Fiqh-as-Sunnah


Fiqh-s-Sunnah, Osa 3: Ramadanin paasto

Ramadanin paasto on Koraanin, sunnan ja yksimielisyyden perusteella pakollinen. Koraanin todisteet sisältyvät seuraaviin kahteen jakeeseen:: "Teidän, jotka uskotte, tulee paastota, samoin kuin piti paastota niidenkin, jotka ennen teitä elivät, jotta karttaisitte pahaa" (al-Baqara 183) ja "Ramadaan» on se kuukausi, jolloin Koraani annettiin opastukseksi ihmisille ja selväksi todistukseksi (Jumalan) johdatuksesta, jotta hylättäisiin paha ja valittaisiin hyvä; tämän kuukauden aikana paastotkoon se teistä, joka on kotioloissaan..." (al-Baqara 185).

Sunnassa aiheesta on seuraavat profeetan (SAAS) lausumat: "Islam on rakennettu (seuraaville) viidelle pilarille: sen todistaminen, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että Muhammed on Hänen lähettiläänsä, rukouksen noudattaminen, zakatin antaminen, Ramadanin paasto ja pyhiinvaellus Mekkaan."Talhah ibn Ubaidullah kertoi erään miehen tulleen profeetan (SAAS) luo ja sanoneen: "Oi Allahin lähettiläs, kerro millaista paastoamista Allah vaatii minulta." Hän vastasi: "Ramadan-kuukauden.." Mies kysyi: "Onko muuta (paastoa)?" Profeetta vastasi: "Ei, jos et tee sitä vapaaehtoisesti."

Koko muslimiyhteisö on yksimielinen siitä, että Ramadanin paasto on pakollinen. Se on yksi islamin pilareista, ja jos joku kiistää sen, häntä ei voida kutsua muslimiksi.

Osa 3, sivu 109: Ramadanin hyvyys ja sen aikana tehdyt teot

Abu Huraira kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Siunattu kuukausi on tullut teille. Allah on tehnyt paastoamisen sen aikana teille pakolliseksi. Silloin Paratiisin portit avataan ja Helvetin portit lukitaan, ja paholaiset kahlitaan. Siinä (kuukaudessa) on yö, joka on parempi kuin tuhat kuukautta. Jokainen, joka menettää sen hyvyyden, menettää todella jotakin (suurta)." Tämän ovat kertoneet Ahmad, an-Nasai ja al-Baihaqi.

Arfaja todistaa: "Olimme Utba ibn Farqadin kanssa, kun hän puhui Ramadanista. Profeetan (SAAS) eräs seuralainen nousi ihmisten eteen. Kun Utba näki hänet, hänet valtasi ujous ja hän lakkasi puhumasta. Mies (seuralainen) kertoi Ramadanista sanoen: "Kuulin Allahin lähettilään sanovan Ramadanin aikana: ’Helvetin portit suljetaan, Paratiisin portit avataan ja paholaiset ovat kahleissa. Enkeli ilmoittaa: ’Oi te, jotka aiotte tehdä hyviä tekoja, teille kuuluvat hyvät uutiset. Oi te, jotka aiotte tehdä pahaa, jättäkää se sikseen, kunnes Ramadan on päättynyt."

Muslim kertoo Abu Hurairan sanoneen, että hän kuuli profeetalta (SAAS): Aika kunkin viiden rukouksen, kahden peräkkäisen perjantairukouksen ja kahden peräkkäisen Ramadanin välillä sovittaa kaiken, mitä tapahtui tuona aikana, jos henkilö on välttänyt suuret synnit."

Abu Said al-Khudri kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Joka paastoaa Ramadan-kuukauden, totellen kaikkia sen rajoituksia ja varjellen itsensä kielletyltä, on todella sovittanut kaikki syntinsä, jotka hän teki ennen sitä." Ahmad ja al-Baihaqi kertoivat tämän hadithin, ja sen ketju on hyvä.

Abu Huraira kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Joka paastoaa Ramadan-kuukauden uskoen ja etsien Allahin mielihyvää ja palkintoa, saa aiemmat syntinsä anteeksi:" Tämän hadithin on kertonut Ahmad ja sunanin kokoajat.

