Fiqh-as-Sunnah



Fiqh-as-Sunnah. Osa 2: Witr-rukous

Sen erinomaisuus ja oikeutus: Witr-rukous on rukous, jota profeetta, sallallahu aleihi wasallam, noudatti ja jota hän kehotti muita noudattamaan. Sellaisena witr kuuluu määritelmän as-sunnah al-muakkadah alle.

Ali sanoo: "Witr-rukousta ei vaadita teiltä kuten pakollisia rukouksia, mutta profeetta (SAAS) piti tapanaan rukoilla witrin ja hän sanoi: ‘Oi Koraanin ihmiset (seuraajat), suorittakaa witr-rukous, sillä Allah on yksi ja Hän rakastaa witriä." Tämän ovat kertoneet Ahmad, an-Nasai, Abu Dawud, Ibn Maja ja at-Tirmidhi, joka sanoo sen olevan hasan, sekä al-Hakim, jok sanoo sen arvoksi sahih.

Abu Hanifan mielipide siitä, että witr-rukous on pakollinen, on heikko mielipide. Ibn al-Munzhir sanoo: "En tiedä kenenkään olevan yhtä mieltä Abu Hanifan kanssa tästä seikasta."

Ahmad, Abu Dawud, An-Nasai ja Ibn Maja kertovat, että Al-Mukhdaji [eras Kinanan heimoon kuuluva] kuuli eräältä ansarilta, lisänimeltään Abu Muhammad, että witr-rukous on pakollinen. Hän meni Ibada ibn as-Samitin luo ja mainitsi hänelle, mitä Abu Muhammad oli sanonut. Ibada huomautti: "Abu Muhammad on erehtynyt, sillä kuulin Allahin lähettilään sanovan: ‘Viisi rukousta on Allah määrännyt orjilleen. Joka täyttää ne kunnolla ilman puutteita, hänellä on sopimus Allahin kanssa, että Hän päästää hänet Paratiisiin. Joka ei tee niitä, hänellä ei ole sopimusta Allahin kanssa, ja jos Hän tahtoo, Hän rankaisee häntä ja jos Hän tahtoo, Hän antaa hänelle anteeksi." Myös al-Bukhari ja Muslim kertovat Talha ibn Ubaidullahilta kuultuna, että profeetta (SAAS) sanoi: "Viisi rukousta päivisin ja öisin on Allah säätänyt." Tämän kuultuaan eras beduiini kysyi profeetalta: "On minun tehtävä jotakin muuta (rukousten suhteen)?" Profeetta (SAAS) sanoi: "Ei, jollet halua tehdä enemmän vapaaehtoisesti."

Osa 2, sivu 12: Witr-rukouksen aika

Kaikki oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että witr-rukouksen aika alkaa vasta salatul ishan jälkeen ja jatkuu salatul fajriin saakka.

Abu Tamim al-Jishani kertoo Amr ibn al-Aasin puhuneen ihmisille perjantain khutbaa ja hän sanoi: "Abu Basra kertoi minulle profeetan sanoneen: ‘Totisesti, Allah on lisännyt teille yhden rukouksen, ja se on witr-rukous. Rukoilkaa se salatul ishan ja salatul fajrin välissä." Abu Tamim sanoi: "Abu Zharr otti minua kädestä ja me menimme moskeijassa Abu Basran luo ja [Abu Zharr] sanoi: ’Kuulitko, mitä Amr juuri kertoi Allahin lähettilään sanoneen?’ Hän vastasi: ‘Kuulin sen Allahin lähettiläältä!" Tämän on kertonut Ahmad ja sen ketju on sahih.

Abu Masud al-Ansari kertoo: "Profeetta, sallallahu aleihi wasallam, teki witrin yön ensimmäisenä jaksona tai sen keskellä tai sen jälkimmäisenä jaksona." Ahmad on kertonut tämän ja sen ketju on vahva.

