Fiqh-as-Sunnah



Fiqh-as-Sunnah, Osa 1: Rukouksen pakolliset toimet

Ollakseen hyväksyttävä, rukous täytyy suorittaa islamin laissa määritellyllä tavalla.

Osa 1, sivu 119a: Rukouksen pakolliset toimet Aikomus

Allah sanoo: "Eikä heille annettu muuta käskyä kuin palvella Jumalaa, olla kuuliaisia yksin Hänelle"(al-Bayina 5). Profeetta (SAAS) sanoi: "Jokainen teko perustuu aikomukselle. Jokaiselle kuuluu se, mitä hän aikoi. Hän, joka muutti Allahin ja Hänen profeettansa vuoksi, muutti Allahin ja Hänen profeettansa luokse. Ja hän, joka muutti jonkin tämän maalman asian tai avioliiton vuoksi, muutti näiden asioiden luo."(Kertonut al-Bukhari.)

Teoksessa Ighatha al-Lufan, Ibn al-Qayyim toteaa: "Aikomus on jonkin päämäärä ja tarkoitus. Se on sydämen tila eikä se tule kieleltä. Sen tähden profeetta (SAAS) ja hänen seuralaisensa eivät koskaan puhuneet aikomuksistaan. Se, mitä tähän on lisätty puhtauden ja rukouksen teoissa, tulee Saatanasta ja on ansa niille, jotka ovat epävarmoja näiden suorittamisesta. Havaitset heidän toistavan aikomustaan yhä uudestaan, mutta tämä ei lainkaan kuulu rukoukseen."

Osa 1, sivu 120: Rukouksen pakolliset toimet. Takbirin lausuminen aloitettaessa rukous

Ali kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Avain rukoukseen on puhtaus. Takbir asettaa henkilön sen rikkomattomaan tilaan ja taslim vapauttaa hänet siitä."

Mitä tulee kertomuksen aitouteen, sen ovat kertoneet ash-Shafi, Ahmad, Abu Dawud, Ibn Maja ja at-Tirmidhi, joka sanoi sen olevan kaikkein aidoin kertomus tästä aiheesta. Al-Hakim ja Ibn as-Sakin katsovat sen olevan sahih. Takbir koostuu sanoista Allahu akbar. Abu Hamid kertoi, että kun profeetta (SAAS) nousi rukoilemaan, hän seisoi suorana, nosti kätensä ja sanoi "Allahu akbar."

Tämän ovat kertoneet Ibn Maja sekä Ibn Khuzaiman ja Ibn Hibbanin Sahihit. Al-Bazzar kertoi suunnilleen saman, mutta sen ketju on Muslimin mukaan sahih. Ali ja muut myös kertoivat tämän.

Osa 1, sivue 120a: Seisominen pakollisissa rukouksissa

Henkilön on seistävä rukouksen aikana, jos vain mahdollista. Allah sanoo: " Pitäkää vaari rukouksistanne, myös keskimmäisestä, ja olkaa hartaina Jumalan edessä." (al-Baqara 238) Umar ibn Hussain kertoi: "Minulla oli jokin terveydellinen ongelma, joten kysyin profeetalta (SAAS) rukouksesta ja hän sanoi: Rukoile seisten; jos et pysty siihen, rukoile istuen; jos et pysty siihen, rukoile (maaten) kyljelläsi." (Kertonut al-Bukhari.) Useimmat oppineet sanovat, että jalkoja ei tulisi laittaa yhteen rukouksessa seistäessä.

Vapaaehtoisissa rukouksissa henkilö voi rukoilla istuallaan, vaikka voisikin seistä, mutta seisova saa suuremman palkkion kuin istuva. Abdullah ibn Umar kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Sellaisen rukous, joka istuu, on puoli rukousta." (Kertoneet al-Bukhari ja Muslim.)

Jos henkilö ei voi seistä, hän voi rukoilla sellaisella tavalla, johon hän kykenee, sillä Allah ei kuormita yhtäkään sielua yli sen voimien. Hän saa täyden palkkion rukouksestaan. Abu Musa kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Jos Allahin orja on sairas tai matkalla, hän saa teoistaan saman palkkion kuin hän saisi terveenä ja kotosalla."

