Fiqh-as-Sunnah



Fiqh-as-Sunnah, Osa 1: Rukous

Rukous on palvonnan muoto, joka koostuu määrätyistä lausumista ja toiminnoista. Se alkaa Allahin suuruuden ylistämisellä ja päättyy rauhantervehdyksiin. Koska rukous on islamin ydin, sitä käsitellään seuraavassa yksityiskohtaisesti.

Yksinkertaisesti sanottuna rukous on välttämätön, sillä ilman sitä islam ei voi säilyä. Profeetta (SAAS) sanoi: "Ylinnä on islam, sen pilari on rukous ja sen harjalla on jihad Allahin tiellä."Se on ensimmäinen palvontamuoto, jonka Allah määräsi pakolliseksi. Sen velvoite ilmoitettiin suoraan profeetalle (SAAS) hänen taivaaseen nousunsa aikana. Anas sanoi: "Rukous määrättiin profeetalle (SAAS) hänen taivaaseen nousunsa yönä. Aluksi niiden määrä oli viisikymmentä, mutta niitä vähennettiin useita kertoja, kunnes jäljellä oli viisi. Sitten julistettiin: "Oi Muhammed, määräystä ei muuteta. Nuo viisi vastaavat (samaa kuin) viisikymmentä."

Mitä tulee kertomuksen aitouteen, sen kertoivat Ahmad, an-Nasai ja at-Tirmidhi, joka sanoi sen olevan sahih.

Salah on ensimmäinen teko, josta ihminen joutuu vastuuseen. Abdullah ibn Qart kertoi, että Allahin lähettiläs (SAAS) sanoi: "Ensimmäinen asia, josta palvelija joutuu tilille Tuomiopäivänä, on rukous. Jos sen laita on hyvin, loputkin hänen teoistaan ovat hyviä. Jos jos sen laita on huonosti, loputkin hänen teoistaan ovat huonoja." (Kertonut at-Tabarani.) Se on viimeinen asioista, joita profeetta (SAAS) suositteli kansalleen ennen kuolemaansa, sanoen: "Rukous, rukous ja mitä oikea kätesi omistaa." Se on viimeinen asia, joka otetaan pois uskonnosta. Kun se häviää, islam tuhoutuu. Allahin lähettiläs (SAAS) sanoi: Jos islamia hävitettäisiin pala palalta, ihmiset pitäytyisivät aina seuraavaan asiaan. Ensimmäinen poistettava asia olisi laki ja hallinto, ja viimeinen olisi rukous." (Kertonut Ibn Hibban Abu Umaman hadithissa.) Monissa Koraanin jakeissa Allah yhdistää rukouksen Allahin muistamiseen. "Rukous varmasti pelastaa riettaudesta ja pahasta. Ja totisesti, Jumalan muistaminen on parasta, sillä Jumala tietää, mitä te teette." (al-Ankabut 45); "Mutta onnellinen se, joka tekee parannuksen, ylistää Herransa nimeä ja rukoilee (al-Ala 14-15); "Sentähden palvele Minua ja suorita rukouksesi pitäen Minut mielessäsi." (Taha 14). Joskus Hän mainitsee rukouksen yhdessä zakatin kanssa. "Rukoilkaa säännöllisesti ja antakaa almuja" (al-Baqara 110). Ja toisinaan kärsivällisyyden yhteydessä: "Etsikää apua kärsivällisyydestä ja rukouksesta" (al-Baqara 45), ja hajjin kanssa: "Jatka siis rukouksiasi, uhraa Herrallesi" (al-Kauthar 2); " Sano: »Minun rukoukseni ja hartauteni, minun elämäni ja kuolemani kuuluvat Jumalalle, koko maailman Herralle; Hänellä ei ole ketään vertaista. Tämä on minulle määrätty, ja minä olen ensimmäinen Jumalan alamaisista.» (al-Anaam 162-163). Muissa kohdissa Allah aloittaa hurskauden teot rukouksesta ja päättää niihin, kuten jakeissa ma'arijista (taivaaseen noususta): " Totisesti, uskovaiset menestyvät, ne, jotka nöyrtyvät rukoillessaan" ja jakeet: " ja ne, jotka pitävät vaarin rukouksistaan. Nämä kuuluvat perillisiin.
Paratiisin he saavat periä, ja siellä he tulevat asumaan " (al-Muminuun 1-2, 9-11).

Salahin merkitys on niin tärkeä, että sitä on noudatettava olipa matkoilla tai ei, turvassa tai peläten: " Pitäkää vaari rukouksistanne, myös keskimmäisestä, ja olkaa hartaina Jumalan edessä. Jos teillä on vaaran pelko, niin rukoilkaa vaikkapa käydessänne tai ratsun selässä, mutta kun olette turvassa, niin rukoilkaa Jumalaa siten, kuin Hän on opettanut teille sen, mitä ette ennen tietäneet " (al-Baqara 238-239).

Osa 1, sivu 76: Allah selittää, kuinka on rukoiltava pelon hetkellä, turvan tai sodan aikana

" Ja kun sinä olet (Muhammed) heidän keskuudessaan ja asetat heidät rukoilemaan, niin seisköön vain osa (rukoilemassa) sinun kanssasi, kuitenkin olkoot heillä aseet mukanaan. Ja kun he ovat tehneet kumarruksensa, siirtykööt he jälkijoukkoon, ja tulkoon toinen osasto, joka ei vielä ole rukoillut, ja rukoilkoon sinun kanssasi; kuitenkin olkoot he varuillaan ja pitäkööt aseensa saapuvilla. Ne, jotka ovat uskottomia, toivoisivat, ettette pitäisi huolta aseistanne ja kuormastostanne, jotta he voisivat yhtäkkiä syöksyä päällenne, mutta teille ei lueta syyksi, jos panette pois aseenne sateen teitä rasittaessa tai sairaina ollessanne. Mutta noudattakaa yleensä varovaisuutta. Jumala on totisesti valmistanut uskottomille häpeällisen rangaistuksen. Kun olette suorittaneet hartautenne, niin muistelkaa Jumalaa sekä seisoessanne että istuessanne ja maatessanne. Ja kun olette turvassa, niin suorittakaa varsinaiset rukousmenot. Uskovaisille on totisesti säädetty rukoustoimitukset määrättyinä hetkinä " (an-Nisaa 102-103).

Osa 1, sivu 77: Allah myös varoittaa niitä, jotka väärentävät rukouksiaan tai ovat piittaamattomia

Allah sanoo Koraanissa: " Mutta heidän jälkeensä tuli sellaisia, jotka laiminlöivät rukouksensa ja seurasivat himojaan. Siksi he saavatkin palkan luopumuksestaan " (Maryam 59); " Voi niitä rukoilevia, jotka eivät sen enempää rukouksista huolehdi " (al-Maaun 4-5).

Osa 1, sivu 77a: Rukous on yksi islamin tärkeimmistä teoista

Koska islam on islamin tärkeimpiä tekoja, se vaatii erityistä ohjausta.

Aabraham pyysi Luojaansa suomaan hänelle sellaisia jälkeläisiä, jotka noudattivat rukouksiaan. " Herra, suo, että minä horjumatta suorittaisin rukoukseni ja samoin jälkeläiseni; Herra, kuule rukoukseni " (Ibrahim 40).

