Etsi Islam-oppaasta


YHTEYSTIEDOT   KIRJASTO   KORAANI   FAQ   MOSKEIJAOPAS   MULTIMEDIA  

Tänään on
IN ENGLISH


 Jumalan olemassaolo
  Jumalan ominaisuudet

  Koraani
  Tiede
  Luominen
  Sikiönkehitys
  Muuta

  Mitä on Islam?
  Uskonkappaleet
  Islam. Tärkeät päivät
  Monoteismi
  Kääntyminen Islamiin palaaminen
  Islam.Kalenteri
  Vääriä käsityksiä
  Väärinymmärtäminen
  Muuta

  Viimeinen profeetta
  Profeetan hadithit
  Seuraajat
  Muuta

  Uskontunnustus
  Rukous
  Almut
  Paasto
  Pyhiinvaellus

  Sääntöja ruuasta
  Lisäaineet
  Alkoholi
  Sianliha
  Muuta

  Arabiaksi
  Svenska
  English
Suomeksi

  Hyviä linkkejä
  Audio
  Ilmainen lataaminen
  Basaari
  Sanasto
  FAQ


Muslimien seremoniat

Aqd Nikah (avioliittosopimus)
Islamilainen laki kehottaa muslimeja avioitumaan, elämään molemminpuolisen rakkauden, harmonian ja kunnioituksen hengessä, hankkimaan lapsia ja kasvattamaan heidät uskoviksi ja uskontoaan harjoittaviksi muslimeiksi. Avioliitto on islamissa siviilisopimus, kahden ihmisen keskinäinen liitto Jumalan ja ihmisten edessä. Siihen ei liity mitään mystistä eikä sakramentaalista sisältöä. Koska islamissa ei ole pappeutta, ei tarvita ketään suorittamaan vihkimystä - vaikka sellainen onkin toivottavaa, jotta itse vihkiseremonia saisi jonkinlaisen muodon. Ainoa, mitä tarvitaan, on vähintään kahden aikuisen muslimin läsnäolo ja avioliittolupausten todistaminen, ja että tapahtunut tehdään julkiseksi. Se on vähimmäisvaatimus islamin lain mukaan. On kuitenkin tavanmukaista ilmoittaa hääpäivä etukäteen ja tilaisuudessa on läsnä molemman osapuolen sukulaisia ja ystäviä. Tilaisuudesta voidaan järjestää sellainen kuin halutaan ja siitä voidaan tehdä niin hieno ja seremoniallinen kuin toivotaan, kunhan pidetään mielessä se, mihin Jumala meitä Koraanissa velvoittaa, nimittäin olemaan kerskumatta vauraudellamme tehdäksemme vaikutuksen muihin ja välttämään tuhlausta.

Vihkiseremonia voidaan suorittaa missä kokoontumispaikassa tahansa, joka katsotaan sopivaksi. Sellainen henkilö, jonka tiedetään tuntevan islamilaisen lain, on tavallisesti todistamassa avioliittolupausten vaihtamista. Hän voi lausua joitakin kohtia Koraanista (al-Fatiha ja suura 28, jakeet 22-28 ovat tilanteeseen sopivia) ja puhua yleisesti avioliiton sosiaalisesta ja uskonnollisesta merkityksestä, miehen ja vaimon velvollisuuksista ja oikeuksista ja lopuksi pyytää Jumalaa siunaamaan uutta avioparia.

Seuraavassa on esimerkki avioliittolupausten sanallisesta muotoilusta:
Sulhanen, morsian: 'Minä.. otan sinut . n tyttären/pojan .., Jumalan ja läsnäolevien edessä, lailliseksi aviopuolisokseni, Koraanin ja Sunnan määräysten mukaisesti. Vakuutan tekeväni kaikkeni sen eteen, että Jumalan totteleminen toteutuu tässä avioliitossa. Täten sitoudun tekemään tästä avioliitosta suhteen, jossa vallitsee keskinäinen rakkaus, armo, rauha, uskollisuus ja yhteistyö. Olkoon Jumala todistajani, sillä Hän on paras todistaja, Amen'.

Suullisten lupausten lisäksi sekä morsian että sulhanen allekirjoittavat todistajien edessä kirjallisen sopimuksen, josta tehdään kolme kopiota. Ainakin kahden todistajan on allekirjoitettava asiakirja. Yksi kappale annetaan lähimmälle tuomioistuimelle (muslimimaassa) ja aviopuolisot saavat kukin oman kappaleensa (ei-muslimimaassa on tietysti täytettävä muitakin vaatimuksia, jotta avioliitto olisi laillinen).