Osa 3, sivu 110: Ramadanin paaston rikkomisen seuraus

Ibn Abbas kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Islamin sisin olemus ja uskonnon perusasiat ovat kolme (asiaa), ja niille islam rakentuu. Joka hylkää yhdenkin niistä, hänestä tulee epäuskova ja hänen verestään tulee laillinen vuodattaa. (Nämä asiat ovat:) Todistaa, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah, pakolliset rukoukset ja Ramadanin paasto." Tämän hadithin ovat tallentaneet Abu Yala ja ad-Dailimi. Azh-Zhahabi sanoi sen olevan sahih.

Abu Huraira kertoi Allahin lähettilään (SAAS) sanoneen: "Joka rikkoo paastonsa Ramadanin aikana ilman sellaista syytä, jonka Allah hyväksyy häneltä, ei edes ikuisesti paastoamalla voisi korvata tuota päivää." Tämän ovat kertoneet Abu Dawud, Ibn Maja, ja at-Tirmidhi.

Al-Bukhari kertoo Abu Hurairalta kuullun marfu-muodossa: "Joka rikkoo Ramadanin paaston ilman, että hänellä on laillinen syy tai hän on sairas, ei voi korvata sitä päivää, vaikka hän alkaisi paastota ikuisesti." Ibn Masuud on myös kertonut tämän.

Azh-Zhahabi sanoo: "Tietävien uskovien mukaan jokainen, joka jättää Ramadanin paaston olematta sairas, on pahempi kuin avionrikkoja tai alkoholisti. Tosiasiassa hänen islaminsa asetetaan kyseenalaiseksi ja hänen voidaan epäillä olevan zandiqa ja (islamin) tuhoaja.

Osa 3, sivu 111: Ramadanin alkaminen

Tämän tapahtuman vahvistaa uuden kuun tuleminen näkyviin, vaikka sen olisi nähnyt vain yksi henkilö, tai kun sitä edeltävää Shaban-kuukautta on kestänyt kolmekymmentä päivää.

Ibn Umar sanoi: "Ihmiset odottivat uutta kuuta, ja kun kerroin Allahin lähettiläälle (SAAS) nähneeni sen, hän paastosi ja määräsi ihmiset paastoamaan". Tämän ovat kertoneet Abu Dawud, al-Hakim ja Ibn Hibban, joka ilmoitti sen olevan sahih.

Abu Huraira kertoi profeetan (SAAS) neuvoneen: "Paastotkaa, kun olette nähneet sen (uudenkuun sirpin) ja lopettakaa paastonne (kuun lopussa), kun näette sen. Jos se on piilossa teiltä, odottakaa, kunnes Shaban-kuun kolmekymmentä päivää on kulunut." Tämän ovat kertoneet al-Bukhari ja Muslim.

Kommenttina näihin kertomuksiin at-Tirmidhi toteaa: "Useimmat tietoa omaavista ihmisistä toimivat näiden kertomusten mukaisesti. He sanovat, että on oikein hyväksyä yhden ihmisen todistus paaston alkamisen määrittelemiseksi. Tämä on Ibn alMubarakin, ash-Shafin ja Ahmadin mielipide. An-Nawawi sanoo, että se on paras mielipide. Mitä tulee Shawwalin uuteen kuuhun (joka merkitsee paaston loppumista), sen varmistaa Ramadanin kolmenkymmenen päivän kuluminen; ja useimmat oikeusoppineet sanovat, että vähintään kahden todistajan täytyy olla ilmoittanut uudesta kuusta. Kuitenkin Abu Thaur ei tee eroa Shawwalin uuden kuun ja Ramadanin uuden kuun välillä. Molemmissa tapauksissa hän hyväksyy vain yhden todistajan ilmoituksen."

Ibn-Rushd huomauttaa: "Abu Bakr ibn alMunzhirin mielipidettä, joka on sama kuin Abu Thaurin ja, luulen, että myös Zhahirin koulukunnan, tukee seuraava Abu Bakr al-Munzhirin selitys: on täysi yksimielisyys siitä, että paaston rikkominen on pakollista, että ruuasta pidättyminen perustuu yhden henkilön ilmoitukselle ja että tilanteen on oltava sama kuukauden alkaessa kuin sen loppuessa, sillä ne molemmat ovat vain merkkejä, jotka erottavat paastoamisen ajan siitä ajasta, jolloin ei paastota."