Osa 1, sivu 77b: Rukousten laiminlyöminen

Rukoilematta jättäminen ja sen velvoittavuuden kieltäminen katsotaan epäuskoksi, joka asettaa henkilön islamin uskonnon ulkopuolelle. Kaikki oppineet ovat yhtä mieltä tästä seikasta. He perustavat käsityksensä useisiin haditheihin, joista joitakin seuraavassa:

Jabir kertoo profeetan (SAAS) sanoneen: "Henkilön ja hänen epäuskonsa välissä on rukouksen hylkääminen." (Kertoneet Ahmad, Muslim, Abu Dawud, at-Tirmidhi ja Ibn Maja.)

Buraidah kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Meidän ja heidän välillämme on rukous. Kuka tahansa hylkää sen, on epäuskova." (Kertoneet Ahmad, Abu Dawud, at-Tirmidhi, anNasai ja Ibn Maja.)

Abdullah ibn 'Amr ibn al-Aas kertoi profeetan (SAAS) eräänä päivänä puhuneen rukouksesta ja sanoneen: "Sille, joka varjelee ja pitää rukouksensa, ne ovat hänelle valona, todisteena ja pelastajana Ylösnousemuksen päivänä. Sille, joka ei niitä varjele eikä noudata, ne eivät ole valo, todiste tai pelastaja. Ylösnousemuksen päivänä hän tulee olemaan sellaisten joukossa, kuin Qarun, Firaun, Haman ja Ubayy ibn Khalf." (Kertoneet Ahmad, at-Tabarani ja Ibn Hibban. Sen ketju on erinomainen.)

Se, että henkilö, joka ei rukoile, tulee olemaan uskottomain johtajien seurassa Tuonpuoleisessa, todistaa hänen itsensä olevan epäuskova. Ibn al-Qayyim sanoo: Sellaista, joka ei rukoile, pidättelee kenties hänen omaisuutensa, valtakuntansa, asemansa tai liiketoimensa. Jos häntä pitää poissa rukouksesta hänen omaisuutensa, hän tulee olemaan Qarunin kanssa. Se, jonka valtakunta pitää hänet poissa rukouksesta, tulee olemaan Hamanin kanssa, ja liiketoimien pois rukouksesta pidättelemä tulee olemaan Ubayy ibn Khalfin kanssa."

Abdullah ibn Shaqiq al-Aqeely sanoo: "Muhammedin (SAAS) seuralaiset eivät pitäneet minkään muun toimen hylkäämistä epäuskona, paitsi rukouksen." (Kertoneet at-Tirmidhi ja al-Hakim, joka sanoi sen täyttävän kaikki al-Bukharin ja Muslimin ehdot.)

Muhammad ibn Nasr al-Mirwazi sanoo: "Kuulin Ishaqin sanovan: On todenperäistä, että profeetta (SAAS) sanoi (tai määräsi): Joka ei rukoile, on epäuskova. On profeetalta (SAAS) itseltään se, että joka tahallisesti jättää rukoilematta, kunnes rukousaika on ohi, on epäuskova."

Ibn Hazm sanoo: "On kuultu, että Umar, Abdurahman ibn Auf, Muazh ibn Jabal, Abu Huraira ja muut seuralaiset sanoivat, että sellaisesta, joka jättää väliin yhden pakollisen rukouksen sen ajan loppumiseen asti, tulee uskonluopio. Heidän keskuudessaan ei ole erimielisyyttä tästä asiasta." Tämän mainitsi al-Munzhiri teoksessa at-Targheeb wa atTarheeb. Sitten hän huomauttaa: "Joukko seuralaisia ja heidän jälkeensä tulleita uskoivat, että tahallinen päätös jättää yksi rukous, kunnes sen aika on täysin päättynyt, tekee henkilöstä epäuskovan. Tätä mieltä olivat esimerkiksi Umar ibn al-Khattab, Abdullah ibn Masud, Abdullah ibn Abbas, Muazh ibn Jabal, Jabir ibn Abdullah ja Abu ad-Darda. Ei-seuralaisista tätä mielipidettä edustivat Ibn Hanbal, Ishaq ibn Rahwaih, Abdullah ibn al-Mubarak, an-Nakhai, al-Hakim ibn Utaibah, Abu Ayyub as-Sakhtiyani, Abu Dawud at-Tayalisi, Abu Bakr ibn Abu Shaibah, Zuhair ibn Harb ja muita.

Jotkut hadithit kertovat selvästi, että sellainen henkilö olisi surmattava. Esimerkiksi:

Ibn Abbas kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: Islamin siteet ja uskon periaatteet ovat nämä kolme, ja joka hylkää yhdenkin niistä, tulee epäuskovaksi, ja hänen verensä tulee lailliseksi: sen todistaminen, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah, pakolliset rukoukset ja Ramadanin paasto." (Kertonut Abu Yala, ketju on hassan.) Toisessa kertomuksessa todetaan: "Jos joku jättää yhden niistä, kautta Allahin hänestä tulee epäuskova eikä mitään vapaaehtoisia tekoja tai korvaavia tekoja tulla häneltä hyväksymään, ja hänen verestään ja omaisuudestaan tulee laillista." Tämä on selvä viittaus siihen, että sellainen henkilö on surmattava.

Ibn Umar kertoi Allahin lähettilään (SAAS) sanoneen: "Minut on määrätty tappamaan ihmisiä, kunnes he todistavat, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että Muhammed on Allahin lähettiläs, ja kunnes he ryhtyvät rukoilemaan ja maksamaan zakatia. Jos he tekevät niin, heidän verensä ja omaisuutensa ovat minulta turvassa, paitsi islamin oikeuden nojalla. Heidän tilintekonsa tulee olemaan Allahin luona." (Kertoneet al-Bukhari ja Muslim.)

Umm Salama kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Teillä tulee olemaan hallitsijoita, jotka tekevät hyviä ja pahoja asioita. Kuka tahansa teistä vihaa niitä (jälkimmäisiä) tekoja, on viaton niiden suhteen. Kuka tahansa kieltää ne, on turvassa, mutta ei sellainen, joka hyväksyy ne ja seuraa niitä. He kysyivät: Pitäisikö meidän tappaa heidät? Hän sanoi: Ei jos he rukoilevat." (Kertonut Muslim.) Näin hän teki laittomaksi tappaa edes epäoikeudenmukaista hallitsijaa, joka noudatti rukouksiaan.

Abu Said kertoi, että Alin ollessa Jemenissä, hän lähetti profeetalle (SAAS) vähän kultaa, jonka tämä sitten jakoi neljän miehen kesken. Eräs mies sanoi: Oi Allahin lähettiläs (SAAS), pelkää Allahia. Profeetta sanoi: Voi sinua. Kaikista ihmisistä maan päällä, enkö juuri mina ole eniten velvollinen pelkäämään Allahia? Khalid ibn al-Walid sanoi: Oi Allahin lähettiläs (SAAS), tapanko hänet? Hän sanoi: Ehkä hän on niitä, jotka rukoilevat. Khalid sanoi: Kuinka monet ihmiset sanovatkaan kielellään jotakin, mitä heidän sydämissään ei ole? Profeetta sanoi: Minua ei ole määrätty katsomaan ihmisten sydämiin eikä repimään auki heidän vatsojaan."(al-Bukhari ja Muslim.) Myös tässä hadithissa rukous on esitetty syyksi henkilön surmaamatta jättämiselle. On siten selvää, että rukoilemattomuus olisi johtanut henkilön surmaamiseen.

