Etsi Islam-oppaasta


YHTEYSTIEDOT   KIRJASTO   KORAANI   FAQ   MOSKEIJAOPAS   MULTIMEDIA  

Tänään on
IN ENGLISH


 Jumalan olemassaolo
  Jumalan ominaisuudet

  Koraani
  Tiede
  Luominen
  Sikiönkehitys
  Muuta

  Mitä on Islam?
  Uskonkappaleet
  Islam. Tärkeät päivät
  Monoteismi
  Kääntyminen Islamiin palaaminen
  Islam.Kalenteri
  Vääriä käsityksiä
  Väärinymmärtäminen
  Muuta

  Viimeinen profeetta
  Profeetan hadithit
  Seuraajat
  Muuta

  Uskontunnustus
  Rukous
  Almut
  Paasto
  Pyhiinvaellus

  Sääntöja ruuasta
  Lisäaineet
  Alkoholi
  Sianliha
  Muuta

  Arabiaksi
  Svenska
  English
Suomeksi

  Hyviä linkkejä
  Audio
  Ilmainen lataaminen
  Basaari
  Sanasto
  FAQ


Eid: Etiketti ja säännöt
Käännetty sivulta www.islam-qa.com

Ylistys Allahille, maailmojen Herralle, ja rauha ja siunaus profeetallemme Muhammedille (saas) sekä hänen perheelleen ja kaikille hänen seuralaisilleen.

"Eid on arabiankielinen sana, joka viittaa johonkin toistuvaan, joka tulee yhä uudelleen. Eidit, eli juhlapäivät, ovat jokaisen kansan keskuudesta löytyviä symboleja, sekä ilmestyneisiin kirjoituksiin että epäjumalanpalvontaan perustuvia, tai muitakin, koska juhlien viettäminen on ihmisluonteelle ominaista. Kaikki ihmiset tahtovat jonkin tilaisuuden juhlia, jolloin he voivat kokoontua yhteen ja ilmaista iloaan ja onnellisuuttaan.

Uskottomien kansojen juhlat voivat liittyvä maallisiin asioihin, kuten vuodenvaihteeseen, viljelykauden alkamiseen, säiden muutoksiin, valtion perustamiseen, kruununperimykseen ja niin edelleen. Ne voivat myös olla sidoksissa uskonnollisiin tapahtumiin, kuten monet vain juutalaisten ja kristittyjen viettämät juhlat. Tällainen on esimerkiksi torstai, jona pöydän väitetään lähetetyn Jeesukselle, joulu, uusivuosi, kiitospäivä ja juhlapäivät, jolloin on tapana vaihtaa lahjoja. Näitä päiviä vietetään kaikissa Euroopan ja Pohjois-Amerikan maissa nykyisin, samoin kuin muissakin maissa, joissa kristinuskon vaikutus on vahva, vaikka maa ei alunperin olisikaan kristinuskoinen. Voi olla, että jotkut niin kutsutut muslimitkin ottavat osaa tällaisiin juhliin tietämättömyyttään ja/tai ulkokultaisuuttaan.

Maagikoilla (zarahustralaisilla) on myös omia juhlapäiviään, kuten Mahrajaan, Nowruz ja niin edelleen.

Shiialaisetkin juhlivat omia merkkipäiviään, kuten päivää nimeltä "Eid al-Ghadir", jolloin he väittävät profeetan (saas) antaneen kalifaatin Alille (raa) ja hänen jälkeensä tuleville kahdelletoista imaamille.

Muslimit eroavat muista merkkipäiviensä vietossa
Profeetan (saas) sanat "Jokaisella kansalla on juhlansa, ja tämä on teidän juhlanne" osoittavat, että kaksi Eidiä ovat pelkästään muslimeja varten, eikä muslimien ole sallittua matkia uskottomia ja monijumalaisia (kuffaar/mushrikiin) missään heille tyypillisessä juhlinnassa, koski se sitten ruokaa, pukeutumista, ilotulituksia tai palvontaa. Muslimilapset eivät saa leikkiä uskottomien juhlia, laittaa heidän koristeitaan tai viettää noita juhlia yhdessä heidän kanssaan. Kaikki kaafir- tai keksityt juhlat ovat haram, kuten itsenäisyyspäivät, vallankumouksen vuosijuhlat, kuninkaallisten juhlat, syntymäpäivät, vappu, Niili-festivaali, Shimm al-Nasim (egyptiläinen kevään juhla), opettajien päivä ja al-Mawlud al-Nabawi (profeetan (saas) syntymäpäivä).

Muslimeilla ei ole muita juhlapäiviä kuin Eid al-Fitr ja Eid al-Adha, koska Anas (raa) kertoi hadithissaan: "Allahin lähettiläs (saas) saapui Medinaan ja sen kansalla oli kaksi päivää, jolloin he ilakoivat ja pitivät hauskaa. Hän sanoi: "Mitä ne kaksi päivää ovat?" He sanoivat: "Meillä oli tapana iloita ja leikkiä noina päivinä Jahiliyan aikana (ennen islamia). Allahin lähettiläs (saas) sanoi: "Allah on antanut teille jotakin parempaa kuin ne, ja se on Adha- ja Fitr-juhlat." (Sunan Abi Dawud, 1134). Nämä kaksi Eid-päivää ovat Allahin merkkejä tai symboleja, joita meidän on vietettävä ja joiden merkitys meidän on ymmärrettävä. Seuraavassa on joitakin sääntöjä ja tapoja kahden Eid-päivän vietolle islamin sharian mukaan.

