Fiqh-as-Sunnah



Fiqh-as-Sunnah, osa 3: Paaston aikana sallitut teot

Seuraavat teot ovat sallittuja paastoavalle henkilölle:

Osa 3, sivu 133d: Veden kaatamnen ylleen ja veteen upottautuminen

Abu Bakr ibn Abdurrahman kertoi kuulleensa useilta seuralaisilta, että he näkivät Allahin lähettilään (SAAS) kaatavan vettä päähänsä paastotessaan, janon tai äärimmäisen kuumuuden takia. Tämän ovat kertoneet Ahmad, Malik ja Abu Dawud ja sen ketju on sahih.

Al-Bukharin ja Muslimin kahdessa Sahihissa kerrotaan Aishan sanoneen, että profeetta (SAAS) nousi paastopäivän aamuna ja suoritti sitten ghuslin (täydellisen kylvyn). Jos kylpiessä vahingossa tulee nielleeksi vähän vettä, paasto on silti pätevä.

Osa 3, sivu 134: Paastoaminen. Kajalin, silmätippojen tai jonkin muun aineen laittaminen silmiin

Nämä teot ovat sallittuja, vaikka siitä joutuisi vähän makua kurkkuun, koska silmistä ei johda reittiä vatsaan. Anas kertoi, että hän laittoi kajalia paastotessaan. Tämä on shafilaisten mielipide. Ibn al-Munzhir mainitsee, että saman kannan jakavat Ata, al-Hassan, an-Nakhai, al-Auai, Abu Hanifah, Abu Thaur ja Dawud. Se on kuultu seuraavilta seuralaisilta: Ibn Umar, Anas ja Ibn Abu Aufa. At-Tirmidhin mukaan profeetalta (SAAS) ei ole kuultu mitään autenttista tästä kysymyksestä.

Osa 3, sivu 134a: Paastoaminen. Suuteleminen sille, joka kykenee hillitsemään itsensä

On vahvistettu Aishan sanoneen: "Profeetta (SAAS) suuteli ja syleili paastotessaan, sillä hän kykeni parhaiten hillitsemaan halujaan." Umar sanoi: "Olin kiihdyksissä erään kerran ja suutelin (vaimoani), kun paastosin. Menin profeetan (SAAS) luo ja sanoin: ‘Tänään tein hirvittävän teon – suutelin, vaikka olin paastoamassa.’ Profeetta (SAAS) kysyi: ‘Mitä ajattelet vedellä huuhtelemisesta paastotessa?’ Minä sanoin: ‘Siinä ei ole mitään väärää.’ Profeetta (SAAS) sanoi: ‘Mitä kysymyksesi sitten koski?" Ibn al-Munzhir sanoo: " Umar, Ibn Abbas, Abu Huraira, Aishah, Ata, ash-Shabi, al-Hassan, Ahmad ja Ishaq sallivat suutelemisen. Hanafilaiset ja shafilaiset sanovat sen olevan paheksuttavaa, jos se herättää henkilön haluja. Jos se ei tee sitä, se ei ole paheksuttavaa, vaikka onkin parempi välttää sitä." Ei ole mitään eroa vanhan tai nuoren miehen välillä tässä asiassa. Kysymys on siitä, herättääkö suutelu henkilön haluja. Jos niin on, se on paheksuttavaa. Jos ei, se ei ole paheksuttavaa, mutta sitä on parempi välttää. Ei ole eroa siinä, suudellaanko poskelle vai huulille ja niin edelleen. Käsin koskettamiseen tai syleilemiseen pätee sama sääntö.

Osa 3, sivu 134b: Paastoaminen. Kaiken tyyppiset ruiskeet

Ruiskeet eivät riko henkilön paastoa, olivatpa ne ravitsemuksellisia tai vain lääkkeitä. Ei ole väliä, annetaanko ruiske suonensisäisesti vai ihon alle. Ei myöskään ole väliä, jos ruiskeena annettu aine joutuu vatsaan, koska se ei joudu sinne tavanomaista tietä (kuten ruoka).

Osa 3, sivu 135: Paastoaminen. Kuppaaminen veren poistamiseksi

Profeetta (SAAS) antoi kupata itseään paastotessaan. Jos tämä kuitenkin heikentää paastoavaa henkilöä, se on paheksuttavaa. Thabit al-Bunani kysyi Anasilta: "Piditkö pahana kuppausta paastoavalle henkilölle profeetan (SAAS) aikana?" Hän vastasi: "Emme (pitäneet), jos se ei tehnyt henkilöä heikoksi." Tämän ovat kertoneet al-Bukhari ja muita. Kirurginen leikkaus noudattaa samaa sääntöä kuin kuppaus.