Vaikkakin edellä kerrotut hadithit selvästi määräävät, että salahin hylkäävästä henkilöstä tulee epäuskova ja hänet tulisi tappaa, monet varhaiset ja myöhemmät oppineet (paitsi Abu Hanifa, Malik ja ash-Shafi) katsovat, että sellaisista henkilöistä tulee pahantekijöitä, joiden on kaduttava. Jos tällainen henkilö ei kadu, hänet on surmattava, ja se on siitä lankeava rangaistus Malikin, ash-Shafin ynnä muiden mukaan. Abu Hanifa on sitä mieltä, että tällaista henkilöä ei pidä tappaa, vaan antaa lievempi rangaistus ja eristää hänet, kunnes hän taas alkaa rukoilla. He sanovat hadithin, joka kutsuu tällaisia ihmisiä epäuskoviksi, viittaavan niihin, jotka kieltävät rukoukset jne. He sanovat kaikkien muiden tulkintojen olevan muiden tekstien vastaisia. Esimerkiksi, Allah sanoo: " Totisesti, Jumala ei anna anteeksi, että jotakuta muuta Hänen rinnallaan jumaloidaan. Kaiken muun paitsi tämän antaa Hän anteeksi kenelle tahtoo " (an-Nisaa 116). On myös eras Abu Hurairan kertoma hadith, jonka Ahmad ja Muslim ovat kirjanneet, jonka mukaan profeetta (SAAS) sanoi: "Jokaisella proteetalla on ollut jokin pyyntörukous, joka on täytetty. Kukin profeetta on kiirehtinyt esittämään pyyntönsä, mutta minä säästin omani ja tulen käyttämään sen kansani hyväksi Ylösnousemuksen päivänä. Se tullaan myöntämään, jos Allah tahtoo, jokaiselle, joka kuolee asettamatta ketään kumppaneita Allahin rinnalle." Al-Bukhari kertoi myös kuulleensa Abu Hurairan kertoneen, että profeetta (SAAS) sanoi: "Onnellisin minun välittämiseni ansiosta tulee olemaan se, joka sanoo: Ei ole muuta jumalaa kuin Allah, vilpittömästi sydämestään."

Ash-Shaukani sanoo: "Tosiasiaksi jää, että henkilöstä tulee epäuskova, joka tulee surmata hänen epäuskonsa tähden. Hadith todistaa oikeaksi sen, että islamin laki pitää rukoilemattomuutta osoituksena epäuskosta. Se on myös asettanut tämän teon rajaksi uskovan ja epäuskovan välille. Rukoilemisen hylkääminen tarkoittaa, että henkilöä voidaan kutsua epäuskovaksi. Meidän ei tarvitse välittää niiden väitteistä, jotka ovat muuta mieltä. Voimme sanoa heille: On mahdotonta, että jonkintapaiset epäuskovat saisivat anteeksiannon tai heillä olisi oikeus välittämiseen, kuten epäuskovat niistä, jotka rukoilevat (meidän) qiblamme suuntaan. Kuitenkin on tosiasia, että he tekevät synnin, joka islamin lain mukaan on epäuskoa. Muiden, kapea-alaisten tulkintojen puoleen kääntyminen on vain harhaanjohtavaa."

Osa 1, sivu 80: Keiden pitää rukoilla

Rukoileminen on pakollista jokaiselle täysjärkiselle, aikuiselle muslimille. Aisha kertoi Allahin lähettilään (SAAS) sanoneen: Kynä on nostettu kolmen kohdalla (tarkoittaen, että kolmella ei ole velvoitetta): nukkuvan, kunnes hän herää; lapsen, kunnes hän kasvaa aikuiseksi ja aikuisen, joka menettää järkensä, kunnes hän taas tulee järkiinsä."

Mitä tämän kertomuksen aitouteen tulee, sen ovat kertoneet Ahmad, Abu Dawud, at-Tirmidhi, an-Nasai, Ibn Maja ja al-Hakim, jonka luokittelun mukaan se on sahih al-Bukharin ja Muslimin kriteerien perusteella. At-Tirmidhi luokittelee sen hassaniksi.

Vaikka lapselle ei olekaan pakollista rukoilla, hänen huoltajansa velvollisuus on määrätä hanta tekemään niin hänen ollessaan seitsemän, ja hänen tulisi lyödä häntä, jos hän ei rukoile saavuttaessaan kymmenen vuoden iän. Pienen lapsen tulisi harjoitella rukoilua, kunnes hän tulee murrosikään. Amr ibn Shuaib kertoi isänsä kuulleen isoisänsä sanoneen, että profeetta (SAAS) sanoi: "Käskekää lapsenne rukoilla, kun he täyttävät seitsemän. Lyökää heitä (jos he eivät rukoile), kun heistä tulee kymmenvuotiaita. Ja laittakaa heidät nukkumaan eri vuoteissa."

Tämän hadithin ovat kertoneet Ahmad, Abu Dawud ja al-Hakim. Jälkimmäinen luokittelee sen asteella sahih Muslimin kriteerien mukaan.

Osa 1, sivu 81: Pakollisten rukousten lukumäärä

Allahin määräämien rukousten määrä on viisi. Ibn Mahyraiz kertoi, että al-Makhdaji Kananan heimosta kuuli Abu Muhammedin – eräs mies ash-Shamsista – sanovan: "Witr-rukous on pakollinen." Hän kertoi menneensä Ubadah ibn as-Samitin luo kertomaan hänelle tästä. Ubadah korjasi häntä sanoen: "Abu Muhammed on erehtynyt. Kuulin Allahin lähettilään (SAAS) sanovan: Allah on asettanut orjilleen viisi rukousta. Kuka tahansa täyttää ne, eikä laiminlyö mitään niistä, hänellä on sopimus Allahin kanssa siitä, että Hän päästää hänet Paratiisiin. Sellaisella, joka ei ole heidän mukanaan, ei ole sopimusta Allahin kanssa. Jos Hän tahtoo, Hän voi rangaista häntä; ja jos hän tahtoo, Hän voi antaa hänelle anteeksi."(Kertoneet Ahmad, Abu Dawud, an-Nasai ja Ibn Maja.) Yhdessä versiossa sanotaan: "Tai sellainen, jolla on puutteita niissä tai joka laiminlyö niiden velvollisuuksia." Talha ibn Ubaidullah kertoi beduiinista, joka tuli epäsiisteine hiuksineen Allahin lähettilään (SAAS) luo ja sanoi: "Oi Allahin lähettiläs, kerro minulle, mitä Allah on tehnyt minulle pakolliseksi rukouksissa. Hän sanoi: Viisi rukousta, jos et tee lisää vapaaehtoisesti. Hän pyysi profeettaa (SAAS) kertomaan hänelle paastosta, ja tämä sanoi: "Ramadanin paasto, jos et paastoa lisää vapaaehtoisesti. Sitten hän kysyi hyväntekeväisyydestä… ja Allahin lähettiläs (SAAS) kertoi hänelle islamin säädöksistä. Silloin beduiini sanoi: Kautta Hänen, joka on nostanut sinut kunniaan, en tulee lisäämään mitään vapaaehtoista siihen, enkä tule vähentämään mitään siitä, mitä Allah on määrännyt minua tekemään. Allahin lähettiläs (SAAS) sanoi tähän: "Hän tulee astumaan Paratiisiin, jos hän on totuudellinen (siinä mitä puhui)." (Kertoneet al-Bukhari ja Muslim.)

Osa 1, sivu 82: Rukousten ajankohdat

Kullakin rukouksella on oma aikansa, jolloin se on suoritettava. Allah sanoo: " Uskovaisille on totisesti säädetty rukoustoimitukset määrättyinä hetkinä." (an-Nisaa 103).

