan, että ilmoituksessa selitetään yksityiskohtaisesti miten ja missä erityisolosuhteissa toista ilmoitusta tulisi tulkita.

 

Esimerkki:

 

Suurassa 2:183 sanotaan: 'Teidän, jotka uskotte, tulee paastota, ...'

 

                 Ata on kertonut, että hän kuuli Ibn Abbasin lausuvan jumalaista jaetta 'ja niiden, jotka siihen pystyvät, on paaston korvaukseksi ravittava joitakin köyhiä' (2:184)

 

                 Ibn Abbas sanoi 'Tätä jaetta ei ole kumottu, vaan se on tarkoitettu vanhoille miehille ja naisille, joilla ei ole voimaa paastota, jolloin heidän tulisi ruokkia  köyhä kanssamuslimi kunakin paastopäivänä (paastoamisen sijasta).'40

 

  On melko selvää, että toinen jae (2:184) ei kumoa ensimmäisen jakeen (2:183) paastoamissääntöä, vaan selittää, kuinka erityistapauksissa, esim. kun on kyse voimattomista vanhoista henkilöistä  paastoamisen väliinjättäminen voidaan korvata muilla toimilla.

  Samalla tavalla voidaan  jakeet päihdyttävistä juomista ymmärtää täsmennyksiksi pikemminkin kuin kumoamisiksi (ks. 4:43, 2:219, 5:93-4)

 

Yhteenveto

 

  Koraanissa itsessään (2:106) viitataan naskhin käsitteeseen. Kuitenkin siitä, missä määrin al-nasikh wa al-mansukh itse asiassa esiintyy Koraanin tekstissä, on mielipide-eroavuuksia. Al-nasikh wa al-mansukhia koskevaa tietoa tulisi käsitellä suurella varovaisuudella, koska kaikissa Koraanin tekstiä käsittelevissä raporteissa vaaditaan kahden toisistaan riippumattoman todistajan lausunto. Monet niistä esimerkeistä, jotka tutkijat ovat ottaneet esiin valottaakseen tätä kysymystä ja joita myös tässä on siteerattu samassa tarkoituksessa, perustuvat vain yhden todistajan lausuntoon. 'A'isha yksin kertoi, että Koraanin kertomuksessa oli ollut mukana 10 tai 5 imetyskertaa ja vain Umar kertoi, että 'kivitysjae' kuului osana Koraanin tekstiin. Nämä lakisäädökset eivät täsmälleen kuulu Koraaniin, koska niitä ei pidetä täysin luotettavina perustuen vain yhden todistajan lausuntoon. Samoin muihin naskhia käsitteleviin esimerkkeihin, jotka perustuvat vain Ibn Abbasin tai Mujahidin lausuntoihin, tulee suhtautua samoin.

  Kuitenkin, kuten mainittua, on vielä pieni joukko jakeita, jotka sikäli kuin Koraanin oman todistusaineiston perusteella voidaan päätellä, ovat tulleet korvatuiksi muilla Koraanin jakeilla.

 

ERI VERSIOT

 

  Mitä tarkoitetaan sanalla al-ahruf al-sab'a?

  Sana sab'a tarkoittaa seitsemän ja ahruf on monikkomuoto sanasta harf, jolla on useita eri merkityksiä, mm. 'reuna' raja, kirjain, sana' jne. Teknisesti sanalla kuvataan Koraanin meille välittämiä eri versioita, jotka käyvät ilmi myös erilaisissa tekstin kirjoittamistavoissa.

 

Esimerkki:

 

Lue liitteiden kuvissa 7 ja 8 olevat kaksi eri versiota Suurasta 2:9.  Älä kiinnitä huomiota eroihin kirjoitustyylissä. Kuvassa nro 7 on esimerkki Pohjois-Afrikassa ilmestyneestä Koraanista, kuvassa nro 8 taas Jordaniassa ilmestyneestä Koraanista. Pohjoisafrikkalaisessa versiossa, sanaa yukhadi'una (he pettävät) on käytetty kahdesti, kun taas jordanialaisessa versiossa sana on toisessa kohdassa muodossa yakhda'una. Molemmat ovat oikeita ja hyväksyttäviä lukutapoja, koska ne on välitetty meille. Myöskään teksteissä ei ole mitään huomauttamista kieliopin tai korrektin kielenkäytön suhteen ja kirjoitusasu ilman vokaalimerkkejä kattaa molemmat lukutavat.

 

Quraishien kieli

 

  Profeetta Muhammedin ja Koraanin ilmoituksen aikana, Arabian niemimaalla asui hajallaan useita arabiheimoja, jotka puhuivat eri murteita kukin niistä sisältäen niille ominaisia sanoja ja idiomeja.

  Quraishien kielestä tuli vähitellen ns. standardiarabian kielen muoto, koska se oli imenyt itseensä useita eri vaikutteita ja sitä puhuttiin Arabian kaupan ja pyhiinvaelluskohteiden pääpaikoissa.

  Näin ollen tämä kieli oli mitä ilmeisimmin soveliain viemään eteenpäin ilmoitusten sanomaa, jonka oli tarkoitus saavuttaa kaikki kansat, eikä rajoittua vain yhteen tiettyyn heimoon.

 

Seitsemän tapaa

 

  Hadith-raporttien mukaan Koraani itse asiassa ilmoitettiin seitsemällä tavalla (al-ahruf al-sab'a). Näin ovat kertoneet yli kymmenen Profeetan Seuralaista, mm. Abu Bakr, Omar, 'Uthman, Ibn Mas'ud, Ibn Abbas ja muut.41

  Seuraava on Bukharin hadith:

 

                 Abdullah bin Abbas kertoo: Allahin lähettiläs sanoi: Gab                  riel lausui Koraania minulle yhdellä tietyllä tavalla. Pyy                   sin häntä (lukemaan sitä toisella tavalla) ja pyysin häntä                                   yhä uudelleen  lukemaan sitä muillakin tavoilla, jolloin                         hän lausui sen useilla eri tavoilla, kunnes lopulta oli lau                              sunut sen seitsemällä eri tavalla.42

 

  Toisessa tilanteessa Omar valitti Profeetalle, että Hisham oli lausunut Sura al-furqanin eri tavalla, kuin  mitä Omar oli kuullut Profeetalta itseltään, mutta Profeetta sanoi: ' ... Koraani on ilmoitettu luettavaksi seitsemällä eri tavalla, joten lausu se sillä tavalla, joka on sinulle helpoin.'43

  Salmanin kerrotaan sanoneen, että hän luki kappaleen suurasta 5:82 Profeetan läsnäollessa seuraavilla kahdella tavalla, ensimmäinen on nykyisen Koraanin tekstin mukainen, toinen taas on Ubay b. Ka'bin mukainen variaatio:44

 

                 1.   dhalika bi-anna minhum qissisina wa ruhbana

                 2.   dhalika bi-anna minhum siddiqina wa ruhbana45

 

  Muslimitutkijat ovat esittäneet useita selityksiä tälle ja maininneet ne edut, joita muslimien ummalle koituu siitä, että Koraanin sanoman ilmoitukset voidaan ilmaista seitsemällä eri tavalla. Tärkeimmät näistä eduista ovat:

 

                 - Lukeminen, ääntäminen ja ulkoaoppiminen oli helpom                       paa, koska monet ihmiset olivat lukutaidottomia                             Profeetan elinaikana.

                 - Uusi muslimiyhteisö tuli yhtenäisemmäksi yhteisen kie                              len avulla eli Quraishien arabian kielen avulla. Kuitenkin                    puhekielen tasolla hyväksyttiin vähäiset poikkeamat.

                 - Voitiin tuoda Koraanin ainutlaatuinen kielellinen luon                            ne esille.

                 - Voitiin osoittaa Koraanin ainutlaatuinen luonne merkit                         yksien ja lakisäädösten osalta.

                 - Lakisäädös voitiin selittää yksityiskohtaisemmin.