Ash-Shaukani huomauttaa: "Jos ei ole tallessa mitään autenttista siitä, että vain kahden henkilön todistus voidaan hyväksyä kuukauden päättyessä, silloin on päättelyn kautta ilmeistä, että yksi todistaja riittää, koska se riittää kuun alkaessa. Sitä paitsi yhden ilmoituksen hyväksymiseen perustuva palvonta nojaa siihen tosiasiaan, että yksittäiset todistukset ovat hyväksyttäviä joka asiassa, paitsi jos on todisteita poikkeavista erityistapauksista, kuten todistajien määrä omaisuuskysymyksissä ja niin edelleen. Ilmeisesti tämä on Abu Thaurin mielipide."

Osa 3, sivu 112: Eri paikat

Oppineiden enemmistön mukaan ei ole väliä, onko uusikuu nähty eri paikoissa. Toisin sanoen sen jälkeen, kun uusikuu on havaittu missä tahansa maailmassa, kaikille muslimeille tulee pakolliseksi aloittaa paasto, sillä kuten profeetta (SAAS) sanoi: "Paastotkaa sen nähdessänne ja lopettakaa paasto sen nähdessänne." Tämä hadith on yleinen kehotus koko muslimimaailmalle – eli se tarkoittaa "Jos joku teistä näkee kuun missä paikassa tahansa, se on nähty kaikille ihmisille."

Ikriman, al-Qasim ibn Muhammadin, Salimin, Ishaqin, hanafilaisten oikean mielipiteen ja shafilaisten valitun mielipiteen mukaan jokaisen "maan" (tai alueen) on otettava huomioon oma näkemisensä eikä välttämättä seurattava muiden näkemistä. Tämä perustuu Kuraibin kertomaan: "Ollessani ash-Shamissa, Ramadanin uusi kuu ilmaantui torstaiyönä. Palasin Medinaan kuukauden lopussa. Siellä Ibn Abbas kysyi minulta: ‘Milloin te siellä näitte uuden kuun?’ Minä sanoin: ‘Näimme sen torstaiyönä.’ Hän sanoi: ‘Näittekö sen itse?’ Minä sanoin: ‘Kyllä, ihmiset näkivät sen, ja he ja Muawiyya paastosivat.’ Hän sanoi: ‘Mutta me näimme sen perjantaiyönä. Emme lopeta paastoamista, ennen kuin saamme täyteen kolmekymmentä päivää tai ennen kuin näemme uuden kuun.’ Minä sanoin: ‘Eikö Muawiyyan näkeminen ja paastoaminen ole teille riittävästi?’ Hän sanoi: ’Ei… Se on Allahin lähettilään (SAAS) määräys.’ Tämän ovat kertoneet Ahmad, Muslim ja at-Tirmidhi.

Tästä hadithista at-Tirmidhi sanoo: "Se on hasan sahih gharib. Oppineet toimivat sen hadithin mukaan. Jokaisella maalla on oma näkemisensä." Teoksessa Fath al-Alam Sharh Bulugh al-Maram todetaan: "Lähinnä totuutta (oleva mielipide) on, että joka maa seuraa omaa näkemistään, kuten myös siihen yhteydessä olevat alueet."

Osa 3, sivu 113: Yhden henkilön kuunsirpin näkeminen

Fiqh-oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että jos vain yksi henkilö näkee uuden kuun, hänen on paastottava. Ata on eri mieltä ja sanoo, että hänen ei ole paastottava, ennen kuin joku muukin näkee uuden kuun hänen kanssaan. Oikea käytäntö on, että hänen on rikottava paasto siten, kuin ash-Shafi ja Abu Thaur ovat esittäneet. Profeetta (SAAS) perusti paastoamisen ja sen rikkomisen kuun näkemiselle. Henkilön oma näkeminen on tarpeeksi hänelle eikä tarvita toisen henkilön näkemistä.

Osa 3, sivu 113a: Paaston oleelliset osat

Paastolla on kaksi oleellista osaa (kirjaimellisesti ‘pilaria’), jotka on täytettävä, jotta se olisi pätevä ja hyväksyttävä. Ne ovat:

Osa 3, sivu 113b: Paaston oleelliset osat. Pidättyminen teoista, jotka rikkovat paaston

Tämä asia perustuu Koraanin jakeeseen: "…syökää ja juokaa aamuhämäriin asti, kunnes vaalea lanka selvästi erottuu mustasta. Mutta sitten noudattakaa tarkoin paastoa yön tuloon saakka". (al-Baqara 187).

Se perustuu myös seuraavaan hadithiin: "Kun jae ' syökää ja juokaa aamuhämäriin asti, kunnes vaalea lanka selvästi erottuu mustasta...' ilmoitettiin, otin mustan langan ja valkean langan ja laitoin ne tyynyni alle. Yöllä katselin niitä nähdäkseni, voinko erottaa niitä. Aamulla menin Allahin lähettilään (SAAS) luo ja mainitsin hänelle tästä ja hän sanoi: ‘Se on yön mustuus ja päivän valkeus."