Koraanissa itsessään on viittauksia näihin aikoihin:

Allah sanoo: "Ja suorittakaa rukouksenne päivän alkaessa ja sen päättyessä sekä yön ensi hetkinä. Totisesti, hyvät teot poistavat pahat. Tämä on kehoituksena niille, jotka muistavat." (Huud 114). Surah al-Israssa sanotaan: " Establish prayer at the setting of the sun until the dark of the night, and (the recital) of the Qur'an at dawn. Lo! The recital of the Qur'an at dawn is ever witnessed" (al-Isra 78), ja " Siksi kestä kärsivällisesti mitä he puhuvat, ja ylistä Herraasi kiittämällä Häntä ennen auringonnousua ja ennen sen laskua, ja yön hetkinä ylistä Häntä samoin kuin päivän tunteina, jotta tulisit hyvälle mielelle " (Taha 130). Tämä jae viittaa erityisesti aamunkoiton rukoukseen ja iltapäivän rukoukseen, siten kuin se on esitetty näissä kahdessa Sahihissa. Jarir ibn Abdullah al-Bajali kertoi: "Olimme istumassa Allahin lähettilään (SAAS) kanssa ja katselimme kuuta kirkkaassa yössä. Profeetta sanoi: Tulette näkemään Herranne kuten näette tuon kuun, eikä Hänen näkemisensä vahingoita teitä. Niinpä, jos voitte, älkää pitäkö ylivoimaisena rukoilemista ennen auringonnousua ja ennen sen laskua. Ja hän lausui yllä olevan jakeen."

Nämä ovat ne rukousajat, jotka Koraani mainitsee. Sunnassa asiasta on seuraavaa:

Abdullah ibn Amr kertoi Allahin lähettilään (SAAS) sanoneen: "Keskipäivän rukouksen aika on silloin, kun aurinko ohittaa korkeimman kohtansa ja miehen varjo on hänen itsensä pituinen. Se jatkuu iltapäivän rukoukseen asti. Iltapäivän rukouksen aika kestää auringon kellertymiseen asti (sen laskeutuessa). Auringonlaskun rukouksen aika on yhtä pitkä kuin iltahämärä. Yörukouksen aika on keskiyöhön asti yön ollessa keskimääräisen pituinen. Ja aamurukouksen aika on aamuruskon ilmaantumisesta auringonlaskun aikaan asti. Kun aurinko nousee, pidättäytykää rukouksesta, sillä se nousee Saatanan sarvien välistä." (Kertonut Muslim.)

Jarir ibn Abdullah kertoi, että enkeli Gabriel tuli Allahin lähettilään (SAAS) luo ja sanoi hänelle: "Nouse ja rukoile", ja he rukoilivat keskipäivän rukouksen, kun aurinko oli ohittanut korkeimman kohtansa. Sitten hän tuli hänen luokseen iltapäivän rukousta varten ja sanoi: "Seiso ja rukoile" ja he rukoilivat iltapäivän rukouksen, kun esineen varjo oli sen sen itsensä pituinen. Sitten hän tuli auringon laskiessa ja sanoi: "Seiso ja rukoile" ja he rukoilivat auringonlaskun rukouksen, kun aurinko oli juuri hävinnyt. Sitten hän tuli yöllä ja sanoi: "Seiso ja rukoile" ja he rukoilivat yörukouksen, kun hämärä oli hävinnyt. Hän tuli uudelleen, kun aamu alkoi kajastaa (ja he rukoilivat aamurukouksen). Sitten Gabriel tuli seuraavana päivänä keskipäivän aikaan ja sanoi (Allahin lähettiläälle, SAAS): "Seiso ja rukoile" ja he rukoilivat keskipäivän rukouksen, kun varjon pituus oli lähes esineen itsensä pituinen. Sitten hän tuli iltapäivän rukousta varten ja sanoi: "Seiso ja rukoile" ja he rukoilivat, kun esineen varjo oli kaksi kertaa esineen itsensä pituinen. Sitten hän tuli samaan aikaan (kuin edellisenä päivänä) auringonlaskun rukousta varten, ilman mitään muutoksia. Sitten hän tuli yörukousta varten, kun puolet yöstä oli kulunut ("tai", hän sanoi, "kolmasosa yötä"). Sitten hän tuli taivaan ollessa hyvin keltainen ja sanoi: "Seiso ja rukoile" ja he rukoilivat aamurukouksen. Sitten Gabriel sanoi: "Näiden aikojen välillä ovat rukouksen ajankohdat."

Mitä tulee kertomuksen aitouteen, sen ovat kertoneet Ahmad, an-Nasai ja at-Tirmidhi. Al-Bukhari toteaa: "Se on kaikkein aidoin kertomus rukousajoista."

Osa 1, sivu 83: Keskipäivän rukouksen aika (Dhuhr)

Edelliset kaksi hadithia selvittävät, että keskipäivän rukous alkaa, kun aurinko ohittaa korkeimman kohtansa ja jatkuu siihen asti, kunnes esineen varjo on suunnilleen samanpituinen kuin esine itse. Jos on hyvin kuuma, on suositeltavaa viivyttää keskipäivän rukousta, kunnes on viileämpää. Tämä tehdään rukouksen nöyrtymisen ja kunnioituksen säilyttämiseksi. Jos niin ei ole, se tulisi rukoilla hyvissä ajoin sen ajan alettua. Tämä mielipide perustuu seuraavaan hadithiin: Anas kertoi: "Jos oli hyvin kylmää, profeetta (SAAS) rukoili aikaisin. Jos oli hyvin kuumaa, hän odotti, kunnes viileni." (Kertonut al-Bukhari.) Abu Zharr kertoo: "Olimme profeetan (SAAS) kanssa matkalla. Kun rukoukseen kutsuja halusi huutaa adhanin, profeetta (SAAS) sanoi: Annetaan ilman viiletä. Tämä tapahtui kaksi tai kolme kertaa, kunnes näimme kukkulan varjot. Silloin profeetta (SAAS) sanoi: Äärimmäinen kuumuus on Helvetin tuoksua. Jos kuumuus tulee kovaksi, viivyttäkää rukousta, kunnes viilenee." (Kertoneet al-Bukhari ja Muslim.) Tällä viivytyksellä on kuitenkin rajansa. Ibn Hajrin Fath al-Barin mukaan: "Oppineet eroavat siinä, kuinka kauan voidaan odottaa lämpötilan viilenemistä. Jotkut sanovat ’kunnes esineen varjo tulee käsivarren mittaiseksi’ tai ’kunnes varjo tulee neljänneksen mittaiseksi miehen pituudesta’. Toiset puhuvat kolmanneksesta tai puolikkaasta, ja niin edelleen. Sen sääntö on perusperiaatteen mukainen, ja se vaihtelee eri olosuhteiden vallitessa, kunhan rukousta ei viivytetä yli sen ajan loppumisen."

Osa 1, sivu 84: Iltapäivän rukouksen (Asr) aika

Rukous alkaa iltapäivällä, kun esineen varjo on samanmittainen esineen itsensä kanssa, ja jatkuu auringon laskuun saakka. Abu Huraira kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Joka ehtii yhteen rakaan iltapäivän rukousta ennen kuin aurinko laskee, ja sitten rukoilee lopun rukouksesta auringon jo laskettua, ei ole menettänyt iltapäivän rukousta."

Paras ja suositeltavin aika rukoilla iltapäivän rukous loppuu, kun aurinko muuttuu kellertäväksi horisontin yllä. Tämän kertovat edellä olleet Jabirin ja Abdullah ibn Umarin hadithit. Rukouksen viivyttäminen siksi, kunnes aurinko muuttuu kellertäväksi, vaikka onkin sallittua, on paheksuttavaa, jos ei ole jotakin tarvetta tehdä niin. Anas kertoi kuulleensa profeetan (SAAS) sanoneen: "Seuraava on teeskentelijän rukous: hän odottaa kunnes aurinko on Saatanan sarvien välissä, sitten nousee ylös ja rukoilee neljä nopeata rakaa eikä muistele Allahia pikkuriikkistä enempää." (Kertonut luotettavien ryhmä, paitsi al-Bukhari ja Ibn Maja.)