1 - Ahkaam al-Eid (Eidin säännöt)

Paasto

On haram paastota Eid-päivinä, Abu Said al-Khudrin (raa) hadithin perusteella, jonka mukaan Allahin lähettiläs (saas) kielsi paastoamisen Fitr-juhlapäivänä ja uhrijuhlapäivänä (Adha). (Kertoi Muslim, 827).

Eid-rukousten säännöt

Jotkut oppineet sanovat Eid-rukousten olevan waajib (pakollinen) - tämä on Hanafin ja Shaykh alIslam Ibn Taymiyyahin (r ) mielipide. He sanovat, että profeetta (saas) rukoili aina Eid-rukouksen eikä koskaan jättänyt sitä väliin, ei yhtäkään kertaa. He ottavat jakeen "Jatka siis rukouksiasi, uhraa Herrallesi." (al-Kawthar 108:2), eli Eid-rukouksen ja senjälkeisen uhraamisen, todisteeksi ohjeesta, kuten myös sen, miten profeetta (saas) määräsi naiset haettavaksi osallistumaan Eid-rukoukseen, jolloin sellaisenkin, jolla ei ollut jilbaabia, oli lainattava sellainen sisareltaan. Jotkut oppineet sanovat Eid-rukouksen olevan fard kifaayah. Tämä on Hanbalin mielipide. Kolmas ryhmä sanoo, että Eid-rukous on sunnah muakkadah. Se on Malikin ja Shafain mielipide. He vetoavat Beduinin hadithiin, jossa sanotaan, että Allah ei ole määrännyt palvelijoilleen muita rukouksia kuin päivittäiset viisi rukousta. Mutta muslimin on oltava valmis osallistumaan Eid-rukoukseen, ja se tosiasia, että siten seurataan profeetan (saas) esimerkkiä, lienee tarpeeksi hyvä motiivi.

Eid-rukouksen edellytykset ja ajankohta

Jotkut oppineet (Hanafin ja Hanbalin koulukunnat) sanovat, että Eid-rukouksen ehto on, että iqamah lausutaan ja että rukous suoritetaan jamaa'assa (yhteisesti/seurakunnassa). Jotkut heistä sanovat, että Eid-rukouksen ehdot ovat samat kuin perjantairukouksen, paitsi mitä tulee khutbaan, jonka aikana ei ole velvollisuutta olla läsnä (erona perjantairukoukseen, jossa se on sitä). Oppineiden enemmistö sanoo, että Eid-rukouksen aika alkaa, kun aurinko on noussut keihäänmitan, paljain silmin katsottuna, ja se jatkuu siihen asti, kunnes aurinko lähestyy zeniittiä.

Eid-rukouksen kuvaus

Umar (raa) sanoi: "Eid-rukous ja al-Adha ovat kaksi kokonaista rakaata, ei lyhennettyjä. Tämä on teidän profeettanne (saas) sanojen mukaan, ja valehtelija tuomittakoon." Abu Said sanoi: "Allahin lähettiläs (saas) piti tapanaan tulla rukouspaikalle Fitr- ja al-Adha-päivinä ja ensimmäiseksi rukoilla." Takbir toistetaan seitsemän kertaa ensimmäisessä rakaassa ja viisi kertaa toisessa. Koraania tulee lausua molempien jälkeen. Aishan (raa) sanotaan kertoneen: Takbir sanotaan al-Fitrissä ja al-Adhassa seitsemän kertaa ensimmäisessä rakaassa ja viisi toisessa, rukun takbirin lisäksi. (Kertonut Abu Dawud, sahih isnadinsa perusteella) Jos henkilö, joka yhtyy rukoukseen myöhemmin, saavuttaa imaamin näiden ylimääräisten takbirien aikana, tulee hänen sanoa "Allahu akbar" imaamin mukana, eikä hänen täydy toistaa mahdollisesti menettämiään takbireja, koska ne ovat sunnah, ei waajib. Siitä, mitä tulee sanoa takbirien välillä, kertoi Hammad ibn Salamah Ibrahimin välityksellä, että Walid ibn Uqbah tuli moskeijaan, kun Ibn Masuud, Hudhayfah ja Abu Muusa olivat siellä, ja sanoi: "Eid on meneillään, mitä minun tulisi tehdä?" Ibn Masuud sanoi: "Sano 'Allahu akbar', kiitä ja ylistä Allahia, lähetä siunaukset profeetalle (saas) ja tee duaa, sano sitten 'Allahu akbar', kiitä ja ylistä Allahia, lähetä siunaukset profeetalle (saas). jne." (Kertoi al-Tabarani, sahih hadith, joka mainittu al-Irwaassa ja muualla)