Osa 3, sivu 113c: Paaston oleelliset osat. Aikomus

Allah käskee Koraanissa: "eikä heille annettu muuta käskyä kuin palvella Jumalaa, olla kuuliaisia yksin Hänelle, vilpittöminä suorittaa rukoukset ja uhrata säädetyt almut, sillä tämä on oikea usko." (al-Baijinah 5) Profeetta (SAAS) sanoi: "Teot tuomitaan niiden aikomuksen perusteella, ja jokaista varten on se, mitä hän aikoi."

Aikomus täytyy tehdä ennen fajria ja jokaisen Ramadanin yön aikana. Tämä perustuu Hafsan hadithiin, jonka mukaan profeetta (SAAS) sanoi: "Sellaiselle, joka ei päätä paastota ennen fajria, ei ole paastoa" (tarkoittaen, että sitä ei hyväksytä). Tämän ovat kertoneet Ahmad, an-Nasai, at-Tirmidhi, Abu Dawud ja Ibn Maja. Ibn Khuzaima ja Ibn Hibban luokittelivat sen arvoksi sahih.

Aikomus on pätevä mihin tahansa aikaan yöstä. Sitä ei tarvitse lausua, sillä se on todellisuudessa sydämen teko, joho ei liity kieltä. Se täyttyy henkilön aikoessa paastota tottelevaisuudesta Allahia kohtaan ja etsien Hänen mielihyväänsä.

Jos henkilö syö aamiaisensa ennen päivänkoittoa (suhuur) aikomuksenaan paastota ja lähestyä Allahia tämän pidättymisen kautta, hän on esittänyt aikomuksen, vaikka aamiainen olisi jäänyt syömättä.

Useiden oppineiden mukaan vapaaehtoisen paaston aikomus voidaan tehdä milloin tahansa ennen minkään ravinnon nauttimista. Tämä mielipide perustuu Aishan hadithiin: "Profeetta (SAAS) tuli luoksemme eräänä päivänä ja sanoi: ‘Onko teillä mitään (ruokaa)?’ Me sanoimme: ‘Ei.’ Hän sanoi: ‘Sitten minä paastoan." Tämän ovat kertoneet Muslim ja Abu Dawud.

Hanafilaiset ja shafilaiset esittävät, että aikomus täytyy tehdä ennen puoltapäivää (vapaaehtoiselle paastolle). Ibn Masuudin ja Ahmadin ilmeinen mielipide on, että aikomus on tehtävä ennen keskipäivää tai sen jälkeen.

Osa 3, sivu 114: Paaston oleelliset osat. Kenen täytyy paastota

Kaikki oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että paastoaminen on pakollista jokaiselle täysjärkiselle, aikuiselle ja terveelle muslimille, joka ei siihen aikaan ole matkustamassa. Mitä naiseen tulee, hänellä ei saa olla kuukautisia tai synnytyksen jälkeistä vuotoa. Mielenvikaisten, lasten ja matkustavaisten, naisten kuukautisten tai synnytyksen jälkeisen vuodon aikana ja vanhusten sekä imettävien tai raskaana olevien naisten ei tarvitse noudattaa paastoa.

Joillekin paasto ei ole ollenkaan pakollista, kuten esimerkiksi mielenvikaisille. Nuorten henkilöiden kyseessä ollessa heidän vanhempiensa tai huoltajiensa tulisi käskeä heitä paastoamaan. Jotkut voivat keskeyttää paaston ja korvata menetetyt paastopäivät myöhemmin, kun taas toiset voivat keskeyttää paaston ja maksaa "korvauksen"(jossa tapauksessa he eivät ole velvollisia korvaamaan menettämiään päiviä). Käsittelemme kutakin ryhmää yksityiskohtaisemmin seuraavassa.

Osa 3, sivu 114a: Paaston oleelliset osat. Mielenvikaisten paasto

Paastoaminen ei ole pakollista mielenvikaisille, koska he eivät kykene ymmärtämään, mitä ovat tekemässä. Ali kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Kynä on nostettu kolmen (ihmis)ryhmän kohdalla – se tarkoittaa, että he eivät ole vastuussa teoistaan: mielenvikaiset, kunnes he tulevat täysjärkisiksi; nukkuvat, kunnes he heräävät ja lapset, kunnes he tulevat murrosikään." Tämän ovat kertoneet Ahmad, Abu Dawud ja at-Tirmidhi.