Osa 1, sivu 120b: Rukouksen pakolliset toimet. Al-Fatihan lausuminen jokaisessa rukouksen rakassa

On monia aitoja haditheja, jotka toteavat, että al-Fatihan lausuminen jokaisessa rakassa on pakollista. Tästä ei olekaan mielipide-eroja. Seuraavassa on joitakin haditheja tästä: Ibada ibn as-Samit kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Sellaiselle ei ole rukousta, joka ei lausu Kirjan avaussuuraa (al-Fatiha)." Tämän on kertonut luotettavien ryhmä.

Abu Huraira kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Joka suorittaa rukouksen lausumatta Koraanin avaussuuraa, ei ole rukoillut oikein." (Kertonut Ahmad, al-Bukhari ja Muslim.) Ad-Daraqutni tallensi myös hadithin, jonka ketju on sahih, melkein samoin sanoin.

Said Abu Said: "Meidät määrättiin lausumaan Koraanin avaussuura ja jotakin (muuta), mikä oli helppoa (meille)." Tämän on kertonut Abu Dawud. Al-Hafiz ja Ibn Sayyid an-Nass pitävät sen ketjua sahihina.

Joissakin kertomuksissa, jotka käsittelevät rukouksen puutteita, todetaan: "Ja sitten lausukaa ‘Kirjan Äiti’ (al-Fatiha)" ja hän sanoi: "Ja tehkää se joka rakassa."

On vahvistettu, että profeetta (SAAS) lausui al-Fatihan jokaisen rukouksen jokaisessa rakassa, olivat ne pakollisia tai vapaaehtoisia. Koska se on palvontateko, voimme vain noudattaa hänen esimerkkiään. Ja profeetta (SAAS) sanoi: "Rukoilkaa, kuten olette nähneet minun rukoilevan". (Kertonut al-Bukhari.)

Osa 1, sivu 121: Rukouksen pakolliset toimet. Bismillah

Oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että bismillah (Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen) on suuran al-Naml jae, mutta he eroavat siinä, onko se jokaisen suuran yksi jae vai ei. Tästä on kolmea mielipidettä:

-1- Se on al-Fatihaan ja jokaiseen Koraanin suuraan kuuluva jae.

Siksi se on lausuttava al-Fatihan yhteydessä ääneen tehdyissä sekä hiljaisissa rukouksissa. Vahvin tuki tälle mielipiteelle löytyy Naim al-Mujammirin hadithista, kun hän sanoi: "Rukoilin Abu Hurairan takana ja hän lausui: ’Allahin nimeen…’ ja sitten hän lausui al-Fatihan." Hadithin lopussa hänen kerrotaan sanoneen: "Kautta Hänen, jonka Kädessä sieluni on, olen tehnyt sen, mikä muistuttaa rukoilemistamme Allahin lähettilään (SAAS) kanssa."

-2- Se on oma jakeensa, joka ilmoitettiin eri suurien erottamiseksi toisistaan. On sallittua lausua se al-Fatihan kanssa (oikeammin se on suositeltavaa), mutta ei ole sunna lausua sitä ääneen. Anas sanoi: "Rukoilin Allahin lähettilään (SAAS), Abu Bakrin, Umarin ja Uthmanin takana, eivätkä he lausuneet sitä ääneen."

Tämän hadithin ovat kertoneet an-Nasai, Ibn Hibban and at-Tahawi ja sen ketju on sahih kahden Sahihin kriteerien mukaan.

-3- Se ei ole al-Fatihan jae eikä minkään muunkaan suuran. On moitittavaa lausua sitä ääneen tai hiljaisesti pakollisissa rukouksissa, mutta ei vapaaehtoisissa rukouksissa. Tämä mielipide ei kuitenkaan ole vahva.

Ibn al-Qayyim on sovittanut ensimmäisen ja toisen mielipiteen yhteen sanomalla: "Joskus profeetta (SAAS) lausui sen ääneen, mutta useimmiten hän sanoi sen hiljaa eikä ääneen."