Abdullah ibn Abi Qais kertoo kysyneensä Aishalta profeetan (SAAS) witr-rukouksesta ja tämä sanoi: "Joskus hän teki witr-rukouksen yön ensimmäisessä osassa ja joskus hän teki witr-rukouksen yön jälkimmäisessä osassa." Sitten Abdullah kysyi: "Kuinka hän resitoi, ääneen vai äänettömästi?" Hän vastasi: "Hän teki molempia. Joskus hän oli äänetön ja joskus äänekäs. Joskus hän teki ghuslin ja nukkui ja joskus hän teki wudun ja nukkui (i.e. ollessaan sukupuolisesti epäpuhdas)." Tämän ovat kertoneet Abu Dawud, Ahmad, Muslim at-Tirmidhi. On suositeltavaa rukoilla se aikaisin, jos epäilee, ettei pysty heräämään yön jälkipuoliskolla. Toisaalta on suositeltavaa viivyttää sitä, jos uskoo pystyvänsä heräämään yön loppupuolella. Jos henkilö epäilee, ettei kykene suorittamaan rukousta yön jälkipuolella, hänen rulisi rukoilla se yön alkupuolella (ennen nukkumaan menoa).

Jabir kertoo Allahin lähettilään (SAAS) sanoneen: "Sen teistä, joka pelkää olevansa kykenemätön heräämään (yön) loppupuolella, tulisi rukoilla witr-rukous (yön) alkupuolella. Ja sen teistä, joka uskoo kykenevänsä heräämään yön jälkipuoliskolla, tulisi rukoilla witr-rukous tuona myöhempänä ajankohtana, sillä se on siunattu aika [enkelit kuuntelevat tarkkaavaisesti rukouksia yön jälkipuoliskolla]." Tämän ovat kertoneet Ahmad, Muslim, at-Tirmidhi ja Ibn Maja.

Jabir myös kertoo Allahin lähettilään (SAAS) kysyneen Abu Bakrilta: "Milloin rukoilet witr-rukouksen?" Abu Bakr vastasi: "Alkuyöstä iltarukouksen jälkeen." Sitten profeetta (SAAS) sanoi: "Entä sinä, oi Umar?" Hän vastasi: "Yön jälkipuoliskolla." Profeetta (SAAS) sanoi: "Sinä, Abu Bakr, olet valinnut varovaisen tavan. Sinä taas, Umar, olet valinnut vaikeuden ja lujan tahdon tavan." Tämän on kertonut Ahmad, Abu Dawud ja al-Hakim, joka sanoo sen olevan sahih Muslimin kriteerien mukaan. Kuitenkin profeetta, sallallahu aleihi wasallam, rukoili witr-rukouksen lähellä aamunkoittoa, sillä se on siunatuinta aikaa, kuten aiemmin mainittiin.

Aisha kertoo: "Kokonaisesta yöstä Allahin lähettiläs joskus käytti sen alkuosan witrin rukoilemiseen; joskus hän suoritti sen keskellä yötä, ja joskus yön loppupuolella, juuri ennen päivänkoittoa." Tämän on kertonut luotettavien ryhmä.

Kuitenkin witrin menettämisen varalta profeetta (SAAS) neuvoi joitakin seuralaisistaan olemaan nukkumatta, ennen kuin he olivat suorittaneet witr-rukouksen, ollakseen varmalla puolella.

Saad ibn Abi Waqqas rukoili salatul ishan profeetan (SAAS) moskeijassa ja sitten hän rukoili yhden witr-rakan lisäämättä siihen mitään. Ihmiset sanoivat hänelle: "Abu Ishaq, teetkö witrin vain yhdellä rakalla, lisäämättä siihen mitään (muuta rakaa)?" Hän sanoi: "Kyllä, sillä kuulin Allahin lähettilään sanovan: ‘Joka ei nuku ennen witrin tekemistä, on huolellinen." Tämän on tallentanut Ahmad ja sen kertojat ovat luotettavia.