Osa 3, sivu 114b: Paaston oleelliset osat. Lasten (ei-aikuisten) paasto

Vaikka lapsilta ei vaaditakaan paastoamista, heidän huoltajiensa on hyvä rohkaista heitä paastoamaan, jotta he tottuvat siihen jo nuoresta iästä. He voivat paastota niin kauan kuin pystyvät, ja sitten he voivat rikkoa sen. ArRabia bint Muawiyya kertoi: "Allahin lähettiläs (SAAS) lähetti miehen Ashuran päivänä ansarien luo sanomaan: ‘Jokaisen, joka ei ole viettänyt tätä aamua paastoten, tulee paastota lopun päivää.’ Me paastosimme tuon ilmoituksen jälkeen, kuten lapsemmekin. Menimme moskeijaan ja teimme heille puuvillalla täytettyjä leluja, joilla he voivat leikkiä. Jos joku heistä alkoi itkeä nälästä, annoimme hänelle lelun leikkimistä varten, kunnes oli aika syödä." Tämän ovat kertoneet al-Bukhari ja Muslim.

Osa 3, sivu 115: Paaston oleelliset osat. He, joiden on sallittua rikkoa paasto, mutta joiden on maksettava "korvausta" paastoamatta jättämisestään

Vanhojen miesten ja naisten on sallittua rikkoa paastonsa, kuten kroonisesti sairaidenkin ja niiden, jotka tekevät vaikeaa työtä ankarissa olosuhteissa eivätkä voi löytää muuta tapaa elättää itsensä. Kaikkien noiden ihmisten on sallittua rikkoa paastonsa, koska se kävisi heille liian vaikeaksi mihinkään aikaan vuodesta. Heidän on velvollisuus ruokkia yksi köyhä ihminen (miskin) päivässä (jokaista päivää kohden, jota he eivät paastoa). Oppineiden mielipide eroaa siinä, kuinka paljon ruokaa on tarjottava, esimerkiksi yksi saa, puoli saata tai yksi madd. Sunnassa ei ole mitään, mikä määräisi tarkasti, kuinka paljon on annettava.

Ibn Abbas sanoi: "Vanhan miehen on sallittua rikkoa paastonsa, mutta hänen täytyy ruokkia köyhä ihminen joka päivä. Jos hän tekee sen, hänen ei tarvitse korvata paastoamatta jättämiään päiviä. Tämän ovat kertoneet ad-Daraqutni ja al-Hakim, joka sanoi sen olevan sahih. Al-Bukhari kertoi Atan kuulleen Ibn Abbasin lainanneen ayaa: " …niiden, jotka siihen pystyvät, on paaston korvaukseksi ravittava joitakin köyhiä. " (al-Baqarah 184). Sitten Ibn Abbas jatkoi: "Sitä ei ole kumottu. (Sen sääntö koskee) vanhoja miehiä ja naisia, jotka eivät kykene paastoamaan. Sen sijaan heidän on ruokittava yksi köyhä ihminen päivittäin."

Sama pätee henkilöön, joka on pitkäaikaisesti sairas eikä sen vuoksi voi paastota ja henkilöön, jonka on pakko työskennellä ankarissa oloissa eikä siksi pysty kestämään paastoamisen lisärasitusta. Molempien ryhmien on myös ruokittava yksi köyhä päivittäin.

Al-Baqaran jakeesta sheikki Muhammad Abduh sanoo: "Se, mitä tarkoitetaan heillä, jotka voivat paastota (mutta eivät paastoa) Koraanin jakeessa, on heikot ja vanhat ihmiset, pitkäaikaissairaat ja niin edelleen, sekä samaten ne työntekijät, jotka työskentelevät ankarissa olosuhteissa, kuten hiilikaivoksissa. Sama pätee rikollisiin, jotka on tuomittu elinkautisvankeuteen kovaa työtä tekemään. Heidän on maksettava korvausta, jos heillä on mahdollisuudet siihen."