Osa 1, sivu 122: Rukouksen pakolliset toimet. Henkilö, joka ei osaa lausua hyvin

Al-Khattabi sanoo: " Periaatteessa henkilön rukous ei ole riittävä, ellei hän lausu al-Fatihaa. Jos hän ei osaa lausua al-Fatihaa eikä muitakaan osia Koraanista, hänen tulisi lausua ainakin seitsemän saman merkityksen sisältävää jaetta Koraanista. Jos hän ei pysty oppimaan yhtään Koraania (johtuen jostakin synnynnäisestä kyvyttömyydestä, huonosta muistista tai vieraasta kielestä), hänen tulisi sanoa tasbih (Subhan Allah – Kunnia olkoon Allahille), tamhid (al-Hamdu lillah – kaikki ylistys olkoon Allahille) ja tahlil (La ilaha illal-lah – ei ole muuta jumalaa kuin Allah). On kerrottu hänen sanoneen: "Paras muisteleminen Allahin puheen jälkeen on Subhan Allah, al-Hamdu lillah, La ilaha illal-lah ja Allahu akbar." Tätä tukee Rafaa ibn Rafa, joka kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Jos muistissanne on jotakin Koraanista, lausukaa se. Jos ei, niin sanokaa tamhid, takbir ja tahlil, ja sitten kumartakaa."

Tämän hadithin ovat kertoneet Abu Dawud, at-Tirmidhi, an-Nasai jad al-Baihaqi. Ensin mainittu sanoo sen olevan hasan.

Osa 1, sivu 122a: Rukouksen pakolliset toimet. Ar-Ruku (kumartuminen)

On yksimielisyys rukun pakollisuudesta. Allah sanoo: " Te, jotka uskotte, kumartakaa, vaipukaa maahan asti..." (al-Hajj 77) ." Rukun asento muodostuu taivutuksesta, käsien asettamisesta polvien päälle ja pysymisestä siinä, kunnes henkilön asento on "tyyni". Toisessa hadithissa profeetta (SAAS) sanoi: "Sitten kumartukaa, kunnes saavutatte tyyneyden kumarruksessanne." Abu Qatada kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Pahimmat ihmisistä ovat ne, jotka varastavat osan rukouksesta." Häneltä kysyttiin, kuinka tämä tehtiin, ja hän vastasi: "He eivät tee perusteellisesti kumarruksiaan ja polvistumisiaan" tai hän sanoi: "Hän ei suorista selkäänsä kumartuessaan ja polvistuessaan."

Mitä tulee kertomuksen aitouteen, sen ovat kertoneet Ahmad, at-Tabarani, Ibn Khuzaima ja al-Hakim, joka sanoo sen ketjun olevan sahih.

Abu Masuud al-Badri kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Sellaisen rukous, joka ei suorista selkäänsä taivutuksissaan ja kumarruksissaan, ei ole täydellinen." Tämän hadithin on kertonut viiden ryhmä, ja Ibn Khuzaima, Ibn Hibban, at-Tabarani al-Baihaqi, jonka mielestä sen ketju on sahih, kun taas at-Tirmidhi luokittelee sen arvolla hasan sahih.

Tietoa omaavat seuralaiset toimivat sen periaatteen mukaan, että henkilön on suoristettava selkänsä kumartuessaan ja polvistuessaan. Huzhaifa näki erään, joka ei suoristanut selkäänsä kumarruksissaan ja polvistumisissaan, ja sanoi tälle: "Sinä et ole rukoillut. Ja jos sinun olisi kuoltava, et kuolisi Allahin ja Hänen lähettiläänsä (SAAS) tiellä." (Kertonut al-Bukhari.)

Osa 1, sivu 123: Rukouksen pakolliset toimet. Seisominen suorassa kumartumisen jälkeen

Tämä perustuu Abu Humaidin kuvaukseen profeetan (SAAS) rukouksesta: "Hän nosti päänsä kumarrettuaan, ja seisoi sitten suorassa, kunnes kaikki hänen nikamansa asettuivat paikoilleen." (Kertoneet al-Bukhari ja Muslim.)