Koraanin lausuminen Eid-rukouksissa

On suositeltavaa (mustahabb), että imaami lausuu Qaafin [suura 50] ja Aqtabarat al-saa'ahin [al-Qamar, suura 54], koska Sahih Muslimissa on kerrottu, että Umar ibn al-Khattag kysyi Abu Waaqid al-Laythilta: "Mitä Allahin lähettiläällä (saas) oli tapana lausua [Eid] al-Adhana ja al-Fitrinä?" Hän sanoi: Hänellä oli tapana lausua Qaaf. Wa'l-Qur'aan al-majeed [Qaaf 50:1] ja aqtarabat al-saa'ah wa anshaqq al-qamar [al-Qamar 54:1].

Useimmat kertomukset ovat sen puolesta, että profeetta (saas) tapasi lausua suurat al-A'laa [87] ja al-Ghaashiyah [88], niin kuin hän lausui ne myös perjantairukouksessa. Al-Numaan ibn Bishr sanoi: "Allahin lähettiläällä (saas) oli tapana lausua Sabbih isma rabbika'l-a'laa [al-A'laa 87] ja Halataaka hadeeth al-ghaashiyah [al-Ghaashiyah 88:1]." (Kertonut Ahmad ja muita; sahih. Al-Irwaa' 3/116)

Rukous on ennen khutbaa

Yksi Eidin säännöistä on, että rukouksen on oltava ennen khutbaa, mikä on kerrottuna Musnad Ahmadissa Ibn Abbasin hadithissa, jonka mukaan Allahin lähettiläs (saas) rukoili ennen Eid-khutbaa ja sitten puhui khutban. (Musnad Ahmad, 1905. Hadith on myös al-Saheehaynissa). Toinen osoitus siitä, että khutba tulee rukouksen jälkeen, on Abu Saidin (raa) hadith: "Profeetta (saas) tapasi mennä rukouspaikalle al-Fitrin ja al-Adhan päivänä, ja aivan ensiksi rukoilla, ja sitten hän tapasi kääntyä kasvokkain ihmisten kanssa, kun nämä vielä istuivat riveissään, ja neuvoa ja opastaa heitä. Jos hän tahtoi lähettää sotajoukon, määräsi hän siitä silloin, tai jos hän halusi antaa jonkin käskyn, teki hän sen silloin." Abu Said sanoi: "Tähän tapaan ihmiset jatkoivat, kunnes minä tulin [Eid-rukoukseen]Marwanin kanssa hänen ollessaan Medinan kuvernöörinä, se oli joko Adha- tai Fitr-päivä. Rukouspaikalle tullessamme näimme minbarin, jonka Kathir ibn al-Salt oli rakentanut. Marwaan halusi nousta minbariin ennen rukousta. Minä estin häntä vetämällä hänen viitastaan, ja hän veti puolestaan minun, sitten hän nousi minbariin ja puhui khutban ennen rukousta. Minä sanoin: "Sinä olet muuttanut sen (sunnan), kautta Allahin! Hän sanoi: "Oi Abu Said, se minkä sinä tunnet, on poissa." Minä sanoin: "Se, minkä minä tunnen, kautta Allahin, on parempaa kuin se, mitä en tunne." Hän sanoi: "Ihmiset eivät jää paikalleen rukouksen jälkeen, joten pidimme sen (khutban) ennen rukousta." (Kertonut al-Bukhari, 956)

Sen, joka tahtoo lähteä ennen khutbaa, sallitaan niin tehdä

'Abd-Allah ibn al-Saa'ib sanoi: "Olin profeetan (saas) mukana Eidinä, ja kun hän oli päättänyt rukouksen, hän sanoi: "Nyt pidämme khutban, joten se, joka tahtoo istua ja kuunnella khutbaa, tehköön niin, ja se, joka tahtoo lähteä, lähteköön." (Irwaa' al-Ghaleel, 3/96)

Rukousta ei tule viivästyttää liikaa

Abd-Allah ibn Bishr, profeetan (saas) seuralainen, meni ihmisten kanssa Fitr- tai Adha-rukoukseen, havaitakseen imaamin olevan kovasti myöhässä. Hän sanoi: "Profeetan (saas) aikana olisimme jo olleet valmiit." Ja se oli al-Tasbihin aika." (Kertonut al-Bukhari)

Nafl-rukous

rukouspaikalla Ei ole mitään nafl-rukousta, joka olisi tehtävä ennen tai jälkeen Eid-rukouksen, sillä Ibn Abbas kertoi profeetan (saas) pitäneen tapanaan tulla paikalle Eid-päivinä ja rukoilla kaksi rakaata, ilman mitään ennen sitä tai sen jälkeen. Tämä koskee tilannetta, jolloin rukous suoritetaan rukouspaikalla tai yleisellä paikalla. Mutta jos ihmiset tekevät Eid-rukouksen moskeijassa, on heidän rukoiltava kaksi rakaata, jotka ovat Tahyat al-Masjid ("tervehdys moskeijalle") ennen istuutumista.