 

Tutkijoiden väliset näkemyserot

 

  Klassisten muslimitutkijoiden välillä on niin paljon näkemyseroja "seitsemästä eri tavasta", että eräs heistä  sanoi: 'tutkijoiden välisten näkemyserojen (ikhtilaf) määrän vastaavan noin 35 sanontaa.'46

  Eräiden näkemysten mukaan 'seitsemän tapaa' ovat:

                

                 - Arabiassa ilmoituksen aikoina olevat yleiset kielet (murteet), esim. Quraish, Hudhayl, Tamin jne., äännettiin kaikki eri tavalla, ja tämä saattoi vaikuttaa myös oikeinkirjoitukseen, esim. al-tabuh ja al-tabut (2:248)47 tai: hiyaka vastasi sanaa iyaka (1:5).

                 tai: atta sanan hatta vastineena (12:35)

                 - Myös erikielisten sanojen käyttö Koraanissa aiheutti eroavuuksia (tätä pidetään myös yhtenä todennäköisimmistä syistä)

                 - Synonyymien käyttö Koraanissa eli useammat ilmaisut vastasivat samaa käsitettä. Tunnettu esimerkki on Suura 101:5, jossa sanotaan Ka-l-ihnil-manfush', mutta toisen version mukaan sama kuuluu 'Ka-s-sufi-l-manfush'.  Molemmat tarkoittavat samaa eli  'kuin karstattu villa'. Myös sanaa arshidna on käytetty ihdinan sijaan (Suura 1:6) jne.48

                 - Ilmoitusten eri näkökulmat, esim. järjestys, kiellot, lupaukset, kerronta jne.

                 - Seitsemän eroa, esim. kaikki mahdolliset tavat lukea Koraanin sanoja ja rakenteita, esim. sana 'sopimus' suurassa 23:8, joka voidaan lukea joko 'sopimus' (yks.) tai 'sopimukset' (mon.) ilman vokaalimerkkejä kirjoitetussa pelkässä tekstissä: li-amaanatihim tai li-amaanaatihim.

                 - Hieman erilaiset sanamuodot tietyssä kappaleessa, kuten esim. 9:100: 'Puutarhat, joiden alla  virtaavat purot', jonka jotkut ovat lukeneet 'Puutarhat, joiden alta purot virtaavat', jolloin he ovat taivuttaneet sanaa 'alla' lisäten tekstiin preposition (min).

                 - Eri ääntämistavat, joita qira'an (lausunnan) tutkijat ovat selittäneet yksityiskohtaisesti, esim. imala, idgham jne. 49

 

  Kuitenkin jopa ei-muslimiorientalistit ovat sitä mieltä, että "oppieroavaisuuksia ei voida johtaa Uthmanilaisen Koraanin konsonanttimuotojen rinnaikkaisista lukutavoista, vaikka  ne esiintyvätkin muissa kuin tässä mushafissa. Kaikki kilpailevat lukutavat edustavat kiistatta yhtä ja samaa tekstiä. Ne täsmäävät olennaisesti välittämänsä ilmoituksen osalta....'50

 

Yhteenveto

 

 Asian valaisemiseksi on näistä eri mielipiteistä esitetty edellä vain osa, mutta yleisesti hyväksytty johtopäätös on se, että 'seitsemän eri tapaa' ovat  Koraanin useiden eri lausuntatapojen pohjana, heijastaen ilmoituksen ajan eri käytäntöjä, käsittäen variaatioita ääntämisessä ja myös sananvalinnassa saattaa olla pieniä eroja. 'Seitsemän ahrufia eivät kuitenkaan ole sama asia kuin tunnetut 'seitsemän eri lukutapaa'. Nämä tulivat vasta myöhemmällä ajalla. Vaikka paljon siitä mikä sisältyy 'seitsemään lukutapaan' löytyy myös seitsemästä ahrufista, on kuitenkin tiettyjä eroja, jotka selitetään samalla kun esitellään seitsemää eri lukutapaa..

  Vain muutamia esimerkkejä ahrufista on välittynyt meille asti. Ne ovat tärkeämpiä tafsirin kuin qira'an kannalta.

 

Koraanin seitsemän tapaa

 

  Joidenkin tutkijoiden mielestä kirjoitettu Koraani sisältää tällä hetkellä vain yhden 'seitsemästä tavasta' ja muut on välitetty meille vain suullisena perimätietona.51

  Kuitenkin on jonkin verran todistusaineistoa myös sen puolesta, että Koraanin teksti, sellaisena kuin se on edessämme saattaa sisältää osia näistä kaikista 'seitsemästä tavasta', koska:

 

                 - Koraanin tekstiä ei ole muutettu.

                 - Nykyinen teksti kirjoitettiin perustuen suoraan Profeetan ajoilta peräisiin oleviin sekä suullisiin että kirjallisiin sahaban antamiin todisteisiin.

                 -  Allah suojelee Koraania.

 

ERI LUKUTAVAT

 

  Al-qira'a (mon. qira'at) on johdettu sanasta qar'a, 'lukeminen, kertominen', josta myöskin sana Koraani on johdettu. Se on verbistä johdettu substantiivi ja tarkoittaa kerrontaa. Teknisesti se kuvaa Koraanin suullista kerrontaa samoin kuin kirjoitetun tekstin pisteytystä, joka vastaa suullista esitystä.

 

Esimerkkejä:

 

Mawdudi52 on selittänyt hyvin vakuuttavasti eräiden yleisesti hyväksyttyjen lukutapaa koskevien erojen merkitystä. Hän kirjoitti, että al-fatihassa (1:3): maaliki/maliki molemmat kuvailevat yhtä Allahiin liitettyä ominaisuutta, sillä tuomiopäivän, 'kaikkivaltiaan' ja 'herran' välillä ei ole ristiriitaa, vaan sen sijaan 'nämä kaksi lukutapaa tekevät jakeen merkityksen selkeämmäksi'.

Vastaavasti 5:8 arjulakum-53 ja arjulikum-54 sanoilla on kaksi eri merkityPesese /Pyyhi jalkasi

  Molemmat ovat todellakin oikein, sillä normaalisti jalat pestiin, mutta toiset, esim. matkaajat, saattoivat myös pyyhkiä jalkansa. Tässä Koraanin tekstin kohdassa molemmat merkitykset tulevat esille samanaikaisesti. Tämä on ainutlaatuinen piirre Allahin ilmoituksissa.

 

Sahaban joukossa olevat lukijat

 

  Koraania on luettu ja lausuttu siitä lähtien, kun ilmoitukset alkoivat ja ensimmäisenä sitä lausui Profeetta. Tästä on jo keskusteltu tekstin eteenpäin välittämisen yhteydessä. Profeetan kuoleman jälkeen Koraanin lausuntaa jatkoivat hänen seuralaisensa. Kuuluisia lukijoita olivat mm. Ubay bin Ka'b, Ali, Zaid bin Thabit, Ibn Mas'ud, Abu Musa al-Ash'ari ja monet muut. Monet tabi'uneista oppivat lukutapansa heiltä.

 

Myöhempi kehitys

 

  Myöhemmin kun muslimit olivat asettuneet eri puolille maailmaa, Koraania alettiin lausua useilla eri tavoilla, joista osa ei ollut sopusoinnussa hyväksytyn tekstin ja Profeetan Seuralaisineen välittämän tekstin kanssa. Tämä edellytti perusteellista seulontaa ja erottelua sen välillä, mikä oli sahih (aito, alkuperäinen) ja mikä oli shadh (poikkeuksellinen).