Aisha kertoi, että kun profeetta (SAAS) nosti päänsä kumarruksesta, hän ei polvistunut maahan, ennen kuin hänen selkänsä oli suoristunut. (Kertoneet al-Bukhari ja Muslim.)

Abu Huraira kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Allah ei katso sellaisen rukousta, joka ei suorista selkäänsä kumarrustensa ja polvistumistensa välillä." (Kertonut Ahmad. Al-Munzhirin mukaan sen ketju on hyvä.)

Osa 1, sivu 123a: Rukouksen pakolliset toimet. Polvistuminen

Olemme jo maininneet Koraanin jakeen, joka käsittelee tätä pakollista tointa. Profeetta (SAAS) selitti sitä eräässä hadithissa sanomalla: "Sitten polvistukaa maahan, kunnes saavutatte tyyneyden polvistumisessanne, ja sitten nouskaa (istumaan), kunnes saavutatte tyyneyden istuma-asennossanne, ja sitten polvistukaa maahan jälleen, kunnes saavutatte tyyneyden polvistumisessanne. Ensimmäinen polvistuminen, senjälkeinen istuminen, toinen polvistuminen ja tyyneys kaikissa näissä asennoissa ovat pakollisia jokaisen pakollisen tai vapaaehtoisen rukouksen jokaisessa rakassa.

Osa 1, sivu 124: Rukouksen pakolliset toimet. Kuinka tyyneys saavutetaan

"Tyyneys" tulee siitä, kun pysytään asennossa, kunnes luut ovat asettuneet paikoilleen. Jotkut oppineet sanovat, että tämä kestää vähintään yhtä kauan, kuin henkilöltä kestää sanoa Subhan Allah.

Osa 1, sivu 124a: Rukouksen pakolliset toimet. Ruumiinosat, jotka koskettavat maata polvistuttaessa

Nämä osat ovat: kasvot, kädet, polvet ja jalat. Al-Abbas ibn Abdul-Muttalib kertoi kuulleensa profeetan (SAAS) sanovan: "Kun (Allahin) orja polvistuu, seitsemän ruumiinosaa polvistuvat hänen kanssaan: hänen kasvonsa, hänen kätensä, hänen polvensa ja hänen jalkansa."(Kertonut luotettavien ryhmä, paitsi al-Bukhari.) Ibn Abbas sanoi: "Profeetta (SAAS) määräsi meidät polvistumaan seitsemän ruumiinosamme kanssa, eikä korjaamaan hiuksiamme tai vaatteitamme taaksepäin: otsan, kämmenet, polvet ja jalat." Toisin sanoin, profeetta (SAAS) sanoi: "Minut on määrätty polvistumaan seitsemän ruumiinosan kera: otsan, ja hän osoitti nenäänsä, käsien, polvien ja jalkaterien." (Kertoneet al-Bukhari ja Muslim.) Toisessa kertomuksessa hän sanoi: "Minut on määrätty polvistumaan seitsemän ruumiinosan kera eikä siirtämään taaksepäin hiuksia tai vaatteita: otsan, nenän, käsien, polvien ja jalkojen."(Kertoneet Muslim ja an-Nasai.)

Abu Humaid kertoi, että kun profeetta (SAAS) polvistui, hän painoi nenänsä ja otsansa maahan. Tämän hadithin ovat kertoneet Abu Dawud ja at-Tirmidhi, joka sanoi: "Oppineet noudattavat tätä: henkilö polvistuu painaen nenänsä ja otsansa maahan." Joidenkin oppineiden mukaan riittää, kun henkilö polvistuu painaen vain otsansa maahan nenän koskettamatta maata. Toiset sanovat, että se ei riitä, ennen kuin nenäkin koskettaa maahan.

Osa 1, sivu 124b: Rukouksen pakolliset toimet. Loppuistuminen ja Tashahudin lausuminen

Profeetan esimerkki osoittaa, että kun rukouksen viimeinen istuminen on tehty, henkilön tulee sen jälkeen lausua tashahud. Yhdessä hadithissa hän sanoi: "Kun nostatte päänne viimeisen maahan polvistumisen jälkeen, istuudutte ja lausutte tashahudin, olette suorittanut rukouksenne."