Jos ihmiset eivät tienneet, että on Eid, ennen kuin päivän sen jälkeen

Abu 'Umayr ibn Anas kertoi, että hänen isänsä ansariveljet sanoivat: "Oli pilvistä, emmekä voineet nähdä Shawwaal-kuun uuttakuuta, joten aloitimme päivän paastoten. Loppupäivällä tuli sitten karavaani ja kertoi profeetalle (saas), että he olivat nähneet Shawwaalin uudenkuun päivää ennen, ja niinpä hän käski ihmisiä lopettamaan paastonsa, ja menivät rukoilemaan Eid-rukouksen seuraavana päivänä." (Kertoneet kaikki viisi. Sahih; al-Irwaa 3/102) Jos joltakin jää Eid-rukous väliin, paras mielipide on, että hän voi ottaa sen takaisin rukoilemalla kaksi rakaa.

Naisten läsnäolo Eid-rukouksessa

Hafsah sanoi: "Meillä oli tapana estää tyttöjä, jotka eivät olleet ehtineet murrosikään, osallistumasta Eid-rukouksiin. Silloin eräs nainen, joka asusti Banu Khalafin linnakkeessa, tuli kertomaan meille sisarestaan. Hänen sisarensa mies oli ottanut osaa kahteentoista taisteluun profeetan (saas) kanssa ja hän sanoi: "Sisareni oli mukana kuudessa niistä ja hän sanoi: 'Me hoidimme haavoittuneita ja pidimme huolta sairaista.' Sisareni kysyi profeetalta (saas), oliko väärin, että hän ei mennyt muiden mukana [Eidiin], koska hän ei omistanut jilbaabia. Hän sanoi: 'Pyydä hänen ystävätärtään antamaan hänelle yksi jilbaabeistaan, jotta hän voi mennä kokemaan Eidin siunausta ja nähdä muslimien kokoontuvan yhteen. Kun Umm Atiyah tuli, kysyin häneltä: 'Kuulitko, mitä profeetta (saas) sanoi?' Hän sanoi: 'Uhrattakoon isäni hänen puolestaan' - 'Kuulin hänen sanovan, että meidän pitäisi ottaa mukaan nuoret tytöt ja varjellut, tai varjellut nuoret naiset, ja naiset, joilla on kuukautiset, jotta he voisivat kokea Eidin siunaukset ja nähdä uskovien kokoontuvan, mutta että niiden, joilla oli kuukautiset, olisi pysyttävä sivussa itse rukouspaikalta." (Sahih al-Bukhari, 324f)

"Nuoret tytöt" (awaatiq, yks. 'aatiq) ovat tyttöjä, jotka ovat täysikasvuisia tai lähes varttuneita, tai ovat saavuttaneet naimaiän, tai jotka ovat hyvin rakkaita perheilleen, tai joita on varjeltu tekemästä nöyryyttäviä töitä. On ilmeistä, että heillä oli tapana estää näitä nuoria tyttöjä menemästä ulos sen turmeluksen takia, jota esiintyi islamin ensimmäisen sukupolven jälkeen; mutta sahaabat eivät pitäneet tästä, ja heidän mielestään säännön tuli pysyä samana heidän aikanaan kuin millainen se oli ollut profeetan (saas) aikana.

"Jilbaabinsa" - naisen tulee lainata hänelle jokin vaatteensa, jota hän ei itse tarvitse. "Varjellut" - talon nurkassa oli yleensä verho, jonka takana neitseet oleskelivat. "Naiset, joilla oli kuukautiset" - huyyad, yks. haa'id - tämä viittaa joko murrosikään ehtineisiin tyttöihin tai naisiin, joilla on kuukautiset ja jotka eivät ole taahir (puhtaita). "Mutta niiden, joilla oli kuukautiset, olisi pysyttävä sivussa itse rukouspaikalta." - Ibn al-Munayyir sanoi: "Syy, miksi heidän piti välttää varsinaista rukouspaikkaa, oli se, että jos he eivät rukoilleet, se voisi vaikuttaa siltä, kuin he eivät kunnioittaisi rukousta tai olisivat piittaamattomia, joten heidän olisi parempi välttää sitä." On sanottu syyn sille, että naisten kuukautisten aikana tulee välttää rukouspaikkaa, olevan varotoimenpide, niin että naiset eivät joutuisi liian lähelle miehiä ilman syytä, jos he eivät rukoile tai jotta he eivät häiritsisi muita vuotonsa tai hajunsa vuoksi. Hadith rohkaisee kaikkia osallistumaan Eid-rukoukseen ja toimimaan yhdessä hyveellisyyden ja hurskauden puolesta. Nainen ei saa kuukautisten vuoksi luopua Allahin muistelemisesta tai hyvyyden harjoittamisen paikoista, kuten kokoontumisesta tiedon hankkimiseksi tai Allahin muistamiseksi, paitsi kun on kyse moskeijasta. Hadith viittaa myös siihen, että naisten ei pitäisi mennä ulos ilman jilbaabia. Tämä hadith kertoo meille myös sen, että nuorten naisten ja varjeltujen neitojen ei pitäisi mennä ulos ilman asiallista syytä. Se kertoo, että on suositeltavaa (mustahabb) naisen käyttää jilbaabia ja että on luvallista ottaa ja antaa lainaksi vaatteita. Se osoittaa myös, että Eid-rukous on pakollinen (waajib).