 

Seitsemän lukutapaa

 

  'Seitsemän lukutapaa' vakiintuivat 2./9. vuosisadalla. Ibn Mujahid, 800-luvulla vaikuttanut muslimitutkija, on kirjoittanut kirjan nimeltä Seitsemän lukutapaa, jossa hän valitsi vallitsevista lausuntatavoista  seitsemän edustamaan luotettavimpia ja parhaiten sanomaa välittäviä lukutapoja. Tämän jälkeen muita lukutapoja paheksuttiin ja jopa vastustettiin, näiden joukossa mm. Ibn Mas'udin ja Ubay bin Ka'bin ehdottamia. Kuitenkaan tämä ei tarkoita, että tulisi rajoittua vain yhteen näistä seitsemästä lukutavasta tai toisaalta käyttää niitä kaikkia. Alla on mainittu seitsemän eri lukutavan alkuperä,  lukijoiden nimet55 ja eräät niihin yhdistetyt sanoman välittäjät (rawis):

 

Paikka                 Lukija                         Välittäjä

1. Medina                 Nafi' (169/785)                 Warsh (197/812)

2. Mekka                 Ibn Kathir (120/737)  

3. Damaskus                 Ibn Amir (118/736)

4. Basra                 Abu Amr (148/770)

5. Kufa                 'Asim (127/744)                 Hafs (180/796)

6. Kufa                 Hamza (156/772)

7. Kufa                 Al-Kisa'i (189/804)                 Duri (246/860)

 

  Lukutavat nro 1 ja 5 ovat erityisen tärkeitä: Warsh välitti tätä versiota eteenpäin laajalti Afrikassa,  lukuunottamatta Egyptiä, jossa noudatetaan Hafsin välittämää lukutapaa, kuten myös nykyään lähes kaikissa muissakin muslimimaissa.

 

Muita näkemyksiä

 

  Myöhemmin ilmeni myös muita näkemyksiä, joiden mukaan tunnettuja lukutapoja olisi ollut 10 tai 14. Seitsemän edellä mainitun lukutavan lisäksi voidaan mainita seuraavat lukijat, jotka nostavat kokonaislukumäärän kymmeneen/neljääntoista.

 

8. Medina                   Abu Ja'far (130/747)

9. Basra                      Ya'qub (205/820)

10. Kufa                     Khalaf (229/843)

11. Basra                    Hasan al Basri (110/728)

12. Mekka                   Ibn Muhaisin (123/740)

13. Basra                    Yahya al-Yazidi (202/817)

14. Kufa                     al-A'mash (148/765)

 

Lukutavat voidaan jakaa myös seuraavalla tavalla:56

 

                 - Mutawatir (useiden henkilöiden välittämä; tähän sisältyy myös seitsemän hyvin tunnettua lukutapaa).

                 - Ahad (vain yhden henkilön välittämä; näitä on kolme kappaletta, jotka pohjautuvat sahaban aikoihin ja yhdessä seitsemän lukutavan kanssa muodostavat kymmenen lukutapaa).

                 - Shadh (poikkeustapaus; pohjautuvat ainoastaan tabi'uneihin).

 

  Muslimitutkijat ovat asettaneet kolme kriteeriä  qira'an (lukutavan) hyväksymiselle ja kolme kriteeriä tiettyjen lukutapojen paremmuudelle. Paras välitetty sanoma on ollut luonnollisesti mutawatir.  Kriteerit muiden lukutapojen hyväksymiselle ovat:

 

                 - arabian kielen kieliopillisesti korrekti käyttö

                 - vastaavuus 'Uthmanin kirjoitetun tekstin kanssa

                 - teksti voidaan luotettavalla tavalla jäljittää aina Profeettaan asti

 

Kolme paremmuuskriteeriä ovat:

                

                 - arabian kielen kieliopillisesti korrekti käyttö

                 - vastaavuus 'Uthmanin kirjoitetun tekstin kanssa

                 - monien henkilöiden/enemmistön raportoima/suosima

 

Yhteenveto

 

  Paras tätä aihetta käsittelevä yhteenveto sisältyy tutkija Abu-l-Khair bin al-Jazarin (k. 833/1429) sanoihin:

 

                 'Kaikki lukutavat, jotka vastaavat arabian kielen (kielioppia) edes jossain määrin ja jotka vastaavat 'Uthmanin masahifia, vaikka se olisikin (vain) todennäköistä, ja joiden välitysketju on pätevä, on lukutavaltaan oikea (sahih), eikä sitä näin ollen saa hylätä, eikä kieltää sen oikeellisuutta, vaan se täytyy laskea mukaan seitsemään tapaan (ahruf), joita noudattaen Koraani ilmoitettiin ja kansan tulee hyväksyä se, olipa se sitten seitsemältä tai kymmeneltä imaamilta peräisin oleva teksti tai muiden hyväksyttyjen imaamien kirjoittama. Mutta jos yksi näistä kolmesta ehdosta ei täyty, se joudutaan hylkäämään heikkolaatuisena (da'if), poikkeustapauksena (shadh) tai pätemättömänä (batil), siitä välittämättä noudattaako se seitsemää lukutapaa tai jotain muuta, joka on vielä niitäkin vanhempi.'57

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LUKU 6

 

TEKSTIN TULKINTA

 

TAFSIR, SEN ERI LAJIT JA  PÄÄPERIAATTEET

 

  Tafsir (Koraanin tekstinselitys) on muslimien tärkein tieteenhaara. Kaikki islamilaista elämäntapaa koskevat asiat liittyvät siihen tavalla tai toisella, sillä islamin oikeanlainen soveltaminen perustuu Allahin johdatuksen oikeaan ymmärtämiseen. Ilman tafsiria Koraanin eri osia ei voitaisi ymmärtää oikealla tavalla.

 

Tafsir ja Ta'wil

 

  Sana tafsir on johdettu kantasanasta 'fassara' - selittää, tulkita. Se tarkoittaa 'selitystä' tai 'tulkintaa'. Teknisesti sanaa tafsir käytetään viittaamaan Koraanin selittämiseen, tulkintaan ja kommentoimiseen, joka käsittää kaikki tiedon hankkimistavat, mikä taas edesauttaa tekstin oikeaa ymmärtämistä, selittää merkityksiä ja selventää lakien vaikutuksia.1 Sana mufassir (mon. mufassirun) on termi, jota käytetään tafsiria harjoittavasta henkilöstä, eli tekstinselittäjästä tai kommentoijasta.

  Sana ta'wil, jota myös käytetään tässä yhteydessä, on johdettu kantasanasta awwala tarkoittaen 'selittämistä, tulkintaa'. Sanan teknisessä merkityksessä myös se viittaa Koraanin selittämiseen ja tulkintaan.

  Tafsir tarkoittaa tutkijoiden kielenkäytössä selittämistä ja selventämistä. Sillä pyritään saavuttamaan tietoa ja ymmärtämään Allahin kirjaa, selittämään siinä olevia merkityksiä, poimimaan lainvoimaisia sääntöjä ja tajuamaan  perustana olevia syitä. Tafsir selittää Koraanin 'ulkoisia' (zahir) merkityksiä. Ta'wilia taas toiset pitävät Koraanin sisäisten ja kätkettyjen merkitysten selittäjänä, sikäli kuin tietoa hankkinut henkilö voi niistä päästä perille. Toisten mielestä taas tafsirin ja ta'wilin välillä ei ole mitään eroa.

 

Selitysten tärkeys?

 

  Siihen, miksi tafsir on niin tärkeää, on useita syitä, mutta perustavaa laatua oleva syy on seuraava: Allah lähetti Koraanin  johdatukseksi ihmiskunnalle. Ihmisen tarkoituksena on palvoa Allahia eli pyrkiä toimimaan Allahin toivomalla tavalla noudattamalla sitä elämäntapaa, jota Allah on pyytänyt häntä noudattamaan. Tämä tapahtuu Allahin johdatusta varten antamissa puitteissa, mutta tämä onnistuu ainoastaan silloin, kun ihminen on todella ymmärtänyt Koraanin merkityksen ja sen sisältämät viittaukset.

 

Varoitus

 

  Eräät muslimitutkijat ovat myös varoittaneet tafsirin harjoittamisesta. Muun muassa  Ahmad b. Hanbal on sanonut: 'On kolme asiaa, joilla ei ole minkäänlaisia perusteita: tafsir, malahim (lopun ajoista kertovat tarinat) sekä maghazi (taisteluista kertovat tarinat).2  Tällä tarkoitetaan sitä, että näillä aloilla on sorruttu liioitteluun tai käytetty aineisto on myös saattanut olla virheellistä, mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö näitä asioita tulisi ottaa huomioon. Tämä käy ilmi myös toisesta samantyyppisestä arviosta, jossa sanaa isnad on käytetty merkityksessä 'perusta'.