Ibn Qudama sanoo: "On kerrottu Ibn Abbasin sanoneen: Meillä oli tapana sanoa ennen kuin tashahud tehtiin meille pakolliseksi: ’Rauha olkoon Allahille hänen orjiensa edessä, rauha olkoon Gabrielille, rauha olkoon Mikaelille’. Profeetta (SAAS) sanoi: Älkää sanoko ‘Rauha olkoon Allahille’, vaan sanokaa ‘Tervehdykset Allahille’. Tämä todistaa, että tashahudista tuli pakollinen sen jälkeen, kun se ensin ei ollut sitä."

Autenttinen kertomus tashahudista tulee Ibn Masuudilta, joka sanoi: "Kun istuimme profeetan (SAAS) kanssa rukouksessa, sanoimme ‘Rauha olkoon Allahille Hänen orjiensa edessä, rauha olkoon sille ja sille.’ Profeetta (SAAS) sanoi: ‘Älkää sanoko rauha olkoon Allahille, sillä Allah on rauha. Kun joku teistä istuu, hänen tulisi lausua ’Tervehdykset Allahille, ja rukoukset ja hyvät teot; rauha olkoon meille ja Allahin vilpittömille orjille (jos sanotte sen, se koskee kaikkia Allahin vilpittömiä orjia taivaissa ja maan päällä). Todistan, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah. Todistan, että Muhammed on Hänen orjansa ja Sanansaattajansa.’ Sitten voitte valita minkä pyyntörukouksen haluatte." (Kertonut luotettavien ryhmä.)

Muslim sanoo: "Ihmiset hyväksyvät Ibn Masuudin tashahudin eivätkä seuralaiset ole erimielisiä sen suhteen." At-Tirmidhi, al-Khattabi, Ibn Abdul-Barr ja Ibn al-Munzhir ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että Ibn Masuudin hadith on kaikkein aidoin tästä aiheesta.

Ibn Abbas sanoi: "Allahin lähettiläs (SAAS) opetti meille tashahudia samoin kuin Koraania. Hän sanoi: ‘Tervehdykset, siunaukset, rukoukset ja hyvät teot olkoon Allahille. Rauha olkoon sinulle, oi profeetta, ja Allahin armo ja Hänen siunauksensa. Rauha olkoon meille ja Allahin vilpittömille orjille. Todistan, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että Muhammed on Hänen orjansa ja lähettiläänsä." (Kertoneet ash-Shaifi, Muslim, Abu Dawud ja anNasai.)

Ash-Shaifi sanoo: "Tashahudista on kerrottu erilaisia haditheja, mutta tämä on mielestäni paras, sillä se on täydellisin." Al-Hafiz toteaa: "Ash-Shaifilta kysyttiin hänen valinnastaan ja Ibn Abbasin tashahudista ja hän vastasi: Mielestäni se on kaikkein kattavin. Olen kuullut sen Ibn Abbasilta autenttisten ketjujen välityksellä. Minulle se on täydellisempi."

On olemassa toinenkin tashahudin muoto, jonka Malik valitsi. Teoksessa al-Muwatta todetaan, että Abdurahman ibn Abdul-Qari kuuli Umar ibn al-Khattabin opettavan ihmisille puhuja-aitiostaan seuraavan tashahudin: "Tervehdykset Allahille, puhdistautumiset olkoon Allahille, hyvät teot ja rukoukset olkoon Allahille. Rauha olkoon sinulle, oi profeetta, ja Allahin armo ja Hänen siunauksensa. Rauha olkoon meille ja Allahin vilpittömille orjille. Todistan, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah ja todistan, että Muhammed on Hänen orjansa ja lähettiläänsä."

Arvioidessaan näiden hadithien luotettavuutta an-Nawawi sanoo: "Nuo hadithit tashahudista ovat kaikki sahih. Hadithoppineet ovat yksimielisiä siitä, että vahvin niistä on Ibn Masuudin ja sitten Ibn Abbasin." Ash-Shafi sanoi, että mikä tahansa tashahud, jonka henkilö valitsee, kelpaa, sillä oppineet ovat kaikki samaa mieltä siitä, että jokainen niistä on hyväksyttävä."