Osa 2, sivu 13: Witrin rakatien luonne ja lukumäärä

On sallittua suorittaa witr rukoilemalla kaksi rakaa [ja päättämällä ne] ja sitten rukoilemalla yhden rakan, jonka lopussa on tashahud ja taslim. Samoin on sallittua rukoilla kaikki rakat kahdella tashahudilla ja yhdellä taslimilla. Henkilö voi rukoilla jonkin määrän rakateja, toinen toisensa jälkeen, tekemättä yhtään tashahudia, paitsi ennen viimeistä rakaa olevassa rakassa, jolloin henkilö tekee tashahudin ja nousee sitten tekemään viimeisen rakan, jossa hän tekee toisen tashahudin ja päättää rukouksen taslimilla. Henkilö voi myös tehdä vain yhden tashahudin ja sitten taslimin witrin viimeisessä rakassa. Kaikki nämä tavat ovat sallittuja ja ne voidaan johtaa profeettaan (SAAS).

Kolmestatoista rakasta witrissä at-Tirmidhi sanoo: "Profeetan (SAAS) on kerrottu suorittaneen witr-rukouksen kolmellatoista, yhdeksällä, seitsemällä, viidellä, kolmella tai yhdellä rakalla."

Toisaalta, Ishaq ibn Ibrahim huomauttaa: "Sen toteamuksen tarkoitus, että profeetta (SAAS) rukoili kolmetoista rakaa witriä, on että hän rukoili yöllä kolmetoista rakaa, joihin sisältyi witr, ja niin koko yörukousta pidettiin witrinä."

Ibn al-Qayyimin kanta, että "selvä, autenttinen sunna on rukoilla viidellä tai seitsemällä yhdistetyllä rakalla, kuten Umm Salama on kertonut hadithissaan. [Hän sanoo, että] profeetta (SAAS) rukoili witrin viidellä tai seitsemällä rakalla erottamatta niitä taslimilla tai puhumalla." Tämän ovat kertoneet Ahmad, an-Nasai ja Ibn Maja, ja sen ketju on hyvä.

Kuten aiemmin mainittiin, al-Bukhari ja Muslim lainaavat Aishaa, joka sanoi profeetan (SAAS) rukoilleen kolmetoista rakaa yöllä ja tehneen witrin viidellä niistä, eikä hän ’istunut’[noiden viiden aikana], paitsi viimeisessä rakassa. Toisessa hadithissa Aisha kertoo, että profeetta, sallallahu aleihi wasallam, rukoili yhdeksän rakaa yöllä eikä istunut niissä, ennen kuin kahdeksannessa rakassa, jossa hän muisteli Allahia, kiitti Häntä ja lausui pyyntörukouksen. Sitten hän nousi seisomaan tekemättä taslimia ja rukoili yhdeksännen rakan, jonka jälkeen hän istui, teki tashahudin ja sitten taslimin siten, että saatoimme kuulla hänet. Sitten hän rukoili kaksi rakaa taslimin jälkeen istuen, ja tästä muodostui yksitoista rakaa. Kun hänestä tuli vanhempi ja raskaampi, hän teki witrin seitsemällä rakalla, suorittaen (viimeiset) kaksi rakaa kuten ensimmäisen. Toisessa hänen kertomassaan versiossa sanotaan: "Kun hän tuli vanhemmaksi ja painavammaksi, hän teki witrin seitsemällä rakalla, eikä istunut niiden aikana, vaan vasta kuudennessa ja seitsemännessä rakassa, eikä tehnyt taslimia kuin vasta seitsemännessä rakassa." Vielä yhdessä versiossa todetaan: "Hän rukoili seitsemän rakaa, eikä istunut kuin viimeisessä niistä." Tämän on kertonut luotettavien ryhmä.

Kaikki edellä kerrotut hadithit ovat aitoja ja selviä eikä niissä ole ristiriitaisuuksia. Mitä tulee profeetan (SAAS) lausumaan: "Yörukous on kahden (rakan) yksikköinä", se ei liity tähän. Tämä on autenttinen hadith, ja toteamus, että hän rukoili witrissä seitsemän tai viisi rakaa, on yhtä lailla tosi. Molemmat lausumat vahvistavat toisiaan. Nuo seitsemän, viisi, yhdeksän ja yksi rakaa muodostavat witr-rukouksen, sillä witr on nimitys sille yhdelle rakalle, joka tehdään sen päätteeksi, mitä sen edellä on rukoiltu. Ja viiden, seitsemän ja yhdeksän rakan witr yhdistyy, kuten maghribissa, jota kuvataan kolmena yhdistettynä rakana. Jos viisi tai seitsemän rakaa jaetaan kahtia kahdella taslimilla, kuten yhdessätoista rakassa, sitä kutsutaan witriksi viimeisen parittoman rakan johdosta. Tätä tukee profeetan (SAAS) toteamus: 'Yörukous on kahden rakan yksikköinä. Jos henkilö pelkää päivän ehtivän koittaa, hänen tulisi rukoilla yksi raka, tehden siten niistä parittomat [witr].' Niinpä profeetan (SAAS) teot ja lausumat ovat sovussa keskenään, toisen vahvistaessa toista." Tosiasiassa profeetta (SAAS) vastasi kysymykseen yörukouksesta, kun hän sanoi: "Se on kahden pareina." Hän ei puhunut witristä, sillä mies oli kysynyt häneltä yörukouksesta, ei witristä.