An-Nawawi sanoo kommenttinaan Sahih Muslimiin: "Kumppanimme (shafilaiset) sanovat, että iltapäivän rukouksen aika voidaan jaotella viiteen luokkaan: parhain aika, suositeltava aika, sallittu aika, johon ei sisälly mitään vastenmielistä, sallittu aika, johon sisältyy jonkin verran vastenmielistä ja aika, joka on vain jostakin pakottavasta syystä tai tarpeesta. Parhain aika on sallitun ajan alkaessa. Suositeltava aika on, kunnes esineen varjo on kaksi kertaa esineen itsensä pituinen. Sallittu aika, jossa ei ole mitään vastenmielistä alkaa siitä, kun aurinko tulee kellertäväksi. Sallittu aika, jossa on jonkin verran vastenmielistä on siitä, kun aurinko tulee kellertäväksi siihen asti, kun se laskee. Pakon tai tarpeen sanelema aika alkaa itse asiassa keskipäivän rukouksesta sille, joka aikoo yhdistä keskipäivän ja iltapäivän rukoukset matkustamisen tai sateen takia. Jos iltapäivän rukous suoritetaan jonakin noista ajankohdista, se on kunnolla täytetty. Jos kaikki nuo ajat ovat menneet ohi ja aurinko on laskenut, rukous on korvattava.

Pilvisenä päivänä se olisi rukoiltava aikaisin sen ajan alettua. Buraidah al-Aslami kertoi: "Olimme Allahin lähettilään (SAAS) kanssa taistelussa ja hän sanoi: Kiirehtikää rukoilemaan pilvisenä päivänä, sillä se, joka menettää iltapäivän rukouksensa, on tuhonut kaikki tekonsa." (Kertoneet Ahmad ja Ibn Maja.)

Ibn al-Qayyim sanoo aiheesta: "Rukouksen jättämistä on kahta tyyppiä: sen jättäminen täydelleen rukoilematta sitä koskaan (mikä tuhoaa kaikki henkilön teot), ja sen jättäminen tiettynä päivänä, mikä tuhoaa kaikki sen päivän teot."

Osa 1, sivu 85: Iltapäivän rukous on "keskimmäinen" rukous

Allah sanoo Koraanissa: "Pitäkää vaari rukouksistanne, myös keskimmäisestä, ja olkaa hartaina Jumalan edessä." (al-Baqara 238) Autenttiset hadithit ovat tehneet tiettäväksi, että iltapäivän rukous on "keskimmäinen" rukous.

Ali kertoi profeetan (SAAS) sanoneen al-Ahzabin (klaanien taistelun) päivänä: "Täyttäköön Allah heidän hautansa ja talonsa tulella, koska he estivät meitä rukoilemasta keskimmäistä rukousta, kunnes aurinko oli laskenut." (Kertoneet al-Bukhari jad Muslim. Muslim, Abu Dawud ja Ahmad ovat lisänneet "iltapäivän rukouksen" "keskimmäisen rukouksen" perään.)

Selityksenä tähän hadithiin Ibn Masuud sanoi: "Epäjumalanpalvojat pitivät profeetan (SAAS) poissa iltapäivän rukouksesta, kunnes aurinko oli alkanut punertaa ja kellertää. Allahin lähettiläs (SAAS) sanoi: He estivät meitä rukoilemasta keskimmäistä rukousta, iltapäivän rukousta, täyttäköön Allah heidän vatsansa ja hautansa tulella." (Kertoneet Ahmad, Muslim ja Ibn Maja.)

Osa 1, sivu 85a: Auringonlaskun rukouksen (Maghrib) aika

Auringonlaskun rukouksen aika alkaa auringon hävitessä näkyvistä ja kestää siihen asti, kunnes iltaruskon hämärä loppuu. Abdullah ibn Amr kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Auringonlaskun rukouksen aika on silloin, kun aurinko on hävinnyt ja iltahämärä viipyy." (Kertonut Muslim.) Abu Musa kertoi erään miehen kysyneen profeetalta (SAAS) rukousajoista ja mainitsi hadithin, jonka mukaan hän määräsi auringonlaskun rukouksen ajaksi sen, kun aurinko on laskenut. Seuraavana päivänä hän rukoili sen, kun iltarusko oli päättymässä ja sanoi: "Aika (auringonlaskun rukoukselle) on näiden kahden ajan välillä."

An-Nawawi sanoo kommentissaan Sahih Muslimista: "Kumppaneidemme (shafilaisten) oppineiden tutkijoiden mielipide on, että … on sallittua viivyttää sitä niin kauan, kuin hämärä viipyy. On sallittua aloittaa rukous milloin tahansa tuona aikana. Ei ole mitään syntiä siinä, että odottaa sen aikaisimman alkamisajan ohi." Mitä tulee aiemmin kerrottuun hadithiin, jossa Gabriel johti rukouksia ja rukoili auringonlaskun rukouksen samaan aikaan molempina päivinä, se osoittaa vain, että on suositeltavaa rukoilla auringonlaskun rukous niin aikaisin kuin mahdollista. Tätä asiaa selventävät vielä seuraavat hadithit:

As-Saib ibn Yazid kertoi Allahin lähettilään (SAAS) sanoneen: "Kansani tulee aina kulkemaan pitkin luonnollista polkua, niin kauan kuin he rukoilevat auringonlaskun rukouksen ennen tähtien ilmestymistä." (Kertoneet Ahmad ja at-Tabarani.)

Ahmadin Musnadissa todetaan Abu Ayyub al-Ansari kertoneen, että profeetta (SAAS) sanoi: "Rukoilkaa auringonlaskun rukous, kun paastoava henkilö rikkoo paastonsa ja kun tähdet ovat ilmestymäisillään."

Sahih Muslimissa kerrotaan Rafa ibn Khadeejin sanoneen: "Rukoilimme auringonlaskun rukouksen Allahin lähettilään (SAAS) kanssa, ja yksi meistä lähti (sen jälkeen) ja pystyi vielä näkemään, mihin ampui nuolensa (koska taivaalla oli vielä niin paljon valoa)."

Sahih Muslim kertoo Salama ibn al-Akun sanoneen, että Allahin lähettiläs (SAAS) rukoili auringonlaskun rukouksen, kun aurinko oli laskenut ja hävinnyt (horisontin taakse).

Osa 1, sivu 86: Yörukouksen (Isha) aika

Tämä rukous alkaa, kun iltarusko häviää ja se jatkuu aina puoleenyöhön asti. Aisha kertoi: "Heillä oli tapana rukoilla yörukous iltaruskon häviämisen ja yön viimeisen kolmanneksen alkamisen välillä." (Kertonut al-Bukhari.) Abu Huraira kertoi Allahin lähettilään (SAAS) sanoneen: "Jos se ei tuottaisi kansalleni hankaluuksia, määräisin heidät viivästyttämään yörukousta, kunnes kolmannes tai puolet yöstä on kulunut." (Kertoneet Ahmad, Ibn Maja ja at-Tirmidhi, jonka luokittelun mukaan se on sahih.) Abu Said kertoi: "Kerran odotimme Allahin lähettilästä (SAAS) johtamaan yörukousta, kunnes puolet yöstä oli kulunut, jolloin hän saapui ja rukoili meidän kanssamme. Hän sanoi: Pysykää paikoillanne istuen, kun ihmiset ovat menneet makuupaikoilleen (nukkumaan), sillä te olette rukouksessa niin kauan, kuin odotatte rukousta. Jos ei heikkojen heikkous, sairaiden sairaus ja tarvitsevien tarpeet muuta vaatisi, olisin viivästyttänyt tämän rukouksen alkamista puoleenväliin yötä."