Osa 3, sivu 135a: Paastoaminen. Suun ja nenän huuhtelu

Nämä teot ovat yleisesti ottaen sallittuja, mutta on paheksuttavaa liioitella niitä (eli käyttää paljon vettä ja vetää sitä syvälle suuhun tai nenään paastotessa). Laqit ibn Sabra kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Liioitelkaa nenänne huuhtelemisessa, paitsi jos paastoatte." Tämän ovat kertoneet an-Nasai, Abu Dawud, at-Tirmidhi ja Ibn Maja. At-Tirmidhi sanoi sen olevan hasan sahih.

Oppineet eivät pidä nenätippojen käyttöä hyvänä (tarkoittaen lääkkeen annostelua nenään) henkilön paastotessa, sillä heidän mielestään se rikkoo paaston. On hadith, joka tukee heidän mielipidettään.

Ibn Qudama kokoaa erilaiset mielipiteet tästä aiheesta: "Jos kurlatessa tai huuhdellessa nenää puhdistautumistarkoituksessa (esimerkiksi rukousta varten) vettä joutuu tahattomasti kurkkuun, eikä se johdu liioittelusta, asiassa ei ole ongelmaa. Näin on al-Auzain, Ishaqin ja ash-Shafin erään lausuman mukaan, jonka on kertonut Ibn Abbas. Malik ja Abu Hanifa katsovat sen rikkovan paaston, koska silloin vettä joutuu vatsaan. Jos henkilö on tietoinen paastoamisestaan, se rikkoo hänen paastonsa, aivan kuten hän olisi juonut tarkoituksella. Ensimmäinen mielipide on vahvempi, koska (vesi) joutui kurkkuun ilman tarkoitusta tai liioittelua. Se on verrattavissa kärpäsen lentämiseen suuhun ja joutumiseen kurkkuun. Tämä erottaa sen tarkoituksellisesta teosta."

Osa 3, sivu 135b: Asiat, joilta ei pysty välttymään, kuten oman syljen, tien pölyn, leijailevan jauhon ja niin edelleen nieleminen, eivät haittaa

Ibn Abbasin sääntö on seuraava: "Ei ole pahaksi maistaa nestemäistä ruokaa tai jotakin, jota aikoo ostaa." Al-Hassanilla oli tapana pureskella saksanpähkinöitä pojanpojalleen, kun hän paastosi. Myös Ibrahim salli tämän.

Kumin pureskeleminen (ei samanlaisen kuin Länsimaissa on tapana, vaan sellaisen, jossa ei ole makeutta tai tuoksua) on paheksuttavaa. Kumi ei saa hienoutua palasiksi. Niitä, jotka sanovat sen olevan paheksuttavaa, ovat esimerkiksi ash-Shabi, anNakhai, hanafilaiset, shafilaiset ja hanbalilaiset. Aisha ja Ata sallivat pureskelun, sillä mitään ei joudu siitä vatsaan ja se on sama kuin jos laittaisi pikkukiviä suuhun, kunhan se ei pilkkoudu palasiksi. Jos palanen sitä irtaantuu ja joutuu vatsaan, se rikkoo paaston.