 

Perusedellytykset

 

  Muslimitutkijat ovat määränneet tietyt perusedellytykset, joiden tulisi täyttyä, jotta tafsir olisi oikeanlainen. Mihin tahansa tafsiriin, joka ei täytä näitä perusedellytyksiä, tulisi suhtautua varauksella tai jopa hylätä ne kokonaan. Tärkeimpiä näistä edellytyksistä ovat:

 

Mufassirin tulisi:

 

                 -  Olla oikeaoppinen uskossaan ('aqida).

                 -  Hallita arabian kieli ja sen säännöt perusteellisesti.

                 -  Hallita perusteellisesti myös muut Koraanin tutkimukseen liittyvät tieteet (esim. 'ilm   al-riwaya).

                 -  Ymmärtää Koraani täsmällisesti.

                 -  Pidättäytyä pelkkien mielipiteiden käyttämisestä perusteluissa.

                 -  Aloittaa Koraanin tafsir Koraanista.

                 -  Etsiä johdatusta Profeetan sanoista ja selityksistä.

                 -  Viitata sahaba-raportteihin.

                 -  Ottaa huomioon tabi'un-raportit

                 -  Kysyä muiden merkittävien tutkijoiden mielipidettä

 

Eri lähteiden keskinäinen paremmuusjärjestys3

 

  Paras tafsir on Koraanin selittäminen Koraanilla itsellään.

  Toiseksi parhaita ovat Profeetta Muhammedin Koraanin selitykset, jotka kuten Shafi'i selitti, olivat sen mukaisia, kuinka hän Koraanin itse tulkitsi.

  Jos Koraanista eikä Profeetan sunnasta löydy ohjetta, käännytään sahaba-raporttien4 puoleen.

  Jos Koraanista, sunnasta eikä sahabasta löydy mitään, käännytään tabi'un -raporttien5 puoleen.

  Kuitenkaan mikään ei voita Koraanin itsensä selittämistä Koraanilla tai Profeetan omia Koraanin selityksiä.

 

Eri Tafsir-tyypit

 

Tafsir voidaan jakaa kolmeen pääryhmään:6

                 - Tafsir bi-l-riwaya (välitetty), jota kutsutaan myös                          nimellä tafsir bi-l-ma'thur

                 - Tafsir bi-l-ray (perusteltu mielipide; tunnetaan myös                          nimellä tafsir bi-l-diraya, tiedon perusteella)

                 - Tafsir bi-l-ishara (merkkien tai viittausten perusteel                     la)

 

Tafsir bi-l-riwaya

 

  Tällä tarkoitetaan kaikkia Koraanin selityksiä, joiden välitysketju voidaan jäljittää taaksepäin varmaan lähteeseen asti, eli:

 

                 - Koraani itse

                 - Profeetan selitykset

                 - Profeetan Seuralaisten selitykset (jossain määrin)

 

  Luonnollisesti Koraanin itsensä selittäminen Koraanilla ja Profeetan kertomat Koraanin selitykset ovat kaksi tafsirien päälähdettä, joiden tasolle muut lähteet eivät ulotu eivätkä kykene niitä syrjäyttämään. Seuraavana paremmuusjärjestyksessä ovat sahaban tarjoamat selitykset, koska sahabat toimivat aikoinaan ilmoitusten todistajina. He olivat myös oppineita ja Profeetan itsensä kouluttamia ja elivät lähinnä muslimien ensimmäisen umman aikoja. Tietysti edellytetään lisäksi, että  kaikkien Profeetan tai sahabien selityksistä kertovien raporttien tulee olla aitoja ulum al-hadithin riwaya-tieteen mukaan.

 

  Koraanin selittäminen Koraanin avulla. Koraanin selittäminen Koraanin avulla muodostaa tafsirin tärkeimmän lähteen. Monet kysymykset, joita saattaa tulla esille tietyn Koraanin kappaleen perusteella, saavat selityksensä kirjan muissa osissa ja usein ei ole minkäänlaista tarvetta kääntyä muiden lähteiden kuin Allahin oman sanan puoleen, joka itsessään sisältää tafsirin. Mufassirin ensisijainen ja tärkein tehtävä on pyrkiä selittämään Koraanin aya viittaamalla toiseen Koraanin ayaan. Jos tämä ei riitä, hänen tulee viitata myös tafsirien muihin lähteisiin.7

 

Esimerkkejä:

 

Tätä käsittelee mm. kohdan 5:2 yksityiskohtainen selittäminen kohdalla 5:4 koskien sallittua ja kiellettyä lihaa. Toinen esimerkki Koraanin ayan selittämisestä toisella on kysymys, joka saattaa herätä Suuran 44:3 pohjalta. Se on kuitenkin selitetty Suurassa 97:1:

 

                 'Olemme ilmoittanut sen siunattuna yönä.' (44:3)

 

  Mikä yö on se, jolloin Koraani lähetettiin alas?

 

                 'Totisesti olemme ilmaissut sen siunattuna yönä (lailat al-qadr).' (97:1)

 

Kolmas esimerkki on Suuran 2:37 selittäminen Suuralla 7:23:

 

                 'Tällöin vastaanotti Aadam ilmestyksen sanat Herraltansa ja tämä sääli häntä, Hän on totisesti Sääliväinen, Laupias'. (2:37)

 

Nämä Koraanissa mainitut 'sanat' on selitetty seuraavasti:

 

                 'He sanoivat: "Herramme, olemme väärin tehneet sielujamme kohtaan, ja jollet Sinä anna meille anteeksi ja armahda meitä, olemme me totisesti kadotetut." (7:23)

 

  Profeetan selittämä Koraani. On olemassa lukuisia esimerkkejä Profeetan antamista Koraanin selityksistä, joita hän joko itse kysyi enkeli Gabrielilta koskien hänelle epäselviksi jääneitä kohtia tai joita seuralaiset kysyivät häneltä Koraanista. Suyuti on laatinut pitkän Profeetan Koraanin selityksiä koskevan luettelon, joissa suurat selitetään toisilla suurilla.8

Yksi esimerkki riittänee tässä yhteydessä:

 

                 'Syökää ja juokaa aamuhämäriin asti, kunnes vaalea lanka selvästi erottuu mustasta.' (2:187)

 

                 Adi b. Hatim kertoo: Sanoin: Oi Allahin lähettiläs! Mikä merkitys on vaalealla langalla mustan rinnalla? Tarkoittaako se kahta lankaa? Hän sanoi: Et ole kovin älykäs, jos vain tuijotat kahta lankaa. Hän lisäsi sitten: 'Ei, niillä tarkoitetaan yön pimeyttä ja päivän vaaleutta.'9

 

  Sahaban Tafsir.10 Koraanin itsellään selittämisen ja Profeetan omien selitysten jälkeen ovat seuraavana arvojärjestyksessä sahaban Koraanin selitykset. Heistä parhaiten tunnetut tietomääränsä ja tafsirin alueen kehittämisensä ansiosta ovat: Abu Bakr, Omar, 'Uthman, Ali (joilta tosin on raportoitu melko vähän), Ibn Mas'ud, Ibn Abbas, Ubay b. Ka'b, Zaid b. Thabit, Abu Musa al-Ash'ari ja Abdullah b. Zubair.

 

  Ibn Abbas. Abdullah b. Abbasia (k. 68/687) pidetään seuralaisista asiantuntevimpana tafsirin suhteen.11 Häntä kutsuttiin myös nimellä 'tarjuman al-qur'an', Koraanin tulkitsij. Hän ao n hyvin läheinen Profeetta Muhammedille ja oppi paljon ilmoituksista, koska oli tämän serkku ja sukulainen. Lisäksi hänen äidin puoleinen tätinsä Maimuna oli yksi Profeetan vaimoista. Sanotaan, että hän myös näki enkeli Gabrielin kahdesti. Kaiken Tafsirin alaa koskevan yksityiskohtaisen tietoutensa lisäksi hän on myös ansioitunut esittelemällä yhden ilm al-tafsiria koskevista pääperiaatteista, joka on edelleen tärkeä nykypäivänä. Hänen mukaansa sanojen, erityisesti Koraanin epätavallisempien sanojen merkitystä jäljittäessä, tulisi ennen kaikkea perehtyä niiden käyttöön esi-islamilaisessa runokielessä. Tämäntyyppisiä Suyutin siteeraamia selityksiä löytyy pitkä lista.12

 

Esimerkki:

 

Seuraava esimerkki on sahaban tafsirista, eli Omarin vahvistamasta Ibn Abbasin selityksestä:

 

                 'Silloin ylistä Herrasi kunniaa ja ano Hänen anteeksiantoaan! Totisesti, Hän palkitsee moninkertaisesti.' (110:3)

 

                 Ibn Abbas kertoo: Omarilla oli tapana laittaa minut istumaan vanhahkojen miesten viereen, jotka olivat taistelleet Badrin taistelussa. Jotkut heistä huomasivat tämän (eivätkä pitäneet siitä) ja sanoivat Omarille: 'Miksi laitat pojan istumaan meidän kanssamme, kun meillä on hänen kaltaisiaan poikia?'