Mitä tämän kertomuksen aitouteen tulee, sen ovat kertoneet Ahmad, Abu Dawud, Ibn Maja, an-Nasai ja Ibn Khuzaima. Sen ketju on sahih. Hadith kuvailee parasta aikaa rukoilla. Sallittu aika ja välttämättömyyden vaatima aika kestävät aamunkoittoon asti. Abu Qatada kertoi Allahin lähettilään (SAAS) sanoneen: "Nukkumisessa ei ole laiminlyöntiä, mutta laiminlyönti tulee siitä, että ei rukoile rukoustaan, kunnes seuraavan rukouksen aika on tullut." (Kertonut Muslim.) Tämä hadith osoittaa, että kunkin rukouksen aika jatkuu aina seuraavan rukouksen alkamiseen asti, paitsi aamurukouksen kohdalla, jonka kestosta vain auringonnousuun asti kaikki oppineet ovat yksimielisiä.

Osa 1, sivu 87: Isha-rukouksen viivyttäminen on suositeltavaa

On mitä hyveellisintä lykätä iltarukousta aina sen suositeltavan ajan loppuun asti, mikä on puoliyö. Aisha kertoi: Eräänä yönä profeetta (SAAS) rukoili iltarukouksen, kun enin osa yötä oli kulunut ja useimmat ihmiset moskeijassa olivat nukahtaneet. Sitten hän tuli ulos, rukoili ja sanoi: Tämä oli oikea aika, jos siitä ei koituisi vaikeuksia kansalleni." (Kertoneet Muslim ja an-Nasai.) Profeetta (SAAS) ei tehnyt tätä säännönmukaisesti, koska kuuli siitä koituvan hankaluutta kansalleen. Hän otti huomioon moskeijassa olevien ihmisten tilanteen. Joskus hän kiirehti rukouksen suorittamista ja toisinaan taas hän lykkäsi sitä. Jabir sanoi: "Allahin lähettiläs rukoili keskipäivän rukouksen kuumimpaan aikaan, iltapäivän rukouksen auringon ollessa kirkas ja auringonlaskun rukouksen, kun aurinko oli laskenut; ja iltarukousta hän joskus viivytti ja joskus kiirehti, jos näki ihmisten kokoontuneen (moskeijaan). Jos hän havaitsi heidän vitkastelevan, hän lykkäsi sitä. Hän rukoili aamurukouksen, kun vielä oli pimeää (Kertoneet al-Bukhari ja Muslim.)

Osa 1, sivu 88: Nukkuminen ennen iltarukousta on kielletty

Ei tulisi nukkua ennen iltarukousta eikä käydä keskusteluja sen jälkeen. Abu Barza al-Aslami kertoi profeetan (SAAS) rakastaneen iltarukouksen viivyttämistä (sitä kutsuttiin nimellä pimeys, al-atmah), ja hän vihasi nukkumista sitä ennen ja puhumista tai neuvotteluja sen jälkeen." (Kertonut luotettavien ryhmä.) Toisessa Ibn Masuudin kertomuksessa sanotaan: "Allahin lähettiläs (SAAS) määräsi meidät olemaan puhumatta iltarukouksen jälkeen." (Kertonut Ibn Maja.)

Syyt tähän ovat seuraavat: nukkuminen voi aiheuttaa sen, että henkilö menettää iltarukouksensa sen parhaaseen aikaan, tai se voi aiheuttaa hänen poisjäämisensä yhteisrukouksesta. Puhuminen ja seurustelu jälkeenpäin taas voi riistää häneltä ajan, jota hän voisi käyttää suureksi hyödykseen. Jos henkilö haluaa nukkua ja hänellä on joku herättämässä hänet, tai hän keskustelee jostakin hyödyllisestä asiasta, siinä ei ole paheksuttavaa. Ibn Umar sanoi: "Profeetta (SAAS) jutteli Abu Bakrin kanssa joistakin muslimeja koskevista asioista yöllä, ja minä olin hänen kanssaan."(Kertoneet Ahmad ja at-Tirmidhi, joka sanoi sen olevan hassan.) Ibn Abbas kertoi: "Nukuin Maimunan kotona eräänä yönä, kun profeetta (SAAS) oli siellä. Katselin kuinka profeetta (SAAS) rukoili yöllä. Hän jutteli vaimonsa kanssa tovin ja sitten nukkui." (Kertonut Muslim.)

Osa 1, sivu 88a: Aamurukouksen (Fajr) aika

Aamurukouksen aika alkaa aamun sarastaessa ja jatkuu auringon nousuun. On suositeltavaa rukoilla se aikaisin sen ajan alettua. Abu Masuud al-Ansari kertoi Allahin lähettilään (SAAS) rukoilleen aamurukouksen (aamunkoiton) pimeydessä. Toisen kerran hän rukoili sen, kun aamu jo sarasti (hohti). Sen jälkeen hän aina rukoili (aamun) pimeydessä, aina kuolemaansa asti. (Kertoneet Abu Dawud ja al-Baihaqi. Sen ketju on sahih.) Aisha sanoi: "Uskovat naiset tapasivat rukoilla aamurukouksen profeetan (SAAS) kanssa, vaatteisiinsa kietoutuneina. Rukouksen jälkeen he palasivat koteihinsa eikä kukaan tunnistanut heitä (aamun) pimeyden takia." (Kertonut luotettavien ryhmä.)

Rafa ibn Khadeej kertoi hadithin, jonka mukaan profeetta (SAAS) sanoi: "Tehkää aamurukous aamunkoitteessa, sillä niin palkintonne on suurempi." Toisessa versiossa sanotaan: "Tehkää aamurukous (aamun) sarastaessa, sillä niin palkintonne on suurempi."(Kertonut viisi luotettavaa kertojaa. At-Tirmidhi ja Ibn Hibban luokittelevat sen sahihiksi.) Tämä viittaa ajankohtaan, jolloin henkilö päättää rukouksensa, ei siihen, kun hän aloittaa sen. Niinpä resitoinnista pitäisi tehdä niin pitkä, että rukous jatkuu aina siihen saakka, kun aamu alkaa "loistaa". Näin teki profeetta (SAAS), sillä hänellä oli tapana resitoida 60:sta 100:aan jaetta. Se myös tarkoittaa sen varmistamista, että aamu on koittanut.

Osa 1, sivu 89: Yhden rakan suorittaminen rukousaikana

Se, joka ehtii yhteen rukouksen rakaan ennen sen ajan päättymistä, on ehtinyt koko rukoukseen ajoissa. Abu Huraira kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Se, joka ehtii mukaan yhteen rukouksen rakaan, on ehtinyt rukoukseen." (Kertonut luotettavien ryhmä.) Tämä pätee mihin tahansa rukoukseen. Al-Bukhari on kirjannut: Sen teistä, joka ehtii iltapäivän rukouksen yhteen kumartumiseen ennen auringonlaskua, tulisi saattaa rukouksensa päätökseen."Tässä kumartumisella tarkoitetaan rakaa. Hadithin selvä merkitys on se, että jokainen, joka ehtii aamu- tai iltapäivän rukouksen yhteenkin rakaan, tulisi tehdä rukouksensa loppuun asti, vaikka aurinko olisi laskemassa tai nousemassa. Tämä silti, että noina aikoina ei muutoin ole sallittua rukoilla. Jos yksi raka on suoritettu, rukous viedään päätökseen, ja rukousvelvollisuus on näin täytetty, vaikka ei olekaan sallittua tarkoituksellisesti viivästyttää noita rukouksia sellaisiin aikoihin.