Osa 2, sivu 15: Witrin resitaatio

On sallittua resitoida al-Fatihan jälkeen mikä tahansa suura, jonka haluaa resitoida. Ali sanoo: "Koraanissa ei ole yhtään osaa, joka olisi poistettu käytöstä, joten rukoilkaa witr minkä tahansa siitä otetun kanssa haluatte." Kuitenkin on suositeltavaa resitoida al-Ala ensimmäisessä witrin kolmesta rakasta al-Fatihan jälkeen. Toisessa rakassa on suositeltavaa lausua al-Kafirun. Kolmannessa rakassa on oikein resitoida viimeiset kolme Koraanin suuraa. Tämän ovat kertoneet Ahmad, Abu Dawud ja Tirmidhi, joka kertoo Aishan, varmalla valtuutuksella, sanoneen: "Profeetta, sallallahu aleihi wasallam, resitoi al-Alan ensimmäisessä rakassa, al-Kafirunin toisessa ja viimeiset kolme suura kolmannessa rakassa.

Osa 2, sivu 15a: Witrin al-Qunut

On osa sunnaa lausua pyyntörukouksia witr-rukouksen qunutissa ympäri vuoden. Ahmad, at-Tirmidhi, an-Nasai, Abu Dawud, Ibn Maja ynnä muita kertovat, että al-Hassan ibn Ali sanoi: "Allahin lähettiläs opetti minulle (seuraavat) sanat lausuttaviksi witr-rukouksessa: ’Oi Allah, johdata minua niiden joukossa, joita olet johdattanut. Suo minulle turvaa niiden joukossa, joille olet suonut turvaa. Ota minut huomaasi niiden joukkoon, jotka olet ottanut huomasi, siunaa minua siinä, mitä olet antanut minulle. Suojele minua siltä pahalta, minkä olet säätänyt, sillä Sinä säädät eikä Sinulle säädetä mitään. Eikä ole nöyryytystä sille, jonka Sinä otat suojelukseesi. Siunattu ja Ylistetty olet Sinä, meidän Herramme."

At-Tirmidhi luokittelee tämän hadithin termillä hasan ja sanoo: "…profeetalta ei tiedetä qunutista mitään autenttisempaa kuin tämä."

Sen asemasta an-Nawawi sanoo, että sen ketju on sahih. Ibn Hazmilla on joitakin varauksia sen varmuuden suhteen, mutta hän sanoo: "Tämä hadith, vaikkakaan sitä ei voida käyttää todisteena, on ainoa mitä meillä on profeetalta (SAAS), ja heikko hadith on minulle rakkaampi kuin pelkkä mielipide." Ahmad sanoo, että tämän mielipiteen jakavat myös Abu Musa, Ibn Masuud, Ibn Abbas, al-Baraa, Anas, al-Hassan al-Basri, Umar ibn Abdul'aziz, al-Thauri, Ibn al-Mubarak ja hanafilaisten koulukunta. Tämä, sanoo an-Nawawi, antaa kertomukselle painoarvoa.