 

                 Omar vastasi 'Sen vuoksi, että tiedätte hänen asemansa' (eli uskonnollisen tietomäärän).

 

                 Eräänä päivänä Omar kutsui minua ja laittoi minut istumaan näiden ihmisten joukkoon ja luulin, että hän kutsui minut vain näyttääkseen heille (uskontoa koskevat tietoni). Omar kysyi sitten minun läsnäollessani: 'Mitä sanot Allahin lauseen tulkinnasta.'

 

                 'Kun Jumalalta apu ja voitto tulee' (110:1)

 

                 Jotkut heistä sanoivat: Meidät määrättiin ylistämään Allahia ja anomaan hänen anteeksiantoaan, kun Allahin apu ja (Mekan) valloitus tuli meidän osaksemme. Muut olivat hiljaa, eívätkä sanoneet mitään. Silloin Omar kysyi minulta: 'Sanotko sinä samaa, oi Ibn Abbas? Vastasin: 'En'. Hän sanoi: 'Mitä sitten sanot?' Vastasin: 'Se on merkki Allahin lähettilään kuolemasta, josta Allah kertoi hänelle. Allah sanoi:

 

                 'Kun Jumalalta apu ja voitto tulee, kun näet ihmisten suurin joukoin liittyvän Jumalan uskontoon, silloin ylistä Herrasi kunniaa ja ano Hänen anteeksiantoaan! Totisesti Hän palkitsee moninkertaisesti. (110:1-3) Siihen Omar sanoi: 'En tiedä siitä mitään muuta kuin mitä sanoit.'13

 

Toinen lyhyt esimerkki:

 

                 Ata kertoi: Kun Ibn Abbas kuuli: 'Etkö ole tarkannut niitä, jotka ovat palkinneet kiittämättömyydellä Jumalan siunauksen ja johtaneet kansansa turmioon.' (14:28)

 

                 Hän sanoi: 'Nämä olivat Mekan vääräuskoisia pakanoita.'14

 

  Tabi'unien Tafsir. Tabi'unien joukossa on myös useita muita henkilöitä, jotka tunnetaan tafsiriin syventymisestään, koska yhä useammat henkilöt olivat ottaneet vastaan islamin opit ja tarve saada lisää tietoa Koraanista oli kasvanut moninkertaiseksi. Myöskään Profeetta itse tai monet hänen seuralaisistaan eivät enää kyenneet antamaan ohjausta ja sen vuoksi tarvittiin lisää ponnisteluja, jotta voitaisiin tarjota kansalle Allahin kirjan oikeaan ymmärtämiseen johtavat tiedot.

  Tabi'unien joukossa toimivien mufassirunien ryhmässä voidaan erottaa kolme alaryhmää heidän toimialueensa ja alkuperänsä perusteella:

 

                 - Mekan ryhmä.

                 - Medinan ryhmä.

                 - Irakin ryhmä.

 

  Mekan ryhmä. Monien tutkijoiden mukaan tämä mufassirun-ryhmä tabi'uneista tiesi eniten tafsirista, koska he saivat tietää siitä Abdullah b. Abbasilta. Heitä oli useita ja parhaiten tunnettuja monien muiden ohella ovat Mujahid (k. 104/722), Ata (k. 114/732) ja Ikrimah (k.107 A.H).

  Mujahidin, heistä parhaiten tunnetuimman, kerrotaan käyneen Koraanin läpi kolme kertaa Ibn Abbasin kanssa ja kysyneen häneltä 'milloin' ja 'miten' kukin jae ilmoitettiin.15

  Mujahid on julkaissut myös kokonaisen tafsiria käsittelevän kirjan, joka perustuu 6. Hijra-vuosisadalta peräisin olevaan käsikirjoitukseen ja on Surtin toimittama.16

 

Esimerkki:

 

Humaid b. Qais Makki kertoo: Olin Mujahidin kanssa ja kiersimme taloa (Ka'ba). Eräs mies tuli ja kysyi, tulisiko rangaistuksena olevia paastoja noudattaa yhtäjaksoisesti vai kutakin erikseen. Humaid vastasi, että jos hän halusi, hän voisi noudattaa niitä myös erillisinä. Mutta Mujahid sanoi tähän: Ei kutakin erikseen, vaan Ubayy b. Ka'bin lukutavan mukaan on thalathi ayyamin mutatabi'at, eli paastoa kolme päivää yhtäjaksoisesti.'17

 

  Medinan ryhmä. Tabi'unien joukkoon kuuluvilla medinalaisilla mufassiruneilla oli monia Seuralaisia opettajinaan, heistä parhaiten tunnettu oli Ubayy b.Ka'b. Seuraavat henkilöt olivat tunnettujen medinalaisten Koraanin eksegeettejen joukossa: Muhammed b.Ka'b al-Qarzi (k. 117/735), Abu-l'Alliya al-Riyahi (k. 90/708) ja Zaid b. Aslam (k. 130/747).

 

  Irakin ryhmä. Myös Irakin tabi'unien joukossa oli monia mufassiruneja. Heidän tärkein opettajansa oli Ibn Mas'ud. Heidän keskusalueensa olivat Basra ja Kufa. Heistä parhaiten tunnettuja ovat mm. Al-Hasan al-Basri (k.121/738), Masruq b. al-Ajda (k.63/682) sekä Ibrahim al-Nakha'i (k.95/713).

 

Yhteenveto

 

  Mikään ei voi ylittää Koraanin tafsiria Koraanilla. Seuraavaksi parhaita ovat aidot raportit Profeetan ilmoitusten selityksistä.

  Vaikka sahaban ja tabi'unien Koraanin selitysten aitoudesta ja väärentämättömyydestä voidaan olla montaa mieltä, niitä ei kuitenkaan voida täysin sivuuttaa, vaan niitä tulisi tarkastella seuraavien periaatteiden valossa:

 

                 - Aidot raportit tulisi erottaa epäaidoista, sillä monia näkemyksiä pidetään virheellisesti sahaban tai tabi'unien (etenkin heistä maineikkaimpien, Ibn Abbasin ja Mujahidin) välittäminä. Näitä ei voida kuitenkaan jäljittää heihin asti ulottuvaksi, kun tutkitaan isnadia. Tällaiset raportit joudutaan luonnollisesti hylkäämään.

 

                 - Ahl-al-kitabilta peräisin olevaan materiaaliin, erityisesti juutalaisten traditiot (isra'iliyat)18, tulee valikoida ja arvioida.

 

                 - Aineisto, jota on pujahtanut mukaan teologisten, filosofisten, poliittisten tai muiden vastaavien näkökohtien vuoksi, tulee samoin valikoida ja arvioida (kuten esim. shialaisten Alin sekä abbasidien Ibn Abbasin asemaa koskeviin kirjoituksiin jne.)

 

                 - Islamin vihollisten tarkoituksella julkaisema väärä aineisto tulisi erottaa oikeasta materiaalista.

 

Tafsir bi-l-ray'

 

  Toinen tafsir-laji, tafsir bi-l-riwayan lisäksi on ns. tafsir bi-l-ray. Se ei perustu suoranaisesti edeltäjien välittämään tietoon, vaan järkeilyyn ja ijtihadiin.