Ibn Abi Shaybah kertoi myös, että Ibn Umarilla oli tapana ottaa mukaansa taloudestaan kaikki, jotka vain voi, Eid-rukouksiin.
Umm jAtiyahin hadith osoittaa myös syyn sääntöön, mikä on se, että naisten on saatava kokea Eidin siunaukset, nähdä muslimien kokoontuvan yhteen ja saada osansa päivän siunauksista ja puhdistumisesta.
Al-Tidmidhi (r ) sanoi teoksessaan Sunan, mainittuaan Umm Atiyahin hadithin: "Jotkut oppineista viittasivat tähän hadithiin ja sallivat naisten mennä Eid-rukouksiin, kun taas jotkut heistä eivät pitäneet siitä. Kerrottiin Abd-Allah ibn al-Mubarakin sanoneen: 'En pidä siitä, että naiset menevät Eid-rukouksiin nykyisin. Jos nainen välttämättä haluaa mennä ulos, tulee hänen miehensä sallia se hänelle, kunhan hän menee ulos kuluneimmissa vaatteissaan ja koristelematta itseään. Jos hän välttämättä tahtoo koristella itseään, ei hänen pidä mennä ulos. Sellaisissa tapauksissa miehellä on oikeus estää häntä menemästä ulos. Kerrottiin Aishan (raa) sanoneen: "Jos profeetta (saas) olisi nähnyt, mitä naisille on tapahtunut, hän olisi estänyt heitä menemästä moskeijoihin, aivan kuten Bani Israilin (juutalaisten) naisia estettiin." Kerrottiin Sufyaan al-Thawrin olleen sitä vastaan, että naiset menivät Eid-rukouksiin hänen aikanaan. (Al-Tirmidhi, 495)

Umm 'Atiyah antoi fatwansa yllä kerrotussa hadithissa jokin aika profeetan (saas) kuoleman jälkeen, ja kenenkään sahaaban ei kerrottu vastustaneen sitä. Aishan sanat "Jos profeetta (saas) olisi nähnyt, mitä naisille on tapahtunut, hän olisi estänyt heitä menemästä moskeijoihin" eivät ole tätä vastaan (edellyttäen, että naiset noudattavat islamin ehtoja ulos menemiselleen). On parempi, jos se sallitaan vain niille naisille, jotka eivät tule katselemaan miehiä tai tullakseen nähdyksi ja joiden läsnäolo ei johda mihinkään epätoivottuun ja jotka eivät tule ollakseen jatkuvassa kosketuksessa miehiin kadulla tai moskeijassa (eli naisille, joiden ulos meneminen ei aiheuta fitnaa hänelle itselleen tai miehille). Miesten tulee tarkistaa ennen ulos menemistä, että heidän naisillaan on kunnollinen hijab, sillä he ovat "paimenia", jotka ovat vastuussa "laumastaan". Naisten tulee mennä ulos vaatimattomissa vaatteissa, ilman koristeita tai hajuvettä. Naisten, joilla on kuukautiset, ei pidä mennä moskeijaan tai rukouspaikalle, vaan he voivat esimerkiksi odottaa autossa, jonne he voivat kuulla khutban.

2 - Adaab al-Eid (Eidin etiketti)

Ghusl

(kylvyssä käyminen) Yksi Eidin tavoista on käydä kylvyssä ennen rukoukseen lähtemistä. On kerrottu al-Muwattan kertomuksessa, joka on sahih, ja muualla, että Abd-Allah ibn Umarilla oli tapana ottaa kylpy al-Fitrin päivänä ennen rukouspaikalle tuloa. (al-Muwatta, 428)
Said ibn Jubayrin kerrotaan sanoneen: "Kolme asiaa on sunna Eidinä: mennä rukouspaikalle, käydä kylvyssä ja syödä ennen ulos menoa." Näin sanoi Said ibn Jubayr ja hän saattoi oppia sen joltakin Sahaabalta.
Al-Nawawi (r ) mainitsi oppineiden olevan yksimielisiä siitä, että on mustahabb kylpeä ennen Eid-rukousta.
Syy siihen, miksi on mustahabb käydä kylvyssä, on että se, mikä koskee perjantairukousta ja muita yleisiä kokoontumisia, pätee vielä suuremmalla syyllä myös Eidiin.