Ibn Taimiyyah sanoo: "Tuoksujen haisteleminen ei vaaranna paastoa." Laajentaen aihetta hän sanoo: "Mitä tulee kajaliin, ruiskeisiin, virtsaputkeen tiputettuihin liuoksiin (lääkintätarkoituksessa) sekä hermosto- ja vatsavammojen lääkintään, oppineiden kesken on jonkin verran erimielisyyttä. Jotkut sanovat, ettei mikään näistä riko paastoa, jotkut sanovat kaiken muun kuin kajalin rikkovan paaston, kun taas toiset sanovat kaiken muun kuin tippojen rikkovan paaston tai että kajal tai tipat eivät riko paastoa, mutta muut mainitut asiat rikkovat." Ibn Taimiyyah jatkaa: "Ensimmäinen mielipide tästä kysymyksestä on paras. Kaikkein ilmeisin päätelmä on, että mikään niistä ei riko paastoa. Paasto on osa islamin uskontoa. Sekä maallikoilla että asiantuntijoilla on oltava tietämys siitä. Jos edellä mainitut asiat olisivat Allahin ja Hänen lähettiläänsä (SAAS) kieltämiä paastoavalle henkilölle, koska ne rikkovat hänen paastonsa, lähettilään (SAAS) olisi ollut tuotava se julki. Jos hän olisi sen tehnyt, hänen seuralaisensa olisivat sen tietäneet, ja välittäneet sen edelleen kaikille muslimeille. Koska kukaan ei ole kertoneet profeetalta (SAAS) kuulemaansa, ei luotettavaa eikä heikkoa hadthia, ei mursal- eikä musnad-muodossa, täytyy olla niin, että nämä asiat eivät mitätöi (paastoa)." Hän sanoo myös: "Jos sääntö koskisi kaikkia tai jotakin jokapäiväistä asiaa, profeetta (SAAS) olisi selvittänyt sen tavallisille ihmisille. On tunnettua, että kajalia käytettiin yleisesti, samoin kuin öljyjä, huuhteluja, suitsukkeita ja hajusteita. Jos ne rikkoisivat paaston, profeetta (SAAS) olisi maininnut ne, kuten hän mainitsi muita asioita (jotka rikkovat paaston). Koska hän ei tehnyt sitä, ne kuuluvat samaan luokkaan kuin öljyt, huuhtelut, suitsukkeet ja väriaineet. Suitsuke kulkeutuu nenään, päätyy päähän ja leviää elimistöön. Väriaineet ja öljyt imeytyvät ihoon ja virkistävät ruumista. Hajusteiden laita on samoin. Koska näitä ei ole (nimenomaisesti) kielletty paastoavalta henkilöltä, se osoittaa niiden olevan sallittuja paastoavalle, ja sama pätee kajaliin. Muslimit profeetan (SAAS) aikana saivat vammoja itselleen, joko jihadista tai muutoin, ja ruhjeita vatsaansa tai päähänsä. Jos se olisi lopettanut heidän paastonsa, tämä olisi selvitetty (profeetan, SAAS) toimesta heille.

Koska tämä ei ollut kiellettyä paastoavalle henkilölle, se ei voi rikkoa paastoa." Ibn Taimiyyah jatkaa: "Kukaan ei nauti kajalia eikä aiheuta sen joutumista vatsaansa – ei nenänsä eikä suunsa kautta. Peräruiskeita ei myöskään käytetä ravintona. Itse asiassa ne helpottavat sen ulospääsyä, mikä on suolistossa eivätkä ne päädy vatsaan. Mitään lääkettä, jota käytetään vatsan tai pään vammojen hoitoon (ja jota otetaan suun kautta) ei rinnasteta ruokaan. Allah sanoo Koraanissa: ' Teidän, jotka uskotte, tulee paastota, samoin kuin piti paastota niidenkin, jotka ennen teitä elivät.' Profeetta (SAAS) sanoi: ‘Paasto on kilpi’ ja ‘Totisesti, Saatana syöksyy ruumiin lävitse kuin verenkierto (kehossa). Teidän tulee torjua sen hyökkäystä nälällä ja paastolla.’ Lisätäkseen tietoisuuttaan Allahista paastoava henkilö ei saa syödä eikä juoda, sillä ruoka ja juoma johtavat suonien täyttymiseen verellä, jossa Saatana kiertää (ihmisen kehossa). Syöminen ja juominen tekevät he helpommiksi Saatanalle, eivät peräruiskeet, kajal tai lääkkeet, jotka annostellaan peniksen kautta tai joita käytetään vatsa- ja aivovammojen hoitoon."

Osa 3, sivu 137: Paastoaminen. Paastoava henkilö voi syödä, juoda ja olla aviollisessa yhteydessä fajriin asti

Jos jollakulla on ruokaa suussaan, kun fajr on alkanut, hänen tulisi sylkeä se ulos. Jos hän on yhtymässä (vaimoonsa) tuohon aikaan, hänen tulee välittömästi lopettaa. Jos hän tekee niin, hänen paastonsa on yhä pätevä. Jos hän jatkaa näitä toimia tuona aikana, hän on rikkonut paastonsa. Al-Bukhari ja Muslim kertovat Aishan kuulleen profeetan (SAAS) sanovan: "Bilal esittää rukouskutsun, kun on vielä yö; siksi syökää ja juokaa, kunnes Ibn Umm Maktum kutsuu rukoukseen."

Osa 3, sivu 137a: On sallittua paastoavalle henkilölle olla sukupuolisesti epäpuhdas aamulla (eli henkilöltä ei vaadita ghuslin suorittamista ennen fajria)

Aishan hadith tästä asiasta on jo mainittu.

Osa 3, sivu 137b: Naiset kuukautisten ja synnytyksen jälkeisen vuodon aikana

Jos naisen kuukautiset tai synnytyksen jälkeinen vuoto loppuu yöllä, hän voi lykätä ghuslia aamuun ja silti paastota, mutta hänen pitää suorittaa ghusl ennen aamurukousta.




Takaisin

Koko aineiston copyright © 2002 Pirjo Zaghdoudi