  Tafsir bi-l-ray' ei tarkoita 'tulkintaa pelkän mielipiteen perusteella' , vaan mielipiteen johtamista aitoihin lähteisiin perustuvan ijitihadin pohjalta. Edellinen on tuomittu  hadithissa, kun taas jälkimmäistä jopa suositellaan, jos sitä käytetään aitona ijtihadina. Tämän myös Profeetta itse hyväksyi, esim. lähettäessään Mu'adh bin Jabalin Jemeniin.19  Tafsir bi-l-ray on toisaalta julistettu haramiksi seuraavan hadithin perusteella:

 

Ibn Abbas kertoi Allahin Lähettilään sanoneen: "Se joka väittää (jotain) Koraanista ilman siihen tarvittavaa tietoa, joutuu tulisille hiilille."20

  Tämä hadith on selitetty kahdella tavalla:

- Kenenkään ei pidä väittää sellaista Koraanista, joka ei ole sahabalta tai tabi'uneilta

- Kenenkään ei pidä väittää Koraanista sellaista, jonka hän tietää olevan toisin.21

  Hadithissa tarkoitetaan mitä ilmeisimmin sitä, että kenenkään ei tulisi väittää Koraanista mitään ilman kunnollista tietoa, jonka lähteet on edellä selitetty.22

  Kaksi tafsir bi-l-rayn lajia. Edellisen perusteella käy ilmi, että tafsir bi-l-rayta ei saisi myöskään täysin sivuuttaa, vaan se on hyväksyttävä, mikäli se perustuu aitoon ijtihadiin.23 Tutkijat ovat sen vuoksi jakaneet tafsir bi-l-rayt kahteen ryhmään:

 

                 - Tafsir mahmud (kiitettävä), joka on sopusoinnussa tafsirin lähteiden, sharia-sääntöjen ja arabian kielen kanssa.

                 - Tafsir madhmum (moitittava), joka on laadittu ilman riittävää tietoa tafsirin ja sharian lähteistä tai arabian kielestä. Sen vuoksi se perustuu lähinnä mielipiteisiin ja tulisi hylätä.

 

  Sahabat ja Tabi'unit karttoivat pelkkää mielipidettä. Vaikka oikeisiin lähteisiin perustuva tafsir bi-l-ray hyväksyttiinkin, sahabat kieltäytyivät kuitenkin kertoman mukaan alusta alkaen antamasta selityksiä pelkän mielipiteen perusteella:

 

Kerrotaan, että eräs mies kysyi Ibn Abbasilta Koraanissa mainitusta päivästä, joka oli 50 vuoden pituinen ja Ibn Abbas vastasi: 'Ne ovat ne 2 päivää, jotka Allah on maininnut kirjassaan ja Allah tietää niistä parhaiten.' ja samalla hän pyrki välttämään sanomasta Allahin kirjasta jotain sellaista, josta hän ei varmaksi tiennyt.'24

  Sama asenne löytyy myös tabi'uneilta:

 

                 'Kysyimme usein Sa'id b. al-Musayyibiltä halalista ja haramista. Hän oli erittäin oppinut mies, mutta kun kysyimme häneltä tafsirista tai Koraanin jakeista, hän pysyi hiljaa, ikään kuin ei olisi ollut kuullut mitään.'25

 

Yhteenveto

 

  Jotkut tutkijoista ovat sanoneet, että tafsir bi-l-ray ei olisi sallittua, koska  ei voida osoittaa sen olevan suoraan peräisin Profeetan tai hänen Seuralaistensa ajoilta. Toiset, jotka ovat enemmistönä, sanovat, että se on sallittua edellä lyhyesti kuvattujen ehtojen vallitessa, koska tällöin se tehdään ijtihadina, aitoihin lähteisiin pohjautuen, mikä on sallittu tiedon hankkimiskeino.

 

Tafsir bi-l-ishara

 

  Tällä tarkoitetaan Koraanin tulkintaa sen ulkoisia merkityksiä syvemmältä, ja sitä harjoittavat ihmiset tutkivat Koraanin jakeisiin liittyviä merkityksiä, jotka ovat havaittavissa ainoastaan niille, joiden sydämen Allah on avannut. Tällaisesta tafsirista ovat kiinnostuneet ennen kaikkea mystisismiin taipuvaiset kirjoittajat. Vaikka pitääkin paikkansa, että Allah ohjaa Koraanin ymmärtämiseen ne, jotka Häntä miellyttävät ja sen mukaan miten Hän haluaa, tulee kuitenkin todeta, että tafsir bi-l-ishara ei ole varsinainen tieteenlaji tai tieteen periaatteita noudattava, ja joka olisi opittavissa ja jota voisi sitten soveltaa, kuten muita ulum al-qur'anin alalajeja tai tafsiria. Sen vuoksi eräät tutkijat ovat vastustaneet sitä yleisen hyväksyttävyyden näkökulmasta ja väittäneet sen perustuvan pelkkiin mielipiteisiin.26 Kuitenkin Ibn al-Qayyimin27 on kerrottu sanoneen, että tafsir bi-l-isharan saavuttamat tulokset ovat hyväksyttäviä ja sinänsä hyviä löytöjä, sikäli kuin seuraavat neljä periaatetta täyttyvät yhtaikaa:

 

                 - että ei vallitse erimielisyyttä jakeiden perusmerkityksestä.

                 - että ne itsessään ovat merkitykseltään järkeviä.

                 - että sanamuodossa on jotain viitteitä siihen.

                 - että sen ja perusmerkityksen välillä on läheinen yhteys.

 

 

Erot tafsirien välillä

 

  Joissain tapauksissa mufassirunit eivät ole samaa mieltä Koraanin tietyn jakeen tulkinnasta. Tähän voi olla useita syitä, joista tärkeimmät ovat seuraavat:

 

- Ulkoiset syyt:

                     Isnadin huomiotta jättäminen.

                     Epäaidon aineiston käyttäminen, esim. isra'iliyatin.28

                     Tietoisesti väärä esitystapa perustuen ennalta omaksuttuun uskomukseen tai muihin tuntemattomiin syihin.

- Sisäiset syyt:

                     Selvä virhe tekstin ymmärtämisessä.

                     Tulkinta tiedostamatta ennalta omaksuttujen uskomusten pohjalta.

                     Allahin ilmoitusten merkitysten moninaisuus.

 

  Suurimpana syynä on kuitenkin Ibn Taimiyan mukaan se, että ihmiset hyväksyivät vääriä uudistuksia (bid'a) ja vääristivät Jumalan sanaa sen alkuperäiseen tarkoitukseen verrattuna sekä tulkitsivat Allahin ja Hänen apostolinsa puhetta toisin kuin oli tarkoitettu ja selittivät sitä myös toisella tavalla, kuin olisi pitänyt.29

 

Isra'iliyat30

 

  'Juutalaista alkuperää' tarkoittava sana viittaa muista kuin muslimilähteistä johdettuihin selityksiin ja erityisesti juutalaiseen perinteeseen liittyviin selityksiin sisältäen kuitenkin myös muita ahl al-kitabeja yleensä. Sahabat käyttivät hyvin vähän tällaista aineistoa, mutta tabi'unit käyttivät sitä jo enemmän ja samoin myöhemmät sukupolvet. Koraanissa on monia aspekteja, jotka voidaan selittää viittaamalla näihin lähteisiin, kun Koraanin ja muiden perimätietojen välillä on yhteinen tausta. Kuitenkin tällaisista lähteistä saatua tietoa täytyy käyttää varovaisesti, eikä sitä voida pitää aitona ilm al-hadithin normien mukaan, ellei sen voida osoittaa olevan peräisin Profeetan itsensä ja hänen Seuralaistensa ajoilta. Profeetta itsekin oli jo varoittanut muslimeja tällaisista tietolähteistä:

 

                 Abu Huraira kertoo: 'Kirjanomistajan väellä (juutalaiset) oli tapana lukea Tooraa hebreaksi ja heillä oli tapana selittää sitä arabiaksi muslimeille. Siihen Allahin lähettiläs sanoi: 'Älkää uskoko tai olko uskomatta kirjan kansaa, mutta sanokaa "Me uskomme Jumalaan ja siihen mikä on ilmoitettu meille" (2:136)

 

  Samoin tunnetun seuralaisen Ibn Mas'udin kerrotaan sanoneen:'Älkää kysykö ahl al-kitabiltä mitään (tafsirista), sillä he eivät voi opastaa sinua, koska he itsekin ovat väärässä...'31

  Voidaan siis erottaa kolmenlaisia ns. isra'iliyateja:

 

                 - Ne, joiden tiedetään olevan tosia, koska Profeetta Muhammedille annettu ilmoitus vahvistaa ne.