Raskaana olevat ja imettävät naiset, jos he pelkäävät itsensä tai vauvansa puolesta, voivat rikkoa paaston ja maksaa korvauksen. Heidän ei tarvitse korvata menetettyjä päiviä. Abu Dawud kertoi Ikriman kuulleen Ibn Abbasilta, mitä hän sanoi ayasta " …niiden, jotka siihen pystyvät" [mutta eivät tee sitä]: "Se on myönnytys vanhuksille, koska he voisivat paastota. He voivat jättää paastoamisen ja ravita yhden köyhän joka päivä. Raskaana olevat tai imettävät naiset, jos he pelkäävät lapsen puolesta, voivat tehdä samoin." Tämän on kertonut al-Bazzar. Kertomuksen lopussa on lisäys: "Ibn Abbasilla oli tapana sanoa vaimoilleen, jotka olivat raskaana: ‘Te olette samassa asemassa kuin ne, jotka voivat paastota (mutta eivät paastoa). Teidän on maksettava korvausta eikä teidän tarvitse korvata päiviä myöhemmin." Sen ketjun ad-Daraqutni sanoo olevan sahih.

Nafi kertoi, että Ibn Umarilta kysyttiin raskaana olevasta naisesta, joka pelkäsi syntymättömän lapsensa puolesta. Hän vastasi: "Hänen tulee rikkoa paasto ja ruokkia yksi köyhä päivittäin yhdellä maddilla ohraa."

On myös hadith, jossa todetaan: "Allah on poistanut matkustavaisilta paaston ja puolet rukouksesta, sekä raskaana olevilta ja imettäviltä naisilta paaston." Hanafilaisten, Abu Ubaidin ja Abu Thaurin mukaan näiden naisten on vain korvattava menetetyt paastopäivät eikä heidän tarvitse ruokkia yhtä köyhää päivässä. Ahmadin ja ash-Shafin mukaan, jos nämä naiset pelkäävät vain vauvansa puolesta, heidän on maksettava korvaus ja paastottava päivät myöhemmin. Jos he pelkäävät vain itsensä tai itsensä ja vauvansa puolesta, heidän on pelkästään korvattava menetetyt päivät myöhempänä ajankohtana.

Osa 3, sivu 116: Menetettyjen paastopäivien korvaaminen

(Ei pitkäaikaisesti) sairaiden ja matkustavaisten on sallittua rikkoa paastonsa Ramadanin aikana, mutta heidän on korvattava menettämänsä päivät. Allah sanoo Koraanissa: " jos joku on sairas tai, matkoilla, on hänen sen sijaan (muuna aikana) paastottava yhtä monta muuta päivää." (al-Baqara 185)

Muazh sanoi: "Totisesti, Allah teki paaston pakolliseksi profeetalle (SAAS) ilmoittamalla: ' Teidän, jotka uskotte, tulee paastota, samoin kuin piti paastota niidenkin, jotka ennen teitä elivät' seuraaviin sanoihin asti: ' ja niiden, jotka siihen pystyvät, on paaston korvaukseksi ravittava joitakin köyhiä...' Siten jokainen, joka halusi, paastosi ja jokainen, joka halusi, ruokki yhden köyhän ja se oli riittävästi heille. Sitten Allah ilmoitti toisen jakeen: »Ramadaan» on se kuukausi, jolloin Koraani annettiin' aina sanoihin: ' paastotkoon se teistä, joka on kotioloissaan'. [Tällä jakeella] paasto määrättiin niille, joka olivat asuinsijoillaan ja terveitä. Huojennus annettiin sairaille ja matkustavaisille, ja köyhien ruokkiminen vanhuksille, jotka eivät voineet paastota, vahvistettiin." Tämän ovat kertoneet Ahmad, Abu Dawud ja alBaihaqi ja sen ketju on sahih.

Sairas henkilö voi rikkoa paastonsa, jos se jatkettuna pahentaisi hänen sairauttaan tai pitkittäisi sen paranemista. Teoksessa al-Mughni todetaan: "Joidenkin varhaisista oppineista on kerrottu sanoneen, että minkä tahansa tyyppinen sairaus oikeuttaa henkilön rikkomaan paastonsa, jopa sormivamma tai hammassärky. He perustivat mielipiteensä seuraavalle:

-1- jakeen sanamuoto on yleinen ja sopii kaikkiin sairauksiin ja

-2- matkustavaisen on sallittua rikkoa paastonsa, vaikka hänen ei tarvitsisi, ja siksi saman täytyy päteä sairaaseen henkilöön." Tämä oli myös al-Bukharin ja Atan mielipide sekä Zhahirin koulukunnan.

