Fiqh-as-Sunnah


Fiqh-us-Sunnah, Osa 1: Puhdistautuminen

 

 

Shariassa vesi on jaettu neljään luokkaan:

-1- mutlaq-vesi,

-2- käytetty vesi (jolla on jo puhdistauduttu),

-3- vesi, johon on sekoittunut puhtaita aineksia ja

-4- vesi, johon on sekoittunut epäpuhtaita aineksia. Käsittelemme kutakin näistä luokista erikseen.

Osa 1, sivu 1a: Mutlaq-vesi

Tälllaista vetta pidetään luontaisesti puhtaana ja sellaisena se on kelvollista käytettäväksi puhdistautumistarkoitukseen. Se kuuluu johonkin seuraavista vesilajeista:

Osa 1, sivu 1b: Sadevesi, lumi ja rakeet

Nämä vesilajit ovat puhtaita, sillä Allah sanoo: "…ja lähetti vettä taivaasta puhdistaakseen teidät" (al-Anfal 11), ja " …ja pilvistä Me lähetämme puhdasta vettä" (al-Furqan 48). Tätä tukee myös seuraava hadith: Abu Huraira kertoi, että Allahin lähettiläällä (SAAS) oli tapana rukoillessaan olla hiljaa (alku)takbirin ja Koraanin ääneen lausumisen välillä. Abu Huraira kysyi häneltä: "Oi Allahin lähettiläs, uhrattakoon isäni ja äitini puolestasi, miksi olet hiljaa takbirin ja lausumisen välillä? Mitä sanot (hiljaa itseksesi) silloin?" Hän sanoi: "Sanon: Oi Allah, tee etäisyys minun ja syntieni välillä yhtä suureksi kuin on etäisyys idän ja lännen välillä. Oi Allah, puhdista minut synneistäni samalla tavalla kuin valkea vaate (puhdistetaan) liasta. Oi Allah, pese syntini pois minusta lumella, vedellä ja rakeilla." Tämän hadithin kertoo "viiden luotettavimman kertojan ryhmä"(jäljempänä "viiden ryhmä") at-Tirmidhia lukuun ottamatta.

Osa 1, sivu 2: Merivesi

Meriveden puhtaus perustuu seuraavaan hadithiin: Abu Huraira kertoi erään miehen kysyneen Allahin lähettiläältä (SAAS): "Oi Allahin lähettiläs, me purjehdimme merillä mukanamme vain vähän vettä. Jos käytämme sitä rukouspesuun, joudumme kärsimään janoa. Voimmeko käyttää peseytymiseen merivettä?" Siihen Allahin lähettiläs (SAAS) sanoi: "Sen (meren) vesi on puhdasta ja sen kuolleet (eläimet) ovat laillisia (so. niitä voidaan syödä ilman määrättyä teurastusta)." Tämän hadithin kertoo "viiden ryhmä". At-Tirmidhi mainitsee sen olevan hassan sahih ja al-Bukhari sanoo sen olevan sahih.

Osa, sivu 2a: Zamzam-lähteen vesi

Ali kertoi, että Allahin lähettiläs (SAAS) pyysi noutamaan sangollisen Zamzam-lähteen vettä. Hän joi sangosta ja suoritti sitten rukouspesun (sen vedellä). Tämän hadithin kertoo Ahmad.

Osa 1, sivu 2b: Muuntunut vesi

Tämä tarkoittaa vettä, jonka koostumus on muuntunut, koska se on seissyt jossakin paikassa pitkän ajan tai siihen on sekoittunut jotakin ainetta, jota ei voida täysin poistaa siitä (esim. vesi, johon on sekoittunut levää, puunlehtiä jne). Oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että tämäntyyppinen vesi kuuluu otsikon ‘Mutlaq-vesi’ alle. Päättely on yksinkertainen: kaikki, mikä kuuluu yleistermin ’vesi’ alle, ilman lisämääritteitä, on puhdasta, sillä Koraani sanoo: " …, eikä vettä ole saatavissa, niin hangatkaa kasvonne ja kätenne hienolla, puhtaalla hiekalla " (al-Maaida 6).