                 - Ne, joiden tiedetään olevan vääriä, koska Profeetta Muhammedille annetut ilmoitukset kumoavat ne.

                 - Ne, joiden ei tiedetä olevan tosia tai vääriä, emmekä sano niiden olevan tosia tai vääriä.

 

Yhteenveto

 

  Lyhyt mutta hyödyllinen tiivistelmä tafsirin laajasta alueesta voidaan tehdä seuraavien, kuuleman mukaan  Ibn Abbasin lausumien sanojen avulla:32

 

'Tafsirilla on neljä eri aspektia:

 

-Se, jonka arabit tunsivat kielensä vuoksi33

-tafsir, tietämättömyydestä johtuva, josta ketään ei vapauteta34

-tafsir, jonka tutkijat tunsivat

-tafsir, jota kukaan muu ei tiedä kuin Allah.'

 

 

TAFSIR-KIRJALLISUUS

 

Eräitä tärkeitä Tafsir-kirjoja

 

  Muslimitutkijat ovat kirjoittaneet useita kirjoja tafsirista.35 Vanhinta saatavissa olevaa tekstiä pidetään Ibn Abbasin (k. 68/687) kirjoittamana, vaikka sen aitoudesta onkin jonkin verran epäilyksiä. Muut vanhat tafsir-kirjat, jotka ovat vielä olemassa, sisältävät Zaid bin Alin (k.122/740) ja kuuluisan tabin, Mujahidin (k.104/722) kirjoituksia.36  Kuitenkin yleisesti tunnustetaan, että varhaisten tafsir-kirjojen meidän aikoihimme saakka säilynyt magnum opus on al-Tabarin tafsir.

 

  Tafsir al-Tabari. Tämän jami' al-bayan fi tafsir al qur'an -nimisen kirjan kirjoittaja on Ibn Jarir al-Tabari (k. 310/922). Se on yksi kuuluisimmista tafsir-kirjoista ja ehkä mittasuhteiltaan laajin tästä aiheesta kirjoitettu kirja. Se kuuluu luokkaan tafsir bi-l-riwaya ja perustuu Profeetan, sahaban ja tabi'unien raportteihin ja se kertoo Koraanin sanoman välittämisen eri lenkeistä ja arvioi niitä. Kirja sisältää kuitenkin myös epäaitoja raportteja ilman että tätä selvästi tuodaan esille eli siinä on ns. isra'iliyat. Tabari kertoo myös joissain kohdissa, että tietyistä asioista ei voida olla varmoja, mutta se, että niistä ei tiedä, ei ole mitenkään vahingollista. Kaikesta huolimatta tämä kirja on kuitenkin yksi tärkeimmistä tafsir-teoksista, ja lähes kaikki myöhemmät tutkijat ovat viitanneet siihen. Se on painettu kaksi kertaa Egyptissä (v. 1903 ja 1911) 30 niteenä ja vuonna 1954 alkanut kolmas painoserä on ehtinyt tällä hetkellä osaan 15.

 

 

Muut tunnetut Tafsir-kirjat

 

                 - Tafsir al Samarqandi, jonka on kirjoittanut Abu al-Laith al-Samarqandi (k. 373/983) otsikolla bahr al ulum. Kirjassa on useita sahaban ja tabi'unien raportteja, mutta ilman sanadia.

                 - Tafsir al Tha'labi, kirjoittanut Ahmad bin Ibrahim al Tha'labi al Nisaburi (k. 383/993) otsikolla al kashf wa-l-bayan'an tafsir al-qur'an. Kirjassa on jonkin verran sanadia ja joitain epäaitoja kertomuksia ja tarinoita.

                 - Tafsir al-Baghwi, kirjoittanut Hassan bin Mas'ud al-Baghwi (k. 510/1116) otsikolla ma'alim al-tanzil ja se on tiivistelmä Tha'labista kaikkine heikkouksineen, mutta siinä korostetaan kuitenkin hadithin aitoutta.

                 - Tafsir Ibn Kathir, kirjoittanut Isma'il bin 'Amr bin Kathir al Dimashqi (k. 774/1372) otsikolla tafsir al'qur'an al-azim. Kirja on yksi parhaiten tunnettuja tafsir-kirjoja Tabarin jälkeen. Siinä on painotettu enemmän raporttien aitoutta, erityisesti on pyritty torjumaan kaikki vieraat vaikutteet, kuten esim. isra'iliyat. Sanadista keskustellaan useissa raporteissa, usein yksityiskohtaisesti, jonka vuoksi se on yksi arvokkaimpia tafsir-kirjoja. Siinä käytetään paljon tafsir al-qur'an bi-l qur'ania, jolloin lukijalle annetaan viittauksia toisiin käsiteltävän aiheen kannalta relevantteihin ayateihin. Kirjaa on painettu eri aikoina (8 niteenä) ja lyhennetyn version (mukhtasar) on toimittanut Sabuni. Kirjasta ei ole  kokonaisuutena saatavilla englanninkielistä käännöstä. Orientalistit eivät kuitenkaan ole osoittaneet suurta kiinnostusta tätä kirjaa kohtaan, joka  on  muslimeille erittäin tärkeä.

                 - Tafsir al-Suyuti, kirjoittanut Jala al-Din al-Suyuti (k. 911/1505) otsikolla al-durr al-manthur fi-l-tafsir bi-l-ma'thur.37

 

Tafsir bi-l-ray' -luokkaan kuuluvia tärkeitä kirjoja ovat esim. seuraavat:

 

                 - Al-kashshaf, kirjoittanut Abu-l-Qasim Mahmud Ibn Umar al Zamakhshari (k. 539/1144), yksi parhaiten tunnetuista tafsir kirjoista, joka perustuu mu'tazila -lähestymistapaan ja jota pidetään mu'tazila tafsirin standardityönä. Siinä painotetaan selvästi arabian kielen kielioppia ja sanakirjatyötä tulkintakeinona ja kiinnitetään vähemmän huomiota sanadiin.

                 - Mafatih al-ghaib, kirjoittanut Muhammad bin Amr al Hussain al-Razi (k. 606/1209). Yksi perusteellisimmista tafsir bi-l-rayta käsittelevistä teoksista kattaen useita alueita, myös varsinaisen eksegetiikan alueen ulkopuolelta. Tunnetaan myös tafsir al-kabirina

                 - Anwar al-tanzil, kirjoittanut Abd Allah binUmar al-Baidawi (k. 685/1286), tiivistelmä Zamakhsharista. Myös lisämateriaalia kashshafin mu'tazila -asennoitumisen vastapainona

                 - Ruh al ma'ani, kirjoittanut Shihab al-Din Muhammad al-Alusi al-Baghdadi (k. 1270/1854), kritisoi epäaitoja raportteja; pidetään parhaimpana tafsir bi-l-ray -teoksena

                 - Tafsir al-Jalalain, kirjoittanut Jalal al-Din al-Mahalli (k. 864/1459) sekä Jalal al-Din al-Suyuti (k, 911/1505), kätevä kirja tafsirista, sisältää vain lyhyitä, Koraanin eri osia koskevia muistiinpanoja.