Syömisestä ennen ulos lähtöä

Ei pidä tulla rukouspaikalle Eid al-Fitrinä ilman, että on syönyt joitakin taateleita, al-Bukharin kertoman Anas ibn Malikin hadithin mukaan: "Allahin lähettiläällä (saas) oli tapana mennä ulos al-Fitrin aamuna vasta, kun hän oli syönyt joitakin taateleita. ja hänellä oli tapana syödä pariton määrä." (al-Bukhari, 953)

On mustahabb syödä ennen ulos lähtemistä, koska tämä vahvistaa, ettei ole luvallista paastota tuona päivänä ja osoittaa paaston olevan ohitse. Ibn Hajar (raa) selitti, että tämän oli tarkoitus estää ihmisiä pidentämästä paastoa ja se merkitsi myös Allahin käskyjen tottelemista. (Fath, 2/446) Jos henkilöllä ei ole taateleita, hän voi syödä mitä vain sallittua aamiaiseksi. Eid al-Adhana sitä vastoin on mustahabb olla syömättä, kuin vasta rukouksen jälkeen, jolloin tulee syödä siitä, mitä on uhrannut.

Takbir Eid-päivänä

Tämä on osa päivän tärkeintä sunnaa, sillä Allah sanoi:

"...jotta paastopäivienne luku täyttyisi ja te ylistäisitte Jumalaa Hänen johdatuksensa tähden sekä olisitte Hänelle kiitollisia. "

(Koraani 2:185)

Al-Walid ibn Muslim sanoi: "Kysyin al-Oozailta ja Malik ibn Anasilta tavasta toistaa Takbiria ääneen Eidinä. He sanoivat: 'Kyllä, Abd-Allah ibn Umar tapasi toistaa sitä ääneen Fitr-päivänä, kunnes imaami tuli." Abu Abd al-Rahmaan al-Salami sanoi: "Eid al-Fitrinä heillä oli tapana sanoa se kovempaa kuin Eid al-Adhana. Wakii sanoi, että se tarkoitti Takbiria." (Irwaa, 3/122)

Al-Daaraqutni ja muut kertoivat, että kun Umar tuli Eid al-Fitrin ja Eid al-Adhan rukouksiin, hänellä oli tapana tehdä niin paljon Takbiria kuin mahdollista, kunnes hän saapui rukouspaikalle ja sitten hän jatkoi Takbirin tekemistä imaamin tuloon asti. Ibn Abi Shaybah kertoi, ja sen isnad on sahih, al-Zuhrin sanoneen: "Ihmisillä oli tapana tehdä Takbiria lähdettyään ulos kodeistaan, kunnes he saapuivat rukouspaikalle ja kunnes imaami tuli. Kun imaami tuli, he hiljenivät siihen asti, kun imaami sanoi Takbirin, ja sitten he sanoivat Takbirin." (Irwaa 2/121)

Takbirin tekeminen kotoa aina rukouspaikalle, ja imaamin tuloon asti, oli tunnettua salafien joukossa ja siitä kertoi joukko kirjoittajia, kuten Ibn Abi Shaybah, Abd al-Razzaaq ja al-Firyaabi kirjassaan Ahkaam al-Eidayn. Yksi esimerkki tästä on kertomus kuinka Naafi ibn Jubayr teki Takbiria ja ihmetteli, miksi ihmiset eivät tehneet sitä. Hän aina kysyi ihmisiltä: "Miksi ette tee Takbiria?" Ibn Shihaab al-Zuhri sanoi: "Ihmisillä oli tapana tehdä Takbiria aina siitä, kun he lähtivät kodeistaan siihen asti, kunnes imaami tuli." Aika tehdä Takbiria Eid al-Fitrinä alkaa Eidiä edeltävästä yöstä siihen saakka, kun imaami tulee johtamaan rukousta.

Takbirin sanat

Ibn Abi Shaybah kertoi al-Musannafissa, että Ibn Masuudilla (raa) oli tapana lausua Takbiria Tashriqin päivinä seuraavin sanoin: "Allahu akbar, Allahu akbar, laa ilaaha ill-Allah, wa Allahu akbar, Allahu akbar wa Lillahi'l-hamd (Allah on Suurin. ei ole muuta jumalaa kuin Allah, Allah on Suurin, ja Allahille olkoon ylistys)".Ibn Abi Shaybah kertoi saman toisaalla, ja isnad oli sama, mutta siten, että lause "Allahu akbar" toistettiin kolme kertaa. Al-Muhaamili kertoi myös, että Ibn Masuudilla (raa) oli tapana sanoa: "Allahu akbaru kabiiran, Allahu akbaru kabiiran, Allahu akbar wa ajall, Allahu akbar wa Lillahi'l-hamd (Allah on Suurin kaikista, Allah on Suurin kaikista, Allah on Suurin ja Kunnioitetuin, ja Allahille olkoon ylistys)". (al-Irwaa, 3/126)

Toisten tervehtiminen

Ihmiset voivat onnitella toisiaan ja vaihtaa hyvän toivotuksia Eidinä, haluamillaan sanoilla. Esimerkiksi he voivat sanoa toisilleen: "Taqabbal Allahu minnaa wa minkum" (hyväksyköön Allah [paaston ja palvonnan] meiltä ja teiltä) tai "Eid mubarak" tai lausua muun sallitun tervehdyksen.
Jubayr ibn Nufayr sanoi: "Profeetan (saas) aikana ihmisillä oli tapana sanoa tavatessaan toisensa Eid-päivänä ' Taqabbal Allahu minnaa wa minka' (hyväksyköön Allah meiltä ja sinulta)." (Ibn Hajar, isnad on hasan. Fath, 2/466)