Osa 1, sivu 89a: Nukkuminen rukouksen yli tai rukouksen unohtaminen

Sen, joka nukkuu tietyn rukouksen yli tai unohtaa sen, on rukoiltava se heti herättyään tai muistettuaan rukouksen. Abu Qatada kertoi, että rukouksen aikana nukkumisesta mainittiin profeetalle (SAAS) ja hän sanoi: "Unessa ei ole laiminlyöntiä, vaan laiminlyönti tapahtuu valveilla. Jos joku teistä unohtaa rukouksen tai nukkuu sen ajan yli, hänen tulisi rukoilla se heti muistaessaan sen."

Mitä tulee kertomuksen aitouteen, sen ovat kertoneet an-Nasai ja at-Tirmidhi, joka sanoo sen olevan sahih.

Anas kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Sen, joka unohtaa rukouksen, tulisi rukoilla se heti muistaessaan, eikä muuta sovittamista tarvita kuin se." (Kertoneet al-Bukhari ja Muslim.) Imran ibn Husain kertoi: "Kuljimme yöllä Allahin lähettilään (SAAS) kanssa. Kun yön viimeinen jakso koitti, meitä alkoi väsyttää ja nukahdimme. Emme heränneet, ennen kuin tunsimme auringon kuumuuden. Jotkut meistä yrittivät kiireesti puhdistautua. Profeetta (SAAS) kehotti meitä rauhoittumaan. Sitten ratsastimme eteenpäin, kunnes aurinko oli noussut ja teimme wudun. Hän käski Bilalia esittämään rukouskutsun, ja sitten hän rukoili kaksi rakaa ennen (pakollista) aamurukousta. Sitten me seisoimme ja rukoilimme. Me sanoimme: "Oi Allahin lähettiläs (SAAS), eikö meidän pitäisi toistaa rukous huomenna sen oikeaan aikaan? Hän sanoi: "Kieltäisikö Herranne, Kaikkein Korkein, teiltä koron ja hyväksyisi sen teiltä?" (Kertonut Ahmed ja muita.)

Osa 1, sivu 90: Ajat, jolloin rukoileminen on kielletty

On kiellettyä rukoilla aamurukouksen jälkeen auringonnousuun asti, ja auringonnoususta siihen asti, kunnes aurinko on täysin noussut keihään mitan horisontin yläpuolelle, ja kun aurinko on korkeimmalla kohdallaan, kunnes se on hiukan siirtynyt länteen, ja iltapäivän rukouksen jälkeen, kunnes aurinko laskee. Abu Said kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Ei ole rukousta aamurukouksen jälkeen, ennen kuin aurinko nousee." (Kertoneet al-Bukhari ja Muslim.) Amr ibn Abbas kertoi sanoneensa: "Oi Allahin lähettiläs (SAAS), kerro minulle rukouksista. Hän sanoi: Rukoile aamurukous ja sitten pidättäydy rukoilemisesta auringonnousuun asti ja kunnes se on kunnolla noussut, sillä se nousee Saatanan sarvien välistä. Se on aika, jolloin uskottomat kumartavat sille. Sitten rukoile, sillä rukoustasi todistetaan ja kuunnellaan, kunnes keihään varjo on lyhyempi kuin sen pituus. Silloin lopeta rukoileminen, sillä tuohon aikaan helvetin tulta ruokitaan polttoaineella. Kun varjo ilmaantuu, voit rukoilla, sillä rukouksellasi on todistajia ja kuulijoita (enkelit), kunnes rukoilet iltapäivän rukouksen. Sitten pidättäydy rukouksesta, kunnes aurinko laskee, sillä se laskee Saatanan sarvien välistä ja tuohon aikaan uskottomat kumartavat sille." (Kertoneet Ahmad ja Muslim.)

Uqbah ibn Amr sanoi: "On kolme ajankohtaa, jolloin profeetta (SAAS) kielsi meitä rukoilemasta tai hautaamasta kuolleitamme: auringonnousu, kunnes se on noussut (jonkin matkaa), kun aurinko on lakikorkeudessaan ja auringonlasku, kunnes se on täysin laskenut." (Kertonut luotettavien ryhmä, paitsi al-Bukhari.)

Osa 1, sivu 90a: Oikeusoppineiden mielipiteitä rukoilemisesta aamurukouksen ja iltarukouksen jälkeen

Useimmat oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että poisjääneet rukoukset voidaan rukoilla aamu- tai iltapäivän rukousten jälkeen. Tämä perustuu profeetan (SAAS) sanoihin: "Jos joku unohtaa rukouksen, hänen tulee rukoilla se heti, kun hän muistaa sen." (Kertoneet al-Bukhari ja Muslim.)

Mitä tulee vapaaehtoisiin rukouksiin, seuraavat seuralaiset paheksuivat niiden rukoilemista mainittuina ajankohtina: Ali, Ibn Masuud, Abu Huraira ja Ibn Umar. Umarilla oli tapana piestä ne, jotka rukoilivat kaksi rakaa iltapäivän rukouksen jälkeen (muiden seuralaisten läsnäollessa), eikä häntä moitittu. Khalid ibn al-Walid teki myös niin. Ne seuraajat, joka paheksuivat sellaisia rukouksia, olivat al-Hassan ja Said ibn al-Musayyab. Abu Hanifa ja Malik myös vihasivat sellaisia rukouksia. Ash-Shafi päätteli, että rukoukset noina aikoina olivat sallittuja, jos henkilöllä on syy niiden tekemiseen (rukous moskeijan tervehtimiseksi, tai rukous puhdistautumisen jälkeen jne). Hän käyttää todisteena sitä, että profeetta (SAAS) rukoili kaksi keskipäivän sunna-rakaa iltapäivän rukouksen jälkeen. Hanbalilaiset sanovat, että on kiellettyä rukoilla noina aikoina, vaikka siihen olisi syy, paitsi kun kyseessä on kaksi rakaa Kaaban kiertämisen yhteydessä. Tämä perustuu Jabir ibn Mutamin hadithiin, jonka mukaan profeetta (SAAS) sanoi: "Oi Abd Manatin heimo, älkää estäkö ketään kiertämästä tämän talon (Kaaban) ympäri tai rukoilemasta siellä milloin tahansa hän haluaa."

Mitä tämän kertomuksen aitouteen tulee, sen ovat kertoneet Abu Dawud, an-Nasai, at-Tirmidhi ja Ibn Maja. At-Tirmidhi ja Ibn Khuzaima sanoivat sen olevan sahih.