Osa 1, sivu 2c: Käytetty vesi

Tähän lajiin kuuluu vesi, joka valuu henkilöstä hänen tehtyään wudun tai ghuslin. Sen katsotaan olevan puhdasta, koska se oli puhdasta ennen kuin sitä käytettiin peseytymiseen eikä ole mitään perusteita ajatella sen menettäneen puhtautensa. Tätä tukee Rabi bint Muwazhin hadith, joka kuvailee Allahin lähettilään (SAAS) rukouspesua. Nainen toteaa: "Hän pyyhki päänsä sillä vedellä, joka oli jäänyt hänen käsiinsä hänen tehtyään wudun." Tämän hadithin kertovat Ahmad ja Abu Dawud. Abu Dawudin versiossa "Allahin lähettiläs (SAAS) pyyhki päänsä kädessään olevalla ylijääneellä vedellä." Abu Huraira myös kertoi Allahin lähettilään tavanneen hänet yksikseen Medinan kaduilla, kun hän oli aviollisen kanssakäymisen jälkeisessä epäpuhtauden tilassa. Siksi hän poistui tekemään wudun ja palasi sitten takaisin. Allahin lähettiläs (SAAS) kysyi häneltä: "Missä olet ollut, Abu Hurairah?"Hän vastasi: "Olin epäpuhdas aviollisen kanssakäymisen jälkeen enkä tahtonut jäädä seuraasi sellaisena." Profeetta vastasi: "Ylistys olkoon Allahille. Uskovasta ei tule epäpuhdasta." Tämä hadith on "viiden ryhmän" kertoma.

Tämä perustuu sille, että koska uskovasta ei koskaan tule epäpuhdasta, hänen puhdistautumiseen käyttämästään vedestäkään ei tule epäpuhdasta. Siis kun puhdas koskettaa toista puhdasta, tuloksena ei voi olla toisen niistä epäpuhtaus. Ibn al-Munzhir kertoi Alin, Ibn Umarin, Abu Umaman, Atan, al-Hassanin, Makhulin ja an-Nakhain sanoneen, että jos henkilö unohti pyyhkiä päänsä wudua tehdessään, riitti kun hän pyyhki sen partaansa jääneellä vedellä. Ibn al-Munzhir totesi tämän todistavan, että he pitivät "käytettyä vettä" puhtaana. Tämä mielipide perustuu Malikin ja ash-Shafin kertomuksiin. Ibn Hazmin mukaan sen vahvistavat Sufyan al-Thauri, Abu Thauri ja kaikki Zhahirin koulukunnan oppineet.

Osa 1, sivu 3: Vesi, johon on sekoittunut puhtaita aineksia

Tähän kategoriaan kuuluu vesi, johon on sekoittunut esimerkiksi sellaisia aineksia kuin saippuaa, saframia, kukkia jne, eli sharian mukaan puhtaita aineita. Tämä vesi on puhdasta, jos siihen ei ole sekoittunut niin paljon muuta ainetta, että sitä ei enää voi pitää vetenä. Jos näin on asia, vesi on edelleen puhdasta, mutta ei enää kelpaa wudun tekemiseen. Umm Atiya kertoi Allahin lähettilään (SAAS) astuneen hänen taloonsa tyttärensä Zainabin kuoleman jälkeen ja sanoneen: "Pese hänet kolmasti, viidesti tai vielä useampaan kertaan – jos katsot tarvittavan – vedellä ja kuivilla puunlehdillä. Viimeiseen pesuun käytä vähän kamferia tai jotakin sitä sisältävää ainetta. Kun olet suorittanut pesun, ilmoita minulle." Hän teki niin, jonka jälkeen profeetta (SAAS) antoi naisille ulkovaatteensa ja käski heidän kääriä Zainab siihen. Tämän on kertonut "viiden ryhmä".

Kuollut tulisi pestä jollakin, jota eläväkin henkilö voi käyttää puhdistautumiseen. Ahmad, an-Nasai ja Ibn Khuzaima kertovat kuulleensa Umm Hanilta, että Allahin lähettiläs (SAAS) ja Maimuna peseytyivät samasta (vesi)astiasta, johon oli jäänyt taikinan murusia. Näissä molemmissa haditheissa veteen oli sekoittunut tai sekoitettu jotakin muuta ainetta, mutta koska muun aineen määrä oli liian vähäinen muuttaakseen veden luonnetta, se pysyi kelvollisena tarkoitukseensa.

Osa 1, sivu 3a: Vesi, johon on sekoittunut epäpuhtaita aineksia

Tämä luokka voidaan jakaa kahteen alaluokkaan:

-1- Epäpuhdas aines muuttaa veden makua, väriä tai tuoksua. Tällöin sitä ei voida käyttää puhdistautumiseen. Ibn al-Munzhirin ja Ibn al-Mulaqqinin mukaan tästä vallitsee yhteisymmärrys.