Tapa vaihtaa tervehdyksiä oli tunnettu Sahaabien aikana ja oppineet, kuten Imaam Ahmad ja muut hyväksyivät sen. On kertomuksia, jotka osoittavat ihmisten onnittelemisen tietyissä tilanteissa olevan sallittua. Sahaabat onnittelivat toisiaan, kun jotakin hyvää tapahtui, kuten Allahin hyväksyessä jonkin ihmisen katumuksen (tawba) ja niin edelleen. Ei ole epäilystäkään siitä, että toisten onnitteleminen tällä tavoin on eräs hyvän käytöksen jaloimmista muodoista ja parhaimpia sosiaalisia tapoja muslimien kesken.

Hyvin pukeutuminen Eidinä

Abd-Allah ibn Umar (raa) sanoi: Umar otti jubban (pitkän paitamaisen vaatekappaleen), joka oli tehty silkistä ja jollaisia myytiin markkinoilla, vei sen Allahin lähettiläälle (saas) ja sanoi 'Oi Allahin lähettiläs, osta tällainen ja pidä sitä Eidinä sekä lähetystöjen vieraillessa'. Allahin lähettiläs (saas) sanoi: 'Tuo on sellaisten vaate, joilla ei ole mitään osaa tulevassa elämässä." (Kertonut al-Bukhari, 948)
Profeetta (saas) hyväksyi Umarin tarkoituksen pukeutua hyvin, mutta hän torjui ajatuksen ostaa se nimenomainen jubba, koska se oli silkkiä. Jaabir (raa) sanoi: "Profeetalla (saas) oli jubba, jota hän saattoi käyttää Eidinä ja perjantaisin." (Sahih Ibn Khuzaymah, 1765)
Al-Baihaqi kertoi, että Ibn Umarilla oli tapana pitää parhaita vaatteitaan Eidinä, joten miesten tulee pukeutua parhaimpiinsa lähtiessään ulos Eidinä. Naisten taas on vältettävä itsensä koristelua mennessään ulos Eidinä, koska heidän ei pidä näyttää koristeitaan ei-mahram-miehille. Naista, joka menee ulos, on kielletty käyttämästä hajuvettä tai esiintymästä houkuttelevasti miesten edessä, koska hän menee ulos vain suorittamaan palvontaa. Voisiko olla oikein, että uskova nainen on tottelematon Hänelle, jota hän menee palvomaan ja toimia vastoin Hänen käskyjään pukeutumalla huomiotaherättävän tiukkoihin tai räikeisiin vaatteisiin tai laittamalla hajuvettä ja niin edelleen?

Khutban kuunteleminen Eidinä

Ibn Qudaamah (rh) sanoi kirjassaan alKaafi (s. 234): "Kun imaami on sanonut rukouksen lopputervehdyksen, tulee hänen puhua khutba kahdessa osassa, kuten kaksi perjantain khutbaa, sillä profeetta (saas) teki siten. Eidin khutba eroaa perjantain khutbasta neljällä tavalla., neljäs tapa on, että se on sunna eikä sitä ole velvollisuus kuunnella, koska on kerrottu Abd-Allah ibn al-Saaibin sanoneen: "Olin Eidinä Allahin lähettilään (saas) seurassa, ja kun hän oli lopettanut rukouksen, hän sanoi: 'Nyt pidämme khutban ja se, joka haluaa jäädä istumaan ja kuunnella khutbaa, jääköön, ja se, joka haluaa lähteä, lähteköön."
Al-Nawawi (rh) sanoi kirjassaan al-Majmoo' Sharh al-Muhadhdhab, s.23: "On mustahabb ihmisille kuunnella khutba, vaikka khutba ja sen kuunteleminen eivät ole välttämättömiä edellytyksiä Eid-rukoukselle. Mutta Shaafai sanoi: "Jos joku ei kuuntelisi khutbaa Eidinä, tai kun on auringonpimennys, tai kun rukoillaan sadetta tai Hajjin aikana, tai hän puhuisi joidenkin näiden khutbien aikana tai lähtisi pois, en pitäisi siitä, mutta hänen ei tarvitsisi tehdä rukoustaan uudelleen."
Teoksessa Al-Sharh al-Mumti' 'ala Zaad al-Mustanfi', kirjoittanut Ibn 'Uthaymeen, 5/192, sanotaan näin: "[Ibn Qudaamah in] sanat, 'kuin kaksi perjantain khutbaa' tarkoittavat, että khutbia tulee olla kaksi, vaikka siitä on erimielisyyttä, kuten olemme edellä viitanneet. Eidin khutbaan pätevät samat säännöt kuin perjantain khutbaan, jopa siten, että puhuminen sen aikana on kielletty, mutta sen aikana ei ole pakollista olla läsnä, kun taas perjantain khutbaan on pakollista osallistua, sillä Allah sanoo:

"Uskovaiset, kun kuuluu kutsu rukoukseen perjantaina, niin kiiruhtakaa palvelemaan Jumalaa ja jättäkää kauppatoimet. "

(Koraani 62:9)

Läsnäolo Eid-khutbassa ei ole pakollista, ja ihmisillä on lupa poistua, mutta he eivät saa puhua kenenkään kanssa. Tämä on se, mihin kirjailija viittaa sanoessaan 'kuten kaksi perjantain khutbaa'.
Eräs oppinut sanoi: "Ei ole pakollista kuunnella Eid-khutbaa, sillä jos olisi pakollista olla läsnä ja kuunnella sitä, olisi haram lähteä pois. Mutta koska pois lähteminen on sallittua, ei ole pakollista kuunnella."Mutta madhhab-koulukunnan mukaan, jota tämän kirjoittaja noudattaa, on pakollista kuunnella khutbaa, jos kerran on läsnä.

Lähteminen yhtä tietä ja palaaminen toista tietä

Jaabir ibn Abd-Allah (raa) kertoi, että profeetalla (saas) oli tapana vaihtaa reittejään Eid-päivänä. (Kertonut al-Bukhari, 986)
On myös kerrottu, että profeetalla (saas) oli tapana mennä ulos jalkaisin, ja hän rukoili ilman adhania tai iqamaa, ja sitten hän tuli takaisin toista tietä. Sanottiin tämän olevan siksi, että molemmat tiet todistaisivat hänen edukseen Tuomiopäivänä, koska tuona päivänä maa tulee puhumaan kaikesta siitä, mitä sen kamaralla tehtiin, hyvästä ja pahasta. Sanottiin myös näin tehdyn, jotta islamin symbolit ja rituaalit olisivat nähtävillä molempien teiden varsilla; jotta osoitettaisiin Allahin muistamista; teeskentelijöiden ja juutalaisten kiusaksi ja jotta he pelästyisivät hänen mukanaan olevien ihmisten suurta määrää; tyydyttämään ihmisten tarpeita antamalla fatwoja, opettamalla heitä ja antamalla esimerkkiä; hyväntekeväisyyden harjoittamiseksi; tai sukulaisten tapaamiseksi ja perhesiteiden vahvistukseksi.

Varoitus synnistä

  1. Jotkut ihmiset luulevat islamin velvoittavan meitä valvomaan ja rukoilemaan Eid-yön, vedoten epäaitoon hadithiin, jonka mukaan "sen sydän, joka valvoo ja rukoilee Eid-yönä, ei kuole, kun hänen sydämensä kuolee." Tällä hadithilla on kaksi isnadia, joista toinen on daif (heikko) ja toinen hyvin heikko. Islam ei käske meitä valvomaan Eidin yötä rukoillen, mutta jos henkilöllä on muutenkin tapana valvoa ja rukoilla yöllä (qiyaam), ei ole moitittavaa siinä, jos hän tekee niin myös Eidinä.
  2. Miesten ja naisten sekoittuminen tietyillä rukouspaikoilla, kaduilla jne. On vahinko, että näin tapahtuu paitsi moskeijoissa, myös kaikkein pyhimmillä paikoilla, al-Masjid al-Haraamissa (Mekassa). Monet naiset - johdattakoon Allah heitä - menevät ulos peittämättöminä, meikattuina ja parfymoituina, koruillaan pröystäillen, kun moskeijoissa on suurta tungosta - sellaisten tilanteiden vaarat ovat ilmeiset. Niinpä niiden, jotka huolehtivat järjestelyistä, on organisoitava Eid-rukoukset kunnollisesti, osoittamalla eri ovet ja käyntiväylät naisille tai ohjattava naiset kulkemaan ensin ja miehet vasta sen jälkeen.
  3. . On ihmisiä, jotka kokoontuvat Eidinä tarkoituksenaan laulaa ja harjoittaa muunlaista tarpeetonta ajanvietettä, ja tämä ei ole sallittua.
  4. . Jotkut viettävät Eidiä juhliakseen sitä, että Ramadan on ohi eikä heidän enää tarvitse paastota. Tämä on virhe, sillä uskovat juhlivat Eidiä siksi, että Allah on auttanut heitä täyttämään paastonsa, ei siksi, että joidenkin ihmisten raskaaksi taakaksi kokema paastoaminen on ohi.

Pyydämme Allahia hyväksymään palvontamme ja katumuksemme (tawba). Allah siunatkoon profeettaamme


  Copyright © 2000-2016 Pirjo
www.islamopas.com


Hyviä linkkejä Islamista:


Videoita:

Turning Muslim in Texas
Islam the Treasure Uncovered
Islam: Empire of Faith - Part 1



Svenska:

Islamguiden
Islam från Europa



Englanniksi:

Discover Islam
IslamWay Sisters
Plain Truth
Islamic Medicine
Islamway
Islamweb
Al-Islam
Jannah
Islam-qa
Islam Today
Islam-guide
New Muslims







Arabiaksi:

Binbaz
Ibn-Othaimeen
Islam-qa
Islamway
Islamweb
Al-Islam