Osa 1, sivu 91: Rukoilemisesta auringon noustessa, sen laskiessa ja kun aurinko on lakikorkeudessaan

Hanifilaiset ovat sitä mieltä, että rukous noina aikoina ei ole pätevä, riippumatta siitä, onko kyseessä pakollinen vai vapaaehtoinen rukous, vai korvasiko henkilö jotakin rukousta tai täyttikö määräystä. Mutta he tekevät poikkeuksen saman päivän iltapäivän rukouksen ja hautajaisrukouksen kohdalla (jos hautajaiset ovat jonakin noista ajankohdista, hautajaisrukous on silti suoritettava). He myös sallivat kumartamisen Koraanin resitaation yhteydessä, jos kyseeseen tulevia jakeita lausutaan noina aikoina. Abu Yusuf tekee myös poikkeuksen perjantain vapaaehtoisten rukousten suhteen, kun aurinko on lakikorkeudessaan. Sharilaiset snovat, että vapaaehtoiset rukoukset, jotka eivät ole jotakin tiettyä tarkoitusta varten, ovat paheksuttavia noina aikoina. Pakolliset rukoukset, vapaaehtoiset rukoukset jonkin tilaisuuden johdosta, perjantain vapaaehtoiset rukoukset auringon ollessa lakikorkeudessaan ja rukous Kaaban ympärikiertämisen yhteydessä ovat kaikki sallittuja noina aikoina ilman, että niihin sisältyy mitään paheksuttavaa. Malikilaiset sanovat, että vapaaehtoiset rukoukset auringon noustessa ja laskiessa ovat kiellettyjä, vaikka niihin olisi jokin syy. Sama pätee luvattuun rukoukseen, kumartamiseen Koraanin resitaation yhteydessä ja hautajaisrukoukseen (paitsi jos on pelättävissä ruumiin jollain tavalla pilaantuvan tai muuttuvan). Mutta he sallivat aina rukouksen, vapaaehtoisen tai pakollisen, kun aurinkon on lakikorkeudessaan. Al-Baji kirjoitti kommentaarissaan alMuwattaan: "Al-Mubsutissa on kerrottu, että Ibn Wahbin mukaan Malikilta kysyttiin rukoilemisesta keskipäivän hetkellä perjantaina ja hän sanoi: Näin ihmisten rukoilevan perjantaina keskipäivällä. Jotkut hadithit eivät pidä sallittuna (rukoilemista noina aikoina), mutta en estä ihmisiä rukoilemasta. En pidä rukoilemisesta tuona aikana, koska se ei ole toivottavaa." Hanbalilaiset sanovat, että mitään vapaaehtoisia rukouksia ei tulisi tehdä noina aikoina, riippumatta siitä, onko niihin syytä vai ei ja onko perjantai vai ei, paitsi moskeijan tervehtimisrukous perjantaina (he sallivat tämän ilman mitään paheksuntaa, kun aurinko on lakikorkeudessaan tai kun imaami alkaa puhua.) He myös sanovat, että hautajaisrukous on kielletty tuohon aikaan, jos ei ole pelättävissä, että ruumis muuttuu tai pilaantuu. He sallivat poisjääneiden rukousten korvaamisen, luvatut rukoukset ja Kaaban ympärikiertämisen rukouksen (vaikka se on vapaaehtoinen) minä tahansa noista kolmesta ajankohdasta.

Osa 1, sivu 92: Vapaaehtoinen rukous aamunkoitteessa ennen aamurukousta

Yasar, Ibn Umarin oppilas, sanoi: "Ibn Umar näki minut rukoilemassa, kun aamu oli alkanut sarastaa, ja hän sanoi: Allahin lähettiläs (SAAS) tuli luoksemme, kun olimme rukoilemassa tuohon aikaan ja sanoi: viekää todistuksenne niille, jotka ovat poissa, että ei ole rukousta aamunsarastuksen (alkamisen) jälkeen, paitsi kaksi rakaa." Mitä tulee hadithin sijoittumiseen, sen ovat kertoneet Ahmad ja Abu Dawud. Vaikka hadith on heikko, sen useat ketjut vahvistavat toisiaan.

Tästä voi patella, että ei ole suositeltavaa tehdä muita vapaaehtoisia rukouksia, kuin nuo kaksi sunna-rakaa, kun aamu on alkanut sarastaa. Tämän mainitsi ash-Shaukani. Al-Hassan, ash-Shaifi ja Ibn Hazm sanovat, että vapaaehtoiset rukoukset ovat sallittuja tuohon aikaan ilman mitään hyljeksittyä. Malik salli avoimesti rukoilemisen tuohon aikaan niille, jotka jostain syystä olivat menettäneet vapaaehtoiset rukoukset yöllä. On mainittu hänen kuulleen, että Abdullah ibn Abbas, al-Qasim ibn Muhammad ja Abdullah ibn Aamar ibn Rabiah rukoilivat witr-rukouksen aamun sarastaessa. Abdullah ibn Masuud sanoi: "Minua ei vaivaa, jos he esittävät iqaman (toisen kutsun) rukoukseen, kun olen rukoilemassa witriä."Yahya ibn Said kertoi: "'Ibadah ibn as-Samit oli ihmisille imaamina. Eräänä päivänä hän meni aamurukoukseen ja rukoukseen kutsuja esitti iqaman. Ibadah oli hiljaa ja suoritti witr-rukouksensa, ja sitten johti heitä aamurukouksessa." Said ibn Jubair kertoi Ibn Abbasin nukkuneen (eräänä yönä), heränneen ja sanoneen palvelijalleen: Mene katsomaan, mitä ihmiset tekevät. (Tuolloin hän oli menettänyt näkönsä.) Palvelija palasi sanoen, että he olivat hajaantumassa aamurukouksen jälkeen. Ibn Abbas nousi silloin seisomaan, rukoili witrin ja sitten aamurukouksen.

Osa 1, sivu 93: Vapaaehtoiset rukoukset, kun iqamaa esitetään

Jos rukous on jo alkanut, ei ole hyväksyttävää paneutua vapaaehtoisiin rukouksiin. Abu Huraira kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Jos rukous on alkamassa, ei ole muuta rukousta kuin pakollinen rukous." Toisessa kertomuksessa sanotaan: "Paitsi siinä rukouksessa, jonka iqamaa ollaan esittämässä." (Kertoneet Ahmad, Muslim, Abu Dawud, at-Tirmidhi, an-Nasai ja Ibn Maja.)

Abdullah ibn Sarjis kertoi: "Mies tuli moskeijaan profeetan (SAAS) ollessa johtamassa aamurukousta. Mies rukoili kaksi rakaa sivummalla ja yhtyi sitten seurakuntaan (Allahin lähettilään, SAAS, takana). Kun profeetta (SAAS) oli päättänyt rukouksen, hän sanoi: "Oi se ja se, minkä kahdesta rukouksestasi otat lukuun – sen, jonka rukoilit itseksesi vai sen, jonka rukoilit meidän kanssamme?"(Kertonut Muslim, Abu Dawud and an-Nasai.) Lähettiläs (SAAS) oli tätä tointa vastaan, mutta ei määrännyt miestä toistamaan rukoustaan. Tämä osoittaa, että sellainen rukous on hyväksyttävä, mutta epätoivottu. Ibn Abbas kertoi: "Olin rukoilemassa, kun rukoukseen kutsuja esitti iqaman. Allahin lähettiläs (SAAS) tönäisi minua ja sanoi: Rukoiletko neljä rakaa (pakollista) aamurukousta?" Hadithin ovat kertoneet al-Baihaqi, at-Tabarani, Abu Dawud, at-Tayalisi ja al-Hakim, joka sanoo sen olevan sahih al-Bukharin ja Muslimin kriteerien mukaan. Abu Musa al-Ashari kertoi profeetan (SAAS) nähneen miehen rukoilemassa kahta rakaa aamurukousta, kun rukoukseen kutsuja esitti (toista) kutsua. Profeetta (SAAS) kosketti hänen olkapäätään sanoen: "Eikö tämän pitäisi olla ennen tuota?" (Kertonut at-Tabarani. Al-Iraqi sanoo sen luokituksen olevan hyvä.)




Takaisin

Koko aineiston copyright © 2002 Pirjo Zaghdoudi