Ash-Shafi ja muut ovat sitä mieltä, että witr-rukouksen qunut tulisi tehdä Ramadan-kuukauden jälkipuoliskolla. Tämä perustuu Abu Dawuudin tallentamaan kertomukseen siitä, kuinka Umar ibn al-Khattab kutsui ihmisiä rukoukseen Ubayy ibn Kaabin johdolla, ja he rukoilivat yhdessä kaksikymmentä yötä, eikä hän tehnyt qunutia kuin Ramadan-kuun jälkimmäisella puoliskolla. On sitä paitsi kerrottu Muhammad ibn Nasrin kysyneen Said ibn Jubairilta witr-rukouksen qunutista. Said vastasi: "Umar lähetti armeijan, joka kärsi vakavia takaiskuja, mikä huolestutti Umaria, joten silloin, Ramadanin loppupuolella, hän teki qunutin rukoillakseen heidän puolestaan."

Osa 2, sivu 16: Kuinka qunut tehdään

On sallittua tehdä qunut ennen kumartumista rukuun, tai se voidaan lausua, kun suoristaudutaan rukun jälkeen. Humaid sanoo: "Kysyin Anasilta: ‘Onko qunut ennen rukua vai sen jälkeen?’ Hän sanoi: ‘Teimme sen ennen tai jälkeen." Tämän ovat kertoneet Ibn Maja ja Muhammad ibn Nasr. Teoksessa Fath al-Bari, Ibn Hajar arvioi sen ketjun virheettömäksi.

Jos henkilö tekee qunutin ennen rukua, hänen tulisi tehdä takbir ja nostaa kätensä resitoinnin jälkeen, ja samoin tehdä toinen takbir qunutin jälkeen, ja sitten kumartua. Näin ovat kertoneet jotkut seuralaisista. Eräät oppineet katsovat, että on suositeltavampaa nostaa kätensä pyyntörukouksessa qunutin aikana, kun taas toiset eivät yhdy tähän.

Mitä tulee kasvojen pyyhkimiseen käsillä qunutin jälkeen, al-Baihaqi kirjoittaa: "On suositeltavaa olla tekemättä sitä ja tyytyä siihen, mitä varhaiset sukupolvet tekivät. He nostivat kätensä, mutta eivät pyyhkineet kasvojaan rukouksessa."

Osa 2, sivu 17: Pyyntörukoukset witrin jälkeen

On suositeltavaa, että henkilö sanoo taslimin jälkeen: "Kunnia olkoon Mestarille, Pyhälle" kolme kertaa ääneen ja kolmannella kerralla sanoa: "Enkelien ja sielujen Herralle." Abu Dawud ja an-Nasai kertovat Ubayy ibn Kaabin sanoneen: "Profeetta, sallallahu aleihi wasallam, resitoi al-Alan ja al-Kafirunin witr-rukouksessa. Kun hän teki taslimin, hän sanoi: ’Kunnia olkoon Mestarille, Pyhälle’ kolmasti, pidentäen kolmatta toistoa ja lausuen sen äänekkäästi." Tämä on sanamuoto, kuten an-Nasai sen kertoi. Ad-Daraqutnilla on lisäys: "Ja hän sanoi ’Enkelien ja henkien Herra." Sitten hän teki pyyntörukoukset ja sen mukaan, mitä Ahmad, an-Nasai, Abu Dawud, Ibn Maja ja at-Tirmidhi kertovat Alilta kuullun, hän sanoi witrinsä lopuksi: "Oi Allah, etsin turvaa Sinun mielihyvästäsi Sinun vihaasi vastaan. Ja etsin turvaa Sinun antamastasi hyvinvoinnista Sinun rangaistustasi vastaan. Ja etsin turvaa Sinusta Sinulta. En voi luetella loppuun Sinun ylistyksiäsi: Sinä olet kuten olet ylistänyt Itseäsi."

Osa 2, sivu 17a: Kielto tehdä kahta witr-rukousta yhtenä yönä

Joka on suorittanut witr-rukouksen ja sitten tahtoo tehdä jotakin lisää, voi tehdä niin, mutta hänen ei pidä toistaa witriä.

Abu Dawud, an-Nasai ja at-Tirmidhi ovat kertoneet Alin kuulleen Allahin lähettilään (SAAS) sanoneen: "Yhdessä yössä ei ole kahta witr-rukousta." At-Tirmidhin luokittelu sille on hasan.