-2- Nestettä voidaan vielä pitää vetenä, eli epäpuhtaat ainesosat eivät ole muuttaneet sen makua, väriä tai tuoksua. Tällainen vesi on puhdasta ja sitä voidaan käyttää puhdistautumiseen. Tämä perustuu seuraavaan hadithiin: Abu Huraira kertoi erään beduiinin virtsanneen moskeijassa. Ihmiset nousivat ottaakseen hänet kiinni (ja pysäyttääkseen hänet). Profeetta (SAAS) sanoi: "Antakaa hänen olla ja kaatakaa sangollinen vettä hänen virtsansa päälle. Teitä on kehotettu olemaan sävyisiä ihmisiä kohtaan, ei kohtelemaan heitä kovuudella." Tämän hadithin on kertonut "viiden ryhmä"Muslimia lukuun ottamatta.

Abu Said al-Khudri kysyi profeetalta: "Voimmeko tehdä wudun Budaan kaivon vedellä (so. eras kaivo Medinassa)?" Profeetta (SAAS) sanoi hänelle: "Vesi on puhdasta eikä mikään tee siitä epäpuhdasta."

Tämän hadithin kirjasivat Ahmad, ash-Shaf'i, Abu Dawud, anNasai ja at-Tirmidhi, jonka mukaan se on hassan. Ahmad sanoi: "Tämä hadith on sahih ja Yahya ibn Main ja Muhammad ibn Hazm luokittelivat sen sellaiseksi." Samaa mieltä olivat myös Ibn Abbas, Abu Huraira, al-Hassan al-Basri, Ibn al-Musayyab, Ikrima, Ibn Abu Laila, al-Thauri, Dawud azh-Zhahiri, an-Nakhai, Malik ja muut. Al-Ghazalin sanoin: "Toivoisinpa, että ash-Shafin mielipide olisi sama kuin Malikin."

On olemassa myös Abdullah ibn Umarin hadith, jonka mukaan Allahin lähettilään (SAAS) on kerrottu sanoneen: "jos vettä on vähintään kaksi ämpärillistä, siinä ei ole mitään epäpuhtauksia." Tämän hadithin ovat kertoo "viiden ryhmä". Tämä hadith on kuitenkin muzhtarab sekä kertojaketjultaan että tekstiltään. Ibn Abdul-Barr sanoi teoksessa at-Tamhid: "Mitä tulee ash-Shafin mielipiteeseen, joka perustuu tähän hadithiin, se on heikosti perusteltu eivätkä historialliset seikat sitä vahvista.

Osa 1, sivu 4: Tähteeksi jäänyt vesi

"Tähteeksi jäänyt vesi" on se, mitä on jäänyt astiaan jonkun juotua siitä. Tällaista vettä on viittä eri tyyppiä.

Osa 1, sivu 4a: Astiaan jäänyt vesi ihmisten juotua siitä

Sharian mukaan tällainen vesi on puhdasta riippumatta siitä, oliko astiasta juonut henkilö muslimi, epäuskova, seksin jälkeisen epäpuhtauden tilassa oleva henkilö tai nainen, jolla on kuukautiset.

Vaikka Allah sanookin Koraanissa: "…katsokaa, miten monijumalaiset ovat kokonaan saastaisia" (at-Tauba), se ei viittaa heidän fyysiseen tilaansa, vaan heidän vääriin uskomuksiinsa ja uskontoonsa. He saattavat olla kosketuksissa saastaan tai epäpuhtauksiin, mutta se ei tarkoita, että heidän tavaransa tai ruumiinsa olisivat epäpuhtaita. Itse asiassa heillä oli tapana oleskella muslimien joukossa. Heidän sanansaattajansa ja lähetystönsä kävivät Allahin lähettilään (SAAS) luona ja astuivat sisään hänen moskeijaansa. Profeetta (SAAS) ei määrännyt heidän koskettamiaan esineitä puhdistettaviksi. Mitä naisiin kuukautisten aikana tulee, Aisha sanoi: "Join (vesiastiasta) kuukautisten aikana. Sitten ojensin astian Allahin lähettiläälle (SAAS) ja hän joi samasta kohtaa, johon huuleni olivat koskettaneet." (Muslim)

Osa 1, sivu 5: Astiaan jäänyt vesi jonkin sallitun eläimen juotua siitä

Tällainen vesi on puhdasta. Koska eläin kelpaa syötäväksi, on sen sylkikin puhdasta. Abu Bakr ibn al-Munzhir sanoi: "Oppineet ovat yksimielisiä siitä, että sellainen vesi on sallittua juotavaksi tai rukouspesun tekemiseen.