Osa 1, sivu 126: Rukouksen pakolliset toimet. Salaam (Rauha olkoon teille ja Allahin armo) rukouksen lopussa

Salaamin sanominen rukouksen lopussa on pakollista. Ali kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Avain rukoukseen on puhtaus. Henkilö astuu sen rikkomattomaan tilaan takbirin kautta ja jättää sen salaamilla."

Mitä tulee tämän aitouteen, sen ovat kertoneet Ahmad, ash-Shafi, Abu Dawud, Ibn Maja ja at-Tirmidhi, joka sanoo: "Se on kaikkein aidoin kertomus tästä aiheesta ja paras."

Amr ibn Saad kertoi isänsä sanoneen: "Näin profeetan (SAAS) tekevän salaamin oikealle puolelleen ja vasemmalle puolelleen, kunnes näin hänen poskiensa valkoisuuden." (Kertoneet Ahmad, Muslim, anNasai ja Ibn Maja.)

Wail ibn Hajr sanoi: "Rukoilin Allahin lähettilään (SAAS) kanssa. Hän teki salaamin oikealle puolelleen sanoen ’Rauha olkoon teille ja Allahin armo’. Teoksessa Bulugh al-Maram Ibn Hajr sanoo, että Abu Dawud toisti sen ja sen ketju oli sahih.

On pakollista sanoa yksi salaam, ja suositeltavaa sanoa kaksi. Ibn al-Munzhir huomauttaa, että kaikki oppineet ovat yksimielisiä siitä, että vain yhden salaamin tekeminen on sallittua. Ibn Qudama kirjoittaa teoksessa al-Mughni: "Ahmadilla ei ole selkeää tekstiä, joka sanoisi kahden salaamin olevan pakollisia. Hän sanoi vain: ’Kaksi salaamia on autenttisin Allahin lähettilään (SAAS) teko.’ On sallittua sanoa, että se on sääntö, vaikka se ei olekaan pakollista, ja muut ovat samaa mieltä. Tätä osoittaa hänen toinenkin toteamuksensa, kun hän sanoo: ‘Kaksi salaamia miellyttävät minua enemmän. Mutta Aisha, Salama ibn al-Aku ja Sahl ibn Saad kertoivat profeetan (SAAS) tehneen vain yhden salaamin." Voimme sovittaa yhteen nämä erot toteamalla, että on sunna sanoa kaksi salaamia, mutta pakollista sanoa yksi. Tämä on yksimielisyys, jonka Ibn al-Munzhir mainitsi, eikä meillä ole mitään syytä hylätä sitä. An-Nawawi sanoo: "On ash-Shaifin mielipide ja useimpien varhaisten ja myöhempien oppineiden, että on sunna sanoa kaksi salaamia."Malik ja ryhmä oppineita sanovat, että vain yksi salaam on sunna. He johtavat tämän heikosta hadithista, jota ei voida käyttää todisteena. Jos jotakin senkaltaista on vahvistettu tulleen profeetalta (SAAS), teko oli todennäköisesti tarkoitettu vain osoittamaan, että on sallittua sanoa vain yksi salaam. Oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että vain yksi salaam on pakollinen. Jos henkilö tekee vain yhden salaamin, hänen tulee kääntyä ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Hänen tulee kääntyä tarpeeksi, jotta hänen poskensa voidaan nähdä takaapäin. Tämä on autenttisin muoto ja on sanottu: "Jos henkilö sanoisi kaksi salaamia oikealle tai vasemmalle katsoen eteenpäin, tai ensimmäisen vasemmalle ja toisen oikealle, hänen rukouksensa olisi silti hyväksyttävä ja hän olisi täyttänyt kahden salaamin edellytyksen. Mutta hän menettäisi sen hyvän, mikä seuraa niiden oikeasta suorittamisesta."




Takaisin

Koko aineiston copyright © 2002 Pirjo Zaghdoudi