Aisha kertoo, että profeetta (SAAS) teki taslimin sillä tavoin, että voimme kuulla hänet ja sitten hän rukoili kaksi rakaa istuallaan. Tämän on kertonut Muslim.

Umm Salama kertoo myös hänen rukoilleen kaksi rakaa istuallaan, witr-rukouksen jälkeen. Tämän ovat kertoneet Ahmad, Abu Dawud, at-Tirmidhi ja muita.

Osa 2, sivu 18: Menetetyn witrin korvaaminen

Al-Baihaqin ja al-Hakimin mukaan oppineiden enemmistö on sitä mieltä, että on oikein suorittaa qada menetetyn witr-rukouksen johdosta. Al-Hakim sanoo seuraavan Abu Hurairan kertomuksen olevan sahih al-Bukharin ja Muslimien kriteerien mukaan.

Abu Huraira kertoo profeetan (SAAS) sanoneen: "Jos aamu lähestyy, ettekä ole vielä rukoilleet witriä, teidän rulisi rukoilla witr-rukous."Abu Dawud kertoo Abu Said al-Khudrilta kuultuna, että profeetta (SAAS) sanoi: "Jos joku teistä nukkuu witrin (ajan ylitse) tai unohtaa sen, hänen tulisi rukoilla se, kun hän muistaa sen." Al-Iraqi sanoo, että tämän hadithin ketju on sahih.

Ahmad ja at-Tabarani kertovat, ja sen ketju on hasan, että profeetta, sallallahu aleihi wasallam, rukoili witr-rukouksen aamulla (jos se jostakin syystä oli jäänyt häneltä yöllä tekemättä).

Yleisesti ottaen, siitä on erimielisyyttä, mihin aikaan se voidaan korvata. Hanafilainen koulukunta katsoo, että se tulee tehdä niinä ajankohtina, jolloin ei ole kiellettyä rukoilla. Shafilaiset sanovat, että se voidaan korvata mihin aikaan hyvänsä yöllä tai päivällä, kun taas Malikin ja Ahmadin mukaan menetetty witr-rukous tulee korvata aamunsarastuksen jälkeen.

Osa 2, sivu 18a: Al-Qunut viidessä rukouksessa

On sallittua resitoida qunut ääneen missä tahansa viidessä päivittäisessä rukouksessa sellaisina aikoina, jolloin muslimeja kohtaavat vaikeudet. Ibn Abbas kertoi Allahin lähettilään, sallallahu aleihi wasallam, tehneen qunutin jatkuvasti kuukauden ajan niin dhuhrin, asrin, maghribin, ishan kuin fajrin rukouksissakin. Kunkin rukouksen lopuksi, sanottuaan ‘Allah kuulee sitä, joka ylistää Häntä’ viimeisessä rakassa, hän esitti pyyntörukoukset Reliä, Zhakwania ja Banu Sulaimin Usiyyahia vastaan, ja ihmiset hänen takanaan sanoivat ’Amin’. Tämän ovat kertoneet Ahmad ja Abu Dawud, joka lisäsi näiden kolmen surmanneen lähettiläät, jotka profeetta, sallallahu aleihi wasallam, oli lähettänyt heidän luokseen. Ikrima sanoo: "Se oli alkuna qunutille".

Abu Huraira kertoo, että aina kun profeetta, sallallahu aleihi wasallam, halusi rukouksessa esittää pyynnön jotakuta vastaan tai jonkun puolesta, hän teki qunutin rukuun menon jälkeen. Joskus hän sanoi: "Allah kuulee sitä, joka ylistää Häntä. Herramme, Sinun olkoon ylistys. Oi Allah! Pelasta al-Walid ibn al-Walid ja Salama ibn Hisham ja Iyash ibn Abi Rabia ja sorretut [ja heikot] uskovat. Oi Allah, aseta Muzharin heimo vaikeuksiin ja ahdinkoon ja anna heille sellaiset nälkävuodet kuin Yusufin aikana oli." Hän sanoi tämän ääneen joissakin rukouksissa. Myös aamurukouksessa hän sanoi: "Oi Allah, kiroa se ja se", kiroten kaksi arabien heimoa, kunnes Allah lähetti ilmestyksen: " Sinua, Muhammed, ei koske vähääkään, armahtaako Hän heitä vai rankaisee, sillä he ovat väärintekijöitä." (al-Imran 127) Tämän ovat kertoneet Ahmad ja al-Bukhari .