Osa 1, sivu 5a: Astiaan jäänyt vesi aasin, muulin, petoeläinten tai –lintujen juotua siitä

Tällainenkin vesi on puhdasta, mikä perustuu Jabirin hadithiin, jonka mukaan Allahin lähettiläältä (SAAS) kysyttiin , voitiinko rukouspesuun käyttää aasin jättämää juomavettä. Profeetta (SAAS) vastasi: "Kyllä, ja minkä tahansa petoeläimen jättämää juomavettä." Tämän hadithin kirjasivat ash-Shafi, ad-Daraqutni ja al-Baihaqi, joka sanoi: "Kun sen eri kertojaketjut yhdistetään, siitä tulee vahva." Ibn Umarin sanotaan myös kertoneen, kuinka Allahin lähettiläs (SAAS) meni kerran ulos yöllä ollessaan matkalla. Hän ohitti miehen, joka oli istumassa vesialtaan äärellä. Umar sanoi: "Joiko petoeläin altaastasi tänä yönä?" Allahin lähettiläs (SAAS) sanoi miehelle: "Oi altaan haltija, älä vastaa hänelle. Se ei ole tarpeen, sillä pedolle kuuluu se, mitä se kantoi vatsassaan ja meille kuuluu se, mitä se jätti, eli vesi juotavaksi ja puhdistautumiseen."Tämän kirjasi ad-Daraqutni. Yahya ibn Said kertoi, että kerran Umar oli ryhmässä, johon kuului myös Amr ibn al-Aas, ja heidän tultuaan vesialtaalle Amr sanoi: "Oi altaan haltija, ovatko pedot löytäneet altaasi?" Umar sanoi: "Älä vastaa, sillä juovathan ihmiset petojen jälkeen ja pedot ihmisten jälkeen." Tämän kertoi Malik in al-Muwatta.

Osa 1, sivu 6: Astiaan jäänyt vesi kissan juotua siitä

Tämä vesi on myös puhdasta. Tämän todistaa Kabsha bint Kaabin hadith, joka, Abu Qatadan hoivissa ollessaan, tuli huoneeseen kaataakseen hänelle vähän vettä. Kissa tuli, joi vähän siitä vedestä ja Qatada vieläpä kallisti astiaa, jotta kissa voisi juoda lisää. Kabsha sanoi: "Hän huomasi, että katselin häntä." Hän kysyi: "Oletko hämmästynyt, oi tyttärenpoika?" Minä vastasin: "Kyllä". Hän sanoi: "Allahin lähettiläs (SAAS) sanoi, että "se (kissa) ei ole epäpuhdas. Nehän oleskelevat teidän joukossanne."

Osa 1, sivu 6a: Astiaan jäänyt vesi sian tai koiran juotua siitä

Tällainen vesi on epäpuhdasta ja sitä on vältettävä. Al-Bukhari ja Muslim ovat kirjanneet Abu Hurairan kertoneen, että Allahin lähettiläs (SAAS) sanoi: "Jos koira juo jostakin astiastanne, peskää se seitsemän kertaa."Ahmad ja Muslim lisäävät tähän: "Puhdistakaa astianne, jota koira on nuollut, pesemällä se seitsemän kertaa, ensimmäinen kerta hiekalla." Mitä tulee sian jättämään veteen, se on selkeästi saastaista ja epäpuhdasta.

Osa 1, sivu 6b: Epäpuhtauksien lajit

Najasa mainitsee epäpuhtaat ainekset, joita muslimin tulee karttaa ja pestä pois vaatteistaan, iholtaan jne. Allah sanoo Koraanissa: "puhdista vaatteesi"(al-Mudathar 4) ja "Jumala rakastaa totisesti Hänen puoleensa kääntyneitä ja rakastaa niitä, jotka pitävät itseään puhtaina" (al-Baqara 222). Allahin lähettiläs (SAAS) sanoi myös: "Puhtaus on puoli uskoa."

Osa 1, sivu 6c: Kuolleet eläimet

Tämä tarkoittaa eläimiä, joka ovat kuolleet "luonnollisen kuoleman"eli niitä ei ole teurastettu islamilaisella tavalla. Se koskee myös mitä tahansa, joka on leikattu irti elävästä eläimestä. Abu Waqid al-Laithi kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Se, mikä on leikattu elävästä eläimestä, on kuollutta", eli se on kuin eläin, jota ei ole asianmukaisesti teurastettu. Tämän kirjasivat Abu Dawud ja at-Tirmidhi, joka luokittelee sen sanalla hassan ja mainitsee oppineiden seuraavan tätä hadithia.