Henkilö, joka on terve mutta pelkää sairastuvansa, jos paastoaa, voi rikkoa paaston, samoin kuin henkilö, jonka nälkä ja/tai jano nujertaa niin, että hän pelkää kuolevansa, vaikka hän olisi paikoillaan asuja ja terve. Hänen täytyy korvata menettämänsä paastopäivät. Seuraavat Koraanin jakeet tukevat tätä käsitystä: " älkääkä surmaa tehkö. Jumala on totisesti laupias teitä kohtaan " (an-Nisaa 29) ja " eikä ole uskontoonne asettanut teille mitään ylipääsemätöntä". (al-Hajj 78)

Jos sairas paastoaa ja kestää paaston koettelemukset, hänen paastonsa on pätevä, mutta paheksuttava, sillä hän ei hyväksynyt Allahin antamaa huojennusta, aiheuttaen näin itselleen vahinkoa. Jotkut seuralaisista paastosivat profeetan elinaikana ja toiset eivät (siis sairaina ollessaan), noudattaen siten profeetan (SAAS) määräystä. Hamza al-Aslami sanoi: "Oi Allahin lähettiläs, minä tunnen omaavani voimia paastota matkustaessani. Olisiko minussa moitteen aihetta, jos tekisin niin?" Profeetta (SAAS) vastasi: "Se on huojennus Allahilta. Joka ottaa sen vastaan, on tehnyt hyvin. Jos joku tahtoo paastota, ei häntä voida siitä syyttää." Tämän on kertonut Muslim.

Abu Said al-Khudri kertoi: "Matkustimme Allahin lähettilään (SAAS) kanssa Mekkaan, kun paastosimme. Pysähdyimme eräässä paikassa ja Allahin lähettiläs (SAAS) sanoi: ‘Lähestytte vihollisianne. Olette vahvempia, jos rikotte paastonne.’ Se oli helpotus ja jotkut meistä paastosivat ja toiset meistä rikkoivat paastonsa. Sitten tulimme toiseen paikkaan ja profeetta (SAAS) sanoi: ‘Aamulla tulette tapaamaan vihollisenne. Paaston rikkominen antaisi teille enemmän voimia.’ Niin rikoimme paastomme, pitäen sitä parhaana vaihtoehtona. Sen jälkeen voitiin nähdä joidenkin meistä paastoavan profeetan (SAAS) kanssa matkustaessamme." Tämän ovat Ahmad, Muslim ja Abu Dawud.

Toisessa kertomuksessa Abu Said al-Khudri sanoi: "Taistelimme Allahin lähettilään (SAAS) johdolla Ramadanin aikana. Jotkut meistä paastosivat ja jotkut eivät. He, jotka paastosivat, eivät nähneet mitään vikaa heissä, jotka eivät paastonneet ja he, jotka eivät paastonneet, eivät nähneet mitään vikaa heissä, jotka paastosivat. He tiesivät, että jos jollakin oli voimia paastota, hän voi tehdä niin ja se oli hyvä, ja että jos joku oli heikko, hänen oli sallittua rikkoa paastonsa ja se oli hyvä." Tämän ovat kertoneet Ahmad ja Muslim.

Oikeusoppineet ovat erimielisiä siitä, kumpi on parempi (paastota vai olla paastoamatta matkustettaessa). Abu Hanifa, ash-Shafi ja Malik ovat sitä mieltä, että jos henkilö kykenee paastoamaan, hänen on parempi tehdä niin ja jos joku ei pysty paastoamaan, hänen on parempi rikkoa paasto. Ahmad sanoi, että on parempi rikkoa paasto. Umar ibn Abdulaziz sanoo: "Paras kahdesta teosta on se, joka on helpompi. Jos henkilön on helpompi paastota kuin korvata päivä myöhemmin, silloin hänen tapauksessaan paastoaminen on parempi."

Ash-Shaukani on päätellyt, että jos henkilölle on vaikeaa paastota tai torjua huojennus, sitten hänen on parempi olla paastoamatta (matkalla). Samoin jos joku pelkää, että paastoaminen matkalla näyttäisi vain osoittamisen halulta, silloin hänen tapauksessaan paaston rikkominen olisi parempi. Jos tällaisia olosuhteita ei ole, paastoaminen on suositeltavaa.