Osa 2, sivu 19: Al-Qunut salatul fajrissa

Ei ole oikein tehdä qunutia aamurukouksessa, paitsi levottomina aikoina, jolloin se voidaan tehdä missä tahansa päivittäisessä rukouksessa. Abu Malik al-Ashjai sanoi: "Minun isäni rukoili profeetan, sallallahu aleihi wasallam, takana kuusitoistavuotiaana, ja hän rukoili Abu Bakrin, Umarin ja Uthmanin takana. Kysyin häneltä: ‘Tekivätkö he qunutin?’ Hän sanoi: ‘Ei, poikani, se on jokin uudistus." Tämän ovat kertoneet Ahmad, an-Nasai, Ibn Maja ja at-Tirmidhi, joka sanoo sen olevan sahih. Anas sanoi, että profeetta, sallallahu aleihi wasallam, ei tehnyt qunutia fajrissa, ellei hän esittänyt pyyntöä jonkin kansan puolesta tai jotakin kansaa vastaan. Tämän ovat kertonut Ibn Hibban, al-Khatib ja Ibn Khuzaima, joka sanoi sen olevan sahih.

On myös kerrottu, että az-Zubair, Abu Bakr, Umar ja Uthman eivät tehneet qunutia aamurukouksessa. Tämän mielipiteen jakavat hanafilaiset, hanbalilaiset, Ibn al-Mubarak, al-Thauri ja Ishaq. Shafin seuraajat ovat sitä mieltä, että qunut on tehtävä rukun jälkeen toisessa rakassa pakollisessa aamurukouksessa. Tämä mielipide perustuu seuraaville kahdelle kertomukselle. Ibn Sirin kertoo, että Anas ibn Malikilta kysyttiin: "Tekikö profeetta qunutin aamurukouksessa?" Hän vastasi: "Kyllä." He kysyivät häneltä: "Ennen rukua vai sen jälkeen?" Hän vastasi: "Sen jälkeen." Tämän on kertonut luotettavien ryhmä, paitsi at-Tirmidhi.

On eras kertomus Anasilta, jossa sanotaan: "Allahin lähettiläs, sallallahu aleihi wasallam, ei lakannut tekemästä qunutia aamurukouksessa, ennen kuin hän jätti tämän maailman." Tämän ovat kertoneet Ahmad, al-Bazzar, adDaraqutni, al-Baihaqi ja al-Hakim, joka sanoo sen olevan sahih.

Nämä todisteet jättävät kuitenkin jonkin verran epäilyn varaa, sillä qunut, josta he kysyivät Anasilta, kuten al-Bukharin ja Muslimin kertomuksista selviää, oli koettelemusten ajan qunut. Mitä tulee jälkimmäiseen hadithiin (joka mainitaan heidän kantansa tueksi), sen kertojaketjuun sisältyy Abu Jafar ar-Raqi, joka ei ole luotettava lähde, ja siten tälle hadithille ei voi perustaa kantaansa. Kuinka voisi olla niin, että Allahin lähettiläs (SAAS) ei koskaan lakannut tekemästä tätä qunutia, kunnes kuoli, mutta että oikeaan johdetut kalifit eivät sitä tehneet? On jopa vahvistettu, että Anas ei itse tehnyt qunutia aamurukouksessa! Jos meidän pitäisi hyväksyä jälkimmäinen hadith autenttisena, se tarkoittaisi, että profeetta (SAAS) aina lausui pyyntörukouksia ja dhikriä rukun jälkeen, kuolemaansa asti. Tämä olisi myös sama kuin qunut ja siinä mielessä uskottavampaa. Kuitenkin tämä on yksi niistä asioista, joista saa olla mielipide-eroja, ja henkilö voi joko noudattaa sitä tai jättää sen. Ja paras johdatus on Muhammedin, sallallahu aleihi wasallam, johdatus.




Takaisin

Koko aineiston copyright © 2002 Pirjo Zaghdoudi