Osa 1, sivu 7: Kuolleet merenelävät ja kuolleet heinäsirkat

Ibn Umar kertoi Allahin lähettilään (SAAS) sanoneen: "Kahdenlaiset kuolleet eläimet ja kahdenlainen veri on tehty lailliseksi meille. Näitä kuolleita eläimiä ovat merenelävät ja heinäsirkat. Näitä verilajeja ovat maksan ja pernan (veri)." Tämän kertovat Ahmad, ash-Shafi, al-Baihaqi ja ad-Daraqutni. Tämä hadith on heikko, mutta imaami Ahmad sanoo sen olevan aito mauquf-muodossaan. Abu Zara and Abu Hatim ovat todenneet saman. Tästä seuraa, että kyseessä on marfu hadith, sillä kun joku seuralaisista sanoo "Tämä oli meille sallittua" tai "Tämä oli meiltä kiellettyä"on se sama kuin joku heistä sanoisi "Meidät määrättiin tekemään niin" tai "Meitä kiellettiin tekemästä niin" jne. (Tämänkaltaiset lausumat ovat määräystensä suhteen ’marfu’.) Olemme lisäksi jo maininneet profeetan (SAAS) lausuman merestä: "Sen vesi on puhdasta ja sen ’kuolleet eläimet’ sallittuja (syötäviksi)"

Osa 1, sivu 7a: Kuolleet eläimet, joista ei vuoda verta

Näitä ovat mehiläiset ja sentapaiset eläimet. Ne katsotaan puhtaiksi. Jos ne putoavat johonkin aineeseen ja kuolevat, kyseisestä aineesta ei tule epäpuhdasta. Ibn al-Munzhir sanoi: "Tiedossani ei ole mitään kiistaa sellaisen veden puhtaudesta, paitsi mitä tulee ash-Shafin kantaan. On hyvin tiedossa, että hän pitää niitä epäpuhtaina. Kuitenkaan häntä ei häiritse, jos aineeseen putoava esine ei muuta sitä (millään tavalla).

Osa 1, sivu 7b: Kuolleiden eläinten luut, sarvet, kynnet, turkki, höyhenet, nahka jne.

Kaikkia näitä pidetään puhtaina. Kuolleiden eläinten luista az-Zuhri sanoi: "Tiedän aiempien sukupolvien oppineita, jotka käyttivät niistä tehtyjä kampoja ja öljykannuja, eivätkä nähneet siinä mitään väärää."Tämän kertoi al-Bukhari. Ibn Abbas sanoi: "Maimunan asiakkaalle lahjoitettiin lammas, ja se kuoli. Allahin lähettiläs (SAAS) kulki ohi ja sanoi: "Miksi et poista siltä nahkaa, käsittele sitä ja käytä sitä hyödyksesi?" Nainen sanoi: "Se on kuollut"(ie. sitä ei ole asianmukaisesti teurastettu). Hän sanoi naiselle: "Vain sen syöminen on kielletty." Luotettava ryhmä viittaa tähän hadithiin. Ibn Maja liittää tapauksen Maimunaan ja hänen asiakkaaseensa. Al-Bukhari ja an-Nasai eivät mainitse nahan käsittelemistä. Ibn Abbas kertoo lähettilään (SAAS) lausuneen: "Sano (oi Muhammad): "Kaikesta, mitä minulle Jumala on ilmoittanut, en löydä mitään muuta, mikä olisi kiellettyä ihmiseltä, joka aikoo itseään ravita, kuin sen, mikä on itsestään kuollutta, tai valutettua verta tai sian lihaa..." (al-Anam 145). Sitten hän sanoi: "Kiellettyä on vain liha. Mitä tulee vuotaan, nahkaan, hampaisiin, luihin, turkkiin ja villaan, ne ovat sallittuja." Tämän vahvistivat Ibn Munzhir ja Ibn Hatim. Samaten näiden eläinten (juuston)juoksetin ja maito ovat puhtaita. Tätä tukee se tosiasia, että seuralaisten valloitettua Irakin he söivät maagien juustoa, johon oli käytetty juoksetinta, vaikka heidän teuraseläimiään pidettiin ’kuolleina eläiminä’. Salman al-Farsi vahvisti, että kun häneltä kysyttiin juustosta, kirkastetusta voista ja vuotanahoista, hän sanoi: "Sallittua on se, minkä Allah teki sallituksi Kirjassaan. Kiellettyä on se, minkä Allah teki kielletyksi Kirjassaan. Sen suhteen, minkä Hän jätti mainitsematta, Hän on armahtanut meitä." Tiedetään hyvin, että häneltä kysyttiin maagien juustosta, sillä Salman oli Umarin varakomentaja Irakin Madainissa.





Takaisin

Koko aineiston copyright © 2002 Pirjo Zaghdoudi