 

  Yhtäkään näistä tärkeistä kirjoista ei ole koskaan käännetty eurooppalaisille kielille.38 (Al-Tabirin tafsirista on käännetty ainakin osa englanniksi.*suom.huom.)  Yhteenvetona annamme vielä esimerkin al-Jalalain tafsirista:39

 

'Tekopyhistä':

 

                 'Muutamat ihmiset sanovat kyllä: "Me uskomme Jumalaan ja Viimeiseen päivään", eivätkä kuitenkaan usko. He tahtovat pettää Jumalaa ja niitä, jotka uskovat, mutta he eivät petä ketään muita kuin itsensä, eivätkä käsitä sitä. Sairaus turmelee heidän sydämensä, ja Jumala pahentaa heidän sairautensa; niin, heitä odottaa tuskallinen rangaistus, koska he ovat valehdelleet. Kun heille sanotaan: "Älkää aiheuttako pahennusta maan päällä", he vastaavat: "Mehän vain uudistamme asiat oikeiksi". Eivätkö juuri sellaiset tosiaan ole niitä, joista paha paisuu? Mutta he eivät sitä tajua. Ja kun heille sanotaan: "Uskokaa kuten nuo ihmiset uskovat", he vastaavat: "Onko meidän uskottava kuten hullut uskovat?" Mutta eivätkö todellisuudessa juuri he itse ole hulluja? Vaan sitäkään he eivät älyä. Kohdatessaan uskovaisia he sanovat: "Me uskomme", mutta kun he erkanevat taas saatanainsa pariin, he selittävät: "Tietysti olemme teikäläisiä; me vain teimme pilkkaa. "Mutta Jumala tekeekin pilkkaa heistä itsestään, jättää heidät yltymään pahuudessaan ja vaeltamaan sokeasti yhä syvempään häpeään. He ovat niitä, jotka oikean johdatuksen vaihtavat harhatiehen, eikä se vaihtokauppa ole heille voittoa tuottava, vaan he jäävät kokonaan ilman Jumalan opastusta.' (2:8-16)40

 

Nykyinen Tafsir-kirjallisuus41

 

  Niistä lukuisista kirjoista, joita on kirjoitettu tafsirista 1900-luvulla, kolme on merkittävää. Ne ovat vaikuttaneet suuresti muslimien ajattelutapaan kaikkialla maailmassa. Ne ovat:

 

                 - Tafsir al-manar.

                 - Fi zilah al-qur'an.

                 - Tafhim al-qur'an.

 

  Tafsir al-manar. Kirjan varsinainen otsikko on tafsir al-qur'an al-hakim. Sen on toimittanut Muhammed Rashid Rida (k. 1354/1935), tunnettu Muhammad Abduhin oppilas (k. 1323/1905). Kirja julkaistiin Egyptissä. Sitä kutsutaan nimellä tafsir al-manar, koska joitain sen osista on julkaistu sarjoina al-manar-aikakauslehdessä. Tafsir kattaa Koraanin 12 ensimmäistä juzia. Manar-ajattelun koulukunnan vaikutus muslimeihin on ollut valtava kaikkialla maailmassa vuosisadan vaihteesta lähtien, vaikkakin nykyään, useita vuosikymmeniä myöhemmin eräät pyrkimykset saattaa sopusointuun nykyajan tieteellinen sekä yhteiskunnallinen kehittyminen Koraanin opetuksen kanssa ovat vaikuttaneet melko epäasianmukaisilta. Esimerkiksi Suura 1:276 koskeva kommentaari, jossa Jinnit selitetään mikrobeiksi sairauksia tai 4:3, jossa moniavioisuus kielletään tafsir al-manarin mukaan, koska oikeus ei toteudu jos miehellä on enemmän kuin yksi vaimo. Kuitenkin Manar-ajattelun koulukunnan peruskäsitteenä oli, että islam oli erilainen ja se tuli myös nähdä erilaisena kuin muut länsimaiset filosofiat ja sen tuli voittaa takaisin alkuperäinen asemansa. Tätä näkemystä, joka tukee tafsir al-manaria, ovat monet myöhemmät muslimitutkijat ja muut johtajat esittäneet yhä edelleen. 42

  Fi zilal al-qur'an. In the Shade of the Qur'an -niminen kirja kattaa koko Koraanin tekstin neljänä niteenä  ja on vaikuttanut etenkin nuorempaan sukupolveen muslimeita ennen kaikkea Lähi-idässä. Sen kirjoitti tunnettu kirjailija Sayid Qutb (d. 1386/1966), suurimmaksi osaksi vankeutensa aikana (1954 - 64) ja hän sai kirjan valmiiksi ennen kuin Egyptin hallitus teloitti hänet yhteyksistään ikwan al-muslimun-liikkeeseen.

  Qutbin tavoitteena oli tässä Koraanin kommentaarissaan selittää islamin todellinen luonne oman aikansa muslimeille ja samalla ikään kuin kutsua heidät liittymään yhteen taistellakseen islamin vakiinnuttamisen puolesta sekä yksilö- että myös yhteiskunnan tasolla. Hän painotti erityisesti niitä eroja, joita on olemassa islamin ja ei-islamilaisen järjestelmän välillä, samoin kuin muslimien tarvetta tavoitella islamille vakiintunutta asemaa.43

  Tafhim al-qur'an.44 Tämä tafsir, joka kattaa koko Koraanin tekstin, kirjoitettiin Urdun kielellä ja julkaistiin ensin artikkelien muodossa vuodesta 1943 alkaen aikakauslehdessä tarjuman al-qur'an. Kirja saatiin valmiiksi vuonna 1973. Sen merkitys on ollut erittäin tärkeä nykyajan muslimien ajattelulle, erityisesti Intiassa ja sen naapurimaissa (Pakistan, Bangladesh, Srilanka), mutta se on saavuttanut käännösten avulla paljon laajemmankin lukijakunnan.45 Tämän tafsirin, jonka otsikkona on Understanding of the Qur'an kirjoitti tunnettu Jama'at-i-Islamin perustaja Pakistanissa, Abul A'la Mawdudi (k. 1400/1979). Kirja on osoitettu ensisijaisesti muille kuin arabiankielisille lukijoille ja se painottaa suuresti Koraanin peruskäsitteiden perusteellista selittämistä, esim. ilah, rabb, ibada ja din. Siinä painotetaan myös Koraanin merkitystä 'opastavana kirjana', eikä vähiten  islamin jälleenkehittä- misliikkeen ja islamilaisen elämäntavan ohjaamisessa. Lukuisat alahuomautukset lisäävät teoksen käyttökelpoisuutta tiellä Koraanin ymmärtämiseen. Kirja on erityisen sopiva opastamaan nuoria koulutettuja muslimeja, joilla ei ole mahdollisuutta lukea alkuperäisiä arabiankielisiä teoksia.

 

Yhteenveto

 

  Näissä kolmessa omana aikanamme kirjoitetussa kirjassa on yksi yhteinen tekijä. Ensimmäistä kertaa nykyajan historiassa Tafsir al-manar pyrki jossain määrin selittämään Koraanin viestiä muslimien umman tämänhetkisessä maailman tilanteessa ja ensimmäistä kertaa vuosisatoihin tafsir ei ollut rajoitettu vain puhtaasti akateemisia päämääriä ja älyllistä innoitusta varten, vaan se sai myös poliittista ja yhteiskunnallista merkitystä. Tätä näkökantaa vahvistettiin ja myöhemmin myös kehiteltiin eteenpäin kahdessa edellä mainituista kirjoista.

  Näiden kolmen tärkeimmän tafsir-kirjan lisäksi löytyy myös useita muita pyrkimyksiä tulkita Koraania nykyaikaan sovellettuna. Kaikki nämä tafsir -kokeilut ovat kuitenkin, niiden eriasteisen käyttökelpoisuuden ja luotettavuuden ohella, vain inhimillisiä pyrkimyksiä esittää Koraanin sanoma ajan tarpeita ja vaatimuksia vastaavana ja sen vuoksi lopullinen tulos on onnistunut saavuttamaan vain vähäisen heijastuksen Koraanista Jumalan sanana, jonka rinnalla kuitenkin kaikki inhimilliset pyrkimykset ovat riittämättömiä, epätäydellisiä ja pätevyydeltään vain rajallisia. Myös tafsir -kirjojen lukijoiden tulisi siis muistaa tämä pääperiaate, jonka kaikki mufassirunit ovat ottaneet työnsä lähtökohdaksi, jotta he eivät kadottaisi näkyvistään varsinaista Allahin kirjaa, Koraania, johon kaikki tekstinselitykset ja selostukset kuitenkin viime kädessä pohjautuvat.