Koraani kehottaa miestä antamaan vaimolleen jonkinlaisen huomenlahjan eli aviolahjan (mahr). Tämä rahasumma, tavara, kultakoru tai mikä lahja se sitten onkin, on laillisesti vaimon omaisuutta. Mies ei koskaan voi vaatia sitä itselleen. Jos tapahtuu ero, mikä on sallittua islamin lain mukaan, täytyy miehen maksaa tämä summa vaimolleen, jos tämä ei sitten vapaaehtoisesti luovu koko summasta tai osasta siitä. Jos mies kuolee, siirtyy tuo lahjasumma vaimon omaisuudeksi, jos mies ei jo ole antanut sitä hänelle, ennen kuin mitään muita maksuja suoritetaan. Voidaan myös sopia suorituksista jonakin tiettynä ajanjaksona. Lahjan laatu ja maksutapa on määriteltävä avioliittoa solmittaessa ja se on kirjattava avioliittosopimukseen. Lahja voi olla rahaa, omaisuutta, koulutusta tai jotakin muuta arvokasta. On kerrottu muslimista, joka tuli profeetan (saas) luo. Hän sanoi olevansa niin köyhä, ettei hänellä ollut mitään lahjaa annettavaksi tulevalle vaimolleen. Profeetta (saas) kysyi, osasiko hän jotakin kappaletta Koraanista. Miehen vastattua myöntävästi profeetta kehotti häntä huomenlahjana opettamaan tuon kappaleen vaimolleen.

Vaikka naimisiinmeno serkusten kesken on kiellettyä joissakin uskonnoissa, on se islamissa sallittua. Koraanissa suurassa 4:22-24 mainitaan ne sukulaiset, joita kielletään menemästä naimisiin keskenään. Muslimimiehet voivat avioitua kristittyjen ja juutalaisten naisten kanssa. Koraani sanoo:


".Samoin ovat (sallitut teille) hyveelliset oikeauskoisten naiset ja hyveelliset naiset kansoista, joille ennen teitä Kirjoitukset annettiin; teidän on annettava heille (säädetyt) aviolahjat ja elettävä heidän kanssaan kunniallisesti, karttaen haureutta, ottamatta heitä vain rakastajattariksenne."

(Koraani 5:5)

Lapsen syntyessä
Kun lapsi syntyy, on ilo ylimmillään. Muslimi näkee lapsen lahjana ja luottamuksenosoituksena Jumalalta. Joissakin muslimimaissa nimen antaminen lapselle on erityinen tapahtuma, jota tavallisesti juhlitaan seitsemäntenä päivänä syntymän jälkeen. Sukulaiset ja ystävät kokoontuvat lapsen vanhempien luona ja joidenkin Koraanin kappaleiden lukemisen jälkeen lapsen isä ilmoittaa lapsen nimen. Tämän jälkeen on juhlat. On profeetta Muhammedin tapa, joka tuli jo profeetta Ibrahimilta (Aabraham), rauha heille molemmille, ympärileikata poikalapset. Pohjoismaissa tämä pieni operaatio voidaan tehdä rutiininomaisesti sairaalassa joitakin päiviä lapsen syntymän jälkeen. On myös Sunna ajella lapsen pää seitsemäntenä, neljäntenätoista tai kahdentenakymmenentenäensimmäisenä päivänä hänen syntymästään, ja tässä tilaisuudessa jakaa almuja köyhille.

Kuoleman tullessa
Kuolema on tämänhetkisen elämän loppu, mutta muslimi uskoo kuolemanjälkeiseen elämään. Kuolema ei siten ole muslimille mitään lopullista, vaan tilapäinen ero rakkaasta ihmisestä, joka Tuomiopäivänä tulee saamaan elämän takaisin, ja jos Jumala tahtoo, yhdistyy jälleen perheensä kanssa. Vaikka suremmekin sukulaisen tai ystävän menetystä, emme antaudu liioiteltujen tunnepurkausten valtaan, kuten voivottelu ja kovaääninen itku, sillä se merkitsisi, että emme hyväksy Jumalan tahtoa. Kun saamme tiedon henkilön kuolemasta, sanomme: "'Inna lillahi wa inna ilayhi raaji'uun" (Kuulumme totisesti Jumalalle, ja Hänen luokseen meidän on paluu).