Jos matkustavainen ilmaisee aikomuksen (paastota) yöllä, hän voi silti rikkoa paastonsa päivällä. Jabir ibn Abdullah kertoi:

"Allahin lähettiläs (SAAS) lähti Mekkaan sen valloituksen vuonna ja hänen ja ihmiset hänen seurassaan paastosivat, kunnes he saapuivat erääseen laaksoon. Sitten hän pyysi kupillisen vettä, jonka hän nosti niin, että ihmiset voivat nähdä sen, ja joi siitä. Jälkeenpäin hän kuuli joidenkin ihmisten jatkaneen paastoamista ja hän sanoi: "Nuo ovat tottelemattomia, nuo ovat tottelemattomia." Tämän ovat kertoneet Muslim, at-Tirmidhi ja an-Nasai. At-Tirmidhi sanoi sen olevan sahih.

Jos henkilö on jo aikonut paastota paikoillaan ollessaan, mutta sitten päättänyt päivällä matkustaa, oppineiden enemmistö katsoo, että hänen on paastottava. Ahmad ja Ishaq sanovat, että hän voi rikkoa paaston. Tämä mielipide perustuu Muhammad ibn Kaabin kertomukselle: "Tulin Anas ibn Malikin luo Ramadanin aikana, kun hän suunnitteli matkalle lähtöä. Hänen ratsunsa oli valmisteltu ja hän oli pukeutunut matkavaatteisiinsa. Hän pyysi ruokaa ja söi. Sanoin hänelle: ’Onko tuo sunna?’ Hän sanoi: ‘Kyllä.’ Sitten hän nousi ratsulleen ja lähti matkaan." Tämän on kertonut at-Tirmidhi, joka sanoi sen olevan hasan. Ubaid ibn Jubair sanoi: "Ramadanin aikana matkustin laivalla al-Fustatista Abu Basra al-Ghafarin kanssa. Hän valmisti itselleen ruokaa ja sanoi: ’Tule (syömään).’ Minä sanoin: Emmekö ole vielä talojen joukossa (kaupungissa – siis he eivät olleet vielä lähteneet)?’ Abu Basra kysyi: ‘Käännytkö pois Allahin lähettilään (SAAS) sunnasta?" Tämän ovat kertoneet Ahmad ja Abu Dawud. Sen kertojat ovat luotettavia.

Ash-Shaukani vahvistaa: "Nämä kaksi hadithia todistavat, että matkustavainen voi rikkoa paastonsa ennen matkansa aloittamista. Niiden alkuperästä Ibn al-Arabi sanoo: ‘Mitä tulee Anasin hadithiin, se on sahih ja todistaa, että henkilö voi rikkoa paaston ollessaan valmistautumassa matkalle." Tämä on oikea mielipide.

Matkan laatu, joka oikeuttaa henkilön rikkomaan paastonsa, on sama kuin matka, joka oikeuttaa hänet lyhentämään rukoukset. Olemme käsitelleet kaikki mielipiteet tästä asiasta kohdassa Rukousten lyhentäminen, ja olemme myös esittäneet Ibn al-Qayyimin johtopäätökset tästä kysymyksestä.

Ahmad, Abu Dawud, al-Baihaqi ja at-Tahawi kertoivat Mansur al-Kalbin sanoneen, että Dihya ibn Khalifa matkusti yhden farsakhin matkan Ramadanin aikana. Kun hän rikkoi paastonsa, jotkut hänen seurassaan olevat tekivät samoin. Jotkut heistä eivät pitäneet hänen tekoaan oikeana. Palatessaan kaupunkiinsa Dihya sanoi: "Näin tänään jotakin, jota en koskaan uskonut näkeväni. Ihmiset kääntyivät pois Allahin lähettilään (SAAS) ja hänen seuralaistensa opastuksesta." Hän sanoi niin ihmisistä, jotka olivat paastonneet. Sitten hän sanoi: "Oi Allah, ota (minun sieluni) luoksesi." Kaikki sen kertojat ovat luotettavia, paitsi Mansur al-Kalbi… vaikka al-Ijli puoltaa hänen luotettavuuttaan.

Osa 3, Page 120: Keiden täytyy korvata menetetyt päivät

Oppineet ovat yksimielisiä siitä, että naisille kuukautisten ja synnytyksen jälkeisen vuodon aikana on sallittua rikkoa paasto ja korvata menetetyt päivät myöhemmin. Al-Bukhari ja Muslim kertoivat Aishan sanoneen: "Kun meillä oli kuukautiset profeetan (SAAS) elinaikana, meidät määrättiin korvaamaan menettämämme paastopäivät, mutta meitä ei määrätty korvaamaan menetettyjä rukouksiamme."





Takaisin

Koko aineiston copyright © 2002 Pirjo Zaghdoudi