Sukulaiset ja ystävät kerääntyvät edesmenneen kotiin, lohduttavat hänen perhettään ja rukoilevat Jumalalta anteeksiantoa ja armollisuutta vainajalle. Profeetta Muhammed (saas) käski tiukasti muslimeja hautaamaan kuollut viivyttelemättä. Hautausta varten ruumis pestään (miehen pesevät miehet ja naisen naiset) ja kääritään yhteen tai kahteen puhtaaseen kankaanpalaan. Sitten ruumis asetetaan paareille (arkkuakin voidaan käyttää), jonka muutamat miehet kantavat moskeijaan tai itse hautauspaikalle hautajaisrukouksen (Salat al-Janaaza) suorittamista varten. Tämä rukous on yleinen velvollisuus (fard kifayah) muslimeille. Sillä tarkoitetaan, että rukoukseen on osallistuttava joidenkin, mutta ei välttämättä kaikkien, joilla oli jokin yhteys vainajaan. Hautajaisrukous rukoillaan yhteisesti, ja sihen ei sisälly kumartamista (ruku) eikä maahan kumartumista (sujud). Tämän jälkeen ruumis haudataan.

"Jokainen kuolee kerran, mutta Herrasi läsnäolo säilyy aina kunniassa ja ihanuudessa."

(Koraani 55:26-27)

Hautajaisissa
Kuollut on muslimien tavan mukaan haudattava viivytyksettä. Muslimin haudan avaaminen on kielletty ja haudatun jäännösten siirtäminen voi tulla kyseeseen vain erityistapauksessa. Muslimeille heidän kuulumisellaan hautapaikkaansa on suuri merkitys. Se, miten hautaus suoritetaan, on myös tarkoin säännelty islamissa. Nämä seikat ovat johtaneet siihen, että muslimien keskuudessa on vahvoja toiveita omista hautausmaista. Yleisillä hautausmailla muslimit välttävät hautauskaavoitusta. He myös vastustavat hautaamistaan paikalle, johon on aiemmin haudattu joku toinen ihminen. Jos jokin alue yleisestä hautausmaasta varataan muslimeja varten, sinne on voitava päästä kulkematta muiden uskontokuntien hautojen kautta.

Hautojen suunta on olennaisen tärkeä. Hauta on suunnattava siten, että kuollut lepää oikealla kyljellään kasvot Mekkaan (qiblaan) päin.

On olemassa erityisiä sääntöjä siitä, kuinka hauta on kaivettava ja kuinka vainaja on sinne asetettava. Jotkut erityisvaatimukset, joita haudalle joskus asetetaan, perustuvat siihen muslimien traditioon, että ruumis lasketaan kääreissä ilman arkkua suoraan hautaan. Ruumis suojataan silloin ennen haudan täyttämistä sen seinämille asetetuilla kivillä. Muslimin haudan päälle ei saa astua. Siksi se on muslimitavan mukaan selvästi merkittävä, esimerkiksi ympäröivästä maasta nousevalla korokkeella. Tradition mukaan muslimin haudan on oltava yksinkertainen ja tämä ilmenee myös mahdollisen hautausmaan rakentamisessa. Hautakivet eivät ole kiellettyjä, mutta sen sijaan haudan päällystäminen rakennuksella on. Tarkkoja määräyksiä hautausmaiden tekemisestä ei ole, mutta jos hautakiviä pystytetään, on ne asetettava itse haudan ulkopuolelle. Muslimien perusperiaate on, että heidän hautansa kaivavat ja hoitavat muslimit. Muslimien tavan mukaan hautaustapahtumaan liittyy ruumiin pesuseremonia, mikä nostaa kysymyksen tähän tarkoitukseen sopivasta tilasta. Joskus käytetään sairaalan ruumiinavaushuonetta. Jos paikkakunnalla on moskeija, voidaan pesutilat saada sieltä. Pesutilan kysymys on otettava huomioon muslimien hautauspaikkoja suunniteltaessa.


  Copyright © 2000-2016 Pirjo
www.islamopas.com


Hyviä linkkejä Islamista:


Videoita:

Turning Muslim in Texas
Islam the Treasure Uncovered
Islam: Empire of Faith - Part 1



Svenska:

Islamguiden
Islam från Europa



Englanniksi:

Discover Islam
IslamWay Sisters
Plain Truth
Islamic Medicine
Islamway
Islamweb
Al-Islam
Jannah
Islam-qa
Islam Today
Islam-guide
New Muslims







Arabiaksi:

Binbaz
Ibn-Othaimeen
Islam-qa
Islamway
Islamweb
Al-Islam